A-Teeman läski-ilta!

Omassa nuoruudessani 70-luvulla erotettiin vielä arki ja juhla. Herkut kuuluivat harvinaisiin hetkiin, arki oli arkea.

Nyt herkutellaan joka päivä. Ei ihme, että kansa lihoaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saara Sarvas on kyllä kokenut melkoisen muutoksen. Ennen sporttinen perusterve likka ja nyt näen huomattavasti ylipainoisen ihmisen jolla suuri riski sairastua esim diapetekseen. Se että ei ihminen saa turvotettua itseään noin pienessä ajassa tuohon kuntoon ellei ole syömishäiriö.

Tämä. Tuntuu että ongelma on enemmänkin korvien välissä.

En tiedä kuka tämä Saara on, joten googletin. Ja kyllä on muutosta tapahtunu, oli aikaisemmin sutjakas sporttihenkinen tyttö, oikein sievä.

Ei ihme, että on paha olla. 

Saarahan on kirjoittanut olleensa lihava lapsi ja käytännössä syömishäiriöinen koko ikänsä. Se "sutjakas sporttihenkinen oikein sievä tyttö" jonka muistat, oli anorektikko, jonka oli sisäisesti paha olla. Onko se sitten tavoiteltavaa?

Ei hän kyllä nytkään vaikuttanut erityisen onnelliselta.

En tiedä, mutta ainakin itselleni olis kova pala mennä puhumaan oman elämäni kipukohdista valtakunnanmediaan. Minusta vaikutti jännittyneeltä.

Vierailija kirjoitti:

Tupakoijalle voi sanoa: älä osta tupakkaa.

Juopolle voi sanoa: älä osta alkoholia.

Syöpölle voi sanoa: älä osta ruokaa

Narkille voi sanoa: älä osta huumeita

Peliriippuvaiselle voi sanoa: älä pelaa

Voi miten elämä on helppoa.

T. Alkkis joka ei polta, syö, narkkaa, eikä pelaa, mutta...

Juuri tässä se ongelma. Jos on paha mieli niin käyttää juuri sitä lohdutusta röökiin, namiin, viinaan, amfetamiiniin tai pleikkaan !

Minulla kiinnityi kaikki huomio yleisössä istuneeseen silmälasipäiseen pappaan, joka otti välillä tirsat ja sitten katseli ympärilleen sen näköisenä että "missä mää oon?" :D

Ja totuus tuli esiin: miehistä yli 60 % on ylipainoisia, naisista 46 %,

Jihuu miehet nyt hiljaa tälläkin palstalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet kehonrakentajat käyttävät amfetamiinia rasvanpolttoon, samat kehonrakentajat sitten neuvovat ylipainoisia laihdutus- ja terveysasioissa. Huomaatteko tässä mitään ristiriitaa?

Nämä ovet kaksi täysin eri asiaa. Ero on tämä:

- Tämä ketju käsittelee obesiteetista normaaliin terveeseen kehonkoostumukseen päätymistä. Miehellä siis tavoitteena 22 - 15 rasvaprosentti.

- Kun kehonrakentajat dieettaavat kisakuntoon, niin he lähtevät terveestä kehonkoostumuksesta ja päätyvät sille rajalle, jonka alle ei voi hengissä päästä 4%-5%.

Jälkimmäisessä toimivat tyystin erilaiset lainalaisuudet.

Esimerkiksi anaboliset steroidit, kasvuhormoni, t3 tai vaikkapa järjellisinä määrinä piristeet (efedriini/klenbuteroli) ovat todella merkittävä apu tuohon kuntoon pääsemisessä. Doping-testattujen sarjojen kehonrakentajille kisakuntoon pääseminen on aivan eritason homma. Mutta tietysti rutiinilla onnistuu kyllä silti.

Ikävä kyllä yksikään edellämainituista doupeista ei auta morbidiin obesiteettiin. Tutkittu ja kokeiltu on. Kasvuhormonia lukuunottamatta ovat johonkin maailman lihavuuslääkkeinä olleetkin.

Kun ottaa huomioon, miten hengenvaarallista lihavuus on, niin olisivat kyllä käytössä, jos auttaisivat.

Eivät vaan auta koska kyse on henkisestä puolesta.

Ainoa lihavuuslääke, joka tällä hetkellä on myynnissä ja josta on mitään mitattavaa hyötyä obesiteettiin on Orlistat. Sen teho perustuu siihen, että rasvaisen mätön syömisestä seuraa räjähtävä ripuli.

Minusta päihdetutkimus tarjoaa ehkä parhaat avaimet lihavuuden hoitoon. Oikea lähestymistapa on käsitellä lihavuutta yhdensortin päihderiippuvuutena. Vastaava psykologia sieltä löytyy taustalta.

Tätä näkemystä vasten minusta vaakakapina näyttäytyy irvokkaana.

Myönnän, että nyt en saanut punaisesta langasta kiinni, miten tämä näkemys näyttäisi Vaakakapinan irvokkaana. Voisitko täsmentää?

En ole postaaja, mutta jos lihavuutta verrattaisiin juoppouteen, niin eikös vaakakapina ole vähän sama, kun aa-kerhossa saarnattaisiin, että alkoholismi on jees, meidän pitää rakastaa itseämme sellaisina alkoholisteina kuin olemme ja meidän juomiseemme puuttuminen on törkeää.

Kyllä me alkoholisteina tiedämme, että emme saisi juoda, mutta lopettaminen on liian vaikeaa.

Emme varsinkaan kaipaa sitä että joku huomauttaa meille kännäämisestä, sillä siitä tulee paha mieli ja ryyppäämme enemmän.

Lihavuuden vertaaminen alkoholismiin on mielestäni todella löyhäperusteista jo siksikin, että lihavuus ei altista tapaturmille ja taloudellisille sekä sosiaalisille ongelmille, eikä ruoka ylipäätään vaikuta alkoholin lailla fyysisesti addiktoivasti, eikä aiheuta vieroitusoireita alkoholin lailla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saara Sarvas on kyllä kokenut melkoisen muutoksen. Ennen sporttinen perusterve likka ja nyt näen huomattavasti ylipainoisen ihmisen jolla suuri riski sairastua esim diapetekseen. Se että ei ihminen saa turvotettua itseään noin pienessä ajassa tuohon kuntoon ellei ole syömishäiriö.

Tämä. Tuntuu että ongelma on enemmänkin korvien välissä.

En tiedä kuka tämä Saara on, joten googletin. Ja kyllä on muutosta tapahtunu, oli aikaisemmin sutjakas sporttihenkinen tyttö, oikein sievä.

Ei ihme, että on paha olla. 

Saarahan on kirjoittanut olleensa lihava lapsi ja käytännössä syömishäiriöinen koko ikänsä. Se "sutjakas sporttihenkinen oikein sievä tyttö" jonka muistat, oli anorektikko, jonka oli sisäisesti paha olla. Onko se sitten tavoiteltavaa?

Ei hän kyllä nytkään vaikuttanut erityisen onnelliselta.

Perustatko näkemyksesi hänen kokemuksiinsa lihavuudesta ja lihavuuteensa suhtautumista, vai hänen ulkonäköönsä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaakakapinat, kehopositiivisuudet, lihava ja onnellinen... voi kiesus mitä itsepetosta!!

Kaikki nuo on vaan mukavuudenhaluisten lihavien välineitä normalisoidakseen omaa sairaalloista lihavuutta jonkinlaiseksi yhteiskunnan normitilaksi.

Sairaalloinen lihavuus on jo itsessään sairaus. Sen takana on todennäköisesti jonkinlainen henkiseen epätasapainoon liittyvä ongelma joka sitten eskaloituu fyysiseen sairauteen, jonka me näemme sairaalloisena lihavuutena. Se ei ole normaalia. Eikä siitä saa sellaista tehdä.

Mutta hys hys, ei saa ehdottaa lihavalla että ehkä lihavuudelle kannattaisi yrittää tehdä jotakin. Eikä saa sanoa alkoholistille, että ehkä alkoholismille kannattaisi tehdä jotakin. Tai ei saa sanoa tupakoijalle, että ehkä tupakoimisella kannattaisi tehdä jotakin. Kun voi katsos herkkä henkilö loukkaantua. Antaa jatkaa vaan samalla linjalla ja ollaan hipihiljaa!

Maksetaan me vaan kiltisti verojen muodossa kansanterveyden kallis lasku, kun näitä elintasosairaita hyysätään erikoislääkäriltä toiselle hoidattamassa uniapneaa, nivelvaivoja ja keinonivelleikkauksia, ihottumia, sydän ja verisuonitauteja, mentaaliongelmia, syöpiä...

Lisään listaan divertikkelit, 2-tyypin diabetes, maksakirroosi.

Mutta usko pois, niin kaikki muuttuu kohta. ”Sairaanhoito” poistuu, lääkkeet muuttuvat vielä kalliimmiksi ja pakottaa muutokseen. Ai miksi? No, kannattaa katsoa viime vuoden tulo- ja kulueriä.

Maksakirroosi = fruktoosin ylikulutusta. Fruktoosin metabolia on sama kun alkoholin.

2-tyypin diabetes: juuri eilen tuli ulos tämä tutkimus jossa ei löydetty yhteyttä lihavuuden ja 2-tyypin diabeteksen välillä (näitä on useita), mutta sen sijaan insuliiniresistenssin ja haimasyövän välillä https://research-information.bristol.ac.uk/en/publications/the-role-of-… jolloin tulee se fruktoosi taas esille.

Divertikkeleiden syitä ei tiedetä, mutta eiköhän kuiduttomuus siihen ole johtanut. Teollisuus poisti kuidut ruoasta, koska kuitu ei kestä pakastamista. Syyllinen on siinäkin teollisuus, kuten sokerin suhteen, sekä viranomaiset, jotka antavat ihmisten syödä heitä sairastuttavaa ruokaa.

Uskomatonta itsepetosta. Divertikkeleistä: ylipaino altistaa myös. Kuituja saa kasviksista, kaurapuurosta ja ruisleivästä. Halutessasi voit lisätä kuituja leseiden muodossa.

Aivan sama, jos tulee yksittäinen pieni tutkimus 2-tyypin diabeteksesta. Meta-analyysien mukaan ylipaino altistaa.

Maksakirroosin tapauksessa ylipaino vaikuttaa merkittävästi. Yksi ruoka-aine ei ole syyllinen, ellei se ole selkeästi ylivoimaisessa asenassa. Suomessa ei suositella edes lisättyä sokeria kuin max 10 %. Eikä tarvitsisi edes sitä.

Höpö höpö. Metatutkimuksiakin on. Diabetes 2 on 75% perinnöllistä. Lähde siitä. Ylipainoisia on esimerkiksi amerikassa maailman eniten, mutta diabeetikkoja vain 4% kun taas esim. Kiinassa on ylipainoisia paljon vähemmän ja diabetestä 11%.

Divertikkelitkin ovat pääosin perimän kautta tulevia, vaikka todellista syytä ei tiedetä. Fermentoituvien kuitujen osuus voi olla jopa haitallista. Lihavuus ei siihen liity millään tavalla, mutta voihan olla, että tässäkin on tutkijan harha, eli lihavilla voi olla enemmän suolistovaivoja kiitos huonon ruoan ja sivulöydöksenä löytyy divertikkeleitä. Tässä jos haluttaisiin löytää joku totuus, pitäisi gastroenterologien tutkia satunnaistetusti muutama tuhat lihavaa ja normaalipainosita ja vertailla minkä verran heiltä löytyy divertikkeleitä. Voi olla vaikea saada tutkittavia tällaiseen tutkimukseen.

Joopa joo. Lapsettomuuskin on perinnöllistä. Toisin sanoen, ylipaino altistaa 2 tyypin diabetekselle ja odottavan äidin ylipaino altistaa raskausajan diabetekselle ja lapsen riski 2 tyypin diabetekseen kasvaa. Eli ei pääse yli eikä ympäri siitä etteikö ylipaino altistaisi.

Ja Kiinan diabetesluvut ovat kasvussa samoin kuin ylipaino-ongelmat. Ruoan saatavuus on helppoa ja elintaso nousee. Ihminen tykkää syödä-vaikka yrität senkin vierittää ulkopuolisen vaikuttimen syyksi.

Ja suolistovaivat ovatkin olleet muodissa. Nyt vaikuttaa siltä, että ne jotka saavat todella vähän kuituja ovat suurimmassa riskissä saada suolistovaivoja. Että siitä vaan noudattamaan gluteenitonta ruokavaliota 🤦‍♀️

Ylipaino nimenomaan alitstaa niitä joilla on paskat geenit. Satunnaisesti muitakin, mutta hyvin satunnaisesti. Ihminen tykkää syödä ja tykkäämistä ohjaa biokemia. Mikäli syömisen säätelyyn osallistuvat hormonaaliset toiminnot ovat pielessä, kuten leptiini, ghreliini, tietyt peptidit ja päälle se insuliiniresistenssi, niin ei ihminen voi mitään sille, ettei tule kylläiseksi vaikka vetäisi pöntöllisen perunoita. Tämä näkyy jo lapsista siten, että terveestä lapsesta tulee vilkas saatuaan keksin, sairas pyytää toista keksiä eikä tule koskaan kylläiseksi. Ilman Prader-Williä siis.

Eikö gluteenittomassa ruokavaliossa ole kuituja? Esimerkiksi kvinoa tai vaikka tattari sisältää kuituja ja paljon paremman aminohappokoostumuksen kuin EFSA:n kumoamien terveysväitteiden mukainen ruisleipä.

Lihavuudessa ongelmia eivät ole leptiinin tai insuliinin eritys. Molempia erittyy todella helkkaristi. Ongelmana ovat sekä leptiini-, että insuliiniresistenssi. Molemmat korjaantuvat laihtumalla ja ovat lihavuuden aiheuttamia, eikä toisin päin.

Ghreliinin eritys on lihavilla normaalia vähäisempää, joten edes tuo ei selitä mitää mystistä näläntunnetta.

Geneettiset anomaliat noiden toiminnassa ovat niin harvinaisia, että niitä tunnetaan muutama hassu tapaus koko maailmassa.

Karppifoorumeilta tutut lääketieteen tohtorit täällä vänkäämässä. :)

Olen omenalihava , mikä on vaarallisin lihavuuden muoto.  Minulla on ongelmia verenpaineen kanssa, selkävaivoja ja polvi paskana. Kohta varmaan diabeeteskin !

Kaveri taas lihoo tasaisesti ja on terve kuin pukki. Olenko kade, joo...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi ihana Saara Sarvas :´/ Alkoi itkettään kun hän kertoi miten 3 kertaa tänään oli häntä sanottu läskiksi.

Uskot?

:D

Tietysti hän taitaa itse aika paljon haukkua muita ihmisiä niin kai sitä sitten joku antaa takaisinkin aina silloin tällöin.

Puhut siis itsestäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saara Sarvas on kyllä kokenut melkoisen muutoksen. Ennen sporttinen perusterve likka ja nyt näen huomattavasti ylipainoisen ihmisen jolla suuri riski sairastua esim diapetekseen. Se että ei ihminen saa turvotettua itseään noin pienessä ajassa tuohon kuntoon ellei ole syömishäiriö.

Tämä. Tuntuu että ongelma on enemmänkin korvien välissä.

En tiedä kuka tämä Saara on, joten googletin. Ja kyllä on muutosta tapahtunu, oli aikaisemmin sutjakas sporttihenkinen tyttö, oikein sievä.

Ei ihme, että on paha olla. 

Saarahan on kirjoittanut olleensa lihava lapsi ja käytännössä syömishäiriöinen koko ikänsä. Se "sutjakas sporttihenkinen oikein sievä tyttö" jonka muistat, oli anorektikko, jonka oli sisäisesti paha olla. Onko se sitten tavoiteltavaa?

Ei hän kyllä nytkään vaikuttanut erityisen onnelliselta.

Perustatko näkemyksesi hänen kokemuksiinsa lihavuudesta ja lihavuuteensa suhtautumista, vai hänen ulkonäköönsä?

Ihan siihen, ettei hän vaikuttanut aidosti viihtyvänsä kropassaan nytkään. Se selkeästi ahdistaa että ympäristö ei hyväksy nykyistä ulkomuotoaan, mutta siinä oli joku muukin, surullinen pohjavire. Ehkä hän ei ole ikinä ollut sinut itsensä kanssa, ihan sama mitä vaaka näyttää.

Vierailija kirjoitti:

Kohta se alkaa!

Saisiko linkkiä ohjelmaan koska en löytänyt sitä Areenasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olipa yllättävää, että ainoa painonhallinnassa pitkällä aikavälillä onnistunut oli se nuori mies joka kertoi ongelman ja ratkaisun löytyneen itsestään. Vaakakapinalliset voivat marmattaa vaikka loppu elämänsä, mutta lihavina pysyvät, jos asenne ei muutu.

Kyllä mä ainakin myönnän että se löytyy musta itsestä. Motivaatio puuttuu. Laihtuisin muuten heti kun joku tekis mulle annokset valmiiksi aamupalasta lähtien. Laiskuus vaivaa. Se pulla on helpompi ottaa kun tehdä voileipä.

Vielä helpompi on jättää se pulla ostamatta. Ei normaalilla ihmisillä ole kaapeissa jotain pullia ja keskejä joita "voi ottaa" kerran viikossa kun tulee vieraita. Kyllä suurin osa puputtaa ne hyvin nopeaan tahtiin pois. 

Se terveellisen ruokailun päätös tehdään kaupassa. 

Aivan ja koska mä oon läski, pitää muun perheen kärsiä.

Sun perheesikin voi paremmin, jos ne ei puputa herkkuja päivästä toiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaakakapinat, kehopositiivisuudet, lihava ja onnellinen... voi kiesus mitä itsepetosta!!

Kaikki nuo on vaan mukavuudenhaluisten lihavien välineitä normalisoidakseen omaa sairaalloista lihavuutta jonkinlaiseksi yhteiskunnan normitilaksi.

Sairaalloinen lihavuus on jo itsessään sairaus. Sen takana on todennäköisesti jonkinlainen henkiseen epätasapainoon liittyvä ongelma joka sitten eskaloituu fyysiseen sairauteen, jonka me näemme sairaalloisena lihavuutena. Se ei ole normaalia. Eikä siitä saa sellaista tehdä.

Mutta hys hys, ei saa ehdottaa lihavalla että ehkä lihavuudelle kannattaisi yrittää tehdä jotakin. Eikä saa sanoa alkoholistille, että ehkä alkoholismille kannattaisi tehdä jotakin. Tai ei saa sanoa tupakoijalle, että ehkä tupakoimisella kannattaisi tehdä jotakin. Kun voi katsos herkkä henkilö loukkaantua. Antaa jatkaa vaan samalla linjalla ja ollaan hipihiljaa!

Maksetaan me vaan kiltisti verojen muodossa kansanterveyden kallis lasku, kun näitä elintasosairaita hyysätään erikoislääkäriltä toiselle hoidattamassa uniapneaa, nivelvaivoja ja keinonivelleikkauksia, ihottumia, sydän ja verisuonitauteja, mentaaliongelmia, syöpiä...

Lisään listaan divertikkelit, 2-tyypin diabetes, maksakirroosi.

Mutta usko pois, niin kaikki muuttuu kohta. ”Sairaanhoito” poistuu, lääkkeet muuttuvat vielä kalliimmiksi ja pakottaa muutokseen. Ai miksi? No, kannattaa katsoa viime vuoden tulo- ja kulueriä.

Maksakirroosi = fruktoosin ylikulutusta. Fruktoosin metabolia on sama kun alkoholin.

2-tyypin diabetes: juuri eilen tuli ulos tämä tutkimus jossa ei löydetty yhteyttä lihavuuden ja 2-tyypin diabeteksen välillä (näitä on useita), mutta sen sijaan insuliiniresistenssin ja haimasyövän välillä https://research-information.bristol.ac.uk/en/publications/the-role-of-… jolloin tulee se fruktoosi taas esille.

Divertikkeleiden syitä ei tiedetä, mutta eiköhän kuiduttomuus siihen ole johtanut. Teollisuus poisti kuidut ruoasta, koska kuitu ei kestä pakastamista. Syyllinen on siinäkin teollisuus, kuten sokerin suhteen, sekä viranomaiset, jotka antavat ihmisten syödä heitä sairastuttavaa ruokaa.

Uskomatonta itsepetosta. Divertikkeleistä: ylipaino altistaa myös. Kuituja saa kasviksista, kaurapuurosta ja ruisleivästä. Halutessasi voit lisätä kuituja leseiden muodossa.

Aivan sama, jos tulee yksittäinen pieni tutkimus 2-tyypin diabeteksesta. Meta-analyysien mukaan ylipaino altistaa.

Maksakirroosin tapauksessa ylipaino vaikuttaa merkittävästi. Yksi ruoka-aine ei ole syyllinen, ellei se ole selkeästi ylivoimaisessa asenassa. Suomessa ei suositella edes lisättyä sokeria kuin max 10 %. Eikä tarvitsisi edes sitä.

Höpö höpö. Metatutkimuksiakin on. Diabetes 2 on 75% perinnöllistä. Lähde siitä. Ylipainoisia on esimerkiksi amerikassa maailman eniten, mutta diabeetikkoja vain 4% kun taas esim. Kiinassa on ylipainoisia paljon vähemmän ja diabetestä 11%.

Divertikkelitkin ovat pääosin perimän kautta tulevia, vaikka todellista syytä ei tiedetä. Fermentoituvien kuitujen osuus voi olla jopa haitallista. Lihavuus ei siihen liity millään tavalla, mutta voihan olla, että tässäkin on tutkijan harha, eli lihavilla voi olla enemmän suolistovaivoja kiitos huonon ruoan ja sivulöydöksenä löytyy divertikkeleitä. Tässä jos haluttaisiin löytää joku totuus, pitäisi gastroenterologien tutkia satunnaistetusti muutama tuhat lihavaa ja normaalipainosita ja vertailla minkä verran heiltä löytyy divertikkeleitä. Voi olla vaikea saada tutkittavia tällaiseen tutkimukseen.

Joopa joo. Lapsettomuuskin on perinnöllistä. Toisin sanoen, ylipaino altistaa 2 tyypin diabetekselle ja odottavan äidin ylipaino altistaa raskausajan diabetekselle ja lapsen riski 2 tyypin diabetekseen kasvaa. Eli ei pääse yli eikä ympäri siitä etteikö ylipaino altistaisi.

Ja Kiinan diabetesluvut ovat kasvussa samoin kuin ylipaino-ongelmat. Ruoan saatavuus on helppoa ja elintaso nousee. Ihminen tykkää syödä-vaikka yrität senkin vierittää ulkopuolisen vaikuttimen syyksi.

Ja suolistovaivat ovatkin olleet muodissa. Nyt vaikuttaa siltä, että ne jotka saavat todella vähän kuituja ovat suurimmassa riskissä saada suolistovaivoja. Että siitä vaan noudattamaan gluteenitonta ruokavaliota 🤦‍♀️

Ylipaino nimenomaan alitstaa niitä joilla on paskat geenit. Satunnaisesti muitakin, mutta hyvin satunnaisesti. Ihminen tykkää syödä ja tykkäämistä ohjaa biokemia. Mikäli syömisen säätelyyn osallistuvat hormonaaliset toiminnot ovat pielessä, kuten leptiini, ghreliini, tietyt peptidit ja päälle se insuliiniresistenssi, niin ei ihminen voi mitään sille, ettei tule kylläiseksi vaikka vetäisi pöntöllisen perunoita. Tämä näkyy jo lapsista siten, että terveestä lapsesta tulee vilkas saatuaan keksin, sairas pyytää toista keksiä eikä tule koskaan kylläiseksi. Ilman Prader-Williä siis.

Eikö gluteenittomassa ruokavaliossa ole kuituja? Esimerkiksi kvinoa tai vaikka tattari sisältää kuituja ja paljon paremman aminohappokoostumuksen kuin EFSA:n kumoamien terveysväitteiden mukainen ruisleipä.

Lihavuudessa ongelmia eivät ole leptiinin tai insuliinin eritys. Molempia erittyy todella helkkaristi. Ongelmana ovat sekä leptiini-, että insuliiniresistenssi. Molemmat korjaantuvat laihtumalla ja ovat lihavuuden aiheuttamia, eikä toisin päin.

Ghreliinin eritys on lihavilla normaalia vähäisempää, joten edes tuo ei selitä mitää mystistä näläntunnetta.

Geneettiset anomaliat noiden toiminnassa ovat niin harvinaisia, että niitä tunnetaan muutama hassu tapaus koko maailmassa.

Karppifoorumeilta tutut lääketieteen tohtorit täällä vänkäämässä. :)

Taisi älylliset argumentit loppua kesken?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaakakapinat, kehopositiivisuudet, lihava ja onnellinen... voi kiesus mitä itsepetosta!!

Kaikki nuo on vaan mukavuudenhaluisten lihavien välineitä normalisoidakseen omaa sairaalloista lihavuutta jonkinlaiseksi yhteiskunnan normitilaksi.

Sairaalloinen lihavuus on jo itsessään sairaus. Sen takana on todennäköisesti jonkinlainen henkiseen epätasapainoon liittyvä ongelma joka sitten eskaloituu fyysiseen sairauteen, jonka me näemme sairaalloisena lihavuutena. Se ei ole normaalia. Eikä siitä saa sellaista tehdä.

Mutta hys hys, ei saa ehdottaa lihavalla että ehkä lihavuudelle kannattaisi yrittää tehdä jotakin. Eikä saa sanoa alkoholistille, että ehkä alkoholismille kannattaisi tehdä jotakin. Tai ei saa sanoa tupakoijalle, että ehkä tupakoimisella kannattaisi tehdä jotakin. Kun voi katsos herkkä henkilö loukkaantua. Antaa jatkaa vaan samalla linjalla ja ollaan hipihiljaa!

Maksetaan me vaan kiltisti verojen muodossa kansanterveyden kallis lasku, kun näitä elintasosairaita hyysätään erikoislääkäriltä toiselle hoidattamassa uniapneaa, nivelvaivoja ja keinonivelleikkauksia, ihottumia, sydän ja verisuonitauteja, mentaaliongelmia, syöpiä...

Lisään listaan divertikkelit, 2-tyypin diabetes, maksakirroosi.

Mutta usko pois, niin kaikki muuttuu kohta. ”Sairaanhoito” poistuu, lääkkeet muuttuvat vielä kalliimmiksi ja pakottaa muutokseen. Ai miksi? No, kannattaa katsoa viime vuoden tulo- ja kulueriä.

Maksakirroosi = fruktoosin ylikulutusta. Fruktoosin metabolia on sama kun alkoholin.

2-tyypin diabetes: juuri eilen tuli ulos tämä tutkimus jossa ei löydetty yhteyttä lihavuuden ja 2-tyypin diabeteksen välillä (näitä on useita), mutta sen sijaan insuliiniresistenssin ja haimasyövän välillä https://research-information.bristol.ac.uk/en/publications/the-role-of-… jolloin tulee se fruktoosi taas esille.

Divertikkeleiden syitä ei tiedetä, mutta eiköhän kuiduttomuus siihen ole johtanut. Teollisuus poisti kuidut ruoasta, koska kuitu ei kestä pakastamista. Syyllinen on siinäkin teollisuus, kuten sokerin suhteen, sekä viranomaiset, jotka antavat ihmisten syödä heitä sairastuttavaa ruokaa.

Uskomatonta itsepetosta. Divertikkeleistä: ylipaino altistaa myös. Kuituja saa kasviksista, kaurapuurosta ja ruisleivästä. Halutessasi voit lisätä kuituja leseiden muodossa.

Aivan sama, jos tulee yksittäinen pieni tutkimus 2-tyypin diabeteksesta. Meta-analyysien mukaan ylipaino altistaa.

Maksakirroosin tapauksessa ylipaino vaikuttaa merkittävästi. Yksi ruoka-aine ei ole syyllinen, ellei se ole selkeästi ylivoimaisessa asenassa. Suomessa ei suositella edes lisättyä sokeria kuin max 10 %. Eikä tarvitsisi edes sitä.

Höpö höpö. Metatutkimuksiakin on. Diabetes 2 on 75% perinnöllistä. Lähde siitä. Ylipainoisia on esimerkiksi amerikassa maailman eniten, mutta diabeetikkoja vain 4% kun taas esim. Kiinassa on ylipainoisia paljon vähemmän ja diabetestä 11%.

Divertikkelitkin ovat pääosin perimän kautta tulevia, vaikka todellista syytä ei tiedetä. Fermentoituvien kuitujen osuus voi olla jopa haitallista. Lihavuus ei siihen liity millään tavalla, mutta voihan olla, että tässäkin on tutkijan harha, eli lihavilla voi olla enemmän suolistovaivoja kiitos huonon ruoan ja sivulöydöksenä löytyy divertikkeleitä. Tässä jos haluttaisiin löytää joku totuus, pitäisi gastroenterologien tutkia satunnaistetusti muutama tuhat lihavaa ja normaalipainosita ja vertailla minkä verran heiltä löytyy divertikkeleitä. Voi olla vaikea saada tutkittavia tällaiseen tutkimukseen.

Joopa joo. Lapsettomuuskin on perinnöllistä. Toisin sanoen, ylipaino altistaa 2 tyypin diabetekselle ja odottavan äidin ylipaino altistaa raskausajan diabetekselle ja lapsen riski 2 tyypin diabetekseen kasvaa. Eli ei pääse yli eikä ympäri siitä etteikö ylipaino altistaisi.

Ja Kiinan diabetesluvut ovat kasvussa samoin kuin ylipaino-ongelmat. Ruoan saatavuus on helppoa ja elintaso nousee. Ihminen tykkää syödä-vaikka yrität senkin vierittää ulkopuolisen vaikuttimen syyksi.

Ja suolistovaivat ovatkin olleet muodissa. Nyt vaikuttaa siltä, että ne jotka saavat todella vähän kuituja ovat suurimmassa riskissä saada suolistovaivoja. Että siitä vaan noudattamaan gluteenitonta ruokavaliota 🤦‍♀️

Ylipaino nimenomaan alitstaa niitä joilla on paskat geenit. Satunnaisesti muitakin, mutta hyvin satunnaisesti. Ihminen tykkää syödä ja tykkäämistä ohjaa biokemia. Mikäli syömisen säätelyyn osallistuvat hormonaaliset toiminnot ovat pielessä, kuten leptiini, ghreliini, tietyt peptidit ja päälle se insuliiniresistenssi, niin ei ihminen voi mitään sille, ettei tule kylläiseksi vaikka vetäisi pöntöllisen perunoita. Tämä näkyy jo lapsista siten, että terveestä lapsesta tulee vilkas saatuaan keksin, sairas pyytää toista keksiä eikä tule koskaan kylläiseksi. Ilman Prader-Williä siis.

Eikö gluteenittomassa ruokavaliossa ole kuituja? Esimerkiksi kvinoa tai vaikka tattari sisältää kuituja ja paljon paremman aminohappokoostumuksen kuin EFSA:n kumoamien terveysväitteiden mukainen ruisleipä.

Lihavuudessa ongelmia eivät ole leptiinin tai insuliinin eritys. Molempia erittyy todella helkkaristi. Ongelmana ovat sekä leptiini-, että insuliiniresistenssi. Molemmat korjaantuvat laihtumalla ja ovat lihavuuden aiheuttamia, eikä toisin päin.

Ghreliinin eritys on lihavilla normaalia vähäisempää, joten edes tuo ei selitä mitää mystistä näläntunnetta.

Geneettiset anomaliat noiden toiminnassa ovat niin harvinaisia, että niitä tunnetaan muutama hassu tapaus koko maailmassa.

Karppifoorumeilta tutut lääketieteen tohtorit täällä vänkäämässä. :)

Taisi älylliset argumentit loppua kesken?

Taisi copy-paste karppifoormin arkistoista loppua kesken?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saara Sarvas on kyllä kokenut melkoisen muutoksen. Ennen sporttinen perusterve likka ja nyt näen huomattavasti ylipainoisen ihmisen jolla suuri riski sairastua esim diapetekseen. Se että ei ihminen saa turvotettua itseään noin pienessä ajassa tuohon kuntoon ellei ole syömishäiriö.

Tämä. Tuntuu että ongelma on enemmänkin korvien välissä.

En tiedä kuka tämä Saara on, joten googletin. Ja kyllä on muutosta tapahtunu, oli aikaisemmin sutjakas sporttihenkinen tyttö, oikein sievä.

Ei ihme, että on paha olla. 

Saarahan on kirjoittanut olleensa lihava lapsi ja käytännössä syömishäiriöinen koko ikänsä. Se "sutjakas sporttihenkinen oikein sievä tyttö" jonka muistat, oli anorektikko, jonka oli sisäisesti paha olla. Onko se sitten tavoiteltavaa?

Katsoin vain kuvahaulla. En tiedä Saaran elämästä yhtään mitään, ja jos olen ihan rehellinen, ei edes kiinnosta. 

Niin ja en pidä anoreksiaa tavoiteltavana, tosin Saara ei näkemissäni kuvissa näyttänyt anorektikolta vaan urheilulliselta, kivannäköiseltä nuorelta tytöltä. 

Ja jos on sisäisesti paha olla, kannattaako poseerata (feikata) koko maailmalle? 

Vierailija kirjoitti:

Mun on pakko sanoa, etten ymmärrä miten kukaan pystyy olemaan lihava. En tajua, miten sillon voi viihtyä omassa kehossaan kun kaikki hyllyy ja roikkuu. Mä en näe mitään lisäarvoa sillä, että on lihava. Tiedän, että laihduttaminen on hankalaa, mutta miksi kukaan päästää itsensä siihen tilaan. Mt-ongelmat varmaan useimmiten syynä?

Kyllä, ja monet mielenterveydenongelmiin käytettävät lääkkeet lihottavat rajusti. Näin kävi omalla kohdallani. Sittemmin ne lopetettuani, on painoni alkanut laskemaan pikkuhiljaa. Ei ihminen kykene huolehtimaan itsestään jos hänellä on vakavia henkisiä ongelmia. Se on niin helppo sellaisen ihmisen sanoa, joka ei tällaisen ongelman kanssa joudu itse painimaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaakakapinat, kehopositiivisuudet, lihava ja onnellinen... voi kiesus mitä itsepetosta!!

Kaikki nuo on vaan mukavuudenhaluisten lihavien välineitä normalisoidakseen omaa sairaalloista lihavuutta jonkinlaiseksi yhteiskunnan normitilaksi.

Sairaalloinen lihavuus on jo itsessään sairaus. Sen takana on todennäköisesti jonkinlainen henkiseen epätasapainoon liittyvä ongelma joka sitten eskaloituu fyysiseen sairauteen, jonka me näemme sairaalloisena lihavuutena. Se ei ole normaalia. Eikä siitä saa sellaista tehdä.

Mutta hys hys, ei saa ehdottaa lihavalla että ehkä lihavuudelle kannattaisi yrittää tehdä jotakin. Eikä saa sanoa alkoholistille, että ehkä alkoholismille kannattaisi tehdä jotakin. Tai ei saa sanoa tupakoijalle, että ehkä tupakoimisella kannattaisi tehdä jotakin. Kun voi katsos herkkä henkilö loukkaantua. Antaa jatkaa vaan samalla linjalla ja ollaan hipihiljaa!

Maksetaan me vaan kiltisti verojen muodossa kansanterveyden kallis lasku, kun näitä elintasosairaita hyysätään erikoislääkäriltä toiselle hoidattamassa uniapneaa, nivelvaivoja ja keinonivelleikkauksia, ihottumia, sydän ja verisuonitauteja, mentaaliongelmia, syöpiä...

Lisään listaan divertikkelit, 2-tyypin diabetes, maksakirroosi.

Mutta usko pois, niin kaikki muuttuu kohta. ”Sairaanhoito” poistuu, lääkkeet muuttuvat vielä kalliimmiksi ja pakottaa muutokseen. Ai miksi? No, kannattaa katsoa viime vuoden tulo- ja kulueriä.

Maksakirroosi = fruktoosin ylikulutusta. Fruktoosin metabolia on sama kun alkoholin.

2-tyypin diabetes: juuri eilen tuli ulos tämä tutkimus jossa ei löydetty yhteyttä lihavuuden ja 2-tyypin diabeteksen välillä (näitä on useita), mutta sen sijaan insuliiniresistenssin ja haimasyövän välillä https://research-information.bristol.ac.uk/en/publications/the-role-of-… jolloin tulee se fruktoosi taas esille.

Divertikkeleiden syitä ei tiedetä, mutta eiköhän kuiduttomuus siihen ole johtanut. Teollisuus poisti kuidut ruoasta, koska kuitu ei kestä pakastamista. Syyllinen on siinäkin teollisuus, kuten sokerin suhteen, sekä viranomaiset, jotka antavat ihmisten syödä heitä sairastuttavaa ruokaa.

Uskomatonta itsepetosta. Divertikkeleistä: ylipaino altistaa myös. Kuituja saa kasviksista, kaurapuurosta ja ruisleivästä. Halutessasi voit lisätä kuituja leseiden muodossa.

Aivan sama, jos tulee yksittäinen pieni tutkimus 2-tyypin diabeteksesta. Meta-analyysien mukaan ylipaino altistaa.

Maksakirroosin tapauksessa ylipaino vaikuttaa merkittävästi. Yksi ruoka-aine ei ole syyllinen, ellei se ole selkeästi ylivoimaisessa asenassa. Suomessa ei suositella edes lisättyä sokeria kuin max 10 %. Eikä tarvitsisi edes sitä.

Höpö höpö. Metatutkimuksiakin on. Diabetes 2 on 75% perinnöllistä. Lähde siitä. Ylipainoisia on esimerkiksi amerikassa maailman eniten, mutta diabeetikkoja vain 4% kun taas esim. Kiinassa on ylipainoisia paljon vähemmän ja diabetestä 11%.

Divertikkelitkin ovat pääosin perimän kautta tulevia, vaikka todellista syytä ei tiedetä. Fermentoituvien kuitujen osuus voi olla jopa haitallista. Lihavuus ei siihen liity millään tavalla, mutta voihan olla, että tässäkin on tutkijan harha, eli lihavilla voi olla enemmän suolistovaivoja kiitos huonon ruoan ja sivulöydöksenä löytyy divertikkeleitä. Tässä jos haluttaisiin löytää joku totuus, pitäisi gastroenterologien tutkia satunnaistetusti muutama tuhat lihavaa ja normaalipainosita ja vertailla minkä verran heiltä löytyy divertikkeleitä. Voi olla vaikea saada tutkittavia tällaiseen tutkimukseen.

Joopa joo. Lapsettomuuskin on perinnöllistä. Toisin sanoen, ylipaino altistaa 2 tyypin diabetekselle ja odottavan äidin ylipaino altistaa raskausajan diabetekselle ja lapsen riski 2 tyypin diabetekseen kasvaa. Eli ei pääse yli eikä ympäri siitä etteikö ylipaino altistaisi.

Ja Kiinan diabetesluvut ovat kasvussa samoin kuin ylipaino-ongelmat. Ruoan saatavuus on helppoa ja elintaso nousee. Ihminen tykkää syödä-vaikka yrität senkin vierittää ulkopuolisen vaikuttimen syyksi.

Ja suolistovaivat ovatkin olleet muodissa. Nyt vaikuttaa siltä, että ne jotka saavat todella vähän kuituja ovat suurimmassa riskissä saada suolistovaivoja. Että siitä vaan noudattamaan gluteenitonta ruokavaliota 🤦‍♀️

Ylipaino nimenomaan alitstaa niitä joilla on paskat geenit. Satunnaisesti muitakin, mutta hyvin satunnaisesti. Ihminen tykkää syödä ja tykkäämistä ohjaa biokemia. Mikäli syömisen säätelyyn osallistuvat hormonaaliset toiminnot ovat pielessä, kuten leptiini, ghreliini, tietyt peptidit ja päälle se insuliiniresistenssi, niin ei ihminen voi mitään sille, ettei tule kylläiseksi vaikka vetäisi pöntöllisen perunoita. Tämä näkyy jo lapsista siten, että terveestä lapsesta tulee vilkas saatuaan keksin, sairas pyytää toista keksiä eikä tule koskaan kylläiseksi. Ilman Prader-Williä siis.

Eikö gluteenittomassa ruokavaliossa ole kuituja? Esimerkiksi kvinoa tai vaikka tattari sisältää kuituja ja paljon paremman aminohappokoostumuksen kuin EFSA:n kumoamien terveysväitteiden mukainen ruisleipä.

Lihavuudessa ongelmia eivät ole leptiinin tai insuliinin eritys. Molempia erittyy todella helkkaristi. Ongelmana ovat sekä leptiini-, että insuliiniresistenssi. Molemmat korjaantuvat laihtumalla ja ovat lihavuuden aiheuttamia, eikä toisin päin.

Ghreliinin eritys on lihavilla normaalia vähäisempää, joten edes tuo ei selitä mitää mystistä näläntunnetta.

Geneettiset anomaliat noiden toiminnassa ovat niin harvinaisia, että niitä tunnetaan muutama hassu tapaus koko maailmassa.

Karppifoorumeilta tutut lääketieteen tohtorit täällä vänkäämässä. :)

Taisi älylliset argumentit loppua kesken?

Taisi copy-paste karppifoormin arkistoista loppua kesken?

Eli et siis onnistunut selittämään lihavuuttasi johtumaan sinusta riippumattomista seikoista. Erityisen naurettavaa on se, että et selvästikään edes ymmärrä asioita, mistä selität puutaheinää.

Olet siis vain katkera läski.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet kehonrakentajat käyttävät amfetamiinia rasvanpolttoon, samat kehonrakentajat sitten neuvovat ylipainoisia laihdutus- ja terveysasioissa. Huomaatteko tässä mitään ristiriitaa?

Nämä ovet kaksi täysin eri asiaa. Ero on tämä:

- Tämä ketju käsittelee obesiteetista normaaliin terveeseen kehonkoostumukseen päätymistä. Miehellä siis tavoitteena 22 - 15 rasvaprosentti.

- Kun kehonrakentajat dieettaavat kisakuntoon, niin he lähtevät terveestä kehonkoostumuksesta ja päätyvät sille rajalle, jonka alle ei voi hengissä päästä 4%-5%.

Jälkimmäisessä toimivat tyystin erilaiset lainalaisuudet.

Esimerkiksi anaboliset steroidit, kasvuhormoni, t3 tai vaikkapa järjellisinä määrinä piristeet (efedriini/klenbuteroli) ovat todella merkittävä apu tuohon kuntoon pääsemisessä. Doping-testattujen sarjojen kehonrakentajille kisakuntoon pääseminen on aivan eritason homma. Mutta tietysti rutiinilla onnistuu kyllä silti.

Ikävä kyllä yksikään edellämainituista doupeista ei auta morbidiin obesiteettiin. Tutkittu ja kokeiltu on. Kasvuhormonia lukuunottamatta ovat johonkin maailman lihavuuslääkkeinä olleetkin.

Kun ottaa huomioon, miten hengenvaarallista lihavuus on, niin olisivat kyllä käytössä, jos auttaisivat.

Eivät vaan auta koska kyse on henkisestä puolesta.

Ainoa lihavuuslääke, joka tällä hetkellä on myynnissä ja josta on mitään mitattavaa hyötyä obesiteettiin on Orlistat. Sen teho perustuu siihen, että rasvaisen mätön syömisestä seuraa räjähtävä ripuli.

Minusta päihdetutkimus tarjoaa ehkä parhaat avaimet lihavuuden hoitoon. Oikea lähestymistapa on käsitellä lihavuutta yhdensortin päihderiippuvuutena. Vastaava psykologia sieltä löytyy taustalta.

Tätä näkemystä vasten minusta vaakakapina näyttäytyy irvokkaana.

Myönnän, että nyt en saanut punaisesta langasta kiinni, miten tämä näkemys näyttäisi Vaakakapinan irvokkaana. Voisitko täsmentää?

En ole postaaja, mutta jos lihavuutta verrattaisiin juoppouteen, niin eikös vaakakapina ole vähän sama, kun aa-kerhossa saarnattaisiin, että alkoholismi on jees, meidän pitää rakastaa itseämme sellaisina alkoholisteina kuin olemme ja meidän juomiseemme puuttuminen on törkeää.

Kyllä me alkoholisteina tiedämme, että emme saisi juoda, mutta lopettaminen on liian vaikeaa.

Emme varsinkaan kaipaa sitä että joku huomauttaa meille kännäämisestä, sillä siitä tulee paha mieli ja ryyppäämme enemmän.

Lihavuuden vertaaminen alkoholismiin on mielestäni todella löyhäperusteista jo siksikin, että lihavuus ei altista tapaturmille ja taloudellisille sekä sosiaalisille ongelmille, eikä ruoka ylipäätään vaikuta alkoholin lailla fyysisesti addiktoivasti, eikä aiheuta vieroitusoireita alkoholin lailla. 

Ja lihavat harvoin syyllistyvät pahoinpitelyihin karkkipäissään.. Paljon harmittomampaa porukkaa siis.

Mutta aivan vastaavat psykologiset tekijät löytyvät taustalta.

Olen elämäni aikana ollut normaalipainoinen, alipainoinen ja ylipainoinen, joskus omasta tahdosta, joskus sairauden takia ja välillä ihan vaan koska kroppa on hakeutunut johonkin painoon. Olen aina kuitenkin syönyt terveellisesti ja liikkunut. Kokemusta on kaikista mahdollisista kroppani muodoista ja ihmisten suhtautumisesta niihin. Tässä omia havaintojani:

-Ihmiset joko pitävät sinusta, tai eivät. Jos eivät, niin he etsivät aina jonkin syyn olla pitämättä sinusta, kohdella ikävästi jne. Joko olet liian lihava, liian laiha, sinulla on vääränmallinen nenä tai epämiellyttävä ääni. On harhaa kuvitella, että kun on laihduttanut ja saanut kropan kivaksi, niin kaikki ihmiset automaattisesti hyväksyisivät sinut, olisivat kohteliaita, mukavia tai että kaikki miehet haluaisivat sinua. Ei tule koskaan tapahtumaan.

-Laihan naisen kroppa, kasvot ja vaatteet ovat vapaata riistaa ihan yhtälailla. Ikäviä ihmisiä ja mielipiteitä tulee aina vastaan.

-Ainoat tavoittelemisen arvoiset asiat ovat oma elämänlaatu, terveys ja energiataso. Millään muulla ei ole yhtään mitään väliä. Ihan sama mitä joku lääkäri sanoo, sinä olet se joka joudut/saat kropassasi elää.

-Se että yrittäisi miellyttää niitä ihmisiä, jotka ovat olleet ilkeitä, inhottavia ja epäkunnioittavia itseä kohtaan kun oli isompi, on itseinhon muoto. Ne samat ihmiset on usein ihan yhtä epämiellyttäviä kun olet laihduttanut, he vain etsivät uuden syyn ja oikeutuksen huonolle käytökselleen.

-Jokaisen kroppa on jokaisen oma asia.