Kosiiko mies ikinä?

Vierailija kirjoitti:

Kysyt miehen mielipidettä. Siltä varalta että suhde kuitenkin on sellainen missä haluat jatkaa, onko mitään järkeä erota, ennen kuin viimeinenkin kortti on pelattu?

Jos mies ei halua naimisiin, tyydyt tilanteeseen ja ajattelet, että mies on hölmö moukka, kun on roikutellut sinua löysässä hirressä näin monta vuotta, eikä yrityksistäsi huolimatta ole tajunnut miten hieno nainen olet.

Ei se elämä yhteen mieheen pääty, vielä ehdit korjata tilanteen ja löytää uuden parisuhteen. Eikä siinä ole mitään häpeällistä. Mutta jos kalpit mäkeen ennen kuin olet edes kysynyt, se on vähän pelkurimaista käytöstä. Vai toivotko, että dramaattisesti eroa uhkailemalla ja sitten eroriitojen tuoksinnassa tarpeistasi ilmoittamalla, mies myöntyy naimisiin näennäisesti omasta tahdostaan? Se puolestaan on manipulaatiota.

Eli olehan vain rohkea ja ota härkää sarvesta. Ei sinun tarvitse kosia, riittää että kysyt mitä mieltä mies on asioista ja millä aikataululla olette liikenteessä.

Ihan tarkennuksena tähän, että en ole eroa ottanut puheeksi kertaakaan. Ihan vaan mielessäni olen miettinyt, että se on valitettavasti ainoa vaihtoehto, jos toiveemme tulevaisuuden suhteen eivät kohtaa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kosi tänä iltana ja tule huomenna tänne kertomaan, mitä mies sanoi! Jään odottamaan.

Ei ihan rohkeus riitä siihen. Eikä nyt ole muutenkaan oikein hyvä hetki ottaa asiaa puheeksi, kun miehen työpaikalla on helvetti irti, eikä hän ole parhaalla mahdollisella tuulella. Toisaalta sitten taas kun hän on hyväntuulinen ja meillä menee loistavasti, en uskalla pilata sitä puhumalla näistä asioista. En tosiaan tiedä, milloin olisi hyvä hetki käydä tuo keskustelu. Ap

Ookoo, eli suhteenne oikea ongelma on se, että miehelläsi on kaikki valta suhteessa. Sinä mukautat käytöstäsi hänen tarpeidensa mukaan (olivat ne sitten hänen tarpeensa olla tänä iltana rauhassa, tai hänen tarpeensa "saada säilyttää" mielenrauha silloin kun on hyvällä tuulella). Anna kun arvaan, että mies tuskin ajattelee sinun tarpeitasi edes 5% yhtä paljon kuin sinä ajattelet hänen tarpeitaan. Ja tämän vuoksi ei ole myöskään ottanut ja kosinut. Jos hän tietää tarpeesi perheen perustamisesta, se on joko hänelle ihan se ja sama, tai sitten hän ei oikeasti edes tunne sinua niin hyvin, että tietäisi mitä haluat ja tarvitset.
Olet myös epävarma miehen halusta olla kanssasi, koska olet itse ollut aloitteentekijä kaikissa suhdettanne koskevissa eteenpäin siirtymisissä. Ajattelet että kosinta miehen aloitteesta korjaisi tuon epäsuhdanteen, mutta todellisuudessa ongelmat lienevät jo jossain paljon syvemmällä.
Olen itse eronnut samankaltaisesta suhteesta. Hassu juttu, mutta eron jälkeen tajusin, että pärjäsin itse vallan mainiosti - olinhan jo vuosikaudet pitänyt huolen omista tarpeistani ja henkisestä hyvinvoinnistani. Miehellä oli vaikeampaa, kun häntä kuunnellut, tukenut ja kannustanut nainen katosi. Silloin olisi kyllä halunnut yhtäkkiä naimisiin ja lastentekoon, mutta tuolloin oli jo myöhäistä.

Olet kyllä jossain määrin oikeassa siinä, että miehen tarpeet tulevat aina ykkösenä, eikä hän kestä pienintäkään epämukavuutta kenenkään toisen vuoksi. Esim. hän syö ruoasta aina sen verran, kun haluaa ja minä sen mitä jää yli. Tai jos hän ei ole saanut kunnolla nukuttua niin minä siirryn sohvalle yöksi tai kahdeksi, ettei hengittämiseni tai liikkumiseni sängyssä olisi häiriötekijä. Ap

Juu, tuo on jo sairas suhde. Terveessä parisuhteessa molemmat ottavat toisensa tarpeet huomioon, molemmat ovat yhtä varmoja toisen halukkuudesta olla kyseisessä suhteessa, ja erityisesti - molemmat jakavat ruokansa, herrajumala sentään! Et sinä ole mikään koira minkä tarvitsee tyytyä rääppeisiin!

Ihan uteliaisuudesta, oletko lukenut läheisriippuvuudesta, voisiko teillä olla kyseessä dynamiikka, missä läheisriippuvaisuuteen taipuvainen nainen ja narsistisia piirteitä omaava mies? Kuulostaa kyllä nimittäin vähän siltä, että miehesi on aika itsekäs. Kuulostaa myös siltä, että oikea kysymyksesi tällä palstalla pitäisi olla, "haluanko mennä mieheni kanssa naimisiin, kun hän ei kosi, osoita välittämistä, jaa ruokaansa, ota tarpeitani huomioon, ja tunnen syyllisyyttä jos tuon tarpeeni esiin päivinä joina hän saattaa olla huonolla tuulella?"

Siis tämä kuvio on todellakin hämmentävä. Ap ei tiedä mitä mies ajattelee avioliitosta, haluaako hän ylipäätään koskaan naimisiin ja vielä vähemmän, haluaako hän ap:n kanssa naimisiin. Tämän lisäksi ap ei tiedä mitä mies ajattelee lapsista, haluaako niitä, jos, niin milloin, ja kenen kanssa?

Miten voi olla, ettei tällaisista asioista ole keskusteltu? Eikö nämä ole JUURI niitä asioita, jotka selvitetään ennen kuin tehdään päätös seurustelusta!? Saati sitten yhteenmuutosta!

Olen jankannut tätä moneen kertaan, mutta edelleen jankkaan: JOS olet sellainen nainen, jolle avioliitto on tärkeä tavoite, niin ÄLÄ suostu avoliittoon. Avoliitto ei ole mikään välttämätön avioliiton esiaste eikä siinä pysty mitenkään testaamaan, miten varsinainen avioliitto toimisi. Sen sijaan siinä helposti luodaan olosuhteet, jossa sitoutumishaluton saa kaiken haluamansa ja sitoutumista toivova jää nuolemaan näppejään.

Kaikista isommista kysymyksistä pitäisi keskustella ennen seurustelua. Seurustelun aikana selvitetään, onko meistä naimisiin. Toki matkan varrella jotkut mielipiteet ja näkemykset voivat muuttua ja sitten pitää pystyä elämään sen uuden tilanteen kanssa. Mutta on ihan hullutusta lähteä mihinkään seurustelusuhteeseen, jos jo pienellä keskustelulla on selvitettävissä, että yhteistä tulevaisuutta ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kosi tänä iltana ja tule huomenna tänne kertomaan, mitä mies sanoi! Jään odottamaan.

Ei ihan rohkeus riitä siihen. Eikä nyt ole muutenkaan oikein hyvä hetki ottaa asiaa puheeksi, kun miehen työpaikalla on helvetti irti, eikä hän ole parhaalla mahdollisella tuulella. Toisaalta sitten taas kun hän on hyväntuulinen ja meillä menee loistavasti, en uskalla pilata sitä puhumalla näistä asioista. En tosiaan tiedä, milloin olisi hyvä hetki käydä tuo keskustelu. Ap

Ookoo, eli suhteenne oikea ongelma on se, että miehelläsi on kaikki valta suhteessa. Sinä mukautat käytöstäsi hänen tarpeidensa mukaan (olivat ne sitten hänen tarpeensa olla tänä iltana rauhassa, tai hänen tarpeensa "saada säilyttää" mielenrauha silloin kun on hyvällä tuulella). Anna kun arvaan, että mies tuskin ajattelee sinun tarpeitasi edes 5% yhtä paljon kuin sinä ajattelet hänen tarpeitaan. Ja tämän vuoksi ei ole myöskään ottanut ja kosinut. Jos hän tietää tarpeesi perheen perustamisesta, se on joko hänelle ihan se ja sama, tai sitten hän ei oikeasti edes tunne sinua niin hyvin, että tietäisi mitä haluat ja tarvitset.Olet myös epävarma miehen halusta olla kanssasi, koska olet itse ollut aloitteentekijä kaikissa suhdettanne koskevissa eteenpäin siirtymisissä. Ajattelet että kosinta miehen aloitteesta korjaisi tuon epäsuhdanteen, mutta todellisuudessa ongelmat lienevät jo jossain paljon syvemmällä.Olen itse eronnut samankaltaisesta suhteesta. Hassu juttu, mutta eron jälkeen tajusin, että pärjäsin itse vallan mainiosti - olinhan jo vuosikaudet pitänyt huolen omista tarpeistani ja henkisestä hyvinvoinnistani. Miehellä oli vaikeampaa, kun häntä kuunnellut, tukenut ja kannustanut nainen katosi. Silloin olisi kyllä halunnut yhtäkkiä naimisiin ja lastentekoon, mutta tuolloin oli jo myöhäistä.

Olet kyllä jossain määrin oikeassa siinä, että miehen tarpeet tulevat aina ykkösenä, eikä hän kestä pienintäkään epämukavuutta kenenkään toisen vuoksi. Esim. hän syö ruoasta aina sen verran, kun haluaa ja minä sen mitä jää yli. Tai jos hän ei ole saanut kunnolla nukuttua niin minä siirryn sohvalle yöksi tai kahdeksi, ettei hengittämiseni tai liikkumiseni sängyssä olisi häiriötekijä. Ap

Juu, tuo on jo sairas suhde. Terveessä parisuhteessa molemmat ottavat toisensa tarpeet huomioon, molemmat ovat yhtä varmoja toisen halukkuudesta olla kyseisessä suhteessa, ja erityisesti - molemmat jakavat ruokansa, herrajumala sentään! Et sinä ole mikään koira minkä tarvitsee tyytyä rääppeisiin!

Ihan uteliaisuudesta, oletko lukenut läheisriippuvuudesta, voisiko teillä olla kyseessä dynamiikka, missä läheisriippuvaisuuteen taipuvainen nainen ja narsistisia piirteitä omaava mies? Kuulostaa kyllä nimittäin vähän siltä, että miehesi on aika itsekäs. Kuulostaa myös siltä, että oikea kysymyksesi tällä palstalla pitäisi olla, "haluanko mennä mieheni kanssa naimisiin, kun hän ei kosi, osoita välittämistä, jaa ruokaansa, ota tarpeitani huomioon, ja tunnen syyllisyyttä jos tuon tarpeeni esiin päivinä joina hän saattaa olla huonolla tuulella?"

En kyllä koe olevani läheisriippuvainen, sillä ei minua pelota ajatus tästä suhteesta lähtemisestä ja tiedän kyllä pärjääväni ihan hyvin yksinkin. Mies on kyllä itsekkyyteen taipuvainen, lähinnä silloin kun elämässä on jotain stressiä tai surua. Mutta hyvinä päivinä ei ole ongelmia ja niitä on huonoja enemmän. Ap

Vierailija kirjoitti:

Olet kyllä jossain määrin oikeassa siinä, että miehen tarpeet tulevat aina ykkösenä, eikä hän kestä pienintäkään epämukavuutta kenenkään toisen vuoksi. Esim. hän syö ruoasta aina sen verran, kun haluaa ja minä sen mitä jää yli. Tai jos hän ei ole saanut kunnolla nukuttua niin minä siirryn sohvalle yöksi tai kahdeksi, ettei hengittämiseni tai liikkumiseni sängyssä olisi häiriötekijä. Ap

Pysähdy nyt kuuntelemaan itseäsi! Tällaisenkö miehen kanssa sinä haluat lapsia, jotka valvottavat yöllä!?

Kyllä se on nyt niin että tämä suhde on jo kuopattu, mutta sinulla ei vain ole rohkeutta myöntää sitä itsellesi. Mitä edes saat tällaisesta miehestä - muuta kuin pienemmät asumiskulut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapset ja avioliitto ovat sinulle tärkeitä asioita, miksi et ole ottanut asian puheeksi?

Koska pelkään hänen reaktiotaan ja suhteemme kariutumista siihen keskusteluun. Hän menee vaikeaksi kaikesta noihin aiheisiin liittyvästä keskustelusta ihan yleisellä/hypoteettisella tasolla, joten en edes uskalla miettiä, miten kiusalliseksi homma voisi mennä, jos ottaisin puheeksi avioliiton/lapset juuri meidän suhteen osalta. Ap

Jos olet jo yli kolmekymppinen, ei sinulla ole enää aikaa vitkutella asian selvittämisen kanssa. Saatat jäädä lapsettomaksi, jos vielä odotat. Kysyt mieheltäsi suoraan, haluaako hän lapsia ja avioliittoa ja jos haluaa, niin koska. Ihan turhaan teet asioista noin monimutkaisia. Sitten se sinua vasta v*tuttaakin, jos jäät ilman lapsia sen takia, kun ette toimineet ajoissa.

Täysin samaa mieltä. Olen itse tiedustellut miehen kantaa lapsista sekä elämänkatsomuksesta jo hyvin varhaisessa vaiheessa, enkä osaa ajatellakkaan asuvani yhdessä miehen kanssa ilman tietoa suhteen päämäärästä. Avoin keskustelu on mielestäni parisuhteen kulmakivi. Toki kaikki miehet eivät ole yhtä suorapuheisia kuin omani, mutta mielestäni sinun kannattaisi nostaa kissa pöydälle ja vaatia vastauksia. Voit katua myöhemmin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kosi tänä iltana ja tule huomenna tänne kertomaan, mitä mies sanoi! Jään odottamaan.

Ei ihan rohkeus riitä siihen. Eikä nyt ole muutenkaan oikein hyvä hetki ottaa asiaa puheeksi, kun miehen työpaikalla on helvetti irti, eikä hän ole parhaalla mahdollisella tuulella. Toisaalta sitten taas kun hän on hyväntuulinen ja meillä menee loistavasti, en uskalla pilata sitä puhumalla näistä asioista. En tosiaan tiedä, milloin olisi hyvä hetki käydä tuo keskustelu. Ap

No kysy sitten, kun hän on hyvätuulinen. Pakkohan sun on kysyä. Sitten vähän näet missä mennään. Tuu sit kertoo tänne. Haluan tietää, mihin suuntaan tämä menee. t. se, jonka mies kieltäytyi 2 kertaa kosinnasta.

En tiedä pystynkö, pelottaa liikaa ja en tykkää tuntea oloani typeräksi. Minun täytyy muutenkin viimeistellä nyt opintoni ja hankkia uusi kokopäiväinen työ, jotta pärjään paremmin omillani asuessa, kun kulut väkisinkin nousevat sitten. Joten ehkä turvaan selustani ennen kuin puhun aiheesta miehen kanssa. Ap

Jos sä haluat oikeasti naimisiin, niin sähän kysyt, oli tilanne mikä hyvänsä. Kysy!

Nuo ovat tekosyitä sille faktalle, että olet epävarma miehen tunteista ja haluat työntää pääsi pensaaseen edes vielä hetkeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet kyllä jossain määrin oikeassa siinä, että miehen tarpeet tulevat aina ykkösenä, eikä hän kestä pienintäkään epämukavuutta kenenkään toisen vuoksi. Esim. hän syö ruoasta aina sen verran, kun haluaa ja minä sen mitä jää yli. Tai jos hän ei ole saanut kunnolla nukuttua niin minä siirryn sohvalle yöksi tai kahdeksi, ettei hengittämiseni tai liikkumiseni sängyssä olisi häiriötekijä. Ap

Pysähdy nyt kuuntelemaan itseäsi! Tällaisenkö miehen kanssa sinä haluat lapsia, jotka valvottavat yöllä!?

Kyllä se on nyt niin että tämä suhde on jo kuopattu, mutta sinulla ei vain ole rohkeutta myöntää sitä itsellesi. Mitä edes saat tällaisesta miehestä - muuta kuin pienemmät asumiskulut?

Ei mies siis tuollainen ole päivittäin tai edes viikottain. Enimmäkseen meillä on ihan tasaista eloa. Ja tiedän, että pieni lapsi asettaisi haasteita miehen nukkumiselle, joten olen ajatellut, että ehkä voisimme sitten hankkia asunnon, jossa makuuhuoneet olisivat kaukana toisistaan ja minä voisin yöheräämisten ajaksi siirtyä nukkumaan lapsen huoneeseen, jotta häirittäisiin mahdollisimman vähän. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kosi tänä iltana ja tule huomenna tänne kertomaan, mitä mies sanoi! Jään odottamaan.

Ei ihan rohkeus riitä siihen. Eikä nyt ole muutenkaan oikein hyvä hetki ottaa asiaa puheeksi, kun miehen työpaikalla on helvetti irti, eikä hän ole parhaalla mahdollisella tuulella. Toisaalta sitten taas kun hän on hyväntuulinen ja meillä menee loistavasti, en uskalla pilata sitä puhumalla näistä asioista. En tosiaan tiedä, milloin olisi hyvä hetki käydä tuo keskustelu. Ap

No kysy sitten, kun hän on hyvätuulinen. Pakkohan sun on kysyä. Sitten vähän näet missä mennään. Tuu sit kertoo tänne. Haluan tietää, mihin suuntaan tämä menee. t. se, jonka mies kieltäytyi 2 kertaa kosinnasta.

En tiedä pystynkö, pelottaa liikaa ja en tykkää tuntea oloani typeräksi. Minun täytyy muutenkin viimeistellä nyt opintoni ja hankkia uusi kokopäiväinen työ, jotta pärjään paremmin omillani asuessa, kun kulut väkisinkin nousevat sitten. Joten ehkä turvaan selustani ennen kuin puhun aiheesta miehen kanssa. Ap

Jos sä haluat oikeasti naimisiin, niin sähän kysyt, oli tilanne mikä hyvänsä. Kysy!

Nuo ovat tekosyitä sille faktalle, että olet epävarma miehen tunteista ja haluat työntää pääsi pensaaseen edes vielä hetkeksi.

En vain halua tilanteen räjähtävän käsiin ennen kuin löydän uuden kokopäivätyön ja pystyn taloudellisesti pärjäämään paremmin omillani. Nyt kaduttaa, että suostuin miehen ehdotukseen osa-aikatyöstä. Ap

Mies kosii jos haluaa. Jos ei kosi, ei halua kanssasi naimisiin. Tee omat päätöksesi tämän mukaan.

Oikeasti. Jos kyseessä on ihminen, jonka kanssa haluaa jakaa loppuelämänsä, saada lapsia, kokea pikkulapsiarki, kokea kaikki muutkin elämässä mahdollisesti eteen tulevat vastoinkäymiset ja vanheta yhdessä, niin silloin pitää kyllä pystyä puhumaan asioista, avoimesti.

Minusta tuo ap:n viesti nro 79 on kyllä järkyttävä. En edes tiedä mitä tuohon sanoa. Eihän tuossa suhteessa ole ollenkaan tasa-arvoa, miten mies voikin olla noin törkeä ja sinä hyväksyt sen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet kyllä jossain määrin oikeassa siinä, että miehen tarpeet tulevat aina ykkösenä, eikä hän kestä pienintäkään epämukavuutta kenenkään toisen vuoksi. Esim. hän syö ruoasta aina sen verran, kun haluaa ja minä sen mitä jää yli. Tai jos hän ei ole saanut kunnolla nukuttua niin minä siirryn sohvalle yöksi tai kahdeksi, ettei hengittämiseni tai liikkumiseni sängyssä olisi häiriötekijä. Ap

Pysähdy nyt kuuntelemaan itseäsi! Tällaisenkö miehen kanssa sinä haluat lapsia, jotka valvottavat yöllä!?

Kyllä se on nyt niin että tämä suhde on jo kuopattu, mutta sinulla ei vain ole rohkeutta myöntää sitä itsellesi. Mitä edes saat tällaisesta miehestä - muuta kuin pienemmät asumiskulut?

Ei mies siis tuollainen ole päivittäin tai edes viikottain. Enimmäkseen meillä on ihan tasaista eloa. Ja tiedän, että pieni lapsi asettaisi haasteita miehen nukkumiselle, joten olen ajatellut, että ehkä voisimme sitten hankkia asunnon, jossa makuuhuoneet olisivat kaukana toisistaan ja minä voisin yöheräämisten ajaksi siirtyä nukkumaan lapsen huoneeseen, jotta häirittäisiin mahdollisimman vähän. Ap

Et voi ap ajatella noin. Entä jos sinä sairastut tai joudut ehkä jopa sairaalaan.

"Yöheräämisten ajaksi" - kuule, niitä yöheräämisiä tulee pitkään, ennemmin tai myöhemmin se lapsi sairastaakin. Teinin kanssa voi tulla ongelmia, jne. jne.

Tuo syömisjuttukin on ihan älytön, tasa-arvoisessa suhteessa huomioidaan toinen ihminen, rakastavassa suhteessa annetaan vaikka enemmän sille toiselle ihmiselle.

huhuuuuu

Kysyitkö mieheltä?

En oikeen näe, että miehesi olisi halukas kosimaan sinua. Hän hyödyntää kiltteyttäsi ja roikottaa sinua itsekkäästi. Hyväksytkö tämän? Onko tuollainen parisuhde oikeasti sen arvoinen?

Jos haluat toimia samalla metodilla, ala elää kuin miehesi ja hyödynnä häntä surutta. Saat helpotusta arkeen ja talouteen, samaan aikaan etsi uutta parisuhdetta, jossa olisi paremmat mahdollisuudet SINUN haaveidesi toteuttamiselle. Kun olet ihastunut uuteen ja hänkin on sinusta kiinnostunut niin jätät vain nykyisen miehesi.

Tämä voi kuulostaa karulta mutta niin on myös teidän nykyinen parisuhdekin. Jos annat toiselle vallan sinuun ja tulevaisuuteesi, et voi syyttää kuin itseäsi.

Ap hyvä, ymmärrän sinua, sillä olen itse lähes samanlainen mukautuja ja miellyttäjä. Tämä ketju on kyllä silmät avaava meille kummallekin. Olemme avomieheni kanssa kymmenisen vuotta vanhempia kuin te, joten lapsia tähän suhteeseen ei ole tulossa, mutta kosintaa olen odottanut.

Otin asian puheeksi tässä hiljattain viettäessämme oikein kivaa iltaa yhdessä ja käydessämme läpi syksyn tulevia tapahtumia. Jossain vaiheessa sanoin aika suoraan, että minusta olisi jo aika kihlautumiselle. Olimme seurustelun heti alkuvaiheessa käyneet läpi keskustelun, että avioliitto on molemmilla päämääränä.

Tuo ilta päättyi ihan mukavasti, mutta neljän vuoden avoliitto olikin sitten siinä. Seuraavana päivänä mies ilmoitti etsivänsä uuden asunnon.

Vierailija kirjoitti:

En oikeen näe, että miehesi olisi halukas kosimaan sinua. Hän hyödyntää kiltteyttäsi ja roikottaa sinua itsekkäästi. Hyväksytkö tämän? Onko tuollainen parisuhde oikeasti sen arvoinen?

Jos haluat toimia samalla metodilla, ala elää kuin miehesi ja hyödynnä häntä surutta. Saat helpotusta arkeen ja talouteen, samaan aikaan etsi uutta parisuhdetta, jossa olisi paremmat mahdollisuudet SINUN haaveidesi toteuttamiselle. Kun olet ihastunut uuteen ja hänkin on sinusta kiinnostunut niin jätät vain nykyisen miehesi.

Tämä voi kuulostaa karulta mutta niin on myös teidän nykyinen parisuhdekin. Jos annat toiselle vallan sinuun ja tulevaisuuteesi, et voi syyttää kuin itseäsi.

Minun moraalini ei kyllä anna myöten tehdä tuota miehelle, etenkin kun ihan oikeasti rakastan häntä. Mutta minulle tuo on myös ihan periaatekysymys, enkä voisi tehdä kenellekään noin paskamaista temppua, vaikka toinen käyttäytyisi miten huonosti.

Sen sijaan aion kyllä nyt alkaa järjestämään asioitani noin muuten sille mallille, että omillani asuminen olisi taloudellisesti helpompaa. Minun oli muutenkin tarkoitus viimeistellä graduni seuraavan parin kuukauden aikana ja etsiä sitten uusi kokopäivätyö. Sitten voin rauhallisemmin mielin etsiä oman kodin ja aloittaa alusta. Surutyön tekeminen lienee syytä aloittaa jo nyt, sillä minulla ei tässä iässä kyllä ole aikaa haaskattavaksi sinkkuna olemiseen, jos perheen haluan. Ap

Vierailija kirjoitti:

Ap hyvä, ymmärrän sinua, sillä olen itse lähes samanlainen mukautuja ja miellyttäjä. Tämä ketju on kyllä silmät avaava meille kummallekin. Olemme avomieheni kanssa kymmenisen vuotta vanhempia kuin te, joten lapsia tähän suhteeseen ei ole tulossa, mutta kosintaa olen odottanut.

Otin asian puheeksi tässä hiljattain viettäessämme oikein kivaa iltaa yhdessä ja käydessämme läpi syksyn tulevia tapahtumia. Jossain vaiheessa sanoin aika suoraan, että minusta olisi jo aika kihlautumiselle. Olimme seurustelun heti alkuvaiheessa käyneet läpi keskustelun, että avioliitto on molemmilla päämääränä.

Tuo ilta päättyi ihan mukavasti, mutta neljän vuoden avoliitto olikin sitten siinä. Seuraavana päivänä mies ilmoitti etsivänsä uuden asunnon.

Olen todella pahoillani, että sinulle kävi näin. Mutta jatkoitteko siis edelleen seurustelua ja muutitte vain erillenne vai tuliko ero?

Vierailija kirjoitti:

Ap hyvä, ymmärrän sinua, sillä olen itse lähes samanlainen mukautuja ja miellyttäjä. Tämä ketju on kyllä silmät avaava meille kummallekin. Olemme avomieheni kanssa kymmenisen vuotta vanhempia kuin te, joten lapsia tähän suhteeseen ei ole tulossa, mutta kosintaa olen odottanut.

Otin asian puheeksi tässä hiljattain viettäessämme oikein kivaa iltaa yhdessä ja käydessämme läpi syksyn tulevia tapahtumia. Jossain vaiheessa sanoin aika suoraan, että minusta olisi jo aika kihlautumiselle. Olimme seurustelun heti alkuvaiheessa käyneet läpi keskustelun, että avioliitto on molemmilla päämääränä.

Tuo ilta päättyi ihan mukavasti, mutta neljän vuoden avoliitto olikin sitten siinä. Seuraavana päivänä mies ilmoitti etsivänsä uuden asunnon.

No mitä mies vastasi, kun sanoit, että olisi aika kihlautumiselle? Onko hän jo muuttanut pois? Kun viestisi alussa tulee kuva, että on yhä avomiehesi.

Teidän suhde on melko erilainen.

Et voi jutella vakavista asioista kun itse haluat.

Mies syö sen verran kun itse haluaa, eikä ajattele että sinulle pitäisi riittää.

Nukut sohvalla jotta mies saa nukuttua.

Mietit että lapsiperheen asunnossa makuuhuoneiden pitäisi olla kaukana toisistaan ettei vauvan itkua häiritsee isiä.

Tällaisen miehen kanssa en menisi naimisiin, saati hankkisi lapsia. Ei jatkoon.

Miehelläsi on varmasti hienoja puolia, mutta kuulostaa hyvin itsekeskeiseltä.

Joko tarvitsette pariterapeutin apua tai sitten sinun pitää miettiä jos haluat elää tällä tavalla vuosikymmeniä.