Lue keskustelun säännöt.
onko moraalisesti oikein pimittää adoptiolapselta tieto hänen biologisesta perheestään?
moraalinen dilemma
23.09.2017 |
Mitä mieltä? Jos on niin pienenä adoptoitu (kotimaasta) ettei lapsella ole omia muistikuvia sisaruksistaan, vanhemmistaan niin onko moraalisesti oikein pimittää tieto siitä, antaa ymmärtää, että on oma biologinen lapsi ja tunnustaa asia vasta täysikäisyyden kynnyksellä (siinä vaiheessa on pakko koska lapsi saisi asian tietoon joka tapauksessa maistraatin omilta sivuilta jonne merkitään biologiset, sekä adoptiovanhemmat)?
Kommentit (168)
Minun äitini oli antamassa siskoani adoptioon. Mutta perui.
Tää on asia joka piinaa meitä lapsia edelleen. Ei mene päivääkään ettei toivottaisi että näin olisi tehty. Olisi antanut siskon parempaan kotiin ja jättänyt tekemättä meidät muut.
Äidistäni ei ole äidiksi. Eikä isoäidiksi.
Minä olen valehdellut lapsilleni että hän on kuollut. En halua häntä lasteni elämään.
Kaikki äidit ei ole hyviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niille adoptioille on syynsä. Se, mitä biologisista vanhemmista voi paljastua, saattaa tuhota adoptiolapsen psyykeen. Ymmärrän, että on romanttinen ajatus selvittää omat juurensa, mutta tiedän valitettavasti tapauksia, joissa adoptiolapsi on tavannut biologiset vanhempansa ja saanut niin karmean pettymyksen, että joutunut turvautumaan terapiaan.
Silloinkin joutuu turvaamaan terapiaan jos saa vasta myöhemmällä iällä kuulla adoptiostaan, ei se ole mikään pieni olan kohautus.
Vierailija kirjoitti:
Minun äitini oli antamassa siskoani adoptioon. Mutta perui.
Tää on asia joka piinaa meitä lapsia edelleen. Ei mene päivääkään ettei toivottaisi että näin olisi tehty. Olisi antanut siskon parempaan kotiin ja jättänyt tekemättä meidät muut.
Äidistäni ei ole äidiksi. Eikä isoäidiksi.
Minä olen valehdellut lapsilleni että hän on kuollut. En halua häntä lasteni elämään.
Kaikki äidit ei ole hyviä.
Miksi ihmeessä valehtelet omille lapsillesi? Eikö se tekisi susta paremman äidin jos puhuisit heille asioista niiden oikeilla nimillä etkä salailisi ja esittäisi muuta. Minusta jos valehtelee ei arvosta itseään eikä häntä kenelle valehtelee.
Olen kertonut tädistäni ja hänen adoptioon antamastaan lapsesta. Kaikki tuntuvat syyllistävän tätini, mutta onhan sillä lapsella isäkin. Lapselle oli selvinnyt myös biologisen isän henkilöllisyys, mutta ei mennyt kinuamaan tältä rahaa. Miksi ei? Siksi, että isä tuli taloudellisesti toimeen, mutta ei ollut mitenkään varakas. Tätä lasta kiinnosti vain raha. Ja sitä hän kuvitteli saavansa biologiselta äidiltään kerjäämällä. Ei riittänyt se elintaso, jonka adoptiovanhemmat tarjosivat. Eikö tällä lapsella ollut arvot jotenkin pielessä. Ei häntä kiinnostanut tutustua biologiseen äitiinsä, vain raha.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niille adoptioille on syynsä. Se, mitä biologisista vanhemmista voi paljastua, saattaa tuhota adoptiolapsen psyykeen. Ymmärrän, että on romanttinen ajatus selvittää omat juurensa, mutta tiedän valitettavasti tapauksia, joissa adoptiolapsi on tavannut biologiset vanhempansa ja saanut niin karmean pettymyksen, että joutunut turvautumaan terapiaan.
Niinpä. Jotenkin todella kaunisteltu käsitys noista biologisista sukulaisista. Ja ihmeellinen nurinkurinen kaava mieltää heidät viattomiksi kaipaaviksi uhreiksi, joilta on riistetty lapsi.
Minusta sinä olet käsittänyt aivan nurinkurisesti. Eihän täällä kukaan ole romantisoinut biovanhempia. Kyllä kaikki sen käsittävät, että rajuja asioita on täytynyt tapahtua, että tilanne johti adoptioon. Se on se haaste minkä adoptiovanhemmat ottavat vastaan adoptoidessaan. Kuten joku kirjoittikin niin lemmikkieläimen hankkiminen hoivaviettiin olisi varmasti parempi vaihtoehto kuin adoptiolapsen hankintanjos ei kestä kertoa ja tukea adoptiolasta. Aloittajan kysymykseen: On moraalisesti väärin pimittää totuus lapselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
moraalinen dilemma kirjoitti:
Mitä mieltä? Jos on niin pienenä adoptoitu (kotimaasta) ettei lapsella ole omia muistikuvia sisaruksistaan, vanhemmistaan niin onko moraalisesti oikein pimittää tieto siitä, antaa ymmärtää, että on oma biologinen lapsi ja tunnustaa asia vasta täysikäisyyden kynnyksellä (siinä vaiheessa on pakko koska lapsi saisi asian tietoon joka tapauksessa maistraatin omilta sivuilta jonne merkitään biologiset, sekä adoptiovanhemmat)?
Lapsi tulee vihaamaan sinua, jos vasta täysikäisenä kerrot.
Vierailija kirjoitti:
Minun äitini oli antamassa siskoani adoptioon. Mutta perui.
Tää on asia joka piinaa meitä lapsia edelleen. Ei mene päivääkään ettei toivottaisi että näin olisi tehty. Olisi antanut siskon parempaan kotiin ja jättänyt tekemättä meidät muut.
Äidistäni ei ole äidiksi. Eikä isoäidiksi.
Minä olen valehdellut lapsilleni että hän on kuollut. En halua häntä lasteni elämään.
Kaikki äidit ei ole hyviä.
Ei myöskään valehtelija äiti ole hyvä äiti. Opetat esimerkillä myös lapsesi valehtelemaan sinulle. Kuset omaan kaminaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun äitini oli antamassa siskoani adoptioon. Mutta perui.
Tää on asia joka piinaa meitä lapsia edelleen. Ei mene päivääkään ettei toivottaisi että näin olisi tehty. Olisi antanut siskon parempaan kotiin ja jättänyt tekemättä meidät muut.
Äidistäni ei ole äidiksi. Eikä isoäidiksi.
Minä olen valehdellut lapsilleni että hän on kuollut. En halua häntä lasteni elämään.
Kaikki äidit ei ole hyviä.
Miksi ihmeessä valehtelet omille lapsillesi? Eikö se tekisi susta paremman äidin jos puhuisit heille asioista niiden oikeilla nimillä etkä salailisi ja esittäisi muuta. Minusta jos valehtelee ei arvosta itseään eikä häntä kenelle valehtelee.
Valehtelen suojellakseni heitä. Ettei jää mitään mahdollisuutta että tuo käärme pääsee luikertelemaan enää elämäämme. Olen joutunut suojaamaan meitä jo laajennetuilla lähestymiskielloilla. Seuraavaksi muutamme maasta jos hän vielä vainoaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun äitini oli antamassa siskoani adoptioon. Mutta perui.
Tää on asia joka piinaa meitä lapsia edelleen. Ei mene päivääkään ettei toivottaisi että näin olisi tehty. Olisi antanut siskon parempaan kotiin ja jättänyt tekemättä meidät muut.
Äidistäni ei ole äidiksi. Eikä isoäidiksi.
Minä olen valehdellut lapsilleni että hän on kuollut. En halua häntä lasteni elämään.
Kaikki äidit ei ole hyviä.
Ei myöskään valehtelija äiti ole hyvä äiti. Opetat esimerkillä myös lapsesi valehtelemaan sinulle. Kuset omaan kaminaan.
Olen erinomainen äiti. Sinä et tiedä mitä on PAHUUS.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen kertonut tädistäni ja hänen adoptioon antamastaan lapsesta. Kaikki tuntuvat syyllistävän tätini, mutta onhan sillä lapsella isäkin. Lapselle oli selvinnyt myös biologisen isän henkilöllisyys, mutta ei mennyt kinuamaan tältä rahaa. Miksi ei? Siksi, että isä tuli taloudellisesti toimeen, mutta ei ollut mitenkään varakas. Tätä lasta kiinnosti vain raha. Ja sitä hän kuvitteli saavansa biologiselta äidiltään kerjäämällä. Ei riittänyt se elintaso, jonka adoptiovanhemmat tarjosivat. Eikö tällä lapsella ollut arvot jotenkin pielessä. Ei häntä kiinnostanut tutustua biologiseen äitiinsä, vain raha.
Sinun tätisi hylkäsi lapsensa kahdesti. Ja hänen biosukunsa suojeli mieluummin rahojaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun äitini oli antamassa siskoani adoptioon. Mutta perui.
Tää on asia joka piinaa meitä lapsia edelleen. Ei mene päivääkään ettei toivottaisi että näin olisi tehty. Olisi antanut siskon parempaan kotiin ja jättänyt tekemättä meidät muut.
Äidistäni ei ole äidiksi. Eikä isoäidiksi.
Minä olen valehdellut lapsilleni että hän on kuollut. En halua häntä lasteni elämään.
Kaikki äidit ei ole hyviä.
Ei myöskään valehtelija äiti ole hyvä äiti. Opetat esimerkillä myös lapsesi valehtelemaan sinulle. Kuset omaan kaminaan.
Olen erinomainen äiti. Sinä et tiedä mitä on PAHUUS.
Hyväksy ensin itse että toimit myös pahan kätyrinä valehtelullasi, valehtelu on aina väärin. Kyllä tiedän mitä pahuus on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun äitini oli antamassa siskoani adoptioon. Mutta perui.
Tää on asia joka piinaa meitä lapsia edelleen. Ei mene päivääkään ettei toivottaisi että näin olisi tehty. Olisi antanut siskon parempaan kotiin ja jättänyt tekemättä meidät muut.
Äidistäni ei ole äidiksi. Eikä isoäidiksi.
Minä olen valehdellut lapsilleni että hän on kuollut. En halua häntä lasteni elämään.
Kaikki äidit ei ole hyviä.
Miksi ihmeessä valehtelet omille lapsillesi? Eikö se tekisi susta paremman äidin jos puhuisit heille asioista niiden oikeilla nimillä etkä salailisi ja esittäisi muuta. Minusta jos valehtelee ei arvosta itseään eikä häntä kenelle valehtelee.
Valehtelen suojellakseni heitä. Ettei jää mitään mahdollisuutta että tuo käärme pääsee luikertelemaan enää elämäämme. Olen joutunut suojaamaan meitä jo laajennetuilla lähestymiskielloilla. Seuraavaksi muutamme maasta jos hän vielä vainoaa.
Valehtelet suojellaksesi itseäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kertonut tädistäni ja hänen adoptioon antamastaan lapsesta. Kaikki tuntuvat syyllistävän tätini, mutta onhan sillä lapsella isäkin. Lapselle oli selvinnyt myös biologisen isän henkilöllisyys, mutta ei mennyt kinuamaan tältä rahaa. Miksi ei? Siksi, että isä tuli taloudellisesti toimeen, mutta ei ollut mitenkään varakas. Tätä lasta kiinnosti vain raha. Ja sitä hän kuvitteli saavansa biologiselta äidiltään kerjäämällä. Ei riittänyt se elintaso, jonka adoptiovanhemmat tarjosivat. Eikö tällä lapsella ollut arvot jotenkin pielessä. Ei häntä kiinnostanut tutustua biologiseen äitiinsä, vain raha.
Sinun tätisi hylkäsi lapsensa kahdesti. Ja hänen biosukunsa suojeli mieluummin rahojaan.
Mitkä ne tätini tekemät hylkäykset olivat? En katso adoptioon antamisen olleen hylkäys vaan ihan pakon ja käytännön sanelema asia. Lapsi sai kodin ja vanhemmat. Lapsen äiti oli lapsen syntyessä alle 20 vuotias ja isä vielä pari vuotta tätiäni nuorempi. Miten he olisivat pystyneet antamaan lapselle turvatut olosuhteet? Lapsi eleli aivan tyytyväisenä adoptioperheessään, kunnes sai tietää kuka hänen biologinen äitinsä oli. Sitten alkoivat vaatimukset, Olisi pitänyt saada sitä ja tätä ja kaikkea sellaista, mihin adoptiovanhempien rahat eivät riittäneet. Niinpä lapsi keksi marssia biologisen äitinsä luokse ja vaatia tältä rahaa. Ei tippunut eikä lorissut. Miksi ihmeessä tätini olisi pitänyt alkaa kustantamaan lapsen elämistä. Lasta kun ei todellakaan kiinnostanut muu kuin raha. Hän oli 14-15 -vuotias vaatiessaan rahaa saadakseen korkean elintason. Koska mitään kontakteja ei ollut aiemmin ollut ja vaikka tätini näki lasta aina välillä kadulla, ei hänellä ollut enää mitään velvollisuuksia lasta kohtaan. Hän ei ollut enää tätini lapsi, vaan adoptioperheen. Heille lapsen rahanhimo oli ollut vaikea asia. Olipa lapsi kehdannut vielä joskus sanoa, että adoptiovanhemmat ovat hänen vanhempansa, mutta "oikealta" äidiltä hänen on saatava rahaa voidakseen ostaa haluamiaan asioita Tätini sai tietoja tästä perheestä ja lapsen käytöksestä adoption välittäneen entisen työnantajansa kautta. Tulee vain mieleen halusiko lapsi kostaa näillä rahavaatimuksillaan biologiselle äidilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kertonut tädistäni ja hänen adoptioon antamastaan lapsesta. Kaikki tuntuvat syyllistävän tätini, mutta onhan sillä lapsella isäkin. Lapselle oli selvinnyt myös biologisen isän henkilöllisyys, mutta ei mennyt kinuamaan tältä rahaa. Miksi ei? Siksi, että isä tuli taloudellisesti toimeen, mutta ei ollut mitenkään varakas. Tätä lasta kiinnosti vain raha. Ja sitä hän kuvitteli saavansa biologiselta äidiltään kerjäämällä. Ei riittänyt se elintaso, jonka adoptiovanhemmat tarjosivat. Eikö tällä lapsella ollut arvot jotenkin pielessä. Ei häntä kiinnostanut tutustua biologiseen äitiinsä, vain raha.
Sinun tätisi hylkäsi lapsensa kahdesti. Ja hänen biosukunsa suojeli mieluummin rahojaan.
Mitkä ne tätini tekemät hylkäykset olivat? En katso adoptioon antamisen olleen hylkäys vaan ihan pakon ja käytännön sanelema asia. Lapsi sai kodin ja vanhemmat. Lapsen äiti oli lapsen syntyessä alle 20 vuotias ja isä vielä pari vuotta tätiäni nuorempi. Miten he olisivat pystyneet antamaan lapselle turvatut olosuhteet? Lapsi eleli aivan tyytyväisenä adoptioperheessään, kunnes sai tietää kuka hänen biologinen äitinsä oli. Sitten alkoivat vaatimukset, Olisi pitänyt saada sitä ja tätä ja kaikkea sellaista, mihin adoptiovanhempien rahat eivät riittäneet. Niinpä lapsi keksi marssia biologisen äitinsä luokse ja vaatia tältä rahaa. Ei tippunut eikä lorissut. Miksi ihmeessä tätini olisi pitänyt alkaa kustantamaan lapsen elämistä. Lasta kun ei todellakaan kiinnostanut muu kuin raha. Hän oli 14-15 -vuotias vaatiessaan rahaa saadakseen korkean elintason. Koska mitään kontakteja ei ollut aiemmin ollut ja vaikka tätini näki lasta aina välillä kadulla, ei hänellä ollut enää mitään velvollisuuksia lasta kohtaan. Hän ei ollut enää tätini lapsi, vaan adoptioperheen. Heille lapsen rahanhimo oli ollut vaikea asia. Olipa lapsi kehdannut vielä joskus sanoa, että adoptiovanhemmat ovat hänen vanhempansa, mutta "oikealta" äidiltä hänen on saatava rahaa voidakseen ostaa haluamiaan asioita Tätini sai tietoja tästä perheestä ja lapsen käytöksestä adoption välittäneen entisen työnantajansa kautta. Tulee vain mieleen halusiko lapsi kostaa näillä rahavaatimuksillaan biologiselle äidilleen.
Adoptioon antaminen on aina lapselle hylkääminen.
Kummasti ne tädin rahat kelpasivat teille sukulaisille...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun äitini oli antamassa siskoani adoptioon. Mutta perui.
Tää on asia joka piinaa meitä lapsia edelleen. Ei mene päivääkään ettei toivottaisi että näin olisi tehty. Olisi antanut siskon parempaan kotiin ja jättänyt tekemättä meidät muut.
Äidistäni ei ole äidiksi. Eikä isoäidiksi.
Minä olen valehdellut lapsilleni että hän on kuollut. En halua häntä lasteni elämään.
Kaikki äidit ei ole hyviä.
Miksi ihmeessä valehtelet omille lapsillesi? Eikö se tekisi susta paremman äidin jos puhuisit heille asioista niiden oikeilla nimillä etkä salailisi ja esittäisi muuta. Minusta jos valehtelee ei arvosta itseään eikä häntä kenelle valehtelee.
Valehtelen suojellakseni heitä. Ettei jää mitään mahdollisuutta että tuo käärme pääsee luikertelemaan enää elämäämme. Olen joutunut suojaamaan meitä jo laajennetuilla lähestymiskielloilla. Seuraavaksi muutamme maasta jos hän vielä vainoaa.
Valehtelet suojellaksesi itseäsi.
Ai millä tavoin?
Mikä helvatin mielikuvitustarina se tämä?!?
Vierailija kirjoitti:
Niille adoptioille on syynsä. Se, mitä biologisista vanhemmista voi paljastua, saattaa tuhota adoptiolapsen psyykeen. Ymmärrän, että on romanttinen ajatus selvittää omat juurensa, mutta tiedän valitettavasti tapauksia, joissa adoptiolapsi on tavannut biologiset vanhempansa ja saanut niin karmean pettymyksen, että joutunut turvautumaan terapiaan.
On on niille adoptioille syynsä, mutta adoptiovanhemman valehtelulle ei. Heidän täytyy pystyä tukemaan adoptoitua lastaan oli syy adoptiolle mikä tahansa. Ei ihmisellä leikitä. Ei adoptiolasta voi omia, kyllä hänellä on oikeus tietää mistä on tullut ja haluttaessaan ottaa yhteys biologiseen sukuunsa. Ei kaikki adoptioon antaneet ole mitään rappionisti-narsisti-juoppoja kuten sinä esität, monet voi myös parantua alkoholismistaan, tai on antanut lapsen adoptioon nuoren iän vuoksi säikähtäen vastuuta ilman että mitään huumeita kuvassa on ollut. Adoptioon annettua lasta on varmasti myös jäänyt kaipaamaan isovanhemmat, sisarukset, sedät, tädit, kummit. Eikö tässäkin ketjussa yksi täti kertonut siskonsa adoptioon annetusta lapsesta johon nyt luo välejä uudestaan. Ei asiat aina ole niin mustavalkoisia, että adoptioon antava on läpipaska ja adoptoiva on pyhimys sädekehällä. Eikä nobelin palkinnon saaja välttämättä ole ihmisenä hyvä ja moraalinen (joku täällä siis kirjoitti ihailevasti heistä :-D). Mieti vaikka Jari Aarniota mitä hänestä paljastui vaikka oli oikein polliisi päällikkö!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niille adoptioille on syynsä. Se, mitä biologisista vanhemmista voi paljastua, saattaa tuhota adoptiolapsen psyykeen. Ymmärrän, että on romanttinen ajatus selvittää omat juurensa, mutta tiedän valitettavasti tapauksia, joissa adoptiolapsi on tavannut biologiset vanhempansa ja saanut niin karmean pettymyksen, että joutunut turvautumaan terapiaan.
On on niille adoptioille syynsä, mutta adoptiovanhemman valehtelulle ei. Heidän täytyy pystyä tukemaan adoptoitua lastaan oli syy adoptiolle mikä tahansa. Ei ihmisellä leikitä. Ei adoptiolasta voi omia, kyllä hänellä on oikeus tietää mistä on tullut ja haluttaessaan ottaa yhteys biologiseen sukuunsa. Ei kaikki adoptioon antaneet ole mitään rappionisti-narsisti-juoppoja kuten sinä esität, monet voi myös parantua alkoholismistaan, tai on antanut lapsen adoptioon nuoren iän vuoksi säikähtäen vastuuta ilman että mitään huumeita kuvassa on ollut. Adoptioon annettua lasta on varmasti myös jäänyt kaipaamaan isovanhemmat, sisarukset, sedät, tädit, kummit. Eikö tässäkin ketjussa yksi täti kertonut siskonsa adoptioon annetusta lapsesta johon nyt luo välejä uudestaan. Ei asiat aina ole niin mustavalkoisia, että adoptioon antava on läpipaska ja adoptoiva on pyhimys sädekehällä. Eikä nobelin palkinnon saaja välttämättä ole ihmisenä hyvä ja moraalinen (joku täällä siis kirjoitti ihailevasti heistä :-D). Mieti vaikka Jari Aarniota mitä hänestä paljastui vaikka oli oikein polliisi päällikkö!
Täällä kerrottiin miten adoptiolapsi oli hylätty toistamiseen sekä sen äidin että suvun toimesta, koska ei haluttu tämän tulevan jakamaan äitinsä rahoja.
Ja kai tajuat, että osa adoptioon antajsta on sellaisia joista ei oikeaati kannata huudella. Ei täällä ole väitetty, että kaikki salataan.
Työkaverini kertoi että hän on antanut lapsensa adoptioon. Oli tullut alaikäisenä raskaaksi ja vaikka vanhemmat lupasi tukea, niin hän vaan piti päänsä ja suoraan laitokselta lähti lapsi.
Nyt hän laskee että milloin lapsi täyttää 18 ja voi alkaa etsiä biologista sukuaan. (siis jos haluaa). Samoin odottavat isovanhemmat.
Jotenkin niin surullista. Hänen ratkaisunsa oli tämä mutta nyt vuodet kuluu ja hän vaan odottaa ja toivoo, että poisannettu lapsi ottaisi yhteyttä.
Mitään suhteita saatuja muita lapsia ei ole eikä tule.
Mutta tämä yksi on aina mielessä ja sydämessä.
Myös isovanhempien puolesta surettaa. Hekin odottavat lapsenlapsesna yhteydenottoa...
Minä en suoraan sanottuna tajua ollenkaan, miksi lapselle ei voisi kertoa adoptiosta ikäkauteen sopivalla luontevalla tavalla?! Mitä vanhempi lapsi on ja on pimitetty, järkytys ja shokki voivat murtaa suhteen adoptiovanhempiin hyvinkin pahoin. Jo pienenä tiedon saanut kasvaa totuuteen ja se on hyväksi perheelle.