Kosiiko mies ikinä?

Vierailija kirjoitti:

Kysyitkö mieheltä?

En kysynyt, täytyy odottaa parempaa hetkeä, jolloin miehellä ei ole muita isoja huolia elämässä ja hän on paremmalla tuulella. Lisäksi minun täytyy myös ensin paremmin varautua siihen mahdollisuuteen, että mies laittaa minut keskustelun myötä ulos kodistamme. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap hyvä, ymmärrän sinua, sillä olen itse lähes samanlainen mukautuja ja miellyttäjä. Tämä ketju on kyllä silmät avaava meille kummallekin. Olemme avomieheni kanssa kymmenisen vuotta vanhempia kuin te, joten lapsia tähän suhteeseen ei ole tulossa, mutta kosintaa olen odottanut.

Otin asian puheeksi tässä hiljattain viettäessämme oikein kivaa iltaa yhdessä ja käydessämme läpi syksyn tulevia tapahtumia. Jossain vaiheessa sanoin aika suoraan, että minusta olisi jo aika kihlautumiselle. Olimme seurustelun heti alkuvaiheessa käyneet läpi keskustelun, että avioliitto on molemmilla päämääränä.

Tuo ilta päättyi ihan mukavasti, mutta neljän vuoden avoliitto olikin sitten siinä. Seuraavana päivänä mies ilmoitti etsivänsä uuden asunnon.

Olen todella pahoillani, että sinulle kävi näin. Mutta jatkoitteko siis edelleen seurustelua ja muutitte vain erillenne vai tuliko ero?

Tämä tapahtui niin hiljattain, että tilanne on edelleen päällä. Erittäin vaikeaa on. Mies etsii itselleen asuntoa ja itse tietenkin toivon, ettei hän lähtisi. Keskusteluyhteyttä ei juuri ole. Tällaista suhteen äkkikäännöstä on vaikea ymmärtää. Olemme kuitenkin jo elämää nähneitä aikuisia ja omia vaikeuksia läpikäyneitä ihmisiä, ennen kuin tapasimme ja rakastuimme.

Sinulle, ap, toivon kuitenkin paljon parempaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap hyvä, ymmärrän sinua, sillä olen itse lähes samanlainen mukautuja ja miellyttäjä. Tämä ketju on kyllä silmät avaava meille kummallekin. Olemme avomieheni kanssa kymmenisen vuotta vanhempia kuin te, joten lapsia tähän suhteeseen ei ole tulossa, mutta kosintaa olen odottanut.

Otin asian puheeksi tässä hiljattain viettäessämme oikein kivaa iltaa yhdessä ja käydessämme läpi syksyn tulevia tapahtumia. Jossain vaiheessa sanoin aika suoraan, että minusta olisi jo aika kihlautumiselle. Olimme seurustelun heti alkuvaiheessa käyneet läpi keskustelun, että avioliitto on molemmilla päämääränä.

Tuo ilta päättyi ihan mukavasti, mutta neljän vuoden avoliitto olikin sitten siinä. Seuraavana päivänä mies ilmoitti etsivänsä uuden asunnon.

Olen todella pahoillani, että sinulle kävi näin. Mutta jatkoitteko siis edelleen seurustelua ja muutitte vain erillenne vai tuliko ero?

Tämä tapahtui niin hiljattain, että tilanne on edelleen päällä. Erittäin vaikeaa on. Mies etsii itselleen asuntoa ja itse tietenkin toivon, ettei hän lähtisi. Keskusteluyhteyttä ei juuri ole. Tällaista suhteen äkkikäännöstä on vaikea ymmärtää. Olemme kuitenkin jo elämää nähneitä aikuisia ja omia vaikeuksia läpikäyneitä ihmisiä, ennen kuin tapasimme ja rakastuimme.

Sinulle, ap, toivon kuitenkin paljon parempaa.

Mitä mies siis sanoi sinulle? Miten sinä reagoit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap hyvä, ymmärrän sinua, sillä olen itse lähes samanlainen mukautuja ja miellyttäjä. Tämä ketju on kyllä silmät avaava meille kummallekin. Olemme avomieheni kanssa kymmenisen vuotta vanhempia kuin te, joten lapsia tähän suhteeseen ei ole tulossa, mutta kosintaa olen odottanut.

Otin asian puheeksi tässä hiljattain viettäessämme oikein kivaa iltaa yhdessä ja käydessämme läpi syksyn tulevia tapahtumia. Jossain vaiheessa sanoin aika suoraan, että minusta olisi jo aika kihlautumiselle. Olimme seurustelun heti alkuvaiheessa käyneet läpi keskustelun, että avioliitto on molemmilla päämääränä.

Tuo ilta päättyi ihan mukavasti, mutta neljän vuoden avoliitto olikin sitten siinä. Seuraavana päivänä mies ilmoitti etsivänsä uuden asunnon.

No mitä mies vastasi, kun sanoit, että olisi aika kihlautumiselle? Onko hän jo muuttanut pois? Kun viestisi alussa tulee kuva, että on yhä avomiehesi.

Teknisesti ottaen hän on yhä avomieheni, sillä asumme edelleen saman katon alla. Eihän tätä tosin voi avoliitoksi enää tunteiden tasolla kutsua. Miehellä on oman asunnon haku kaiken aikaa päällä. Tilanne on vaikea ja henkisesti todella raskas.

Mitäkö mies vastasi? Ei mitään. Muistan tilanteen kyllä. Sanoin totuudenmukaisesti toivovani kihlautumista, kun olemme asuneet yhdessä jo pitkään. Mies vain katsoi eikä vastannut mitään. Yritin sitten hieman keventää tunnelmaa vitsailemalla jotain ja ajauduimme juttelemaan jostain muusta.

Seuraavana päivänä mies veti kilarit ihan mitättömästä asiasta ja käytti ilmeisesti sitä hyväkseen ilmoittamalla muuttavansa pois. Tekstarilla. Mies aloitti mykkäkoulun ja muutti sohvalle nukkumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysyitkö mieheltä?

En kysynyt, täytyy odottaa parempaa hetkeä, jolloin miehellä ei ole muita isoja huolia elämässä ja hän on paremmalla tuulella. Lisäksi minun täytyy myös ensin paremmin varautua siihen mahdollisuuteen, että mies laittaa minut keskustelun myötä ulos kodistamme. Ap

Jos vuokrasopimus on molempien nimissä niin ei hän sinua voi mihinkään laittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap hyvä, ymmärrän sinua, sillä olen itse lähes samanlainen mukautuja ja miellyttäjä. Tämä ketju on kyllä silmät avaava meille kummallekin. Olemme avomieheni kanssa kymmenisen vuotta vanhempia kuin te, joten lapsia tähän suhteeseen ei ole tulossa, mutta kosintaa olen odottanut.

Otin asian puheeksi tässä hiljattain viettäessämme oikein kivaa iltaa yhdessä ja käydessämme läpi syksyn tulevia tapahtumia. Jossain vaiheessa sanoin aika suoraan, että minusta olisi jo aika kihlautumiselle. Olimme seurustelun heti alkuvaiheessa käyneet läpi keskustelun, että avioliitto on molemmilla päämääränä.

Tuo ilta päättyi ihan mukavasti, mutta neljän vuoden avoliitto olikin sitten siinä. Seuraavana päivänä mies ilmoitti etsivänsä uuden asunnon.

No mitä mies vastasi, kun sanoit, että olisi aika kihlautumiselle? Onko hän jo muuttanut pois? Kun viestisi alussa tulee kuva, että on yhä avomiehesi.

Teknisesti ottaen hän on yhä avomieheni, sillä asumme edelleen saman katon alla. Eihän tätä tosin voi avoliitoksi enää tunteiden tasolla kutsua. Miehellä on oman asunnon haku kaiken aikaa päällä. Tilanne on vaikea ja henkisesti todella raskas.

Mitäkö mies vastasi? Ei mitään. Muistan tilanteen kyllä. Sanoin totuudenmukaisesti toivovani kihlautumista, kun olemme asuneet yhdessä jo pitkään. Mies vain katsoi eikä vastannut mitään. Yritin sitten hieman keventää tunnelmaa vitsailemalla jotain ja ajauduimme juttelemaan jostain muusta.

Seuraavana päivänä mies veti kilarit ihan mitättömästä asiasta ja käytti ilmeisesti sitä hyväkseen ilmoittamalla muuttavansa pois. Tekstarilla. Mies aloitti mykkäkoulun ja muutti sohvalle nukkumaan.

Ei sanonut mitään?!? Ja tekstarilla ilmoitti muuttohalustaan?!? Ja yhäkö on mykkäkoulussa? Ette siis avanneet tuota yhtään? Vieläkö pidät sitä nurkissasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap hyvä, ymmärrän sinua, sillä olen itse lähes samanlainen mukautuja ja miellyttäjä. Tämä ketju on kyllä silmät avaava meille kummallekin. Olemme avomieheni kanssa kymmenisen vuotta vanhempia kuin te, joten lapsia tähän suhteeseen ei ole tulossa, mutta kosintaa olen odottanut.

Otin asian puheeksi tässä hiljattain viettäessämme oikein kivaa iltaa yhdessä ja käydessämme läpi syksyn tulevia tapahtumia. Jossain vaiheessa sanoin aika suoraan, että minusta olisi jo aika kihlautumiselle. Olimme seurustelun heti alkuvaiheessa käyneet läpi keskustelun, että avioliitto on molemmilla päämääränä.

Tuo ilta päättyi ihan mukavasti, mutta neljän vuoden avoliitto olikin sitten siinä. Seuraavana päivänä mies ilmoitti etsivänsä uuden asunnon.

No mitä mies vastasi, kun sanoit, että olisi aika kihlautumiselle? Onko hän jo muuttanut pois? Kun viestisi alussa tulee kuva, että on yhä avomiehesi.

Teknisesti ottaen hän on yhä avomieheni, sillä asumme edelleen saman katon alla. Eihän tätä tosin voi avoliitoksi enää tunteiden tasolla kutsua. Miehellä on oman asunnon haku kaiken aikaa päällä. Tilanne on vaikea ja henkisesti todella raskas.

Mitäkö mies vastasi? Ei mitään. Muistan tilanteen kyllä. Sanoin totuudenmukaisesti toivovani kihlautumista, kun olemme asuneet yhdessä jo pitkään. Mies vain katsoi eikä vastannut mitään. Yritin sitten hieman keventää tunnelmaa vitsailemalla jotain ja ajauduimme juttelemaan jostain muusta.

Seuraavana päivänä mies veti kilarit ihan mitättömästä asiasta ja käytti ilmeisesti sitä hyväkseen ilmoittamalla muuttavansa pois. Tekstarilla. Mies aloitti mykkäkoulun ja muutti sohvalle nukkumaan.

Ei sanonut mitään?!? Ja tekstarilla ilmoitti muuttohalustaan?!? Ja yhäkö on mykkäkoulussa? Ette siis avanneet tuota yhtään? Vieläkö pidät sitä nurkissasi?

Ei sanonut, ei. Tunnen hänet; jos puheenaihe ei ole mieluisa, niin hän ei sano asiasta sanaakaan.

Mies oli vetänyt siis kilarit, olimme kaupungilla ja lähdimme eri suuntiin. Sain sitten tuon tekstarin, jota aluksi pidin vain raivostuneen ihmisen mielenosoituksena. Mykkäkoulu tuli yllätyksenä, enkä tiennyt, miten siihen suhtautua, miten sen saisi purettua. Yritin vain käyttäytyä normaalisti, vaikka kuinka tuntui pahalta, suututti ja itketti, pisti vihaksi ja vitutti. Toista ihmistä ei kuitenkaan pysty pakottaan puhumaan, jos hän ei itse halua.

Jonkin aikaa mykkäkoulua pidettyään mies sitten tokaisi muuttoaikeensa uudestaan, että hän on tosissaan. Tämä tulikin sitten shokkina.

No pidän nurkissani, kun mitä muutakaan sitä voi?!?! Elättelen kuitenkin vielä sitä pientä mahdollisuutta, että saisimme keskusteluyhteyden auki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysyitkö mieheltä?

En kysynyt, täytyy odottaa parempaa hetkeä, jolloin miehellä ei ole muita isoja huolia elämässä ja hän on paremmalla tuulella. Lisäksi minun täytyy myös ensin paremmin varautua siihen mahdollisuuteen, että mies laittaa minut keskustelun myötä ulos kodistamme. Ap

Jos vuokrasopimus on molempien nimissä niin ei hän sinua voi mihinkään laittaa.

No ei hän minua siltä seisomalta kadulle olisi laittamassakaan, mutta koska hänellä on varaa jäädä yhteiseen kotiimme yksin asumaan ja minulla ei, asunnon etsintä tulisi kuitenkin saman tien eteen. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap hyvä, ymmärrän sinua, sillä olen itse lähes samanlainen mukautuja ja miellyttäjä. Tämä ketju on kyllä silmät avaava meille kummallekin. Olemme avomieheni kanssa kymmenisen vuotta vanhempia kuin te, joten lapsia tähän suhteeseen ei ole tulossa, mutta kosintaa olen odottanut.

Otin asian puheeksi tässä hiljattain viettäessämme oikein kivaa iltaa yhdessä ja käydessämme läpi syksyn tulevia tapahtumia. Jossain vaiheessa sanoin aika suoraan, että minusta olisi jo aika kihlautumiselle. Olimme seurustelun heti alkuvaiheessa käyneet läpi keskustelun, että avioliitto on molemmilla päämääränä.

Tuo ilta päättyi ihan mukavasti, mutta neljän vuoden avoliitto olikin sitten siinä. Seuraavana päivänä mies ilmoitti etsivänsä uuden asunnon.

No mitä mies vastasi, kun sanoit, että olisi aika kihlautumiselle? Onko hän jo muuttanut pois? Kun viestisi alussa tulee kuva, että on yhä avomiehesi.

Teknisesti ottaen hän on yhä avomieheni, sillä asumme edelleen saman katon alla. Eihän tätä tosin voi avoliitoksi enää tunteiden tasolla kutsua. Miehellä on oman asunnon haku kaiken aikaa päällä. Tilanne on vaikea ja henkisesti todella raskas.

Mitäkö mies vastasi? Ei mitään. Muistan tilanteen kyllä. Sanoin totuudenmukaisesti toivovani kihlautumista, kun olemme asuneet yhdessä jo pitkään. Mies vain katsoi eikä vastannut mitään. Yritin sitten hieman keventää tunnelmaa vitsailemalla jotain ja ajauduimme juttelemaan jostain muusta.

Seuraavana päivänä mies veti kilarit ihan mitättömästä asiasta ja käytti ilmeisesti sitä hyväkseen ilmoittamalla muuttavansa pois. Tekstarilla. Mies aloitti mykkäkoulun ja muutti sohvalle nukkumaan.

Ei sanonut mitään?!? Ja tekstarilla ilmoitti muuttohalustaan?!? Ja yhäkö on mykkäkoulussa? Ette siis avanneet tuota yhtään? Vieläkö pidät sitä nurkissasi?

Ei sanonut, ei. Tunnen hänet; jos puheenaihe ei ole mieluisa, niin hän ei sano asiasta sanaakaan.

Mies oli vetänyt siis kilarit, olimme kaupungilla ja lähdimme eri suuntiin. Sain sitten tuon tekstarin, jota aluksi pidin vain raivostuneen ihmisen mielenosoituksena. Mykkäkoulu tuli yllätyksenä, enkä tiennyt, miten siihen suhtautua, miten sen saisi purettua. Yritin vain käyttäytyä normaalisti, vaikka kuinka tuntui pahalta, suututti ja itketti, pisti vihaksi ja vitutti. Toista ihmistä ei kuitenkaan pysty pakottaan puhumaan, jos hän ei itse halua.

Jonkin aikaa mykkäkoulua pidettyään mies sitten tokaisi muuttoaikeensa uudestaan, että hän on tosissaan. Tämä tulikin sitten shokkina.

No pidän nurkissani, kun mitä muutakaan sitä voi?!?! Elättelen kuitenkin vielä sitä pientä mahdollisuutta, että saisimme keskusteluyhteyden auki.

Kuulostaa pelottavan tutulta tuo, että mies ei sano sanaakaan, jos puheenaihe ei miellytä. Menee vaan todella vaikean näköiseksi. Ikävä sanoa, mutta näen tilanteessanne meidän tulevaisuutemme. :( Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap hyvä, ymmärrän sinua, sillä olen itse lähes samanlainen mukautuja ja miellyttäjä. Tämä ketju on kyllä silmät avaava meille kummallekin. Olemme avomieheni kanssa kymmenisen vuotta vanhempia kuin te, joten lapsia tähän suhteeseen ei ole tulossa, mutta kosintaa olen odottanut.

Otin asian puheeksi tässä hiljattain viettäessämme oikein kivaa iltaa yhdessä ja käydessämme läpi syksyn tulevia tapahtumia. Jossain vaiheessa sanoin aika suoraan, että minusta olisi jo aika kihlautumiselle. Olimme seurustelun heti alkuvaiheessa käyneet läpi keskustelun, että avioliitto on molemmilla päämääränä.

Tuo ilta päättyi ihan mukavasti, mutta neljän vuoden avoliitto olikin sitten siinä. Seuraavana päivänä mies ilmoitti etsivänsä uuden asunnon.

No mitä mies vastasi, kun sanoit, että olisi aika kihlautumiselle? Onko hän jo muuttanut pois? Kun viestisi alussa tulee kuva, että on yhä avomiehesi.

Teknisesti ottaen hän on yhä avomieheni, sillä asumme edelleen saman katon alla. Eihän tätä tosin voi avoliitoksi enää tunteiden tasolla kutsua. Miehellä on oman asunnon haku kaiken aikaa päällä. Tilanne on vaikea ja henkisesti todella raskas.

Mitäkö mies vastasi? Ei mitään. Muistan tilanteen kyllä. Sanoin totuudenmukaisesti toivovani kihlautumista, kun olemme asuneet yhdessä jo pitkään. Mies vain katsoi eikä vastannut mitään. Yritin sitten hieman keventää tunnelmaa vitsailemalla jotain ja ajauduimme juttelemaan jostain muusta.

Seuraavana päivänä mies veti kilarit ihan mitättömästä asiasta ja käytti ilmeisesti sitä hyväkseen ilmoittamalla muuttavansa pois. Tekstarilla. Mies aloitti mykkäkoulun ja muutti sohvalle nukkumaan.

Ei sanonut mitään?!? Ja tekstarilla ilmoitti muuttohalustaan?!? Ja yhäkö on mykkäkoulussa? Ette siis avanneet tuota yhtään? Vieläkö pidät sitä nurkissasi?

Ei sanonut, ei. Tunnen hänet; jos puheenaihe ei ole mieluisa, niin hän ei sano asiasta sanaakaan.

Mies oli vetänyt siis kilarit, olimme kaupungilla ja lähdimme eri suuntiin. Sain sitten tuon tekstarin, jota aluksi pidin vain raivostuneen ihmisen mielenosoituksena. Mykkäkoulu tuli yllätyksenä, enkä tiennyt, miten siihen suhtautua, miten sen saisi purettua. Yritin vain käyttäytyä normaalisti, vaikka kuinka tuntui pahalta, suututti ja itketti, pisti vihaksi ja vitutti. Toista ihmistä ei kuitenkaan pysty pakottaan puhumaan, jos hän ei itse halua.

Jonkin aikaa mykkäkoulua pidettyään mies sitten tokaisi muuttoaikeensa uudestaan, että hän on tosissaan. Tämä tulikin sitten shokkina.

No pidän nurkissani, kun mitä muutakaan sitä voi?!?! Elättelen kuitenkin vielä sitä pientä mahdollisuutta, että saisimme keskusteluyhteyden auki.

Teillä ei taida olla lapsia, kun et siitä puhu mitään?

Mun mies harrastaa myös mykkäkouluja. Ilmoitti myös erohalustaan täysin puskista 15 vuoden jälkeen ja on lapsetki, mutta kun järkytyin niin, lupasi yrittää. Eipä tunnu kivalta, luotto meni täysin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap hyvä, ymmärrän sinua, sillä olen itse lähes samanlainen mukautuja ja miellyttäjä. Tämä ketju on kyllä silmät avaava meille kummallekin. Olemme avomieheni kanssa kymmenisen vuotta vanhempia kuin te, joten lapsia tähän suhteeseen ei ole tulossa, mutta kosintaa olen odottanut.

Otin asian puheeksi tässä hiljattain viettäessämme oikein kivaa iltaa yhdessä ja käydessämme läpi syksyn tulevia tapahtumia. Jossain vaiheessa sanoin aika suoraan, että minusta olisi jo aika kihlautumiselle. Olimme seurustelun heti alkuvaiheessa käyneet läpi keskustelun, että avioliitto on molemmilla päämääränä.

Tuo ilta päättyi ihan mukavasti, mutta neljän vuoden avoliitto olikin sitten siinä. Seuraavana päivänä mies ilmoitti etsivänsä uuden asunnon.

No mitä mies vastasi, kun sanoit, että olisi aika kihlautumiselle? Onko hän jo muuttanut pois? Kun viestisi alussa tulee kuva, että on yhä avomiehesi.

Teknisesti ottaen hän on yhä avomieheni, sillä asumme edelleen saman katon alla. Eihän tätä tosin voi avoliitoksi enää tunteiden tasolla kutsua. Miehellä on oman asunnon haku kaiken aikaa päällä. Tilanne on vaikea ja henkisesti todella raskas.

Mitäkö mies vastasi? Ei mitään. Muistan tilanteen kyllä. Sanoin totuudenmukaisesti toivovani kihlautumista, kun olemme asuneet yhdessä jo pitkään. Mies vain katsoi eikä vastannut mitään. Yritin sitten hieman keventää tunnelmaa vitsailemalla jotain ja ajauduimme juttelemaan jostain muusta.

Seuraavana päivänä mies veti kilarit ihan mitättömästä asiasta ja käytti ilmeisesti sitä hyväkseen ilmoittamalla muuttavansa pois. Tekstarilla. Mies aloitti mykkäkoulun ja muutti sohvalle nukkumaan.

Tämä on kyllä todella paha! Miten sä pysyt kasassa?!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap hyvä, ymmärrän sinua, sillä olen itse lähes samanlainen mukautuja ja miellyttäjä. Tämä ketju on kyllä silmät avaava meille kummallekin. Olemme avomieheni kanssa kymmenisen vuotta vanhempia kuin te, joten lapsia tähän suhteeseen ei ole tulossa, mutta kosintaa olen odottanut.

Otin asian puheeksi tässä hiljattain viettäessämme oikein kivaa iltaa yhdessä ja käydessämme läpi syksyn tulevia tapahtumia. Jossain vaiheessa sanoin aika suoraan, että minusta olisi jo aika kihlautumiselle. Olimme seurustelun heti alkuvaiheessa käyneet läpi keskustelun, että avioliitto on molemmilla päämääränä.

Tuo ilta päättyi ihan mukavasti, mutta neljän vuoden avoliitto olikin sitten siinä. Seuraavana päivänä mies ilmoitti etsivänsä uuden asunnon.

No mitä mies vastasi, kun sanoit, että olisi aika kihlautumiselle? Onko hän jo muuttanut pois? Kun viestisi alussa tulee kuva, että on yhä avomiehesi.

Teknisesti ottaen hän on yhä avomieheni, sillä asumme edelleen saman katon alla. Eihän tätä tosin voi avoliitoksi enää tunteiden tasolla kutsua. Miehellä on oman asunnon haku kaiken aikaa päällä. Tilanne on vaikea ja henkisesti todella raskas.

Mitäkö mies vastasi? Ei mitään. Muistan tilanteen kyllä. Sanoin totuudenmukaisesti toivovani kihlautumista, kun olemme asuneet yhdessä jo pitkään. Mies vain katsoi eikä vastannut mitään. Yritin sitten hieman keventää tunnelmaa vitsailemalla jotain ja ajauduimme juttelemaan jostain muusta.

Seuraavana päivänä mies veti kilarit ihan mitättömästä asiasta ja käytti ilmeisesti sitä hyväkseen ilmoittamalla muuttavansa pois. Tekstarilla. Mies aloitti mykkäkoulun ja muutti sohvalle nukkumaan.

Ei sanonut mitään?!? Ja tekstarilla ilmoitti muuttohalustaan?!? Ja yhäkö on mykkäkoulussa? Ette siis avanneet tuota yhtään? Vieläkö pidät sitä nurkissasi?

Ei sanonut, ei. Tunnen hänet; jos puheenaihe ei ole mieluisa, niin hän ei sano asiasta sanaakaan.

Mies oli vetänyt siis kilarit, olimme kaupungilla ja lähdimme eri suuntiin. Sain sitten tuon tekstarin, jota aluksi pidin vain raivostuneen ihmisen mielenosoituksena. Mykkäkoulu tuli yllätyksenä, enkä tiennyt, miten siihen suhtautua, miten sen saisi purettua. Yritin vain käyttäytyä normaalisti, vaikka kuinka tuntui pahalta, suututti ja itketti, pisti vihaksi ja vitutti. Toista ihmistä ei kuitenkaan pysty pakottaan puhumaan, jos hän ei itse halua.

Jonkin aikaa mykkäkoulua pidettyään mies sitten tokaisi muuttoaikeensa uudestaan, että hän on tosissaan. Tämä tulikin sitten shokkina.

No pidän nurkissani, kun mitä muutakaan sitä voi?!?! Elättelen kuitenkin vielä sitä pientä mahdollisuutta, että saisimme keskusteluyhteyden auki.

Kuulostaa pelottavan tutulta tuo, että mies ei sano sanaakaan, jos puheenaihe ei miellytä. Menee vaan todella vaikean näköiseksi. Ikävä sanoa, mutta näen tilanteessanne meidän tulevaisuutemme. :( Ap

Ap, ei kannata arvuutella vaan löytää se rohkeus kysyä asiasta. Kirjoitit tuolla aiemmin, että haluat odottaa parempaa hetkeä ja että mies olisi paremmalla tuulella. Kuule, tässäkin suhteessa tunnen olevani hyvin kaltaisesi. Minäkin aina odottelin sitä parempaa hetkeä kunnes tajusin, että tässä vain elämä kulkee ohi. Ei sitä parempaa hetkeä tule koskaan. Sen odottaminen on vain tekosyy sille pelolle, että saa vastauksen, jota ei haluaisi kuulla. Minulle kävi huonosti, mutta ei se sitä tarkoita, että sinulle kävisi samoin. Sinulla sitä paitsi on erittäin painava syy puolellasi ottaa selville, missä teidän suhteenne menee - haluat lapsia. Näetkö nykyisessä kumppanissasi hyvän isän lapsillesi?

Anteeksi muuten, että lähdin sinun ketjuusi avautumaan omasta tilanteestani, mutta liippasi niihin läheltä tuo sinun otsikko ja luin koko ketjun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap hyvä, ymmärrän sinua, sillä olen itse lähes samanlainen mukautuja ja miellyttäjä. Tämä ketju on kyllä silmät avaava meille kummallekin. Olemme avomieheni kanssa kymmenisen vuotta vanhempia kuin te, joten lapsia tähän suhteeseen ei ole tulossa, mutta kosintaa olen odottanut.

Otin asian puheeksi tässä hiljattain viettäessämme oikein kivaa iltaa yhdessä ja käydessämme läpi syksyn tulevia tapahtumia. Jossain vaiheessa sanoin aika suoraan, että minusta olisi jo aika kihlautumiselle. Olimme seurustelun heti alkuvaiheessa käyneet läpi keskustelun, että avioliitto on molemmilla päämääränä.

Tuo ilta päättyi ihan mukavasti, mutta neljän vuoden avoliitto olikin sitten siinä. Seuraavana päivänä mies ilmoitti etsivänsä uuden asunnon.

No mitä mies vastasi, kun sanoit, että olisi aika kihlautumiselle? Onko hän jo muuttanut pois? Kun viestisi alussa tulee kuva, että on yhä avomiehesi.

Teknisesti ottaen hän on yhä avomieheni, sillä asumme edelleen saman katon alla. Eihän tätä tosin voi avoliitoksi enää tunteiden tasolla kutsua. Miehellä on oman asunnon haku kaiken aikaa päällä. Tilanne on vaikea ja henkisesti todella raskas.

Mitäkö mies vastasi? Ei mitään. Muistan tilanteen kyllä. Sanoin totuudenmukaisesti toivovani kihlautumista, kun olemme asuneet yhdessä jo pitkään. Mies vain katsoi eikä vastannut mitään. Yritin sitten hieman keventää tunnelmaa vitsailemalla jotain ja ajauduimme juttelemaan jostain muusta.

Seuraavana päivänä mies veti kilarit ihan mitättömästä asiasta ja käytti ilmeisesti sitä hyväkseen ilmoittamalla muuttavansa pois. Tekstarilla. Mies aloitti mykkäkoulun ja muutti sohvalle nukkumaan.

Tämä on kyllä todella paha! Miten sä pysyt kasassa?!

En mä oikein pysykään. Olen vielä niin shokkitilassa tästä kaikesta, etten ymmärrä tapahtunutta. Stressitaso on jäätävän korkea, mikä aiheuttaa fyysisiä oireita. Sitä vaan toivoo heräävänsä pahasta unesta.

ap, mitään uutta? tai miten tuon toisen mykkäkoulua pitävän mies nyt käyttäytyy?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap hyvä, ymmärrän sinua, sillä olen itse lähes samanlainen mukautuja ja miellyttäjä. Tämä ketju on kyllä silmät avaava meille kummallekin. Olemme avomieheni kanssa kymmenisen vuotta vanhempia kuin te, joten lapsia tähän suhteeseen ei ole tulossa, mutta kosintaa olen odottanut.

Otin asian puheeksi tässä hiljattain viettäessämme oikein kivaa iltaa yhdessä ja käydessämme läpi syksyn tulevia tapahtumia. Jossain vaiheessa sanoin aika suoraan, että minusta olisi jo aika kihlautumiselle. Olimme seurustelun heti alkuvaiheessa käyneet läpi keskustelun, että avioliitto on molemmilla päämääränä.

Tuo ilta päättyi ihan mukavasti, mutta neljän vuoden avoliitto olikin sitten siinä. Seuraavana päivänä mies ilmoitti etsivänsä uuden asunnon.

No mitä mies vastasi, kun sanoit, että olisi aika kihlautumiselle? Onko hän jo muuttanut pois? Kun viestisi alussa tulee kuva, että on yhä avomiehesi.

Teknisesti ottaen hän on yhä avomieheni, sillä asumme edelleen saman katon alla. Eihän tätä tosin voi avoliitoksi enää tunteiden tasolla kutsua. Miehellä on oman asunnon haku kaiken aikaa päällä. Tilanne on vaikea ja henkisesti todella raskas.

Mitäkö mies vastasi? Ei mitään. Muistan tilanteen kyllä. Sanoin totuudenmukaisesti toivovani kihlautumista, kun olemme asuneet yhdessä jo pitkään. Mies vain katsoi eikä vastannut mitään. Yritin sitten hieman keventää tunnelmaa vitsailemalla jotain ja ajauduimme juttelemaan jostain muusta.

Seuraavana päivänä mies veti kilarit ihan mitättömästä asiasta ja käytti ilmeisesti sitä hyväkseen ilmoittamalla muuttavansa pois. Tekstarilla. Mies aloitti mykkäkoulun ja muutti sohvalle nukkumaan.

Tämä on kyllä todella paha! Miten sä pysyt kasassa?!

En mä oikein pysykään. Olen vielä niin shokkitilassa tästä kaikesta, etten ymmärrä tapahtunutta. Stressitaso on jäätävän korkea, mikä aiheuttaa fyysisiä oireita. Sitä vaan toivoo heräävänsä pahasta unesta.

kauan olitte yhdessä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysyitkö mieheltä?

En kysynyt, täytyy odottaa parempaa hetkeä, jolloin miehellä ei ole muita isoja huolia elämässä ja hän on paremmalla tuulella. Lisäksi minun täytyy myös ensin paremmin varautua siihen mahdollisuuteen, että mies laittaa minut keskustelun myötä ulos kodistamme. Ap

Jos miehellä on isoja huolia elämässään, niin onko mikään ihme, ettei kosinta ja naimisiinmeno ole päällimmäisenä hänen mielessään? Jos häntä huolettaa esim. ettei ole varaa ostaa sormuksia ja järjestää hääjuhlia ja hän kuvittelee niiden olevan sinulle tärkeitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En oikeen näe, että miehesi olisi halukas kosimaan sinua. Hän hyödyntää kiltteyttäsi ja roikottaa sinua itsekkäästi. Hyväksytkö tämän? Onko tuollainen parisuhde oikeasti sen arvoinen?

Jos haluat toimia samalla metodilla, ala elää kuin miehesi ja hyödynnä häntä surutta. Saat helpotusta arkeen ja talouteen, samaan aikaan etsi uutta parisuhdetta, jossa olisi paremmat mahdollisuudet SINUN haaveidesi toteuttamiselle. Kun olet ihastunut uuteen ja hänkin on sinusta kiinnostunut niin jätät vain nykyisen miehesi.

Tämä voi kuulostaa karulta mutta niin on myös teidän nykyinen parisuhdekin. Jos annat toiselle vallan sinuun ja tulevaisuuteesi, et voi syyttää kuin itseäsi.

Minun moraalini ei kyllä anna myöten tehdä tuota miehelle, etenkin kun ihan oikeasti rakastan häntä. Mutta minulle tuo on myös ihan periaatekysymys, enkä voisi tehdä kenellekään noin paskamaista temppua, vaikka toinen käyttäytyisi miten huonosti.

Sen sijaan aion kyllä nyt alkaa järjestämään asioitani noin muuten sille mallille, että omillani asuminen olisi taloudellisesti helpompaa. Minun oli muutenkin tarkoitus viimeistellä graduni seuraavan parin kuukauden aikana ja etsiä sitten uusi kokopäivätyö. Sitten voin rauhallisemmin mielin etsiä oman kodin ja aloittaa alusta. Surutyön tekeminen lienee syytä aloittaa jo nyt, sillä minulla ei tässä iässä kyllä ole aikaa haaskattavaksi sinkkuna olemiseen, jos perheen haluan. Ap

Eikö sun kannattaisi ensin kysyä mieheltä, haluaako hän naimisiin kanssasi? Tulee vähän mieleen se tarina "pitäkää tunkkinne"; suutut ja kehittelet pahimman tapauksen skenaariot jo etukäteen, vaikka et ole edes rohjennut kysyä, mitä mieltä miehesi on. Voihan olla, että hänkin on yhtä epävarma sinun ajatuksistasi kuin sinä hänen. 

Mulle on jotenkin tosi vieras tämä monen kosinnan odottajan ajatusmaailma, että miehen pitäisi ymmärtää naisen pienistä eleistä ja vihjeistä, että nyt olisi aika kosia, ilman että nainen on sitä sanallisesti kertonut. Mitä jos miehesikin omasta mielestään on antanut sinulle selviä vihjeitä siitä, että haluaisi naimisiin, mutta ei uskalla kosia, koska sinä et ole ottanut naimisiinmenoa puheeksi? Ja miltä sinusta tuntuisi, jos miehesi valmistelisi eroa selkäsi takana, koska et ole kosinut, vaikka hän olisi siihen valmis?

Kyllä naiset vaistoo nää hommat. Ap vaistoaa varmasti ihan oikein, että mies ei halua naimisiin. Mulla oli sama homma. Arvasin, että mies ei halua, niinpä kosin itse. Ja sain rukkaset, aivan kuin aavistinkin.

upppp

up