Lue keskustelun säännöt.
Miten sinä olet saanut järjestettyä itsellesi 3–4 tuntia omaa aikaa ja vähintään kaksi tuntia parisuhdeaikaa joka päivä lapsen syntymän jälkeenkin?
Lapsen hankinta on tullut kumppanin kanssa puheeksi, ja lapsiperhe-elämän logistiikka mietityttää. Monen mukaan lapsen myötä ei tarvitse omasta elämästä luopua, mutta haluaisin kuulla, miten tämä käytännössä onnistuu.
Kommentit (249)
Miten musta tuntuu, että ap on Porvoosta. Tai sitten todella naiivi. Jos olet vain todella naiivi, etkä voi ajatella ajankäyttöä muuten kuin kuvaamallasi tavalla, jätä lapset hankkimatta.
Sinun ja miehesi on sitouduttava lapseen noin 18 vuodeksi, ja näihin vuosiin mahtuu todella paljon erilaisia vaihteita. Vauva-aika, joka voi olla helppo tai vaikea, riippuen miten vauva nukkuu, sairastaa jne. Lapsella voi olla allergioita tai muita ongelmia, jotka valvottavat, väsyttävät, vaativat lääkärikäyntejä, tutkimuksia, erityishuomiota ylipäätään.
Pikkulapsiaikana lapsi nukkuu paljon, ja jos nukkuu hyvin, silloin on mahdollista saada omaa aikaa. Jos taas nukkuu huonommin, et jaksa ajatella mitään muuta kuin omia päiväunia silloin, kun saat lapsen edes hetkeksi nukahtamaan. Lapset heräävät yleensä aikaisin aamulla, eli oman tai parisuhdeajan ottaminen illasta/yöstä lisää väsymystä. Meillä lapset olivat virkeinä pystyssä 5-7 aikaan aamulla koko päiväkoti-iän, riippumatta siitä moneltako menivät nukkumaan (myöhäinen nukkumaanmeno toki väsytti ja kiukutti seuraavana päivänä, joten opimme nopeasti että sitä ei kannata yrittää saadakseen itse nukuttua pidempään vkl-aamuna - emme saaneet nukuttua, kuin vuorotellen pidempään, lapset heräsivät viimeistään klo 7).
Kasvaessaan lapsi nukkuu enemmän, ja viimeistään yläasteiässä niitä ei meinaa saada aamulla ylös - eli silloin voi itsekin valvoa myöhempään mutta niin valvoo se lapsikin. Ei mene enää nukkumaan klo 20 =D
Kasvaessaan lapsi alkaa myös harrastaa, eli tulee kuskauksia, vaatii apua läksyissä jne.
Elämä muuttuu koko ajan lapsen/lasten kasvaessa ja niin sen kuuluu mennäkin. Mutta mitään aikatauluja ei kannata laatia etukäteen, tai edes tilanteen ollessa "päällä" koska tilanteet tosiaan muuttuvat koko ajan. Jos nyt on mahdollista saada parisuhdeaikaa 2 tuntia vaikkapa hyväunisen lapsen käydessä yöunille, tilanne voi olla toinen vuoden päästä. Näillä sun ja mun aika, parisuhdeaika -laskemisilla ja vaatimuksilla saa aikaan vain katkeruutta ja luultavasti eron, jos kumpikaan ei ole valmis joustamaan omasta ajasta. Vai meinasitko ap, että tulevat isovanhemmat hoitavat lasta joka päivä 3-4 tuntia? Kun olette molemmat töissä, isovanhemmat ovat illat päiväkodin jälkeen lapsen kanssa, jotta te saatte omaa aikaa? Vai miten olet ajatellut, että asia järjestyy?
Ehkä sinun ei kannata hankkia lapsia, suunnitelmasi kuulostaa pelottavalta lapsen kannalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on omaa aikaa noin 3 tuntia päivässä. Herätään noin seitsemän aikaan aamulla. 11 aikoihin nukkuu noin tunnin päikkärit ja kolmen aikaan nukahtaa toisille päikkäreille, välillä nukkuu melkein 2 tuntia. Yöunille rauhoittuu 8 ja 9 välillä ja itse menen sitten 10 aikoihin nukkumaan.
Vierailija kirjoitti:
Ai kauhee. Vinkkinä sanoisin, ettei missään nimessä lapsia jos elämältä kaipaa rauhaa ja omaa aikaa. Pääsi tulee hajoamaan ensimmäisen kuukauden aikana kun pikkutyyppi roikkuu tississä kiinni ja kannat sitä yötä myöden. Ja Seuraavat neljä vuotta on tuota. Ja kun se vatsavaivainen pieni vihdoin hetkeksi nukahtaa sun pitää tuijottaa sen unta ettei se mee ja kätkytkuole tmv.
Totuus on se, että sitä omaa aikaa tai parisuhdeaikaa ei edes kaipaa vaan päälimmäisenä on ajatus, että jossain vaiheessa sais vielä nukkua itsekin tai jopa ehtis vessaan tai käymään suihkussa. Eli elämä opettaa pois hömpötyksistä, kuten oma-aika tai parisuhdeaika jos tähän hommaan lähtee.
And I'm being serious now!
Näin on. Lapsen saamisen jälkeen ns omaa aikaa on se, että pääsee jäymään yksin vessassa rauhassa. Useinhan ei pääse, koska jo ryömivä vauva raahautuu oven taaksee itkemään ja taapero osaa jo repiä ovenkahvasta, helpompi ottaa lapsi suoraan mukaan, kun istuu pöntöllä.
Muutenkin ap:n jutut kuulostivat siltä, että oma aika on se tärkein, mutta "olisi ihan hauska kokeilla hetken lapsrnsaamistakin". Ikävä kyllä sitä kokeilua ei voi perua, joten tuolla asetelmalla suosittelen lapsetonta elämää. Se on ok nykyään, ei kaikkien tarvitse saada omaa lasta ja voit silloin tällöin hoitaa kaverien ja sukulaisten lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ei kannata hankkia lasta jos tarvii noin paljon omaa aikaa ja parisuhdeaikaa.
Onko tuo nyt sitten niin paljon? Eivätköhän useimmat pitään seurustelleet parit halua olla yhdessä vähintään tuon kaksi tuntia päivässä. Ehkä väljemmästä suhteesta pitävät, omissa asuinnoissa vuosikausia asuvat parit ovat tähän poikkeus, mutta he tuskin ovat hankkimassa yhteisiä lapsia... AP
Meillä on mieheni kanssa erinomainen suhde (kohta kymmenen vuotta yhdessä), mutta en kyllä jaksaisi viettää "parisuhdeaikaa" hänen kanssaan joka päivä kahta tuntia. Elelemme lasten kanssa tätä elämää yhdessä, ja illalla kun lapset nukkuvat, molemmat meistä tekevät jotain omia juttujaan tietokoneella/katsovat televisiota. Sitten kun tulee mieleen sanoa toiselle jotain, sen voi aina tehdä. Mutta ei parisuhteemme sellaista intensiivihoitoa tarvitse, että siihen menisi joka päivä kaksi tuntia.
No eipä ole noin paljon ollut omaa aikaa ja parisuhdeaikaa päivittäin ennen lastakaan. Ei tule onnistumaan, älä tee lapsia aloittaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se erolla onnistui hyvin, oikeastaan tällä hetkellä elämäni on täydellistä.
Vastaus otsikon kysymykseen:
Tee lapsia heti kaksi peräkkäin, jotta heistä on toisilleen seuraa. Tutustuta heidät videopelien maailmaan ja tarjoa hyvät puitteet sarjojen ja leffojen katseluun. Älä kasvata heistä huomionkipeitä naukujia, jotka riekkuvat helmoissasi jatkuvasti, vaan rohkaise itsenäiseen toimintaan ja sisaruksen kanssa leikkimiseen. Useimmat lapset viihtyy helposti vaikkapa 4 tuntia piirrettyjä katsellen, jos heidän vaan annetaan katsella. Laita jogurtit ja pillimehut jääkaapin alahyllylle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai kauhee. Vinkkinä sanoisin, ettei missään nimessä lapsia jos elämältä kaipaa rauhaa ja omaa aikaa. Pääsi tulee hajoamaan ensimmäisen kuukauden aikana kun pikkutyyppi roikkuu tississä kiinni ja kannat sitä yötä myöden. Ja Seuraavat neljä vuotta on tuota. Ja kun se vatsavaivainen pieni vihdoin hetkeksi nukahtaa sun pitää tuijottaa sen unta ettei se mee ja kätkytkuole tmv.
Totuus on se, että sitä omaa aikaa tai parisuhdeaikaa ei edes kaipaa vaan päälimmäisenä on ajatus, että jossain vaiheessa sais vielä nukkua itsekin tai jopa ehtis vessaan tai käymään suihkussa. Eli elämä opettaa pois hömpötyksistä, kuten oma-aika tai parisuhdeaika jos tähän hommaan lähtee.
And I'm being serious now!
Näin on. Lapsen saamisen jälkeen ns omaa aikaa on se, että pääsee jäymään yksin vessassa rauhassa. Useinhan ei pääse, koska jo ryömivä vauva raahautuu oven taaksee itkemään ja taapero osaa jo repiä ovenkahvasta, helpompi ottaa lapsi suoraan mukaan, kun istuu pöntöllä.
Muutenkin ap:n jutut kuulostivat siltä, että oma aika on se tärkein, mutta "olisi ihan hauska kokeilla hetken lapsrnsaamistakin". Ikävä kyllä sitä kokeilua ei voi perua, joten tuolla asetelmalla suosittelen lapsetonta elämää. Se on ok nykyään, ei kaikkien tarvitse saada omaa lasta ja voit silloin tällöin hoitaa kaverien ja sukulaisten lapsia.
Oma aika on tietysti kiven alla, mutta kyllä noista omista rajoistaan voi tietoisesti pyrkiä pitämään kiinni. Lapsi ei mene rikki, vaikka itkisi sillä aikaa, kun äiti on paskalla. Ja oven kahvaa rämpyttävää taaperoa kielletään, ja torutaan, jos ei tottele kieltoa, aivan yhtä lailla kuin muidenkin käytöstapojen kohdalla. Minusta tämä nykypäivän ylitsemenevä symbioosi- ja kiintymysvanhemmuus ja lapsentahtisuus alkaa mennä jo sairaalloiseksi. En ole mitään lapset saa huudattaa uneen -koulukuntaakaan, mutta kyllä äidillä on oikeus hyvillä mielin säilyttää oma tilansa, vaikka tottakai oma aika on kortilla.
Mihin mä tarvitsen noin paljon omaa aikaa??
Monta vuotta nautin siitä että menin bussilla töihin ja matka kesti suuntaansa n 40 minuuttia, se oli mun ihan omaa aikaa. Harrastin kerran viikossa 3h. Parisuhdetta on aina hoidettu hyvin, aina meillä on ollut aikaa rakasteluun ja keskusteluun. Tunteja en ole mitannut. Aikoinaan kun rakensimme 1. ja 2. talomme saimme olla kaksin ihan yllinkyllin:) Kerran vuodessa olemme olleet kaksin reissussa ja keskittyneet vain toisiimme.
Nyt kun nuorinkin on teini meillä ei enää muuta olekaan kuin aikaa!
Me nautimme perhe-elämästä, kaikesta hälinästä ja siitä että ympärillä on aina porukkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla on AP paremmat lähtökohdat oman ajan järjestämiseen kuin monella muulla, kun ilm. teet lyhyempää työaikaa, eikä matkoihinkaan kulu liikaa aikaa.
Tärkeämpää, kuin miettiä onnistuuko maksimaalisen oman ajan järjestäminen, on miettiä mitä tapahtuu, jos kaikki menee pieleen. Mitä jos lapsi on sairas tai vaan poikkeuksellisen vaativa? Entä jos mies jättää? Jos asuntoon tulee vesivahinko kun vauva on 2 kk ja jouduttu kuukausiksi evakkoon?
Kestätkö silloin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joka väittää, ettei lasten syntymän myötä tarvitse edes väliaikaisesti luopua mistään, hänellä ei ole ennen esikoisen syntymää ollut juuri mitään elämässään. Eli ihminen, joka on käyttänyt lähes kaiken vapaa-aikansa ajan tappamiseen, ei välttämättä koe luopuneensa mistään lapsen synnyttyä.
Jos elämä on täynnä tärkeitä asioita, jostain pitää olla valmis luopumaan lapsen synnyttyä.
Jaa minulla ei kai sitten ollut mitään elämää ennen lasta, koska en koe luopuneeni mistään 🤔 matkustelin ja asuin ulkomailla, tein paljon töitä jossain välissä ja juhlin paljon ja seikkailin kavereiden kanssa, mitä nyt nuoret yleensä touhuavat, muutin usein kun kyllästyin yhteen ja samaan paikkaan.. Tähän kaikkeen myös kyllästyin jo ennenkuin tein lapsen. Tapoin kai sitten vaan aikaa, mitäköhän se oikea elämä oikein on?
Kato ei me voida ymmärtää miten paljon hienoja merkityksiä lapseton voi saada tiistaisesta jumpastaan.
Olette niin paljon arvokkaampia ja parempia kuin me velat. Ihan täytyy vaan ihmetellä, kuinka eri maailmasta olette. Kypsiä, fiksua ja hienoja.
Varmasti ne teidän kakkavaipat on tuhat kertaa merkityksellisempiä kuin jonkun huonon ihmisen huono ja ihan turha jumppa.
Pöh.
Kakkavaipoista ei kukaan revi merkityksiä, mutta oman, rakkaan lapsen kanssa olemisesta ja lapsen kasvattamisesta täyspäiseksi aikuiseksi sen sijaan hyvin paljonkin.
Ja ihan tasan varmuudella enemmän kuin jostakin HARRASTUKSESTA.
ohis
Harmi vaan kun et saa kasvatettua siitä pennustasi täyspäistä aikuista. Kusipäisyytesi huokuu kirjoituksistasi läpi, ja jokainen tietää millaisia kusipäiden lapisista kasvaa.
Lapsesi saa 100 prosentin varmuudella ainakin masennuksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joka väittää, ettei lasten syntymän myötä tarvitse edes väliaikaisesti luopua mistään, hänellä ei ole ennen esikoisen syntymää ollut juuri mitään elämässään. Eli ihminen, joka on käyttänyt lähes kaiken vapaa-aikansa ajan tappamiseen, ei välttämättä koe luopuneensa mistään lapsen synnyttyä.
Jos elämä on täynnä tärkeitä asioita, jostain pitää olla valmis luopumaan lapsen synnyttyä.
Jaa minulla ei kai sitten ollut mitään elämää ennen lasta, koska en koe luopuneeni mistään 🤔 matkustelin ja asuin ulkomailla, tein paljon töitä jossain välissä ja juhlin paljon ja seikkailin kavereiden kanssa, mitä nyt nuoret yleensä touhuavat, muutin usein kun kyllästyin yhteen ja samaan paikkaan.. Tähän kaikkeen myös kyllästyin jo ennenkuin tein lapsen. Tapoin kai sitten vaan aikaa, mitäköhän se oikea elämä oikein on?
Kato ei me voida ymmärtää miten paljon hienoja merkityksiä lapseton voi saada tiistaisesta jumpastaan.
Olette niin paljon arvokkaampia ja parempia kuin me velat. Ihan täytyy vaan ihmetellä, kuinka eri maailmasta olette. Kypsiä, fiksua ja hienoja.
Varmasti ne teidän kakkavaipat on tuhat kertaa merkityksellisempiä kuin jonkun huonon ihmisen huono ja ihan turha jumppa.
Pöh.
Kakkavaipoista ei kukaan revi merkityksiä, mutta oman, rakkaan lapsen kanssa olemisesta ja lapsen kasvattamisesta täyspäiseksi aikuiseksi sen sijaan hyvin paljonkin.
Ja ihan tasan varmuudella enemmän kuin jostakin HARRASTUKSESTA.
ohis
Harmi vaan kun et saa kasvatettua siitä pennustasi täyspäistä aikuista. Kusipäisyytesi huokuu kirjoituksistasi läpi, ja jokainen tietää millaisia kusipäiden lapisista kasvaa.
Lapsesi saa 100 prosentin varmuudella ainakin masennuksen.
Mitä arvoa sillä lapsella on, jos hänen aikuisena harrastamansa jumpat tai kaikki mistä hän pitää on arvotonta paskaa. Jos lapsi ei aikuisena haluakaan lisääntyä, niin kaikki hänen eteensä tehty on ollut turhaa.
Ettekö idiootti ääliöt tajua kuinka typeriä ja epäloogisia olette.
Ihminen on teille arvokas vain jos lisääntyy. Silloin ihmisellä ei teille oikeasti ole mitään arvoa. Ihminen on sinänsä arvoton teille. Vain lisääntymisellä on mitään merkitystä.
Olette järkyttävän typeriä.
Vierailija kirjoitti:
Mihin sä tuollaisen määrän lapsetonta aikaa tarvitset, ap?
Jos koet, että muuten elämä on hukkaan heitettyä ja onnetonta, jos et saa omaa aikaa ja parisuhdenaikaa joka päivä vähintään viittä tuntia, niin ehkä sinun ap kannattaa jättää lapset tekemättä.
Minä taas koen, että lapset OVAT osa minun elämääni ja haluamme viettää aikaa yhdessä perheenä.
Koska lapset menivät pienempänä nukkumaan noin yhdeksältä, iltaisin jäi kyllä sen jälkeen parisuhdeaikaa 1-2 h, viikonloppuisin hiukan enemmänkin. Ja kyllä minä lenkillä kävin muutaman kerran viikossa, ja luin lehdet joka päivä - lapsia voi vahtia siinä sivussakin (lenkillä käydessä mieheni vahti).
Se riitti mainiosti minullekin. Lapset kun eivät ole minulle riesa, vaan lahja. Jos sinulle lapset olisivat ikävä velvollisuus, ei lapsia kannata hankkia.
Miksi jotkut tarvitsevat yhdeksän tuntia unta, kun toiset pärjäävät hyvin kuudella?
Miksi joidenkin on pakko päästä säännöllisesti metsään, kun toiset eivät halua koskaan poistua kaupungista?
Miksi joku kaipaa seksiä joka päivä ja toinen ei ollenkaan?
Lyhyt vastaus: ihmisten tarpeet ja toiveet ovat erilaisia. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mihin sä tuollaisen määrän lapsetonta aikaa tarvitset, ap?
Jos koet, että muuten elämä on hukkaan heitettyä ja onnetonta, jos et saa omaa aikaa ja parisuhdenaikaa joka päivä vähintään viittä tuntia, niin ehkä sinun ap kannattaa jättää lapset tekemättä.
Minä taas koen, että lapset OVAT osa minun elämääni ja haluamme viettää aikaa yhdessä perheenä.
Koska lapset menivät pienempänä nukkumaan noin yhdeksältä, iltaisin jäi kyllä sen jälkeen parisuhdeaikaa 1-2 h, viikonloppuisin hiukan enemmänkin. Ja kyllä minä lenkillä kävin muutaman kerran viikossa, ja luin lehdet joka päivä - lapsia voi vahtia siinä sivussakin (lenkillä käydessä mieheni vahti).
Se riitti mainiosti minullekin. Lapset kun eivät ole minulle riesa, vaan lahja. Jos sinulle lapset olisivat ikävä velvollisuus, ei lapsia kannata hankkia.
Minulla ei olisi todellakaan ollut aikaa mihinkään lenkillä juoksemiseen kun mukulat olivat pieniä! Onpa sulla ollu ruhtinaalllisesti aikaa, jos muutaman kerran olet päässyt ulos yksin. Ei olisi meillä tullut kuuloonkaan. Ja en todellaakaan tehnyt mitään "lasten sivussa vahtimisia", samalla kun luen lehteä. Siis lasten kanssa halusin olla ihan 100 % läsnä. Kamalampaa ei ole, kuin se, että kasvattaa lapset "siinä sivussa". Joten et ehkä ole ihan oikea henkilö omien kokemuksiesi valossa AP:ltä kyselemään, että mihin hän tarvii omaa aikaan noin paljon. Ja kehtaat vielä kirjoittaa, että lapset on sulle "lahja". Kuulosti todella siltä! Luet lehtiä ja hoidat niitä mukuloita, jos lehden luvultasi ehdit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on omaa aikaa joka päivä klo 12-14.30, lapsi nukkuu päiväunet.
Parisuhdeaika on mahdollista 19.30-6.00 välillä, lapsi nukkuu yöunet.
Mies hoitaa tarvittaessa jos tuon lisäksi tarvitsee omaa aikaa.En tunne ketään jonka vauva olisi nukkunut keskeytyksettä yli 10 tuntia.
Meidän oma rupesi 2 kk ikäisenä nukkumaan yönsä heräämättä. Nukkumaan meni klo 21 ja heräsi siinä aamulla 9-10 aikaan.
Kiitos kaikille rehellisistä ja valaisevista kommenteista. Provoksi tätä epäilleelle sanottakoon, että olen puhunut tilanteestani ja tarpeistani täysin rehellisesti lukuunottamatta sitä, että olisin harkitsemassa lasten hankintaa. Minulle kun on jo vuosia ollut ihan selvää, etten voi yhdistää vanhemmuutta sellaiseen elämään, jonka itselleni haluan.
Toivottavasti tämän ketjun myötä voidaan lopettaa lapsettomille suunnatut puheet siitä, miten "kaikki kyllä järjestyy", "mistään ei tarvitse luopua" tai "elämä jatkuu samanlaisena kuin ennenkin". Selvästikään se ei ole totta. AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on omaa aikaa joka päivä klo 12-14.30, lapsi nukkuu päiväunet.
Parisuhdeaika on mahdollista 19.30-6.00 välillä, lapsi nukkuu yöunet.
Mies hoitaa tarvittaessa jos tuon lisäksi tarvitsee omaa aikaa.En tunne ketään jonka vauva olisi nukkunut keskeytyksettä yli 10 tuntia.
Meidän oma rupesi 2 kk ikäisenä nukkumaan yönsä heräämättä. Nukkumaan meni klo 21 ja heräsi siinä aamulla 9-10 aikaan.
Samat..
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikille rehellisistä ja valaisevista kommenteista. Provoksi tätä epäilleelle sanottakoon, että olen puhunut tilanteestani ja tarpeistani täysin rehellisesti lukuunottamatta sitä, että olisin harkitsemassa lasten hankintaa. Minulle kun on jo vuosia ollut ihan selvää, etten voi yhdistää vanhemmuutta sellaiseen elämään, jonka itselleni haluan.
Toivottavasti tämän ketjun myötä voidaan lopettaa lapsettomille suunnatut puheet siitä, miten "kaikki kyllä järjestyy", "mistään ei tarvitse luopua" tai "elämä jatkuu samanlaisena kuin ennenkin". Selvästikään se ei ole totta. AP
Ei tietenkään elämä jatku sellaisena kuin ennenkin, miksi kukaan sitten edes hankkisi lapsia. Mutta siitä tulee parempaa, antoisampaa, merkityksellisempää, syvempää, onnellisempaa ja täydempää. Kukaan, joka rakastaa lapsiaan, ei koe luopuneensa mistään, koska on saanut paljon parempaa.
Vähän kuin sanoisi, että lottovoittaja joutuu luopumaan köyhyydestä, kun saa lottovoiton. Kyllä, näin on. Mutta jos haluaa lottovoiton, se kannattaa. Jos ei, niin sitten ei.
Lapsia ei ole mikään pakko haluta. Ja sen verran rankka projekti se on, että ei siihen kannata ketään ylipuhua. Mutta tämä aloitus oli yksinkertaisesti typerä. Lapset ovat osa sitä vanhempien omaa aikaa ja elämää. Joiden kanssa on ihanaa pitää hauskaa, halia, katsella lempiohjelmia (kun ovat siinä iässä) ja jakaa sitä yhteistä arkea.
Minä en koe lasten takia luopuneen mistään. Minulla on harrastuksia, olemme asuneet monissa maissa myös lasten kanssa, ja matkustelleet esim varmasti enemmän kuin ihmiset keskimäärin. Ja kaikki muu maailmassa kalpeni sen rinnalla, kun sain lapseni. Tuntui jälkikäteen hassulta, miten merkityksetöntä ajan kuluttamista elämä oli ennen heitä.
Mutta aloittajan ei kannata hankkia lapsia. Koska ei halua. Ei muulla ole merkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikille rehellisistä ja valaisevista kommenteista. Provoksi tätä epäilleelle sanottakoon, että olen puhunut tilanteestani ja tarpeistani täysin rehellisesti lukuunottamatta sitä, että olisin harkitsemassa lasten hankintaa. Minulle kun on jo vuosia ollut ihan selvää, etten voi yhdistää vanhemmuutta sellaiseen elämään, jonka itselleni haluan.
Toivottavasti tämän ketjun myötä voidaan lopettaa lapsettomille suunnatut puheet siitä, miten "kaikki kyllä järjestyy", "mistään ei tarvitse luopua" tai "elämä jatkuu samanlaisena kuin ennenkin". Selvästikään se ei ole totta. AP
Ei tietenkään elämä jatku sellaisena kuin ennenkin, miksi kukaan sitten edes hankkisi lapsia. Mutta siitä tulee parempaa, antoisampaa, merkityksellisempää, syvempää, onnellisempaa ja täydempää. Kukaan, joka rakastaa lapsiaan, ei koe luopuneensa mistään, koska on saanut paljon parempaa.
Vähän kuin sanoisi, että lottovoittaja joutuu luopumaan köyhyydestä, kun saa lottovoiton. Kyllä, näin on. Mutta jos haluaa lottovoiton, se kannattaa. Jos ei, niin sitten ei.
Lapsia ei ole mikään pakko haluta. Ja sen verran rankka projekti se on, että ei siihen kannata ketään ylipuhua. Mutta tämä aloitus oli yksinkertaisesti typerä. Lapset ovat osa sitä vanhempien omaa aikaa ja elämää. Joiden kanssa on ihanaa pitää hauskaa, halia, katsella lempiohjelmia (kun ovat siinä iässä) ja jakaa sitä yhteistä arkea.
Minä en koe lasten takia luopuneen mistään. Minulla on harrastuksia, olemme asuneet monissa maissa myös lasten kanssa, ja matkustelleet esim varmasti enemmän kuin ihmiset keskimäärin. Ja kaikki muu maailmassa kalpeni sen rinnalla, kun sain lapseni. Tuntui jälkikäteen hassulta, miten merkityksetöntä ajan kuluttamista elämä oli ennen heitä.
Mutta aloittajan ei kannata hankkia lapsia. Koska ei halua. Ei muulla ole merkitystä.
Täyttä paskaa.
Ja vielä tosta flow-tilasta josta puhuit aiemmin; omaa vauvaa kun katsot silmiin, niin siinä olet todella siellä elämän ytimessä. Paremmin ja syvemmin kuin ikinä.
100 jatkoi siis.