Kosiiko mies ikinä?

tehdä minkkiset = mies paljastaa 7 vuoden avioliiton ja kolmen lapsen jälkeen, ettei ole koskaan tätä halunnutkaan, kuinka on kärsinyt vain. mutta nyt hän on rohkea, on virittänyt salasuhteen vaimon selän takana ja lähtee nyt tästä sohvalta istumasta. Se on soronnoro. Koska rehellisyys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapset ja avioliitto ovat sinulle tärkeitä asioita, miksi et ole ottanut asian puheeksi?

Koska pelkään hänen reaktiotaan ja suhteemme kariutumista siihen keskusteluun. Hän menee vaikeaksi kaikesta noihin aiheisiin liittyvästä keskustelusta ihan yleisellä/hypoteettisella tasolla, joten en edes uskalla miettiä, miten kiusalliseksi homma voisi mennä, jos ottaisin puheeksi avioliiton/lapset juuri meidän suhteen osalta. Ap

Voi hyvä isä! Haluaisit perheen miehen kanssa, joka kokee kiusalliseksi keskustella asiasta?! Miten te olette aikoinaan pystyneet keskustelemaan ehkäisystä?!

Eihän ehkäisystä keskusteleminen ole mikään vaikea tai kiusallinen aihe eikä sitpumus toiseen ihmiseen, avioliitto tai lapset sen sijaan ovat, joten niistä on tietenkin vaikeampaa puhua.

Entä avoliitosta keskusteleminen? Kyllä tämä pari on kuitenkin siitä keskustellut kun kerran yhdessä asuvat.

Siihenkin jouduin itse tekemään aloitteen, kun asuimme jo käytännössä yhdessä ja tyhjästä asunnosta tuntui typerältä maksaa. Yritin silloinkin odottaa, että mies ottaisi asian puheeksi sitten kun on valmis, mutta jossain vaiheessa kyllästyin totaalisesti odotamaan ja ehdotus virallisesta yhteenmuutosta vain lipsahti. Mies meni vaikeaksi ja sanoi tarvitsevansa miettimisaikaa. Päätin mielessäni antaa asian olla ja lopettaa suhteen jos mies ei vuoden loppuun mennessä ottaisi asiaa uudelleen puheeksi. Noin kuukauden päästä hän sitten otti ja vuokrasimme samantien uuden, isomman asunnon. Suoraan sanoen vituttaa, jos sama täytyy käydä läpi naimisiinmenon kohdallakin. :/ Ap

Mitä sitten jos vituttaa? Jos yhteenmuutonkin kanssa kävi noin, että suostui, niin luultavasti suostuu myös kosintaan. Saat ainakin haluamasi läpi.

Ehkä saisin haluamani, mutta se ei tekisi minua onnelliseksi, sillä joutuisin sitten miettimään, ehkä jopa loppuelämääni, menikö mies kanssani naimisiin pakon edessä, selkä seinää vasten ajettuna. Ap

Etkö ajattele sitten noin myös avoliitosta?

Kyllä, toisinaan mietin sitä paljonkin. Ja avioliitto on minulle sen verran iso asia, että sen takia en halua saman tapahtuvan sen kanssa. Miehen pitää haluta kanssani naimisiin, ei suostua. Siksi ehdotuksen pitäisi tulla häneltä. Ap

Ei se tule ja tiedät sen itsekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapset ja avioliitto ovat sinulle tärkeitä asioita, miksi et ole ottanut asian puheeksi?

Koska pelkään hänen reaktiotaan ja suhteemme kariutumista siihen keskusteluun. Hän menee vaikeaksi kaikesta noihin aiheisiin liittyvästä keskustelusta ihan yleisellä/hypoteettisella tasolla, joten en edes uskalla miettiä, miten kiusalliseksi homma voisi mennä, jos ottaisin puheeksi avioliiton/lapset juuri meidän suhteen osalta. Ap

Voi hyvä isä! Haluaisit perheen miehen kanssa, joka kokee kiusalliseksi keskustella asiasta?! Miten te olette aikoinaan pystyneet keskustelemaan ehkäisystä?!

Eihän ehkäisystä keskusteleminen ole mikään vaikea tai kiusallinen aihe eikä sitpumus toiseen ihmiseen, avioliitto tai lapset sen sijaan ovat, joten niistä on tietenkin vaikeampaa puhua.

Entä avoliitosta keskusteleminen? Kyllä tämä pari on kuitenkin siitä keskustellut kun kerran yhdessä asuvat.

Siihenkin jouduin itse tekemään aloitteen, kun asuimme jo käytännössä yhdessä ja tyhjästä asunnosta tuntui typerältä maksaa. Yritin silloinkin odottaa, että mies ottaisi asian puheeksi sitten kun on valmis, mutta jossain vaiheessa kyllästyin totaalisesti odotamaan ja ehdotus virallisesta yhteenmuutosta vain lipsahti. Mies meni vaikeaksi ja sanoi tarvitsevansa miettimisaikaa. Päätin mielessäni antaa asian olla ja lopettaa suhteen jos mies ei vuoden loppuun mennessä ottaisi asiaa uudelleen puheeksi. Noin kuukauden päästä hän sitten otti ja vuokrasimme samantien uuden, isomman asunnon. Suoraan sanoen vituttaa, jos sama täytyy käydä läpi naimisiinmenon kohdallakin. :/ Ap

Mitä sitten jos vituttaa? Jos yhteenmuutonkin kanssa kävi noin, että suostui, niin luultavasti suostuu myös kosintaan. Saat ainakin haluamasi läpi.

Ehkä saisin haluamani, mutta se ei tekisi minua onnelliseksi, sillä joutuisin sitten miettimään, ehkä jopa loppuelämääni, menikö mies kanssani naimisiin pakon edessä, selkä seinää vasten ajettuna. Ap

Etkö ajattele sitten noin myös avoliitosta?

Kyllä, toisinaan mietin sitä paljonkin. Ja avioliitto on minulle sen verran iso asia, että sen takia en halua saman tapahtuvan sen kanssa. Miehen pitää haluta kanssani naimisiin, ei suostua. Siksi ehdotuksen pitäisi tulla häneltä. Ap

Ei se tule ja tiedät sen itsekin.

Eli kannattaisiko siis päättää suhde mitä pikimmiten? Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapset ja avioliitto ovat sinulle tärkeitä asioita, miksi et ole ottanut asian puheeksi?

Koska pelkään hänen reaktiotaan ja suhteemme kariutumista siihen keskusteluun. Hän menee vaikeaksi kaikesta noihin aiheisiin liittyvästä keskustelusta ihan yleisellä/hypoteettisella tasolla, joten en edes uskalla miettiä, miten kiusalliseksi homma voisi mennä, jos ottaisin puheeksi avioliiton/lapset juuri meidän suhteen osalta. Ap

Voi hyvä isä! Haluaisit perheen miehen kanssa, joka kokee kiusalliseksi keskustella asiasta?! Miten te olette aikoinaan pystyneet keskustelemaan ehkäisystä?!

Eihän ehkäisystä keskusteleminen ole mikään vaikea tai kiusallinen aihe eikä sitpumus toiseen ihmiseen, avioliitto tai lapset sen sijaan ovat, joten niistä on tietenkin vaikeampaa puhua.

Entä avoliitosta keskusteleminen? Kyllä tämä pari on kuitenkin siitä keskustellut kun kerran yhdessä asuvat.

Siihenkin jouduin itse tekemään aloitteen, kun asuimme jo käytännössä yhdessä ja tyhjästä asunnosta tuntui typerältä maksaa. Yritin silloinkin odottaa, että mies ottaisi asian puheeksi sitten kun on valmis, mutta jossain vaiheessa kyllästyin totaalisesti odotamaan ja ehdotus virallisesta yhteenmuutosta vain lipsahti. Mies meni vaikeaksi ja sanoi tarvitsevansa miettimisaikaa. Päätin mielessäni antaa asian olla ja lopettaa suhteen jos mies ei vuoden loppuun mennessä ottaisi asiaa uudelleen puheeksi. Noin kuukauden päästä hän sitten otti ja vuokrasimme samantien uuden, isomman asunnon. Suoraan sanoen vituttaa, jos sama täytyy käydä läpi naimisiinmenon kohdallakin. :/ Ap

Mitä sitten jos vituttaa? Jos yhteenmuutonkin kanssa kävi noin, että suostui, niin luultavasti suostuu myös kosintaan. Saat ainakin haluamasi läpi.

Ehkä saisin haluamani, mutta se ei tekisi minua onnelliseksi, sillä joutuisin sitten miettimään, ehkä jopa loppuelämääni, menikö mies kanssani naimisiin pakon edessä, selkä seinää vasten ajettuna. Ap

Etkö ajattele sitten noin myös avoliitosta?

Kyllä, toisinaan mietin sitä paljonkin. Ja avioliitto on minulle sen verran iso asia, että sen takia en halua saman tapahtuvan sen kanssa. Miehen pitää haluta kanssani naimisiin, ei suostua. Siksi ehdotuksen pitäisi tulla häneltä. Ap

Ei se tule ja tiedät sen itsekin.

Eli kannattaisiko siis päättää suhde mitä pikimmiten? Ap

Ei. Vaan kosi itse. Katsotaan mitä vastaa. Kestätkö pakit? Jos kuitenkin haluaa asua yhdessä, muttei halua naimisiin, niin kestätkö sen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapset ja avioliitto ovat sinulle tärkeitä asioita, miksi et ole ottanut asian puheeksi?

Koska pelkään hänen reaktiotaan ja suhteemme kariutumista siihen keskusteluun. Hän menee vaikeaksi kaikesta noihin aiheisiin liittyvästä keskustelusta ihan yleisellä/hypoteettisella tasolla, joten en edes uskalla miettiä, miten kiusalliseksi homma voisi mennä, jos ottaisin puheeksi avioliiton/lapset juuri meidän suhteen osalta. Ap

Jos olet jo yli kolmekymppinen, ei sinulla ole enää aikaa vitkutella asian selvittämisen kanssa. Saatat jäädä lapsettomaksi, jos vielä odotat. Kysyt mieheltäsi suoraan, haluaako hän lapsia ja avioliittoa ja jos haluaa, niin koska. Ihan turhaan teet asioista noin monimutkaisia. Sitten se sinua vasta v*tuttaakin, jos jäät ilman lapsia sen takia, kun ette toimineet ajoissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapset ja avioliitto ovat sinulle tärkeitä asioita, miksi et ole ottanut asian puheeksi?

Koska pelkään hänen reaktiotaan ja suhteemme kariutumista siihen keskusteluun. Hän menee vaikeaksi kaikesta noihin aiheisiin liittyvästä keskustelusta ihan yleisellä/hypoteettisella tasolla, joten en edes uskalla miettiä, miten kiusalliseksi homma voisi mennä, jos ottaisin puheeksi avioliiton/lapset juuri meidän suhteen osalta. Ap

Voi hyvä isä! Haluaisit perheen miehen kanssa, joka kokee kiusalliseksi keskustella asiasta?! Miten te olette aikoinaan pystyneet keskustelemaan ehkäisystä?!

Eihän ehkäisystä keskusteleminen ole mikään vaikea tai kiusallinen aihe eikä sitpumus toiseen ihmiseen, avioliitto tai lapset sen sijaan ovat, joten niistä on tietenkin vaikeampaa puhua.

Entä avoliitosta keskusteleminen? Kyllä tämä pari on kuitenkin siitä keskustellut kun kerran yhdessä asuvat.

Siihenkin jouduin itse tekemään aloitteen, kun asuimme jo käytännössä yhdessä ja tyhjästä asunnosta tuntui typerältä maksaa. Yritin silloinkin odottaa, että mies ottaisi asian puheeksi sitten kun on valmis, mutta jossain vaiheessa kyllästyin totaalisesti odotamaan ja ehdotus virallisesta yhteenmuutosta vain lipsahti. Mies meni vaikeaksi ja sanoi tarvitsevansa miettimisaikaa. Päätin mielessäni antaa asian olla ja lopettaa suhteen jos mies ei vuoden loppuun mennessä ottaisi asiaa uudelleen puheeksi. Noin kuukauden päästä hän sitten otti ja vuokrasimme samantien uuden, isomman asunnon. Suoraan sanoen vituttaa, jos sama täytyy käydä läpi naimisiinmenon kohdallakin. :/ Ap

Mitä sitten jos vituttaa? Jos yhteenmuutonkin kanssa kävi noin, että suostui, niin luultavasti suostuu myös kosintaan. Saat ainakin haluamasi läpi.

Ehkä saisin haluamani, mutta se ei tekisi minua onnelliseksi, sillä joutuisin sitten miettimään, ehkä jopa loppuelämääni, menikö mies kanssani naimisiin pakon edessä, selkä seinää vasten ajettuna. Ap

Etkö ajattele sitten noin myös avoliitosta?

Kyllä, toisinaan mietin sitä paljonkin. Ja avioliitto on minulle sen verran iso asia, että sen takia en halua saman tapahtuvan sen kanssa. Miehen pitää haluta kanssani naimisiin, ei suostua. Siksi ehdotuksen pitäisi tulla häneltä. Ap

Ei se tule ja tiedät sen itsekin.

Eli kannattaisiko siis päättää suhde mitä pikimmiten? Ap

Ei. Vaan kosi itse. Katsotaan mitä vastaa. Kestätkö pakit? Jos kuitenkin haluaa asua yhdessä, muttei halua naimisiin, niin kestätkö sen?

No jos mies haluaa asua yhdessä, muttei kuitenkaan halua naimisiin, on se minusta aika selvä viesti siitä, että olen vain korvike sen aikaa, kunnes joku parempi löytyy. Ap

Kosi tänä iltana ja tule huomenna tänne kertomaan, mitä mies sanoi! Jään odottamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapset ja avioliitto ovat sinulle tärkeitä asioita, miksi et ole ottanut asian puheeksi?

Koska pelkään hänen reaktiotaan ja suhteemme kariutumista siihen keskusteluun. Hän menee vaikeaksi kaikesta noihin aiheisiin liittyvästä keskustelusta ihan yleisellä/hypoteettisella tasolla, joten en edes uskalla miettiä, miten kiusalliseksi homma voisi mennä, jos ottaisin puheeksi avioliiton/lapset juuri meidän suhteen osalta. Ap

Voi hyvä isä! Haluaisit perheen miehen kanssa, joka kokee kiusalliseksi keskustella asiasta?! Miten te olette aikoinaan pystyneet keskustelemaan ehkäisystä?!

Eihän ehkäisystä keskusteleminen ole mikään vaikea tai kiusallinen aihe eikä sitpumus toiseen ihmiseen, avioliitto tai lapset sen sijaan ovat, joten niistä on tietenkin vaikeampaa puhua.

Entä avoliitosta keskusteleminen? Kyllä tämä pari on kuitenkin siitä keskustellut kun kerran yhdessä asuvat.

Siihenkin jouduin itse tekemään aloitteen, kun asuimme jo käytännössä yhdessä ja tyhjästä asunnosta tuntui typerältä maksaa. Yritin silloinkin odottaa, että mies ottaisi asian puheeksi sitten kun on valmis, mutta jossain vaiheessa kyllästyin totaalisesti odotamaan ja ehdotus virallisesta yhteenmuutosta vain lipsahti. Mies meni vaikeaksi ja sanoi tarvitsevansa miettimisaikaa. Päätin mielessäni antaa asian olla ja lopettaa suhteen jos mies ei vuoden loppuun mennessä ottaisi asiaa uudelleen puheeksi. Noin kuukauden päästä hän sitten otti ja vuokrasimme samantien uuden, isomman asunnon. Suoraan sanoen vituttaa, jos sama täytyy käydä läpi naimisiinmenon kohdallakin. :/ Ap

Mitä sitten jos vituttaa? Jos yhteenmuutonkin kanssa kävi noin, että suostui, niin luultavasti suostuu myös kosintaan. Saat ainakin haluamasi läpi.

Ehkä saisin haluamani, mutta se ei tekisi minua onnelliseksi, sillä joutuisin sitten miettimään, ehkä jopa loppuelämääni, menikö mies kanssani naimisiin pakon edessä, selkä seinää vasten ajettuna. Ap

Etkö ajattele sitten noin myös avoliitosta?

Kyllä, toisinaan mietin sitä paljonkin. Ja avioliitto on minulle sen verran iso asia, että sen takia en halua saman tapahtuvan sen kanssa. Miehen pitää haluta kanssani naimisiin, ei suostua. Siksi ehdotuksen pitäisi tulla häneltä. Ap

Ei se tule ja tiedät sen itsekin.

Eli kannattaisiko siis päättää suhde mitä pikimmiten? Ap

Ei. Vaan kosi itse. Katsotaan mitä vastaa. Kestätkö pakit? Jos kuitenkin haluaa asua yhdessä, muttei halua naimisiin, niin kestätkö sen?

No jos mies haluaa asua yhdessä, muttei kuitenkaan halua naimisiin, on se minusta aika selvä viesti siitä, että olen vain korvike sen aikaa, kunnes joku parempi löytyy. Ap

Tämä on vain sinun päässäsi oleva asia. Todella moni pari on yhdessä ja avoliitossa olematta naimisissa. Mutta jos olet noin ehdoton, niin sitten olet.

Vierailija kirjoitti:

Kosi tänä iltana ja tule huomenna tänne kertomaan, mitä mies sanoi! Jään odottamaan.

Ei ihan rohkeus riitä siihen. Eikä nyt ole muutenkaan oikein hyvä hetki ottaa asiaa puheeksi, kun miehen työpaikalla on helvetti irti, eikä hän ole parhaalla mahdollisella tuulella. Toisaalta sitten taas kun hän on hyväntuulinen ja meillä menee loistavasti, en uskalla pilata sitä puhumalla näistä asioista. En tosiaan tiedä, milloin olisi hyvä hetki käydä tuo keskustelu. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapset ja avioliitto ovat sinulle tärkeitä asioita, miksi et ole ottanut asian puheeksi?

Koska pelkään hänen reaktiotaan ja suhteemme kariutumista siihen keskusteluun. Hän menee vaikeaksi kaikesta noihin aiheisiin liittyvästä keskustelusta ihan yleisellä/hypoteettisella tasolla, joten en edes uskalla miettiä, miten kiusalliseksi homma voisi mennä, jos ottaisin puheeksi avioliiton/lapset juuri meidän suhteen osalta. Ap

Voi hyvä isä! Haluaisit perheen miehen kanssa, joka kokee kiusalliseksi keskustella asiasta?! Miten te olette aikoinaan pystyneet keskustelemaan ehkäisystä?!

Eihän ehkäisystä keskusteleminen ole mikään vaikea tai kiusallinen aihe eikä sitpumus toiseen ihmiseen, avioliitto tai lapset sen sijaan ovat, joten niistä on tietenkin vaikeampaa puhua.

Entä avoliitosta keskusteleminen? Kyllä tämä pari on kuitenkin siitä keskustellut kun kerran yhdessä asuvat.

Siihenkin jouduin itse tekemään aloitteen, kun asuimme jo käytännössä yhdessä ja tyhjästä asunnosta tuntui typerältä maksaa. Yritin silloinkin odottaa, että mies ottaisi asian puheeksi sitten kun on valmis, mutta jossain vaiheessa kyllästyin totaalisesti odotamaan ja ehdotus virallisesta yhteenmuutosta vain lipsahti. Mies meni vaikeaksi ja sanoi tarvitsevansa miettimisaikaa. Päätin mielessäni antaa asian olla ja lopettaa suhteen jos mies ei vuoden loppuun mennessä ottaisi asiaa uudelleen puheeksi. Noin kuukauden päästä hän sitten otti ja vuokrasimme samantien uuden, isomman asunnon. Suoraan sanoen vituttaa, jos sama täytyy käydä läpi naimisiinmenon kohdallakin. :/ Ap

Mitä sitten jos vituttaa? Jos yhteenmuutonkin kanssa kävi noin, että suostui, niin luultavasti suostuu myös kosintaan. Saat ainakin haluamasi läpi.

Ehkä saisin haluamani, mutta se ei tekisi minua onnelliseksi, sillä joutuisin sitten miettimään, ehkä jopa loppuelämääni, menikö mies kanssani naimisiin pakon edessä, selkä seinää vasten ajettuna. Ap

Etkö ajattele sitten noin myös avoliitosta?

Kyllä, toisinaan mietin sitä paljonkin. Ja avioliitto on minulle sen verran iso asia, että sen takia en halua saman tapahtuvan sen kanssa. Miehen pitää haluta kanssani naimisiin, ei suostua. Siksi ehdotuksen pitäisi tulla häneltä. Ap

Ei se tule ja tiedät sen itsekin.

Eli kannattaisiko siis päättää suhde mitä pikimmiten? Ap

Ei. Vaan kosi itse. Katsotaan mitä vastaa. Kestätkö pakit? Jos kuitenkin haluaa asua yhdessä, muttei halua naimisiin, niin kestätkö sen?

No jos mies haluaa asua yhdessä, muttei kuitenkaan halua naimisiin, on se minusta aika selvä viesti siitä, että olen vain korvike sen aikaa, kunnes joku parempi löytyy. Ap

Tämä on vain sinun päässäsi oleva asia. Todella moni pari on yhdessä ja avoliitossa olematta naimisissa. Mutta jos olet noin ehdoton, niin sitten olet.

Mutta miksi välttää sitoutumista mistään muusta syystä kuin siitä, että haluaa pysytellä vapaana siltä varalta, että jotain parempaa tulee vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kosi tänä iltana ja tule huomenna tänne kertomaan, mitä mies sanoi! Jään odottamaan.

Ei ihan rohkeus riitä siihen. Eikä nyt ole muutenkaan oikein hyvä hetki ottaa asiaa puheeksi, kun miehen työpaikalla on helvetti irti, eikä hän ole parhaalla mahdollisella tuulella. Toisaalta sitten taas kun hän on hyväntuulinen ja meillä menee loistavasti, en uskalla pilata sitä puhumalla näistä asioista. En tosiaan tiedä, milloin olisi hyvä hetki käydä tuo keskustelu. Ap

No kysy sitten, kun hän on hyvätuulinen. Pakkohan sun on kysyä. Sitten vähän näet missä mennään. Tuu sit kertoo tänne. Haluan tietää, mihin suuntaan tämä menee. t. se, jonka mies kieltäytyi 2 kertaa kosinnasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapset ja avioliitto ovat sinulle tärkeitä asioita, miksi et ole ottanut asian puheeksi?

Koska pelkään hänen reaktiotaan ja suhteemme kariutumista siihen keskusteluun. Hän menee vaikeaksi kaikesta noihin aiheisiin liittyvästä keskustelusta ihan yleisellä/hypoteettisella tasolla, joten en edes uskalla miettiä, miten kiusalliseksi homma voisi mennä, jos ottaisin puheeksi avioliiton/lapset juuri meidän suhteen osalta. Ap

Voi hyvä isä! Haluaisit perheen miehen kanssa, joka kokee kiusalliseksi keskustella asiasta?! Miten te olette aikoinaan pystyneet keskustelemaan ehkäisystä?!

Eihän ehkäisystä keskusteleminen ole mikään vaikea tai kiusallinen aihe eikä sitpumus toiseen ihmiseen, avioliitto tai lapset sen sijaan ovat, joten niistä on tietenkin vaikeampaa puhua.

Entä avoliitosta keskusteleminen? Kyllä tämä pari on kuitenkin siitä keskustellut kun kerran yhdessä asuvat.

Siihenkin jouduin itse tekemään aloitteen, kun asuimme jo käytännössä yhdessä ja tyhjästä asunnosta tuntui typerältä maksaa. Yritin silloinkin odottaa, että mies ottaisi asian puheeksi sitten kun on valmis, mutta jossain vaiheessa kyllästyin totaalisesti odotamaan ja ehdotus virallisesta yhteenmuutosta vain lipsahti. Mies meni vaikeaksi ja sanoi tarvitsevansa miettimisaikaa. Päätin mielessäni antaa asian olla ja lopettaa suhteen jos mies ei vuoden loppuun mennessä ottaisi asiaa uudelleen puheeksi. Noin kuukauden päästä hän sitten otti ja vuokrasimme samantien uuden, isomman asunnon. Suoraan sanoen vituttaa, jos sama täytyy käydä läpi naimisiinmenon kohdallakin. :/ Ap

Mitä sitten jos vituttaa? Jos yhteenmuutonkin kanssa kävi noin, että suostui, niin luultavasti suostuu myös kosintaan. Saat ainakin haluamasi läpi.

Ehkä saisin haluamani, mutta se ei tekisi minua onnelliseksi, sillä joutuisin sitten miettimään, ehkä jopa loppuelämääni, menikö mies kanssani naimisiin pakon edessä, selkä seinää vasten ajettuna. Ap

Etkö ajattele sitten noin myös avoliitosta?

Kyllä, toisinaan mietin sitä paljonkin. Ja avioliitto on minulle sen verran iso asia, että sen takia en halua saman tapahtuvan sen kanssa. Miehen pitää haluta kanssani naimisiin, ei suostua. Siksi ehdotuksen pitäisi tulla häneltä. Ap

Ei se tule ja tiedät sen itsekin.

Eli kannattaisiko siis päättää suhde mitä pikimmiten? Ap

Ei. Vaan kosi itse. Katsotaan mitä vastaa. Kestätkö pakit? Jos kuitenkin haluaa asua yhdessä, muttei halua naimisiin, niin kestätkö sen?

No jos mies haluaa asua yhdessä, muttei kuitenkaan halua naimisiin, on se minusta aika selvä viesti siitä, että olen vain korvike sen aikaa, kunnes joku parempi löytyy. Ap

Tämä on vain sinun päässäsi oleva asia. Todella moni pari on yhdessä ja avoliitossa olematta naimisissa. Mutta jos olet noin ehdoton, niin sitten olet.

Mutta miksi välttää sitoutumista mistään muusta syystä kuin siitä, että haluaa pysytellä vapaana siltä varalta, että jotain parempaa tulee vastaan.

Edelleenkään naimissaolo ei ole tae sille, että ollaan yhdessä loppuelämä. Mies ( tai nainen) voi silti ihastua ja rakastua johonkuhun toiseen, vaikka ollaankin paperilappunen alkekirjoitettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kosi tänä iltana ja tule huomenna tänne kertomaan, mitä mies sanoi! Jään odottamaan.

Ei ihan rohkeus riitä siihen. Eikä nyt ole muutenkaan oikein hyvä hetki ottaa asiaa puheeksi, kun miehen työpaikalla on helvetti irti, eikä hän ole parhaalla mahdollisella tuulella. Toisaalta sitten taas kun hän on hyväntuulinen ja meillä menee loistavasti, en uskalla pilata sitä puhumalla näistä asioista. En tosiaan tiedä, milloin olisi hyvä hetki käydä tuo keskustelu. Ap

No kysy sitten, kun hän on hyvätuulinen. Pakkohan sun on kysyä. Sitten vähän näet missä mennään. Tuu sit kertoo tänne. Haluan tietää, mihin suuntaan tämä menee. t. se, jonka mies kieltäytyi 2 kertaa kosinnasta.

En tiedä pystynkö, pelottaa liikaa ja en tykkää tuntea oloani typeräksi. Minun täytyy muutenkin viimeistellä nyt opintoni ja hankkia uusi kokopäiväinen työ, jotta pärjään paremmin omillani asuessa, kun kulut väkisinkin nousevat sitten. Joten ehkä turvaan selustani ennen kuin puhun aiheesta miehen kanssa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapset ja avioliitto ovat sinulle tärkeitä asioita, miksi et ole ottanut asian puheeksi?

Koska pelkään hänen reaktiotaan ja suhteemme kariutumista siihen keskusteluun. Hän menee vaikeaksi kaikesta noihin aiheisiin liittyvästä keskustelusta ihan yleisellä/hypoteettisella tasolla, joten en edes uskalla miettiä, miten kiusalliseksi homma voisi mennä, jos ottaisin puheeksi avioliiton/lapset juuri meidän suhteen osalta. Ap

Voi hyvä isä! Haluaisit perheen miehen kanssa, joka kokee kiusalliseksi keskustella asiasta?! Miten te olette aikoinaan pystyneet keskustelemaan ehkäisystä?!

Eihän ehkäisystä keskusteleminen ole mikään vaikea tai kiusallinen aihe eikä sitpumus toiseen ihmiseen, avioliitto tai lapset sen sijaan ovat, joten niistä on tietenkin vaikeampaa puhua.

Entä avoliitosta keskusteleminen? Kyllä tämä pari on kuitenkin siitä keskustellut kun kerran yhdessä asuvat.

Siihenkin jouduin itse tekemään aloitteen, kun asuimme jo käytännössä yhdessä ja tyhjästä asunnosta tuntui typerältä maksaa. Yritin silloinkin odottaa, että mies ottaisi asian puheeksi sitten kun on valmis, mutta jossain vaiheessa kyllästyin totaalisesti odotamaan ja ehdotus virallisesta yhteenmuutosta vain lipsahti. Mies meni vaikeaksi ja sanoi tarvitsevansa miettimisaikaa. Päätin mielessäni antaa asian olla ja lopettaa suhteen jos mies ei vuoden loppuun mennessä ottaisi asiaa uudelleen puheeksi. Noin kuukauden päästä hän sitten otti ja vuokrasimme samantien uuden, isomman asunnon. Suoraan sanoen vituttaa, jos sama täytyy käydä läpi naimisiinmenon kohdallakin. :/ Ap

Mitä sitten jos vituttaa? Jos yhteenmuutonkin kanssa kävi noin, että suostui, niin luultavasti suostuu myös kosintaan. Saat ainakin haluamasi läpi.

Ehkä saisin haluamani, mutta se ei tekisi minua onnelliseksi, sillä joutuisin sitten miettimään, ehkä jopa loppuelämääni, menikö mies kanssani naimisiin pakon edessä, selkä seinää vasten ajettuna. Ap

Etkö ajattele sitten noin myös avoliitosta?

Kyllä, toisinaan mietin sitä paljonkin. Ja avioliitto on minulle sen verran iso asia, että sen takia en halua saman tapahtuvan sen kanssa. Miehen pitää haluta kanssani naimisiin, ei suostua. Siksi ehdotuksen pitäisi tulla häneltä. Ap

Ei se tule ja tiedät sen itsekin.

Eli kannattaisiko siis päättää suhde mitä pikimmiten? Ap

Ei. Vaan kosi itse. Katsotaan mitä vastaa. Kestätkö pakit? Jos kuitenkin haluaa asua yhdessä, muttei halua naimisiin, niin kestätkö sen?

No jos mies haluaa asua yhdessä, muttei kuitenkaan halua naimisiin, on se minusta aika selvä viesti siitä, että olen vain korvike sen aikaa, kunnes joku parempi löytyy. Ap

Tämä on vain sinun päässäsi oleva asia. Todella moni pari on yhdessä ja avoliitossa olematta naimisissa. Mutta jos olet noin ehdoton, niin sitten olet.

Mutta miksi välttää sitoutumista mistään muusta syystä kuin siitä, että haluaa pysytellä vapaana siltä varalta, että jotain parempaa tulee vastaan.

Edelleenkään naimissaolo ei ole tae sille, että ollaan yhdessä loppuelämä. Mies ( tai nainen) voi silti ihastua ja rakastua johonkuhun toiseen, vaikka ollaankin paperilappunen alkekirjoitettu.

Tietysti voi, mutta on sillä lappusella kuitenkin jonninlaista symboliarvoa. Suhteesta on sen helpompi lähteä, mitä epävirallisempi se on. Kyllä minusta siis sitoutuminen on jonkilainen osoitus siitä, ettei ole aikeissa karata ensimmäisen houkutuksen tullen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kosi tänä iltana ja tule huomenna tänne kertomaan, mitä mies sanoi! Jään odottamaan.

Ei ihan rohkeus riitä siihen. Eikä nyt ole muutenkaan oikein hyvä hetki ottaa asiaa puheeksi, kun miehen työpaikalla on helvetti irti, eikä hän ole parhaalla mahdollisella tuulella. Toisaalta sitten taas kun hän on hyväntuulinen ja meillä menee loistavasti, en uskalla pilata sitä puhumalla näistä asioista. En tosiaan tiedä, milloin olisi hyvä hetki käydä tuo keskustelu. Ap

Ookoo, eli suhteenne oikea ongelma on se, että miehelläsi on kaikki valta suhteessa. Sinä mukautat käytöstäsi hänen tarpeidensa mukaan (olivat ne sitten hänen tarpeensa olla tänä iltana rauhassa, tai hänen tarpeensa "saada säilyttää" mielenrauha silloin kun on hyvällä tuulella). Anna kun arvaan, että mies tuskin ajattelee sinun tarpeitasi edes 5% yhtä paljon kuin sinä ajattelet hänen tarpeitaan. Ja tämän vuoksi ei ole myöskään ottanut ja kosinut. Jos hän tietää tarpeesi perheen perustamisesta, se on joko hänelle ihan se ja sama, tai sitten hän ei oikeasti edes tunne sinua niin hyvin, että tietäisi mitä haluat ja tarvitset.

Olet myös epävarma miehen halusta olla kanssasi, koska olet itse ollut aloitteentekijä kaikissa suhdettanne koskevissa eteenpäin siirtymisissä. Ajattelet että kosinta miehen aloitteesta korjaisi tuon epäsuhdanteen, mutta todellisuudessa ongelmat lienevät jo jossain paljon syvemmällä.

Olen itse eronnut samankaltaisesta suhteesta. Hassu juttu, mutta eron jälkeen tajusin, että pärjäsin itse vallan mainiosti - olinhan jo vuosikaudet pitänyt huolen omista tarpeistani ja henkisestä hyvinvoinnistani. Miehellä oli vaikeampaa, kun häntä kuunnellut, tukenut ja kannustanut nainen katosi. Silloin olisi kyllä halunnut yhtäkkiä naimisiin ja lastentekoon, mutta tuolloin oli jo myöhäistä.

en kyllä enää ihmettele miksi miestä ei kiinnostanut yhteenmuutot eikä näköjään avioliittokaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapset ja avioliitto ovat sinulle tärkeitä asioita, miksi et ole ottanut asian puheeksi?

Koska pelkään hänen reaktiotaan ja suhteemme kariutumista siihen keskusteluun. Hän menee vaikeaksi kaikesta noihin aiheisiin liittyvästä keskustelusta ihan yleisellä/hypoteettisella tasolla, joten en edes uskalla miettiä, miten kiusalliseksi homma voisi mennä, jos ottaisin puheeksi avioliiton/lapset juuri meidän suhteen osalta. Ap

Voi hyvä isä! Haluaisit perheen miehen kanssa, joka kokee kiusalliseksi keskustella asiasta?! Miten te olette aikoinaan pystyneet keskustelemaan ehkäisystä?!

Eihän ehkäisystä keskusteleminen ole mikään vaikea tai kiusallinen aihe eikä sitpumus toiseen ihmiseen, avioliitto tai lapset sen sijaan ovat, joten niistä on tietenkin vaikeampaa puhua.

Entä avoliitosta keskusteleminen? Kyllä tämä pari on kuitenkin siitä keskustellut kun kerran yhdessä asuvat.

Siihenkin jouduin itse tekemään aloitteen, kun asuimme jo käytännössä yhdessä ja tyhjästä asunnosta tuntui typerältä maksaa. Yritin silloinkin odottaa, että mies ottaisi asian puheeksi sitten kun on valmis, mutta jossain vaiheessa kyllästyin totaalisesti odotamaan ja ehdotus virallisesta yhteenmuutosta vain lipsahti. Mies meni vaikeaksi ja sanoi tarvitsevansa miettimisaikaa. Päätin mielessäni antaa asian olla ja lopettaa suhteen jos mies ei vuoden loppuun mennessä ottaisi asiaa uudelleen puheeksi. Noin kuukauden päästä hän sitten otti ja vuokrasimme samantien uuden, isomman asunnon. Suoraan sanoen vituttaa, jos sama täytyy käydä läpi naimisiinmenon kohdallakin. :/ Ap

Mitä sitten jos vituttaa? Jos yhteenmuutonkin kanssa kävi noin, että suostui, niin luultavasti suostuu myös kosintaan. Saat ainakin haluamasi läpi.

Ehkä saisin haluamani, mutta se ei tekisi minua onnelliseksi, sillä joutuisin sitten miettimään, ehkä jopa loppuelämääni, menikö mies kanssani naimisiin pakon edessä, selkä seinää vasten ajettuna. Ap

Etkö ajattele sitten noin myös avoliitosta?

Kyllä, toisinaan mietin sitä paljonkin. Ja avioliitto on minulle sen verran iso asia, että sen takia en halua saman tapahtuvan sen kanssa. Miehen pitää haluta kanssani naimisiin, ei suostua. Siksi ehdotuksen pitäisi tulla häneltä. Ap

Ei se tule ja tiedät sen itsekin.

Eli kannattaisiko siis päättää suhde mitä pikimmiten? Ap

Ei. Vaan kosi itse. Katsotaan mitä vastaa. Kestätkö pakit? Jos kuitenkin haluaa asua yhdessä, muttei halua naimisiin, niin kestätkö sen?

No jos mies haluaa asua yhdessä, muttei kuitenkaan halua naimisiin, on se minusta aika selvä viesti siitä, että olen vain korvike sen aikaa, kunnes joku parempi löytyy. Ap

Tämä on vain sinun päässäsi oleva asia. Todella moni pari on yhdessä ja avoliitossa olematta naimisissa. Mutta jos olet noin ehdoton, niin sitten olet.

Mutta miksi välttää sitoutumista mistään muusta syystä kuin siitä, että haluaa pysytellä vapaana siltä varalta, että jotain parempaa tulee vastaan.

Edelleenkään naimissaolo ei ole tae sille, että ollaan yhdessä loppuelämä. Mies ( tai nainen) voi silti ihastua ja rakastua johonkuhun toiseen, vaikka ollaankin paperilappunen alkekirjoitettu.

Tietysti voi, mutta on sillä lappusella kuitenkin jonninlaista symboliarvoa. Suhteesta on sen helpompi lähteä, mitä epävirallisempi se on. Kyllä minusta siis sitoutuminen on jonkilainen osoitus siitä, ettei ole aikeissa karata ensimmäisen houkutuksen tullen.

Sillä ei ole tämänpäivän maailmassa enää mitään symboliarvoa kuin joillekuille ihmisille. Totta kai ihmisellä saa olla ns. perinteisiä arvoja, kuten avioliitto, mutta se ei ole mikään edellytys parisuhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kosi tänä iltana ja tule huomenna tänne kertomaan, mitä mies sanoi! Jään odottamaan.

Ei ihan rohkeus riitä siihen. Eikä nyt ole muutenkaan oikein hyvä hetki ottaa asiaa puheeksi, kun miehen työpaikalla on helvetti irti, eikä hän ole parhaalla mahdollisella tuulella. Toisaalta sitten taas kun hän on hyväntuulinen ja meillä menee loistavasti, en uskalla pilata sitä puhumalla näistä asioista. En tosiaan tiedä, milloin olisi hyvä hetki käydä tuo keskustelu. Ap

Ookoo, eli suhteenne oikea ongelma on se, että miehelläsi on kaikki valta suhteessa. Sinä mukautat käytöstäsi hänen tarpeidensa mukaan (olivat ne sitten hänen tarpeensa olla tänä iltana rauhassa, tai hänen tarpeensa "saada säilyttää" mielenrauha silloin kun on hyvällä tuulella). Anna kun arvaan, että mies tuskin ajattelee sinun tarpeitasi edes 5% yhtä paljon kuin sinä ajattelet hänen tarpeitaan. Ja tämän vuoksi ei ole myöskään ottanut ja kosinut. Jos hän tietää tarpeesi perheen perustamisesta, se on joko hänelle ihan se ja sama, tai sitten hän ei oikeasti edes tunne sinua niin hyvin, että tietäisi mitä haluat ja tarvitset.

Olet myös epävarma miehen halusta olla kanssasi, koska olet itse ollut aloitteentekijä kaikissa suhdettanne koskevissa eteenpäin siirtymisissä. Ajattelet että kosinta miehen aloitteesta korjaisi tuon epäsuhdanteen, mutta todellisuudessa ongelmat lienevät jo jossain paljon syvemmällä.

Olen itse eronnut samankaltaisesta suhteesta. Hassu juttu, mutta eron jälkeen tajusin, että pärjäsin itse vallan mainiosti - olinhan jo vuosikaudet pitänyt huolen omista tarpeistani ja henkisestä hyvinvoinnistani. Miehellä oli vaikeampaa, kun häntä kuunnellut, tukenut ja kannustanut nainen katosi. Silloin olisi kyllä halunnut yhtäkkiä naimisiin ja lastentekoon, mutta tuolloin oli jo myöhäistä.

Olet kyllä jossain määrin oikeassa siinä, että miehen tarpeet tulevat aina ykkösenä, eikä hän kestä pienintäkään epämukavuutta kenenkään toisen vuoksi. Esim. hän syö ruoasta aina sen verran, kun haluaa ja minä sen mitä jää yli. Tai jos hän ei ole saanut kunnolla nukuttua niin minä siirryn sohvalle yöksi tai kahdeksi, ettei hengittämiseni tai liikkumiseni sängyssä olisi häiriötekijä. Ap

Kysyt miehen mielipidettä. Siltä varalta että suhde kuitenkin on sellainen missä haluat jatkaa, onko mitään järkeä erota, ennen kuin viimeinenkin kortti on pelattu?

Jos mies ei halua naimisiin, tyydyt tilanteeseen ja ajattelet, että mies on hölmö moukka, kun on roikutellut sinua löysässä hirressä näin monta vuotta, eikä yrityksistäsi huolimatta ole tajunnut miten hieno nainen olet.

Ei se elämä yhteen mieheen pääty, vielä ehdit korjata tilanteen ja löytää uuden parisuhteen. Eikä siinä ole mitään häpeällistä. Mutta jos kalpit mäkeen ennen kuin olet edes kysynyt, se on vähän pelkurimaista käytöstä. Vai toivotko, että dramaattisesti eroa uhkailemalla ja sitten eroriitojen tuoksinnassa tarpeistasi ilmoittamalla, mies myöntyy naimisiin näennäisesti omasta tahdostaan? Se puolestaan on manipulaatiota.

Eli olehan vain rohkea ja ota härkää sarvesta. Ei sinun tarvitse kosia, riittää että kysyt mitä mieltä mies on asioista ja millä aikataululla olette liikenteessä.

Vierailija kirjoitti:

en kyllä enää ihmettele miksi miestä ei kiinnostanut yhteenmuutot eikä näköjään avioliittokaan. 

Mitä tarkoitat?