Onko sulla sellaista tuttua 30-40v miestä joka olisi ihan hyvä mies, mutta sinkku?

Tiedän harrastuspiireistä yhden, joka vastaa kuvausta. N. 40-v. koodarimies, ilmeisesti ihan hyväpalkkaisessa työssä, omistusasunto, ei lapsia. Pitkähkö, käy salilla, tukka löytyy päästä ja ainakin minun silmääni hän on ihan kivan näköinen. Luonteeltaan hän on älykäs ja perusystävällinen, ei juo, on ei-natiiviksi poikkeuksellisen hyvä englannissa. Löytyy harrastuksia ja ystäviä.

Mikä siis mättää? Hän kärsii ilmeisesti aika voimakkaasta sosiaalisten tilanteiden pelosta, joka estää rennon juttelun kiinnostavien naisten kanssa. Sen sijaan että hän oikeasti tutustuisi naisiin, hän ihastuu etäältä erittäinen intensiivisesti ja alkaa piirittää naista "kaverina". Kun hän tulee torjutuksi, hän siirtyy lähes välittömästi seuraavaan kohteeseen, pahimmillaan samassa kaveriporukassa. On todella sääli, että hänellä on tällainen toimintamalli. Uskon, että sopivalle kumppanille hän olisi oikein hyvä mies.

Pk-seudulla on lähes loputon määrä mahdollisuuksia pariutua. Joku mättää jos mies on edelleen aidosti sinkku eli ei ole lapsia tai eronnut. Avoliittoja ei lasketa.

Miehen ent. koulukaveri. Akateemisesti koulutettu, varakas, pankkialalla, luonto- ja eläinrakas. Persoonallisen näköinen (ei ruma), lyhyt ja aivan liian korkeat kriteerit naisten suhteen. Lähenee viittäkymppiä eikä ole koskaan seurustellut vakavasti.

Kaikki työkaverini.

Vierailija kirjoitti:

Pk-seudulla on lähes loputon määrä mahdollisuuksia pariutua. Joku mättää jos mies on edelleen aidosti sinkku eli ei ole lapsia tai eronnut. Avoliittoja ei lasketa.

Juuh, mättää kyllä.

Ei ole kalsarimalli ja/tai halukas/kykenevä antamaan jollekin hutsulle 25000 euroa kauneusleikkauksiin.

Paha mättö.

Ongelmahan on osittain siinä että tässä maassa ei ole mitään muuta paikkaa missä saisi olla sosiaalinen ja iskeä paitsi baarit. Ja jos räkälöissä notkuminen ei nappaa niin sepä sitten oli siinä.

Vierailija kirjoitti:

Miehen ent. koulukaveri. Akateemisesti koulutettu, varakas, pankkialalla, luonto- ja eläinrakas. Persoonallisen näköinen (ei ruma), lyhyt ja aivan liian korkeat kriteerit naisten suhteen. Lähenee viittäkymppiä eikä ole koskaan seurustellut vakavasti.

Minunkin tuttava miehellä (40 v.) on aivan oudot kriteerit naisten suhteen, vaikka on muuten tosi mukava tapaus. Naisen pitäisi näyttää suurin piirtein miss maailmalta ja olla korkeintaan 25 vuotias ja vielä neitsyt. Hän löytää kaikista tapaamistaan naisista jotain vikaa heti ensi tapaamisella. Luulen, että hän oikeasti pelkää naisia ja sitoutumista.

Naisilla on tosi harvoin kirjattuna mitään seksuaalisia toiveita. Mutta kyllähän niitä on kuitenkin. Ja hyvin erilaisia. Naiset ei varmaan juurikaan niitä ilmaise, koska miehet luulee silloin, että tuo on helppo nakki.

Itse en juuri tavallisesta seksistä välitä kuin harvoin. Hellyydestä kyllä. Ja voisin kokeilla tantraa ja näyttää miehelle miten orgasmin saan ilman kosketusta.. Mutta mistä samanlainen mies? Sama pulma on päinvastaisella tapauksella.

Tiedän kyllä.

Kavereissani on monta näitä ikisinkkumiehiä. Kaikki akateemisia. Tutkintoja löytyy eri aloilta matemaatikoista humanisteihin. Mutta jos jotakin muuta hyvää täytyy sanoa, niin vaikeaksi menee. Tämä kaveriporukka on aika hämärän rajamailla, osa melko autistisia, osa mt-ongelmaisia, osa ihan vaan luovasti hulluja - tai hulluja ilman luovuutta.

Kaikkia tosin yhdistää laaja-alaisuus jutuissa ja tekemisissä, ja ovat hyviä keskustelukumppaneita, jos kaipaa älyllisiä haasteita. Muuten eivät kyllä mitään aviomiesainesta ole. Myös työnteko on vähän niin ja näin - osalla akateemisia pätkäduuneja, muutama tappelee apurahoista, yksi väsää väikkäriä tällä hetkellä lähinnä tt-tuella. Osa on muuten vaan akateemisia syrjäytyneitä. Muutaman pitäisi oikeastaan päästä sairaseläkkeelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pk-seudulla on lähes loputon määrä mahdollisuuksia pariutua. Joku mättää jos mies on edelleen aidosti sinkku eli ei ole lapsia tai eronnut. Avoliittoja ei lasketa.

Juuh, mättää kyllä.

Ei ole kalsarimalli ja/tai halukas/kykenevä antamaan jollekin hutsulle 25000 euroa kauneusleikkauksiin.

Paha mättö.

PK seudulla lokaalit pariutuvet niiden tuttujen tytttöjen kanssa jotka tuntevat jo kouluajoista. Lisäksi seudulle tulvii junantuomia, pääasiassa naisia opiskelemaan. Tällä joukolla valinnanvaraa ei olekaan enää niin paljon.

Itse tunnen lähes nelikymppisen miehen joka ei ole pariutunut koska ei kertomansa mukaan löydä tarpeeksi tasokasta naista ja lisäksi yli 25-v naiset "ei vaan sytytä". Ei kuulemma aio laskea rimaansa.

Kyseinen mies ollut menevää sorttia nuorempana ja ilmeisesti silloin vielä paljon vientiä joten tuntuu että hän on vähän jäänyt siihen oletukseen että hän itse on aivan ylivertaista tasoa.

Melko ns. tavallisen näköinen, keskivertotuloinen tapaus, kärkäs kritisoimaan. Haukkuu kaikki muut miehet luusereiksi näille naisille jota yrittää iskeä. Jokainen tavallaan tietysti, mutta aina silloin kun hän valittelee miten hulluja naiset ovat, tekisi mieli kehoittaa katsomaan peiliin.

Minulla on pieni tuttavapiiri, mutta tunnen / tiedän pari 30-40 vuotiasta kunnollista sinkkumiestä. He ovat ehkä vähän ujoja ja ovat enemmän tai vähemmän luopuneet toivosta löytää nainen itselleen.

Sitten tunnen / tiedän pari sellaistakin, jotka ovat minun mittareillani melko lailla alkoholin suurkuluttajia enkä siksi luonnehtisi heitä välttämättä kunnollisiksi, vaikkeivät he mitään pahaa teekään (vaikka joskus käyttäytyvätkin ikävästi humalatilasta johtuen). Riippuu siis siitä, miten määrittelee kunnollisen.

Noh, itse olen 32 vee, pituutta 175cm ja insinöörin papereita suorittamas omalta alalta. Nyt osa-aikatöissä et jaksaa opiskellakin. En ole koskaan ollut parisuhteessa, käynyt treffeillä tai ollut muutenkaan missään intiimissä kontaktissa vastakkaisen sukupuolen kanssa. Vähänkään nätimmistä ja normaalipainoisista tai hoikista naisista on vain miesten keskuudessa niin armoton kilpailu, ettei taida viitsiä enää aikaa tuhlata. Parikymppisenä olin niin ruma, ettei kukaan nainen päätänsä kääntänyt. Lihavat sohvaperunat taas eivät viehätä itseäni laisinkaan, varsinkaan kun punttisalilla on itse rehkitynyt ja lihasmassaa kehittänyt. Alkoholia en käytä enkä käy baareissa niin rajoittaa hitusen vaihtoehtoja. 

Tunnen, kaikin puolin hyvä ja asiat kunnossa. On vain todella ujo ja huonojen kokemusten vuoksi ei helposti luota naisiin ja on vaikea tehdä aloitetta. Naiset ymmärtävät  tällaisen varovaisuuden usein siten, että miestä ei kiinnosta.

Jotenkin tuntuu, ettei parisuhde edes enää ole kaikille kovin tärkeä juttu, ei ainakaan ennen vankkaa keski-ikää. Ja kun asiaa käy pohtimaan, niin miksi pitäisikään olla. Parisuhde saattaa huonontaa elämänlaatua. Huonostakin parisuhteesta voi olla hankala lähteä. Parisuhde on siten aikamoinen riski. Kannattaako sitä ottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esim veli, poika, kaveri, työkaveri. Ihan kuka tahansa kenet vain tunnet ja joka olisi ihan kunnollinen kun vain löytäisi jonkun? Ajattelin vain, että onko sellaisia miehiä olemassakaan kun tuntuvat olevan kadonneet.

Kyllä sellaisia hyviä miehiä on mutta he ovat pariutuneet 20-30 vuotiaina hyvien naisten kanssa kuten kaikki lapsuuden kaverini pk seudulla. Hyvät miehet eivät eroa joten siitäkään ei ole apua. Maaseudulta voi vielä löytää jos kokemattomuus parisuhdetaidoissa ei haittaa. Jos nyt ajattelet itsekin niin hyvät ja aikaansavat miehet kyllä järjestävät itsensä naimisiin ja hankkivat sen perheet eivätkä jää roikkumaan tinderiin. Eivät he autoakaan jätä ostamatta sen takia ettei rahat riitä ferrariin vaan ottavat sen toyotan että saavat jonkun kelvollisen menopelin alle.

Sinulla ei taida olla paljon elämänkokemusta. Oma kokemukseni on, että tällaiset kunnolliset miehet ja naiset eroavat siinä kuin kaikki muutkin. Buumi alkaa tuossa neljänkympin kieppeillä ja jatkuu hamaan tulevaisuuteen. Monilla on viiskymppsinä jo kolmas avioliitto menossa. 

Kyllä. Esimerkiksi eksäni, ja monia työ- ja harrastuskavereita.

Tästä ikähaarukasta tunnen enemmän vapailla markkinoilla olevia kuin parisuhteessa.

Mistä lie johtuu?eikö parisuhdetta pidetä enää niin tavoittelemisen arvoisena?

Vierailija kirjoitti:

Tiedän harrastuspiireistä yhden, joka vastaa kuvausta. N. 40-v. koodarimies, ilmeisesti ihan hyväpalkkaisessa työssä, omistusasunto, ei lapsia. Pitkähkö, käy salilla, tukka löytyy päästä ja ainakin minun silmääni hän on ihan kivan näköinen. Luonteeltaan hän on älykäs ja perusystävällinen, ei juo, on ei-natiiviksi poikkeuksellisen hyvä englannissa. Löytyy harrastuksia ja ystäviä.

Mikä siis mättää? Hän kärsii ilmeisesti aika voimakkaasta sosiaalisten tilanteiden pelosta, joka estää rennon juttelun kiinnostavien naisten kanssa. Sen sijaan että hän oikeasti tutustuisi naisiin, hän ihastuu etäältä erittäinen intensiivisesti ja alkaa piirittää naista "kaverina". Kun hän tulee torjutuksi, hän siirtyy lähes välittömästi seuraavaan kohteeseen, pahimmillaan samassa kaveriporukassa. On todella sääli, että hänellä on tällainen toimintamalli. Uskon, että sopivalle kumppanille hän olisi oikein hyvä mies.

Mitä käytännössä tarkottaa "piirittää naista kaverina" ja miten se eroaa tutustumisesta?