Lue keskustelun säännöt.
Akateemisilla äideillä kovat koulutusvastimukset lastensa suhteen
27.09.2017 |
Kolme akateemista äitiä on jo pitkään puhunut lastensa tulevasta koulutusputkesta (tämä alkoi jo kun pojat 9-vuotiaita).
Näistä pojista kaksi on menossa teknilliseen yliopistoon ja yhden äidin pojasta tulee tiedemies/tutkija (jos ura huippu-urheilijana epäonnistuu).
Kauheita paineita asetetaan jo pienille lapsille.
Yksi näistä koulutushöyrypäisistä äideistä meni hiljaiseksi kun kerroin, että oma natiainen menee lukioon ja menee helpoimman kautta. Ja AMK-insinöörin tutkinto jees!!
Kommentit (116)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut tosi hämmentynyt, kun olen alkanut lukea tätä Vauva -palstan aihevapaata osiota. Missä välissä nuoret aikuiset ovat muuttuneet näin yliopisto-opinto/akateemisuuskeskeisiksi... ? Täällä kirjoitellaan naureskellen jo sellaisistakin ammateista kuin sairaanhoitaja ja insinööri, koska kyseessä on vain ammattikorkeakoulutaso... hui, kauhistus, mikä kestämätön häpeä! (Säästän ilkkujien energiaa paljastamalla, että olen vanha akka, joka itse on joskus väitellyt tohtoriksi.)
Kun tällä nykyisellä elämänkokemuksella mietin, mikä ihmisessä on olennaista, niin ei se ainakaan mikään helkatin akateemisuus ole! Huomattavan paljon olennaisempia kysymyksiä ovat esimerkiksi sellaiset, onko ihminen hyväntahtoinen tai nauttiiko hän elämästään.
Olen insinööri mies, ja olen kanssasi täysin samaa mieltä.
Ei se koulutus ole mikään itseisarvo. Omia lapsia kannustan aina mitä ikinä itse valitsevat. Keskustelen kyllä ja kerron mielipiteeni suunnitelmista, mutta he elävät omaa elämäänsä ja valitsevat itse mitä tekevät. Mikä sitten elämän polku on, kannustan täysin. Ainoa mitä en hyväksy on sohvalla makaaminen. Eli jotain hyödyllistä pitää tehdä, se on ainoa josta pidän huolen.
Insinöörimies on yhdyssana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatkuva rahasta huoli ja tiukka talous ajaa myös helpommin avioeroon sitten tulevaisuudessa. Vaikuttaa myös perhe-elämään ja mahdollisesti tuleviin lapsiin.
Tosiaan lompakolle tulijoita on lisää tulossa vaikka kuinka. Lisäksi niistä iso osa vielä arabi- ja afrikkalaiskulttuureista, joiden sopeutuminen länsimaiseen yhteiskuntaan on todettu erityisen haastavaksi. Suomeksi, sitä ei käytännössä tapahdu. Raha kelpaa, uskonto, tavat ja huivi pidetään. Paikallisia arvoja uudessa maassa halveksitaan. Lapsetkin yritetään pitää siitä mahdollisimman paljon erossa arvomaailman suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut tosi hämmentynyt, kun olen alkanut lukea tätä Vauva -palstan aihevapaata osiota. Missä välissä nuoret aikuiset ovat muuttuneet näin yliopisto-opinto/akateemisuuskeskeisiksi... ? Täällä kirjoitellaan naureskellen jo sellaisistakin ammateista kuin sairaanhoitaja ja insinööri, koska kyseessä on vain ammattikorkeakoulutaso... hui, kauhistus, mikä kestämätön häpeä! (Säästän ilkkujien energiaa paljastamalla, että olen vanha akka, joka itse on joskus väitellyt tohtoriksi.)
Kun tällä nykyisellä elämänkokemuksella mietin, mikä ihmisessä on olennaista, niin ei se ainakaan mikään helkatin akateemisuus ole! Huomattavan paljon olennaisempia kysymyksiä ovat esimerkiksi sellaiset, onko ihminen hyväntahtoinen tai nauttiiko hän elämästään.
Olen insinööri mies, ja olen kanssasi täysin samaa mieltä.
Ei se koulutus ole mikään itseisarvo. Omia lapsia kannustan aina mitä ikinä itse valitsevat. Keskustelen kyllä ja kerron mielipiteeni suunnitelmista, mutta he elävät omaa elämäänsä ja valitsevat itse mitä tekevät. Mikä sitten elämän polku on, kannustan täysin. Ainoa mitä en hyväksy on sohvalla makaaminen. Eli jotain hyödyllistä pitää tehdä, se on ainoa josta pidän huolen.
Insinöörimies on yhdyssana.
Paitsi mikäli Aamulehden taannoista sukupuolineutraaleiden ammattinimikkeiden artikkelia uskomme, insinöörihenkilö. Kaikkea sitä...
Vierailija kirjoitti:
Koulutettujen äitien lapset opiskelee yleensä pitkälle. Ja älykkyys periytyy äidiltä.
Siksi se sinun poikasi jäi menestymättä, ap.
Harmiksesi voin sanoa, että näinkin huonon ihmisen pojan keskiarvo on 9 - aika huono tuo kyllä on kun meidän suvussa 9.8 ka lukiosta on monella. Akateemisen perheen pojan ka 7.2...
Mies kyllä haluaa, että poika pyrkisi LSE:hen (anteeksi jos tyhmänä tuo lyhenne on kirjoitettu väärin).
Insinööri_mies taitaa olla tuota AMK-tasoa. Diplomi-insinööri voisi jo osata myös kielellisen ilmaisupuolen. Mikäli joku esittelee olevansa insinööri, oletan automaattisesti tuon alemman tason. Kyllä dippainssit muistavat lisätä tittelinsä eteen tuon maagisen sanan, mikä erottaa jyvät akanoista. Lisäksi vaatimattomasti mainitaan, jos on käynyt guru-matikan läpi. Sen pidemmän korkeakouluversion. Siihen eivät kaikki pysty.
T. Saivartelija
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei saisi vaatia? Helpomman kautta kun antaa lapsensa mennä, lapsi makaa kotona vaan ja kaataa kelarahat kaljana kurkusta alas. Sitten vingutaan ja vongutaan ja syytetään kaikkia muita. Onhan näitä nähty.
Ei se ole noin musta-valkoista. Menestyjä vs luuseri. Siinä välillä on paljon harmaata. Outoa jos luulet, että on vain kaksi vaihtoehtoa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun lapseni olivat pieniä, sanoin usein ääneen, että hyvästä koulutuksesta on hyötyä. Ei riitä, että osaa, pitää myös pystyä osoittamaan, että voi oppia lisää. Koulussa muiden lasten vanhemmat olivat kuin ap eli naureskelivat sille, että minun lapseni olivat motivoituneita ja saivat hyviä numeroita.Vanhempainillassa sain usein kuulla, että vähemmälläkin selviää eikä koulutksesta ole hyötyä.
Tänään kohtasin 2 vanhimman lapseni luokkakavereiden äitiä, jotka kysyivät, että "no tuliko siitä teidän Leosta mitään ja onko se edes töissä" ja saatoin kertoa, että ei hänestä tullut mitään, mutta hän opiskeli ahkerasti ja on nyt lähes valmis neurologi. En kysynyt, mitä luokkakavereista tuli, koska tiesin, että toinen on amfetamiinipsykoosin takia työkyvytön ja toinen elämäntapatyötön.
Kuulostaa vähän leuhkalta. Minusta on turha vaahdota lasten koulutuksesta kun he ovat pieniä, kun ei vielä ole tosiaan mitään tietoa lasten tulevaisuudesta.
Miksi sinusta on turha vaahdota siitä, että oppiminen ja osaaminen ovat tärkeitä? Jos asetat riman alas, et koskaan edes huomaa, että olisit pystynyt parempaan.
Ei ne lukemalla menestyneet tytöt pärjää työelämässä. Ulkolukua. Siksi naiset eivät ole johtajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut tosi hämmentynyt, kun olen alkanut lukea tätä Vauva -palstan aihevapaata osiota. Missä välissä nuoret aikuiset ovat muuttuneet näin yliopisto-opinto/akateemisuuskeskeisiksi... ? Täällä kirjoitellaan naureskellen jo sellaisistakin ammateista kuin sairaanhoitaja ja insinööri, koska kyseessä on vain ammattikorkeakoulutaso... hui, kauhistus, mikä kestämätön häpeä! (Säästän ilkkujien energiaa paljastamalla, että olen vanha akka, joka itse on joskus väitellyt tohtoriksi.)
Kun tällä nykyisellä elämänkokemuksella mietin, mikä ihmisessä on olennaista, niin ei se ainakaan mikään helkatin akateemisuus ole! Huomattavan paljon olennaisempia kysymyksiä ovat esimerkiksi sellaiset, onko ihminen hyväntahtoinen tai nauttiiko hän elämästään.
Niinhän sitä luulisi ja olisikin kiva, vaan kikytys koskee jo hiekkalaatikkoikäisiä ennakoiden, että saadaan tiettyjen lompakkoloisijoiden vetelehtivä ja holtiton lisääntyvä elämä kustannettua. Ja täytyyhän sitä kotona pleikkaa pelaavan syrjäytyneen Vesan saada Kelalta kaljarahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun lapseni olivat pieniä, sanoin usein ääneen, että hyvästä koulutuksesta on hyötyä. Ei riitä, että osaa, pitää myös pystyä osoittamaan, että voi oppia lisää. Koulussa muiden lasten vanhemmat olivat kuin ap eli naureskelivat sille, että minun lapseni olivat motivoituneita ja saivat hyviä numeroita.Vanhempainillassa sain usein kuulla, että vähemmälläkin selviää eikä koulutksesta ole hyötyä.
Tänään kohtasin 2 vanhimman lapseni luokkakavereiden äitiä, jotka kysyivät, että "no tuliko siitä teidän Leosta mitään ja onko se edes töissä" ja saatoin kertoa, että ei hänestä tullut mitään, mutta hän opiskeli ahkerasti ja on nyt lähes valmis neurologi. En kysynyt, mitä luokkakavereista tuli, koska tiesin, että toinen on amfetamiinipsykoosin takia työkyvytön ja toinen elämäntapatyötön.
Kuulostaa vähän leuhkalta. Minusta on turha vaahdota lasten koulutuksesta kun he ovat pieniä, kun ei vielä ole tosiaan mitään tietoa lasten tulevaisuudesta.
Miksi sinusta on turha vaahdota siitä, että oppiminen ja osaaminen ovat tärkeitä? Jos asetat riman alas, et koskaan edes huomaa, että olisit pystynyt parempaan.
Ei ne lukemalla menestyneet tytöt pärjää työelämässä. Ulkolukua. Siksi naiset eivät ole johtajia.
Riippuu myös persoonasta ja kokemus opettaa. Ei kukaan ole seppä syntyessään.
Joillakin auktoriteettia vaativilla aloilla (sen osaamisen lisäksi) näkee näitä lukutoukkatyttöjä, jotka ovat ihan kauhuissaan, kun pitäisi alkaa niitata miesten nyyttejä ja egoja pöytään kunnolla. Siihen ei ole mitään valmiuksia. Osa siisuuntuu ja oppii, osa ei. Osa naisista taas ei halua olla edes johtajia, vaan vedellä naruja taustalla. Joskus niillä on jopa enemmän todellista valtaa kuin sillä kravatti kaulassa puhuvalla päällä, joka niiden kirjoittamat puheet lukee "katu-uskottavampana."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa muistaa, että amiskin antaa nykyään yleisen jatko-opintokelpoisuuden - sekään ei siis sulje pois korkeampaa koulutusta!
Vierailija kirjoitti:
Insinööri_mies taitaa olla tuota AMK-tasoa. Diplomi-insinööri voisi jo osata myös kielellisen ilmaisupuolen. Mikäli joku esittelee olevansa insinööri, oletan automaattisesti tuon alemman tason. Kyllä dippainssit muistavat lisätä tittelinsä eteen tuon maagisen sanan, mikä erottaa jyvät akanoista. Lisäksi vaatimattomasti mainitaan, jos on käynyt guru-matikan läpi. Sen pidemmän korkeakouluversion. Siihen eivät kaikki pysty.
T. Saivartelija
Niinpä, DI nimenomaan voisi osata suomen kielen ilmaisupuolen. Läheskään kaikki eivät kuitenkaan osaa. Eivät myöskään läheskään kaikki nuoret nykymaisterit, jotka tekevät aivan järkyttäviä kielioppivirheitä. Sitä paitsi olen ollut 40 vuotta naimisissa DI:n kanssa, enkä ole huomannut hänessä mitään yli-inhimillisiä piirteitä, ihan tavallinen mukava mies. (Terveisin edellä akateemisuuden palvontaan huomionsa kiinnittänyt vanha valt. tri akka.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei saisi vaatia? Helpomman kautta kun antaa lapsensa mennä, lapsi makaa kotona vaan ja kaataa kelarahat kaljana kurkusta alas. Sitten vingutaan ja vongutaan ja syytetään kaikkia muita. Onhan näitä nähty.
No, itselle peruskoulu oli aivan liian helppo laitos, joten miten sitä vaatia? Olin pikemminkin hyvin passiivinen, etten erottuisi liian selvästi joukosta ja joutuisi silmätikuksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun lapseni olivat pieniä, sanoin usein ääneen, että hyvästä koulutuksesta on hyötyä. Ei riitä, että osaa, pitää myös pystyä osoittamaan, että voi oppia lisää. Koulussa muiden lasten vanhemmat olivat kuin ap eli naureskelivat sille, että minun lapseni olivat motivoituneita ja saivat hyviä numeroita.Vanhempainillassa sain usein kuulla, että vähemmälläkin selviää eikä koulutksesta ole hyötyä.
Tänään kohtasin 2 vanhimman lapseni luokkakavereiden äitiä, jotka kysyivät, että "no tuliko siitä teidän Leosta mitään ja onko se edes töissä" ja saatoin kertoa, että ei hänestä tullut mitään, mutta hän opiskeli ahkerasti ja on nyt lähes valmis neurologi. En kysynyt, mitä luokkakavereista tuli, koska tiesin, että toinen on amfetamiinipsykoosin takia työkyvytön ja toinen elämäntapatyötön.
Kuulostaa vähän leuhkalta. Minusta on turha vaahdota lasten koulutuksesta kun he ovat pieniä, kun ei vielä ole tosiaan mitään tietoa lasten tulevaisuudesta.
Miksi sinusta on turha vaahdota siitä, että oppiminen ja osaaminen ovat tärkeitä? Jos asetat riman alas, et koskaan edes huomaa, että olisit pystynyt parempaan.
Ei ne lukemalla menestyneet tytöt pärjää työelämässä. Ulkolukua. Siksi naiset eivät ole johtajia.
Naiset eivät ole johtajia koska nää insinööri miehet kamppaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei saisi vaatia? Helpomman kautta kun antaa lapsensa mennä, lapsi makaa kotona vaan ja kaataa kelarahat kaljana kurkusta alas. Sitten vingutaan ja vongutaan ja syytetään kaikkia muita. Onhan näitä nähty.
No, itselle peruskoulu oli aivan liian helppo laitos, joten miten sitä vaatia? Olin pikemminkin hyvin passiivinen, etten erottuisi liian selvästi joukosta ja joutuisi silmätikuksi.
Meillä lapset on kielikouluissa. Tulee sitä vaikeuskierrettä ja saa loistaa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapset on kielikouluissa. Tulee sitä vaikeuskierrettä ja saa loistaa.
Varmasti hyvä ratkaisu, jos tällaiseen on mahdollisuus.
Meidän 10-vuotias haluaa balettitanssijaksi. Balettituntien lisäksi käy harrastamassa koodausta.... Eli esittelen mahdollisuuksia ja ohjailen varovasti taustalla tutustumaan vaihtoehtoihin :)
Vahingossakaan en sano mitä pitäisi tehdä, oma äitini oli sellainen my way or the highway -tyyppi.
Meidän suvussa on miehet opiskelleet akateemisiksi 1500-luvulta ja naiset 1800-luvulta.
Vierailija kirjoitti:
No, itselle peruskoulu oli aivan liian helppo laitos, joten miten sitä vaatia? Olin pikemminkin hyvin passiivinen, etten erottuisi liian selvästi joukosta ja joutuisi silmätikuksi.
Lapsi, jolla on kykyjä selviää peruskoulusta ihan ilman traumoja, vaikka menisi vähän puolivaloillakin. Kyntensä ehtii teroittaa myös myöhemmin. Esimerkiksi oma lapseni laitettiin peruskoulutasolla (ei Suomessa) koulun toimesta luokalle, jossa oli häiriökäyttäytymistä, eikä opiskelua pidetty coolina. Hänkään ei halunnut tuossa vaiheessa erottautua, fine. Myöhemmin lapsi sitten suoritti tuplamaisterin (eräs eurooppalainen huippuyliopisto/LSE). Mikäli lapsella on kapasiteettia, länsimaisissa koulutusoloissa se tulee kyllä esille. Kaikenlainen prässääminen on aivan tarpeetonta. Lapsena on hyvä saada olla rauhassa, ettei pala loppuun, ennen kuin elämä on alkanutkaan.
Ap. Siis omasta mielestäni on kyllä vain hirveää pätemistä kun hiekkalaatikolla jo puhutaan lapsen koulutusvaatimuksista.
Ei ihme, että Suomessa itsemurhaluvut ovat korkeat. Tytöt ylisuorittavat koulun ja loppupeleissä valmistuvat opettajiksi.
Olen insinööri mies, ja olen kanssasi täysin samaa mieltä.
Ei se koulutus ole mikään itseisarvo. Omia lapsia kannustan aina mitä ikinä itse valitsevat. Keskustelen kyllä ja kerron mielipiteeni suunnitelmista, mutta he elävät omaa elämäänsä ja valitsevat itse mitä tekevät. Mikä sitten elämän polku on, kannustan täysin. Ainoa mitä en hyväksy on sohvalla makaaminen. Eli jotain hyödyllistä pitää tehdä, se on ainoa josta pidän huolen.