Lue keskustelun säännöt.
Miten sinä olet saanut järjestettyä itsellesi 3–4 tuntia omaa aikaa ja vähintään kaksi tuntia parisuhdeaikaa joka päivä lapsen syntymän jälkeenkin?
Lapsen hankinta on tullut kumppanin kanssa puheeksi, ja lapsiperhe-elämän logistiikka mietityttää. Monen mukaan lapsen myötä ei tarvitse omasta elämästä luopua, mutta haluaisin kuulla, miten tämä käytännössä onnistuu.
Kommentit (249)
Olemalla tekemättä sitä lasta, easy!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No minä en edelleenkään koe luopuneeni mistään lapsen takia. Toki hyvin moni asia on muuttunut, mutta muuttuminen ei ole luopumista.
Otetaan esimerkki:
Olet toivonut uutta työpaikkaa. Nykyinen on ihan kiva paikka - on hyvä palkka, mukava työyhteisö ja sopiva työmatka. Silti sinusta tuntuu että jotain puuttuu. Ehkä kaipaat jotain uusia haasteita. Olethan ollut nykyisessä työssäsi jo kymmen vuotta ja työnkuva on pysynyt melko samana.
Haet uutta työpaikkaa. Saat sen! Uudessa työssäkin on hyvä palkka, mukava työyhteisö ja sopiva työmatka. Ja itse työnkuva on nyt mielekkäämpi. Tämä on sitä mistä sinä haaveilitkin!
Tarkoittaako tämä nyt sitä että jouduit luopumaan edellisestä työpaikasta? Ei. Et luopunut, vaan jätit sen mieluusti taakse ja otit harppauksen uuteen työhön ja elämänvaiheeseen. Nyt olet onnellisempi, sillä yksi haaveistasi toteutui.
Samalla tavalla moni kokee lasten saamisen.
Ei kenenkään tarvitse tai pitäisi tehdä lasta, jos ei sitä halua hoitaa. Lapsi vaatii hoitoa, huolenpitoa ja kasvattamista. Raskauden voi ehkäistä, jos käy vahinko tehdä abortin tai antaa lapsen adoptioon.
Kenenkään ei pitäisi myöskään ottaa eläintä, jos ei sitä halua/jaksa/pysty hoitamaan. Ettei kävisi niin kuin tuossa Ilta-Sanomien uutisissa.(toinen ketju)
Siis ap, älä tee lapsia, äläkä ota eläimiä. Niin sinun ei tarvitse niitä hoitaa.
Vierailija kirjoitti:
No minä en edelleenkään koe luopuneeni mistään lapsen takia. Toki hyvin moni asia on muuttunut, mutta muuttuminen ei ole luopumista.
Otetaan esimerkki:
Olet toivonut uutta työpaikkaa. Nykyinen on ihan kiva paikka - on hyvä palkka, mukava työyhteisö ja sopiva työmatka. Silti sinusta tuntuu että jotain puuttuu. Ehkä kaipaat jotain uusia haasteita. Olethan ollut nykyisessä työssäsi jo kymmen vuotta ja työnkuva on pysynyt melko samana.
Haet uutta työpaikkaa. Saat sen! Uudessa työssäkin on hyvä palkka, mukava työyhteisö ja sopiva työmatka. Ja itse työnkuva on nyt mielekkäämpi. Tämä on sitä mistä sinä haaveilitkin!
Tarkoittaako tämä nyt sitä että jouduit luopumaan edellisestä työpaikasta? Ei. Et luopunut, vaan jätit sen mieluusti taakse ja otit harppauksen uuteen työhön ja elämänvaiheeseen. Nyt olet onnellisempi, sillä yksi haaveistasi toteutui.
Samalla tavalla moni kokee lasten saamisen.
Tämä on läppä: Hei camoon, etsä voi verrata jotain työpaikkaa ja lasta. Lapsi on ihminen ja työpaikka on vaan työpaikka.
Tämä ei ole läppä: En usko että moni kokee oikeasti lasten saamisen olevan mielekkäämpää kuin ilman niitä. Jokainen tajuaa kyllä lapsen tullessa osaksi elämää, että nyt ollaan vaikeutettu arkea ja pahasti. Ja jokainen yllättyy, että miten käsittämättömän hankalaksi kaikki on yhtä äkkiä muuttunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olipa typerä ketju, harmi että tuhlasin aikaani. Ap, olet lapsellinen. Kukaan vanhempi ei väitä, että elämä jatkuisi TÄSMÄLLEEN samanlaisena lapsen syntymän jälkeen.
Harvempi aikuinen ihminen haluaa (tai ehtii) nysvätä yksikseen neljä tuntia päivässä vaikka ei olisi lapsia. Itsekin voisin sanoa, että en ole luopunut mistään lasten takia, koska en ole luopunut TÄYSIN mistään oikeasti tärkeästä asiasta.
Arvasin, että defenssit nousevat pintaan tässä vaiheessa ketjua.
Totuus on kuitenkin, että osa ihmisistä tarvitsee tuon 3–4 tuntia omaa aiaa päivässä, pidit sinä siitä tai et. :) AP
Minulla ei ole lapsia eikä minulla silti ole kuutta tuntia vapaa-aikaa päivän aikana, josta voisin neljä käyttää täysin, miten haluan ja kaksi mieheni ja minun yhteisiin harrastuksiin. Herään töihin 6.30 ja tulen töistä kotiin n. klo 17.30. Sitten laitan ruokaa, syön ja hoidan sukkelaan muutamia pieniä kotitöitä. Omaa aikaa jää noin kolme tuntia, ja siitä osan jaan miehen kanssa. Illalla käyn suihkussa yms. Menen nukkumaan ihan kohta eli viimeistään klo 22.30. Aika harvalla töissä käyvällä on kovin hulppeita määriä parisuhdeaikaa tai omaa aikaa arkena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minä en edelleenkään koe luopuneeni mistään lapsen takia. Toki hyvin moni asia on muuttunut, mutta muuttuminen ei ole luopumista.
Otetaan esimerkki:
Olet toivonut uutta työpaikkaa. Nykyinen on ihan kiva paikka - on hyvä palkka, mukava työyhteisö ja sopiva työmatka. Silti sinusta tuntuu että jotain puuttuu. Ehkä kaipaat jotain uusia haasteita. Olethan ollut nykyisessä työssäsi jo kymmen vuotta ja työnkuva on pysynyt melko samana.
Haet uutta työpaikkaa. Saat sen! Uudessa työssäkin on hyvä palkka, mukava työyhteisö ja sopiva työmatka. Ja itse työnkuva on nyt mielekkäämpi. Tämä on sitä mistä sinä haaveilitkin!
Tarkoittaako tämä nyt sitä että jouduit luopumaan edellisestä työpaikasta? Ei. Et luopunut, vaan jätit sen mieluusti taakse ja otit harppauksen uuteen työhön ja elämänvaiheeseen. Nyt olet onnellisempi, sillä yksi haaveistasi toteutui.
Samalla tavalla moni kokee lasten saamisen.
Tämä on läppä: Hei camoon, etsä voi verrata jotain työpaikkaa ja lasta. Lapsi on ihminen ja työpaikka on vaan työpaikka.
Tämä ei ole läppä: En usko että moni kokee oikeasti lasten saamisen olevan mielekkäämpää kuin ilman niitä. Jokainen tajuaa kyllä lapsen tullessa osaksi elämää, että nyt ollaan vaikeutettu arkea ja pahasti. Ja jokainen yllättyy, että miten käsittämättömän hankalaksi kaikki on yhtä äkkiä muuttunut.
En mä ainakaan yllättynyt. Oikeastaan odotin jotain paljon pahempaa. Kun sitten ääneen puhuin että vauvan kanssa olikin yllättävän helppoa niin kommentit olivat tyyliin "odota vaan kun se on 2-v" tai "odota vaan kun se on 3-v" jne. Nyt on se ensimmäinen jo 12v, toinen 9v ja kolmas 4v. Mutta odotellaan nyt tässä kaikessa rauhassa mitä kamalia yllätyksiä ja sopeutumisvaikeuksia tässä on tulossa.
Joo, minäkään en ole luopunut mistään sen takia että meidän perheessä on enemmän jäseniä kuin yksi. Olen aina tykännyt lukea kirjoja ja katsoa telkkarista jotain sarjoja ja dokkareita, ja sitä olen tehnyt päivittäin tuntikausia, siitä huolimatta että mulla on kolme lasta, vanhin jo vuosia sitten muuttanut omilleen. En minä tee mitään sen kummempaa silloin kun lapset ei ole kotona, täällä on vaan vähän hiljaisempaa. Mieskään ei tee mitään eri tavalla. Mies käy joka ilta kävelylenkillä ja useana iltana viikossa veljensä luona, kun äitinsä vielä eli, kävi hänen luonaan.
Mun muut harrastukset on mm. puutarhan hoito, sitäkin olen tehnyt aina vaikka oli kaksoset pieniä, kyllä mies tai esikoinen niitä pieniä vahti sisällä kun minä olin pihalla. Olen myös aina ollut mukana yhdistystoiminnassa ja politiikassakin, on kokouksia ym. ei ole lapset haitanneet yhtään, yleensä mies on silläaikaa lasten kanssa, hyvin harvoin on sattunut niin että mies on yövuorossa ja joku muu on ollut lasten kanssa.
Miehen kanssa ei ole mitään erityistä parisuhdeaikaa, kun lapset nukkuu niin voidaan jutella tai harrastaa seksiä jos siltä tuntuu, mutta jutella voidaan silloinkin kun lapset on hereillä, ja seksiä mies ei jaksa muutenkaan kovin usein.
En kyllä keksi mitään mitä tekisin muuta jos lapsia ei olisi, helvetin tylsää elämä olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minä en edelleenkään koe luopuneeni mistään lapsen takia. Toki hyvin moni asia on muuttunut, mutta muuttuminen ei ole luopumista.
Otetaan esimerkki:
Olet toivonut uutta työpaikkaa. Nykyinen on ihan kiva paikka - on hyvä palkka, mukava työyhteisö ja sopiva työmatka. Silti sinusta tuntuu että jotain puuttuu. Ehkä kaipaat jotain uusia haasteita. Olethan ollut nykyisessä työssäsi jo kymmen vuotta ja työnkuva on pysynyt melko samana.
Haet uutta työpaikkaa. Saat sen! Uudessa työssäkin on hyvä palkka, mukava työyhteisö ja sopiva työmatka. Ja itse työnkuva on nyt mielekkäämpi. Tämä on sitä mistä sinä haaveilitkin!
Tarkoittaako tämä nyt sitä että jouduit luopumaan edellisestä työpaikasta? Ei. Et luopunut, vaan jätit sen mieluusti taakse ja otit harppauksen uuteen työhön ja elämänvaiheeseen. Nyt olet onnellisempi, sillä yksi haaveistasi toteutui.
Samalla tavalla moni kokee lasten saamisen.
Tämä on läppä: Hei camoon, etsä voi verrata jotain työpaikkaa ja lasta. Lapsi on ihminen ja työpaikka on vaan työpaikka.
Tämä ei ole läppä: En usko että moni kokee oikeasti lasten saamisen olevan mielekkäämpää kuin ilman niitä. Jokainen tajuaa kyllä lapsen tullessa osaksi elämää, että nyt ollaan vaikeutettu arkea ja pahasti. Ja jokainen yllättyy, että miten käsittämättömän hankalaksi kaikki on yhtä äkkiä muuttunut.
Yleensä ne joilla asiat on vaikeita, tekevät itse ne vaikeaksi, luultavasti heidän elämänsä on vaikeaa vaikka olisivat ihan yksin, se on se asenne ja suorittaminen. Mulla ei ole mikään koskaan vaikeaa, koska menen sieltä mistä aita on matalin hyvinkin monessa kohtaa, enkä stressaa turhista asioista, niitä tärkeitäkin aiheita on, toki stressaaminen ei auta niihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkäs ikäinen ap olet? Ehkä sun kannattaa odottaa, kun olet esimerkiksi 30-vuotias ja alkaa vasta sitten miettiä perheen perustamista. Ehkä et enää sitten kaipaa niin paljon omaa aikaa.
Muistan lukeneeni jonkun tutkimuksen, jonka mukaan suomalaiset vanhemmat viettävät lastensa kanssa keskimäärin tunnin päivässä. Se on ihan kamalan vähän, jos yhtään ajattelee niitä lapsia. Toisaalta me kaikki tiedetään, että kun hakee töiden jälkeen lapset hoidosta ja panee ne yhdeksältä sänkyyn ja siinä välissä hoitaa kaupat, ruoat ja kaikki iltarutiinit, niin eihän sitä aikaa lapsille jää paljon.
On ihan selvää, että vauva-aikana kaikki aika menee lapselle ja äiti saa omaa aikaa vain sen mukaan, miten paljon isä ottaa kotona vastuuta ja minkä verran on muita verkostoja, esim. isovanhemmat.
Sitten kun lapsi kasvaa ja on vähemmän äidissä kiinni, omaa aikaa voi järjestää enemmän.
Miksi ap edes haluat lapsia? Kuulostaa siltä, että sulla on paitsi täysin epärealistinen käsitys perhe-elämästä, myös prioriteetit ihan hukassa.
Tein itse lapset vanhana ja olin siihen mennessä saanut elää täysillä itsekkäästi omaa elämääni. Nyt haluan tietenkin olla lasten kanssa mahdollisimman paljon. Ennemminkin harmittaa, ettei joka päivä ehdi niin paljon kuin haluaisi. Ne on hyviä tyyppejä ja niiden kanssa voi tehdä paljon asioita.
Olen kyllä jo selvästi yli 30-vuotias. Millä perusteella minun priorieettini ovat sinusta hukassa? AP
Tällä palstalla joutuu mammaporukan hampaisiin aina, kun kehtaa sanoa, että elämässä jotkin muut asiat ovat tärkeämpiä kuin mahdollisuus päästä vaihtamaan oman lapsen vaippoja ja kuskata tätä lätkätreeneihin.
Eihän tässä nyt siitä ole kysymys! Jokainen voi täysin vapaasti määritellä mitkä asiat ovat itselle tärkeitä ja minkälaista elämää haluaa elää. Mutta kyse on siitä että lasta ei kannata hankkia jos sille ei ole aikaa! Lapsi tarvitsee vanhempiaan lähes 24/7 ja jos sitä ei voi hyväksyä niin miksi edes haluaa lapsia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei onnistu millään... Joinakin päivinä ehkä, muttei todellakaan joka päivä. Ehkä kerran tai kaksi viikossa. Salilla "omaa aikaa" 2h, illalla lapsen nukkumaan mennessä parisuhdeaikaa ehkä jää just sen 2h.. Mutta yleensä silloin tulee enemmin katsottua telkkaria tai salattua nettiä.. Kuten nyt.
Vierailija kirjoitti:
Lapsen hankinta on tullut kumppanin kanssa puheeksi, ja lapsiperhe-elämän logistiikka mietityttää. Monen mukaan lapsen myötä ei tarvitse omasta elämästä luopua, mutta haluaisin kuulla, miten tämä käytännössä onnistuu.
Akvaarion hankkiminen voi olla hyvä vaihtoehto. Mainettaan huomattavasti monipuolisempi ja vaativampi harrastus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloitus ei voi olla tosissaan kirjoitettu. Eihän..?
Siis onko jollain ihan yksineläjällä joka päivä mahdollisuus noin moneen tuntiin "omaa aikaa"? Ei mulla ainakaan, tosin en laske omaksi ajaksi nukkumista (n. 8h), aamutoimia ja työmatkoja (n. 2h), asioidenhoitoa (1-2h, ei päivittäistä, mutta useampana päivänä viikossa eli kaupassa käynti, siivous, jne). Päälle tietenkin työpäivä 8h. Eli "joutoaikaa" (käyttö sitten omana-aikana tai parisuhdeaikana) n.4-6 h/pv.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minä en edelleenkään koe luopuneeni mistään lapsen takia. Toki hyvin moni asia on muuttunut, mutta muuttuminen ei ole luopumista.
Otetaan esimerkki:
Olet toivonut uutta työpaikkaa. Nykyinen on ihan kiva paikka - on hyvä palkka, mukava työyhteisö ja sopiva työmatka. Silti sinusta tuntuu että jotain puuttuu. Ehkä kaipaat jotain uusia haasteita. Olethan ollut nykyisessä työssäsi jo kymmen vuotta ja työnkuva on pysynyt melko samana.
Haet uutta työpaikkaa. Saat sen! Uudessa työssäkin on hyvä palkka, mukava työyhteisö ja sopiva työmatka. Ja itse työnkuva on nyt mielekkäämpi. Tämä on sitä mistä sinä haaveilitkin!
Tarkoittaako tämä nyt sitä että jouduit luopumaan edellisestä työpaikasta? Ei. Et luopunut, vaan jätit sen mieluusti taakse ja otit harppauksen uuteen työhön ja elämänvaiheeseen. Nyt olet onnellisempi, sillä yksi haaveistasi toteutui.
Samalla tavalla moni kokee lasten saamisen.
Tämä on läppä: Hei camoon, etsä voi verrata jotain työpaikkaa ja lasta. Lapsi on ihminen ja työpaikka on vaan työpaikka.
Tämä ei ole läppä: En usko että moni kokee oikeasti lasten saamisen olevan mielekkäämpää kuin ilman niitä. Jokainen tajuaa kyllä lapsen tullessa osaksi elämää, että nyt ollaan vaikeutettu arkea ja pahasti. Ja jokainen yllättyy, että miten käsittämättömän hankalaksi kaikki on yhtä äkkiä muuttunut.
En mä ainakaan yllättynyt. Oikeastaan odotin jotain paljon pahempaa. Kun sitten ääneen puhuin että vauvan kanssa olikin yllättävän helppoa niin kommentit olivat tyyliin "odota vaan kun se on 2-v" tai "odota vaan kun se on 3-v" jne. Nyt on se ensimmäinen jo 12v, toinen 9v ja kolmas 4v. Mutta odotellaan nyt tässä kaikessa rauhassa mitä kamalia yllätyksiä ja sopeutumisvaikeuksia tässä on tulossa.
Voiton puolella yllätysten ja sopeutumisvaikeuksien suhteen ollaan oikeastaan vasta murrosiän jälkeen. Piinavuodet noin 13-15 (x 3).
Vierailija kirjoitti:
No minä en edelleenkään koe luopuneeni mistään lapsen takia. Toki hyvin moni asia on muuttunut, mutta muuttuminen ei ole luopumista.
Otetaan esimerkki:
Olet toivonut uutta työpaikkaa. Nykyinen on ihan kiva paikka - on hyvä palkka, mukava työyhteisö ja sopiva työmatka. Silti sinusta tuntuu että jotain puuttuu. Ehkä kaipaat jotain uusia haasteita. Olethan ollut nykyisessä työssäsi jo kymmen vuotta ja työnkuva on pysynyt melko samana.
Haet uutta työpaikkaa. Saat sen! Uudessa työssäkin on hyvä palkka, mukava työyhteisö ja sopiva työmatka. Ja itse työnkuva on nyt mielekkäämpi. Tämä on sitä mistä sinä haaveilitkin!
Tarkoittaako tämä nyt sitä että jouduit luopumaan edellisestä työpaikasta? Ei. Et luopunut, vaan jätit sen mieluusti taakse ja otit harppauksen uuteen työhön ja elämänvaiheeseen. Nyt olet onnellisempi, sillä yksi haaveistasi toteutui.
Samalla tavalla moni kokee lasten saamisen.
Jep, tätä velojen on jostain syystä vaikea ymmärtää. Lasten saanti on useimmille positiivinen elämänmuutos, ei luopumista jostain mistä ei olisi halunnut luopua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minä en edelleenkään koe luopuneeni mistään lapsen takia. Toki hyvin moni asia on muuttunut, mutta muuttuminen ei ole luopumista.
Otetaan esimerkki:
Olet toivonut uutta työpaikkaa. Nykyinen on ihan kiva paikka - on hyvä palkka, mukava työyhteisö ja sopiva työmatka. Silti sinusta tuntuu että jotain puuttuu. Ehkä kaipaat jotain uusia haasteita. Olethan ollut nykyisessä työssäsi jo kymmen vuotta ja työnkuva on pysynyt melko samana.
Haet uutta työpaikkaa. Saat sen! Uudessa työssäkin on hyvä palkka, mukava työyhteisö ja sopiva työmatka. Ja itse työnkuva on nyt mielekkäämpi. Tämä on sitä mistä sinä haaveilitkin!
Tarkoittaako tämä nyt sitä että jouduit luopumaan edellisestä työpaikasta? Ei. Et luopunut, vaan jätit sen mieluusti taakse ja otit harppauksen uuteen työhön ja elämänvaiheeseen. Nyt olet onnellisempi, sillä yksi haaveistasi toteutui.
Samalla tavalla moni kokee lasten saamisen.
Jep, tätä velojen on jostain syystä vaikea ymmärtää. Lasten saanti on useimmille positiivinen elämänmuutos, ei luopumista jostain mistä ei olisi halunnut luopua.
Voi kun ylläpito tekisi vanhemmuus-tyylisen alustan "veluus" jonne nämä kaikki ketjut voisi mennä. Löytäisi samanmieliset toisensa eikä ne oikeasti kiinnostavat aloitukset katoaisi näiden jankutusketjujen alle.
No eihän se onnistu että olisi 5-6h vuorokaudessa muuta elämää kun lapsia. Parisuhdeaikaa meillä on kyllä joka ilta se 2-3h välillä 20-23, mutta omaa aikaa ei hirveästi ellei nyt satu johonkin jumpalle/opintoihin lähtemään.
Ei mitenkään!! Hyvä jos kerran kuukaudessa onnistuu. Ei kannattaisi tehdä lapsia jos kuvittelee tuollaisia höpö juttuja.
En mitenkään. Ei kun siis sain: muutin pois kotoa ja mies hoitaa lapset. Siinä ei ole parisuhdeaikaa, mutta se on niistä se vähemmän tärkeä.
Olihan tää varmasti tarkoitettu vaan sarkasmiksi? Eihän kukaan oikeesti vaan ajattele näin?