Akateemisilla äideillä kovat koulutusvastimukset lastensa suhteen

Tuo kommentointi "vanhempia kiinnostaa" on erittäin tärkeä. Meiltä kyseltiin paljon lapsena kouluarjesta, mitä kaikkea oli oppinut, mikä kiinnostaa sillä hetkellä. "Hienoa, hyvä." Sitä sai välitöntä palautetta positiivisessa hengessä ilman painostusta siitä, että jaksaa ahkeroida. Kannusti tekemään lisää töitä. Hyvin ollaan elämässä pärjätty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun lapseni olivat pieniä, sanoin usein ääneen, että hyvästä koulutuksesta on hyötyä. Ei riitä, että osaa, pitää myös pystyä osoittamaan, että voi oppia lisää. Koulussa muiden lasten vanhemmat olivat kuin ap eli naureskelivat sille, että minun lapseni olivat motivoituneita ja saivat hyviä numeroita.Vanhempainillassa sain usein kuulla, että vähemmälläkin selviää eikä koulutksesta ole hyötyä.

Tänään kohtasin 2 vanhimman lapseni luokkakavereiden äitiä, jotka kysyivät, että "no tuliko siitä teidän Leosta mitään ja onko se edes töissä" ja saatoin kertoa, että ei hänestä tullut mitään, mutta hän opiskeli ahkerasti ja on nyt lähes valmis neurologi. En kysynyt, mitä luokkakavereista tuli, koska tiesin, että toinen on amfetamiinipsykoosin takia työkyvytön ja toinen elämäntapatyötön.

Kuulostaa vähän leuhkalta. Minusta on turha vaahdota lasten koulutuksesta kun he ovat pieniä, kun ei vielä ole tosiaan mitään tietoa lasten tulevaisuudesta. 

Miksi sinusta on turha vaahdota siitä, että oppiminen ja osaaminen ovat tärkeitä? Jos asetat riman alas, et koskaan edes huomaa, että olisit pystynyt parempaan.

Kunhan saa lapsensa täysijärkisinä maailmalle, se on jo saavutus nykyään. Omalle pojalleni annoin tilaa ja opiskelurauhaa, enkä puuttunut hänen opintoihinsa. Hänestä tulee dippainssi ja ihan hyvin tuntuu viihtyvän opintojensa parissa. Olisihan tuo voinut olla täysin akateemisesti lahjatonkin, jolloin olisi ollut se ja sama, vaikka kuinka olisin paasannut ummet ja lammet opiskelun puolesta. Kannattaa vähän katsella sitä lasta, eikä ruveta jo alaluokilla päättämään ja patistamaan, että pitkälle on opiskeltava.

Minä olen väitellyt ja mieheni on maisteri. Emme todellakaan painosta lapsia opintoihin. Annamme toki neuvoja, jos ne kelpaavat. Enemmän nuo amk-taustaiset kaverini tuntuvat vaativan lapsiltaan korkeita opintoja kuin me.

Hahahaaaa.... en kehtaa edes puhua tästä täällä minun maassani.

Suomessa on varmaan tosi-cool vielä edelleenkin se että on täysin ilmaisen koulutus jota ei kukaan jaksa edes käydä ja jota kukaan ei osaa arvostaa. Näin se oli vielä 90 luvulla kun itse kävin koulua.

Täällä, JO ENNEN LAPSEN SYNTYMÄÄ pitää miettiä onko varaa asua alueella jossa on hyvät koulut

Kaikki muuttaa koulujen perässä kun alkaa tulla lapsia.

Lisäksi kaikki laskee ENNEN lapsen syntymää onko varaa kasvattaa lapset = lue kouluttaa lapset

Tässä maassa on 200.000.000 ihmistä joilla on vain joku perus/lukio koulutus....ei sillä palkalla kukaan elä, tekevät 2-4 työtä ja sairaanhoito on maksullinen myös.

Sossunluukkua täällä ei tunneta...jos et pärjää asut sitten jossain trailerparkissa

Eli todellakin suunnitellaan lasten hankinta ja lasten koulutus erittäin tarkasti.....

Osataan sitä duunariperheessäkin. Molemmat vanhempani olivat duunareita. Kotona amis ei käynyt vanhemmilla mielessäkään. Heti pienestä lähtien kaikkille lapsille tuputettiin yliopistouraa. Olivat aloittaneet säästämisen jokaiselle lapselle opintoja varten heti syntymän jälkeen. Voi sanoa, että koulutus oli vanhemmillani se, mikä korvasi uskonnon.

Voi voi, mitenkähän tämä nyt menee kun itse läpäisin hädintuskin peruskoulun, mieheni on tohtori. Mitähän meidän lapsiparoista tulee?

Vierailija kirjoitti:

Voi voi, mitenkähän tämä nyt menee kun itse läpäisin hädintuskin peruskoulun, mieheni on tohtori. Mitähän meidän lapsiparoista tulee?

Heille on kaikki ovet auki.

Ihan mahtavaa!

Vierailija kirjoitti:

Voi voi, mitenkähän tämä nyt menee kun itse läpäisin hädintuskin peruskoulun, mieheni on tohtori. Mitähän meidän lapsiparoista tulee?

Älykkyys peritään äidiltä.

Olen työläisperheestä. Isä oli käynyt pelkän kansakoulun, ja mennyt 14-vuotiaana työelämään. Äiti kävi sentään ammattikoulun. Minulta ei ikinä vaadittu mitään koulunkäyntiin liittyvää, eikä kannustettu opiskelemaan. Toisaalta ei onneksi vähäteltykääm. Selvisin peruskoulusta lähes avaamatta kirjoja, arvosanat olivat luokkaa 8-9, joku satunnainen 7 tai 10 joukossa. Vanhemmat kuulemma ajattelivat että en kaipaa rohkaisua tai vaatimuksia, kun pärjään tarpeeksi hyvin. Eivät toisaalta olisi kai osannetkaan auttaa ala-asteen jälkeen juurikaan.

Mieheni on akateemisesta perheestä, ja häntä on aina kannustettu opiskelemaan. On neuvottu mitä kannattaa lukiossa valita, ja vinkattu mikä koulutuspaikka sopisi hyvin hänen kiinnostuksenkohteisiinsa. Ero on valtava. Apua ja tukea ja kannustusta on tarjottu, mutta kuitenkin annettu päättää itse.

Olen ihan selvillä sen suhteen, että omiin lapsiini sovellan jälkimmäistä mallia.

Hehheh. Sanokaa mitä sanotte, mutta todellakin, meidän lapsella (3v) on vain neljä sallittua opintosuuntaa yliopisto/korkeakoulutasolla kun opiskelupaikkaa aikanaan valitsee. Ja todellakin se "aivopesu" alkaa ihan luonnostaan, joten en edes ole huolissani että hän valitsisi jotain muuta. Se vain on fakta että suomessa(kin) tarvitsee nyt ja varsinkin tulevaisuudessa tietyn tulotason jos aikoo että voi edes jossain määrin sanoa että ei ole mennyt opiskeleminen (ja sitä kautta saavutettu tulotaso ja asema) hukkaan kun voi hankkia asioita/helpottaa elämäänsä/nauttia riittävästi vapaa-ajastaan niin ettei tarvitse miettiä ohan joka hetki raha-asioita. Tulevaisuudessa tämä korostuu sillä yhteisellä lompakolla kävijöiden määrä vain lisääntyy.

Ja kyllä, olemme molemmat korkeasti koulutettuja, myös useampia tutkintoja. Ystäväpiirissäni myös ihania ihmisiä, jotka ovat ammattikoulun käyneitä ja matalapalkkaisia, ja karu tosiasia on, että raha ja palkan pienuus ovat olleet heillä valituksen aihe jo 15v sitten, kuten myös edelleen. En missään nimessä toivo/salli lapselleni moista. Onnellinen voi olla myös siinä hyväpalkkaisessa duunissa (tai hoitaa varallisuuden kertymisen pääomatuloilla).

Olen ollut tosi hämmentynyt, kun olen alkanut lukea tätä Vauva -palstan aihevapaata osiota. Missä välissä nuoret aikuiset ovat muuttuneet näin yliopisto-opinto/akateemisuuskeskeisiksi... ? Täällä kirjoitellaan naureskellen jo sellaisistakin ammateista kuin sairaanhoitaja ja insinööri, koska kyseessä on vain ammattikorkeakoulutaso... hui, kauhistus, mikä kestämätön häpeä! (Säästän ilkkujien energiaa paljastamalla, että olen vanha akka, joka itse on joskus väitellyt tohtoriksi.)

Kun tällä nykyisellä elämänkokemuksella mietin, mikä ihmisessä on olennaista, niin ei se ainakaan mikään helkatin akateemisuus ole! Huomattavan paljon olennaisempia kysymyksiä ovat esimerkiksi sellaiset, onko ihminen hyväntahtoinen tai nauttiiko hän elämästään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi voi, mitenkähän tämä nyt menee kun itse läpäisin hädintuskin peruskoulun, mieheni on tohtori. Mitähän meidän lapsiparoista tulee?

Älykkyys peritään äidiltä.

Esimerkiksi Marie Curien äiti oli rehtori ja tytär jatkoi radioaktiivisuuden tutkijana. He molemmat saivat Nobelin.

Todellakin kannattaa kannustaa alalle tai koulutusyhdistelmään, missä on töitä ja tienaa rahaa. Meidän lapset eivät automaattisesti saa enää työelämän kaaren mukaan tienattua eläkettä. Lisäksi "ilmaisesta" koulutuksesta huolimatta fiksummat vanhemmat todellakin miettivät, onko sitä lasta tai lapsia varaa elättää. Vain joku mamuperhe luottaa sossuautomaattiin ja sen loputtomaan jatkuvuuteen.

Monessa maassa lasten harrastuksetkin valitaan sen mukaan, että on oikeanlaisessa viiteryhmässä, missä on myös muiden koulutetumpien lahjakkaita vesoja. Kaveripiiri mallitetaan jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Meilläkin tiettyjen perheiden lapset olivat ns. kiellettyjen listalla (köyhiä duunareiden lapsia), mitä ei saanut kutsua kotiin. Suomessakin on tiukat sosiaaliset rajat välillä. Ei olisi tullut kuulonkaan edes miettiä jonkun somalin kanssa kaveeraamista. Sitä vain ei tehty. Jo lapsi tiesi asianlaidan.

Minulle riittää, että lapseni on elossa. Sen kunnianhimoisempi akateeminen äiti en nyt jaksa olla.

Vierailija kirjoitti:

Monessa maassa lasten harrastuksetkin valitaan sen mukaan, että on oikeanlaisessa viiteryhmässä, missä on myös muiden koulutetumpien lahjakkaita vesoja. Kaveripiiri mallitetaan jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Meilläkin tiettyjen perheiden lapset olivat ns. kiellettyjen listalla (köyhiä duunareiden lapsia), mitä ei saanut kutsua kotiin. Suomessakin on tiukat sosiaaliset rajat välillä. Ei olisi tullut kuulonkaan edes miettiä jonkun somalin kanssa kaveeraamista. Sitä vain ei tehty. Jo lapsi tiesi asianlaidan.

Juu. Minä en saanut leikkiä naapurin samanikäisen tytön kanssa. Isä kirvesmies ja kommunisti, äiti baariapulainen.

T. Talousneuvoksen tytär

Vierailija kirjoitti:

Monessa maassa lasten harrastuksetkin valitaan sen mukaan, että on oikeanlaisessa viiteryhmässä, missä on myös muiden koulutetumpien lahjakkaita vesoja. Kaveripiiri mallitetaan jo hyvin varhaisessa vaiheessa...

Olen asunut useita vuosia Kaakkois-Aasiassa, enkä todellakaan pidä tavoittelemisen arvoisena esimerkiksi sikäläistä lasten koulutusprässiä. Ei kuulosta kovin terveeltä, kun vähän toisella kymmenellä olevat ipanat hyppivät kerrostalojen ikkunoista kuolemaan, koska eivät kestä heille asetettuja paineita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monessa maassa lasten harrastuksetkin valitaan sen mukaan, että on oikeanlaisessa viiteryhmässä, missä on myös muiden koulutetumpien lahjakkaita vesoja. Kaveripiiri mallitetaan jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Meilläkin tiettyjen perheiden lapset olivat ns. kiellettyjen listalla (köyhiä duunareiden lapsia), mitä ei saanut kutsua kotiin. Suomessakin on tiukat sosiaaliset rajat välillä. Ei olisi tullut kuulonkaan edes miettiä jonkun somalin kanssa kaveeraamista. Sitä vain ei tehty. Jo lapsi tiesi asianlaidan.

Juu. Minä en saanut leikkiä naapurin samanikäisen tytön kanssa. Isä kirvesmies ja kommunisti, äiti baariapulainen.

T. Talousneuvoksen tytär

Näin on. Uusista kavereista puhuttaessa kysyttiin heti vanhempien ammatit ja asuinalue. Ts. vuokra- vai omistusasunto. Ihan samalla tavalla meillä oli aikuistuessa kotibileitä ja nuorten menoja. Ryypättiin vaan porukassa, missä tyhmyys ei tiivistynyt ja kaikki yhtä hyväosaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monessa maassa lasten harrastuksetkin valitaan sen mukaan, että on oikeanlaisessa viiteryhmässä, missä on myös muiden koulutetumpien lahjakkaita vesoja. Kaveripiiri mallitetaan jo hyvin varhaisessa vaiheessa...

Olen asunut useita vuosia Kaakkois-Aasiassa, enkä todellakaan pidä tavoittelemisen arvoisena esimerkiksi sikäläistä lasten koulutusprässiä. Ei kuulosta kovin terveeltä, kun vähän toisella kymmenellä olevat ipanat hyppivät kerrostalojen ikkunoista kuolemaan, koska eivät kestä heille asetettuja paineita.

Sikäläinen kulttuuri on vähän eri kasvojen menetyksineen. Yhden yksilön menestys tai epäonni on koko sukua leimaava asia.

Itse korostaisin sitä, että vaaditaan tuloksia lapsen omalla osaamistasolla. Mutta samalla kannustetaan, osallistutaan ja sitoudutaan positiivisessa mielessä tuohon vuosien prosessiin. Moni lapsi muuten kertoo oma-aloitteisesti ja aktiivisesti muutenkin arjestaan vanhemmille, jos tietää, että siellä aidosti kuunnellaan ja ollaan kiinnostuneita. Meillä vanhemmat tietävät oikein hyvin tänäkin päivänä, mitä jo keski-ikäiset lapsensa touhuavat milloinkin, koska tämä keskusteluyhteys on aina ollut olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa vähän leuhkalta. Minusta on turha vaahdota lasten koulutuksesta kun he ovat pieniä, kun ei vielä ole tosiaan mitään tietoa lasten tulevaisuudesta. 

Aika nuorena kuitenkin tehdään ne valinnat, hakeeko lapsi johonkin painotukseen. Nuo voi olla tärkeitä lapsen kouluviihtyvyyden kannalta. Painotus saattaa tehdä sen, että lapsi saa tarpeeksi haastetta eikä pitkästy kuoliaaksi ja ryhdy alisuoriutujaksi. Että sen puolesta sitä lasta kyllä kannattaa katsoa sillä silmällä ja miettiä, antaako tavallinen peruskoulu riittävästi haastetta.