Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten mä en jaksa ihmisten juttuja enää yhtään..?
24.09.2017 |
Olen alkanut vakavasti pohtia, missä on vika, kun en tunnu jaksavan ihmisiä ja ihmisten juttuja enää laisinkaan.
Pohdin vakavissani, olenko erakkoutumassa, tulossa hulluksi, masentunut vai onko introverttiyteni vallannut minussa enemmän alaa, vai olenko vain tullut "niin vanhaksi" (lähellä 4-kymppiä) että olen jo kuullut kaikki jutut niin moneen kertaan ja kyllästynyt merkityksettömään small talkiin ja tyhjänjauhamiseen kuluvaan aikaan (ja ajan tuhlaukseen).
En enää jaksa vastata kavereideni puheluihin. Olen valitettavasti hyvä kuuntelija, ja mulle soitellaan usein ja jauhetaan tylsiä juttuja, ja suorastaan ärsyynnyn, kun huomaan että puhelin soi. Olenkin lakannut vastaamasta, laitan vain viestiä perään jossa kehotan kertomaan viestillä, jos oli jotain oikeaa asiaa. Useimmiten ei ole ollut, vastaukseksi saan että ajankuluksi vain olisi soitellut. Ja todellakin, harva näistä ees kysyy mitä mulle kuuluu, puhuvat yksinpuheluna vain omat asiansa, mitä lapsensa ovat touhunneet, mikä flunssa on nyt kenelläkin tai sitten valittavat parisuhteistaan tai työpaikoiltaan ihmisistä, joita en tunne. Tai kuvailevat uusia ostoksiaan. Mua ei kiinnosta niistä asioista MIKÄÄN!! Toistelen ystävällisesti "ai jaa" " vai niin" ja "voi voi" ja katselen kärsimättömänä kelloa, haukottelen äänettömästi ja mietin minkä tekosyyn varjolla voisin lopettaa puhelun. Itselläni toki olisi näitä samoja tylsiä juttuja kerrottavanani, lasteni flunssia ja koulukuulumisia ja omia parisuhdeongelmia, mutta en jaksa kertoa niistä, koska ne tylsistyttävät minua yhtälailla kuin muidenkin kertomana.
Ylipäätään, tuntuu ettei mulla ole mitään tarvetta jauhaa normaaleita arkisia asioita kenenkään kanssa tai kenellekään. Miksi näin, en tiedä? Tuntuu että olen ainoa jolla tätä tarvetta ei ole, muut juttelevat näistä omista arkikuulumisista niin innokkaasti ja sujuvasti, ja tosiaan jopa soittavat varta vasten kertoakseen näitä jollekin. Mä en soita ikinä kellekään, ellei ole oikeaa asiaa.
Olenko tosiaan ainoa tällainen? Mitä ajatuksia tämä herättää, kuulostanko kovinkin oudolta...? O_O
Kommentit (157)
Vierailija kirjoitti:
Mitkä ovat ystävyyden säännöt ja vastavuoroisuuden lait? Mietin, mitä vaatimuksia minun tulisi täyttää.
Pitää kuunnella toisen jorinoita ja hyväksyä hänen maailmankuvansa varauksetta. Pitää olla "käytettävissä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helpotus, kun ei tarvitse puhua kenellekään nykyään.
Carl G. Jung sanoi, että ihminen suuntautuu 40 ensimmäistä ikävuotta ulkoiseen maailmaan ja siitä eteenpäin sisäiseen maailmaan.
Täällä kanssa yksi joka ei jaksa enää kuunnella kaverien valitusta. Se tuntuu ihan pilipalilta. Jossain päin maailmaa lapsilla ja ihmisillä ei ole edes kenkiä jalassa ja täällä vaan valitetaan ja valitetaan. Iso HUOH.
Tai puolituttujen kanssa säätilaa tai lumentuloa kartoittavat jonninjoutavat muka humoristiset puheet.
naapurien kanssa pakkolässytykset ja tyyliin olette oikein pihalla lumitöissä ja taas muka rentoa diibadaabaa..
Voisipa vaan lyhyesti tervehtiä ja jatkaa omaa tekemistään, mutta vääränlainen sosiaalisuuden ja normaalin ihmisen malli vaati tyhjän jauhamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Carl G. Jung sanoi, että ihminen suuntautuu 40 ensimmäistä ikävuotta ulkoiseen maailmaan ja siitä eteenpäin sisäiseen maailmaan.
Eli valaistuu vanhetessaan?
Minä en enää pandemian ja eristäytymisen jälkeen edes tiedä kuka minä olen tai mitä sanottavaa minulla olisi. Ikäänkuin persoonani on haihtunut eikä vanhojen kavereiden jutut kiinnosta eikä iske kipinää minussa. Huomaan myös, että moni kaverisuhde oli perustunut miellyttämisenhalulleni ja nyt tuo halu on poistunut. Ennen toimin pelkopohjaisesti "mitä jos X suuttuu?" ja yritin estää teoillani sen, nyt minua ei kiinnosta mitä ihmiset minusta ajattelevat. Osa on varmaan suuttunutkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämän kirjoituksen pitäisi saada jokin palkinto avoimesta rehellisyydestä :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Carl G. Jung sanoi, että ihminen suuntautuu 40 ensimmäistä ikävuotta ulkoiseen maailmaan ja siitä eteenpäin sisäiseen maailmaan.
Eli valaistuu vanhetessaan?
Joo no oman kokemuksen mukaan Jung ei voisi olla enempää väärässä 😂😂😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Carl G. Jung sanoi, että ihminen suuntautuu 40 ensimmäistä ikävuotta ulkoiseen maailmaan ja siitä eteenpäin sisäiseen maailmaan.
Eli valaistuu vanhetessaan?
Joo no oman kokemuksen mukaan Jung ei voisi olla enempää väärässä 😂😂😂
kerro lisää
En mäkään. Laitan Youtubeen omia monologejani. Miksi muut vaivaavat monologeillaan minua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En mäkään. Laitan Youtubeen omia monologejani. Miksi muut vaivaavat monologeillaan minua?
Hyvä idea!
Minustakin tuollainen on tappavan tylsää. Eri asia jos ihmisellä on jokin ongelma, johon kaipaa kuulla neuvoja tai näkökulmaa tai lohdutusta. Mutta pelkkä tavallisten arkiaskareiden tilitys... hohhoi. Puhumattakaan kehuskelu. Oon miettinyt jopa, onko tämä jotain hyväksikäyttöä. Ehkä ne ei uskalla todellisille kovatempoisille ja kauniille menestyjille tällaisia edes soitella ja viedä lupaa kysymättä heidän aikaansa ja huomiotaan, jotka he voivat käyttää paremminkin. Mutta mun kohdalla tuollaisia ei tarvi miettiä. Minäkään en enää vastaa joka puheluun ja viesteihin kun vain jos niissä on jotain asiaa eikä vain "moi".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanon suoraan että ei kukaan jaksa kuunnella, tai todella harva. Useimmat haluavat vain purkaa. Tai jaksan minäkin jotain todellista, tavallisuudesta poikkeavaa asiaa.
Dopamiinipaasto voisi auttaa. Jätä netissä roikkuminen ja muu moska vähemmälle. Sen sijaan, saavuta pieniä merkityksellisiä konkreettisia onnistumisia oikeassa elämässä.
Kun itsellä on parempi mieli, niin muidenkin jutut tuntuvat (hieman) kiinnostavammilta.
Vierailija kirjoitti:
En myöskään suostu jaarittelemaan puhelimessa enkä vaihtamaan kuulumisia viestitse ellei välimatka yksinkertaisesti ole mahdoton tapaamista ajatellen. Minä tapaan ihmiset AINA face to face säännöllisesti ja juttelen kunnolla vaikka kävelyllä, kahvilla tai ruokaillen.
No sepä se, kun yleensä nämä hyväksikäyttäjät eivät halua tehdä mitään jännittävää näiden tyyppien kanssa keille soittelevat. Heille vain kerrotaan kaikesta hauskasta, mitä ollaan tehty muiden kanssa ja nämä puhelinuhrit saavat olla purkuastioina.
Vierailija kirjoitti:
Dopamiinipaasto voisi auttaa. Jätä netissä roikkuminen ja muu moska vähemmälle. Sen sijaan, saavuta pieniä merkityksellisiä konkreettisia onnistumisia oikeassa elämässä.
Kun itsellä on parempi mieli, niin muidenkin jutut tuntuvat (hieman) kiinnostavammilta.
Kuinka pitkästi itse jaksat muka kuunnella monologia yhdentekevistä asioista?...
Ihmiset ovat väsyttäviä. Etenkin, jos he soittelevat pitkiä, jonninjoutavia puheluja, joissa kertovat joistakin yhdentekevistä asioista. Et ole velvollinen toimimaan kekenkään terapeuttina tai kuuntelijana. Tuo, mitä olet jo asialle tehnyt, on hyvä alku. Seuraavassa vaiheessa kannattaa alkaa miettiä, pitäisikö niistä rasittavimmista päästä lopullisesti eroon katkaisemalla välit heihin. Olen itse katkaissut välit muutamaan tuttavaan, jotka tekivät tuota samaa tai pyysivät jonnekin mukaan, mutta hengailivatkin aivan muiden kanssa. Osa ihmisistä on henkisiä varkaita, jotka vievät aikasi ja energiasi, mutta eivät oikeastaan anna mitään tilalle. Heistä kannattaa yksinkertaisesti hankkiutua eroon mahdollisimman.
Luulen, että vain heikolla itsetunnolla varustetut alun alkaenkaan ryhtyvät tähän kuuntelija-roskasanko-osaan.
Alue: Aihe vapaa
Huoh. Ei ny lähdetä tässäkin aiheessa jostain vaatimuksista jankkaamisen linjalle. Hyvä ystävä on se, joka saa sinut unohtamaan ne "vaatimukset" ja hyötyjen laskeskelun !