Miten mä en jaksa ihmisten juttuja enää yhtään..?

Minua ei kiinnosta minkaanlainen sosiaalisuus, ei sitten missään muodoissaan eikä kenenkään kanssa. En kaipaa tervehtimisiä, kuulumisten vaihtoa, kyläilyjä tms. Etätyö parasta. En ole halunnut edes omia lapsia enkä kotieläimiä. Mies on, mutta onnellisesti seksitönsuhde. Molemmilla omat huoneet ja kylpyhuoneet sekä parvekkeetkin. Kuntoiluhuone on myös kotona, niin ei tarvi lähteä kuntoilemaan salille. Vietämme aikaa myös mökillä ja asuntoautoilemme, mutta vain kaksistaan mieheni kanssa. Joskus aina joku tuppaantuu juttelemaan. Toivoo vaan, että lähtisi äkkiä pois. Facebookissa ja instagrammista Minulla ei ole kavereita, mutta käyn niissä muuten vaan välillä katselemassa kaikkea. Olen totaalisesti, onnellisesti ja vapaaehtoisesti erakko. Parasta ja luxusta.

Mä oon kyllästynyt kun töissä hirveä hälinä ja meteli. Yritän vaan jaksaa. 

Mä en vapaa ajalla jaksa ketään. Paitsi omia sukulaisia vaan.

Mitäs täällä burgeroidaan?

Ite burgeroin kyl ihan samalla tavalla. Enää ku ei ees viitti teeskennellä että kiinnostas.

                           valitusta turhaakin turhemmista asioista riittää kyllä   vois olla                                             tyytyväinen siihen mitä on

                    aina kannattaa tehdä ja yrittää jotakin

Aina ei jaksa ketään välttämättä.

Oon samanlainen

Paskanjauhanta kaikista turhanpäiväisistä asioista ei ole ikinä kiinnostanut. Siksi on introvertin leima, tuppisuu ym ja ankea kuuntelijan rooli. Ei vain löydy mielenkiintoisia ihmisiä ainakaan arkielämästä. Tai no ei ne ihmiset kiinnosta vaan asiat.

Mitä ihmettä nämä toisten ihmisten tyhjänpäiväisyydestä ja tylsyydestä kärsivät tekevät vauvapalstalla? Kun tämän ajan voisi käyttää hyvin itsensä kehittämiseen ja antoisiin harrastuksiinkin. Näin voisi löytyä myös niitä itselle sopivia ihmisiäkin.

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä nämä toisten ihmisten tyhjänpäiväisyydestä ja tylsyydestä kärsivät tekevät vauvapalstalla? Kun tämän ajan voisi käyttää hyvin itsensä kehittämiseen ja antoisiin harrastuksiinkin. Näin voisi löytyä myös niitä itselle sopivia ihmisiäkin.

Pitää se aika jotenkin saada kulumaan töissä.

Reject humanity. Return to monke

Tämä, sekä tästä next level: en jaksa edes omia _ajatuksiani_ enää yhtään - kaikki ihmisyys vtuttaa. Nyt olen ottanut käyttöön mantran, johon palaan jos alan miettiä ja kelailla jotakin jäätävää shittiä. 

Sama

Uppp

Minua kans ottaa aivoon turha p*skanjauhaminen josta en saa mitään irti, pelkän päänsäryn. Nyt kun olen tasan 30, olen huomannut että uskallan olla enemmän oma itseni, koen ettei mun tarvi mielistellä tai saada hyväksyntää keltään. Joskus nuorempana väen väkisin töissä kuuntelin muiden juttuja vaikka aivoni huusivat hoosiannaa. Olin kaikille mielinkielin ettei kukaan vaan suutu tai ala inhota, onnittelin aina facessa jos oli synttärit ja tykkäilin kaikkien jutuista ja kuvista. Nykyään en vastaa puheluihin paitsi tärkeisiin, töissä lähden tauolta jatkamaan hommia siinä kohtaa kun en enää jaksa kuunnella muita, vapaa-ajat vietän yleensä yksin. Viikonloppuisin en enää lähde mihinkään rientoihin, koska miksi pitäisi? Somea en juurikaan käytä (face, insta), niitä lukiessa tulen ärtyneeksi, koska niissä on niin paljon kaunisteltuja asioita ihmisten elämästä, vaikkei ne kaikki ole totta, ja filtteröityjä kuvia. Vaikka tiedostan että suurin osa kuvista on muokattuja, ja ihmiset kirjottelee sinne yleensä vaan vääristeltyjä kohokohtia elämästään, se vaikuttaa silti jotenkin mun alitajuntaan. Ja sitä paitsi, mua ei vittuakaan kiinnosta muiden elämä. On olo ja pääkoppa kevyempi kun ei ajaudu tilanteisiin jossa on epämukavaa ja osaa kieltäytyä, sekä hyväksyy itsensä eikä tunne että olisi jotenkin epänormaali. Itseään ei tarvitse muuttaa kenenkään vuoksi. 

Se määrä ihmisiä jotka asiakaspalvelutilanteessa alkavat kertoilla omia henkilökohtaisia asioitaan asiakaspalvelijalle on jäätävä. En tiedä mitään hirveämpää kuin joutua kuuntelemaan sitä puhetta, koska asiakaspalvelijana en pääse tilanteesta poiskaan.