Onko sulla sellaista tuttua 30-40v miestä joka olisi ihan hyvä mies, mutta sinkku?

Kyllä, on yksi tosi kiva mies. Jos omalle miehelle sattuisi jotain, siitä ottaisin seuraavan... Vakavarainen, koulutettu, velaton asunto ja auto - ei ole tarvinnut muiden elämää kustantaa - harrastaa liikuntaa ja matkustelua, on fiksu. Säästöjäkin on kertynyt, hoitelee huvikseen perintönä saamaansa pientilaa. Luulen, että hänen ongelmansa on todella iso nenä. Siis oikea Cyrano de Bergerac -nenä. Se taitaa karkottaa naiset, baarista ei tunnu ketään saavan mukaansa silloin harvoin kun sinne menee.

Vierailija kirjoitti:

Mitä hlvttiä on tarkoittavinaan "ihan hyvä mies, mutta sinkku"? Niin kuin sinkkuus olisi jokin haitake?

Totta kai on haitake, miehelle.

Jos 40nen mies on yhä sinkkuna on se jollain tapaa viallinen tuote joka ei ole kelvannut naisille.

Jos 40nen nainen on yhä sinkkuna on hän paskoista suhteista vapautunut emansipoitunut oman elämänsä sankari.

t. 40nen sinkku maajussi

12121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ghddfghdf kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

N37 kirjoitti:

Itselläni näissä keskusteluissa pistää silmään lähes totaalinen henkilökemioiden vaatimuksen puuttuminen vai onko se vain niin itsestäänselvyys, että jää siksi mainitsematta? Vai onko lisääntyminen niin vahva vietti osalla, että vauvan saaminen on tärkeämpää, kuin itselle sopivimman miehen löytyminen,jolloin ei malteta (vai uskalleta?) odottaa?

En jaksa enkä halua uskoa, että kun se itselle sopiva/mukava/vatsanpohjaa kutkuttava mies tulee vastaan, hänen hiusten määrällä tai pituudella, senteillä pysty/vaakasuorassa, koulutuksella tai sen puutteella olisi mitään väliä. Vai olenko vanhanaikainen romantikko ja naivi ja tyhmä? Vai ajatteleeko ihmiset oikeasti noin, että olisihan tuossa ihana puolisoehdokas, mutta harmi kun niin kalju/köyhä/pitkä/pätkä/akateemikko/työtön/nuorempi/vanhempi, niin pitääpä jatkaa etsimistä? Entä sitten kun se ulkonäkö ajan myötä joka tapauksessa muuttuu ihan kaikilla, työttömyysriski koskee aika lailla kaikkia, kroonisesti sairastua/kuolla voi milloin vain..eli mitä väliä ja pointtia noilla kriteerilistoilla on? 

Ja mitä ihme höpinää tuo on, että on joku maaginen ikä, jonka jälkeen pariutuminen ei vain voi onnistua muuta kuin superluuserien kanssa ja jos odottelee liikaa, jää nuolemaan näppejään niidenkin osalta? Kaikissa ikäryhmissä erotaan, (uudelleen)pariudutaan, kuollaan, sairastutaan jne. Kaikissa ikäryhmissä on dorkia ja fiksuja. Ja sekin ominaisuus on suhteellista, koska toisen dorka on toisen unelma. 

Itse en osaa resssata siitä, minkä ikäiseksi ehdin vanheta ennen kun se Mies tulee kohdalle, koska se tulee kun on tullakseen. Omassa listassani on vain kaksi vaatimusta miehelle:

-minun täytyy rakastua häneen ja hänen minuun.

Mistä ihmeestä minä voisin etukäteen tietää tai päättää kyseisen tyypin ulkonäkö/koulutus/taloudelliset/mitä ikinä ominaisuudet? Ne on mitä ne on ja niin kauan kun ne on, koska ihminen joka tapauksessa muuttuu ja elämän tilanteet muuttuu vuosien myötä. Kun elättää itse itsensä, ei miehen rahan määrällä ole väliä. Ja kun en halua lapsia, ei tarvitse ottaa sitäkään huomioon. Itse olin 15-v samassa parisuhteessa 19-34-vuotiaana. En näe mitään syytä sille, etteikö kokemani rakkaus voisi tapahtua uudestaan ja kohtalonani olisi joutua valkkaamaan joku "Luuseri yli nelikymppinen", koska kaikki parhaat meni jo. Naurettavaa. :) Ja jos ei ketään koskaan seuraavan 50 vuoden aikana löydy, elämässä on onneksi paljon kaikkea muutakin, vaikka olisihan tuo kieltämättä aika ankea tulevaisuuden kuva. Mutta kriteerilistat ei siinä silti auta vaan väittäisin, että moni on kävellyt onnensa ohitse tyhmyyttään listat taskussa rapisten.

Kemiat on implisiittisesti mukana: nainen kokee kemiaa, kun mies on komea, statukseltaan korkea ja käytökseltään assertiivinen.

Kuka tahansa voi kouluttautua korkeasti ja hakea statusta sitä kautta, lihas- ja aerobinen treeni sekä tietynlaisen pukeutumis- ja hiustyylin omaksuminen lisää komeutta, ja itsevarmuuttakin voi opetella. 

Saamattomat itkee netissä ja siksi eivät saa naisia. Sori siitä.

Tähän vielä kun lsätään se, että on joku intohimon kohde jota pyyteettömästi rakastaa, esim. jonkun instrumentin soittaminen, vaeltaminen luonnossa, venäläinen kirjallisuus yms. niin kyllä riittää kysyntää. 

Kun elämässä ei ole mitään intohimonkohdetta, vaan mennään vaan ja kaikki kelpaa, niin sellainen palo puuttuu tyystin ja näin henkilö ei vaikuta kovinkaan kiinnostavalta. 

Tuossa on vielä sekin, että sen intohimon pitää olla sen naisen kelpuuttamaa sorttia. Esimerkiksi videopelit eivät kelpaa, vaikka niitä olisi harrastanut 30 vuotta ;)

Toisaalta itse en ymmärrä, että mitä minä kostun siitä jos nainen on vaikka intohimoinen virkkaaja. En pidä tuollaista intohimoa kovin tärkeänä loppujen lopuksi, kunhan on intohimoa minua ja suhdetta kohtaan.

Minä (N) ymmärrän erittäin hyvin tuota kirjoittajaa, joka sanoi, että ihmiselle, jolla on intohimo, on kysyntää. Olen itse joskus kirjoittanut ihan samoin, tai käyttänyt kysymystä "What makes you tick?", kun en sille hyvää suomenkielistä ilmaisua keksi.

Ihan varmasti intohimo videopeleihin tekee sinusta huomattavasti kiinnostavan videopelejä harrastavan naisen silmissä kuin jostain sellaisesta miehestä, joka ei niitä harrasta tai jolle ne ovat korkeintaan "ok".

Mutta eihän intohimon tarvitsekaan olla sinulle tärkeää, riittää että ymmärrät että ainakin osalle meistä naisista se on. Hajuton, mauton, väritön "ok" -mies ei ehkä herätä myöskään negatiivisia tunteita, mutta ei hänessä kyllä ole myöskään mitään kiinnostavaa.

Lisäksi tulee väistämättä mieleen juuri tuo, mitä itse sanoit: hänelle kelpaa kuka tahansa "ok"-nainen eli hän ei tule ihastumaan naisesta tämän intohimon ja ainutlaatuisuuden takia vaan ottaa sen, jonka onnistuu saamaan.

Tässä on nsellainen hauska juttu että naisella on erilaiset kriteerit omalle vs miehen "intohimoisuudelle".

Jos välillä yrittämisestä haaveileva projektisihteerinainen tykkää käydä pakettimatkoilla ja ravintolassa syömässä, on hän "intohimoinen kulinaristi jolle matkailu on elämäntapa".

Ja tietysti tällainen harmaa ja tylsä tusinanainen...siis tarkoitan intohimoinen, uusista asioista kiinnostuva ja elämässä eteenpäin menevä nainen haluaa vastaavan miehen!

Joka voisi olla esim. menestynyt startup-yrittäjä joka kiertää maailmaa markkinoimassa yritystään, samalla harrastaen vuorikiipeilyä ja extreme-urheilua.

Juu eikä mitään takeita että se menestynyt Startup tyyppi olis missään muussa määrin intohimoinen tyyppi kun omaa itseään ja duuniaan kohtaan. Niin montaa egoistinarsistia tai muuten vain katkeroitunutta tapausta tavanneena voin kertoa että menestys ei välttämättä kerro miehestä elämänkumppanina yhtään mitään.

Tiedän erään joka kovasti unelmoi menestyksekkäästä yrittäjän elämästä ja matkustelusta ja "markkinoi" itseään ihan ylivertaisena miehenä näiden omien unelmiensa takia mutta ihmisenä täysin sietämätön tapaus. Negatiivisuus oikein huokuu ulospäin eikä elämänmyönteisestä intohimosta tietoakaan.

Vierailija kirjoitti:

ghddfghdf kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

N37 kirjoitti:

Itselläni näissä keskusteluissa pistää silmään lähes totaalinen henkilökemioiden vaatimuksen puuttuminen vai onko se vain niin itsestäänselvyys, että jää siksi mainitsematta? Vai onko lisääntyminen niin vahva vietti osalla, että vauvan saaminen on tärkeämpää, kuin itselle sopivimman miehen löytyminen,jolloin ei malteta (vai uskalleta?) odottaa?

En jaksa enkä halua uskoa, että kun se itselle sopiva/mukava/vatsanpohjaa kutkuttava mies tulee vastaan, hänen hiusten määrällä tai pituudella, senteillä pysty/vaakasuorassa, koulutuksella tai sen puutteella olisi mitään väliä. Vai olenko vanhanaikainen romantikko ja naivi ja tyhmä? Vai ajatteleeko ihmiset oikeasti noin, että olisihan tuossa ihana puolisoehdokas, mutta harmi kun niin kalju/köyhä/pitkä/pätkä/akateemikko/työtön/nuorempi/vanhempi, niin pitääpä jatkaa etsimistä? Entä sitten kun se ulkonäkö ajan myötä joka tapauksessa muuttuu ihan kaikilla, työttömyysriski koskee aika lailla kaikkia, kroonisesti sairastua/kuolla voi milloin vain..eli mitä väliä ja pointtia noilla kriteerilistoilla on? 

Ja mitä ihme höpinää tuo on, että on joku maaginen ikä, jonka jälkeen pariutuminen ei vain voi onnistua muuta kuin superluuserien kanssa ja jos odottelee liikaa, jää nuolemaan näppejään niidenkin osalta? Kaikissa ikäryhmissä erotaan, (uudelleen)pariudutaan, kuollaan, sairastutaan jne. Kaikissa ikäryhmissä on dorkia ja fiksuja. Ja sekin ominaisuus on suhteellista, koska toisen dorka on toisen unelma. 

Itse en osaa resssata siitä, minkä ikäiseksi ehdin vanheta ennen kun se Mies tulee kohdalle, koska se tulee kun on tullakseen. Omassa listassani on vain kaksi vaatimusta miehelle:

-minun täytyy rakastua häneen ja hänen minuun.

Mistä ihmeestä minä voisin etukäteen tietää tai päättää kyseisen tyypin ulkonäkö/koulutus/taloudelliset/mitä ikinä ominaisuudet? Ne on mitä ne on ja niin kauan kun ne on, koska ihminen joka tapauksessa muuttuu ja elämän tilanteet muuttuu vuosien myötä. Kun elättää itse itsensä, ei miehen rahan määrällä ole väliä. Ja kun en halua lapsia, ei tarvitse ottaa sitäkään huomioon. Itse olin 15-v samassa parisuhteessa 19-34-vuotiaana. En näe mitään syytä sille, etteikö kokemani rakkaus voisi tapahtua uudestaan ja kohtalonani olisi joutua valkkaamaan joku "Luuseri yli nelikymppinen", koska kaikki parhaat meni jo. Naurettavaa. :) Ja jos ei ketään koskaan seuraavan 50 vuoden aikana löydy, elämässä on onneksi paljon kaikkea muutakin, vaikka olisihan tuo kieltämättä aika ankea tulevaisuuden kuva. Mutta kriteerilistat ei siinä silti auta vaan väittäisin, että moni on kävellyt onnensa ohitse tyhmyyttään listat taskussa rapisten.

Kemiat on implisiittisesti mukana: nainen kokee kemiaa, kun mies on komea, statukseltaan korkea ja käytökseltään assertiivinen.

Kuka tahansa voi kouluttautua korkeasti ja hakea statusta sitä kautta, lihas- ja aerobinen treeni sekä tietynlaisen pukeutumis- ja hiustyylin omaksuminen lisää komeutta, ja itsevarmuuttakin voi opetella. 

Saamattomat itkee netissä ja siksi eivät saa naisia. Sori siitä.

Tähän vielä kun lsätään se, että on joku intohimon kohde jota pyyteettömästi rakastaa, esim. jonkun instrumentin soittaminen, vaeltaminen luonnossa, venäläinen kirjallisuus yms. niin kyllä riittää kysyntää. 

Kun elämässä ei ole mitään intohimonkohdetta, vaan mennään vaan ja kaikki kelpaa, niin sellainen palo puuttuu tyystin ja näin henkilö ei vaikuta kovinkaan kiinnostavalta. 

Tuossa on vielä sekin, että sen intohimon pitää olla sen naisen kelpuuttamaa sorttia. Esimerkiksi videopelit eivät kelpaa, vaikka niitä olisi harrastanut 30 vuotta ;)

Toisaalta itse en ymmärrä, että mitä minä kostun siitä jos nainen on vaikka intohimoinen virkkaaja. En pidä tuollaista intohimoa kovin tärkeänä loppujen lopuksi, kunhan on intohimoa minua ja suhdetta kohtaan.

Minä (N) ymmärrän erittäin hyvin tuota kirjoittajaa, joka sanoi, että ihmiselle, jolla on intohimo, on kysyntää. Olen itse joskus kirjoittanut ihan samoin, tai käyttänyt kysymystä "What makes you tick?", kun en sille hyvää suomenkielistä ilmaisua keksi.

Ihan varmasti intohimo videopeleihin tekee sinusta huomattavasti kiinnostavan videopelejä harrastavan naisen silmissä kuin jostain sellaisesta miehestä, joka ei niitä harrasta tai jolle ne ovat korkeintaan "ok".

Mutta eihän intohimon tarvitsekaan olla sinulle tärkeää, riittää että ymmärrät että ainakin osalle meistä naisista se on. Hajuton, mauton, väritön "ok" -mies ei ehkä herätä myöskään negatiivisia tunteita, mutta ei hänessä kyllä ole myöskään mitään kiinnostavaa.

Lisäksi tulee väistämättä mieleen juuri tuo, mitä itse sanoit: hänelle kelpaa kuka tahansa "ok"-nainen eli hän ei tule ihastumaan naisesta tämän intohimon ja ainutlaatuisuuden takia vaan ottaa sen, jonka onnistuu saamaan.

Ei ihmisen kiinnostavuus synny siitä intohimosta. Jos olet hajuton, mauton, väritön niin se ei siitä muuksi muutu, vaikka olisit kuinka fanaattinen postimerkkien keräilijä. Uskallan itsestäni sanoa, että oma hauskuuteni, kiinnostavuuteni ja voimakas persoonani ei todellakaan ole kiinni siitä, että pelaan videopelejä. Nämä ovat persoonakysymyksiä ja siitä päästäänkin tuohon toiseen osaan.

Minulle ei ainakaan kelpaa kuka tahansa ok-nainen, päinvastoin. Mutta naisen kiinnostavuus ei synny siitä, mikä hänen harrasteellinen intohimonsa on. Kuten sanoin, minä en kostu siitä mitään jos nainen on vaikkapa Kreikka-intoilija tai mitä tahansa. Sillä voisi olla toki merkitystä, jos sattuisin itse olemaan samanlainen, silloin meillä olisi yhteinen kiinnostuksen aihe. Minä kiinnostun naisesta persoonana ja lisäksi siinä on mukana tuhat tiedostamatonta asiaa, joihin kukaan ei voi vaikuttaa. Intohimoissa ei ole mitään ainutlaatuista johon ihastua, jokaiselle asialle löytyy lukemattomia intoilijoita. Toisinpäin ajateltuna itse toivon, että nainen kiinnostuisi nimenomaan minusta persoonana, ei siitä että olen intohimoinen asiassa x. Eli sanon vielä uudestaan, intohimo minua ja suhdetta kohtaan on se juttu, millä on merkitystä jos intohimoista puhutaan.

Epäilen, että kun nainen puhuu että miehellä täytyy olla intohimoa, se on vain kiertoilmaisu sille, että miehen täytyy olla jollain tavalla elämässä kiinni. Pitää olla työpaikka tai opiskella ja pitää olla tavoitteita mennä elämässä eteenpäin. Sohvalla makaava elämäntapatyötön ei yleensä vedä kovin vahvasti puoleensa ja ymmärrän sen kyllä jollain tavalla.

Vierailija kirjoitti:

12121212 kirjoitti:

ps. mitä on tämä valitus siitä etteivät miehet "käy missään"?

Joka ikinen tuntemani vähänkään menevämpi mies on parisuhteen edetessä saanut kuulla valitusta liiasta menemisestä.

 

Toisin sanottuna, naiset haluavat menevän ja sosiaalisen miehen joka _muuttuu_ kotimieheksi, ei miestä joka on jo valmiiksi kotimies.

Miten joku ei tajua?

Ongelma on se että "mies käy jossain". Nainen haluaa sosiaalisen miehen, jonka kanssa voi käydä YHDESSÄ jossain. Siksi mies saa kuulla valitusta. Miten näin selvä asia voi olla kenellekään noin vaikea?

Ei, vaan puhuttiin siitä, mitä miehessä pitää olla ENNEN kuin häneen voi edes tutustua. Eli mies ei ole kiinnostava, jos hän ei sinkkuna ollessaan jatkuvasti ramppaa jossain menossa. Siinä vaan monesti käykin juuri niin, että mies ei niistä jatkuvista menoistaan luovu edes seurustellessa ja sitten ne ovatkin yhtäkkiä ongelma, kun nainen huomaa ettei ole aikaa sille yhteiselle tekemiselle. Eli jos tarkemmin ajattelee, kannattaakin suosia niitä miehiä jotka odottelevat, että löytyisi se kumppani jonka kanssa sitten voisi tehdä kaikenlaista kun ei sinkkuna tule lähdettyä mihinkään.

Eräs ystäväni on juuri tuollainen, kolmekymppinen, korkeasti koulutettu, hyväpalkkainen, menestynyt, aivan äärimmäisen kohtelias ja miellyttävä ihminen. "Vika" ja syy sinkkuuteen liittyykin varmaan ulkoiseen habitukseen. Hiusraja pakenee, ei erityisen komea ja mahaakin on.. karu totuus on että "rumien" on varmasti vaikea luoda se tärkeä hyvä ensikohtaaminen ja saada juttu liikkeelle. Itse en aikanaan deittaillessa kiinnitä huomiota ulkoisesti ei-miellyttäviin miehiin. Toisaalta junttiakaan ei sixpack pelasta. Pitkässä juoksussa luulen että useimmat valitsisivat vähemmän komean, mutta muuten ihanan kumppanin.

Vierailija kirjoitti:

Tuo miesten ikuinen pituusitku on jotenkin hassua. Joo, on totta että tuolla yöelämässä, kovin pinnallisessa maailmassa, alkukantaiset vaistot jyllää ja naaraat etsii isoa, vahvaa urosta suojelemaan ja parittelemaan. 

Mutta ei nuo pituusasiat kauheasti tunnu tosielämässä vaikuttavan, kun vakavaa parisuhdetta etsitään. Oma mieheni on 167 cm, itse saman mittainen. Ja mies oli vieläpä esim. työpaikan naisten keskuudessa hyvin suosittu ennen kuin pariuduimme. Hän nyt vaan on älykäs, hauska, kiinnostava persoona, ja aikuiset naiset usein kiinnostuu sellaisesta, ja jos persoonaan ihastuu niin ei se pituus tai komeus ole enää pääasioita useimmille.

Minusta siinä pituusitkussa ei ole mitään hassua. Se on ihan aito tympääntyminen asiaan, jolle ei itse voi yhtään mitään. Niin, voihan sitä sitten panostaa muihin asioihin eli toisinsanoen yrittää kompensoida puuttuvia senttejä joillain muilla asioilla. Näin kannattaakin tehdä, vaikkei se aina hyvältä tunnukaan.

Ihan yhtä hyvin ymmärrän rumanaamaisia naisia, jos he itkevät karua kohtaloaan. Asia, jolle ei itse voi mitään. Toisille on elämässään jaettu paremmat kortit kuin toisille. Elämä ei ole reilua peliä, ja se saa harmittaa ihan syystäkin.

gsfgdfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

12121212 kirjoitti:

ps. mitä on tämä valitus siitä etteivät miehet "käy missään"?

Joka ikinen tuntemani vähänkään menevämpi mies on parisuhteen edetessä saanut kuulla valitusta liiasta menemisestä.

 

Toisin sanottuna, naiset haluavat menevän ja sosiaalisen miehen joka _muuttuu_ kotimieheksi, ei miestä joka on jo valmiiksi kotimies.

Miten joku ei tajua?

Ongelma on se että "mies käy jossain". Nainen haluaa sosiaalisen miehen, jonka kanssa voi käydä YHDESSÄ jossain. Siksi mies saa kuulla valitusta. Miten näin selvä asia voi olla kenellekään noin vaikea?

Ei, vaan puhuttiin siitä, mitä miehessä pitää olla ENNEN kuin häneen voi edes tutustua. Eli mies ei ole kiinnostava, jos hän ei sinkkuna ollessaan jatkuvasti ramppaa jossain menossa. Siinä vaan monesti käykin juuri niin, että mies ei niistä jatkuvista menoistaan luovu edes seurustellessa ja sitten ne ovatkin yhtäkkiä ongelma, kun nainen huomaa ettei ole aikaa sille yhteiselle tekemiselle. Eli jos tarkemmin ajattelee, kannattaakin suosia niitä miehiä jotka odottelevat, että löytyisi se kumppani jonka kanssa sitten voisi tehdä kaikenlaista kun ei sinkkuna tule lähdettyä mihinkään.

Minä en jaksa uskoa, että jos mies ei sinkkuna käy missään niin parisuhteessa hän yhtäkkiä muuttuisi aktiiviseksi. Jos häntä ei sinkkuna kiinnosta esimerkiksi (huom, vain esimerkki) elokuvat niin paljon, että hän kävisi elokuvafestaareilla, niin vaikea uskoa, että hän yhtäkkiä parisuhteessa niistä syttyisi. Jos hän ei sinkkuna matkustele, niin en usko että hän oikeasti rakastaisi matkustamista ja haluaisi parisuhteessakaan matkustella. Jos häntä ei sinkkuna kiinnosta harrastaa erilaisia likuntalajeja, niin ei hän oikeasti ole sporttinen parisuhteessakaan, jne.

Itselleni tuollainen "ei tule lähdettyä mihinkään" -mies olisi kertakaikkiaan kauhistus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo miesten ikuinen pituusitku on jotenkin hassua. Joo, on totta että tuolla yöelämässä, kovin pinnallisessa maailmassa, alkukantaiset vaistot jyllää ja naaraat etsii isoa, vahvaa urosta suojelemaan ja parittelemaan. 

Mutta ei nuo pituusasiat kauheasti tunnu tosielämässä vaikuttavan, kun vakavaa parisuhdetta etsitään. Oma mieheni on 167 cm, itse saman mittainen. Ja mies oli vieläpä esim. työpaikan naisten keskuudessa hyvin suosittu ennen kuin pariuduimme. Hän nyt vaan on älykäs, hauska, kiinnostava persoona, ja aikuiset naiset usein kiinnostuu sellaisesta, ja jos persoonaan ihastuu niin ei se pituus tai komeus ole enää pääasioita useimmille.

Minusta siinä pituusitkussa ei ole mitään hassua. Se on ihan aito tympääntyminen asiaan, jolle ei itse voi yhtään mitään. Niin, voihan sitä sitten panostaa muihin asioihin eli toisinsanoen yrittää kompensoida puuttuvia senttejä joillain muilla asioilla. Näin kannattaakin tehdä, vaikkei se aina hyvältä tunnukaan.

Ihan yhtä hyvin ymmärrän rumanaamaisia naisia, jos he itkevät karua kohtaloaan. Asia, jolle ei itse voi mitään. Toisille on elämässään jaettu paremmat kortit kuin toisille. Elämä ei ole reilua peliä, ja se saa harmittaa ihan syystäkin.

Eikö elämä mene aika lailla hukkaan, jos jää "itkemään" asiaa, jota ei voi muuttaa? Eikö olisi parempi hyväksyä se ja lähteä tekemään niitä asioita, joihin voi vaikuttaa? Meillä ihmisillä on paljon muitakin asioita, jotka surettavat, on kroonisia sairauksia, lapsettomuutta, vammoja, leskeksi jäämistä jne. Tottakai niitä saa ja pitääkin surra aikansa, mutta sen jälkeen elämässä pääsee eteenpäin vain hyväksymällä asian ja jättämällä sen taakseen. Joinakin hetkinä, esimerkiksi jonkin tapahtuman vuosipäivinä, on luonnollista palauttaa menetys tai suru mieleen, mutta ei ole tervettä pyörittää sitä joka ikinen päivä päässään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo miesten ikuinen pituusitku on jotenkin hassua. Joo, on totta että tuolla yöelämässä, kovin pinnallisessa maailmassa, alkukantaiset vaistot jyllää ja naaraat etsii isoa, vahvaa urosta suojelemaan ja parittelemaan. 

Mutta ei nuo pituusasiat kauheasti tunnu tosielämässä vaikuttavan, kun vakavaa parisuhdetta etsitään. Oma mieheni on 167 cm, itse saman mittainen. Ja mies oli vieläpä esim. työpaikan naisten keskuudessa hyvin suosittu ennen kuin pariuduimme. Hän nyt vaan on älykäs, hauska, kiinnostava persoona, ja aikuiset naiset usein kiinnostuu sellaisesta, ja jos persoonaan ihastuu niin ei se pituus tai komeus ole enää pääasioita useimmille.

Minusta siinä pituusitkussa ei ole mitään hassua. Se on ihan aito tympääntyminen asiaan, jolle ei itse voi yhtään mitään. Niin, voihan sitä sitten panostaa muihin asioihin eli toisinsanoen yrittää kompensoida puuttuvia senttejä joillain muilla asioilla. Näin kannattaakin tehdä, vaikkei se aina hyvältä tunnukaan.

Ihan yhtä hyvin ymmärrän rumanaamaisia naisia, jos he itkevät karua kohtaloaan. Asia, jolle ei itse voi mitään. Toisille on elämässään jaettu paremmat kortit kuin toisille. Elämä ei ole reilua peliä, ja se saa harmittaa ihan syystäkin.

Eikö elämä mene aika lailla hukkaan, jos jää "itkemään" asiaa, jota ei voi muuttaa? Eikö olisi parempi hyväksyä se ja lähteä tekemään niitä asioita, joihin voi vaikuttaa? Meillä ihmisillä on paljon muitakin asioita, jotka surettavat, on kroonisia sairauksia, lapsettomuutta, vammoja, leskeksi jäämistä jne. Tottakai niitä saa ja pitääkin surra aikansa, mutta sen jälkeen elämässä pääsee eteenpäin vain hyväksymällä asian ja jättämällä sen taakseen. Joinakin hetkinä, esimerkiksi jonkin tapahtuman vuosipäivinä, on luonnollista palauttaa menetys tai suru mieleen, mutta ei ole tervettä pyörittää sitä joka ikinen päivä päässään.

No mitäpä luulet miksi niitä miehiä ei tunnu löytyvän. Asia on hyväksytty ajat sitten ja keskittyminen on siirretty työhön ja harrastuksiin. Nainen on vähän kuin Ferrari. Onhan semmosesta ihan mukava haaveilla, mutta ei sitä mihinkään tarvi. Elämä sujuu muutenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo miesten ikuinen pituusitku on jotenkin hassua. Joo, on totta että tuolla yöelämässä, kovin pinnallisessa maailmassa, alkukantaiset vaistot jyllää ja naaraat etsii isoa, vahvaa urosta suojelemaan ja parittelemaan. 

Mutta ei nuo pituusasiat kauheasti tunnu tosielämässä vaikuttavan, kun vakavaa parisuhdetta etsitään. Oma mieheni on 167 cm, itse saman mittainen. Ja mies oli vieläpä esim. työpaikan naisten keskuudessa hyvin suosittu ennen kuin pariuduimme. Hän nyt vaan on älykäs, hauska, kiinnostava persoona, ja aikuiset naiset usein kiinnostuu sellaisesta, ja jos persoonaan ihastuu niin ei se pituus tai komeus ole enää pääasioita useimmille.

Minusta siinä pituusitkussa ei ole mitään hassua. Se on ihan aito tympääntyminen asiaan, jolle ei itse voi yhtään mitään. Niin, voihan sitä sitten panostaa muihin asioihin eli toisinsanoen yrittää kompensoida puuttuvia senttejä joillain muilla asioilla. Näin kannattaakin tehdä, vaikkei se aina hyvältä tunnukaan.

Ihan yhtä hyvin ymmärrän rumanaamaisia naisia, jos he itkevät karua kohtaloaan. Asia, jolle ei itse voi mitään. Toisille on elämässään jaettu paremmat kortit kuin toisille. Elämä ei ole reilua peliä, ja se saa harmittaa ihan syystäkin.

Eikö elämä mene aika lailla hukkaan, jos jää "itkemään" asiaa, jota ei voi muuttaa? Eikö olisi parempi hyväksyä se ja lähteä tekemään niitä asioita, joihin voi vaikuttaa? Meillä ihmisillä on paljon muitakin asioita, jotka surettavat, on kroonisia sairauksia, lapsettomuutta, vammoja, leskeksi jäämistä jne. Tottakai niitä saa ja pitääkin surra aikansa, mutta sen jälkeen elämässä pääsee eteenpäin vain hyväksymällä asian ja jättämällä sen taakseen. Joinakin hetkinä, esimerkiksi jonkin tapahtuman vuosipäivinä, on luonnollista palauttaa menetys tai suru mieleen, mutta ei ole tervettä pyörittää sitä joka ikinen päivä päässään.

No mitäpä luulet miksi niitä miehiä ei tunnu löytyvän. Asia on hyväksytty ajat sitten ja keskittyminen on siirretty työhön ja harrastuksiin. Nainen on vähän kuin Ferrari. Onhan semmosesta ihan mukava haaveilla, mutta ei sitä mihinkään tarvi. Elämä sujuu muutenkin.

Se on just näin. Mitä nuorempana saa fokuksen käännettyä pois naisista, sen parempi.

Vierailija kirjoitti:

gsfgdfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

12121212 kirjoitti:

ps. mitä on tämä valitus siitä etteivät miehet "käy missään"?

Joka ikinen tuntemani vähänkään menevämpi mies on parisuhteen edetessä saanut kuulla valitusta liiasta menemisestä.

 

Toisin sanottuna, naiset haluavat menevän ja sosiaalisen miehen joka _muuttuu_ kotimieheksi, ei miestä joka on jo valmiiksi kotimies.

Miten joku ei tajua?

Ongelma on se että "mies käy jossain". Nainen haluaa sosiaalisen miehen, jonka kanssa voi käydä YHDESSÄ jossain. Siksi mies saa kuulla valitusta. Miten näin selvä asia voi olla kenellekään noin vaikea?

Ei, vaan puhuttiin siitä, mitä miehessä pitää olla ENNEN kuin häneen voi edes tutustua. Eli mies ei ole kiinnostava, jos hän ei sinkkuna ollessaan jatkuvasti ramppaa jossain menossa. Siinä vaan monesti käykin juuri niin, että mies ei niistä jatkuvista menoistaan luovu edes seurustellessa ja sitten ne ovatkin yhtäkkiä ongelma, kun nainen huomaa ettei ole aikaa sille yhteiselle tekemiselle. Eli jos tarkemmin ajattelee, kannattaakin suosia niitä miehiä jotka odottelevat, että löytyisi se kumppani jonka kanssa sitten voisi tehdä kaikenlaista kun ei sinkkuna tule lähdettyä mihinkään.

Minä en jaksa uskoa, että jos mies ei sinkkuna käy missään niin parisuhteessa hän yhtäkkiä muuttuisi aktiiviseksi. Jos häntä ei sinkkuna kiinnosta esimerkiksi (huom, vain esimerkki) elokuvat niin paljon, että hän kävisi elokuvafestaareilla, niin vaikea uskoa, että hän yhtäkkiä parisuhteessa niistä syttyisi. Jos hän ei sinkkuna matkustele, niin en usko että hän oikeasti rakastaisi matkustamista ja haluaisi parisuhteessakaan matkustella. Jos häntä ei sinkkuna kiinnosta harrastaa erilaisia likuntalajeja, niin ei hän oikeasti ole sporttinen parisuhteessakaan, jne.

Itselleni tuollainen "ei tule lähdettyä mihinkään" -mies olisi kertakaikkiaan kauhistus.

Menevyys nostaa statusta. Naisille status on tärkeä. Naisille menevyys on siis merkittävä juttu.

Ei sen kummempaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo miesten ikuinen pituusitku on jotenkin hassua. Joo, on totta että tuolla yöelämässä, kovin pinnallisessa maailmassa, alkukantaiset vaistot jyllää ja naaraat etsii isoa, vahvaa urosta suojelemaan ja parittelemaan. 

Mutta ei nuo pituusasiat kauheasti tunnu tosielämässä vaikuttavan, kun vakavaa parisuhdetta etsitään. Oma mieheni on 167 cm, itse saman mittainen. Ja mies oli vieläpä esim. työpaikan naisten keskuudessa hyvin suosittu ennen kuin pariuduimme. Hän nyt vaan on älykäs, hauska, kiinnostava persoona, ja aikuiset naiset usein kiinnostuu sellaisesta, ja jos persoonaan ihastuu niin ei se pituus tai komeus ole enää pääasioita useimmille.

Minusta siinä pituusitkussa ei ole mitään hassua. Se on ihan aito tympääntyminen asiaan, jolle ei itse voi yhtään mitään. Niin, voihan sitä sitten panostaa muihin asioihin eli toisinsanoen yrittää kompensoida puuttuvia senttejä joillain muilla asioilla. Näin kannattaakin tehdä, vaikkei se aina hyvältä tunnukaan.

Ihan yhtä hyvin ymmärrän rumanaamaisia naisia, jos he itkevät karua kohtaloaan. Asia, jolle ei itse voi mitään. Toisille on elämässään jaettu paremmat kortit kuin toisille. Elämä ei ole reilua peliä, ja se saa harmittaa ihan syystäkin.

Paitsi sitten kun kompensoi niin ihmiset luulevat, että sulla on joku pituuskompleksi ja siksi kompensoit :D

Vierailija kirjoitti:

gsfgdfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

12121212 kirjoitti:

ps. mitä on tämä valitus siitä etteivät miehet "käy missään"?

Joka ikinen tuntemani vähänkään menevämpi mies on parisuhteen edetessä saanut kuulla valitusta liiasta menemisestä.

 

Toisin sanottuna, naiset haluavat menevän ja sosiaalisen miehen joka _muuttuu_ kotimieheksi, ei miestä joka on jo valmiiksi kotimies.

Miten joku ei tajua?

Ongelma on se että "mies käy jossain". Nainen haluaa sosiaalisen miehen, jonka kanssa voi käydä YHDESSÄ jossain. Siksi mies saa kuulla valitusta. Miten näin selvä asia voi olla kenellekään noin vaikea?

Ei, vaan puhuttiin siitä, mitä miehessä pitää olla ENNEN kuin häneen voi edes tutustua. Eli mies ei ole kiinnostava, jos hän ei sinkkuna ollessaan jatkuvasti ramppaa jossain menossa. Siinä vaan monesti käykin juuri niin, että mies ei niistä jatkuvista menoistaan luovu edes seurustellessa ja sitten ne ovatkin yhtäkkiä ongelma, kun nainen huomaa ettei ole aikaa sille yhteiselle tekemiselle. Eli jos tarkemmin ajattelee, kannattaakin suosia niitä miehiä jotka odottelevat, että löytyisi se kumppani jonka kanssa sitten voisi tehdä kaikenlaista kun ei sinkkuna tule lähdettyä mihinkään.

Minä en jaksa uskoa, että jos mies ei sinkkuna käy missään niin parisuhteessa hän yhtäkkiä muuttuisi aktiiviseksi. Jos häntä ei sinkkuna kiinnosta esimerkiksi (huom, vain esimerkki) elokuvat niin paljon, että hän kävisi elokuvafestaareilla, niin vaikea uskoa, että hän yhtäkkiä parisuhteessa niistä syttyisi. Jos hän ei sinkkuna matkustele, niin en usko että hän oikeasti rakastaisi matkustamista ja haluaisi parisuhteessakaan matkustella. Jos häntä ei sinkkuna kiinnosta harrastaa erilaisia likuntalajeja, niin ei hän oikeasti ole sporttinen parisuhteessakaan, jne.

Itselleni tuollainen "ei tule lähdettyä mihinkään" -mies olisi kertakaikkiaan kauhistus.

Mulla on kaveri, joka sinkkuna ei tehnyt muuta kuin pelasi videopelejä ja pössytteli kotona. Sitten sai naisen ja nyt on niin aktiivinen, että en olisi koskaan uskonut. Reissaa naisensa kanssa ympäri eurooppaa, veneilee jne.

eri

Vierailija kirjoitti:

Kommentoin varattuna miehenä.

Tunnen montakin tutustumisen arvoista ja hyvää miestä jotka etsii pysyvää. Tuli vaan sellanen kuva aloittasta. ettei hän minun tuntemille kelpais. Suurin miinus on vaatimuslistat ja muut arvioinnit. Se vaan menee niin että kaikki miehet on "veljiä" keskenään ja pdetään puolia. Lisäksi tämmöisistä tulee heti se kuva että myöhemmin suhteessa kiristetää pillulla. arvioidaan ja verrataan muihin. Aloittajasta ja aseenteesta heijastuu aika paljon muutakin negatiivista. Esim kommenttien perusteella aloittajalla ei ole muuta tarjottavaa kuin jalkoväli, samalla mieheltä vaaditaan kaikkea.

Kovin on tyly tuomio sulla tuntematta mua sen kummemmin.

Työkavereissa on muutamia, olen heitä kutsunut illanviettoihin ja muihin missä esim. vaimon kavereita on ja tällä hetkellä yksi pari löytänyt toisensa siten. Huomaa kyllä, että eivät todellakaan ole olleet nuoruudessaan sosiaalisia ja naisten suosiossa kun joku nainen tulee jutulle, sen verran ujoja ovat. Ymmärrän toki tämän koska ainakin omana opiskeluaikana tuntui uskomattomalta kun useampi tyttö tuli puhumaan ihan itse eikä enää ollut se josta sanottiin että hyi, jouduin olemaan sen pari.

gsfgdfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

12121212 kirjoitti:

ps. mitä on tämä valitus siitä etteivät miehet "käy missään"?

Joka ikinen tuntemani vähänkään menevämpi mies on parisuhteen edetessä saanut kuulla valitusta liiasta menemisestä.

 

Toisin sanottuna, naiset haluavat menevän ja sosiaalisen miehen joka _muuttuu_ kotimieheksi, ei miestä joka on jo valmiiksi kotimies.

Miten joku ei tajua?

Ongelma on se että "mies käy jossain". Nainen haluaa sosiaalisen miehen, jonka kanssa voi käydä YHDESSÄ jossain. Siksi mies saa kuulla valitusta. Miten näin selvä asia voi olla kenellekään noin vaikea?

Ei, vaan puhuttiin siitä, mitä miehessä pitää olla ENNEN kuin häneen voi edes tutustua. Eli mies ei ole kiinnostava, jos hän ei sinkkuna ollessaan jatkuvasti ramppaa jossain menossa. Siinä vaan monesti käykin juuri niin, että mies ei niistä jatkuvista menoistaan luovu edes seurustellessa ja sitten ne ovatkin yhtäkkiä ongelma, kun nainen huomaa ettei ole aikaa sille yhteiselle tekemiselle. Eli jos tarkemmin ajattelee, kannattaakin suosia niitä miehiä jotka odottelevat, että löytyisi se kumppani jonka kanssa sitten voisi tehdä kaikenlaista kun ei sinkkuna tule lähdettyä mihinkään.

Eli soffaperunasta kuoriutuu atleettinen triathlonisti mukaani viikonlopun tri for fun seuraksi, kun vaan käyn poimimassa hänet kotoaan prinsessarattaillani? Odotathan märkkäri päällä ja fillari sohvan alla lähtövalmiina niin ilmoitan meidät kisoihin valmiiksi?

Vierailija kirjoitti:

Kommentoin varattuna miehenä.

Tunnen montakin tutustumisen arvoista ja hyvää miestä jotka etsii pysyvää. Tuli vaan sellanen kuva aloittasta. ettei hän minun tuntemille kelpais. Suurin miinus on vaatimuslistat ja muut arvioinnit. Se vaan menee niin että kaikki miehet on "veljiä" keskenään ja pdetään puolia. Lisäksi tämmöisistä tulee heti se kuva että myöhemmin suhteessa kiristetää pillulla. arvioidaan ja verrataan muihin. Aloittajasta ja aseenteesta heijastuu aika paljon muutakin negatiivista. Esim kommenttien perusteella aloittajalla ei ole muuta tarjottavaa kuin jalkoväli, samalla mieheltä vaaditaan kaikkea.

Kuljen ihan omia miespolkujani. En ole sinun enkä muidenkaan miesten veli. Tuskin kukaan muukaan. Päivitäpä tämä harha ja korjaa oma myötähäpeää aiheuttava asenteesi naisia kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

gsfgdfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

12121212 kirjoitti:

ps. mitä on tämä valitus siitä etteivät miehet "käy missään"?

Joka ikinen tuntemani vähänkään menevämpi mies on parisuhteen edetessä saanut kuulla valitusta liiasta menemisestä.

 

Toisin sanottuna, naiset haluavat menevän ja sosiaalisen miehen joka _muuttuu_ kotimieheksi, ei miestä joka on jo valmiiksi kotimies.

Miten joku ei tajua?

Ongelma on se että "mies käy jossain". Nainen haluaa sosiaalisen miehen, jonka kanssa voi käydä YHDESSÄ jossain. Siksi mies saa kuulla valitusta. Miten näin selvä asia voi olla kenellekään noin vaikea?

Ei, vaan puhuttiin siitä, mitä miehessä pitää olla ENNEN kuin häneen voi edes tutustua. Eli mies ei ole kiinnostava, jos hän ei sinkkuna ollessaan jatkuvasti ramppaa jossain menossa. Siinä vaan monesti käykin juuri niin, että mies ei niistä jatkuvista menoistaan luovu edes seurustellessa ja sitten ne ovatkin yhtäkkiä ongelma, kun nainen huomaa ettei ole aikaa sille yhteiselle tekemiselle. Eli jos tarkemmin ajattelee, kannattaakin suosia niitä miehiä jotka odottelevat, että löytyisi se kumppani jonka kanssa sitten voisi tehdä kaikenlaista kun ei sinkkuna tule lähdettyä mihinkään.

Eli soffaperunasta kuoriutuu atleettinen triathlonisti mukaani viikonlopun tri for fun seuraksi, kun vaan käyn poimimassa hänet kotoaan prinsessarattaillani? Odotathan märkkäri päällä ja fillari sohvan alla lähtövalmiina niin ilmoitan meidät kisoihin valmiiksi?

Täältä löytyy ikisinkku-trithlonisti-mies :) Märkkäri ei ole päällä, mut se roikkuu tuossa kaapin päällä parin metrin päässä. Fillari oottaa pyörävarastossa, joten ilmota vaan meidät kisoihin =)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

gsfgdfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

12121212 kirjoitti:

ps. mitä on tämä valitus siitä etteivät miehet "käy missään"?

Joka ikinen tuntemani vähänkään menevämpi mies on parisuhteen edetessä saanut kuulla valitusta liiasta menemisestä.

 

Toisin sanottuna, naiset haluavat menevän ja sosiaalisen miehen joka _muuttuu_ kotimieheksi, ei miestä joka on jo valmiiksi kotimies.

Miten joku ei tajua?

Ongelma on se että "mies käy jossain". Nainen haluaa sosiaalisen miehen, jonka kanssa voi käydä YHDESSÄ jossain. Siksi mies saa kuulla valitusta. Miten näin selvä asia voi olla kenellekään noin vaikea?

Ei, vaan puhuttiin siitä, mitä miehessä pitää olla ENNEN kuin häneen voi edes tutustua. Eli mies ei ole kiinnostava, jos hän ei sinkkuna ollessaan jatkuvasti ramppaa jossain menossa. Siinä vaan monesti käykin juuri niin, että mies ei niistä jatkuvista menoistaan luovu edes seurustellessa ja sitten ne ovatkin yhtäkkiä ongelma, kun nainen huomaa ettei ole aikaa sille yhteiselle tekemiselle. Eli jos tarkemmin ajattelee, kannattaakin suosia niitä miehiä jotka odottelevat, että löytyisi se kumppani jonka kanssa sitten voisi tehdä kaikenlaista kun ei sinkkuna tule lähdettyä mihinkään.

Eli soffaperunasta kuoriutuu atleettinen triathlonisti mukaani viikonlopun tri for fun seuraksi, kun vaan käyn poimimassa hänet kotoaan prinsessarattaillani? Odotathan märkkäri päällä ja fillari sohvan alla lähtövalmiina niin ilmoitan meidät kisoihin valmiiksi?

Täältä löytyy ikisinkku-trithlonisti-mies :) Märkkäri ei ole päällä, mut se roikkuu tuossa kaapin päällä parin metrin päässä. Fillari oottaa pyörävarastossa, joten ilmota vaan meidät kisoihin =)

Mitämitä, tuliko täällä joku match?? 😂👏