Onko sulla sellaista tuttua 30-40v miestä joka olisi ihan hyvä mies, mutta sinkku?

Vierailija kirjoitti:

Onneksi on kaikkia mielenkiintoisia harrastuksia nykypäivänä. Naisena tuntuu ettei seksi oikein kiinnosta enää.

Kiinnostiko se kuitenkin aikaisemmin? Missä iässä kiinnostus seksiin katosi?

Vierailija kirjoitti:

Olisi ehkä toivottavaa että ikisinkut, jotka etsivät seuraa kuitenkin sitoutumismielessä menisivät vähän itseensä ja tarkastelisivat omaa toimintaansa ja omaa tunne-elämäänsä ennenkuin lähtevät taas tapaamaan uutta ihmistä. Usein ne samat kaavat ja käytösmallit toistuvat uudelleen ja uudelleen, kun on tunnelukkoja ja välttelevää kiintymyssuhdetta yms. Sitten aina löydetään se vika siitä tapailukumppanista, kun ei uskalleta oikeasti antaa itsestään kellekkään mitään.

Kaverit voi ajatella että joku on mahtava tyyppi, mutta kun parisuhteen muodostamiseen tarvitaan vähän erilaisia tunnetaitoja ja uskallusta kun kaverisuhteisiin .

Näinhän se menee, että sinkkuudella on syynsä. Superkiva, kaikkien kanssa toimeen tuleva tyyppi kaveripiirissä voi olla sisältä rikki ja sydämessään yksinäinen, joka vaan esittää kivaa, jotta ei tulisi hylätyksi. Ei uskalla avata syvimmistä tunteistaan mitään kenellekään eikä osaa kohdata muitakaan syvemmällä tasolla, johon kuuluu myös "negatiivisia" tunteita. 

Kokemattomilla sinkuilla voi olla myös monenlaisia seksuaalisuuteen liittyviä lukkoja ja sillä alueella haluaa pysyä "turvassa" eli aidosti kohtaamatta ketään. Nää ei aina kavereille näy. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tapaillut useamman kuukauden tälläistä miestä. Taustalla lähinnä tapailusuhteita hänellä. On todella kiva, kohtelias, hygienia yms. on kohdallaan, tykkää liikkua ja tehdä kaikenlaista yhdessä. Huumorintaju on samalainen.

Mutta mutta. On tässä alkanut selkenemään miksi ei ehkä ole pidempiaikaista suhdetta löytynyt.

Aina vastaa viesteihin heti ja nähdään aina kun on sovittukkin. Mitään ei kuitenkaan kovin spontaanisti pysty sopimaan, parisuhde ei ole prioriteeteissä etusijalla, pitää aina vähän käsivarren mitan päässä itsestään. En tiedä onko ihan tietoista vai ei. Mitään tunnejuttuja on turha edes koittaa puhua. Pitkään mietin että mikä jutussa oikein tökkii kun aina on kivaa yhdessä ja kemiat kohtaa ja ei mikään pelkkä seksisuhdekkaan ole, ehkä sitä jopa liian vähän omaan makuun. Läheisyyttä on, mutta huomaan kyllä kun alkaa olla miehelle liikaa ja vetäytyy.

Sitten tajusin, että mies on aika taitava siinä ettei päästä lähentymään kunnolla vaan puolenvuodenkin jälkeen suhde on aikalailla samanlainen kun ekan kuukauden jälkeen. Toki rennommin ollaan toistemme seurassa. Joko ei osaa tai halua muodostaa oikeaa suhdetta tai sitten ei vaan ole kohdannut ihmistä jonka kanssa näin oikeasti haluaa tehdä.

Itselle tälläinen kevyt suhde on sopinut oikein hyvin, mutta jostain kumman syystä olen nyt onnistunut kehittämään kunnolla tunteita tätä miestä kohtaan, joten tuskin tästä ilman sydänsuruja pääsee irti. Näköjään tuollainen emotionaalisesti etäinen ihminen on kun bensaa liekkeihin.

Mulla on ihan täysin samanlainen kokemus erään 35+ miehen kanssa. Kun mun tunteet kehittyi, aloin painostaa esim. läheisten tapaamiseen (en kovin suoraan, mutta esim. kutsuin paikkaan, jossa olisi tavannut vanhempanikin jne.), niin hän ahdistui kovin ja lopetti suhteen. Ja tosiaan oli juuri tuo, että jo ekan kuukauden jälkeen mieskin sanoi olevansa ihastunut ja tosi paljon oli kemiaa ja samankaltainen arvomaailmakin, mutta suhde ei enää edennyt tai muuttunut siitä miksikään seuraavien kuukausien aikana.

Painostit siis miestä muutaman kuukauden tapailun jälkeen tapaamaan vanhempasi? Ymmärsinkö oikein?

Jos näin, niin et kyllä pelannut korttejasi kovin hyvin. Ei ihme että homma meni karille.

Ex-aviomieheni tapasi vanhempani kuukauden seurustelun jälkeen (se suhde kesti kuitenkin 10v, vaikka sitten loppuikin). Meidän suvussa on tuotu esim. serkun häihin aveciksi sellaisia, ketkä on tavannut vasta muutaman kerran. Ei nämä kaikille ole niin vakavia juttuja.

Ymmärrän että eri suvuissa näihin asioihin suhtaudutaan eri tavoin, mutta jos parin kuukauden jälkeen tapailemani nainen pyytäisi minua tapaamaan hänen vanhempansa, päättäisin suhteen sillä sekuntilla. Ei tulisi kuuloonkaan.

Naisille ja miehillekin vinkiksi, että kannattaa tätä ensimmäistä vanhempien tai vastaavien tapaamista ehdottaa hyvin hienovaraisesti. Voi kertoa, että on menossa vanhempien luokse käymään ja ehtiikö tulla mukaan. Tässä vaiheessa toisella on lupa valehdella kiireestä, jos ei ole vielä valmis tapaamaan. 

Monilla suomalaisilla, enemmistöllä jopa ?, on turvaton, etäisyyttä korostava kiintymyssuhdetyypi tai suhteessa omiin tai eksän vanhempiin ollut monenlaisia ongelmia. Siksi vanhempien tapaaminen voi tuntua todella ahdistavalta, siihen liittyä monenlaisia pelkoja. Jos taas itsellä rajat kunnossa ja läheiset, aikuisella tavalla erillisyyttä kunnioittavat suhteet, niin ei ole mitään ihmeellistä, että voi ja haluaa deittailukaverin esitellä jo ennen kuin on erityisen vakavaa. 

Vierailija kirjoitti:

Olisi ehkä toivottavaa että ikisinkut, jotka etsivät seuraa kuitenkin sitoutumismielessä menisivät vähän itseensä ja tarkastelisivat omaa toimintaansa ja omaa tunne-elämäänsä ennenkuin lähtevät taas tapaamaan uutta ihmistä. Usein ne samat kaavat ja käytösmallit toistuvat uudelleen ja uudelleen, kun on tunnelukkoja ja välttelevää kiintymyssuhdetta yms. Sitten aina löydetään se vika siitä tapailukumppanista, kun ei uskalleta oikeasti antaa itsestään kellekkään mitään.

Kaverit voi ajatella että joku on mahtava tyyppi, mutta kun parisuhteen muodostamiseen tarvitaan vähän erilaisia tunnetaitoja ja uskallusta kun kaverisuhteisiin .

Totta. Tämän takia olen jättänyt kumppanin hakemisen sikseen aina siihen saakka, että alan olla riittävän tasapainossa itseni kanssa. Ihmettelen toisinaan, miksi ikisinkkuketjuissa suhtaudutaan välillä alentuvasti tai vihamielisesti meihin, jotka tiedämme, ettemme ole juuri nyt "parisuhdekelpoisia" omien haavojemme takia. Samaan hengenvetoon haukutaan he, jotka etsivät parantumista parisuhteen kautta ja ovat ihan sokeita itselleen. Mitenkään päin ei vaikuta olevan hyvä. Ainoa hyväksytty ihmisyyden malli tuntuu olevan heteroparisuhde, jossa kumpikaan ei ole koskaan kokenut mitään kolhuja ja jossa molemmat täyttävät stereotyyppisen "normaalin" aikuisen kriteerit.

Mielestäni olen kuitenkin tehnyt vastuullisen valinnan siinä, etten vedä toista ihmistä kanssani samaan suohon. Se on pidemmän päälle myös minulle tervein ratkaisu. Jos parisuhdetta ei enää "löydy" siinä vaiheessa, kun olen paremmin tolpillani, niin sitten ei löydy. Sen sijaan voin keskittyä muihin hyviin asioihin elämässä, etenkin sellaisiin, joita en suhteessa pääsisi välttämättä toteuttamaan.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen n. 30v sinkkumiehen, joka on komea, urheilullinen, korkeakoulutettu, hyvässä työssä oleva, hauska, fiksu, huomaavainen, luotettava, rauhallinen, päihteetön, äärimmäisen rehellinen ja sydämen sivistystä omaava. Hän kylläkin juo liikaa kahvia ja on myös joskus hieman tylsä.

Mies on sinkku ehkä siksi, että hänellä oli vaikea suhde, eikä hän tiedä onko hän enää koskaan valmis yrittämään uudelleen. Hän on myös introvertti, joten ei varmastikaan itse edistä asiaa.

Tällä hetkellä hän istuu tietokoneen edessä kirjoittamassa tätä tekstiä.

Itse olen kymmenen vuotta vanhempi ja aikalailla samoilla ominaisuuksilla. Tosin kahvia en juo ja tilanteista riippuen ehkä enemmänkin ekstrovertin puolelle kallellaan. Jos nykyisestä avioliitosta tulisi ero, niin en jaksaisi enää lähteä uudelle kierrokselle - ainakaan pitkäaikaiseen parisuhteeseen. Perhe-elämää ja lapsiarkea olen nykyisessä avioliitossa kokenut ja siitä vilpittömästi myös nauttinut. Mutta eron tullessa en lähtisi enää hakemaan uutta naista rinnalleni, vaan eläisin loppuelämäni vapaana keskittyen lapsiini ja itseeni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen n. 30v sinkkumiehen, joka on komea, urheilullinen, korkeakoulutettu, hyvässä työssä oleva, hauska, fiksu, huomaavainen, luotettava, rauhallinen, päihteetön, äärimmäisen rehellinen ja sydämen sivistystä omaava. Hän kylläkin juo liikaa kahvia ja on myös joskus hieman tylsä.

Mies on sinkku ehkä siksi, että hänellä oli vaikea suhde, eikä hän tiedä onko hän enää koskaan valmis yrittämään uudelleen. Hän on myös introvertti, joten ei varmastikaan itse edistä asiaa.

Tällä hetkellä hän istuu tietokoneen edessä kirjoittamassa tätä tekstiä.

Itse olen kymmenen vuotta vanhempi ja aikalailla samoilla ominaisuuksilla. Tosin kahvia en juo ja tilanteista riippuen ehkä enemmänkin ekstrovertin puolelle kallellaan. Jos nykyisestä avioliitosta tulisi ero, niin en jaksaisi enää lähteä uudelle kierrokselle - ainakaan pitkäaikaiseen parisuhteeseen. Perhe-elämää ja lapsiarkea olen nykyisessä avioliitossa kokenut ja siitä vilpittömästi myös nauttinut. Mutta eron tullessa en lähtisi enää hakemaan uutta naista rinnalleni, vaan eläisin loppuelämäni vapaana keskittyen lapsiini ja itseeni.

Naisena sama. En jaksaisi lastenhoidon jälkeen alkaa enää omaishoitajaksi miehelle.

Kotihoitaja maksaa noin 400 - 1000 euroa kuukaudessa ja siivous sekä kauppapalvelut sekä pyykinpesu palvelut lisäksi.

Olen M29 pk-seudulta. Työskentelen IT-alalla. Duuni täynnä 25-40V hyvätuloisia sinkkumiehiä. Suurin osa mukavaa porukkaa. Mutta missä sitten kohdata sinkkunaisia? Tinder ja moni nettideittappi on raakaa ulkonäköön perustuvaa johon ei keskiverto ulkonäöllä kannata hirveästi sekaantua, jos ei halua kuin pahan mielen. Moni myös vihaa Yö-kerhoja ja vastaavia. En ainakaan itse keksi oikein paikkoja missä tulee oltua mistä löytyisi oman ikäisiä sinkkunaisia sieltä missä tulee pyörittyä.

Sanoisin että keskiverto miehellä ei riitä kantti lähesytä naisia sponttaanisti varsinkaan jos it-allalla töissä. Ehkä vinkkinä ap:lle että koittaa tätä toisin päin, ja koittaa aloittaa keskustelua miehen suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen M29 pk-seudulta. Työskentelen IT-alalla. Duuni täynnä 25-40V hyvätuloisia sinkkumiehiä. Suurin osa mukavaa porukkaa. Mutta missä sitten kohdata sinkkunaisia? Tinder ja moni nettideittappi on raakaa ulkonäköön perustuvaa johon ei keskiverto ulkonäöllä kannata hirveästi sekaantua, jos ei halua kuin pahan mielen. Moni myös vihaa Yö-kerhoja ja vastaavia. En ainakaan itse keksi oikein paikkoja missä tulee oltua mistä löytyisi oman ikäisiä sinkkunaisia sieltä missä tulee pyörittyä.

Sanoisin että keskiverto miehellä ei riitä kantti lähesytä naisia sponttaanisti varsinkaan jos it-allalla töissä. Ehkä vinkkinä ap:lle että koittaa tätä toisin päin, ja koittaa aloittaa keskustelua miehen suuntaan.

Dokaa viinaa ennenkuin koklaat lähestyy naisii.

T Viinamies.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen n. 30v sinkkumiehen, joka on komea, urheilullinen, korkeakoulutettu, hyvässä työssä oleva, hauska, fiksu, huomaavainen, luotettava, rauhallinen, päihteetön, äärimmäisen rehellinen ja sydämen sivistystä omaava. Hän kylläkin juo liikaa kahvia ja on myös joskus hieman tylsä.

Mies on sinkku ehkä siksi, että hänellä oli vaikea suhde, eikä hän tiedä onko hän enää koskaan valmis yrittämään uudelleen. Hän on myös introvertti, joten ei varmastikaan itse edistä asiaa.

Tällä hetkellä hän istuu tietokoneen edessä kirjoittamassa tätä tekstiä.

Itse olen kymmenen vuotta vanhempi ja aikalailla samoilla ominaisuuksilla. Tosin kahvia en juo ja tilanteista riippuen ehkä enemmänkin ekstrovertin puolelle kallellaan. Jos nykyisestä avioliitosta tulisi ero, niin en jaksaisi enää lähteä uudelle kierrokselle - ainakaan pitkäaikaiseen parisuhteeseen. Perhe-elämää ja lapsiarkea olen nykyisessä avioliitossa kokenut ja siitä vilpittömästi myös nauttinut. Mutta eron tullessa en lähtisi enää hakemaan uutta naista rinnalleni, vaan eläisin loppuelämäni vapaana keskittyen lapsiini ja itseeni.

Naisena sama. En jaksaisi lastenhoidon jälkeen alkaa enää omaishoitajaksi miehelle.

Kotihoitaja maksaa noin 400 - 1000 euroa kuukaudessa ja siivous sekä kauppapalvelut sekä pyykinpesu palvelut lisäksi.

Eläkeläiset on vielä puolisoilleen omaishoitajina, heillä on yhteiset omistusasunnot ja mökit.

Nykyaikana on vuokra-asunnot ja otetaan ero. Valtio on tulevaisuudessa ihan pulassa, kun omaishoitajia ei enää ole ja kaikki eläkeläisten hoito kaatuu valtion niskaan.

Nuoremmilta leikattiin leskeneläkekin eli ei kannata jäädä suhteeseen.

Vaikka miehellä olisi kuinka paljon omaisuutta niin mitä se ketään kiinnostaa, ne on sen miehen. Ei nainen niistä mitään saa ainakaan jos tehdään avioehto.

Eli mitä se mies sitten voi parisuhteessa tarjota?

Vierailija kirjoitti:

Vaikka miehellä olisi kuinka paljon omaisuutta niin mitä se ketään kiinnostaa, ne on sen miehen. Ei nainen niistä mitään saa ainakaan jos tehdään avioehto.

Eli mitä se mies sitten voi parisuhteessa tarjota?

Miehen täytyisi olla tosi mukava ja naista huomioiva.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka miehellä olisi kuinka paljon omaisuutta niin mitä se ketään kiinnostaa, ne on sen miehen. Ei nainen niistä mitään saa ainakaan jos tehdään avioehto.

Eli mitä se mies sitten voi parisuhteessa tarjota?

Vaikka miehellä olisi miljardin arvoinen omistusasunto niin mitä sitten, ne on sen miehen ja sen nimissä.

Siis toisin sanoen sama asunko naisena vuokralla ja siivoan omat sotkuni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka miehellä olisi kuinka paljon omaisuutta niin mitä se ketään kiinnostaa, ne on sen miehen. Ei nainen niistä mitään saa ainakaan jos tehdään avioehto.

Eli mitä se mies sitten voi parisuhteessa tarjota?

Vaikka miehellä olisi miljardin arvoinen omistusasunto niin mitä sitten, ne on sen miehen ja sen nimissä.

Siis toisin sanoen sama asunko naisena vuokralla ja siivoan omat sotkuni.

Mitä se rikas mies voisi sitten tarjota? Matkan, ravintolalounaan, korun?

Siinä vaiheessa, kun on jo lapsia toisella osapuolella niin mies ei voi tarjota enää uudelle naiselle mitään, kun miehen omaisuus menee perinnöksi miehen lapsille.

Eli rikas ja köyhä mies on samalla viivalla valinnassa naisen kannalta eli myös rikas mies joutuu naisen saadakseen pelaamaan muilla ominaisuuksilla ja jutuilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka miehellä olisi kuinka paljon omaisuutta niin mitä se ketään kiinnostaa, ne on sen miehen. Ei nainen niistä mitään saa ainakaan jos tehdään avioehto.

Eli mitä se mies sitten voi parisuhteessa tarjota?

Vaikka miehellä olisi miljardin arvoinen omistusasunto niin mitä sitten, ne on sen miehen ja sen nimissä.

Siis toisin sanoen sama asunko naisena vuokralla ja siivoan omat sotkuni.

Mitä se rikas mies voisi sitten tarjota? Matkan, ravintolalounaan, korun?

Siinä vaiheessa, kun on jo lapsia toisella osapuolella niin mies ei voi tarjota enää uudelle naiselle mitään, kun miehen omaisuus menee perinnöksi miehen lapsille.

Eli rikas ja köyhä mies on samalla viivalla valinnassa naisen kannalta eli myös rikas mies joutuu naisen saadakseen pelaamaan muilla ominaisuuksilla ja jutuilla.

Ei nuo suhteet oikein enää kiinnosta. En ole kiinnostunut olemaan morsian häissä. Ja tietyssä iässä ei enää tehdä lapsia eikä hankita yhteistä asuntoa.

Mmm, mulla oli ystävänä kahdenkymmenen vuoden ajan ihana, kohtelias, sopivan puhelias ja rento mies, joka ei naisjutuistaan huudellut ja pisimmät 'suhteet' kestivät noin vuorokauden. Pääsi yli nelikymppiseksi, kunnes rakastui tulisesti ja pariutui. Mies vapaaehtoisesti lapseton, sanoi jo nuorena ettei halua omia biologisia lapsia, mutta lapsi- ja eläinrakas.

Näin vaan otti sitten kahden lapsen yh-äidin, ja vaikuttavat olevan hyvin onnellisia. Joskus se sinkkuuden syy vain on se ettei ole rakastunut koskaan keneenkään - ja sitten kun se rakastuminen tapahtuu se ei katso tuloluokkaa, pituutta, tai sitä onko elettyä elämää ennestään vai ei sillä puolisolla.

Sitten on tutuissa niitäkin ikisinkkuja miehiä, joista heti lähemmällä kuuntelulla paljastuu syyt miksi kaveruus onnistuu mutta yksikään nainen ei heitä elämäänsä parisuhteessa halua: ilkeys, sovinistisuus, äärikonservatiivisuus, paheet (pelaaminen 24/7, alkoholi, tupakka), äärimmäinen piheys tai esimerkiksi liian riippuvainen äitisuhde. Nämä sietää kun tapaa kaverina joskus pari krt vuodessa, mutta ei noita kestäisi parisuhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka miehellä olisi kuinka paljon omaisuutta niin mitä se ketään kiinnostaa, ne on sen miehen. Ei nainen niistä mitään saa ainakaan jos tehdään avioehto.

Eli mitä se mies sitten voi parisuhteessa tarjota?

Vaikka miehellä olisi miljardin arvoinen omistusasunto niin mitä sitten, ne on sen miehen ja sen nimissä.

Siis toisin sanoen sama asunko naisena vuokralla ja siivoan omat sotkuni.

Mitä se rikas mies voisi sitten tarjota? Matkan, ravintolalounaan, korun?

Siinä vaiheessa, kun on jo lapsia toisella osapuolella niin mies ei voi tarjota enää uudelle naiselle mitään, kun miehen omaisuus menee perinnöksi miehen lapsille.

Eli rikas ja köyhä mies on samalla viivalla valinnassa naisen kannalta eli myös rikas mies joutuu naisen saadakseen pelaamaan muilla ominaisuuksilla ja jutuilla.

Ei nuo suhteet oikein enää kiinnosta. En ole kiinnostunut olemaan morsian häissä. Ja tietyssä iässä ei enää tehdä lapsia eikä hankita yhteistä asuntoa.

En minäkään koskaan ole kiinnostunut olemaan morsian jos tarkoittaa esim.valkoista pukua. Naimisiin menisin. Miksei yhteisen asunnon voi hankkia missä iässä vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka miehellä olisi kuinka paljon omaisuutta niin mitä se ketään kiinnostaa, ne on sen miehen. Ei nainen niistä mitään saa ainakaan jos tehdään avioehto.

Eli mitä se mies sitten voi parisuhteessa tarjota?

Vaikka miehellä olisi miljardin arvoinen omistusasunto niin mitä sitten, ne on sen miehen ja sen nimissä.

Siis toisin sanoen sama asunko naisena vuokralla ja siivoan omat sotkuni.

Mitä se rikas mies voisi sitten tarjota? Matkan, ravintolalounaan, korun?

Siinä vaiheessa, kun on jo lapsia toisella osapuolella niin mies ei voi tarjota enää uudelle naiselle mitään, kun miehen omaisuus menee perinnöksi miehen lapsille.

Eli rikas ja köyhä mies on samalla viivalla valinnassa naisen kannalta eli myös rikas mies joutuu naisen saadakseen pelaamaan muilla ominaisuuksilla ja jutuilla.

Ei nuo suhteet oikein enää kiinnosta. En ole kiinnostunut olemaan morsian häissä. Ja tietyssä iässä ei enää tehdä lapsia eikä hankita yhteistä asuntoa.

En minäkään koskaan ole kiinnostunut olemaan morsian jos tarkoittaa esim.valkoista pukua. Naimisiin menisin. Miksei yhteisen asunnon voi hankkia missä iässä vaan.

No, ei sitä asuntoa oikein voi enää hankkia, jos toisella on lapsia ja perintöasiat sotkevat kuviot.

Eli jos seurustelemaan alkaa niin miehen pitää olla tosi komea ja hyväkäytöksinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka miehellä olisi kuinka paljon omaisuutta niin mitä se ketään kiinnostaa, ne on sen miehen. Ei nainen niistä mitään saa ainakaan jos tehdään avioehto.

Eli mitä se mies sitten voi parisuhteessa tarjota?

Vaikka miehellä olisi miljardin arvoinen omistusasunto niin mitä sitten, ne on sen miehen ja sen nimissä.

Siis toisin sanoen sama asunko naisena vuokralla ja siivoan omat sotkuni.

Mitä se rikas mies voisi sitten tarjota? Matkan, ravintolalounaan, korun?

Siinä vaiheessa, kun on jo lapsia toisella osapuolella niin mies ei voi tarjota enää uudelle naiselle mitään, kun miehen omaisuus menee perinnöksi miehen lapsille.

Eli rikas ja köyhä mies on samalla viivalla valinnassa naisen kannalta eli myös rikas mies joutuu naisen saadakseen pelaamaan muilla ominaisuuksilla ja jutuilla.

Ei nuo suhteet oikein enää kiinnosta. En ole kiinnostunut olemaan morsian häissä. Ja tietyssä iässä ei enää tehdä lapsia eikä hankita yhteistä asuntoa.

En minäkään koskaan ole kiinnostunut olemaan morsian jos tarkoittaa esim.valkoista pukua. Naimisiin menisin. Miksei yhteisen asunnon voi hankkia missä iässä vaan.

No, ei sitä asuntoa oikein voi enää hankkia, jos toisella on lapsia ja perintöasiat sotkevat kuviot.

Eli jos seurustelemaan alkaa niin miehen pitää olla tosi komea ja hyväkäytöksinen.

Ja eri asunnot, kumpikin siivoaa omansa.

Mutta tuskin niin kiinnostavaa miestä tulisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka miehellä olisi kuinka paljon omaisuutta niin mitä se ketään kiinnostaa, ne on sen miehen. Ei nainen niistä mitään saa ainakaan jos tehdään avioehto.

Eli mitä se mies sitten voi parisuhteessa tarjota?

Vaikka miehellä olisi miljardin arvoinen omistusasunto niin mitä sitten, ne on sen miehen ja sen nimissä.

Siis toisin sanoen sama asunko naisena vuokralla ja siivoan omat sotkuni.

Mitä se rikas mies voisi sitten tarjota? Matkan, ravintolalounaan, korun?

Siinä vaiheessa, kun on jo lapsia toisella osapuolella niin mies ei voi tarjota enää uudelle naiselle mitään, kun miehen omaisuus menee perinnöksi miehen lapsille.

Eli rikas ja köyhä mies on samalla viivalla valinnassa naisen kannalta eli myös rikas mies joutuu naisen saadakseen pelaamaan muilla ominaisuuksilla ja jutuilla.

Ei nuo suhteet oikein enää kiinnosta. En ole kiinnostunut olemaan morsian häissä. Ja tietyssä iässä ei enää tehdä lapsia eikä hankita yhteistä asuntoa.

En minäkään koskaan ole kiinnostunut olemaan morsian jos tarkoittaa esim.valkoista pukua. Naimisiin menisin. Miksei yhteisen asunnon voi hankkia missä iässä vaan.

No, ei sitä asuntoa oikein voi enää hankkia, jos toisella on lapsia ja perintöasiat sotkevat kuviot.

Eli jos seurustelemaan alkaa niin miehen pitää olla tosi komea ja hyväkäytöksinen.

Katselin deitti ilmoituksia. Ei ollut ketään joka kiinnostaisi ulkonäön tai tekstin perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka miehellä olisi kuinka paljon omaisuutta niin mitä se ketään kiinnostaa, ne on sen miehen. Ei nainen niistä mitään saa ainakaan jos tehdään avioehto.

Eli mitä se mies sitten voi parisuhteessa tarjota?

Vaikka miehellä olisi miljardin arvoinen omistusasunto niin mitä sitten, ne on sen miehen ja sen nimissä.

Siis toisin sanoen sama asunko naisena vuokralla ja siivoan omat sotkuni.

Mitä se rikas mies voisi sitten tarjota? Matkan, ravintolalounaan, korun?

Siinä vaiheessa, kun on jo lapsia toisella osapuolella niin mies ei voi tarjota enää uudelle naiselle mitään, kun miehen omaisuus menee perinnöksi miehen lapsille.

Eli rikas ja köyhä mies on samalla viivalla valinnassa naisen kannalta eli myös rikas mies joutuu naisen saadakseen pelaamaan muilla ominaisuuksilla ja jutuilla.

Ei nuo suhteet oikein enää kiinnosta. En ole kiinnostunut olemaan morsian häissä. Ja tietyssä iässä ei enää tehdä lapsia eikä hankita yhteistä asuntoa.

En minäkään koskaan ole kiinnostunut olemaan morsian jos tarkoittaa esim.valkoista pukua. Naimisiin menisin. Miksei yhteisen asunnon voi hankkia missä iässä vaan.

No, ei sitä asuntoa oikein voi enää hankkia, jos toisella on lapsia ja perintöasiat sotkevat kuviot.

Eli jos seurustelemaan alkaa niin miehen pitää olla tosi komea ja hyväkäytöksinen.

Katselin deitti ilmoituksia. Ei ollut ketään joka kiinnostaisi ulkonäön tai tekstin perusteella.

Miehet ei mieti noita tekstejä yhtään. Ihan hirveitä kaikkien tekstit.