A-Teeman läski-ilta!

Lihavien viesti on tämä: oma keho on oma keho. Lihavan ei tarvitse oikeuttaa olemassaoloaan kenellekään eikä avautua ylipainon taustalla olevista, usein vaikeista ja monimutkaisista ongelmista, jokaiselle ilkeilijälle joka keksii asiaa vittuillakseen kysyä. Lihavalla ei ole velvollisuutta toimia muiden pahanolon vastaanottajana.

Lihavalla ei ole velvollisuus vihata tai hävetä itseään, kehoaan ja elämäänsä ja ripotella tuhkaa niskaansa lihavuuden takia. Elämästä saa nauttia jo ENNEN kuin normaalipaino koittaa. Normaalipainoa ei tarvitse tavoitella koko ajan, kaikissa mahdollisissa elämäntilanteissa vaan se vaatii resursseja.  Vaikka lihavuus on terveysriski, on aivan mahdollista että ihmisen elämässä on isompia ja kiireellisempiä ongelmia. Olivat ihmisen ongelmat mitä tahansa, niitä saa ratkoa rauhassa ja sitä mukaa kun voimavarat antavat myöten, ei kitudieetillä silloin kun joku keksii sitä tuputtaa.

Ihmisen voimavaroja kerryttävät lempeys, hyväksyntä, kuunteleminen ja ystävällisyys, inhottava käytös lihavia kohtaan kuluttaa niitä. 

Lihavat eivät ole niin vajaita etteivätkö tietäisi a) olevansa lihavia b) että se on terveysriski ja c) että laihtuakseen ihmisen pitää syödä vähemmän kuin kuluttaa. OIKEASSA ELÄMÄSSÄ ONGELMAN RATKAISEMINEN VAIN EI OLE IHAN YKSINKERTAISTA. Oikeassa elämässä ongelman ratkaiseminen on myös yksilöllistä. Lihavuus ei parane sillä että vaakalukema pienenee vaan sillä että lihavuuden syntyyn johtaneet tekijät hoidetaan kuntoon. Jos lihavuusongelma ratkeaisi lihavien kiusaamisella tai lautasmallista valistamisella, se olisi ratkennut jo kymmeniä vuosia sitten.

Lihavien kiusaaminen ja syyllistäminen EIVÄT SIIS TOIMI. Mikä pahempaa, niiden on osoitettu vain pahentavan tilannetta. Miksi te vittuilijat ja pätijät haluatte tehdä ihmisistä entistä lihavampia? Siksikö ettei teiltä pääsisi kiusattavat loppumaan? Ymmärtäkää tämä: te olette osa ongelmaa, ette sen ratkaisua.

Vaakakapinan idea on, että kokeillaanpa vaihteeksi jotakin uutta, esimerkiksi sellaisia toimintamalleja joiden tiedetään tutkimusnäytön perusteella auttavan. Idean radikaaliuden huomaa tästäkin myrkyllisestä ketjusta jossa iso osa väkeä ulisee siitä että heidän pitäisi alkaa kohdella lihaviakin normaalisti ja lopettaa syrjintä ja kiusaaminen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olipa yllättävää, että ainoa painonhallinnassa pitkällä aikavälillä onnistunut oli se nuori mies joka kertoi ongelman ja ratkaisun löytyneen itsestään. Vaakakapinalliset voivat marmattaa vaikka loppu elämänsä, mutta lihavina pysyvät, jos asenne ei muutu.

Aivan.

Nuori mies oli lopettanut selittelyt ja muiden syyttelyn, ja ottanut vastuun elämästään ja terveydestään. Totesi vielä lopussa, että hyvää ne lihavuudesta mainitsevat vaan yrittävät ja tarkoittavat.

Ne lihavat nuoret naiset vaan syytteli muita ja muisteli kokemiaan vääryyksiä. Niin kauan kun lässytys ja selittely jatkuu, ei tilanne muutu.

Nuori mies voi vielä lihoa ja mites sitten suu pannaan? Suurin osahan epäonnistuu kuitenkin.

Niin, miksi yrittää mitään, koska aina voi epäonnistua! Minusta tämä mies oli kyllä järjen ääni siinä porukassa, kun otti vastuuta itsestään. En ymmärrä näitä äitien selittelyjä, että sisäinen kauneus on tärkeintä, kun se reilu lihavuus altistaa kaikenlaisille sairauksille, eikä niitä kaikkia hoideta tuosta noin vaan. Lapsetkin ehkä arvostaisivat sitä, että äiti pysyisi hengissä! Se olisi sitä konkreettista vastuunkantoa.

Se laihtuneen nuoren miehen henkinen tila oli valovuoden päässä niistä kahdesta lihavasta nuoresta naisesta.

Naiset kertasivat kokemiaan vääryyksiä ja miten lihavuus on stigma ja miten heitä loukataan ja miten yhteiskunta odottaa ja miten lääkärikin kehtaa ottaa lihavuuden esiin (kun lihava nuori nainen on jälleen kerran lääkärissä vaivojaan valittamassa, toinenhan heistä kertoi käyneensä lääkärissä ja eri lääkäreillä usein)...

Ja miehen viesti oli, että ei ne lihavuudesta kysyvät tarkoita pahaa vaan hyvää. Se lause ikään kuin romutti sen naisten itsesäälissä marinoidun paatoksen jonka sisältönä oli että kuinka heidän lihavuudestaan kehdataan edes keskustella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lihavien viesti on tämä: Ei saa puhua lihavuudesta, vaikka olisit hoitava lääkäri, koska se saattaa loukata lihavia. Ilmiselvästä, terveyteen vaikuttavasta seikasta ei saa puhua, se on sarvikuono olohuoneessa.

Lihavuus ei ole KOSKAAN lihavan oma syy, vaan aina syy löytyy muualta, kuin lihavan omista tavoista.

Lihavat syövät kaikki terveellisesti, eivätkä liikaa tai huonoa ravintoa, ei karkkeja, ei mitään. Lihava on kokeillut kaikki keinot, eikä häntä saa neuvoa esim ravintoasioissa.

Lihavat lihoavat itsestään riippumattomista syistä.

Siksi lihavuudelle ei voi tehdä mitään.

Kieltämättä tämä vaikutelma minullekin on syntynyt. Eilisen ohjelman & tämän ketjun perusteella voisin tiivistää pari keskeistä "totuutta":

- Lihavuudesta ei saisi puhua, koska lihava loukkaantuu.

- Lihavuudesta ei saisi kysyä, ei edes lääkäri, koska lihava loukkaantuu.

- Lihavat tiedostavat kyllä olevansa lihavia.

- Lihavat tietävät itse laihdutuksesta "kaiken".

- Lihavat tietävät terveellisestä ruokavaliosta ja lautasmallista "kaiken".

- Lihavuus on itsestä riippumatonta.

- Lihava muistaa ja pitää ylhäällä mielensä muistikirjassa jokaisen kerran kun häntä taas "haukutaan lihavaksi".

Toisin sanoen sinulta jäi perimmäinen info saavuttamatta. 

Valtaosa negatiivisista kokemuksista terveydenhuollon painoon puuttumisesta johtuu siitä, että 

- Lääkäri toteaa ongelman, mutta

- ylipainoinen ei silti saa riittävää apua ongelmaan, ja pahimmillaan

- häneen suhtaudutaan ennakkoluuloisesti, jolloin hoidon saaminen vaikeutuu entisestään.

Mitä tulee siihen, että lihava "tietää laihduttamisesta kaiken": hän on voinut laihduttaa lukuisia kymmeniä kiloja elämänsä aikana ja käynyt kerta toisensa läpi lautasmallin ja pääpiirteittäin terveellisen ruokavalion kulmakivet (ja nyt ottamatta kantaa mihinkään vaihtoehtoteorioihin terveellisestä ruokavaliosta). Tukea hän tarvitsisi nimenomaan siihen, miksi hän ei pysty ylläpitämään saavuttamaansa painoa tai valitsemaan niitä ruokia, jotka hän tietää terveelliseksi. 

Muistetuista loukkauksista en jaksa todeta kuin sen, että varmasti jokainen jostakin piirteestä säännöllisesti loukattu ihminen muistaa saamansa loukkaukset, jotka vaikuttavat väistämättä itsetuntoon ja minäkuvaan tavalla tai toisella. En ymmärrä, miksi "lihavien loukkaantumista" pidetään jotenkin huvittavana, kun loukkauksilta suojautuminen, niihin reagoiminen ja niistä pahastuminen on kuitenkin perin luonnollista.

Höh,

Ihan pettymys, kun ei ollut mukana yhtään fatsheimaajaa.

Oli lanttutikutkin jo valmiina, kun joku läskifanaatikko päästää verbaalisen ilmoittelun ilmoIle, mut täähän oli jokin läskisuvakki-ilta.

Ärsyttvävä tylyttäjä tuo naispuolinen juontaja, ja aika tuhtikin :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lihavien viesti on tämä: Ei saa puhua lihavuudesta, vaikka olisit hoitava lääkäri, koska se saattaa loukata lihavia. Ilmiselvästä, terveyteen vaikuttavasta seikasta ei saa puhua, se on sarvikuono olohuoneessa.

Lihavuus ei ole KOSKAAN lihavan oma syy, vaan aina syy löytyy muualta, kuin lihavan omista tavoista.

Lihavat syövät kaikki terveellisesti, eivätkä liikaa tai huonoa ravintoa, ei karkkeja, ei mitään. Lihava on kokeillut kaikki keinot, eikä häntä saa neuvoa esim ravintoasioissa.

Lihavat lihoavat itsestään riippumattomista syistä.

Siksi lihavuudelle ei voi tehdä mitään.

Kieltämättä tämä vaikutelma minullekin on syntynyt. Eilisen ohjelman & tämän ketjun perusteella voisin tiivistää pari keskeistä "totuutta":

- Lihavuudesta ei saisi puhua, koska lihava loukkaantuu.

- Lihavuudesta ei saisi kysyä, ei edes lääkäri, koska lihava loukkaantuu.

- Lihavat tiedostavat kyllä olevansa lihavia.

- Lihavat tietävät itse laihdutuksesta "kaiken".

- Lihavat tietävät terveellisestä ruokavaliosta ja lautasmallista "kaiken".

- Lihavuus on itsestä riippumatonta.

- Lihava muistaa ja pitää ylhäällä mielensä muistikirjassa jokaisen kerran kun häntä taas "haukutaan lihavaksi".

Pipsahulluko se on ulisemassa useammassakin ketjussa. Ei ole todellista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olipa yllättävää, että ainoa painonhallinnassa pitkällä aikavälillä onnistunut oli se nuori mies joka kertoi ongelman ja ratkaisun löytyneen itsestään. Vaakakapinalliset voivat marmattaa vaikka loppu elämänsä, mutta lihavina pysyvät, jos asenne ei muutu.

Aivan.

Nuori mies oli lopettanut selittelyt ja muiden syyttelyn, ja ottanut vastuun elämästään ja terveydestään. Totesi vielä lopussa, että hyvää ne lihavuudesta mainitsevat vaan yrittävät ja tarkoittavat.

Ne lihavat nuoret naiset vaan syytteli muita ja muisteli kokemiaan vääryyksiä. Niin kauan kun lässytys ja selittely jatkuu, ei tilanne muutu.

Nuori mies voi vielä lihoa ja mites sitten suu pannaan? Suurin osahan epäonnistuu kuitenkin.

Niin, miksi yrittää mitään, koska aina voi epäonnistua! Minusta tämä mies oli kyllä järjen ääni siinä porukassa, kun otti vastuuta itsestään. En ymmärrä näitä äitien selittelyjä, että sisäinen kauneus on tärkeintä, kun se reilu lihavuus altistaa kaikenlaisille sairauksille, eikä niitä kaikkia hoideta tuosta noin vaan. Lapsetkin ehkä arvostaisivat sitä, että äiti pysyisi hengissä! Se olisi sitä konkreettista vastuunkantoa.

Se laihtuneen nuoren miehen henkinen tila oli valovuoden päässä niistä kahdesta lihavasta nuoresta naisesta.

Naiset kertasivat kokemiaan vääryyksiä ja miten lihavuus on stigma ja miten heitä loukataan ja miten yhteiskunta odottaa ja miten lääkärikin kehtaa ottaa lihavuuden esiin (kun lihava nuori nainen on jälleen kerran lääkärissä vaivojaan valittamassa, toinenhan heistä kertoi käyneensä lääkärissä ja eri lääkäreillä usein)...

Ja miehen viesti oli, että ei ne lihavuudesta kysyvät tarkoita pahaa vaan hyvää. Se lause ikään kuin romutti sen naisten itsesäälissä marinoidun paatoksen jonka sisältönä oli että kuinka heidän lihavuudestaan kehdataan edes keskustella.

Niin. Se laihtunut nuori mies ei ollut syömishäiriöinen eikä sille oltu lapsesta asti iskostettu päähän että se on vääränlainen eikä kelpaa. Muistaakseni se nuori mies oli jossain vaiheessa aikuisena lihonut ja sitten havahtunut ja ns ottanut itseään niskasta kiinni. Hänen tilanteensa todellakin on valovuosien päässä näiden naisten tilanteesta.

Vierailija kirjoitti:

Höh,

Ihan pettymys, kun ei ollut mukana yhtään fatsheimaajaa.

Oli lanttutikutkin jo valmiina, kun joku läskifanaatikko päästää verbaalisen ilmoittelun ilmoIle, mut täähän oli jokin läskisuvakki-ilta.

Verbaalista ilMoittelua tosiaan. Kerro fatsheimaaja mitä ihmettä sekin on.

Vierailija kirjoitti:

Pitäiskö sairaalloisen lihavat määrätä jonkinlaiseen pakkohoitoon? Johonkin laitokseen? Hehän kuitenkin tuhoavat tietoisesti ja vapaaehtoisesti, silti pakkomielteisesti, kehoaan ja omaa tulevaisuuttaan?

Kun ei mikään apu, neuvo, oppi, kehotus, käsky, ohjaus tai huoli tunnu menevän perille, niin on ehkä pakko ottaa järeät keinot käyttöön?

Kuulostaa radikaalilta, mutta ehkä oikeasti tulisi yhteiskunnalle halvemmaksi pakkohoitaa ennen kuin tarvitsee maksaa lihavuudesta seuraavia sairauksia ja ongelmia tulevaisuudessa? Moni sairaalloisen lihavakin on lihavuudessaan jo niin alistunut ja epätoivoinen, että kokisi varmaan pakkohoidon olevan ratkaisu? Ainakin alkusysäyksenä?

Jaa että pakkohoitoa? Ehkä kannattaisi ensin tarjota vapaaehtoista hoitoa?

Miksi 12-vuotias lihava ei saisi haluta laihduttaa? Minulla oli luokkakaveri, joka oli ekaluokasta lähtien todella lihava. Hän sai laihdutusohjeita ja yritti laihduttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olipa yllättävää, että ainoa painonhallinnassa pitkällä aikavälillä onnistunut oli se nuori mies joka kertoi ongelman ja ratkaisun löytyneen itsestään. Vaakakapinalliset voivat marmattaa vaikka loppu elämänsä, mutta lihavina pysyvät, jos asenne ei muutu.

Aivan.

Nuori mies oli lopettanut selittelyt ja muiden syyttelyn, ja ottanut vastuun elämästään ja terveydestään. Totesi vielä lopussa, että hyvää ne lihavuudesta mainitsevat vaan yrittävät ja tarkoittavat.

Ne lihavat nuoret naiset vaan syytteli muita ja muisteli kokemiaan vääryyksiä. Niin kauan kun lässytys ja selittely jatkuu, ei tilanne muutu.

Nuori mies voi vielä lihoa ja mites sitten suu pannaan? Suurin osahan epäonnistuu kuitenkin.

Niin, miksi yrittää mitään, koska aina voi epäonnistua! Minusta tämä mies oli kyllä järjen ääni siinä porukassa, kun otti vastuuta itsestään. En ymmärrä näitä äitien selittelyjä, että sisäinen kauneus on tärkeintä, kun se reilu lihavuus altistaa kaikenlaisille sairauksille, eikä niitä kaikkia hoideta tuosta noin vaan. Lapsetkin ehkä arvostaisivat sitä, että äiti pysyisi hengissä! Se olisi sitä konkreettista vastuunkantoa.

Se laihtuneen nuoren miehen henkinen tila oli valovuoden päässä niistä kahdesta lihavasta nuoresta naisesta.

Naiset kertasivat kokemiaan vääryyksiä ja miten lihavuus on stigma ja miten heitä loukataan ja miten yhteiskunta odottaa ja miten lääkärikin kehtaa ottaa lihavuuden esiin (kun lihava nuori nainen on jälleen kerran lääkärissä vaivojaan valittamassa, toinenhan heistä kertoi käyneensä lääkärissä ja eri lääkäreillä usein)...

Ja miehen viesti oli, että ei ne lihavuudesta kysyvät tarkoita pahaa vaan hyvää. Se lause ikään kuin romutti sen naisten itsesäälissä marinoidun paatoksen jonka sisältönä oli että kuinka heidän lihavuudestaan kehdataan edes keskustella.

Niin. Se laihtunut nuori mies ei ollut syömishäiriöinen eikä sille oltu lapsesta asti iskostettu päähän että se on vääränlainen eikä kelpaa. Muistaakseni se nuori mies oli jossain vaiheessa aikuisena lihonut ja sitten havahtunut ja ns ottanut itseään niskasta kiinni. Hänen tilanteensa todellakin on valovuosien päässä näiden naisten tilanteesta.

Ja mistäs sinä sen tiedät?

Mistä sinä tiedät mitä tuon nuoren miehen taustalla on? Millainen elämänsä ollut ja minkälaisia ongelmia? Mitä hänen päähänsä on aikoinaan iskostettu?

Hän ei vaan ollut uhriutunut ja ulissut eilen studiossa tekosyitä ja syytöksiä muita kohtaan. Ei valittanut kurjaa menneisyyttään ja omaa lihavaa kohtaloaan joka jonkun omituisen ajatteluketjun jälkeen saatiin käännettyä yhteiskunnan ja ympäristön vastuulle.

Nuori mies oli ottanut vastuun elämästään ja omasta terveydestään.

Vierailija kirjoitti:

Pitäiskö sairaalloisen lihavat määrätä jonkinlaiseen pakkohoitoon? Johonkin laitokseen? Hehän kuitenkin tuhoavat tietoisesti ja vapaaehtoisesti, silti pakkomielteisesti, kehoaan ja omaa tulevaisuuttaan?

Kun ei mikään apu, neuvo, oppi, kehotus, käsky, ohjaus tai huoli tunnu menevän perille, niin on ehkä pakko ottaa järeät keinot käyttöön?

Kuulostaa radikaalilta, mutta ehkä oikeasti tulisi yhteiskunnalle halvemmaksi pakkohoitaa ennen kuin tarvitsee maksaa lihavuudesta seuraavia sairauksia ja ongelmia tulevaisuudessa? Moni sairaalloisen lihavakin on lihavuudessaan jo niin alistunut ja epätoivoinen, että kokisi varmaan pakkohoidon olevan ratkaisu? Ainakin alkusysäyksenä?

Kai olet suosittelemassa samaa alkoholia käyttävälle/tupakoitsijalle/huonoa roskaruokaa syövälle?

Einestä ja paskaa syövä on ihan yhtä iso riski kuin läski.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäiskö sairaalloisen lihavat määrätä jonkinlaiseen pakkohoitoon? Johonkin laitokseen? Hehän kuitenkin tuhoavat tietoisesti ja vapaaehtoisesti, silti pakkomielteisesti, kehoaan ja omaa tulevaisuuttaan?

Kun ei mikään apu, neuvo, oppi, kehotus, käsky, ohjaus tai huoli tunnu menevän perille, niin on ehkä pakko ottaa järeät keinot käyttöön?

Kuulostaa radikaalilta, mutta ehkä oikeasti tulisi yhteiskunnalle halvemmaksi pakkohoitaa ennen kuin tarvitsee maksaa lihavuudesta seuraavia sairauksia ja ongelmia tulevaisuudessa? Moni sairaalloisen lihavakin on lihavuudessaan jo niin alistunut ja epätoivoinen, että kokisi varmaan pakkohoidon olevan ratkaisu? Ainakin alkusysäyksenä?

Jaa että pakkohoitoa? Ehkä kannattaisi ensin tarjota vapaaehtoista hoitoa?

Jaa. Kun sitä vapaaehtoista hoitoahan on jo tarjolla ihan yllin kyllin. On julkisen puolen palveluita, ilmaisia ravintoterapeutteja, lihavuus- ja laihdutusryhmiä, mutta myös maksullisia pt- ja laihdutuspalveluita....

Mutta kun ne ei oikein auta. Lihava harvoin jaksaa tarpeeksi motivoitua, ei herätä, ei noudattaa saneltuja ohjeita.

Sellainen pakkohoito suljetussa laitoksessa jossa syödään ja liikutaan säännellysti ja ohjatusti voisi toimia ainakin alkusysäyksenä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi näitä fitness-urpoja otetaan puhumaan lihavuudesta? Eivät he ole mitään terveellisen syömisen ammattilaisia. He osaavat ruokailla harrastustaan tukevasti. Tavallisen ihmisen ei tarvitse syödä kuten lihasmassaa kasvattavan ja/tai läskiä polttavan urheilijan.

Kaisa Jaakkola olis voinut olla tuolla puhumassa siitä, mitä saattaa tapahtua kun tarpeeksi monta kertaa näännyttää itsensä kisäkuntoon. Häntä ei vaan voitu ottaa, koska pyörittää terbeysalan yritystä. Harmi.

Katselen ohjelmaa nyt areenalta. Tuo laihduttanut ensihoitaja on niin kuuma! shhhhh...

Vierailija kirjoitti:

Olipa yllättävää, että ainoa painonhallinnassa pitkällä aikavälillä onnistunut oli se nuori mies joka kertoi ongelman ja ratkaisun löytyneen itsestään. Vaakakapinalliset voivat marmattaa vaikka loppu elämänsä, mutta lihavina pysyvät, jos asenne ei muutu.

Kyllä mä ainakin myönnän että se löytyy musta itsestä. Motivaatio puuttuu. Laihtuisin muuten heti kun joku tekis mulle annokset valmiiksi aamupalasta lähtien. Laiskuus vaivaa. Se pulla on helpompi ottaa kun tehdä voileipä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No olipa yllätys, että studiossa olleet paksut eukot yritti sysätä ongelmanratkaisua yhteiskunnan niskoille. Ihan oikeasti aikuiset ihmiset, ei yhteiskunta pysty, eikä ole edes sen tehtävä ratkoa jokaista yksilön ongelmaa. Jotain pitää tehdä ihan itsekin.

Jaksetaan täälläkin jankata, että lihavuus on sairaus ja lihavat on mt-ongelmaisia. Kuitenkin pitäisi sitten  itse hoitaa sairautensa ja mt-ongelmansa ihan omin avuin. Miksei muilta ihmisiltä odoteta, että hoitavat itse sairautensa? Miksi lihava ei saa haluta apua?

Saa, mutta vastuu hoitoon on kuitenkin itsellä. Vrt. Minulla on reuma. Saan siihen reseptit mutta ihan itse minun on otettava ne lääkkeet ja elettävä niin että tauti pysyy hallinnassa. Samaten lihaville tarjotaan kyllä apua, mutta kukaan ei voi elää niinkuin pitäisi heidän puolestaan.

Tämä osoittaa sen, että hoito on väärää. Harva lihava HALUAA olla lihava. Kyse ei ole kogntitioista, vaan 100% biokemiasta, jonka obesogeeninen ympäristö on sekoittanut. Vain idiootti kuvittelee lihavuuden syiden olevan yksilöissä. Mikäli on idiootti, kannattaisi opiskella edes perusteet aiheesta.

Eli jos lääkäri määrää minulle reumalääkkeet, joita en kuitenkaan syö, niin lääkkeet olivat vääriä kun eivät auttaneet? :,D

Se, että lääkäri käskee laihduttaa, ei ole sama asia kuin, että lääkäri määrää sinulle lääkkeitä. Jos ongelmat ovat henkisellä puolella, niin ei se "laihduta" niitä ongelmia ratko. Sehän olisi vähän kuin sinun reumaasi määrättäisiin verenpainelääkkeitä. -eri

Näinpä. Lihavuuden syitä voi olla todella monia. Merkittävimpiä uusia teorioita ovat suolistobakteereihin liitettyjä. Silloin on pakko pohtia sitä, miksi antibioottien käytön lisääntyminen noudattaa samaa käyrää lihavuustrendien nousun kanssa. Montako % nykylihavista on aiheutettu lääkkeillä? Mikä on juurisyy lihavuudelle? Se ei voi olla yksilön tahto olla lihava, koska eihän kaikki lihavat voi olla masokistejä, jotka nauttivat toisten vittuilusta ja häpeästä?

Miksi eläimille syötetään antibiootteja? Siksi, että ne lihoisivat.

Lihooko sika syömällä läskiä vai viljaa? Syömällä viljaa.

Totta. Sika lihoo syömällä viljaa, koska läskiä ei sioille tarjota. Arvaapa miksi? On vähän kalliimmanpuoleinen eväs possuille se toisen eläimen läski.

Miksi lihavat pitäisi laittaa pakkohoitoon, kun ohjelman pointti oli että terveydenhuollosta ei nykyään apua saa vaikka sitä hakisi.

Saa vain kehotuksia laihduttaa, sättiä ja huonoja neuvoja muttei mitään apua mikä toimisi tai vastaisi ihmisen tarpeisiin. On todella totta että lihavuus nähdään enemmän moraali- kuin terveysongelmana. Siitä voidaan syyllistää, mutta tukea tai edes hyviä neuvoja on todella vaikea saada. Tiedetään että nykyisessä elinympäristössä on paljon lihomiselle altistavia tekijöitä ja että taustalla voi olla monimutkaisia juttuja, mutta kaikesta pitäisi selvitä yksin. Mihin muuhun terveysongelmaan suhtaudutaan näin?

Ravitsemusterapeutille ei pääse pelkän ylipainon takia. Edullisia liikunta- ja vertaistukiryhmiä ei ole. Terveellinen ruoka on paljon kalliimpaa kuin roskahöttö. Jos taustalla on traumoja, syömishäiriö kuten BED tms. niin ei ole asiantuntemusta auttaa. Lihavuusleikkaukseen pääsee vain harva ja vasta siinä vaiheessa kun tilanne on todella paha. 

Minua on käsketty lukemattomia kertoja laihduttamaan, mutta kukaan ei koskaan koskaan kysynyt, mitä kilojen kertymisen taustalla on.  Oli ylipainoa paljon tai vähän, naputtaminen on ollut aina samanlaista joten kesti kauan tajuta että lievällä ja merkittävällä ylipainolla on terveyden kannalta iso ero. Lapsuudessa oikea apu olisi ollut huostaanotto eikä painonnousun kauhistelu. Nuorena aikuisena olisin tarvinnut apua ahmimishäiriöön ja masennukseen. Jne.  Näistä olisi voinut olla oikeaa hyötyä.

Mutta sen sijaan on käsketty liikkumaan (kuinka ollakaan, muutama vuosi sitten minulta löytyi neurologinen häiriö jonka takia karkeamotoriikkani on paljon tavallista huonompi =>loukkaantumisriski on moninkertainen. Minä en voi "etsiä sopivaa lajia", vaan liikunta alkoi sujua vasta kun minulle tehtiin varta vasten ohjelma joka ottaa huomioon häiriöni.

On käsketty vähentämään syömistä, mutta kukaan ei puhunut nälkävelasta ja siitä että ateriarytmin pitää olla tasainen. Huonoja neuvoja joista on ollut vain haittaa. Ja sitten minua syyllistetään siitä että en ole onnistunut näiden avulla laihtumaan? Haistakaapa syyllistäjät pitkä paska.

Onneksi tilanteeni on nyt, neljänkympin korvilla, paranemaan päin. Toipujana vituttaa se että tiedän edelleen että minulla on ollut matkassa rutosti onnea että olen saanut sen avun mitä olen välttämättä tarvinnut alkuun päästäkseni. Moni ei ole yhtä onnekas. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olin aika järkyttynyt tästä ohjelmasta. Lääkäri sanoo, ettei hän halua puuttua tupakointiin, päihteidenkäyttöön tai ylipainoon? Mitä varten lääkärit sitten ovat, jos eivät asiakkaidensa terveydentilaan ja terveyden ylläpitoon saa puuttua? Jos joku todella ylipainoinen tulee valittelemaan, että polviin sattuu kävely, en yllä pesemään itseäni, en mahdu huvipuistolaitteisiin, niin mitä tuollainen lääkäri sitten voi tehdä? Lähettää polvileikkaukseen? Ostaa jatkettavia pesuvälineitä? Aloittaa kansalaisaloitteen huvipuistolaitteiden turvakaarien suurentamisesta?

Miksi ilmiselvään asiaan ei saa terveydenhuollon ammattilaisena puuttua? Toki on eri asia puuttua tökerösti (kylläpäs sinä olet lihava, huh huh) tai puuttua väärässä tilanteessa (leikannut sirkkelillä sormeen, ja aletaankin hoitamaan ylipainoa), mutta helvetti sentään jos ei enää edes lääkärit saa ylipainoon puuttua! Mitäs sitä syntymättömien lasten terveydestä, ei saa sanoa äidille painosta ettei sille vaan tule paha mieli!

Aika käsittämätöntä uhriutumista ja selittelyä lähes kaikilta, se paljon laihtunut nuori mies oli ainoa, jolla oli jotain järkevää sanottavaa. Patrik Borgillakin oli hyviä pointteja, mutta olen aina ajatellut häntä ns. "höperöproffana", ajattelen hänen puhuvan niitä asioita, joita haluaa ihmisten kuulevan.

Ei laihdutuksen tarvitse olla helppoa! Miksi kaikki pitäisi olla kivaa ja helppoa? Eihän syöpähoidotkaan ole kivoja ja mukavia, mutta silti niissä käydään, koska lopputuloksena toivoo tulevansa terveemmäksi. Saara Sarvas oli jotenkin niin katkeran oloinen ja tavallaan luovuttanut, ja täytyy sanoa että aika pahan näköinen. Pieni pyöreys kaunistaa monia, mutta tuo määrä ylipainoa vanhentaa selvästi jo ulkonäköä ja "tätiyttää".

Olen itse siis lievästi ylipainoinen (80/167), enkä kyllä ottaisi itseeni, jos lääkäri kysyisi painostani. Tosi kauhistuneet fiilikset jäi tästä, ei ihme että ylipainoisten määrä vaan kasvaa.

Samaa mieltä!

En ymmärrä tätä lihavien, erityisesti sairaalloisen lihavien, myötäkarvaan silittämistä ja asian hyssyttelyä.

Lihavuudesta ei saisi puhua eikä varsinkaan suoraan sille lihavalle. Lhavuus on kuin virtahepo olohuoneessa: kaikki näkee ilmeisen mutta kaikkien pitää esittää ettei asia kuitenkaan ole niin. Ja lihava saa hyvällä omallatunnolla jatkaa kehonsa kuormittamista länsimaisen hyvinvointiyhteiskunnan yltäkylläisyydessä ilman tarvetta painon normalisointiin.

Ja nyt siis osa lääkäristöstä on päättänyt käyttäytyä samoin? Kauhistuttavan epäammattimaista.

Ja tuo lihavien julkinen uhriutuminen (mua nimitellään, yhyyyyy) ja vääryyksien uudelleeneläminen... jumankauta, ottaisivat omasta tilastaan vastuun. Joo, olen syönyt ja juonut itseni lihavaksi, olen lihava. Se olen minä joka olen itseni tähän jamaan valinnoillani saanut. Ja se olen minä, joka voin myös muuttaa tilanteen.

Mutta ei. Se vastuunottaminen ja itsensä aito kohtaaminen jää, kun tilannetta hyssytellään ja omien elämäntapojen muuttamisen sijaan lihava keskittyy kohtaamaansa huuteluun ja kaikkiin loukkauksiin, tai siis paremminkin asioihin jotka itse herkässä mielessään kokee loukkauksina.

Lihava ja onnellinen? En usko.

Joillekin tuntuu olevan vaikea ymmärtää tuon keskustelun pointtia. Kyllä lääkäri saa puuttua lihavuuteen, jos hänellä on siihen oikeasti keinoja. Pelkkä asian toteaminen ja laihdutuskäsky ei kuitenkaan potilasta auta. Potilasta ei auta myöskään se, että kaikki hänen vaivansa pistetään lihavuuden syyksi

No mikä sitten auttaa?

Auttaa ihmisten käsittely yksilöinä. Joku hyötyy ravitsemusterapiasta, mutta toinen tarvitsee psykologia henkisten ongelmiensa hoitamiseen.

Eikö lihava osaa itse hakeutua psykologille tai ravitsemusterapeutille jos sellaisen apua kokee tarvitsevansa?

Miksi syyllistää jotain tk-lääkäriä, joka todennäköisesti ajattelee lihavan parasta?

Sitä paitsi eikö lihava jo tiedä kaiken ravinnosta?

Pikemminkin päinvastoin, lihava ei tiedä paljonkaan ravinnosta. (ei kyllä tiedä laihatkaan)

Ai jaa. Täällä (ja eilisessä keskustelussa)  on tullut ilmi ettei terveellistä ruokavaliota (saatikka lautasmallia) saa esitellä lihavalle. He kun tietävät jo. 

Kävin ravitsemusterapeutilla työterveyslääkärin lähetteellä. Tutki ruokapäiväkirjaani ja totesi sitten, ettei ruokavaliossani ole mitään muuta vikaa kuin yletön määrä makeisia ja pullaa. Käski lopettaa niiden syönnin. 

Luuletko tosissaan, etten tiennyt jo ennestään makeisten ja pullan olevan epäterveellisiä? Ravitsemusterapeutilla ei ollut antaa mitään ohjeita tunne- ja stressisyömisen hoitoon (no ei tietenkään) ja hän itsekin valitteli, ettei oikein mitään muuta apua ole tässä kaupungissa tarjolla syömisongelmien hoitoon. 

Siinäkö on sinun ravintotietous?  Että karkit ovat epäterveellisiä?

Luitko edes viestini kokonaan??? Ravitsemusterapeutti totesi ettei ruokavaliossani ole mitään muuta vikaa. Syön mm. runsaasti rasvaista kalaa, kanaa ja kasviksia. Perusruokavaliossani ei ravitsemusterapeutin mielestä ollut mitään korjattavaa. Vain makeisten ja pullan syönnissä.

En minä väitä olevani mikään ravintotieteilijä, mutta ainakaan ravitsemusterapeutin mukaan en TIETOA kaipaa vaan psykologia.

Siis sulla ei ITSELLÄ ole minkäänlaista tietoa. Ei tiedon saamiseen ja hankkimiseen tarvitse olla mikään ravintotieteilijä.

Oletko jotenkin hidas? Tottakai minulla on tietoa kun kerran olen osannut ilman kenenkään neuvoa syödä niin , ettei ravitsemusterapeutti löytänyt syömisistäni mitään moitittavaa makeisia ja pullia lukuunottamatta. Mitä ihmettä oikein jankkaat?

Kukahan se hidas on :)  Syömisesi on ok, kun kerran terapeutti niin sanoo. Itse et ymmärrä ravinnosta kuitenkaan. Joo, mä lopetan jankkaamisen, ethän sä kuitenkaan ymmärtänyt asiaa.

Kyllä se hidas olet todellakin sinä, jos et mitenkään kykene ymmärtämään, että ylipainoisellakin voi olla tietoa ravinnosta ja silti syö väärin, vaikka tietää, ettei pitäisi. Mutta jos se nyt sinua lohduttaa, niin sovitaan ihmeessä että esim. kala on todella epäterveellistä. Epäterveellistähän sen täytyy olla, koska minä läski olen sitä terveelliseksi luullut, enkä ravinnosta mitään tiedä. Sovitaan samalla, että vihannekset ja marjat on epäterveellisiä. Hyi hyi. Älä vaan syö, kun ne läskille maistuu.

Sä olet oikeastaan aika hauska :)  Ravinnosta et mitään tiedä, mutta väittelynhalua riittää. Voisin mä sun kanssa jatkaakin :)

Älä väittele, vaan perustele. Miksi en mielestäsi tiedä mitään ravinnosta? Onko joku sanomani väärin? Oletko siis eri mieltä kanssani esim kalan, vihannesten ja marjojen terveellisyydestä tai makeisten epäterveellisyydestä? Oletatko, etten tiedä esim maksoira - hiilareiden, rasvojen ja proteiinin jakaumasta vaikka emme ole niistä edes keskustelleet? Vai perustatko väitteesi tietämättömyydestäni siihen, että mielestäsi ravitsemusterapeutit eivät tiedä ravinnosta, joten jos ravitsemusterapeutti on pitänyt ruokavaliotani hyvänä, sen täytyy olla huono.

En ole missään vaiheessa väittänyt tietäväni kaikkea ravinnosta. Kukaan ei tiedä kaikkea ja ristiriitaista informaatiota on tarjolla paljon.

Nyt siis perusteluja kehiin.

Vai oikein tiedät, että mitä ovat makroravinteet.. no sitten tiedät varmaan miten niistä lasketaan kilokalorit.

Hyvä.

Laitat niitä vain vähemmän kurkustasi alas, niin ongelma on ratkaistu.

Katsos, ei tarvittu yhteiskunnan rahoittamaa monitieteellistä asiantuntijaryhmää Uniikin Lumihiutaleen ongelman ratkaisemiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäiskö sairaalloisen lihavat määrätä jonkinlaiseen pakkohoitoon? Johonkin laitokseen? Hehän kuitenkin tuhoavat tietoisesti ja vapaaehtoisesti, silti pakkomielteisesti, kehoaan ja omaa tulevaisuuttaan?

Kun ei mikään apu, neuvo, oppi, kehotus, käsky, ohjaus tai huoli tunnu menevän perille, niin on ehkä pakko ottaa järeät keinot käyttöön?

Kuulostaa radikaalilta, mutta ehkä oikeasti tulisi yhteiskunnalle halvemmaksi pakkohoitaa ennen kuin tarvitsee maksaa lihavuudesta seuraavia sairauksia ja ongelmia tulevaisuudessa? Moni sairaalloisen lihavakin on lihavuudessaan jo niin alistunut ja epätoivoinen, että kokisi varmaan pakkohoidon olevan ratkaisu? Ainakin alkusysäyksenä?

Kai olet suosittelemassa samaa alkoholia käyttävälle/tupakoitsijalle/huonoa roskaruokaa syövälle?

Einestä ja paskaa syövä on ihan yhtä iso riski kuin läski.

No ei kyllä ole. :D