Piditkö kouluruuasta?

Yleisesti ottaen en. Oli päiviä kun en syönyt muuta kuin näkkäriä ja join vettä. Yritäppä tolla sitten pärjätä 8 h päivä...

Kuulostaa oudolta, että jossain olisi tarjottu raakaa jauhelihaa. Keittiöhenkilökuntaa ei kuitenkaan pyydetä verkolla kadulta. En usko, että Simpsoneista tutun koulun meininki olisi täälläkin totta:

https://i.pinimg.com/736x/01/76/cf/0176cf7c542bcaa36196cd1d5be7484e--sc…

http://cdn.images.express.co.uk/img/dynamic/galleries/x701/181603.jpg

Söin aina, ei ollut montaakaan ruokaa josta en pitänyt. Nykyään inhoan tillilihaa ja kanaviillokkia.

Rakastin silloin erityisesti veripalttua, voi veljet...

Tilliliha ja Punajuurivatkuli jäivät 80- luvulla Rovaniemen kouluissa syömäti. Muu maistui.

Vierailija kirjoitti:

Tilliliha ja Punajuurivatkuli jäivät 80- luvulla Rovaniemen kouluissa syömäti. Muu maistui.

Mä oon aina luullut että tuo vatkuli on joku vauvapalstan oma keksintö. Mutta nyt ekaa kertaa googlasin sen, että se vissiin on ihan oikeaa ruokaa :D

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa oudolta, että jossain olisi tarjottu raakaa jauhelihaa. Keittiöhenkilökuntaa ei kuitenkaan pyydetä verkolla kadulta. En usko, että Simpsoneista tutun koulun meininki olisi täälläkin totta:

https://i.pinimg.com/736x/01/76/cf/0176cf7c542bcaa36196cd1d5be7484e--sc…

http://cdn.images.express.co.uk/img/dynamic/galleries/x701/181603.jpg

Täällä myös! Ongelma oli varmaan siinä että 10 kg jauhelihaa ruskistetaan kerralla, jolloin kaikkea jauhelihaa ei saa/ehdi lastalla tökittyä kovin pieneksi ja jauheliha jää melko isoiksi kökkäreiksi ja isoimmat kökkäreet ovat sisältä raakoja. 

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa oudolta, että jossain olisi tarjottu raakaa jauhelihaa. Keittiöhenkilökuntaa ei kuitenkaan pyydetä verkolla kadulta. En usko, että Simpsoneista tutun koulun meininki olisi täälläkin totta:

https://i.pinimg.com/736x/01/76/cf/0176cf7c542bcaa36196cd1d5be7484e--sc…

http://cdn.images.express.co.uk/img/dynamic/galleries/x701/181603.jpg

Minä kirjoitin siitä että ammattikoulussa oli raakaa. Usein oli lihamureketta, ja uskon että ruoanlaittajat olivat niitä keittäjäpuolen opiskelijoita, en tiedä missä mätti mutta ihan kamalaa oli. Lisäksi täytteenä oli sieniä, joita en siihen aikaan osannut syödä. Kotona en saanut edes ruokaa, vaan söin sitten opintolainalla, en tukeakaan saanut ja osan rahoistani vei äiti silti. Että en tiedä olinko turhan ylpeä, mutta ennemmin söin inhoamaani kaurapuuroa aamuisin kuin kouluruokaa.

Siitä ei tarvitse pitää, sitä syödään, että pysytään hengissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tilliliha ja Punajuurivatkuli jäivät 80- luvulla Rovaniemen kouluissa syömäti. Muu maistui.

Mä oon aina luullut että tuo vatkuli on joku vauvapalstan oma keksintö. Mutta nyt ekaa kertaa googlasin sen, että se vissiin on ihan oikeaa ruokaa :D

No ei se kyllä ole oikeaa ruokaa, vaikka jostain syystä ruoka -kategoriaan niputetaankin.

Tykkäsin. Lapsuudessani vanhemmat oli rappiolla ja lapset heitteillä. Koulussa piti vetää navan täydeltä sapuskaa, koska kotona ei useinkaan ollut mitään ruokaa. Joskus oli leipää tai jotain purkkihernaria, mutta liian usein tyhjät kaapit. Joskus kävin koulun jälkeen varastamassa näkkäriä ruokalasta (ne jätettiin pöydille liinalla peitettynä), että olis varmasti illaksi jtn.

Eli juu. Kouluruoka piti mut suunnilleen hengissä ja tosiaan rakastin sitä. Eikä tarvinu talvella varastaa nakkeja kaupasta.

Vierailija kirjoitti:

Tykkäsin. Lapsuudessani vanhemmat oli rappiolla ja lapset heitteillä. Koulussa piti vetää navan täydeltä sapuskaa, koska kotona ei useinkaan ollut mitään ruokaa. Joskus oli leipää tai jotain purkkihernaria, mutta liian usein tyhjät kaapit. Joskus kävin koulun jälkeen varastamassa näkkäriä ruokalasta (ne jätettiin pöydille liinalla peitettynä), että olis varmasti illaksi jtn.

Eli juu. Kouluruoka piti mut suunnilleen hengissä ja tosiaan rakastin sitä. Eikä tarvinu talvella varastaa nakkeja kaupasta.

Tärkeä ja opettava tarina. Itse en tykännyt kouluruuasta, koska äiti teki parempaa. Mutta on kyllä hieno juttu että kouluruoka on auttanut sinua pärjäämään <3

Tykkäsin erityisesti kun ruokana oli:

Kalapuikot ja kermaviilikastike

Pyttipannu

Kanaviillokki ja riisi

Kebablihakastike ja riisi

Inhokit olivat:

Kesäkeitto

Puurot

Siskonmakkarakeitto (siskonmakkara on yhä pahaa)

Kumiperunat ylipäätään (menivät alas jotenkin vain kalapuikkopäivinä)

Lihakastike (sitkeät läskiset lihanpalat kumiperunoiden kanssa)

Jauhelihaperunasoselaatikko (miten saivatkin siitä niin pahaa löysää mössöä, itsetekemänä on hyvää)

Muut ruoat olivat sitten jotain tältä väliltä.

Minun ensimmäiset muistikuvani kouluruoasta ovat 70-luvulta. Nyt kun niitä muistelee, niin olivat ne ruoat silloin oikeastaan ihan ok. Tai jos siis vertaan nykyiseen tilaan. Silloin ruoka tehtiin koululla ihan itse, siis esim perunat pestiin raakoina ja keitettiin tarpeen mukaan. Käytössä ei ollut esikypsennettyjä vakuumiperunoita vielä. Samoin oli kaiken muun ruoan kanssa, ruoka oli vasta valmistettua, ei pitkiä aikoja lämpimänä säilytettyä tai kylmävalmistettua.

Yksinkertaista evästähän se oli, esim salaatteja ei ollut ollenkaan, silloin tällöin porkkana-tai lantturaastetta. Mausteita ei käytetty juurikaan, maustepippuria oli jos oikein hurjaksi heittäydyttiin. Mutta suolaa oli ruoassa huomattavasti enemmän ja voita ja muuta rasvaa käytettiin paljon enemmän kuin nyt. Nykysuosituksilla ei suolaa juuri ole, ja voi on ihan tuntematon käsite.

En ole koulun keittiöllä töissä, mutta oman työni vuoksi tiedän varsin hyvin mitä kouluruoka nykyään on ja suositusten ja resurssien vaikutus on selvästi näkyvissä. Ruoka on valmisruokaa tai puolivalmistetta. Suolaa ei saa käyttää ja maustamistaidon kanssa on vähän niin ja näin. Seinäjoen kaupunki on malliesimerkki tästä. Päätettiin kertaheitolla siirtyä tarjoamaan vain Sydänmerkkiaterioita. Reseptien suola- ja rasvapitoisuudet romautettiin kerralla sopimaan Sydänmerkkiin, mutta mitään ei laitettu tilalle. Sitten alkoi mekkala, lapset (opettajista puhumattakaan) lakkasivat syömästä. Asiasta mesottiin pitkin mielipidepalstoja ja pääemäntä vain vastaili, että kun se Sydänmerkki. Niin, hieno asia, mutta ei niitä reseptejä nyt niin vaan muuteta. Pitää osata maustaa ruoka niin, että se on syömiskelpoista ilman suolaa ja rasvaa. Sitten ostettiinkin Santa Marialta maustamiskoulutus keittäjille. Nyt ruoka on suht koht syötävää, mutta lujille otti. Tätkin olisi voinut ohjata vähän paremmin, jos olisi taitoja. Mutta taidottomuus ammattikeittiöissä onkin ihan eri tarina...

Oulusa koulusa tuli tutuksi artikkelissa mainittu kaikkien suokkari, rössypottu, jota myös leikkisästi paskasopaksi kutsuttiin. Hauska kuulla että vielä tänäpänäkin lapsia kidutetaan pari kertaa vuodessa rössypotuilla. Onhan siinä kaloreita että kaipa sitä ruoaksi voi kutsua.

Kerran sitten eräs iäkkäämpi sukulaisrouva tarjosi itsetehtyä rössypottua, oli aikamoinen yllätys kun se olikin hyvää! Tuli ihan petetty olo.

Ongelma on se että koulukeittiöitä ei ole. Ruoka tulee keskuskeittiöisyä ja vain lämmitetään koululla. Aina ei ees lämmitetä. Tai se lämmitetään mutta ehtii jäähtyä ennen kuin vikat saa syötyä.

Lisäksi sitä säilyvyyttä yms lisätään keinotekoisesti.

Sen lisäksi se ruoka pitää hotkia, koska aikaa on vain vartti.

Ja ruokatunti on ekassa vuorossa kello 10.20. Se ei mitenkään pidä nälkää kotiintuloon asti.

Ruoka myös loppuu kesken.

Meillä on käytännössä kotona koulupäivinä myös kaksi lämmintä ruokaa. Toinen kun tulevat koulusta ja toinen vielä illalla.

Ja nää on pieniruokaisia tyttöjä.

T. Teinien äiti

Kävin peruskoulun 80-90-luvuilla. Ruokalistalla oli kauhua herättäviä ruokia kuten leipäpuuroa (vanhoista leivänkannikoista ja puolukasta), kanaviillokkia ja kaalilaatikkoa. Joskus oli klimppisoppaa, mutta onneksi klimppejä ei ollut pakko syödä. Mutta myös paljon hyviä ruokia (esim. silakkalaatikko, jossa siankylkeä päällä, nam!). Kaikissa kirkasliemisissä keitoissa oli outo sivumaku, mistähän lie johtunut. Uunimakkara oli muuten hyvää, mutta sen kanssa piti syödä aina todella pahaa lisäkettä, jossa oli vetisiä pakastevihanneksia ja kananmunaa. Näkkileipää sai syödä niin paljon kuin halusi ja juoda maitoa ja piimää.  Joskus saatiin tuoremehua. Mehu oli pyöreissä muovikipoissa, joissa oli foliokannet. Juomat juotiin peltimukeista, lautasina oli kirkkaan keltaiset ja oranssit muovilautaset. Ruokajonossa oli hauska hölöttää kavereiden kanssa. Viimeisenä koulupäivänä ruokalassa tarjottiin aina lakka- tai kuningatartuutit. 

Tykkäsin vaikka kotona saikin parempaa. Vähän vanhempana en uskaltanut tosin tätä enää ääneen sanoa koska muut lapset luokalla haukkuivat kouluruokaa niin kovaäänisesti. Traumoja ei tullut edes siitä kun jouduin istumaan yksin ruokalassa opettajan vahtiessa että kaikki silakkapihvi tuli syötyä. Silakkaa välttelin kyllä ruotojen takia aikuisuuteen asti, mutta nykyään rapeaksi paistettu silakka on yksi lempiruoistani.

Minusta on jotenkin surullista miten jo vanhemmat omalla käytöksellään ovat monesti auttamassa näiden asenteiden muodostumisessa. Minulle ruoanlaitto on intohimo ja rakkain harrastus ja siihen kuuluu olennaisesti ruoan kunnioittaminen: vaikkei ruoka aina olisikaan niin maistuvaa, on lautanen syötävä tyhjäksi. Tämän toivon voivan lapsellenikin opettaa.

Pidin, mutta en pitänyt ruokailun järjestelyistä. Meillä oli ahdas ruokala. Jos halusi syödä ja kaikki pöydät oli jo varattu, piti vaan tunkea johonkin tuntemattomien pöytään. Tuo oli itselleni sellainen sosiaalinen kompastuskivi, etten käynyt ysiluokalla ollenkaan syömässä. Ja ei, se ei johtunut karkeista ja kioskeista, kuten näissä uutisissa aina väitetään. Join vettä nälkääni koulupäivän ajan. Ihan hirveää aikaa.

Pidin monista ruoista, mutta en kaikista. Minä pidin pinaattilätyistä ja -keitosta, merimiespihvistä, ohrapuurosta ja mehukeitosta jne., mutta inhosin esimerkiksi kanaviillokkia.

Söin koulussa ainakin salaattia ja näkkileipää, ts. en kuulunut kermamunkki- tai karkkileiriin.

Ala-asteella oli pahemmat ruoat, kuin yläasteella ja lukiossa, mutta pääsääntöisesti pidin ruoasta. Inhokkeja oli maksasta ja verestä tehdyt ruoat, mutta ne poistuivatkin listalta ala-asteen jälkeen. Yläasteella siirryin kasvisruokaan, mikä olikin yleensä aika hyvää.

(90 luvulla)