Miksi on tuomittavaa jos erotilanteessa äidistä tulee etä-äiti?

Se on varmaan edelleen se vanhanaikainen ajatus, että äiti on ykkösvanhempi ja tärkeämpi lapselle. Jos lapset käy äidin luona joka toinen viikonloppu, ihmetellään mikä äidillä on vialla. Toisin päin taas kaikki pitää ihan normaalina. 

Onneksi maailma muuttuu.

Ehkä siksi, että asiat harvoin sujuvat isän ollessa lähivanhempi.

Meillä lapset jäivät ensin isän luokse. Eihän se onnistunut. Vastuu oli minulla ja ex oli vailla jopa lisää elatukseen osallistumista, vaikka maksoin elatusta ja huolsin lapsia omalta osaltani. Exää ei voinut luottaa. Se mitä aluksi sovittiin esim lasten olosta luonani niin ei sitten pitänytkään. 

Isä sai kokeilla lähivanhemmuutta, ja lopputulos oli se, että lapset muuttivat luokseni ja isä ei sen jälkeen oikeastaan huoltanut heitä mitenkään. 

Koska äitiä edelleen pidetään lasten ykkösvanhempana. Näin on ollut aina ja on oleva maailman tappiin asti.

Vierailija kirjoitti:

Se on varmaan edelleen se vanhanaikainen ajatus, että äiti on ykkösvanhempi ja tärkeämpi lapselle. Jos lapset käy äidin luona joka toinen viikonloppu, ihmetellään mikä äidillä on vialla. Toisin päin taas kaikki pitää ihan normaalina. 

Ei kai tuota joka toinen viikonloppu pidetä enää miehillekään sopivana. Viikko viikko on normi. Parhaissa perheissä aikuiset muuttaa, ei lapset. 

Ei ole

Tunnetteko oikeasti ketään miestä, joka haluaisi olla lähivanhempi? Ei heitä edes ole muuten kuin puheissa. 

Vierailija kirjoitti:

Tunnetteko oikeasti ketään miestä, joka haluaisi olla lähivanhempi? Ei heitä edes ole muuten kuin puheissa. 

kyllä

Vierailija kirjoitti:

Tunnetteko oikeasti ketään miestä, joka haluaisi olla lähivanhempi? Ei heitä edes ole muuten kuin puheissa. 

Tunnen. Tämä isä voitti huoltajuusoikeudenkäynnin, mutta sitä ennen väännettiin niin pitkään että lapset ehtivät kasvaa melkein täysi-ikäisiksi. Lasten äiti ei lastenvalvojan mukaan pystynyt tarjoamaan lapsilleen luontevaa perhettä kasvuympäristöksi.

Weetee piireissä tuomitaan. Normaaleissa piireissä ei. Tilannekohtaista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnetteko oikeasti ketään miestä, joka haluaisi olla lähivanhempi? Ei heitä edes ole muuten kuin puheissa. 

Tunnen. Tämä isä voitti huoltajuusoikeudenkäynnin, mutta sitä ennen väännettiin niin pitkään että lapset ehtivät kasvaa melkein täysi-ikäisiksi. Lasten äiti ei lastenvalvojan mukaan pystynyt tarjoamaan lapsilleen luontevaa perhettä kasvuympäristöksi.

Kaikista ei ole turvallisiksi vanhemmiksi

Koska äiti ei hylkää lapsiaan. Ja jos hylkää, on huono nainen. Tämä on ajatusmalli etä-äidin taustalla. En siis ota millään muotoa kantaa siihen onko se totta, mutta näin asiat ajatellaan.

Monelle naiselle etävanhemmuus on häpeä. Ja saa ollakin jos on itse rikkonut ydinperheensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on varmaan edelleen se vanhanaikainen ajatus, että äiti on ykkösvanhempi ja tärkeämpi lapselle. Jos lapset käy äidin luona joka toinen viikonloppu, ihmetellään mikä äidillä on vialla. Toisin päin taas kaikki pitää ihan normaalina. 

Ei kai tuota joka toinen viikonloppu pidetä enää miehillekään sopivana. Viikko viikko on normi. Parhaissa perheissä aikuiset muuttaa, ei lapset. 

Valtiolla on edelleen "yksi vanhempi riittää" -politiikka. Riittää, että toinen vanhempi muistaa lähettää rahaa rintamalta.

Vierailija kirjoitti:

Monelle naiselle etävanhemmuus on häpeä. Ja saa ollakin jos on itse rikkonut ydinperheensä.

Ja ikinä ei ole mies se syyllinen, vai?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnetteko oikeasti ketään miestä, joka haluaisi olla lähivanhempi? Ei heitä edes ole muuten kuin puheissa. 

Tunnen. Tämä isä voitti huoltajuusoikeudenkäynnin, mutta sitä ennen väännettiin niin pitkään että lapset ehtivät kasvaa melkein täysi-ikäisiksi. Lasten äiti ei lastenvalvojan mukaan pystynyt tarjoamaan lapsilleen luontevaa perhettä kasvuympäristöksi.

Ne käräjät muuten maksaa sitten 10 000 - 15 000 € per keissi ja elarit yleensä sellainen 500€ per lapsi. Tämä siksi, kun kehotetaan vain "hakemaan" (lähi)vanhemmuus käräjiltä, ja ehkäpä monen vieraannuttajan luoman "absent father" -narratiivin todellisuus taustalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monelle naiselle etävanhemmuus on häpeä. Ja saa ollakin jos on itse rikkonut ydinperheensä.

Ja ikinä ei ole mies se syyllinen, vai?

Missä niin sanottu? Toki päihde-, väkivalta- ja salasuhdejutut eri asia.

Vierailija kirjoitti:

Monelle naiselle etävanhemmuus on häpeä. Ja saa ollakin jos on itse rikkonut ydinperheensä.

Tuollainen häpeä seuraa yleensä loppuelämän ajan aina hautaan saakka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monelle naiselle etävanhemmuus on häpeä. Ja saa ollakin jos on itse rikkonut ydinperheensä.

Ja ikinä ei ole mies se syyllinen, vai?

Missä niin sanottu? Toki päihde-, väkivalta- ja salasuhdejutut eri asia.

Etkö osaa lukea lainattua viestiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monelle naiselle etävanhemmuus on häpeä. Ja saa ollakin jos on itse rikkonut ydinperheensä.

Tuollainen häpeä seuraa yleensä loppuelämän ajan aina hautaan saakka.

Kerropa nyt vielä että miksi pitää hävetä? 

t. etä-äiti, lasten isä rikkoi perheen omasta tahdostaan