Miten sinä olet saanut järjestettyä itsellesi 3–4 tuntia omaa aikaa ja vähintään kaksi tuntia parisuhdeaikaa joka päivä lapsen syntymän jälkeenkin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kaikille rehellisistä ja valaisevista kommenteista. Provoksi tätä epäilleelle sanottakoon, että olen puhunut tilanteestani ja tarpeistani täysin rehellisesti lukuunottamatta sitä, että olisin harkitsemassa lasten hankintaa. Minulle kun on jo vuosia ollut ihan selvää, etten voi yhdistää vanhemmuutta sellaiseen elämään, jonka itselleni haluan.

Toivottavasti tämän ketjun myötä voidaan lopettaa lapsettomille suunnatut puheet siitä, miten "kaikki kyllä järjestyy", "mistään ei tarvitse luopua" tai "elämä jatkuu samanlaisena kuin ennenkin".  Selvästikään se ei ole totta. AP

Ei tietenkään elämä jatku sellaisena kuin ennenkin, miksi kukaan sitten edes hankkisi lapsia. Mutta siitä tulee parempaa, antoisampaa, merkityksellisempää, syvempää, onnellisempaa ja täydempää. Kukaan, joka rakastaa lapsiaan, ei koe luopuneensa mistään, koska on saanut paljon parempaa.

Vähän kuin sanoisi, että lottovoittaja joutuu luopumaan köyhyydestä, kun saa lottovoiton. Kyllä, näin on. Mutta jos haluaa lottovoiton, se kannattaa. Jos ei, niin sitten ei.

Lapsia ei ole mikään pakko haluta. Ja sen verran rankka projekti se on, että ei siihen kannata ketään ylipuhua. Mutta tämä aloitus oli yksinkertaisesti typerä. Lapset ovat osa sitä vanhempien omaa aikaa ja elämää. Joiden kanssa on ihanaa pitää hauskaa, halia, katsella lempiohjelmia (kun ovat siinä iässä) ja jakaa sitä yhteistä arkea.

Minä en koe lasten takia luopuneen mistään. Minulla on harrastuksia, olemme asuneet monissa maissa myös lasten kanssa, ja matkustelleet esim varmasti enemmän kuin ihmiset keskimäärin. Ja kaikki muu maailmassa kalpeni sen rinnalla, kun sain lapseni. Tuntui jälkikäteen hassulta, miten merkityksetöntä ajan kuluttamista elämä oli ennen heitä.

Mutta aloittajan ei kannata hankkia lapsia. Koska ei halua. Ei muulla ole merkitystä.

"parempaa, antoisampaa, merkityksellisempää, syvempää, onnellisempaa ja täydempää."

Oksennan. Hyi saasta.

Parempaa, merkityksellisempää tai syvempää ihmistä ei kenestäkään ainakaan sikiämällä tule. Se on ihan fakta.

Olipa typerä ketju, harmi että tuhlasin aikaani. Ap, olet lapsellinen. Kukaan vanhempi ei väitä, että elämä jatkuisi TÄSMÄLLEEN samanlaisena lapsen syntymän jälkeen.

Harvempi aikuinen ihminen haluaa (tai ehtii) nysvätä yksikseen neljä tuntia päivässä vaikka ei olisi lapsia. Itsekin voisin sanoa, että en ole luopunut mistään lasten takia, koska en ole luopunut TÄYSIN mistään oikeasti tärkeästä asiasta.

No en mitenkään. Miksi omaa aikaa pitäisi olla noin paljon per päivä? No sit on, jos työ lasketaan omaksi ajaksi. Mä haluan pääsääntöisesti viettää aikaa perheeni kanssa. Parisuhde aikaa on joka ilta puoli tuntia. Ja tämä ei oo häirinnyt mua yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kaikille rehellisistä ja valaisevista kommenteista. Provoksi tätä epäilleelle sanottakoon, että olen puhunut tilanteestani ja tarpeistani täysin rehellisesti lukuunottamatta sitä, että olisin harkitsemassa lasten hankintaa. Minulle kun on jo vuosia ollut ihan selvää, etten voi yhdistää vanhemmuutta sellaiseen elämään, jonka itselleni haluan.

Toivottavasti tämän ketjun myötä voidaan lopettaa lapsettomille suunnatut puheet siitä, miten "kaikki kyllä järjestyy", "mistään ei tarvitse luopua" tai "elämä jatkuu samanlaisena kuin ennenkin".  Selvästikään se ei ole totta. AP

Ei tietenkään elämä jatku sellaisena kuin ennenkin, miksi kukaan sitten edes hankkisi lapsia. Mutta siitä tulee parempaa, antoisampaa, merkityksellisempää, syvempää, onnellisempaa ja täydempää. Kukaan, joka rakastaa lapsiaan, ei koe luopuneensa mistään, koska on saanut paljon parempaa.

Vähän kuin sanoisi, että lottovoittaja joutuu luopumaan köyhyydestä, kun saa lottovoiton. Kyllä, näin on. Mutta jos haluaa lottovoiton, se kannattaa. Jos ei, niin sitten ei.

Lapsia ei ole mikään pakko haluta. Ja sen verran rankka projekti se on, että ei siihen kannata ketään ylipuhua. Mutta tämä aloitus oli yksinkertaisesti typerä. Lapset ovat osa sitä vanhempien omaa aikaa ja elämää. Joiden kanssa on ihanaa pitää hauskaa, halia, katsella lempiohjelmia (kun ovat siinä iässä) ja jakaa sitä yhteistä arkea.

Minä en koe lasten takia luopuneen mistään. Minulla on harrastuksia, olemme asuneet monissa maissa myös lasten kanssa, ja matkustelleet esim varmasti enemmän kuin ihmiset keskimäärin. Ja kaikki muu maailmassa kalpeni sen rinnalla, kun sain lapseni. Tuntui jälkikäteen hassulta, miten merkityksetöntä ajan kuluttamista elämä oli ennen heitä.

Mutta aloittajan ei kannata hankkia lapsia. Koska ei halua. Ei muulla ole merkitystä.

"parempaa, antoisampaa, merkityksellisempää, syvempää, onnellisempaa ja täydempää."

Oksennan. Hyi saasta.

Parempaa, merkityksellisempää tai syvempää ihmistä ei kenestäkään ainakaan sikiämällä tule. Se on ihan fakta.

Ok, mutta sinusta ei ole tullut vielä edes lukutaitoista. Tuossa puhuttiin siitä, että elämästä tulee parempaa, ei ihmisestä.

Tosin kielenkäyttösi on sen tasoista, ettei sinusta vanhemmaksi olisi, joten tämä keskustelu ei koske sinua.

Mitenkö saa sekä omaa että parisuhdeaikaa?

Olemalla mies ja käymällä vieraissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kaikille rehellisistä ja valaisevista kommenteista. Provoksi tätä epäilleelle sanottakoon, että olen puhunut tilanteestani ja tarpeistani täysin rehellisesti lukuunottamatta sitä, että olisin harkitsemassa lasten hankintaa. Minulle kun on jo vuosia ollut ihan selvää, etten voi yhdistää vanhemmuutta sellaiseen elämään, jonka itselleni haluan.

Toivottavasti tämän ketjun myötä voidaan lopettaa lapsettomille suunnatut puheet siitä, miten "kaikki kyllä järjestyy", "mistään ei tarvitse luopua" tai "elämä jatkuu samanlaisena kuin ennenkin".  Selvästikään se ei ole totta. AP

Ei tietenkään elämä jatku sellaisena kuin ennenkin, miksi kukaan sitten edes hankkisi lapsia. Mutta siitä tulee parempaa, antoisampaa, merkityksellisempää, syvempää, onnellisempaa ja täydempää. Kukaan, joka rakastaa lapsiaan, ei koe luopuneensa mistään, koska on saanut paljon parempaa.

Vähän kuin sanoisi, että lottovoittaja joutuu luopumaan köyhyydestä, kun saa lottovoiton. Kyllä, näin on. Mutta jos haluaa lottovoiton, se kannattaa. Jos ei, niin sitten ei.

Lapsia ei ole mikään pakko haluta. Ja sen verran rankka projekti se on, että ei siihen kannata ketään ylipuhua. Mutta tämä aloitus oli yksinkertaisesti typerä. Lapset ovat osa sitä vanhempien omaa aikaa ja elämää. Joiden kanssa on ihanaa pitää hauskaa, halia, katsella lempiohjelmia (kun ovat siinä iässä) ja jakaa sitä yhteistä arkea.

Minä en koe lasten takia luopuneen mistään. Minulla on harrastuksia, olemme asuneet monissa maissa myös lasten kanssa, ja matkustelleet esim varmasti enemmän kuin ihmiset keskimäärin. Ja kaikki muu maailmassa kalpeni sen rinnalla, kun sain lapseni. Tuntui jälkikäteen hassulta, miten merkityksetöntä ajan kuluttamista elämä oli ennen heitä.

Mutta aloittajan ei kannata hankkia lapsia. Koska ei halua. Ei muulla ole merkitystä.

"parempaa, antoisampaa, merkityksellisempää, syvempää, onnellisempaa ja täydempää."

Oksennan. Hyi saasta.

Parempaa, merkityksellisempää tai syvempää ihmistä ei kenestäkään ainakaan sikiämällä tule. Se on ihan fakta.

Ok, mutta sinusta ei ole tullut vielä edes lukutaitoista. Tuossa puhuttiin siitä, että elämästä tulee parempaa, ei ihmisestä.

Tosin kielenkäyttösi on sen tasoista, ettei sinusta vanhemmaksi olisi, joten tämä keskustelu ei koske sinua.

Olen lukenut elämäni aikana paljon enemmän kuin sinä.

Sinä sen sijaan et osaa itse lukea, etkä itse ymmärtänyt lukemaasi.

"Tuossa puhuttiin siitä..." NO NIINHÄN MINÄ JUST SANOIN!

Tämä keskustelu koskee myös minua. Sinä olet lapsellinen hyvin monilla eri tavoilla.

Itse kaipaan aika paljon omaa aikaa, mutta en nyt ihan tuollaisia tuntimääriä. ☺️ Kaikista olennaisinta on mies. Minun mieheni on aina ollut kotihiiri ja itse taas tykkään tavata kavereita, käydä teatterissa ja osallistua erilaisiin yhdistystoimintoihin. Mies on aina mielellään lapsen kanssa, joten aika vapaasti saan halutessani mennä. Joskin nykyään harvemmin haluan olla yksikseen, vaan mielummin ottaa lapsen mukaan (ulkoilut, yhdistys- ja kulttuuritoiminta, retkeily). Useimmiten taas teatterit ym ystävien kanssa humputtelut on ilta-aikaan, joten lapsi on silloin jo nukkumassa. Parisuhdeaikaa ei juurikaan ole erikseen. Yhdessä pyöritetään arkea ja lapsen nukkuessa (20-) voi sitten halutessaan viettää parisuhdeaikaa. Tämä tosiaan kuvaus arjesta 3-vuotiaan kanssa. Vauva-arki on asia erikseen ja etenkin jos imettää, niin aika mahdottomalta kuulostaa toiveesi. ☺️

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kaikille rehellisistä ja valaisevista kommenteista. Provoksi tätä epäilleelle sanottakoon, että olen puhunut tilanteestani ja tarpeistani täysin rehellisesti lukuunottamatta sitä, että olisin harkitsemassa lasten hankintaa. Minulle kun on jo vuosia ollut ihan selvää, etten voi yhdistää vanhemmuutta sellaiseen elämään, jonka itselleni haluan.

Toivottavasti tämän ketjun myötä voidaan lopettaa lapsettomille suunnatut puheet siitä, miten "kaikki kyllä järjestyy", "mistään ei tarvitse luopua" tai "elämä jatkuu samanlaisena kuin ennenkin".  Selvästikään se ei ole totta. AP

Ei tietenkään elämä jatku sellaisena kuin ennenkin, miksi kukaan sitten edes hankkisi lapsia. Mutta siitä tulee parempaa, antoisampaa, merkityksellisempää, syvempää, onnellisempaa ja täydempää. Kukaan, joka rakastaa lapsiaan, ei koe luopuneensa mistään, koska on saanut paljon parempaa.

Vähän kuin sanoisi, että lottovoittaja joutuu luopumaan köyhyydestä, kun saa lottovoiton. Kyllä, näin on. Mutta jos haluaa lottovoiton, se kannattaa. Jos ei, niin sitten ei.

Lapsia ei ole mikään pakko haluta. Ja sen verran rankka projekti se on, että ei siihen kannata ketään ylipuhua. Mutta tämä aloitus oli yksinkertaisesti typerä. Lapset ovat osa sitä vanhempien omaa aikaa ja elämää. Joiden kanssa on ihanaa pitää hauskaa, halia, katsella lempiohjelmia (kun ovat siinä iässä) ja jakaa sitä yhteistä arkea.

Minä en koe lasten takia luopuneen mistään. Minulla on harrastuksia, olemme asuneet monissa maissa myös lasten kanssa, ja matkustelleet esim varmasti enemmän kuin ihmiset keskimäärin. Ja kaikki muu maailmassa kalpeni sen rinnalla, kun sain lapseni. Tuntui jälkikäteen hassulta, miten merkityksetöntä ajan kuluttamista elämä oli ennen heitä.

Mutta aloittajan ei kannata hankkia lapsia. Koska ei halua. Ei muulla ole merkitystä.

Tuo pitää niin paikkansa "jälkikäteen tuntui hassulta miten merkityksetöntä elämä oli ennen heitä." luulin eläväni täyttä elämää ennen lapsia, kuinka väärässä olinkaan!

Vierailija kirjoitti:

Olipa typerä ketju, harmi että tuhlasin aikaani. Ap, olet lapsellinen. Kukaan vanhempi ei väitä, että elämä jatkuisi TÄSMÄLLEEN samanlaisena lapsen syntymän jälkeen.

Harvempi aikuinen ihminen haluaa (tai ehtii) nysvätä yksikseen neljä tuntia päivässä vaikka ei olisi lapsia. Itsekin voisin sanoa, että en ole luopunut mistään lasten takia, koska en ole luopunut TÄYSIN mistään oikeasti tärkeästä asiasta.

Arvasin, että defenssit nousevat pintaan tässä vaiheessa ketjua.

Totuus on kuitenkin, että osa ihmisistä tarvitsee tuon 3–4 tuntia omaa aiaa päivässä, pidit sinä siitä tai et. :) AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olipa typerä ketju, harmi että tuhlasin aikaani. Ap, olet lapsellinen. Kukaan vanhempi ei väitä, että elämä jatkuisi TÄSMÄLLEEN samanlaisena lapsen syntymän jälkeen.

Harvempi aikuinen ihminen haluaa (tai ehtii) nysvätä yksikseen neljä tuntia päivässä vaikka ei olisi lapsia. Itsekin voisin sanoa, että en ole luopunut mistään lasten takia, koska en ole luopunut TÄYSIN mistään oikeasti tärkeästä asiasta.

Arvasin, että defenssit nousevat pintaan tässä vaiheessa ketjua.

Totuus on kuitenkin, että osa ihmisistä tarvitsee tuon 3–4 tuntia omaa aiaa päivässä, pidit sinä siitä tai et. :) AP

Ai että defenssit nousevat, kun ärsyttää aikuisen ihmisen "sukkela" pikku huijaus? Jos 10 % ihmisistä tarvitsee neljä tuntia omaa aikaa ja heistä joka kolmannella on se mahdollisuus toteuttaa, niin mitä väliä? Ei minua kiinnosta heidän elämänsä, ei sinunkaan, jatka nysväämistä.

Jos jatkossa pitää tehdä "ihmiskokeita", niin toteuta ne lähipiirissä omalla nimellä ja naamalla, älä häiritse tuntemattomia.

Muistan kun kaveri sanoi että puhutaan että kun lapsi täyttää 3v niin se arki alkaa helpottua. Hän sanoi että se on paskapuhetta, sama rumba jatkuu.

Mulla on ollut yksi poika. Aluksi olin järkyttynyt, koska oltiin miehen kanssa vietetty illat maaten sohvalla. Lapsella oli koliikki.

Olin ylihuolehtivainen, ylisiisti, keksin lapselle leikkejä, keräsin pihapiirin lapset meille tai omalle pihalle, tein niille piknik-eväitä, vein uimaan, osallistuin lasten pihalle tekemien latujen testaamiseen ja hiihtokilpailuihin, vein ison porukan Korkkariin tai kotieläintilalle, aina sai tulla yöksi ja ruokapöytään.

Nyt poika opiskelee muualla, olen eronnut ja katselen tyhjiä seiniä, mutta kivaa on ollut. Hitto vie jos en olisi edes yhtä lasta kokenut?

Minä en luota yhteenkään lisääntyjään, enkä ota vakavasti mitään mitä he yrittävät valehdella.

Uskon oikeasti että jokainen lisääntymään erehtynyt ihmispoloinen tietää itsekin mihin paskaan on kätensä iskenyt.

Osa tunnustaa rehellisesti että tulipa mokattua, mutta aina on niitä jotka yrittävät kaikin keinoin kieltää että helvetiksihän se elämä on mennyt. He luulevat että olonsa helpottuu sillä, että saa huijattua muitakin mukaan hölmöilyynsä.

Lapsettoman helppo elämä on heiltä muka pois.

Vierailija kirjoitti:

Minä en luota yhteenkään lisääntyjään, enkä ota vakavasti mitään mitä he yrittävät valehdella.

Uskon oikeasti että jokainen lisääntymään erehtynyt ihmispoloinen tietää itsekin mihin paskaan on kätensä iskenyt.

Osa tunnustaa rehellisesti että tulipa mokattua, mutta aina on niitä jotka yrittävät kaikin keinoin kieltää että helvetiksihän se elämä on mennyt. He luulevat että olonsa helpottuu sillä, että saa huijattua muitakin mukaan hölmöilyynsä.

Lapsettoman helppo elämä on heiltä muka pois.

Minä olen samaa mieltä, mutta koiran omistajista. Oikeasti joku nauttii siitä että saa kerätä paskaa pihalta pussiin?! En usko.

Ap voi milloin tahansa menettää tuon oman aikansa, joka on etuoikeus. Uusi perheenjäsen muuttaa perhesysteemiä niin, että enää ei olekaan vain parisuhdesysteemi, vaan kolmen välisiä suhteita ja parisuhde. Aikataulukointi on häiriöaltista ja valitettavasti vauvan perustarpeet on tyydytettävä silloin, kun ne tapahtuvat. On kuitenkin hienoa, että kyselet, millaisia käytäntöjä lapsiperheillä on.

Minä kerron sinulle ratkaisun, jolla voitte saada tarvitsemasi tunnit. Voitte tehdä lapsen yhdessä miesparin kanssa, joka toimii lapsen pääasiallisena perheenä. Eli sinä synnytät miesparin hedelmöittämänä lapsen, joka jää asumaan biologisen isänsä ja tämän miehen luokse. Voitte olla kaikki vanhempia, sinä olet etä-äiti, yksi on bio-isä ja loput ovat sosiaalisia isiä. Voitte halutessanne hakeutua asumaan lähekkäin, niin voitte miehesi kanssa tavata lasta arkipäivisin muutaman tunnin jaksoissa esimerkiksi pari kertaa viikossa. Viikonloput vaikka puoliksi. Toki naispari käy myös, jos sinua ei haittaa jakaa äitiyttä kahden muun kanssa.

Viralliset adoptio ja huoltajuusjärjestelyt voitte sopia tarkemmin keskenänne, neuvontaa saatte sateenkaariperheet ry:stä, juristiltakin kannattaa tsekata faktat. En ehdota pilkatakseeni. Minulla on sateenkaariperhe. Näin saa aikaa, kun vanhemmuus jakautuu useamman kesken.

Hahahahah! Päivän vitsi! Kiitos, ap. Sinunlaisiasi tarvitaan piristämään päivää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvin onnistuu. Lasten takia ei tarvitse luopua mistään. Palstalta opin tämän.

Kaikki palstatotuudet eivät toimi tosielämässä. Nämä, jotka sanoo, ettei elämä muutu lainkaan lastensaannin jälkeen, niin täytyy olla jotain tosi outoa elämässään. Ainakaan sellaiseen elämään ei voi kuulua kovinkaan paljon mitään rutiineja, harrastuksia, ihmissuhteita tms. Mutta vaikka elämässä ei olisi mitään sisältöä ennen lapsia, niin siltikään ei voi väittää, ettei lapset muuta mitään, koska sittenhän siinä aiemmin tyhjässä elämässä on sisältöä lasten saamisen jälkeen. Järjetön väite ettei lapset muuta mitään. Paitsi jos he tietty pitävät lapsiaan suljettuna kellarissa ja heittää kerran päivässä jotain ruokaa sinne, niin ehkä sitten se elämä ei hirveästi muutu.

Sekoitat nyt kaksi eri asiaa. Se, että ei tarvitse luopua mistään, ei tarkoita sitä että mikään ei muutu. Ne on kaksi ihan eri asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kaikille rehellisistä ja valaisevista kommenteista. Provoksi tätä epäilleelle sanottakoon, että olen puhunut tilanteestani ja tarpeistani täysin rehellisesti lukuunottamatta sitä, että olisin harkitsemassa lasten hankintaa. Minulle kun on jo vuosia ollut ihan selvää, etten voi yhdistää vanhemmuutta sellaiseen elämään, jonka itselleni haluan.

Toivottavasti tämän ketjun myötä voidaan lopettaa lapsettomille suunnatut puheet siitä, miten "kaikki kyllä järjestyy", "mistään ei tarvitse luopua" tai "elämä jatkuu samanlaisena kuin ennenkin".  Selvästikään se ei ole totta. AP

En kyllä koe että olisin joutunut jostakin luopumaan lasten takia vaikka aikaa harrastuksille ym. sellaiselle jääkin vähemmän. Samanlaisena elämä tuskin olisi jatkunut ilman lapsiaan onhan siihen tullut monenlaisia muutoksia jo ennen heidän syntymää.

Lapsi muuttaa kaiken! Se on fakta, joka muuta väittää valehtelee tai laiminlyö lapsiaan. Useimmille se muutos on kuitenkin toivottu ja positiivinen vaikkakin ajoittain äärimmäisen uuvuttava. Mutta jos sitä muutosta ei ole valmis hyväksymään niin ei tosiaan kannata lapsia hankkia. Miksi ihminen harkitsee edes jonkin sellaisen hankkimista mitä ei halua ja jo etukäteen pohtii miten pääsisi siitä mahdollisimman paljon eroon. Toi ap:n oma+parisuhde aika utopia tarkoittaisi käytännössä että yhteistä aikaa lapsen kanssa ei ole tarkoituskaan viettää. Työpäivän jälkeen kaikki hereillä olo aika kuluisi muuhun. Lapsessa ei ole on/off nappia, käytännössä "oma aika" tarkoittaa pieniä hetkiä lapsen tarpeisiin mukautettuna.

Vierailija kirjoitti:

Ap on juuri älykäs ja kaikkea muuta kuin naiivi. Kukaan teistä ei ole taatusti pohtinut sekuntiakaan miten käy omalle ajalle ja jaksamiselle, ennen kun olette menneet lisääntymään.

Kuule aivan varmasti suurin osa on täysin tietoisia siitä että elämä todellakin muuttuu kun saa lapsen. Suurimmalle osalle se muutos on täysin tervetullut ja luonnollinen osa elämää. Luuletko oikeasti että suurimmalle osalle tulee yllätyksenä että lapsi on läsnä joka hetki? Jos itse olet niin naiivi ettet sanomatta selvää asiaa ymmärrä niin älä kuitenkaan oleta että kaikki muutkin ovat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tämä yhtälö on täysin mahdoton, sen saa kyllä sanoa suoraan, mutta haluan ehdottomasti kuulla, jos joku on onnistunut sovittamaan tällaiset tarpeet ja lapsiperhe-elämän yhteen. AP

Jos vauvasi on supernukkuja, se saattaa vetää 4 h päiväunia parikin kertaa päivässä ensimmäuset 10 kk. Jos vauvalla on koliikki/allergioita/refluksi/jotain muuta hankalaa, niin päiväunet voi olla vaikka vartin, ja kaiken muun ajan joutuu pitämään vauvaa sylissä/kantorepussa/jotain muuta kätevää. Tässä nyt kaksi melko ääripäätä antamaan käsitystä siitä, mitä kaikenlaisia mahdollisuuksia voi olla. Sen vauvan pääsee ekaa kertaa tapaamaan synnytyksessä ja siitä sitten alkaa tutustuminen, jossa alkaa selvitä, minkälainen kaveri on kyseessä.

Ja kehitysvaiheita tulee uusia ja tavat ja toiminta muuttuu niiden myötä vielä paljon moninaisemmin...

Lapsi voi olla myös täysin terve, mutta nukkua silti "huonosti". Meillä vauva nukkui päikkärit yleensä 20 min kerrallaan. Siinä ajassa ehti lähinnä pumpata vähän maitoa, pestä tuttipullot tai tehdä muita askareita. Ei voinut ottaa päikkäreitä itse, sillä itse olen ainakin hidas nukahtamaan. Olisin juuri ja juuri ehtinyt siinä 20 min aikana nukahtaa, ja sitten taas ylös.

Öisin vauva söi yleensä noin kahden tunnin välein. Vasta noin reilun puolen vuoden ikäisenä syöttövälit alkoivat pidentyä 3-4 tuntiin. Silti lapsi oli terve ja normaali. Sellaisia vauvat ovat - tosi erilaisia. Joidenkin vauvat nukkuvat kerrallaan 3 tunnin päiväunia ja yötkin syömättä, ja se on minulle ihan vieras ajatus kun oma vauva oli ihan toisenlainen. Silti pidin vauvaani suht helppona, sillä hän ei juurikaan itkenyt.