Lue keskustelun säännöt.
Miten sinä olet saanut järjestettyä itsellesi 3–4 tuntia omaa aikaa ja vähintään kaksi tuntia parisuhdeaikaa joka päivä lapsen syntymän jälkeenkin?
Lapsen hankinta on tullut kumppanin kanssa puheeksi, ja lapsiperhe-elämän logistiikka mietityttää. Monen mukaan lapsen myötä ei tarvitse omasta elämästä luopua, mutta haluaisin kuulla, miten tämä käytännössä onnistuu.
Kommentit (249)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minä en edelleenkään koe luopuneeni mistään lapsen takia. Toki hyvin moni asia on muuttunut, mutta muuttuminen ei ole luopumista.
Otetaan esimerkki:
Olet toivonut uutta työpaikkaa. Nykyinen on ihan kiva paikka - on hyvä palkka, mukava työyhteisö ja sopiva työmatka. Silti sinusta tuntuu että jotain puuttuu. Ehkä kaipaat jotain uusia haasteita. Olethan ollut nykyisessä työssäsi jo kymmen vuotta ja työnkuva on pysynyt melko samana.
Haet uutta työpaikkaa. Saat sen! Uudessa työssäkin on hyvä palkka, mukava työyhteisö ja sopiva työmatka. Ja itse työnkuva on nyt mielekkäämpi. Tämä on sitä mistä sinä haaveilitkin!
Tarkoittaako tämä nyt sitä että jouduit luopumaan edellisestä työpaikasta? Ei. Et luopunut, vaan jätit sen mieluusti taakse ja otit harppauksen uuteen työhön ja elämänvaiheeseen. Nyt olet onnellisempi, sillä yksi haaveistasi toteutui.
Samalla tavalla moni kokee lasten saamisen.
Jep, tätä velojen on jostain syystä vaikea ymmärtää. Lasten saanti on useimmille positiivinen elämänmuutos, ei luopumista jostain mistä ei olisi halunnut luopua.
On tosi vaikea ymmärtää kyllä. Myönnän sen.
Myöntääkö lisääntyjät, että ymmärtävät että veloille lapsen saaminen olisi luopumista omasta elämästään, vapaudestaan ja terveydestään.
Ette ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minä en edelleenkään koe luopuneeni mistään lapsen takia. Toki hyvin moni asia on muuttunut, mutta muuttuminen ei ole luopumista.
Otetaan esimerkki:
Olet toivonut uutta työpaikkaa. Nykyinen on ihan kiva paikka - on hyvä palkka, mukava työyhteisö ja sopiva työmatka. Silti sinusta tuntuu että jotain puuttuu. Ehkä kaipaat jotain uusia haasteita. Olethan ollut nykyisessä työssäsi jo kymmen vuotta ja työnkuva on pysynyt melko samana.
Haet uutta työpaikkaa. Saat sen! Uudessa työssäkin on hyvä palkka, mukava työyhteisö ja sopiva työmatka. Ja itse työnkuva on nyt mielekkäämpi. Tämä on sitä mistä sinä haaveilitkin!
Tarkoittaako tämä nyt sitä että jouduit luopumaan edellisestä työpaikasta? Ei. Et luopunut, vaan jätit sen mieluusti taakse ja otit harppauksen uuteen työhön ja elämänvaiheeseen. Nyt olet onnellisempi, sillä yksi haaveistasi toteutui.
Samalla tavalla moni kokee lasten saamisen.
Jep, tätä velojen on jostain syystä vaikea ymmärtää. Lasten saanti on useimmille positiivinen elämänmuutos, ei luopumista jostain mistä ei olisi halunnut luopua.
Voi kun ylläpito tekisi vanhemmuus-tyylisen alustan "veluus" jonne nämä kaikki ketjut voisi mennä. Löytäisi samanmieliset toisensa eikä ne oikeasti kiinnostavat aloitukset katoaisi näiden jankutusketjujen alle.
Miksi avasit tämän keskustelun?
Miksi ihmeessä?
Naurettavaa oikeasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minä en edelleenkään koe luopuneeni mistään lapsen takia. Toki hyvin moni asia on muuttunut, mutta muuttuminen ei ole luopumista.
Otetaan esimerkki:
Olet toivonut uutta työpaikkaa. Nykyinen on ihan kiva paikka - on hyvä palkka, mukava työyhteisö ja sopiva työmatka. Silti sinusta tuntuu että jotain puuttuu. Ehkä kaipaat jotain uusia haasteita. Olethan ollut nykyisessä työssäsi jo kymmen vuotta ja työnkuva on pysynyt melko samana.
Haet uutta työpaikkaa. Saat sen! Uudessa työssäkin on hyvä palkka, mukava työyhteisö ja sopiva työmatka. Ja itse työnkuva on nyt mielekkäämpi. Tämä on sitä mistä sinä haaveilitkin!
Tarkoittaako tämä nyt sitä että jouduit luopumaan edellisestä työpaikasta? Ei. Et luopunut, vaan jätit sen mieluusti taakse ja otit harppauksen uuteen työhön ja elämänvaiheeseen. Nyt olet onnellisempi, sillä yksi haaveistasi toteutui.
Samalla tavalla moni kokee lasten saamisen.
Jep, tätä velojen on jostain syystä vaikea ymmärtää. Lasten saanti on useimmille positiivinen elämänmuutos, ei luopumista jostain mistä ei olisi halunnut luopua.
On tosi vaikea ymmärtää kyllä. Myönnän sen.
Myöntääkö lisääntyjät, että ymmärtävät että veloille lapsen saaminen olisi luopumista omasta elämästään, vapaudestaan ja terveydestään.
Ette ymmärrä.
Ymmärtääkö kukaan täysin toista ihmistä? Tuskin, mutta silti hyväksyy, että toinen kokee asiat erilailla.
Suurin osa aikuisista ihmisistä on vain kohdannut niin monta entistä velaa, jotka ovat nykyään onnellisia vanhempia, että on vaikea heti uskoa, kun joku sanoo, että ei tule koskaan hankkimaan lapsia. Omaa näkemystä on kuitenkin epäkohteliasta tyrkyttää, puolin ja toisin.
Joidenkin palstavelojen mielenterveys vähän huolestuttaa. Tuntuu kuin he uskoivat kaikkien lasten vanhempien olevan suuressa salaliitosta vakuuttaessaan olevansa tyytyväisiä vanhemmuuteen.
En suosittele sinua hankkimaan lapsia, koska silloin oma aika muuttuu suurimmaksi osaksi perheajaksi ja se sopii toisille ja toisille taas ei. Meidän lapsi menee nukkumaan klo 21, joten sen jälkeen omaa tai parisuhdeaikaa jää 1-2 h. Tämä riippuu siitä kuinka kauan jaksan valvoa, koska etenkin vauvat saattavat öisin valvottaa ja jos edellinen yö on nukuttu huonosti, niin uni tulee kyllä melko aikaisin.
Tietenkin mies voi joskus hoitaa lasta yksin, jotta pääset esimerkiksi kahville, tapaamaan kavereita tms, mutta tämä ei voi tapahtua joka päivä. Mies on päivät töissä, joten tuskin hän haluaa päivittäin hoitaa lapsia yksin, että sinä voit viettää omaa aikaa. Itse koen että myös lapselle perheaika on eduksi, eli että teem paljon asioita yhdessä koko perhe. Jos vanhemmat haluavat paljon omaa aikaa, niin siinä käy helposti niin, että lapsi on aina toisen vanhemman kanssa ja varsinaista koko perheen yhdessäoloa on tosi vähän.
Ja pitää muistaa että sen lisäksi että luovut paljon omasta ja parisuhdeajasta, niin voit joutua luopumaan myös yöllisestä uniajasta. Mielestäni oman ajan tarpeessa ei ole mitään pahaa, mutta lapsia ei kannata hankkia jos ei niiden kanssa jaksa olla. Se on väärin lapsia kohtaan, koska lapsi on todella riippuvainen omista vanhemmistaan.
Vierailija kirjoitti:
Siis onko jollain ihan yksineläjällä joka päivä mahdollisuus noin moneen tuntiin "omaa aikaa"? Ei mulla ainakaan, tosin en laske omaksi ajaksi nukkumista (n. 8h), aamutoimia ja työmatkoja (n. 2h), asioidenhoitoa (1-2h, ei päivittäistä, mutta useampana päivänä viikossa eli kaupassa käynti, siivous, jne). Päälle tietenkin työpäivä 8h. Eli "joutoaikaa" (käyttö sitten omana-aikana tai parisuhdeaikana) n.4-6 h/pv.
Kyllä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Öh siis 6h lapsivapaata aikaa päivässä? Suosittelen ettet hommaa sitä lasta jos et halua sen kanssa olla.
Mutta, kun lapsi pitää olla ettei ole sellainen yhteiskunnan lusmuilija kuten lapsettomat.
Ja onhan se kivempi muiden wt äippien kanssa seurustella, kun on oma lapsi.
[/quote]
Ymmärtääkö kukaan täysin toista ihmistä? Tuskin, mutta silti hyväksyy, että toinen kokee asiat erilailla.
Suurin osa aikuisista ihmisistä on vain kohdannut niin monta entistä velaa, jotka ovat nykyään onnellisia vanhempia, että on vaikea heti uskoa, kun joku sanoo, että ei tule koskaan hankkimaan lapsia. Omaa näkemystä on kuitenkin epäkohteliasta tyrkyttää, puolin ja toisin.
Joidenkin palstavelojen mielenterveys vähän huolestuttaa. Tuntuu kuin he uskoivat kaikkien lasten vanhempien olevan suuressa salaliitosta vakuuttaessaan olevansa tyytyväisiä vanhemmuuteen.[/quote]
Jep! Uskallan väittää että 75% veloista olisi onnellinen ja tyytyväinen elämänmuutokseensa jos saisi lapsen. Tietenkään tällaista koetilannetta ei pysty järjestämään, mutta JOS pystyisi saattamaan sata velaa raskaaksi, niin olen varma että 75% huomaisi miten paremmaksi elämä muuttuu, miten entiset 'tärkeät' jutut tuntuu näpertelyltä ja miten ymmärtää vasta nyt että elämä ei ole tarkoitettu vain hedonistiseen omien halujen tyydyttämiseen. Elämällä on palvelufunktio eikä sen tarkoitus ole selfiet, belfiet, blogit tai oma napa.
Ai mistäkö tiedän? Olen entinen vela itsekin ja nykyinen 3 lapsen äippä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minä en edelleenkään koe luopuneeni mistään lapsen takia. Toki hyvin moni asia on muuttunut, mutta muuttuminen ei ole luopumista.
Otetaan esimerkki:
Olet toivonut uutta työpaikkaa. Nykyinen on ihan kiva paikka - on hyvä palkka, mukava työyhteisö ja sopiva työmatka. Silti sinusta tuntuu että jotain puuttuu. Ehkä kaipaat jotain uusia haasteita. Olethan ollut nykyisessä työssäsi jo kymmen vuotta ja työnkuva on pysynyt melko samana.
Haet uutta työpaikkaa. Saat sen! Uudessa työssäkin on hyvä palkka, mukava työyhteisö ja sopiva työmatka. Ja itse työnkuva on nyt mielekkäämpi. Tämä on sitä mistä sinä haaveilitkin!
Tarkoittaako tämä nyt sitä että jouduit luopumaan edellisestä työpaikasta? Ei. Et luopunut, vaan jätit sen mieluusti taakse ja otit harppauksen uuteen työhön ja elämänvaiheeseen. Nyt olet onnellisempi, sillä yksi haaveistasi toteutui.
Samalla tavalla moni kokee lasten saamisen.
Jep, tätä velojen on jostain syystä vaikea ymmärtää. Lasten saanti on useimmille positiivinen elämänmuutos, ei luopumista jostain mistä ei olisi halunnut luopua.
On tosi vaikea ymmärtää kyllä. Myönnän sen.
Myöntääkö lisääntyjät, että ymmärtävät että veloille lapsen saaminen olisi luopumista omasta elämästään, vapaudestaan ja terveydestään.
Ette ymmärrä.
Velathan eivät voi tietää miten onnellisia ja tyytyväisiä saattaisivat olla kun vanhemmuus toisi elämään suuremman tarkoituksen, kun ne viikonlopun viinilasilliset ja tiistain jumppa. Vanhemmat taas kyllä tietävät mitä se elämä oli ennen lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärtääkö kukaan täysin toista ihmistä? Tuskin, mutta silti hyväksyy, että toinen kokee asiat erilailla.
Suurin osa aikuisista ihmisistä on vain kohdannut niin monta entistä velaa, jotka ovat nykyään onnellisia vanhempia, että on vaikea heti uskoa, kun joku sanoo, että ei tule koskaan hankkimaan lapsia. Omaa näkemystä on kuitenkin epäkohteliasta tyrkyttää, puolin ja toisin.
Joidenkin palstavelojen mielenterveys vähän huolestuttaa. Tuntuu kuin he uskoivat kaikkien lasten vanhempien olevan suuressa salaliitosta vakuuttaessaan olevansa tyytyväisiä vanhemmuuteen.
Jep! Uskallan väittää että 75% veloista olisi onnellinen ja tyytyväinen elämänmuutokseensa jos saisi lapsen. Tietenkään tällaista koetilannetta ei pysty järjestämään, mutta JOS pystyisi saattamaan sata velaa raskaaksi, niin olen varma että 75% huomaisi miten paremmaksi elämä muuttuu, miten entiset 'tärkeät' jutut tuntuu näpertelyltä ja miten ymmärtää vasta nyt että elämä ei ole tarkoitettu vain hedonistiseen omien halujen tyydyttämiseen. Elämällä on palvelufunktio eikä sen tarkoitus ole selfiet, belfiet, blogit tai oma napa.
Ai mistäkö tiedän? Olen entinen vela itsekin ja nykyinen 3 lapsen äippä.
No tuota, vilkaisepa paremmin näitä viestejä. Tämä otos veloista (vilkaisin ketjuja mitä näyttävät aiheesta pyörivän) on sellainen etten missään nimessä toivoisi suurimman osan lisääntyvän. Arki tuntuu olevan raskasta jo ilman lapsiakin, oman itsen kanssa paljon ongelmia (erityisherkkyyttä, erityistarpeita ja mt-ongelmia) ettei missään nimessä kannata lapsia ajatella. Tosin porukka joka täällä näyttää päivästä toiseen ketjuja pyörittävän (erityisesti ihmettelen, että viikonloppu jolloin olisi aikaa toteuttaa itseään käytetään avlla notkuen ja julistaen vela-elämäntavan paremmuutta kuinka voi tehdä mitä haluaa -av on sitä mitä haluaa?) , EI ole hyvä otos suomalaisista veloista kuten ei lapsia hankkineet ihmisetkään, tämähän on ajantappopaikka. T. tylsistynyt, lapsia tehnyt flunssan kourissa oleva sairauslomalainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään on suuri ongelma se, että ihan väärät ihmiset lisääntyvät. Hyväsydämiset, älykkäät, muut ihmiset huomioon ottavat, empaattiset ja herkät ihmiset valitsevat lapsettomuuden.
Itsekkäät, addiktoituneet, laiskat, kännykänräplääjä hälläväliä äidit puskevat pentuja tämän tästä, eivätkä todellakaan ole yhtään kehittyneet ihmisinä sen äitiydensä myötä. Lapsille syötetään epäterveellistä moskaa, heille tungetaan älypuhelin kouraan ja heidät opetetaan koulukiusaajiksi.
Kukaan oikeasti älykäs ja empaattinen ihminen ei tee elävää ja tuntevaa olentoa tänne hullujen ja ahneiden persereikien maailmaan kärsimään. PISTE
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu siitä mitä tarkoitat noilla määrittelyillä. Minä pidän vaunulenkillä käyntiä omana aikana, saanhan siinä päivän liikunta-annokseni suoritettua. Lapsi myös nukkuu kauemmin kuin minä ja menee aikaisemmin nukkumaan. Kun selvittelee asian niin, että lapsi nukkuu samaan aikaan kuin mies on kotona, saa kivasti parisuhdeaikaa. Ei sitä muuten kahta tuntia tarvitse, panna ehtii nopeamminkin ja televisiota voi katsella kun lapsi on hereilläkin.
Oma aika = aikaa, jonka voin käyttää ytäjaksoisesti mihin tahansa minua kiinnostavan puuhaan ilman, että kukaan keskeyttää tai häiritsee. Minun tapauksessani esimerkiksi 3D-mallintaminen, kirjoittaminen, lukeminen, kahvilla käynti, valokuvaaminen...
Parisuhdeaika = kahdenkeskistä romanttista ja häiriötöntä aikaa kumppanin kanssa. Voi sisältää seksiä, muhinointia, yhteisiä valokuvaussessioita, kokkailua ja syömistä, elokuvissa käyntiä ja niin edelleen. AP
Et todellakaan halua lapsia. Kun haluat lapsia niin haluat aikaa lasten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko jollain noin paljon omaa aikaa, ei mulla ainakaan, vaikka ei ole lapsia. Töihin lähden klo 7 ja kotona olen klo 18.30. Herätys on aamulla klo 6, joten nukkumaan menen klo 22. Eli omaa/parisuhdeaikaa on se 3,5 t, josta osa menee ruuanlaittoon, siivoukseen, pyykkäykseen jne. Parisuhdeaikaa kai ei ole se, että mies on koneella ja minä katson telkkua, vaan se on just sitä omaa aikaa. Mikä on parisuhdeaikaa? en mä sitä mitenkään erityisesti erottele, no käydään me joskus ulkona syömässä tai leffassa tms ja tietty on seksiä pari-kolme kertaa viikossa, ei siitä millään tule paria tuntia päivässä. Eikä siis omaa aikaakaan ole varsinaisesti paria tuntia enempää.
Kolmekymppisiä ollaan ja lapsiasia on nyt mielessä. Vauvakuumetta mulla ei ole, mutta kyllä se ajatus lapsesta jotenkin on alkanut houkuttaa ja mies siitä puhuu nykyään vähänväliä, että eikö olis jo aika, ei hän halua olla viiskymppisenä pikkulasten isä yms. Ja en todellakaan kuvittele, etteikö elämä muuttuisi lasten myötä, varmaan muuttuuu sekä hyvässä että pahassa. Jotenkin vaan tää nykyelämä on alkanut tuntua siltä, että päivät toistuvat samanlaisina...se probleema olis varmaan mennyttä lasten myötä ;D.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärtääkö kukaan täysin toista ihmistä? Tuskin, mutta silti hyväksyy, että toinen kokee asiat erilailla.
Suurin osa aikuisista ihmisistä on vain kohdannut niin monta entistä velaa, jotka ovat nykyään onnellisia vanhempia, että on vaikea heti uskoa, kun joku sanoo, että ei tule koskaan hankkimaan lapsia. Omaa näkemystä on kuitenkin epäkohteliasta tyrkyttää, puolin ja toisin.
Joidenkin palstavelojen mielenterveys vähän huolestuttaa. Tuntuu kuin he uskoivat kaikkien lasten vanhempien olevan suuressa salaliitosta vakuuttaessaan olevansa tyytyväisiä vanhemmuuteen.
Jep! Uskallan väittää että 75% veloista olisi onnellinen ja tyytyväinen elämänmuutokseensa jos saisi lapsen. Tietenkään tällaista koetilannetta ei pysty järjestämään, mutta JOS pystyisi saattamaan sata velaa raskaaksi, niin olen varma että 75% huomaisi miten paremmaksi elämä muuttuu, miten entiset 'tärkeät' jutut tuntuu näpertelyltä ja miten ymmärtää vasta nyt että elämä ei ole tarkoitettu vain hedonistiseen omien halujen tyydyttämiseen. Elämällä on palvelufunktio eikä sen tarkoitus ole selfiet, belfiet, blogit tai oma napa.
Ai mistäkö tiedän? Olen entinen vela itsekin ja nykyinen 3 lapsen äippä.Etpä voisi olla enempää väärässä. Jos en saisi aiheutettua itselleni aborttia/kohtukuolemaa, antaisin lapsen pois heti synnärillä. Sinä et ole vela, etkä ollut sellainen saadessasi lapsen, joten omalla kokemuksellasi ei ole tässä todistusarvoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko jollain noin paljon omaa aikaa, ei mulla ainakaan, vaikka ei ole lapsia. Töihin lähden klo 7 ja kotona olen klo 18.30. Herätys on aamulla klo 6, joten nukkumaan menen klo 22. Eli omaa/parisuhdeaikaa on se 3,5 t, josta osa menee ruuanlaittoon, siivoukseen, pyykkäykseen jne. Parisuhdeaikaa kai ei ole se, että mies on koneella ja minä katson telkkua, vaan se on just sitä omaa aikaa. Mikä on parisuhdeaikaa? en mä sitä mitenkään erityisesti erottele, no käydään me joskus ulkona syömässä tai leffassa tms ja tietty on seksiä pari-kolme kertaa viikossa, ei siitä millään tule paria tuntia päivässä. Eikä siis omaa aikaakaan ole varsinaisesti paria tuntia enempää.
Kolmekymppisiä ollaan ja lapsiasia on nyt mielessä. Vauvakuumetta mulla ei ole, mutta kyllä se ajatus lapsesta jotenkin on alkanut houkuttaa ja mies siitä puhuu nykyään vähänväliä, että eikö olis jo aika, ei hän halua olla viiskymppisenä pikkulasten isä yms. Ja en todellakaan kuvittele, etteikö elämä muuttuisi lasten myötä, varmaan muuttuuu sekä hyvässä että pahassa. Jotenkin vaan tää nykyelämä on alkanut tuntua siltä, että päivät toistuvat samanlaisina...se probleema olis varmaan mennyttä lasten myötä ;D.
Totta kai päivät tuntuvat samanlaisilta, kun sinulla on päivittäin kenties alle kaksi tuntia sellaista aikaa, jonka sisällön saat itse määrätä! Tuohon tunteeseen auttaa nimenomaan se, että omaa aikaa on käytössä reilusti. Muuten et saa tehtyä elämästäsi itsesi näköistä.
Lapsiperhe-elämä se muuten vasta rutiinien ohjaamaa onkin. Jos et halua päivien toistuvan samanlaisina, älä hanki lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minä en edelleenkään koe luopuneeni mistään lapsen takia. Toki hyvin moni asia on muuttunut, mutta muuttuminen ei ole luopumista.
Otetaan esimerkki:
Olet toivonut uutta työpaikkaa. Nykyinen on ihan kiva paikka - on hyvä palkka, mukava työyhteisö ja sopiva työmatka. Silti sinusta tuntuu että jotain puuttuu. Ehkä kaipaat jotain uusia haasteita. Olethan ollut nykyisessä työssäsi jo kymmen vuotta ja työnkuva on pysynyt melko samana.
Haet uutta työpaikkaa. Saat sen! Uudessa työssäkin on hyvä palkka, mukava työyhteisö ja sopiva työmatka. Ja itse työnkuva on nyt mielekkäämpi. Tämä on sitä mistä sinä haaveilitkin!
Tarkoittaako tämä nyt sitä että jouduit luopumaan edellisestä työpaikasta? Ei. Et luopunut, vaan jätit sen mieluusti taakse ja otit harppauksen uuteen työhön ja elämänvaiheeseen. Nyt olet onnellisempi, sillä yksi haaveistasi toteutui.
Samalla tavalla moni kokee lasten saamisen.
Jep, tätä velojen on jostain syystä vaikea ymmärtää. Lasten saanti on useimmille positiivinen elämänmuutos, ei luopumista jostain mistä ei olisi halunnut luopua.
On tosi vaikea ymmärtää kyllä. Myönnän sen.
Myöntääkö lisääntyjät, että ymmärtävät että veloille lapsen saaminen olisi luopumista omasta elämästään, vapaudestaan ja terveydestään.
Ette ymmärrä.
Velathan eivät voi tietää miten onnellisia ja tyytyväisiä saattaisivat olla kun vanhemmuus toisi elämään suuremman tarkoituksen, kun ne viikonlopun viinilasilliset ja tiistain jumppa. Vanhemmat taas kyllä tietävät mitä se elämä oli ennen lapsia.
Ei sillä ole velalle väliä, miten merkitykselliseksi sinä tai joku toinen lapsia hankkinut elämänsä kokee. Se ei muuta sitä, että velan elämä muuttuisi VÄHEMMÄN onnelliseksi ja merkitykselliseksi lasten hankinnan myötä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko jollain noin paljon omaa aikaa, ei mulla ainakaan, vaikka ei ole lapsia. Töihin lähden klo 7 ja kotona olen klo 18.30. Herätys on aamulla klo 6, joten nukkumaan menen klo 22. Eli omaa/parisuhdeaikaa on se 3,5 t, josta osa menee ruuanlaittoon, siivoukseen, pyykkäykseen jne. Parisuhdeaikaa kai ei ole se, että mies on koneella ja minä katson telkkua, vaan se on just sitä omaa aikaa. Mikä on parisuhdeaikaa? en mä sitä mitenkään erityisesti erottele, no käydään me joskus ulkona syömässä tai leffassa tms ja tietty on seksiä pari-kolme kertaa viikossa, ei siitä millään tule paria tuntia päivässä. Eikä siis omaa aikaakaan ole varsinaisesti paria tuntia enempää.
Kolmekymppisiä ollaan ja lapsiasia on nyt mielessä. Vauvakuumetta mulla ei ole, mutta kyllä se ajatus lapsesta jotenkin on alkanut houkuttaa ja mies siitä puhuu nykyään vähänväliä, että eikö olis jo aika, ei hän halua olla viiskymppisenä pikkulasten isä yms. Ja en todellakaan kuvittele, etteikö elämä muuttuisi lasten myötä, varmaan muuttuuu sekä hyvässä että pahassa. Jotenkin vaan tää nykyelämä on alkanut tuntua siltä, että päivät toistuvat samanlaisina...se probleema olis varmaan mennyttä lasten myötä ;D.
Totta kai päivät tuntuvat samanlaisilta, kun sinulla on päivittäin kenties alle kaksi tuntia sellaista aikaa, jonka sisällön saat itse määrätä! Tuohon tunteeseen auttaa nimenomaan se, että omaa aikaa on käytössä reilusti. Muuten et saa tehtyä elämästäsi itsesi näköistä.
Lapsiperhe-elämä se muuten vasta rutiinien ohjaamaa onkin. Jos et halua päivien toistuvan samanlaisina, älä hanki lapsia.
Ystävilläni alkaa suurimmalla osalla olla lapsia ja ei niitten päivät kuulosta samanlaisilta. Tuntuu, että koko ajan on jotain meneillään. Kun nähdään ja kysytään, mitä oot hommaillut, niin tuntuu, että niillä äideillä on tapahtunut vaikka mitä; on ollut neuvolaa, synttärijuhlia, muskarin juhlia, lastenteatteria, vaatekutsuja, retkiä ja ties mitä ja arjessakin tuntuu jatkuvasti olevan kaikkea meneillään ja kaikki mitä ne kertoo niiden lapsista...en voi mitään, mutta kuulostaa paljon mielenkiintoisemmalta kuin oma ja lapsettomien kavereitteni elämä: joo, no töissä oon ollut, no eipä sinne erityistä, sitä samaa, joo salilla oon käynyt ja joskus uimassa ja lenkillä. Joskus mun elämä tuntuu niin merkityksettömältä ja harmaalta, että itku pääsee, tätäkö tää elämä vaan on?
Mä en ole vela, en vauvakuumeilija...en mä tiedä mikä olen. Enkä tiedä mitä pitäs tehdä, miehen kanssa on vaan sovittu aiemmin, että katsotaan hetki kerrallaan ja päätetään sitten kun aika on. Miehen veli tuli just isäksi ja siitä kai tuo miehen vauvahaaveilu alkoi. Kerro sinä mitä pitäisi sitten tehdä, että elämä tuntuisi joltain muulta kuin harmaalta arjelta joka ikinen päivä. Ja en sitten tykkää matkustelusta, inhoan sitä, että sitä on turha ehdottaa piristykseksi. En jaksa opiskella, eikä mulla ole mitään erityisiä mielenkiinnon kohteita. Minkäänlaisesta bailaamisesta en välitä, konserteissa käydään silloin tällöin ja joskus mennään hotelliin viikonlopuksi, mutta ei siinä kyllä mitään hohtoa ole, eipä se paljon kotioloista poikkea. Millä saada sitten arkeen hehkua ja mitkä olis oikein niitä kohokohtia?
Juu ei onnistu, mutta en haluakaan. Kun kerran lapsen hankin, niin halusin ja haluan nimenomaan vauva-aikaa. Ihanampaa ei voisi mikään ollakaan...vauvan tuoksu ja tuhina, iho omaani vasten, järisyttävä rakkaus tuota pientä suloisuutta kohtaan...ihan itku tulee. Aika siirappista, mutta ihan totta, tämän varmaan allekirjoittaa aika moni vauvan äiti? Haluan joka päivä monen monta tuntia tuon käärön seurassa, omaksi ajaksi riittää nyt sauna-aika, ruoka-aika ja kävelylenkki kerran päivässä. Pari tuntia erossa ja kauhea ikävä! Mies on ihan yhtä höpönä, voi onnea! Parisuhdeaikaa on enemmän sitten taas joskus, nyt riittää ne hetket, kun vauva on mennyt nukkumaan..
Ap tässä varmaan haki sitä että kun kaikki avmammat väittää/puolustelee että heillä on vaikka kuinka paljon omaa aikaa ja että lasten takia ei tarvitse siitä omasta ajasta luopua niin mitenkä tämä sitten muka käytännössä onnistuu kun ne lapset eivät vain katoa?
Työssä käyvän neljän alle ylakouluikäisen lapsen äidin arki on sellasta että 8 h palkkatyötä, jonka päälle 8 h lasten asioita ja kotitöitä. Ennen lasten hankkimista en olis voinu kuvitellakaan jaksavani tällaista elämää. Mutta välillä jopa nautin. Siis siitä jälkimmäisestä 8 tunnin vuorosta.
Ihanaa sarkasmia tuo aloitus. Eihän tuota tuntivaatimusta saa lapsettomatkaan enää aikaiseksi.