Lue keskustelun säännöt.
Miten sinä olet saanut järjestettyä itsellesi 3–4 tuntia omaa aikaa ja vähintään kaksi tuntia parisuhdeaikaa joka päivä lapsen syntymän jälkeenkin?
Lapsen hankinta on tullut kumppanin kanssa puheeksi, ja lapsiperhe-elämän logistiikka mietityttää. Monen mukaan lapsen myötä ei tarvitse omasta elämästä luopua, mutta haluaisin kuulla, miten tämä käytännössä onnistuu.
Kommentit (249)
Oma aika? Mitä se on? Kuulostaa ihanalta.... T: työssäkäyvä neljän kouluikäisen lapsen äiti. Koiran kanssa tosin lähden lenkille kelillä kuin kelillä, saa ainakin vähän tuulettaa päätään..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen hankinta on tullut kumppanin kanssa puheeksi, ja lapsiperhe-elämän logistiikka mietityttää. Monen mukaan lapsen myötä ei tarvitse omasta elämästä luopua, mutta haluaisin kuulla, miten tämä käytännössä onnistuu.
Varmaan ymmärrät itsekin että tuo ei ole mahdollista. Jos on töissä kahdeksasta neljään, käy kaupassa ja hakee lapsen hoidosta, niin ruoka on laitettu ja syöty ehkä kuuden aikaan. Jos aloitat siitä oman ajan, vaikka nyt sen kolme tuntia, kello on yhdeksän. Siihen kaksi tuntia parisuhdeaikaa, kello on yksitoista ja on korkea aika mennä nukkumaan.
Olet siis viettänyt koko illan olematta lainkaan lapsen kanssa, oletettavasti siis puolisosi on pitänyt hoitaa lapsi kun sinä harrastat mitä nyt harrastatkin. Päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen.
Varmaan tämän halusitkin kuulla, jotta voit perustella ettet voi hankkia lapsia.
Vitsi on siinä että lapsia kannattaa hankkia silloin jos haluaa viettää aikaa heidän kanssa. Sinun ei ole pakko, ja suosittelenkin että et hanki lapsia.
Tästä seuraa vielä se, että jotta sinulla on oma aika ja parisuhdeaika, puolisolla ei ole omaa aikaa lainkaan. Hän on ensin töissä, sitten keskittyy lapseen, sitten keskittyy sinuun.
Hups, kuulostat itsekeskeiseltä ex-mieheltäni. Älä hanki lapsia, ei hyvä seuraa.
Hyvä provo. Ollaan sivulla 17...
Oma elämä:
Lapset 1 ja 3, molemmat päivähoidossa. Minä vien, äiti hakee
Herätys 6:30
Pika-aamiainen, säätöä, kiukuttelua
Päiväkodissa 8:00
Kohti töitä 8:15
Töissä: 9:25
(Työaika 7,5h, 30min lounas)
17:00 kohti kotia (päivä jäi puoli h lyhyeksi, täytyy paikata myöhemmin)
Kotona 18:00
Perheaikaa 18:00-18:30
18:30 ruoan laittoa
19:00 syödään
19:30 iltapuuhille
20:15 molemmat nukahtaneet, tiskaamaan ja siivoamaan, toinen kauppaan/laskuja tms.
21:15 omaa tai yhteistä aikaa
22:15 koiran kanssa ulos, loput kotihommat aamua varten, iltatoimet.
23:00 kännykän kanssa sängyssä omaa aikaa. Stressaa kun työt jäi lyheksi. Vaimon kanssa ei mitään yhteyttä. Hän herää 5:30 ja nukkuu jo. Omat yöunet jää siihen 6-6:30 välille.
Liikunta usein tarkoittaa sitä, että en näe lapsia illalla lainkaan.
M40.
Vierailija kirjoitti:
En mitenkään, enkä olisi halunnutkaan, eikä ollut noin paljon omaa aikaa ja parisuhdeaikaa ennen lapsiakaan. Vai lasketaanko omaan aikaan myös kotityöt, jos teet niitä yksin? Millaista se parisuhdeaika oikein on? Istutaanko silloin sohvan nurkassa ja märistään miehen kainalossa, miten maailma potkii päähän ja syväluodataan parisuhteen tilaa? Mun mielestä elämä on kokonaisuus, siihen kuuluu opiskelua ja työntekoa, yhdessä ja erikseen miehen kanssa puuhailua, harrastuksia, perhe-elämää (jos lapsia on) ja ihan vaan olemista. En erottele kaikkia elämän osasia ja laske paljonko mihinkin kuluu aikaa. Parisuhdeaikaa mulle on ihan tää tavallinen arki; mies leikkii lasten kanssa ja minä siinä vieressä kokkaan, minä pelaan lasten kanssa lautapelejä ja mies imuroi. Katsellaan koko perheellä elokuvaa, käydään kirjastossa ja retkillä. Saunotaan yhdessä miehen kanssa, käydään syömässä ulkona, vietetään joskus kahdenkeskinen viikonloppu, vietetään joka ilta pari tuntia kahdestaan lasten mentyä nukkumaan.
Sitä kutsutaan elämäksi.
Kuulostaa kamalalta elämältä suoraan sanottuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsen hankinta on tullut kumppanin kanssa puheeksi, ja lapsiperhe-elämän logistiikka mietityttää. Monen mukaan lapsen myötä ei tarvitse omasta elämästä luopua, mutta haluaisin kuulla, miten tämä käytännössä onnistuu.
Pöljä.
ÄLÄ hanki lapsia. Voi jeesus mitä kysymyksiä...:D
Vierailija kirjoitti:
Oma elämä:
Lapset 1 ja 3, molemmat päivähoidossa. Minä vien, äiti hakeeHerätys 6:30
Pika-aamiainen, säätöä, kiukuttelua
Päiväkodissa 8:00
Kohti töitä 8:15
Töissä: 9:25
(Työaika 7,5h, 30min lounas)
17:00 kohti kotia (päivä jäi puoli h lyhyeksi, täytyy paikata myöhemmin)
Kotona 18:00
Perheaikaa 18:00-18:30
18:30 ruoan laittoa
19:00 syödään
19:30 iltapuuhille
20:15 molemmat nukahtaneet, tiskaamaan ja siivoamaan, toinen kauppaan/laskuja tms.
21:15 omaa tai yhteistä aikaa
22:15 koiran kanssa ulos, loput kotihommat aamua varten, iltatoimet.
23:00 kännykän kanssa sängyssä omaa aikaa. Stressaa kun työt jäi lyheksi. Vaimon kanssa ei mitään yhteyttä. Hän herää 5:30 ja nukkuu jo. Omat yöunet jää siihen 6-6:30 välille.Liikunta usein tarkoittaa sitä, että en näe lapsia illalla lainkaan.
M40.
Sopikaa vuoropäivät, jolloin toinen vastaa lasten iltatoimista ja nukuttamisesta. Silloin omaa aikaa on päivällisen jälkeen aikaa muutama tunti eli 19.30 vaikka 21.30.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omaa aikaa tai parisuhdeaikaa ei ollut ensimmäiseen 2 vuoteen juuri ollenkaan. Nyt satunnaisesti, ei todellakaan päivittäin.
Neljä tuntia omaa aikaa kuulostaa melkoiselta optimismilta edes lapsettomassa, mutta kiinteässä parisuhteessa. Ei sillä, etteikö ulos pääsisi, jos kauniisti pyytää. Mutta joka päivä kertoo, ettei olisi kumppanin kanssa mitään yhteisiä harrastuksia.