Piditkö kouluruuasta?

Vieläkin arvostan ala-asteen opettajieni linjaa, etteivät sekaantuneet toisten syömiseen ja syömättömyyteen. Tosi rauhalliset ruokailuhetket muistan olleen.

Kyllä. Harvoin oli oikeasti niin pahaa ruokaa ettei voinut syödä mitään. Itse olin aktiivinen teini joka tarvitsi energiaa muustakin, kun näkkileivästä. Aina meillä syötiin kotona myös lämmin ruoka.

Kanaviilokki mustaherukkahillolla oli super hyvää.

91/2000 peruskoulussa Helsingissä.

Pääsääntöisesti pidin. Herkkujani olivat mm. pinaattikeitto, kanaviillokki, tilliliha. En pitänyt uunimakkarasta enkä makkarakeitosta, koska se koulun makkara oli karseaa, teollisuusmakkaraksi sitä sanottiin. Kotona kyllä maistui makkararuuatkin, kun makkara oli kunnollista.

Aloitin koulun -73.

Peruskoulussa tuo jakautui jotenkin niin, että 10% oli hyvää, 70% syömäkelpoista, 20% jäi syömättä tai oli syötävä koska pakotettiin. Lukiossa syötiin samaa apetta peruskoululaisten kanssa.

Ala-asteellahan homma meni niin, että voi kyllä pyytää pientä tai isoa annosta, mutta tasan sama kauhallinen lykättiin kaikille. Jos ei saanut syötyä niin jämiä joutui piilottelemaan maitopurkkiin kun poiskaan ei saanut heittää. Vararehtori kyttäsi roskiksen vieressä ja jos lautasella oli vielä jotakin, niin lähetti takaisin pöytään närppimään sitä jäähtynyttä maksakastiketta tai purkkaa muistuttavaa tillilihaa itku kurkussa.

Toivottavasti meininki on 35 vuodessa muuttunut.

Köyhänä lapsena melkein kaikki ruoka maistui.

Ainoa ongelma oli maksaruuat.

Varsinkin maksakastike, missä oli sattumina möykkyjä joita ei saanut edes pureskelemalla pienemmiksi.

Ne oli pakko niellä kokonaisina itkua niellen. Sitten 10 minuuttia se pala matkusti hissillä suun ja vatsan välillä niin että oksennus oli vähällä tulla lautaselle.

Mutta käsky oli ettei mitään saanut jäädä lautaselle.

Pidin. En muista että olisi ollut oikeastaan mitään mitä olisin jättänyt syömättä.

Aloin pitää kouluruuasta vasta lukiossa. Ala-asteella ja yläasteella kouluruuan valmisti sama firma, ja ruoka oli ravintoköyhää, mautonta, väritöntä ja yksipuolista. Käytännössä neljänä päivänä viikossa ruoka oli perunaa, kaalisalaattia tai kuivaa Porkkanaraastetta ja "lihakastiketta", eli ruskeaa laihaa lientä, jonka seassa lautaselle saattoi päätyä pala paprikaa ja pari hassua lihasuikaletta. Viidentenä päivänä saattoi olla einesmaksalaatikko tai laihaa mautonta kalakeittoa. Ruoka ei pitänyt nälkää.

Lukiossa ruoka muuttui täysin - monipuolistui, ja siinä alkoi olla makua ja väriä. Ainaisen näkkileivän sijaan ruuan ohessa tarjottiin myös ruisleipää ja sämpylöitä. Salaatit olivat muutakin kuin kaalia ja kuivaa porkkanaa. Välillä ruuan kanssa sai jälkkärin, joskus pidettiin toiveruokapäiviä, ja joskus kansainvälisiä ruokaviikkoja, syötiin eri maiden ruokia.

Peruskoulussa en pahemmin. Ihan muutama ruoka oli sellaisia, jotka oli oikeasti hyviä. Joka päivä kävin kuitenkin jotain syömässä. Lukiossa oli paremmat ruoat, siellä tykkäsin paljon useammista ruoista. Lukion jälkeen en kouluissa koskaan syönyt kouluruokia. 90- ja 00-luvulla tämä.

Ihan hyvää joskus herkullistakin. Meillä kotona oli hyvin vaatimatonta, mutta terveelistä rukaa. Äitini laittoi kasvisruokaa kolmena päivänä viikossa, jota tapaa olen jatkanut omassa perheessäni.  Kouluruoka ilmaisena täydensi hyvin kotiruokaa. Aina söin kaikkea mitä koulussa tarjottiin. Nyt aikuisena kaipaisin näitä ilmaisia lounaita. Työpaikalla kun niitä ei tarjota. Maksettava on itse. Ajattelen, että moni nuori on sen verta kehittymätön ja tottunut roskaruokaan, ettei koulun tarjoilu kiinnosta. Vyötärön seutu on monilla  nuorilla paksu. Jopa alaluokilla näkee paksuja lapsia. Ruokailut on mennyt heillä överiksi ja huonoiksi ravinnonsaanniltaan. Paljon on tottumuksista ja kavereiden mielipiteistä kiinni kouluruokailun aliarvostaminenkin. 

Muistan kauhulla kansakoulusta veripalttua. Sitä oli paksu siivu valkokastikkeella ja iso nahkaperuna kyljessä. En suostuisi sitä vieläkään syömään. Kaalilaatikko puolukkahillolla oli yllättävän hyvää. Pieni koulu Helsingissä ja omat keittäjät.

Pidin. Ala-asteen kävin -82 alkaen pienessä koulussa, jossa oli oma keittäjä ja ruoka oli todella hyvää. Yläasteella ei ollut ihan niin hyvää, mutta maistui silti. Lukion kävin taas eri koulussa ja sielläkin oli ihan ok sapuskaa.

Vanhemmat olivat pienipalkkaisissa töissä ja välillä työttöminä, joten meillä ei kotona hirveästi juhlittu ruokapöydässä(kään). Kouluruoka oli iso juttu ja olen kyllä kiitollinen siitä.

Pääsääntöisesti kyllä tykkäsin kouluruoista, niin peruskoulussa kuin lukiossakin. Otin sen verran ruokaa kuin jaksoin tai kykenin syömään. Oli siellä muutamia ruokia, joista en hirveästi tykännyt, muistaakseni joku mantelikala ja kala sitruunaisessa kastikkeessa tms. Oli kuitenkin pakko syödä kun oli niin nälkä ja muuten ei olisi jaksanut olla loppupäivää koulussa. Lempiruokia oli mm. makaronilaatikko, perunat ja nakkikastike, ja hernekeittopäivät, jolloin leiväksi oli vaaleaa leipää tai sitten jälkkäriksi lättyjä. Jälkkäreistä myös ehdoton suosikki oli marjat ja vaniljakastike. <3

Olin ekaluokkalainen vm -77. Kyllä mä yleensä niistä pidin pääruuista, mutta en ole kalansyöjä, en pidä kalasta, ja siihen aikaan 70-80 luvuilla kouluissa ei ollut mitään vaihtoehtoja, ei edes kasvisruoka. Mulla jäi niinä päivinä näkkärin ja voinapin varaan. Vihasin ruokaa nimeltä tilliliha, se oli oksettavaa sitkeää ja pahaa. Sen sijaan veriletut tehtiin ala-asteella vielä oikeasta verestä (nyt taisi moni pyörtyä), ja ne oli rapeita ja hyviä ja syötiin puolukkahillon kanssa. Äiti teki niitä joskus viikonloppuisin. Ruokalistalle ei kuulunut pitsoja, lasagneja ym. vaan ne oli sitä perinteistä suomalaista keittoja ja kastikkeita. Hernekeittopäivänä oli joko lätty tai jäätelöpuikko jälkkäriksi. Todellakaan en syönyt niitä lanttu- ja kaalipuolukkaraasteita tms., vieläkin oksettaa kun mietin. Ne vihannekset oli nimittäin useimmiten raasteita ja ne ui vedessä.

Aivan kauhea trauma jäänyt kun meillä pienessä alakoulussa oli kaadettu maidot valmiiksi teräsmukeihin kun ruokalaan mentiin. Minä olin aloittanut uudessa koulussa vasta, en juonut maitoa ollenkaan joten sitten aina jätin juomatta sen. Jossain vaiheessa joku keittäjä kiantuli kysymään miks en juo..

Meillä oli myös maksalaatikkoa joka oli niin vetistä mössöä että kaikki piilottelivat sitä voirasioihin yms. Kun llisi pitänyt syödä. Keittäjä myös kauhoi annoksen lautaselle ja vaikka sanoi tosi vähän niin sitä oli liikaa:(

Kyllä pidin aina välillä. Lasagne, puuro ja mehukeitto sekä kanaviillokki olivat ihanimmat ruuat. Koetin joskus itse tehdä kanaviillokkia mutta en osannut yhtä hyvää kuin koulussa. Uunimakkarasta, tillilihasta, verilätyistä ja limalaatikoista en tykännyt. Limalaatikoita olivat siis kaikki epämääräiset laatikkoruuat, jotka oli höystetty juustolla, joka venyi ja venyi kuin räkä. Pinaattiletuistakaan en koulussa tykännyt mutta nyt aikuisena olen niistäkin alkanut pitää.

Merkillistä kyllä nykykoulussa suurin menekki tyttöjen keskuudessa on perunamuusilla ja uunimakkaralla. Välillä ne jopa loppuvat kesken. Pojille taas lihapullat ovat ylitse kaiken muun.

Maanantaisin ja lomien jälkeen ja perjantaisin valmistetaan puolitoistakertainen satsi ruokaa oppilaille. Aika moni tulee kodista, jossa ei ilmeisesti saa tarpeeksi ruokaa.

En, mutta kouluruoasta pidin.

Pidin ruoasta mutta yläasteella lakkasin käymästä. Syynä se että minulle riitti aamupala ja illalla lämmin ruoka. Nyt aikuisenakaan ei ole ikinä nälkä keskellä päivää.

Alakoulun pakkosyönti oli kyllä hirveää enkä ole todellakaan nirso. Rupesin vihaamaan puuroa kun kerran koulussa sen ylös oksensin ja piti syödä lisää!