Onko sulla sellaista tuttua 30-40v miestä joka olisi ihan hyvä mies, mutta sinkku?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo miesten ikuinen pituusitku on jotenkin hassua. Joo, on totta että tuolla yöelämässä, kovin pinnallisessa maailmassa, alkukantaiset vaistot jyllää ja naaraat etsii isoa, vahvaa urosta suojelemaan ja parittelemaan. 

Mutta ei nuo pituusasiat kauheasti tunnu tosielämässä vaikuttavan, kun vakavaa parisuhdetta etsitään. Oma mieheni on 167 cm, itse saman mittainen. Ja mies oli vieläpä esim. työpaikan naisten keskuudessa hyvin suosittu ennen kuin pariuduimme. Hän nyt vaan on älykäs, hauska, kiinnostava persoona, ja aikuiset naiset usein kiinnostuu sellaisesta, ja jos persoonaan ihastuu niin ei se pituus tai komeus ole enää pääasioita useimmille.

Minusta siinä pituusitkussa ei ole mitään hassua. Se on ihan aito tympääntyminen asiaan, jolle ei itse voi yhtään mitään. Niin, voihan sitä sitten panostaa muihin asioihin eli toisinsanoen yrittää kompensoida puuttuvia senttejä joillain muilla asioilla. Näin kannattaakin tehdä, vaikkei se aina hyvältä tunnukaan.

Ihan yhtä hyvin ymmärrän rumanaamaisia naisia, jos he itkevät karua kohtaloaan. Asia, jolle ei itse voi mitään. Toisille on elämässään jaettu paremmat kortit kuin toisille. Elämä ei ole reilua peliä, ja se saa harmittaa ihan syystäkin.

Kiitos! Sentään joku ymmärtää. Kun mainitsee siitä, kuinka geneettisesti epäonnekas on, ärsyttää se ihmisiä ihan todella paljon. Asiasta ei saisi mainita, sen olemassa oloa ei saisi tiedostaa. Pitäisi vain hiljaa kitua ja kärsiä etkä missään saa koskaan siitä puhua. Ei näitä tuntemuksia jaksa padota sisälle ihan loputtomiin, ne tulevat ulos väkisinkin. Kyllähän se turhauttaa että tällaisen vittumaisen ominaisuuden takia jää niin monesta asiasta paitsi, kuten parisuhteista. Ihmisillä keskimäärin ei ole kykyä empatisoida, etenkään sellaisissa tapauksissa joihin heillä ei ole mitään henkilökohtaista yhteyttä. Heitä ei yksinkertaisesti kiinnosta asiat, jotka eivät heitä itseään kosketa mitenkään. Valitus rumuudesta ja sen aiheuttamista lukemattomista haitoista on heille vain turhanpäiväistä napinaa.

Vierailija kirjoitti:

12121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

12121212 kirjoitti:

N37 kirjoitti:

oletnaiivi kirjoitti:

Luultavasti olet naiivi. Osalla meistä on varaa siihen. Esimerkiksi tuntemani hyvin kaunis parikymppinen nainen uskoo ettei rakkautta pidä etsiä, se "vain tulee" kohdalle. Mikä tarkoittaa oletusta että mies tekee aloitteen ja pistää asiat (vain) tapahtumaan. Ja kun on nätit kasvot ja kuplapylly, niin myös tapahtuukin.

Tasot ovat olemassa.

Kun näen tavallisen näköisen naisen, joka saattaa olla minusta hyvin kaunis, tiedän että henkilökemiat ratkaisevat voisimmeko tutustua ja rakastua.

Kun näen enemmistön silmissä kauniin tai seksikkään naisen, tiedän 100% varmuudella ja parin vuosikymmenen kokemuksella että mahdollisuus minuun ihastumiseen on joko tietoisesti tai alitajuisesti rajattu pois.

Tästä oli linkkikin palstalla. Olivat tutkineet asiaa ja huomaneet että haastatteluissa naiset kertoivat luonteen ratkaisevan eniten, ja he myös uskoivat tähän. Mutta kun tutkittiin todellisia valintoja, ulkonäkö ratkaisi eniten.

Olikin niin että tietty ulkonäkö sai naiset pitämään miestä mukavampana, älykkäämpänä, hauskempana, jne.

Kauankohan ne naiset piti tietyn ulkonäön mukaista miestä mukavampana, älykkäämpänä ja hauskempana tutustumisen jälkeen, jos mies ei sitä todellisuudessa ollutkaan? Multa on tuollainen linkki mennyt huomaamatta, olisi kiva lukaista (missä?), vaikka vähän etukäteen pelkään, että kyseessä on joku "tutkimus". Totta kai ulkonäkö vaikuttaa siihen, millaiseksi ihminen toisia *aluksi* arvioi ja millaisia oletuksia toisesta tekee, mutta ei montaa viikkoa/kuukautta tarvitse tapailla, kun se todellisuus alkaa hahmottua, jolloin luonne alkaa olemaan ulkonäköä tärkeämpää. Sen olen itse kokenut ja se on oikeastaan aika hurjaa miten erilaiselta ihminen voi vaikuttaa ~kuukauden tutustumisen jälkeen niin hyvässä kuin pahassakin. Itse en ajattele, että rakkaus vain kävelee paikalle (tai että elämässä ylipäätänsä asioita vain tapahtuu), vaan teen itse aktiivisesti asioiden eteen jotain. Pakkokin, koska suomalaiset miehet ovat usein aika aikaansaamattomia, vaikka ujo aloitteisiin olen itsekin. 

Linkkasin nimim. "oletnaiivi" mainitseman artikkelin jo aikaisemmin tänne, mutta se poistettiin. Tässä:

https://www.sciencedaily.com/releases/2017/04/170404104722.htm

"Kauankohan ne naiset piti tietyn ulkonäön mukaista miestä mukavampana, älykkäämpänä ja hauskempana tutustumisen jälkeen, jos mies ei sitä todellisuudessa ollutkaan?"

Tällä ei ole pienintäkään merkitystä sen miehen kannalta joka ei ylittänyt tasorimaa. Jos komea mies osoittautuu luonteeltaan huonoksi, seuraavaksi kokeillaan jotain muuta komeaa miestä.

Tulos vaikuttaa uskottavalta ja tukee hyvin omia havaintojani. Hyvin surullista, että ihmisellä itsellään ei ole mitään merkitystä kuin vasta tietyn viehättävyystason jälkeen

Miehethän tunnetusti tekevät yhtä paljon aloitteita rumille ja lihaville kuin kauniille naisille.

Onnitteluni, saitte taas yhden ketjun pilalle ulkonäköjankutuksellanne.

Eivät tee kuin pilkun aikaan baarissa kolmen promillen humalassa, me emme sitten ilmeisesti ansaitse enempää. Turha odottaa, että miehet kysyisivät rumaa naista treffeille, joihin olisi aikuisten oikeasti panostettu ja joissa mies olisi aidosti läsnä eikä odottaisi vain sitä että pääsisi pöksyihin, ja sitten katoaisi iäksi. Deittailu on ihan onnetonta ja toivotonta kun ne epäviehättäväkin miehet haikailevat niitä nättejä naisia. Miten ihmeessä minunkaltainen nainen saisi koskaan napattua miestä itselleen? Minua kohdellaan kuin roskakasaa. 

Kuten aikaisemmin on sanottu, naiset pitävät n. 80% miehistä keskitasoa rumempina.

Toisekseen, voisiko se että pidät deittailemiasi miehiä "kaikista epäviehättävimpinä" olla yksi syy siihen miksi he liukenevat paikalta saatuaan seksuaaliset paineet purettua?

Tuo "fakta" perustuu yhteen huuhaa-tutkimukseen. Sen suurempaa todellisuuspohjaa sille ei ole. Silti sitä toitotetaan (sinä toitotat) täällä kuukaudesta toiseen ikään kuin se olisi totta.

Tuo on Ok-Cupid-deittisivuston teettämä kysely, joka ei ole tieteellinen eikä faktuaalinen ja otanta on heikohko. Tuollainen ei ole validi tutkimus millään tavalla. Minun silmiini moni mies on liian komea/hyvännäköinen että edes uskaltaisin heitä lähestyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo miesten ikuinen pituusitku on jotenkin hassua. Joo, on totta että tuolla yöelämässä, kovin pinnallisessa maailmassa, alkukantaiset vaistot jyllää ja naaraat etsii isoa, vahvaa urosta suojelemaan ja parittelemaan. 

Mutta ei nuo pituusasiat kauheasti tunnu tosielämässä vaikuttavan, kun vakavaa parisuhdetta etsitään. Oma mieheni on 167 cm, itse saman mittainen. Ja mies oli vieläpä esim. työpaikan naisten keskuudessa hyvin suosittu ennen kuin pariuduimme. Hän nyt vaan on älykäs, hauska, kiinnostava persoona, ja aikuiset naiset usein kiinnostuu sellaisesta, ja jos persoonaan ihastuu niin ei se pituus tai komeus ole enää pääasioita useimmille.

Minusta siinä pituusitkussa ei ole mitään hassua. Se on ihan aito tympääntyminen asiaan, jolle ei itse voi yhtään mitään. Niin, voihan sitä sitten panostaa muihin asioihin eli toisinsanoen yrittää kompensoida puuttuvia senttejä joillain muilla asioilla. Näin kannattaakin tehdä, vaikkei se aina hyvältä tunnukaan.

Ihan yhtä hyvin ymmärrän rumanaamaisia naisia, jos he itkevät karua kohtaloaan. Asia, jolle ei itse voi mitään. Toisille on elämässään jaettu paremmat kortit kuin toisille. Elämä ei ole reilua peliä, ja se saa harmittaa ihan syystäkin.

Kiitos! Sentään joku ymmärtää. Kun mainitsee siitä, kuinka geneettisesti epäonnekas on, ärsyttää se ihmisiä ihan todella paljon. Asiasta ei saisi mainita, sen olemassa oloa ei saisi tiedostaa. Pitäisi vain hiljaa kitua ja kärsiä etkä missään saa koskaan siitä puhua. Ei näitä tuntemuksia jaksa padota sisälle ihan loputtomiin, ne tulevat ulos väkisinkin. Kyllähän se turhauttaa että tällaisen vittumaisen ominaisuuden takia jää niin monesta asiasta paitsi, kuten parisuhteista. Ihmisillä keskimäärin ei ole kykyä empatisoida, etenkään sellaisissa tapauksissa joihin heillä ei ole mitään henkilökohtaista yhteyttä. Heitä ei yksinkertaisesti kiinnosta asiat, jotka eivät heitä itseään kosketa mitenkään. Valitus rumuudesta ja sen aiheuttamista lukemattomista haitoista on heille vain turhanpäiväistä napinaa.

Olet geneettisesti epäonnekas ja ilmeisesti moni muukin on. Eikö silloin ole tarkoituksenmukaista, ettet saa parisuhdetta ja lisäänny ja tuota uusia geneettisesti epäonnekkaita ihmisiä maailman. Vaikka lasten äiti olisi kaunotar, tuleva jälkeläinen saattaa olla kopiosi.

Ei ole. Hyvä ystävä on mutta loppujen lopuksi en ihmettele että on sinkku, vähän sellainen hiljainen outo kaveri. Ex on sinkku, hänellä on vihanhallintaongelma. Yksi ystävä ei halua sitoutua vain yhteen naiseen. Yksi erosi ja alkoi seurustelee 20v kanssa. Sitten on liuta näitä semialkoholisoituneita tapauksia. Yhden suht potentiaalisen tunnen, pieni penis. Itse olen kolmivitonen, nämä kuvailemani kaikki tuttavapiirini 30-40 v sinkkumiehet.

gsfgdfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

12121212 kirjoitti:

ps. mitä on tämä valitus siitä etteivät miehet "käy missään"?

Joka ikinen tuntemani vähänkään menevämpi mies on parisuhteen edetessä saanut kuulla valitusta liiasta menemisestä.

 

Toisin sanottuna, naiset haluavat menevän ja sosiaalisen miehen joka _muuttuu_ kotimieheksi, ei miestä joka on jo valmiiksi kotimies.

Miten joku ei tajua?

Ongelma on se että "mies käy jossain". Nainen haluaa sosiaalisen miehen, jonka kanssa voi käydä YHDESSÄ jossain. Siksi mies saa kuulla valitusta. Miten näin selvä asia voi olla kenellekään noin vaikea?

Ei, vaan puhuttiin siitä, mitä miehessä pitää olla ENNEN kuin häneen voi edes tutustua. Eli mies ei ole kiinnostava, jos hän ei sinkkuna ollessaan jatkuvasti ramppaa jossain menossa. Siinä vaan monesti käykin juuri niin, että mies ei niistä jatkuvista menoistaan luovu edes seurustellessa ja sitten ne ovatkin yhtäkkiä ongelma, kun nainen huomaa ettei ole aikaa sille yhteiselle tekemiselle. Eli jos tarkemmin ajattelee, kannattaakin suosia niitä miehiä jotka odottelevat, että löytyisi se kumppani jonka kanssa sitten voisi tehdä kaikenlaista kun ei sinkkuna tule lähdettyä mihinkään.

Ongelma on edelleen siinä, että jos tahtoisi tavata tällaisen ihanan miehen, niin häneen on ihan mahdotonta tutustua jos hän ei käy missään. Aikamoinen noidankehä siis. En silti ole sitä mieltä että pitää jatkuvasti rampata jossain, en minäkään jaksa sellaista. Mutta toivon kyllä tapaavani kumppanin perinteiseen tapaan eikä netin kautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

gsfgdfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

12121212 kirjoitti:

ps. mitä on tämä valitus siitä etteivät miehet "käy missään"?

Joka ikinen tuntemani vähänkään menevämpi mies on parisuhteen edetessä saanut kuulla valitusta liiasta menemisestä.

 

Toisin sanottuna, naiset haluavat menevän ja sosiaalisen miehen joka _muuttuu_ kotimieheksi, ei miestä joka on jo valmiiksi kotimies.

Miten joku ei tajua?

Ongelma on se että "mies käy jossain". Nainen haluaa sosiaalisen miehen, jonka kanssa voi käydä YHDESSÄ jossain. Siksi mies saa kuulla valitusta. Miten näin selvä asia voi olla kenellekään noin vaikea?

Ei, vaan puhuttiin siitä, mitä miehessä pitää olla ENNEN kuin häneen voi edes tutustua. Eli mies ei ole kiinnostava, jos hän ei sinkkuna ollessaan jatkuvasti ramppaa jossain menossa. Siinä vaan monesti käykin juuri niin, että mies ei niistä jatkuvista menoistaan luovu edes seurustellessa ja sitten ne ovatkin yhtäkkiä ongelma, kun nainen huomaa ettei ole aikaa sille yhteiselle tekemiselle. Eli jos tarkemmin ajattelee, kannattaakin suosia niitä miehiä jotka odottelevat, että löytyisi se kumppani jonka kanssa sitten voisi tehdä kaikenlaista kun ei sinkkuna tule lähdettyä mihinkään.

Minä en jaksa uskoa, että jos mies ei sinkkuna käy missään niin parisuhteessa hän yhtäkkiä muuttuisi aktiiviseksi. Jos häntä ei sinkkuna kiinnosta esimerkiksi (huom, vain esimerkki) elokuvat niin paljon, että hän kävisi elokuvafestaareilla, niin vaikea uskoa, että hän yhtäkkiä parisuhteessa niistä syttyisi. Jos hän ei sinkkuna matkustele, niin en usko että hän oikeasti rakastaisi matkustamista ja haluaisi parisuhteessakaan matkustella. Jos häntä ei sinkkuna kiinnosta harrastaa erilaisia likuntalajeja, niin ei hän oikeasti ole sporttinen parisuhteessakaan, jne.

Itselleni tuollainen "ei tule lähdettyä mihinkään" -mies olisi kertakaikkiaan kauhistus.

Menevyys nostaa statusta. Naisille status on tärkeä. Naisille menevyys on siis merkittävä juttu.

Ei sen kummempaa.

Ihan vapaasti saat sen kääntää noin, itsehän sinä oman ajatusmaailmasi kanssa joudut päivittäin elämään.

Vierailija kirjoitti:

On. Lähentelee neljääkymmentä.

Ihan tavallisen mukavan näköinen, ei mikään superkomistus, sellainen ihan normaali.

Fiksu, ystävällinen, mukava, liikunnallinen, sosiaalinen, hyvä työ, ei tupakoi, käyttää alkoholia vain kohtuullisesti silloin tällöin.

Se MUTTA, on sitten se nörttiys. Figuurit, roolipelit, tietokonepelit yms. on monelle naiselle vissiin vähän kynnyskysymys.

Hänestä sais joku vähän nörtti nainen itselleen ihan tosi hyvän miehen.

Tämä olisi niin täydellinen. Näin naisena, miehet ovat juosseet karkuun kun kerron harrastukset ja sen että ole nörtti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On. Lähentelee neljääkymmentä.

Ihan tavallisen mukavan näköinen, ei mikään superkomistus, sellainen ihan normaali.

Fiksu, ystävällinen, mukava, liikunnallinen, sosiaalinen, hyvä työ, ei tupakoi, käyttää alkoholia vain kohtuullisesti silloin tällöin.

Se MUTTA, on sitten se nörttiys. Figuurit, roolipelit, tietokonepelit yms. on monelle naiselle vissiin vähän kynnyskysymys.

Hänestä sais joku vähän nörtti nainen itselleen ihan tosi hyvän miehen.

Tämä olisi niin täydellinen. Näin naisena, miehet ovat juosseet karkuun kun kerron harrastukset ja sen että olen nörtti.

Vierailija kirjoitti:

gsfgdfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

12121212 kirjoitti:

ps. mitä on tämä valitus siitä etteivät miehet "käy missään"?

Joka ikinen tuntemani vähänkään menevämpi mies on parisuhteen edetessä saanut kuulla valitusta liiasta menemisestä.

 

Toisin sanottuna, naiset haluavat menevän ja sosiaalisen miehen joka _muuttuu_ kotimieheksi, ei miestä joka on jo valmiiksi kotimies.

Miten joku ei tajua?

Ongelma on se että "mies käy jossain". Nainen haluaa sosiaalisen miehen, jonka kanssa voi käydä YHDESSÄ jossain. Siksi mies saa kuulla valitusta. Miten näin selvä asia voi olla kenellekään noin vaikea?

Ei, vaan puhuttiin siitä, mitä miehessä pitää olla ENNEN kuin häneen voi edes tutustua. Eli mies ei ole kiinnostava, jos hän ei sinkkuna ollessaan jatkuvasti ramppaa jossain menossa. Siinä vaan monesti käykin juuri niin, että mies ei niistä jatkuvista menoistaan luovu edes seurustellessa ja sitten ne ovatkin yhtäkkiä ongelma, kun nainen huomaa ettei ole aikaa sille yhteiselle tekemiselle. Eli jos tarkemmin ajattelee, kannattaakin suosia niitä miehiä jotka odottelevat, että löytyisi se kumppani jonka kanssa sitten voisi tehdä kaikenlaista kun ei sinkkuna tule lähdettyä mihinkään.

Minä en jaksa uskoa, että jos mies ei sinkkuna käy missään niin parisuhteessa hän yhtäkkiä muuttuisi aktiiviseksi. Jos häntä ei sinkkuna kiinnosta esimerkiksi (huom, vain esimerkki) elokuvat niin paljon, että hän kävisi elokuvafestaareilla, niin vaikea uskoa, että hän yhtäkkiä parisuhteessa niistä syttyisi. Jos hän ei sinkkuna matkustele, niin en usko että hän oikeasti rakastaisi matkustamista ja haluaisi parisuhteessakaan matkustella. Jos häntä ei sinkkuna kiinnosta harrastaa erilaisia likuntalajeja, niin ei hän oikeasti ole sporttinen parisuhteessakaan, jne.

Itselleni tuollainen "ei tule lähdettyä mihinkään" -mies olisi kertakaikkiaan kauhistus.

Ei sinun tarvitsekaan uskoa. Ja voin myöntää, että varmaankaan kaikissa tapauksissa mies ei muutukaan kumppanin tullessa kuvioihin. Siinä vaiheessa kumppani voi sitten sanoa, että meneminen on minulle tärkeää, joten tämä suhde ei voi pidemmän päälle toimia, jos emme tee yhdessä asioita. Kehotin vain siihen, ettei kukaan tuomitsisi tuntematonta miestä liikaa etukäteen, kun ei voi tietää miten kumppani muuttaa dynamiikkaa. Itse olen tyyppinä sellainen, että omin päin ollessani vetäydyn aika pieneen maailmaan, mutta kun tulee kumppani rinnalle niin kaikki aukeaa ihan eri tavalla. Minusta siinä on huima ero, joutuuko tekemään asioita yksin, vai onko joku jonka kanssa voi jakaa ne kokemukset. Sen takia myös on ihan eri intotaso lähteä tekemään asioita.

Vierailija kirjoitti:

gsfgdfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

12121212 kirjoitti:

ps. mitä on tämä valitus siitä etteivät miehet "käy missään"?

Joka ikinen tuntemani vähänkään menevämpi mies on parisuhteen edetessä saanut kuulla valitusta liiasta menemisestä.

 

Toisin sanottuna, naiset haluavat menevän ja sosiaalisen miehen joka _muuttuu_ kotimieheksi, ei miestä joka on jo valmiiksi kotimies.

Miten joku ei tajua?

Ongelma on se että "mies käy jossain". Nainen haluaa sosiaalisen miehen, jonka kanssa voi käydä YHDESSÄ jossain. Siksi mies saa kuulla valitusta. Miten näin selvä asia voi olla kenellekään noin vaikea?

Ei, vaan puhuttiin siitä, mitä miehessä pitää olla ENNEN kuin häneen voi edes tutustua. Eli mies ei ole kiinnostava, jos hän ei sinkkuna ollessaan jatkuvasti ramppaa jossain menossa. Siinä vaan monesti käykin juuri niin, että mies ei niistä jatkuvista menoistaan luovu edes seurustellessa ja sitten ne ovatkin yhtäkkiä ongelma, kun nainen huomaa ettei ole aikaa sille yhteiselle tekemiselle. Eli jos tarkemmin ajattelee, kannattaakin suosia niitä miehiä jotka odottelevat, että löytyisi se kumppani jonka kanssa sitten voisi tehdä kaikenlaista kun ei sinkkuna tule lähdettyä mihinkään.

Eli soffaperunasta kuoriutuu atleettinen triathlonisti mukaani viikonlopun tri for fun seuraksi, kun vaan käyn poimimassa hänet kotoaan prinsessarattaillani? Odotathan märkkäri päällä ja fillari sohvan alla lähtövalmiina niin ilmoitan meidät kisoihin valmiiksi?

Heh, meinasin jo vastata että sinun tapauksesi on ehkä hieman äärimmäinen kun triathlonia ei ihan joka toinenkaan jannu harrasta, mutta vastasipa joku kuitenkin että käy :D

Vierailija kirjoitti:

Ei ole. Hyvä ystävä on mutta loppujen lopuksi en ihmettele että on sinkku, vähän sellainen hiljainen outo kaveri. Ex on sinkku, hänellä on vihanhallintaongelma. Yksi ystävä ei halua sitoutua vain yhteen naiseen. Yksi erosi ja alkoi seurustelee 20v kanssa. Sitten on liuta näitä semialkoholisoituneita tapauksia. Yhden suht potentiaalisen tunnen, pieni penis. Itse olen kolmivitonen, nämä kuvailemani kaikki tuttavapiirini 30-40 v sinkkumiehet.

Pitää tarttua tuohon pienee penikseen, eli mistä tiedät? Onko naisilla tietotoimisto, joka välittää kalujen koot kaikille tiedoksi vai tarkistitko asian ihan itse?

En tunne yhtään kunnollista tuon ikäistä sinkkua. Yhden hyvin epäsosiaalisen mielenterveysongelmaisen tunnen, muuten kaikki tutut tuon ikäiset miehet ovat parisuhteissa.

Jos mies on sinkku, se on outo hyypiö.

- AV-tietotoimisto

gsdfgsdg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

gsfgdfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

12121212 kirjoitti:

ps. mitä on tämä valitus siitä etteivät miehet "käy missään"?

Joka ikinen tuntemani vähänkään menevämpi mies on parisuhteen edetessä saanut kuulla valitusta liiasta menemisestä.

 

Toisin sanottuna, naiset haluavat menevän ja sosiaalisen miehen joka _muuttuu_ kotimieheksi, ei miestä joka on jo valmiiksi kotimies.

Miten joku ei tajua?

Ongelma on se että "mies käy jossain". Nainen haluaa sosiaalisen miehen, jonka kanssa voi käydä YHDESSÄ jossain. Siksi mies saa kuulla valitusta. Miten näin selvä asia voi olla kenellekään noin vaikea?

Ei, vaan puhuttiin siitä, mitä miehessä pitää olla ENNEN kuin häneen voi edes tutustua. Eli mies ei ole kiinnostava, jos hän ei sinkkuna ollessaan jatkuvasti ramppaa jossain menossa. Siinä vaan monesti käykin juuri niin, että mies ei niistä jatkuvista menoistaan luovu edes seurustellessa ja sitten ne ovatkin yhtäkkiä ongelma, kun nainen huomaa ettei ole aikaa sille yhteiselle tekemiselle. Eli jos tarkemmin ajattelee, kannattaakin suosia niitä miehiä jotka odottelevat, että löytyisi se kumppani jonka kanssa sitten voisi tehdä kaikenlaista kun ei sinkkuna tule lähdettyä mihinkään.

Minä en jaksa uskoa, että jos mies ei sinkkuna käy missään niin parisuhteessa hän yhtäkkiä muuttuisi aktiiviseksi. Jos häntä ei sinkkuna kiinnosta esimerkiksi (huom, vain esimerkki) elokuvat niin paljon, että hän kävisi elokuvafestaareilla, niin vaikea uskoa, että hän yhtäkkiä parisuhteessa niistä syttyisi. Jos hän ei sinkkuna matkustele, niin en usko että hän oikeasti rakastaisi matkustamista ja haluaisi parisuhteessakaan matkustella. Jos häntä ei sinkkuna kiinnosta harrastaa erilaisia likuntalajeja, niin ei hän oikeasti ole sporttinen parisuhteessakaan, jne.

Itselleni tuollainen "ei tule lähdettyä mihinkään" -mies olisi kertakaikkiaan kauhistus.

Ei sinun tarvitsekaan uskoa. Ja voin myöntää, että varmaankaan kaikissa tapauksissa mies ei muutukaan kumppanin tullessa kuvioihin. Siinä vaiheessa kumppani voi sitten sanoa, että meneminen on minulle tärkeää, joten tämä suhde ei voi pidemmän päälle toimia, jos emme tee yhdessä asioita. Kehotin vain siihen, ettei kukaan tuomitsisi tuntematonta miestä liikaa etukäteen, kun ei voi tietää miten kumppani muuttaa dynamiikkaa. Itse olen tyyppinä sellainen, että omin päin ollessani vetäydyn aika pieneen maailmaan, mutta kun tulee kumppani rinnalle niin kaikki aukeaa ihan eri tavalla. Minusta siinä on huima ero, joutuuko tekemään asioita yksin, vai onko joku jonka kanssa voi jakaa ne kokemukset. Sen takia myös on ihan eri intotaso lähteä tekemään asioita.

Ystävät? Miksi et tee asioita ystävien kanssa?

On, kaverini. Tosi kiva mies, hyvän näköinenkin. On seurustellut muutaman kerran oikein kivojen ja kauniiden naisten kanssa. Suhteet vaan on kaatuneet siihen, ettei mies pidä seksistä ollenkaan. Syynä paha eritekammo. Haluaisi seurustella naisen kans, jolle seksi ei ole yhtään tärkeää. Pusut ok, kielisuudelmat ei. Haluaa silti oman perheen ja suhteen joka kestää loppuiän ja jossa ei petetä, on ehdoton siinä. Ikä 36 v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä hlvttiä on tarkoittavinaan "ihan hyvä mies, mutta sinkku"? Niin kuin sinkkuus olisi jokin haitake?

Totta kai on haitake, miehelle.

Jos 40nen mies on yhä sinkkuna on se jollain tapaa viallinen tuote joka ei ole kelvannut naisille.

Jos 40nen nainen on yhä sinkkuna on hän paskoista suhteista vapautunut emansipoitunut oman elämänsä sankari.

t. 40nen sinkku maajussi

Ööö, miten niin ei ole kelvannyt? Minä olen 32-vuotias sinkkumies, ja viihdyn hyvin sinkkuna. Matksutelen työn takia paljon ja kyllä minulla seuraa riittää minne ikinä menenkin - se ei kuitenkaan tarkoita sitä että pitäisi alkaa seurustella. Pidän tilanteestani juuri tällaisena nyt. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo miesten ikuinen pituusitku on jotenkin hassua. Joo, on totta että tuolla yöelämässä, kovin pinnallisessa maailmassa, alkukantaiset vaistot jyllää ja naaraat etsii isoa, vahvaa urosta suojelemaan ja parittelemaan. 

Mutta ei nuo pituusasiat kauheasti tunnu tosielämässä vaikuttavan, kun vakavaa parisuhdetta etsitään. Oma mieheni on 167 cm, itse saman mittainen. Ja mies oli vieläpä esim. työpaikan naisten keskuudessa hyvin suosittu ennen kuin pariuduimme. Hän nyt vaan on älykäs, hauska, kiinnostava persoona, ja aikuiset naiset usein kiinnostuu sellaisesta, ja jos persoonaan ihastuu niin ei se pituus tai komeus ole enää pääasioita useimmille.

Minusta siinä pituusitkussa ei ole mitään hassua. Se on ihan aito tympääntyminen asiaan, jolle ei itse voi yhtään mitään. Niin, voihan sitä sitten panostaa muihin asioihin eli toisinsanoen yrittää kompensoida puuttuvia senttejä joillain muilla asioilla. Näin kannattaakin tehdä, vaikkei se aina hyvältä tunnukaan.

Ihan yhtä hyvin ymmärrän rumanaamaisia naisia, jos he itkevät karua kohtaloaan. Asia, jolle ei itse voi mitään. Toisille on elämässään jaettu paremmat kortit kuin toisille. Elämä ei ole reilua peliä, ja se saa harmittaa ihan syystäkin.

Paitsi sitten kun kompensoi niin ihmiset luulevat, että sulla on joku pituuskompleksi ja siksi kompensoit :D

Se on kyllä luonteenpiirre eikä "status". Status viittaa enemmänkin yhteiskunnalliseen asemaan, ja minusta on vähän "mutkat suoriksi" -ajattelua, että mies, joka ei käy paljon ulkona olisi automaattisesti yhteiskunnan silmissä syrjäytynyt, eli omaa matalan yhteiskunnallinsen statuksen. EI se ihan noin mene.

Jos esimerkiksi työelämässään menestynyt tai edes ok-pärjäävä komea tai ok-näköinen 30 - 40 vuotias mies viihtyy hyvin sinkkuna, niin miksi tämä koetaan vielä nykyään outona? Eiköhän meitä ole aika paljon. Sama koskee naisia. 

Jos joku kokee, että perhekeskeisyys on heille itseleen ykkösprioriteetti, niin on minusta jopa epäkohteliasta tai ihan suoraan moukkamaista pitää niitä outoina, jotka viihtyvät paremmin sinkkuina. Tämä ajattelutapa viittaa minusta sellaiseen tietynlaiseen itsekeskeisyyteen, että jos joku muu ajattelee eri tavalla kuin minä, se joku muu on jotenkin viallinen ja minä olen maailman napa ja kaikkien pitäisi ajatella niin kuin minä ajattelen. 

Yks oli, poimin pois. Pitkään tosin luulin, että olisi ollut varattu. Tyyppi oli nuorena kokenut olevansa jonkinlainen misfit, mutta vanhempana tullut sosiaalisemmaksi. Itsellä vähän samaa, hyvin menee.

Pystyisin suoralta kädeltä luettelemaan omasta lähipiiristä 5-10 sinkkumiestä, jotka ovat ihan tavallisia suomalaisia miehiä. On pitkää, pätkää, hoikkaa, tukevaa jne. Eivät kuitenkaan kelpaa näitä bradpittejä ja ryangoslingeja etsiville nirppanokille. Työskentelevät pääosin teknologia-alalla, mutta myös muun alan osaajia mahtuu joukkoon.

Itsekin olen sinkku (2. kierros) ja kuvaavaa on, että firman juhlissa huomasin kun tavismiehet yrittivät kohdistaa katseita sinkkunaisten suuntaan niin näiden nirppanokkien naamasta kuvastui sellainen selvästi ulospäin näkyvä tuska, että eihän tuo vaan lähesty minua, pliis älä katso tänne, odotan pitkän, tumman hurmurin vievän minut kotiin, etkö jo tajua.