Lue keskustelun säännöt.
onko moraalisesti oikein pimittää adoptiolapselta tieto hänen biologisesta perheestään?
moraalinen dilemma
23.09.2017 |
Mitä mieltä? Jos on niin pienenä adoptoitu (kotimaasta) ettei lapsella ole omia muistikuvia sisaruksistaan, vanhemmistaan niin onko moraalisesti oikein pimittää tieto siitä, antaa ymmärtää, että on oma biologinen lapsi ja tunnustaa asia vasta täysikäisyyden kynnyksellä (siinä vaiheessa on pakko koska lapsi saisi asian tietoon joka tapauksessa maistraatin omilta sivuilta jonne merkitään biologiset, sekä adoptiovanhemmat)?
Kommentit (168)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole oikein. Avoimuus on aina parasta. Mikäli adoptioitu henkilö haluaa, on hänelle kerrottava totuus. Kakenlainen salailu vain lisää ahdistuneisuutta.
Näin on, ennen luultiin toisin, mutta nykyään on paljon tutkimustietoa asiasta. Myös tiedetään, että jos joku saa alkunsa esim luovutetuilla sukusoluilla, pitää kertoa heti alusta asti. Lapsi vaistoaa salaisuuden olemassaolon ja luulee, että hänessä on vikaa. Ja kun totuus alkuperästä paljastuu aikanaan (yhä todennäköisemmin kun esim sairauksien geneettiset alkuperät tulevat tutuimmiksi ja geeneihin perustuvat hoidot), niin hän kokee elämältä menevän pohjan pois ja kokee, että läheiset tärkeät ihmiset ovat valehdelleet hänelle systemaattisesti.
Siksipä nykyään neuvonnassa painotetaan avoimuutta.
On väärin syyllistää niitä adoptiovanhempia, jotka toimi ennen toisin, niiden vanhojen ohjeiden mukaisesti.
Ja tuo että se biologinen jotenkin nähdään kaiken ratkaisuna... hyvin surullista ja pelottavaa.
Ei se hyvän olon ratkaisu siellä ole. Siinä on suuri riski, että tulee taas vain yksi pettymys lisää.
Missä? Siis kuka näkee ja missä kaiken biologisuuden olevan se ratkaisu? Siis nyt en ymmärrä? Missä viestissä niin lukee? Minusta on pelottavaa ja surullista, että näet valehtelun kaiken ratkaisuna.
Miten adoptiovanhempi edes kuvittelee, että hänellä on oikeus pimittää tuollaista tietoa liittyen toiseen ihmiseen, eihän tieto ole hänen omaisuuttaan samalla tavalla kuin toisilla ihmisillä ei olisi oikeutta pimittää adoptiovanhempaa häneen liittyvissä asioissa.
Jos kantti ei kestä adoptiovanhemmuutta niin on hyvä ja hankkii marsun.
Repesin totaalisesti :'D Mut joo.. ehdottomasti väärin valehdella! Ja tos ei oo kyse mistää pienestä valkosesta valheesta vaan aika helkutin suuresta.. "ai niin btw, me ei olla verisukua vaikka olen niin antanut ymmärtää"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä palstalla on tää ihme adoptiotrolli. Kuka ihme näitä jaksaa. Jankatkaa muualla
Vierailija kirjoitti:
Täällä palstalla on tää ihme adoptiotrolli. Kuka ihme näitä jaksaa. Jankatkaa muualla
Täh?! Sä taidat olla se jankkaamisesta jankkaavatrolli tässäkin ketjussa?! :-D Miksi jankata jankkaamisesta? Anna ihmisten keskustella rauhassa ja ole avaamatta tämän aiheen ketjuja, niin yksinkertaista :-) "Jankatkaa muualla" ??!!! missä? Tämä on aihe vapaa.
Sisareni sai vasta juuri ennen ylioppilaskirjoituksia tietää, että on adoptoitu. Se oli shokki. Nyt hän on yli 70 ja yhä miettii identiteettiään. On kaikki vuosikymmenet yrittänyt etsiä tietoa biologisista vanhemmista. Suhde äitiniini eli adoptioäitiinsä on huono, koska pimitettiin tietoa.
Vierailija kirjoitti:
Tunnen 1970-luvulla adoptoidun lapsen. Vanhemmat eivät kertoneet - no, luokkakaveri kertoi.
Joten joo, kannatan avoimuutta.
1980-luvulla meidän koulussa yksi lapsi sai kans luokkakaverilta kuulla että olikin adoptiolapsi. Väitti ensin vastaan ja juoksi sitten itkien kotiin. Oli mennyt rassukka ihan sekaisin surusta, kun koko kylä tiesi adoptiosta eikä vanhemmat olleet sanoneet lapselle mitään,.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen 1970-luvulla adoptoidun lapsen. Vanhemmat eivät kertoneet - no, luokkakaveri kertoi.
Joten joo, kannatan avoimuutta.
1980-luvulla meidän koulussa yksi lapsi sai kans luokkakaverilta kuulla että olikin adoptiolapsi. Väitti ensin vastaan ja juoksi sitten itkien kotiin. Oli mennyt rassukka ihan sekaisin surusta, kun koko kylä tiesi adoptiosta eikä vanhemmat olleet sanoneet lapselle mitään,.
Ihan kauhee tapaus :/ Käsittämätöntä että tuollaisesta ei kerrota. Uskon että se on hemmetin vaikeaa mutta aivan kun adoptoidulla ei olisi oikeus tietää!
Kaveri sai tietää vasta aikuisuuden kynnyksellä. Katkaisi välit adoptioperheeseen koska oli huijattu.
Onhan se tietty lapselle selvää jos hän on täysin erivärinen kuin molemmat vanhempansa, mutta en ymmärrä miksi valehdella esim. Suomesta adoptuidulle suomalaiselle lapselle. Mitä nämä valehtelijat tällä saavuttavat? Satuttavat vain lastansa.