Kosiiko mies ikinä?

Vierailija kirjoitti:

Jos lapset ja avioliitto ovat sinulle tärkeitä asioita, miksi et ole ottanut asian puheeksi?

Koska pelkään hänen reaktiotaan ja suhteemme kariutumista siihen keskusteluun. Hän menee vaikeaksi kaikesta noihin aiheisiin liittyvästä keskustelusta ihan yleisellä/hypoteettisella tasolla, joten en edes uskalla miettiä, miten kiusalliseksi homma voisi mennä, jos ottaisin puheeksi avioliiton/lapset juuri meidän suhteen osalta. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos mies torjuu ap:n kosinnan? Mulle kävi kahdesti niin. Vasta kolmannella kerralla suostui. Ei mitenkään mieltä ylentävää.

mitä jos ap torjuisi miehen kosinnan?

Kuten jo aiemmin sanoin, miehellä ei ole tätä pelkoa. Hän tietää varmasti, että menisin hänen kanssaan naimisiin vaikka tällä sekunnilla. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapset ja avioliitto ovat sinulle tärkeitä asioita, miksi et ole ottanut asian puheeksi?

Koska pelkään hänen reaktiotaan ja suhteemme kariutumista siihen keskusteluun. Hän menee vaikeaksi kaikesta noihin aiheisiin liittyvästä keskustelusta ihan yleisellä/hypoteettisella tasolla, joten en edes uskalla miettiä, miten kiusalliseksi homma voisi mennä, jos ottaisin puheeksi avioliiton/lapset juuri meidän suhteen osalta. Ap

samalla kuitenkin mietit suhteen kariuttamista, jos mies ei kosi. Taidat vaan pelätä pakkeja niin kuin kaikki pelkurinaiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapset ja avioliitto ovat sinulle tärkeitä asioita, miksi et ole ottanut asian puheeksi?

Koska pelkään hänen reaktiotaan ja suhteemme kariutumista siihen keskusteluun. Hän menee vaikeaksi kaikesta noihin aiheisiin liittyvästä keskustelusta ihan yleisellä/hypoteettisella tasolla, joten en edes uskalla miettiä, miten kiusalliseksi homma voisi mennä, jos ottaisin puheeksi avioliiton/lapset juuri meidän suhteen osalta. Ap

Voi hyvä isä! Haluaisit perheen miehen kanssa, joka kokee kiusalliseksi keskustella asiasta?! Miten te olette aikoinaan pystyneet keskustelemaan ehkäisystä?!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapset ja avioliitto ovat sinulle tärkeitä asioita, miksi et ole ottanut asian puheeksi?

Koska pelkään hänen reaktiotaan ja suhteemme kariutumista siihen keskusteluun. Hän menee vaikeaksi kaikesta noihin aiheisiin liittyvästä keskustelusta ihan yleisellä/hypoteettisella tasolla, joten en edes uskalla miettiä, miten kiusalliseksi homma voisi mennä, jos ottaisin puheeksi avioliiton/lapset juuri meidän suhteen osalta. Ap

samalla kuitenkin mietit suhteen kariuttamista, jos mies ei kosi. Taidat vaan pelätä pakkeja niin kuin kaikki pelkurinaiset.

No senhän sanoin viestissäni jo ihan itse. Kukapa pakkien saamisesta tykkäisi? Se, että tietäisin asioiden todellisen laidan ja saisin sen perusteella itse lopettaa suhteen, ei tuntuisi ihan niin nöyryyttävältä. Ap

Ihan hirveän ilkeää kommentointia ap:lle. Ei todellakaan ole mitään erikoista, että nainen haluaa mennä naimisiin miehensä kanssa, koska rakastaa. Heti epäillään rahojen perässä juoksemista ja prinsessahäisstä haaveilua, en kohta enää kestä tätä kyynistä peetä tällä palstalla. :D

Ap, asia pitää ottaa puheeksi, jos se sinua vaivaa. Istutte rauhassa alas, ja kerrot, että näin haluaisit tapahtuvan ja haluaisit kuulla miehen mielipiteen asiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapset ja avioliitto ovat sinulle tärkeitä asioita, miksi et ole ottanut asian puheeksi?

Koska pelkään hänen reaktiotaan ja suhteemme kariutumista siihen keskusteluun. Hän menee vaikeaksi kaikesta noihin aiheisiin liittyvästä keskustelusta ihan yleisellä/hypoteettisella tasolla, joten en edes uskalla miettiä, miten kiusalliseksi homma voisi mennä, jos ottaisin puheeksi avioliiton/lapset juuri meidän suhteen osalta. Ap

Voi hyvä isä! Haluaisit perheen miehen kanssa, joka kokee kiusalliseksi keskustella asiasta?! Miten te olette aikoinaan pystyneet keskustelemaan ehkäisystä?!

Eihän ehkäisystä keskusteleminen ole mikään vaikea tai kiusallinen aihe eikä sitpumus toiseen ihmiseen, avioliitto tai lapset sen sijaan ovat, joten niistä on tietenkin vaikeampaa puhua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapset ja avioliitto ovat sinulle tärkeitä asioita, miksi et ole ottanut asian puheeksi?

Koska pelkään hänen reaktiotaan ja suhteemme kariutumista siihen keskusteluun. Hän menee vaikeaksi kaikesta noihin aiheisiin liittyvästä keskustelusta ihan yleisellä/hypoteettisella tasolla, joten en edes uskalla miettiä, miten kiusalliseksi homma voisi mennä, jos ottaisin puheeksi avioliiton/lapset juuri meidän suhteen osalta. Ap

Voi, voi. No, minusta sinulla on 3 vaihtoehtoa:

1. Jatkat kuten ennenkin ja mietit kosiiko mies ikinä.

2. Kosit miestä, jos hän suostuu niin sovitte hääpäivän ja elätte happily ever after, jos sanoo ei niin keskustelu suhteesta ja sen jatkosta lähtee varmaankin käyntiin (jos ei, niin osaat varmaan tehdä omat johtopäätöksesi).

3. Sanot miehelle, että haluat keskustella hänen kanssaan siitä, miten suhteenne etenee ja et anna periksi ennen kuin mies suostuu ainakin kuuntelemaan. Kerrot, että haluat alkaa yrittää lasta vaikka vuoden päästä ja sitä ennen naimisiin ja mitä mieltä mies on tästä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapset ja avioliitto ovat sinulle tärkeitä asioita, miksi et ole ottanut asian puheeksi?

Koska pelkään hänen reaktiotaan ja suhteemme kariutumista siihen keskusteluun. Hän menee vaikeaksi kaikesta noihin aiheisiin liittyvästä keskustelusta ihan yleisellä/hypoteettisella tasolla, joten en edes uskalla miettiä, miten kiusalliseksi homma voisi mennä, jos ottaisin puheeksi avioliiton/lapset juuri meidän suhteen osalta. Ap

Voi hyvä isä! Haluaisit perheen miehen kanssa, joka kokee kiusalliseksi keskustella asiasta?! Miten te olette aikoinaan pystyneet keskustelemaan ehkäisystä?!

Eihän ehkäisystä keskusteleminen ole mikään vaikea tai kiusallinen aihe eikä sitpumus toiseen ihmiseen, avioliitto tai lapset sen sijaan ovat, joten niistä on tietenkin vaikeampaa puhua.

Entä avoliitosta keskusteleminen? Kyllä tämä pari on kuitenkin siitä keskustellut kun kerran yhdessä asuvat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutitte yhteen puhumatta sen enempää tulevaisuudesta? Keskustelitteko mistään muustakaan, esim. miten haluatte asua tulevaisuudessa, mitä tapahtuu jos toinen kuolee (jos asutte omistusasunnossa), mitä teette tilanteessa jos toinen jää tulottomaksi/hyvin pienituloiseksi esim. sairauden takia (eikä saa tt-tukea koska avokilla on hyvät tulot)... Mitä ylipäänsä keskustelitte ennen avoliittoa?

Meillä ei ole yhteistä omaisuutta, joten sitä asiaa ei tarvitse tässä kohtaa miettiä. Taloudelliset asiat on kyllä sovittu, meillä on yhteinen tili ja jaamme menot tulojen suhteessa. Ja tosiaan ollaan kyllä puhuttu siitä tilanteesta, että toinen jää vaikkapa työttömäksi tai sairastuu ja luvattu pitää toisesta huolta. Eli pystytään kyllä kaikesta muusta puhumaan ja yhteiselämä sujuu kivasti. Mutta juuri siksi minua huolettaakin, ettei suhteen seuraavista askeleista ole puhuttu yhtään. Ap

En todellakaan ottaisi yhteistä tiliä edes aviopuolison kanssa, saati sitten avokin, joka lain edessä on vieras ihminen.  Noilla miehesi lupauksilla huolehtimisista on myös nolla-arvo lain edessä, sillä avopuolisolla ei ole elatusvelvollisuutta.

Kosi itse miestä ja jos hän kieltäytyy, voit vetää johtopäätökset siitä, millainen arvo noilla muilla taloudellista sitoutumista vaativilla jutuilla hänelle todellisuudessa on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutitte yhteen puhumatta sen enempää tulevaisuudesta? Keskustelitteko mistään muustakaan, esim. miten haluatte asua tulevaisuudessa, mitä tapahtuu jos toinen kuolee (jos asutte omistusasunnossa), mitä teette tilanteessa jos toinen jää tulottomaksi/hyvin pienituloiseksi esim. sairauden takia (eikä saa tt-tukea koska avokilla on hyvät tulot)... Mitä ylipäänsä keskustelitte ennen avoliittoa?

Meillä ei ole yhteistä omaisuutta, joten sitä asiaa ei tarvitse tässä kohtaa miettiä. Taloudelliset asiat on kyllä sovittu, meillä on yhteinen tili ja jaamme menot tulojen suhteessa. Ja tosiaan ollaan kyllä puhuttu siitä tilanteesta, että toinen jää vaikkapa työttömäksi tai sairastuu ja luvattu pitää toisesta huolta. Eli pystytään kyllä kaikesta muusta puhumaan ja yhteiselämä sujuu kivasti. Mutta juuri siksi minua huolettaakin, ettei suhteen seuraavista askeleista ole puhuttu yhtään. Ap

En todellakaan ottaisi yhteistä tiliä edes aviopuolison kanssa, saati sitten avokin, joka lain edessä on vieras ihminen.  Noilla miehesi lupauksilla huolehtimisista on myös nolla-arvo lain edessä, sillä avopuolisolla ei ole elatusvelvollisuutta.

Kosi itse miestä ja jos hän kieltäytyy, voit vetää johtopäätökset siitä, millainen arvo noilla muilla taloudellista sitoutumista vaativilla jutuilla hänelle todellisuudessa on.

Minulla ja miesystävälläni on yhteinen tili, vaikka emme ole edes avoliitossa vaan vain seurustelemme. En oikein näe, mikä siinä on sinusta ongelmallista. Molemmat laitamme sinne saman verran rahaa yhteisiä menojamme varten noin kerran kuukaudessa. Ei tarvitse enää laskea, että kumman vuoro on tällä kertaa maksaa ruokaostokset, leffaliput, bensa tms.

Jos mies kieltäytyy, voi ap odottaa vuoden ja kosia uudelleen. Jos miehen mieli muuttuu. Meillä meni näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapset ja avioliitto ovat sinulle tärkeitä asioita, miksi et ole ottanut asian puheeksi?

Koska pelkään hänen reaktiotaan ja suhteemme kariutumista siihen keskusteluun. Hän menee vaikeaksi kaikesta noihin aiheisiin liittyvästä keskustelusta ihan yleisellä/hypoteettisella tasolla, joten en edes uskalla miettiä, miten kiusalliseksi homma voisi mennä, jos ottaisin puheeksi avioliiton/lapset juuri meidän suhteen osalta. Ap

Voi hyvä isä! Haluaisit perheen miehen kanssa, joka kokee kiusalliseksi keskustella asiasta?! Miten te olette aikoinaan pystyneet keskustelemaan ehkäisystä?!

Eihän ehkäisystä keskusteleminen ole mikään vaikea tai kiusallinen aihe eikä sitpumus toiseen ihmiseen, avioliitto tai lapset sen sijaan ovat, joten niistä on tietenkin vaikeampaa puhua.

Entä avoliitosta keskusteleminen? Kyllä tämä pari on kuitenkin siitä keskustellut kun kerran yhdessä asuvat.

Siihenkin jouduin itse tekemään aloitteen, kun asuimme jo käytännössä yhdessä ja tyhjästä asunnosta tuntui typerältä maksaa. Yritin silloinkin odottaa, että mies ottaisi asian puheeksi sitten kun on valmis, mutta jossain vaiheessa kyllästyin totaalisesti odotamaan ja ehdotus virallisesta yhteenmuutosta vain lipsahti. Mies meni vaikeaksi ja sanoi tarvitsevansa miettimisaikaa. Päätin mielessäni antaa asian olla ja lopettaa suhteen jos mies ei vuoden loppuun mennessä ottaisi asiaa uudelleen puheeksi. Noin kuukauden päästä hän sitten otti ja vuokrasimme samantien uuden, isomman asunnon. Suoraan sanoen vituttaa, jos sama täytyy käydä läpi naimisiinmenon kohdallakin. :/ Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapset ja avioliitto ovat sinulle tärkeitä asioita, miksi et ole ottanut asian puheeksi?

Koska pelkään hänen reaktiotaan ja suhteemme kariutumista siihen keskusteluun. Hän menee vaikeaksi kaikesta noihin aiheisiin liittyvästä keskustelusta ihan yleisellä/hypoteettisella tasolla, joten en edes uskalla miettiä, miten kiusalliseksi homma voisi mennä, jos ottaisin puheeksi avioliiton/lapset juuri meidän suhteen osalta. Ap

Voi hyvä isä! Haluaisit perheen miehen kanssa, joka kokee kiusalliseksi keskustella asiasta?! Miten te olette aikoinaan pystyneet keskustelemaan ehkäisystä?!

Eihän ehkäisystä keskusteleminen ole mikään vaikea tai kiusallinen aihe eikä sitpumus toiseen ihmiseen, avioliitto tai lapset sen sijaan ovat, joten niistä on tietenkin vaikeampaa puhua.

Entä avoliitosta keskusteleminen? Kyllä tämä pari on kuitenkin siitä keskustellut kun kerran yhdessä asuvat.

Siihenkin jouduin itse tekemään aloitteen, kun asuimme jo käytännössä yhdessä ja tyhjästä asunnosta tuntui typerältä maksaa. Yritin silloinkin odottaa, että mies ottaisi asian puheeksi sitten kun on valmis, mutta jossain vaiheessa kyllästyin totaalisesti odotamaan ja ehdotus virallisesta yhteenmuutosta vain lipsahti. Mies meni vaikeaksi ja sanoi tarvitsevansa miettimisaikaa. Päätin mielessäni antaa asian olla ja lopettaa suhteen jos mies ei vuoden loppuun mennessä ottaisi asiaa uudelleen puheeksi. Noin kuukauden päästä hän sitten otti ja vuokrasimme samantien uuden, isomman asunnon. Suoraan sanoen vituttaa, jos sama täytyy käydä läpi naimisiinmenon kohdallakin. :/ Ap

Mitä sitten jos vituttaa? Jos yhteenmuutonkin kanssa kävi noin, että suostui, niin luultavasti suostuu myös kosintaan. Saat ainakin haluamasi läpi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutitte yhteen puhumatta sen enempää tulevaisuudesta? Keskustelitteko mistään muustakaan, esim. miten haluatte asua tulevaisuudessa, mitä tapahtuu jos toinen kuolee (jos asutte omistusasunnossa), mitä teette tilanteessa jos toinen jää tulottomaksi/hyvin pienituloiseksi esim. sairauden takia (eikä saa tt-tukea koska avokilla on hyvät tulot)... Mitä ylipäänsä keskustelitte ennen avoliittoa?

Meillä ei ole yhteistä omaisuutta, joten sitä asiaa ei tarvitse tässä kohtaa miettiä. Taloudelliset asiat on kyllä sovittu, meillä on yhteinen tili ja jaamme menot tulojen suhteessa. Ja tosiaan ollaan kyllä puhuttu siitä tilanteesta, että toinen jää vaikkapa työttömäksi tai sairastuu ja luvattu pitää toisesta huolta. Eli pystytään kyllä kaikesta muusta puhumaan ja yhteiselämä sujuu kivasti. Mutta juuri siksi minua huolettaakin, ettei suhteen seuraavista askeleista ole puhuttu yhtään. Ap

En todellakaan ottaisi yhteistä tiliä edes aviopuolison kanssa, saati sitten avokin, joka lain edessä on vieras ihminen.  Noilla miehesi lupauksilla huolehtimisista on myös nolla-arvo lain edessä, sillä avopuolisolla ei ole elatusvelvollisuutta.

Kosi itse miestä ja jos hän kieltäytyy, voit vetää johtopäätökset siitä, millainen arvo noilla muilla taloudellista sitoutumista vaativilla jutuilla hänelle todellisuudessa on.

Toki meillä on molemmilla myös omat henkilökohtaiset tilimme, jolle jää suurempi osa palkasta. Tuo yhteinen tili vaan helpottaa mielestämme arkea ja siltä hoidetaan vuokra, sähkö, vakuutukset ym. + ruoka. Homma toimii hyvin ja kummalekin on selvää milloin käytetään omaa korttia ja milloin yhteistä. Olen myös miehen aloitteesta hiljattain siirtynyt osa-aikatöihin, jotta voin viimeistellä graduni, ja mies on kyllä pitänyt minusta huolta ihan lupaustensa mukaisesti. Pitäisi enemmänkin, mutta itse haluan häneltä apua mahdollisimman vähän. Ap

Kosi itse, niin minäkin tein.

Vierailija kirjoitti:

Kosi itse, niin minäkin tein.

Ja vastaus oli...?

Minut torjuttiin kahdesti. Ei tunnu vieläkään kivalta, vaikka kolmannella kerralla "suostui".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapset ja avioliitto ovat sinulle tärkeitä asioita, miksi et ole ottanut asian puheeksi?

Koska pelkään hänen reaktiotaan ja suhteemme kariutumista siihen keskusteluun. Hän menee vaikeaksi kaikesta noihin aiheisiin liittyvästä keskustelusta ihan yleisellä/hypoteettisella tasolla, joten en edes uskalla miettiä, miten kiusalliseksi homma voisi mennä, jos ottaisin puheeksi avioliiton/lapset juuri meidän suhteen osalta. Ap

Voi hyvä isä! Haluaisit perheen miehen kanssa, joka kokee kiusalliseksi keskustella asiasta?! Miten te olette aikoinaan pystyneet keskustelemaan ehkäisystä?!

Eihän ehkäisystä keskusteleminen ole mikään vaikea tai kiusallinen aihe eikä sitpumus toiseen ihmiseen, avioliitto tai lapset sen sijaan ovat, joten niistä on tietenkin vaikeampaa puhua.

Entä avoliitosta keskusteleminen? Kyllä tämä pari on kuitenkin siitä keskustellut kun kerran yhdessä asuvat.

Siihenkin jouduin itse tekemään aloitteen, kun asuimme jo käytännössä yhdessä ja tyhjästä asunnosta tuntui typerältä maksaa. Yritin silloinkin odottaa, että mies ottaisi asian puheeksi sitten kun on valmis, mutta jossain vaiheessa kyllästyin totaalisesti odotamaan ja ehdotus virallisesta yhteenmuutosta vain lipsahti. Mies meni vaikeaksi ja sanoi tarvitsevansa miettimisaikaa. Päätin mielessäni antaa asian olla ja lopettaa suhteen jos mies ei vuoden loppuun mennessä ottaisi asiaa uudelleen puheeksi. Noin kuukauden päästä hän sitten otti ja vuokrasimme samantien uuden, isomman asunnon. Suoraan sanoen vituttaa, jos sama täytyy käydä läpi naimisiinmenon kohdallakin. :/ Ap

Mitä sitten jos vituttaa? Jos yhteenmuutonkin kanssa kävi noin, että suostui, niin luultavasti suostuu myös kosintaan. Saat ainakin haluamasi läpi.

Ehkä saisin haluamani, mutta se ei tekisi minua onnelliseksi, sillä joutuisin sitten miettimään, ehkä jopa loppuelämääni, menikö mies kanssani naimisiin pakon edessä, selkä seinää vasten ajettuna. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapset ja avioliitto ovat sinulle tärkeitä asioita, miksi et ole ottanut asian puheeksi?

Koska pelkään hänen reaktiotaan ja suhteemme kariutumista siihen keskusteluun. Hän menee vaikeaksi kaikesta noihin aiheisiin liittyvästä keskustelusta ihan yleisellä/hypoteettisella tasolla, joten en edes uskalla miettiä, miten kiusalliseksi homma voisi mennä, jos ottaisin puheeksi avioliiton/lapset juuri meidän suhteen osalta. Ap

Voi hyvä isä! Haluaisit perheen miehen kanssa, joka kokee kiusalliseksi keskustella asiasta?! Miten te olette aikoinaan pystyneet keskustelemaan ehkäisystä?!

Eihän ehkäisystä keskusteleminen ole mikään vaikea tai kiusallinen aihe eikä sitpumus toiseen ihmiseen, avioliitto tai lapset sen sijaan ovat, joten niistä on tietenkin vaikeampaa puhua.

Entä avoliitosta keskusteleminen? Kyllä tämä pari on kuitenkin siitä keskustellut kun kerran yhdessä asuvat.

Siihenkin jouduin itse tekemään aloitteen, kun asuimme jo käytännössä yhdessä ja tyhjästä asunnosta tuntui typerältä maksaa. Yritin silloinkin odottaa, että mies ottaisi asian puheeksi sitten kun on valmis, mutta jossain vaiheessa kyllästyin totaalisesti odotamaan ja ehdotus virallisesta yhteenmuutosta vain lipsahti. Mies meni vaikeaksi ja sanoi tarvitsevansa miettimisaikaa. Päätin mielessäni antaa asian olla ja lopettaa suhteen jos mies ei vuoden loppuun mennessä ottaisi asiaa uudelleen puheeksi. Noin kuukauden päästä hän sitten otti ja vuokrasimme samantien uuden, isomman asunnon. Suoraan sanoen vituttaa, jos sama täytyy käydä läpi naimisiinmenon kohdallakin. :/ Ap

Mitä sitten jos vituttaa? Jos yhteenmuutonkin kanssa kävi noin, että suostui, niin luultavasti suostuu myös kosintaan. Saat ainakin haluamasi läpi.

Ehkä saisin haluamani, mutta se ei tekisi minua onnelliseksi, sillä joutuisin sitten miettimään, ehkä jopa loppuelämääni, menikö mies kanssani naimisiin pakon edessä, selkä seinää vasten ajettuna. Ap

Etkö ajattele sitten noin myös avoliitosta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapset ja avioliitto ovat sinulle tärkeitä asioita, miksi et ole ottanut asian puheeksi?

Koska pelkään hänen reaktiotaan ja suhteemme kariutumista siihen keskusteluun. Hän menee vaikeaksi kaikesta noihin aiheisiin liittyvästä keskustelusta ihan yleisellä/hypoteettisella tasolla, joten en edes uskalla miettiä, miten kiusalliseksi homma voisi mennä, jos ottaisin puheeksi avioliiton/lapset juuri meidän suhteen osalta. Ap

Voi hyvä isä! Haluaisit perheen miehen kanssa, joka kokee kiusalliseksi keskustella asiasta?! Miten te olette aikoinaan pystyneet keskustelemaan ehkäisystä?!

Eihän ehkäisystä keskusteleminen ole mikään vaikea tai kiusallinen aihe eikä sitpumus toiseen ihmiseen, avioliitto tai lapset sen sijaan ovat, joten niistä on tietenkin vaikeampaa puhua.

Entä avoliitosta keskusteleminen? Kyllä tämä pari on kuitenkin siitä keskustellut kun kerran yhdessä asuvat.

Siihenkin jouduin itse tekemään aloitteen, kun asuimme jo käytännössä yhdessä ja tyhjästä asunnosta tuntui typerältä maksaa. Yritin silloinkin odottaa, että mies ottaisi asian puheeksi sitten kun on valmis, mutta jossain vaiheessa kyllästyin totaalisesti odotamaan ja ehdotus virallisesta yhteenmuutosta vain lipsahti. Mies meni vaikeaksi ja sanoi tarvitsevansa miettimisaikaa. Päätin mielessäni antaa asian olla ja lopettaa suhteen jos mies ei vuoden loppuun mennessä ottaisi asiaa uudelleen puheeksi. Noin kuukauden päästä hän sitten otti ja vuokrasimme samantien uuden, isomman asunnon. Suoraan sanoen vituttaa, jos sama täytyy käydä läpi naimisiinmenon kohdallakin. :/ Ap

Mitä sitten jos vituttaa? Jos yhteenmuutonkin kanssa kävi noin, että suostui, niin luultavasti suostuu myös kosintaan. Saat ainakin haluamasi läpi.

Ehkä saisin haluamani, mutta se ei tekisi minua onnelliseksi, sillä joutuisin sitten miettimään, ehkä jopa loppuelämääni, menikö mies kanssani naimisiin pakon edessä, selkä seinää vasten ajettuna. Ap

Etkö ajattele sitten noin myös avoliitosta?

Kyllä, toisinaan mietin sitä paljonkin. Ja avioliitto on minulle sen verran iso asia, että sen takia en halua saman tapahtuvan sen kanssa. Miehen pitää haluta kanssani naimisiin, ei suostua. Siksi ehdotuksen pitäisi tulla häneltä. Ap