Lue keskustelun säännöt.
Miehen synttärilahja odotti keittiönpöydällä.. en voi mitään, olen pettynyt ja loukkaantunut
Vaikka yritän ajatella, että "sentään muisti!" Mutta luulisi miehen jo näinä vuosina oppineen tuntemaan makuni..
Pöydällä oli siis muki tekstillä "can`t ceep calm because i finnish" ja mukissa suklaapatukka, ei korttia. Pidän kyllä suklaasta, mutta en hölmöistä tekstimukeista ja tulee sellainen fiilis, että mies vain hätäpäissään osti jotain ! :(
Viime vuonna sain rannekorun, sattumalta kun menimme uusimaan miehen kellon hihnaa viikko ennen synttäreitäni ja alessa oli ihania koruja. Pakko se on näköjään uskoa, että tuolta mieheltä on turha odottaa mtään fiksua yllätyslahjaa, jos ei ole kuudessa vuodessa oppinut, että hyvä dekkari ja ruusut toimisivat niin tuskinpa oppii ikinä.
Ja nyt on neljään asti aikaa harjoitella reaktiota, kun mies tulee kotiin ! Ahdistaa.
Kommentit (403)
Alle 10 vuotiaiden syntymäpäivien noteerauksen ymmärän. Huvittavia aikuiset mielenpahoittajat, varmaan pitäisi nimipäivätkin noteerata?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinpä..mä en oo saanu lahjaksi mitään..:/ enkä äitienpäivänä..ja jouluna kirjan jota itse pyysin..muuten tuskin olisi lahjaa tullut (
Osta itse itsellesi dekkareita ja ruusuja, vaikka yksi kirja ja ruusukimppu kerran kuukaudessa.
Kyllä mieskin sitten huomaa, mistä sinä pidät ellei sokea ole.
Itse ostin ennen kotiin leikkokukkia pari kertaa viikossa, aina kauppareissun yhteydessä. Välillä ostin ruukkukukan. Mies huomasi tämän ja alkoi itsekin ostaa kukkia kotiin.
Meillä tuodaan leikkokukkakimppu kotiin vähän väliä. Kirjoja en voi minäkään odottaa mieheltäni, koska hän ei harrasta lukemista, eikä käy kirjakaupoissa. Kerran jouluviikolla hän ehdotti, että mennään kirjakauppaan ja saan itse valita sieltä kirjan, jonka hän maksaa.
Puhu sille miehellesi ja näytä, mistä tykkäät ihan konkreettisesti.
Vierailija kirjoitti:
Hei, mies oikeesti edes muisti. Toihan on ihan hellyyttävää. Mä olisin otettu.
Ihan kuin puhuisit jostain pikkulapsesta :D
Mäkin olisin loukkaantunut tuollaisesta lahjasta. Onko miehesi pihi vai muuten vaan ei osaa hankkia hyvää lahjaa? Olisi ostanut vaikka lahjakortin klassiseen hierontaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niinpä..mä en oo saanu lahjaksi mitään..:/ enkä äitienpäivänä..ja jouluna kirjan jota itse pyysin..muuten tuskin olisi lahjaa tullut (
Paitsi olen siitä iloinen että muutaman kerran olen saanut kukkia..
Vierailija kirjoitti:
Alle 10 vuotiaiden syntymäpäivien noteerauksen ymmärän. Huvittavia aikuiset mielenpahoittajat, varmaan pitäisi nimipäivätkin noteerata?
Me olemme 50+ ja 60+ vuotiaita ja muistamme edelleen toisiamme tapaamispäivänämme, josta suhteemme alkoi. Neljäs yhteinen vuosi menossa. Lisäksi tietysti syntymä- ja nimipäivinä + jouluna. Matkoilta tuodaan aina toiselle tuliaisia. Ja nimenomaan miehen aloitteesta, koska meidän suhteessamme minä olen se, joka ei osaa ostaa lahjoja. Että revi siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei, mies oikeesti edes muisti. Toihan on ihan hellyyttävää. Mä olisin otettu.
Ihan kuin puhuisit jostain pikkulapsesta :D
Eikö meillä kaikilla oo lapsellisia piirteitä? Miehellä kai sentään oli hyvä tahto.
Kyllä mäkin rehellisesti sanottuna olisin pettynyt tollasesta lahjasta. Noi mukahauskat tekstimukit on niin juntteja.. Olis edes sitten ostanut jonkun kauniin "merkki"mukin jos oli pakko kahvikuppi ostaa.. no mutta, miehet...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, tietääkö mies, mitä sinä toivoisit tapahtuvaksi synttäreinäsi?
Että sinä haluat lahjan ja mielellään kirjan?
Miehet ovat keskimäärin meitä naisia heikompia vaistoamaan sanattomia viestejä. Osin se varmaan on kasvatuksen tulosta, naisilta odotetaan herkkävaistoista toisten toiveiden ja tunteiden vaistoamista ja miehiltä ei sellaista juurikaan edellytetä.
Mutta koskaan ei ole liian myöhäistä vähän opettaa... sanoa suoraan ÄÄNEEN, että toivoisin sinulta sellaista käytöstä ja ilahtuisin tällaisesta.
Sitten jos mies selvän toiveen sivuuttaa, niin sitten sopii loukkaantua. Minusta ei muuten. Kas kun jokainen meistä on omassa lapsuudessaan oppinut vähän erilaisen juhlimiskulttuurin - minunkaan lapsuudessani aikuisten synttäreitä ei noteerattu kuin viisikymppiset. Ehkä sinun miehesi ajattelee niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alle 10 vuotiaiden syntymäpäivien noteerauksen ymmärän. Huvittavia aikuiset mielenpahoittajat, varmaan pitäisi nimipäivätkin noteerata?
Me olemme 50+ ja 60+ vuotiaita ja muistamme edelleen toisiamme tapaamispäivänämme, josta suhteemme alkoi. Neljäs yhteinen vuosi menossa. Lisäksi tietysti syntymä- ja nimipäivinä + jouluna. Matkoilta tuodaan aina toiselle tuliaisia. Ja nimenomaan miehen aloitteesta, koska meidän suhteessamme minä olen se, joka ei osaa ostaa lahjoja. Että revi siitä.
Neljäs yhteinen vuosi menossa... Elätte vielä suhteen alkuhuumaa. Kyllä se muistaminen tasaantuu vuosien edetessä useimmilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osta miehelle lahjaksi silityslauta ja jos tulee ihmettelyä, niin sano että ainakin muistit syntymäpäivän.
Miten miehet voivatkin muistaa veikkausliigan, mm-lätkän pelit ja kossupullon hinnan, mutta noi todella vaikeet asiat ei vaan onnistu.
Anna miehelle ensi kerralla lahjaksi esim kasvojenpesuainetta,ilman korttia. Jätä vaan pöydälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei, mies oikeesti edes muisti. Toihan on ihan hellyyttävää. Mä olisin otettu.
Ihan kuin puhuisit jostain pikkulapsesta :D
Sama tuli mieleen. Ei ihme, että miehet käyttäytyy kuin lapset, kun lähtökohtainen asenne on, että jos jotain muistaa/tekee se on aivan ihmeellisen hieno asia oli se sitten mennyt pieleen tai ei. Niille miehille voi puhua. Mun mies on ostanut mulle viimeiset 10 vuotta lahjakortin kirjakauppaan, kun ei osaa ostaa koruja tai muitakaan ja oon sanonut, että kirjat on mulle se paras lahja.
Ymmärrän tunteesi ap. Minäkin olen huonoista lahjoista loukkaantunut muutaman kerran. Tai siitä ettei ole edes muistettu. Alkuhuuman ja lasten myötä suhde usein menee siihen suuntaan, että ne muistamiset miehen puolelta on mitä on. Meillä lapset ovat alkaneet toistamaan samaa mantraa kuin mitä itse sanon, että haluan kukkia. Nyt niitä leikkokukkia taas tulee, kun on monta muistuttajaa.
En osta ikinä kenellekään lahjoja juuri siksi, että lahjan saajalle tulee kuitenkin vain paha mieli kun lahja olikin väärä, ja sitten joudun kärvistelemään syyllisyydessä. Helpompi jättää se lahjan hankkimisvaihe pois ja kärvistellä syyllisyydessä sen takia, etten anna lahjoja. Ja olen nainen, joten ei tämä ole vain miesten ongelma, ettei osaa hankkia niitä täydellisiä lahjoja.
Ei se mikään synttärilahja ollut. Itselleen oli ostanut.
Hennot vihjeet ei mene perille. Kerro että nauttisit joskus yllätyksistä. Toisaalta toisen yllättäminen on vaikeaa. Voisit tehdä tulevaisuutta varten listan asioista joista pidät.
Laita toki mieluisimmat ensiksi, jos ei malta listaa pitkälle lukea. Vähän tylsää se on, mutta ehkä ei sitten tulisi niitä pettymyksiä paljon.
Olen itse huono keksimään lahjoja puolisolleni, koska en halua mitään turhaa tai ei mieleistä hankkia. Hänen makunsa on vähän vaativampi, niin se tuo haastetta. Mä en myöskään muista päivämääriä, tai katsoa sitä kalenteria, mutta jotain hyötyä on facebookista... Onnea kuitenkin!
Ei nyt kannata niin vakavasti ottaa. Mä sain mieheltä viime synttäreinä rullakebabin :D oli kyllä hyvää
Hei, mies oikeesti edes muisti. Toihan on ihan hellyyttävää. Mä olisin otettu.