Onko sulla sellaista tuttua 30-40v miestä joka olisi ihan hyvä mies, mutta sinkku?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän harrastuspiireistä yhden, joka vastaa kuvausta. N. 40-v. koodarimies, ilmeisesti ihan hyväpalkkaisessa työssä, omistusasunto, ei lapsia. Pitkähkö, käy salilla, tukka löytyy päästä ja ainakin minun silmääni hän on ihan kivan näköinen. Luonteeltaan hän on älykäs ja perusystävällinen, ei juo, on ei-natiiviksi poikkeuksellisen hyvä englannissa. Löytyy harrastuksia ja ystäviä.

Mikä siis mättää? Hän kärsii ilmeisesti aika voimakkaasta sosiaalisten tilanteiden pelosta, joka estää rennon juttelun kiinnostavien naisten kanssa. Sen sijaan että hän oikeasti tutustuisi naisiin, hän ihastuu etäältä erittäinen intensiivisesti ja alkaa piirittää naista "kaverina". Kun hän tulee torjutuksi, hän siirtyy lähes välittömästi seuraavaan kohteeseen, pahimmillaan samassa kaveriporukassa. On todella sääli, että hänellä on tällainen toimintamalli. Uskon, että sopivalle kumppanille hän olisi oikein hyvä mies.

Mitä käytännössä tarkottaa "piirittää naista kaverina" ja miten se eroaa tutustumisesta? 

Nainen on jo päättänyt että ei, ja on sijoittanut miehen friendzonelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän harrastuspiireistä yhden, joka vastaa kuvausta. N. 40-v. koodarimies, ilmeisesti ihan hyväpalkkaisessa työssä, omistusasunto, ei lapsia. Pitkähkö, käy salilla, tukka löytyy päästä ja ainakin minun silmääni hän on ihan kivan näköinen. Luonteeltaan hän on älykäs ja perusystävällinen, ei juo, on ei-natiiviksi poikkeuksellisen hyvä englannissa. Löytyy harrastuksia ja ystäviä.

Mikä siis mättää? Hän kärsii ilmeisesti aika voimakkaasta sosiaalisten tilanteiden pelosta, joka estää rennon juttelun kiinnostavien naisten kanssa. Sen sijaan että hän oikeasti tutustuisi naisiin, hän ihastuu etäältä erittäinen intensiivisesti ja alkaa piirittää naista "kaverina". Kun hän tulee torjutuksi, hän siirtyy lähes välittömästi seuraavaan kohteeseen, pahimmillaan samassa kaveriporukassa. On todella sääli, että hänellä on tällainen toimintamalli. Uskon, että sopivalle kumppanille hän olisi oikein hyvä mies.

Mitä käytännössä tarkottaa "piirittää naista kaverina" ja miten se eroaa tutustumisesta? 

Nainen on jo päättänyt että ei, ja on sijoittanut miehen friendzonelle.

Eli älykäs, pitkä, ok näköinen, kielitaitoinen, hyvin toimeentuleva, urheilullinen ja sosiaalinen mies saa kerta toisensa jälkeen naisilta kaverikorttia. Onko nykymeiningissä enää mitään järkeä?

Natural selection suosii tällä hetkellä kehitysmaalaista, joka on tuonut omanmaalaisen vaimon mukanaan Suomeen. Kaikki tuet maksetaan ja voi rauhassa tehtailla 10+ lasta.

Akateemiset ujot nörttimiehet elävät ympäristössä, joka ei heidän lisääntymistään suosi.

Pariutumisen ongelma lienee nykyään siinä että kulissit pitää heti olla pystytettynä. Mietitään että miten lähipiiri näkee tämän ihmisen? Onko palkka kohdallaan? Onko tämä mies / nainen on väärän pituinen? Ei anneta aikaa ja mahdollisuutta sille persoonalle joka siellä nahan ja luiden välissä majailee. Ulkoiset puitteet viehättävät tovin aikaa mutta mikään ei voita sitä tunnetta kun sen toisen ihmisen sisäinen maailma räjäyttää tajuntasi - voi v*tt* että tämän persoonan lähellä on hyvä olla.

Koittakaa olla ihmisiä toisillenne.

Vierailija kirjoitti:

Noh, itse olen 32 vee, pituutta 175cm ja insinöörin papereita suorittamas omalta alalta. Nyt osa-aikatöissä et jaksaa opiskellakin. En ole koskaan ollut parisuhteessa, käynyt treffeillä tai ollut muutenkaan missään intiimissä kontaktissa vastakkaisen sukupuolen kanssa. Vähänkään nätimmistä ja normaalipainoisista tai hoikista naisista on vain miesten keskuudessa niin armoton kilpailu, ettei taida viitsiä enää aikaa tuhlata. Parikymppisenä olin niin ruma, ettei kukaan nainen päätänsä kääntänyt. Lihavat sohvaperunat taas eivät viehätä itseäni laisinkaan, varsinkaan kun punttisalilla on itse rehkitynyt ja lihasmassaa kehittänyt. Alkoholia en käytä enkä käy baareissa niin rajoittaa hitusen vaihtoehtoja. 

Saisitko muka lihavilta naisilta?

En tiedä mikä siinä on mutta ainoat itseäni kohtaan ilkeät naiset ovat lihavat. Olen ajatellut, että ne vihaa kaikkia :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän harrastuspiireistä yhden, joka vastaa kuvausta. N. 40-v. koodarimies, ilmeisesti ihan hyväpalkkaisessa työssä, omistusasunto, ei lapsia. Pitkähkö, käy salilla, tukka löytyy päästä ja ainakin minun silmääni hän on ihan kivan näköinen. Luonteeltaan hän on älykäs ja perusystävällinen, ei juo, on ei-natiiviksi poikkeuksellisen hyvä englannissa. Löytyy harrastuksia ja ystäviä.

Mikä siis mättää? Hän kärsii ilmeisesti aika voimakkaasta sosiaalisten tilanteiden pelosta, joka estää rennon juttelun kiinnostavien naisten kanssa. Sen sijaan että hän oikeasti tutustuisi naisiin, hän ihastuu etäältä erittäinen intensiivisesti ja alkaa piirittää naista "kaverina". Kun hän tulee torjutuksi, hän siirtyy lähes välittömästi seuraavaan kohteeseen, pahimmillaan samassa kaveriporukassa. On todella sääli, että hänellä on tällainen toimintamalli. Uskon, että sopivalle kumppanille hän olisi oikein hyvä mies.

Mitä käytännössä tarkottaa "piirittää naista kaverina" ja miten se eroaa tutustumisesta? 

Nainen on jo päättänyt että ei, ja on sijoittanut miehen friendzonelle.

Eli älykäs, pitkä, ok näköinen, kielitaitoinen, hyvin toimeentuleva, urheilullinen ja sosiaalinen mies saa kerta toisensa jälkeen naisilta kaverikorttia. Onko nykymeiningissä enää mitään järkeä?

Ei ole järkeä, mutta sellaiseksi on mennyt.

Kun muutin tähän taloon niin naapurissa asui urheilijanuorukainen ja ajattelin, että voi ei jos se panee siellä yöt läpeensä ja minä en saa nukuttua jyskytykseltä. Komea, mukava mies ja ajattelin heti, että hänellä varmaan riittää seuraa. No, kolme vuotta ollaan asuttu naapureina enkä ole kertaakaan nähnyt tahi kuullut naista hänellä.

Tähän on tultu.

Tunnen kyllä, tavallinen mukava herrasmies ollu jo kolme vuotta puutteessa koska jotkut nirsoilee eikä katso pintaa syvemmälle.

Vierailija kirjoitti:

Olen töissä it-alalla ja näin 5 firman perusteella voin sanoa että kyllä ne kaikki 30+ "hyvät" miehet on siellä varattuja. Ne, jotka sinkkuina ovat, no, syykin löytyy helposti. Yksi ok näköinen on niin ujo etten neljän vuoden aikana kuullut hänen puhuvaan oikeastaan mitään. Toisessa työpaikassa ylipainoinen, lyhyehkö mies sitten taas oli kovin supliikki, mutta aina sai kaiken käännettyä pervoiluksi puheessaan. Yhdellä miehellä oli pakkomielle sellaiseen pitkään pukinpartaan, varmaan 20cm, jossa se roikotti ties mitä koruja ja helmihärdelleitä. Hän oli myös kaljuuntunut, joten yrittikö sillä viestiä jotain. Se parta oli aivan hirveä. Useinkaan syynä ei ole (omien kokemusten mukaan) rumuus, vaan sosiaaliset taidot ja just joku tuollainen yleinen outous (partahäiskä), joka näkyy pitkälle ja tasan tarkkaan karkoittaa naisia. 

Pakko kommentoida tähän, että kyllä meitä on sellaisiakin naisia, joiden mielestä joku "yleinen outous" on päinvastoin positiivinen piirre. Esim. ulkonäön persoonallisuus tai vähän valtavirrasta poikkeavat harrastukset/mielenkiinnon kohteet (kuten vaikka tuolla jossain aiemmin mainitut minifiguurit ja roolipelaaminen, vaikka itse en harrastakaan). Yleisesti positiivisina pidetyt ominaisuudet saattavat olla jopa miinuksia tai niillä ei ole mitään merkitystä. Urheilullisuus, vakavaraisuus, korkea koulutus tai hyvä status työelämässä... Todella kiinnostavaa, hohhoijakkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen töissä it-alalla ja näin 5 firman perusteella voin sanoa että kyllä ne kaikki 30+ "hyvät" miehet on siellä varattuja. Ne, jotka sinkkuina ovat, no, syykin löytyy helposti. Yksi ok näköinen on niin ujo etten neljän vuoden aikana kuullut hänen puhuvaan oikeastaan mitään. Toisessa työpaikassa ylipainoinen, lyhyehkö mies sitten taas oli kovin supliikki, mutta aina sai kaiken käännettyä pervoiluksi puheessaan. Yhdellä miehellä oli pakkomielle sellaiseen pitkään pukinpartaan, varmaan 20cm, jossa se roikotti ties mitä koruja ja helmihärdelleitä. Hän oli myös kaljuuntunut, joten yrittikö sillä viestiä jotain. Se parta oli aivan hirveä. Useinkaan syynä ei ole (omien kokemusten mukaan) rumuus, vaan sosiaaliset taidot ja just joku tuollainen yleinen outous (partahäiskä), joka näkyy pitkälle ja tasan tarkkaan karkoittaa naisia. 

Pakko kommentoida tähän, että kyllä meitä on sellaisiakin naisia, joiden mielestä joku "yleinen outous" on päinvastoin positiivinen piirre. Esim. ulkonäön persoonallisuus tai vähän valtavirrasta poikkeavat harrastukset/mielenkiinnon kohteet (kuten vaikka tuolla jossain aiemmin mainitut minifiguurit ja roolipelaaminen, vaikka itse en harrastakaan). Yleisesti positiivisina pidetyt ominaisuudet saattavat olla jopa miinuksia tai niillä ei ole mitään merkitystä. Urheilullisuus, vakavaraisuus, korkea koulutus tai hyvä status työelämässä... Todella kiinnostavaa, hohhoijakkaa.

juurikin näin hyvä hyvä 👌

kaksi yli 40 vuotiasta sinkkua tiedän. toinen käy normisti töissä ja on mukava, mutta oisko liian kiltti? ihan ok näköinen mutta pituutta vain 170cm eli oisko naiset ronkeleita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esim veli, poika, kaveri, työkaveri. Ihan kuka tahansa kenet vain tunnet ja joka olisi ihan kunnollinen kun vain löytäisi jonkun? Ajattelin vain, että onko sellaisia miehiä olemassakaan kun tuntuvat olevan kadonneet.

Kyllä sellaisia hyviä miehiä on mutta he ovat pariutuneet 20-30 vuotiaina hyvien naisten kanssa kuten kaikki lapsuuden kaverini pk seudulla. Hyvät miehet eivät eroa joten siitäkään ei ole apua. Maaseudulta voi vielä löytää jos kokemattomuus parisuhdetaidoissa ei haittaa. Jos nyt ajattelet itsekin niin hyvät ja aikaansavat miehet kyllä järjestävät itsensä naimisiin ja hankkivat sen perheet eivätkä jää roikkumaan tinderiin. Eivät he autoakaan jätä ostamatta sen takia ettei rahat riitä ferrariin vaan ottavat sen toyotan että saavat jonkun kelvollisen menopelin alle.

Sinulla ei taida olla paljon elämänkokemusta. Oma kokemukseni on, että tällaiset kunnolliset miehet ja naiset eroavat siinä kuin kaikki muutkin. Buumi alkaa tuossa neljänkympin kieppeillä ja jatkuu hamaan tulevaisuuteen. Monilla on viiskymppsinä jo kolmas avioliitto menossa. 

En tiedä mistä päättelit elämänkokemukseni määrän. Mutta kokemukseni on ns parempien perheiden kasvateista jollainen itsekin alkujaan olen. Joukossamme erot ovat harvinaisia, 40-50 vuotiailla. Tunnen yhden eronneen pariskunnan. Ehkäpä kotitausta, varallisuus ja asema saavat ihmiset pitämään tiukemmin yhtä ja kiinni perheistään.

Vierailija kirjoitti:

Esim veli, poika, kaveri, työkaveri. Ihan kuka tahansa kenet vain tunnet ja joka olisi ihan kunnollinen kun vain löytäisi jonkun? Ajattelin vain, että onko sellaisia miehiä olemassakaan kun tuntuvat olevan kadonneet.

Tietenkin. Parisuhteet ovat arvaamattomia eivätkä todellakaan mikään elämän tarkoitus. Nykykulttuurissa teini-ikää pyritään venyttämään johonkin kolmeenkymppiin, joten tottakai silloin eletään kuin teinit, vaikka voisi jo olla aikuinen. 

Omassa tuttavapiirissäni on lähinnä 4- ja 5-kymppisiä yksin eläviä miehiä ja naisia. Joillekin elämä ilman parisuhdetta (lapsen kanssa tai ilman) on valistunut valinta.

Useimmat miehet ovat eronneet epäonnistuneista liitoista. Ennemmin tai myöhemmin he tulevat löytämään rinnalleen kivan, uuden kumppanin jos niin haluavat. Siitä olen varma. Nyt he elävät aika tyytyväisen oloisina itsekseen ja/ tai lastensa kanssa. Sinkku on minusta niin typerä sana, että en halua liittää sitä näihin kivoihin miehiin. Poikamieskin on väärä sana, koska he ovat aikuisia, vanhapoika ei sovi, koska he eivät ole vanhoja … 

En tiedä, onko merkitystä, mutta tuntemani yksin elävät miehet ovat korkeasti koulutettuja, työskentelevät  mm. luovilla aloilla tai yhteiskunnallisissa asiantuntijatehtävissä. Heille siis työ on myös antoisaa ja innostavaa, joten heidän ei tarvitse paeta elämän "tyhjyyttä" parisuhteen tai perheen suojiin. 

Mulle kelpais tällainen tavallinen mies

*ammatilla ei väliä, kunhan on töitä. Olkoot vaikka roskakuski

*luotettava, lojaali

*perhekeskeinen

*hauska, positiivinen perusluonteeltaan

*omaa myös oman elämän ja omia menoja

*edelliseen lisäys;itsenäinen muutenkin

*siisti,huolehtii hygieniasta

*omaa silmää miellyttää monen näköiset ja kokoiset, nallekarhumaiset ja silmälasit vetoaa😄

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mielestäni. Miehen kavereita olisi muutama. Koulutus FT tai DI. Rauhallisia, ihan ok näköisiä ja tavallisia.

Serkkupoika on sairaanhoitaja. Hiljainen ja ujo, mutta tosi kiva. Ei varmasti lähestyisi ketään "siinä" mielessä.

Mutta mistä minä tiedän ovatko nämä oikeasti jotain sekopäitä, mutta eivät vaikuta siltä.

Sarhamurhaajia :D

Löytyi. Nyttemmin olen huomannut, kun pitempään ovat sinkuilleet, että eivät taida niin hyviä ehdokkaita ollakaan. 

Vierailija kirjoitti:

Joo. Mulla on sellainen kaveri. Tekee kovasti töitä on fiksu, pitkä tumma ja komea. Tuli hoitamaan isänsä yritystä kun papalla alkoi terveys reistata ja samalla opinnot jäivät kesken. Miinuksena on varmaan se että ei hevillä jätä ystäviään naisen takia aiempien kokemusten vuoksi ja yrittäjänä on sidottu elämään pikkupaikkakunnalla. Kavereiden kanssa ollaan toppuuteltu sitä kun tarjolla olisi parikymppisiä naisia tai sitten jotain yh tapauksia.

Voi toista. Kamalia ystäviä olette. Antakaa toisen löytää onni ja rakkaus älkääkä seiskö tuomitsevin katsein esteenä. Jokaisella on oikeus rakkauteen eikä se aina ole sitä mitä toisten mielestä pitäisi. Kuulostaa ystäviinsä liikaa luottavalta, hiukan epävarmaltakin mieheltä ja te ystävät ruokitte hänen epävarmuuttaan lisää. Kenties taluttaneet mielipiteittenne kanssa onnensa ohi.

Halveksun tuollaista. Lopettakaa se toppuuttelu. Te ettei voi häntä suojella ja sen kääntöpuoli on elämätön elämä. Antakaa hänen tehdä itse valintansa ja mokansa ja siten kehittyä näkemään tarkemmin mitä wlämältä toivoo ja kumppanilta haluaa.

Kannustakaa häntä luottamaan itseensä ja siihen, että hän osaa ja kestää kyllä. Ei noin kun nyt.

minä, akateeminen mestari ja 46 v työtön paska

Mulla kans ystävät muka "suojelivat". Paskanmarjat, eivät vain halunneet että löydän ketään. Nyk. mieheni jonka kanssa olen ollut  nyt 2v onnellinen, oli myös minulle huono, käyttää alkoa liikaa(ei käytä juuri koskaan) ei ole minun "tyylinen",  hänellä on ne lapset, ja menetän hermoni kun JOUDUN näkemään heitä jopa 4vrk/kk, ja ja ja ... Tosiasiassa kaikki on mennyt hyvin, ja mies rakastaa minua ja minä häntä. Ystävät vain ovat kaikonneet, koska eivät siedä sitä että MINÄ olenkin yhtäkkiä onnellinen, ja he eronneita, ja että olivat väärässä meinun ja mieheni suhteen.

Koskaan ei kannata antaa valtaa omasta parisuhteesta tai sen perustamisesta YSTÄVILLEEN. Ystävät kyllä ymmärtävät muutaman kuukauden kuherruksen, jolloin se ystävä jää vähemmälle huomiolla, kun on se uusi rakas siinä, jos ovat OIKEITA YSTÄVIÄ! Tuollaiset mustasukkaiset feikkiystävät joutavatkin romukoppaan.

En tunne.

Mun nykyinen miesystäväni oli tällainen. Oli 34-vuotias, lapseton, edellinen suhde päättynyt jo 5 vuotta aiemmin. Työssäkäyvä, rehellinen, ei yhden illan suhteita. Alkoholia käytti normaalisti, ei siis ongelmaa. Paljon ystäviä. Mukava lapsuudenperhe. Ei rikas, ei köyhä. Normaali.

Miksi ei ollut naista? No oli ja on edelleen introvertti, vähän (tai paljon...) aspergertyylinen, vaikeahko luonne 😬 Ihana, kun oppii tuntemaan, kun opettelee yhdessä, miten parisuhteessa ollaan. Kun joustetaan puolin ja toisin. Mutta ei olisi ikinä "itse" löytänyt naista ja tehnyt aloitetta eikä ymmärtänyt hienovaraisia vihjailuja. Tietyllä tavalla siis sosiaalisesti kömpelö. Vaikka todella halusi parisuhteen!

No mä löysin tän helmen, ilmoitin suoraan aikeeni, kestin aika paljon hammasta purren, kun tiesin, että hänessä on kyllä sitä jotain, kun vähän kaivaa. Ymmärrän kyllä, että moni nainen ei olisi ihan kaikkea suodattanut ja jaksanut, mitä tää on vaatinut. Mutta nyt, vuosien jälkeen, meillä on todella hyvä suhde. Olemme oppineet paljon toisiltamme ja ymmärrämme toisiamme.