Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Isompi lapsi päivähoitoon, äiti pienemmän kanssa kotona
Tämä on siis meidän perhe. Mitä mieltä olette?
Pienempi juuri 9kk isompi 3,5 vuotta.
Olen halunnut hoitaa lapset kotona ja minulla onkin ollut siihen rahatilanteen puolesta mahdollisuus. Nyt kuitenkin tuntunut, että isompi lapsi kaipaisi enemmän seuraa ja tekemistä mitä voin itse tarjota.
Hän aloittaa siis päivähoidon kolmena päivänä viikossa ja noin 7 tuntia päivässä.
Onko tämä yhteiskunnan rahojen tuhlausta ja äidin laiskuutta. Voisinhan viedä puistoihin ja kerhoihin itsekin.. en vaan oikein itse viihdy perhekerhoissa jne niin päädyin päivähoitoon.
Kommentit (584)
Vierailija kirjoitti:
Voin kyllä kuvitella, mikä shokki vauvan syntymä on esikoiselle, jos hän joutuu kotiin päiväkodista, jossa on viihtynyt.
Äiti keskittyy vauvan hoitoon, vauva saattaa nukkua huonosti, koliikkivauvaa joutuu kantamaan kuulosuojaimet päässä tunnista toiseen. Siinä jää isompi lapsi vaille huomiota. Sisarrakkaudesta ei ole tietoakaan.
Samaa matraa hoettiin entisessä Neuvostoliitossa vielä 70-luvulla, kuinka lasten on hyvä kasvaa kavereidensa seurassa ja jotkut vanhemmat antoivat lapsensa virikehoitoon jo heti synnytyslaitokselta ja vanhemmat sai jatkaa omaa elämäänsä ja jos aikaa ja halua oli, lapset vierailivat viikonloppuisin kotonaan ja nauttivat vanhempiensa seurasta. Samaa kokeiltiin myös Romaniassa.
Ikävä kyllä kaikki romahtivat kommunistin myötä, mutta ilmiö näyttää nyt rantautuneen Suomeen, kun virikkeitä (mitä ne sitten onkin?) ja suurta kaveripiiriä pidetään lapsenkasvatuksessa jumalana, eikä yksilölähtöisiä hoitoa ja tarpeiden huomioimista, vaan kaikki tasapäistetään ja aivopestään jo pienenä ja vielä lapsen vanhempien toimesta, vaikka yhteiskunta mahdollistaa tuetuilla perhevapailla lapsen yksilöllisen hoidon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua säälittää naapurin lapsi, jonka vanhemmat ottivat kotiin vauvan synnyttyä. Nyt lapsi on ihan ilman kavereita. Kaikki ikäisensä ovat päiväkodissa. Äiti kantaa vauvaa liinassa ja tiuskii isommalle valvomisesta väsyneenä.
Äiti kertoi, että ennen niin mukavasta esikoisesta on tullut vaikea. Vihaa kuulemma vauvaa ja äitiä, kaikki muuttui vain huonommaksi vauvan synnyttyä.Noinhan siinä käy, kun äiti ei viitsi lähteä neljän seinän sisältä ulos srk-ja lapsi kerhoihin vaan helpompi on tyrkätä lapsi päiväkotiin, jolloin lapselta normaalit sosiaaliset taidot jäävät oppimatta ja kaikki toiminta pitää tapahtua ohjatusti ja suunnitelmallisesti, jolloin oma-aloiteellisuus ja luovuus katoaa leikkeihin. Nykyään vain harvat lapset keksivät itse leikkinsä, vaan on oltava aikuinen seurassa, joka ohjaa leikkejä.
On ihan tutkittua tietoa, kuinka lapsen luovuus ja mielikuvituksellisuus on tapettu ennen 7-ikävuoteen mennessä. Eikä hetkeäkään viihdytä omassa seurassa, vaan koko ajan pitää olla lauma ympärillä ja tekemistä, eikä edes osata löhötä ja jo pienet ovat hyvin stressaantuneita ja on mielenterv. ongelmia ja terapian tarpeessa.
Ja monet 10-16 vuotiaista on jo syrjäytyneitä.
Mä olen "tyrkännyt" lapsiani sekä seurakunnan kerhoon että päiväkotiin, aina hoidon tarpeesta riippuen. Ja kumpikin "tyrkkääminen" on vaatinut ihan yhtä lailla kotoa poistumista.
Suuri ero näissä oli nimenomaan se, että päiväkoti ruokki luovuutta. Siellä oli enemmän vapaata leikkiä ja tiiviimmät kaverisuhteet.
Toinen iso ero oli askartelussa. Seurakunnan kerhosta tuli tosi hienoja töitä. Aluksi mietin että onpas lapsi kehittynyt, ja sitten tajusin että tädit olivat tehneet kaikki hankalat työvaiheet. Leikanneet jopa pahvikukan terälehdet. Päiväkodissa pistettiin sakset lapsen käteen. Siinä ero kerhon ja oikean varhaiskasvatuksen välillä.
Apua mikä keskustelu.
Isommat lapset käyvät neljä tuntia päivässä osapäivähoidossa. Olivat vuosia kotona, parisuhde rakoili, äiti väsyi, lapset tappelivat. Hoidon aloittamisen jälkeen lapset on tyytyväisempiä, äiti on paremmalla tuulella, parisuhde tuntuu paremmalta kuin vuosiin.
Anteeksi nyt kauheasti, että olen vain ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua säälittää naapurin lapsi, jonka vanhemmat ottivat kotiin vauvan synnyttyä. Nyt lapsi on ihan ilman kavereita. Kaikki ikäisensä ovat päiväkodissa. Äiti kantaa vauvaa liinassa ja tiuskii isommalle valvomisesta väsyneenä.
Äiti kertoi, että ennen niin mukavasta esikoisesta on tullut vaikea. Vihaa kuulemma vauvaa ja äitiä, kaikki muuttui vain huonommaksi vauvan synnyttyä.Noinhan siinä käy, kun äiti ei viitsi lähteä neljän seinän sisältä ulos srk-ja lapsi kerhoihin vaan helpompi on tyrkätä lapsi päiväkotiin, jolloin lapselta normaalit sosiaaliset taidot jäävät oppimatta ja kaikki toiminta pitää tapahtua ohjatusti ja suunnitelmallisesti, jolloin oma-aloiteellisuus ja luovuus katoaa leikkeihin. Nykyään vain harvat lapset keksivät itse leikkinsä, vaan on oltava aikuinen seurassa, joka ohjaa leikkejä.
On ihan tutkittua tietoa, kuinka lapsen luovuus ja mielikuvituksellisuus on tapettu ennen 7-ikävuoteen mennessä. Eikä hetkeäkään viihdytä omassa seurassa, vaan koko ajan pitää olla lauma ympärillä ja tekemistä, eikä edes osata löhötä ja jo pienet ovat hyvin stressaantuneita ja on mielenterv. ongelmia ja terapian tarpeessa.
Ja monet 10-16 vuotiaista on jo syrjäytyneitä.Mä olen "tyrkännyt" lapsiani sekä seurakunnan kerhoon että päiväkotiin, aina hoidon tarpeesta riippuen. Ja kumpikin "tyrkkääminen" on vaatinut ihan yhtä lailla kotoa poistumista.
Suuri ero näissä oli nimenomaan se, että päiväkoti ruokki luovuutta. Siellä oli enemmän vapaata leikkiä ja tiiviimmät kaverisuhteet.
Toinen iso ero oli askartelussa. Seurakunnan kerhosta tuli tosi hienoja töitä. Aluksi mietin että onpas lapsi kehittynyt, ja sitten tajusin että tädit olivat tehneet kaikki hankalat työvaiheet. Leikanneet jopa pahvikukan terälehdet. Päiväkodissa pistettiin sakset lapsen käteen. Siinä ero kerhon ja oikean varhaiskasvatuksen välillä.
Malliesimerkki virikeäitien avuttomuuden tasosta. Ei osaa itse edes saksia antaa lapselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua säälittää naapurin lapsi, jonka vanhemmat ottivat kotiin vauvan synnyttyä. Nyt lapsi on ihan ilman kavereita. Kaikki ikäisensä ovat päiväkodissa. Äiti kantaa vauvaa liinassa ja tiuskii isommalle valvomisesta väsyneenä.
Äiti kertoi, että ennen niin mukavasta esikoisesta on tullut vaikea. Vihaa kuulemma vauvaa ja äitiä, kaikki muuttui vain huonommaksi vauvan synnyttyä.Noinhan siinä käy, kun äiti ei viitsi lähteä neljän seinän sisältä ulos srk-ja lapsi kerhoihin vaan helpompi on tyrkätä lapsi päiväkotiin, jolloin lapselta normaalit sosiaaliset taidot jäävät oppimatta ja kaikki toiminta pitää tapahtua ohjatusti ja suunnitelmallisesti, jolloin oma-aloiteellisuus ja luovuus katoaa leikkeihin. Nykyään vain harvat lapset keksivät itse leikkinsä, vaan on oltava aikuinen seurassa, joka ohjaa leikkejä.
On ihan tutkittua tietoa, kuinka lapsen luovuus ja mielikuvituksellisuus on tapettu ennen 7-ikävuoteen mennessä. Eikä hetkeäkään viihdytä omassa seurassa, vaan koko ajan pitää olla lauma ympärillä ja tekemistä, eikä edes osata löhötä ja jo pienet ovat hyvin stressaantuneita ja on mielenterv. ongelmia ja terapian tarpeessa.
Ja monet 10-16 vuotiaista on jo syrjäytyneitä.Mä olen "tyrkännyt" lapsiani sekä seurakunnan kerhoon että päiväkotiin, aina hoidon tarpeesta riippuen. Ja kumpikin "tyrkkääminen" on vaatinut ihan yhtä lailla kotoa poistumista.
Suuri ero näissä oli nimenomaan se, että päiväkoti ruokki luovuutta. Siellä oli enemmän vapaata leikkiä ja tiiviimmät kaverisuhteet.
Toinen iso ero oli askartelussa. Seurakunnan kerhosta tuli tosi hienoja töitä. Aluksi mietin että onpas lapsi kehittynyt, ja sitten tajusin että tädit olivat tehneet kaikki hankalat työvaiheet. Leikanneet jopa pahvikukan terälehdet. Päiväkodissa pistettiin sakset lapsen käteen. Siinä ero kerhon ja oikean varhaiskasvatuksen välillä.
Malliesimerkki virikeäitien avuttomuuden tasosta. Ei osaa itse edes saksia antaa lapselle.
Kotona lapsi luonnollisesti leikkasi, mutta ei yhtä taitavasti kuin kerhon täti. Olisiko mun pitänyt väkisin ängetä itseni sinne seurakunnan kerhoon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua säälittää naapurin lapsi, jonka vanhemmat ottivat kotiin vauvan synnyttyä. Nyt lapsi on ihan ilman kavereita. Kaikki ikäisensä ovat päiväkodissa. Äiti kantaa vauvaa liinassa ja tiuskii isommalle valvomisesta väsyneenä.
Äiti kertoi, että ennen niin mukavasta esikoisesta on tullut vaikea. Vihaa kuulemma vauvaa ja äitiä, kaikki muuttui vain huonommaksi vauvan synnyttyä.Noinhan siinä käy, kun äiti ei viitsi lähteä neljän seinän sisältä ulos srk-ja lapsi kerhoihin vaan helpompi on tyrkätä lapsi päiväkotiin, jolloin lapselta normaalit sosiaaliset taidot jäävät oppimatta ja kaikki toiminta pitää tapahtua ohjatusti ja suunnitelmallisesti, jolloin oma-aloiteellisuus ja luovuus katoaa leikkeihin. Nykyään vain harvat lapset keksivät itse leikkinsä, vaan on oltava aikuinen seurassa, joka ohjaa leikkejä.
On ihan tutkittua tietoa, kuinka lapsen luovuus ja mielikuvituksellisuus on tapettu ennen 7-ikävuoteen mennessä. Eikä hetkeäkään viihdytä omassa seurassa, vaan koko ajan pitää olla lauma ympärillä ja tekemistä, eikä edes osata löhötä ja jo pienet ovat hyvin stressaantuneita ja on mielenterv. ongelmia ja terapian tarpeessa.
Ja monet 10-16 vuotiaista on jo syrjäytyneitä.Mä olen "tyrkännyt" lapsiani sekä seurakunnan kerhoon että päiväkotiin, aina hoidon tarpeesta riippuen. Ja kumpikin "tyrkkääminen" on vaatinut ihan yhtä lailla kotoa poistumista.
Suuri ero näissä oli nimenomaan se, että päiväkoti ruokki luovuutta. Siellä oli enemmän vapaata leikkiä ja tiiviimmät kaverisuhteet.
Toinen iso ero oli askartelussa. Seurakunnan kerhosta tuli tosi hienoja töitä. Aluksi mietin että onpas lapsi kehittynyt, ja sitten tajusin että tädit olivat tehneet kaikki hankalat työvaiheet. Leikanneet jopa pahvikukan terälehdet. Päiväkodissa pistettiin sakset lapsen käteen. Siinä ero kerhon ja oikean varhaiskasvatuksen välillä.
Malliesimerkki virikeäitien avuttomuuden tasosta. Ei osaa itse edes saksia antaa lapselle.
Kotona lapsi luonnollisesti leikkasi, mutta ei yhtä taitavasti kuin kerhon täti. Olisiko mun pitänyt väkisin ängetä itseni sinne seurakunnan kerhoon?
Kyllä se lapsi viitseliään äidin kanssa kotonakin ehtii leikellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi on ainoa Euroopan maa, jossa jopa neljävuotiaat ovat kotihoidossa. Ja Suomi on ainoa Euroopan maa, jossa maksetaan siitä, että vanhemmat hoitavat omaa lastaan.
Tähän on tultava muutos ja se tulee.Höpöhöpö.
Ja ne "muun Euroopan" ratkaisut on nimenomaan Suomen kirkon kerhojen tapaisia parin tunnin leikkikouluja. Ei 9 tunnin säilöjä.
Höpöhöpö itsellesi. Ranskassa on pakollinen ecole maternelle, joka alkaa sinä vuonna, kun lapsi täyttää kolme vuotta. Maanantaina, tiistaina, torstaina ja perjantaina kouluaika on 8.30-16.30, keskiviikko on lyhyempi 8.30-11.30.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi on ainoa Euroopan maa, jossa jopa neljävuotiaat ovat kotihoidossa. Ja Suomi on ainoa Euroopan maa, jossa maksetaan siitä, että vanhemmat hoitavat omaa lastaan.
Tähän on tultava muutos ja se tulee.Höpöhöpö.
Ja ne "muun Euroopan" ratkaisut on nimenomaan Suomen kirkon kerhojen tapaisia parin tunnin leikkikouluja. Ei 9 tunnin säilöjä.
Höpöhöpö itsellesi. Ranskassa on pakollinen ecole maternelle, joka alkaa sinä vuonna, kun lapsi täyttää kolme vuotta. Maanantaina, tiistaina, torstaina ja perjantaina kouluaika on 8.30-16.30, keskiviikko on lyhyempi 8.30-11.30.
Ja Ranska on koko Eurooppa? Ja ranskalaisten pisatulokset loistavia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua säälittää naapurin lapsi, jonka vanhemmat ottivat kotiin vauvan synnyttyä. Nyt lapsi on ihan ilman kavereita. Kaikki ikäisensä ovat päiväkodissa. Äiti kantaa vauvaa liinassa ja tiuskii isommalle valvomisesta väsyneenä.
Äiti kertoi, että ennen niin mukavasta esikoisesta on tullut vaikea. Vihaa kuulemma vauvaa ja äitiä, kaikki muuttui vain huonommaksi vauvan synnyttyä.Noinhan siinä käy, kun äiti ei viitsi lähteä neljän seinän sisältä ulos srk-ja lapsi kerhoihin vaan helpompi on tyrkätä lapsi päiväkotiin, jolloin lapselta normaalit sosiaaliset taidot jäävät oppimatta ja kaikki toiminta pitää tapahtua ohjatusti ja suunnitelmallisesti, jolloin oma-aloiteellisuus ja luovuus katoaa leikkeihin. Nykyään vain harvat lapset keksivät itse leikkinsä, vaan on oltava aikuinen seurassa, joka ohjaa leikkejä.
On ihan tutkittua tietoa, kuinka lapsen luovuus ja mielikuvituksellisuus on tapettu ennen 7-ikävuoteen mennessä. Eikä hetkeäkään viihdytä omassa seurassa, vaan koko ajan pitää olla lauma ympärillä ja tekemistä, eikä edes osata löhötä ja jo pienet ovat hyvin stressaantuneita ja on mielenterv. ongelmia ja terapian tarpeessa.
Ja monet 10-16 vuotiaista on jo syrjäytyneitä.Mä olen "tyrkännyt" lapsiani sekä seurakunnan kerhoon että päiväkotiin, aina hoidon tarpeesta riippuen. Ja kumpikin "tyrkkääminen" on vaatinut ihan yhtä lailla kotoa poistumista.
Suuri ero näissä oli nimenomaan se, että päiväkoti ruokki luovuutta. Siellä oli enemmän vapaata leikkiä ja tiiviimmät kaverisuhteet.
Toinen iso ero oli askartelussa. Seurakunnan kerhosta tuli tosi hienoja töitä. Aluksi mietin että onpas lapsi kehittynyt, ja sitten tajusin että tädit olivat tehneet kaikki hankalat työvaiheet. Leikanneet jopa pahvikukan terälehdet. Päiväkodissa pistettiin sakset lapsen käteen. Siinä ero kerhon ja oikean varhaiskasvatuksen välillä.
Malliesimerkki virikeäitien avuttomuuden tasosta. Ei osaa itse edes saksia antaa lapselle.
Kotona lapsi luonnollisesti leikkasi, mutta ei yhtä taitavasti kuin kerhon täti. Olisiko mun pitänyt väkisin ängetä itseni sinne seurakunnan kerhoon?
Kyllä se lapsi viitseliään äidin kanssa kotonakin ehtii leikellä.
Eli ollaanko nyt siinä pisteessä, ettei lasta saa viedä sinne seurakunnan kerhoonkaan?
Siinä kyllä äiti pääsee kaikista vähimmällä kun vaan istuu kalsareissaan ja antaa lapselle sakset. Ja yksilöllinen hoito taattu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Netin mukaan 25 prossaa 3-5-vuotiaista ranskalaisista lapsista on tossa ecole maternellessa...
Ja mietinpä vaan että kun siellähän ei ole kouluruokailua, että käyköhän nuokin parin tunnin lounastauolla kotona?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua säälittää naapurin lapsi, jonka vanhemmat ottivat kotiin vauvan synnyttyä. Nyt lapsi on ihan ilman kavereita. Kaikki ikäisensä ovat päiväkodissa. Äiti kantaa vauvaa liinassa ja tiuskii isommalle valvomisesta väsyneenä.
Äiti kertoi, että ennen niin mukavasta esikoisesta on tullut vaikea. Vihaa kuulemma vauvaa ja äitiä, kaikki muuttui vain huonommaksi vauvan synnyttyä.Noinhan siinä käy, kun äiti ei viitsi lähteä neljän seinän sisältä ulos srk-ja lapsi kerhoihin vaan helpompi on tyrkätä lapsi päiväkotiin, jolloin lapselta normaalit sosiaaliset taidot jäävät oppimatta ja kaikki toiminta pitää tapahtua ohjatusti ja suunnitelmallisesti, jolloin oma-aloiteellisuus ja luovuus katoaa leikkeihin. Nykyään vain harvat lapset keksivät itse leikkinsä, vaan on oltava aikuinen seurassa, joka ohjaa leikkejä.
On ihan tutkittua tietoa, kuinka lapsen luovuus ja mielikuvituksellisuus on tapettu ennen 7-ikävuoteen mennessä. Eikä hetkeäkään viihdytä omassa seurassa, vaan koko ajan pitää olla lauma ympärillä ja tekemistä, eikä edes osata löhötä ja jo pienet ovat hyvin stressaantuneita ja on mielenterv. ongelmia ja terapian tarpeessa.
Ja monet 10-16 vuotiaista on jo syrjäytyneitä.Mä olen "tyrkännyt" lapsiani sekä seurakunnan kerhoon että päiväkotiin, aina hoidon tarpeesta riippuen. Ja kumpikin "tyrkkääminen" on vaatinut ihan yhtä lailla kotoa poistumista.
Suuri ero näissä oli nimenomaan se, että päiväkoti ruokki luovuutta. Siellä oli enemmän vapaata leikkiä ja tiiviimmät kaverisuhteet.
Toinen iso ero oli askartelussa. Seurakunnan kerhosta tuli tosi hienoja töitä. Aluksi mietin että onpas lapsi kehittynyt, ja sitten tajusin että tädit olivat tehneet kaikki hankalat työvaiheet. Leikanneet jopa pahvikukan terälehdet. Päiväkodissa pistettiin sakset lapsen käteen. Siinä ero kerhon ja oikean varhaiskasvatuksen välillä.
Malliesimerkki virikeäitien avuttomuuden tasosta. Ei osaa itse edes saksia antaa lapselle.
Kotona lapsi luonnollisesti leikkasi, mutta ei yhtä taitavasti kuin kerhon täti. Olisiko mun pitänyt väkisin ängetä itseni sinne seurakunnan kerhoon?
Kyllä se lapsi viitseliään äidin kanssa kotonakin ehtii leikellä.
Eli ollaanko nyt siinä pisteessä, ettei lasta saa viedä sinne seurakunnan kerhoonkaan?
Siinä kyllä äiti pääsee kaikista vähimmällä kun vaan istuu kalsareissaan ja antaa lapselle sakset. Ja yksilöllinen hoito taattu!
Saa toki. Sitten ae loppu 21 tuntia on kodin kontolla. Saksetkin voi antaa omin pikku kätösin lapsoselle. Ehkä se laiskinkib äiti saa sen aamupäivän aikana vaatteetkin niskaan. Ei kai se päälleen pukeminen 9 tunnin hoitopäivää vaadi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua säälittää naapurin lapsi, jonka vanhemmat ottivat kotiin vauvan synnyttyä. Nyt lapsi on ihan ilman kavereita. Kaikki ikäisensä ovat päiväkodissa. Äiti kantaa vauvaa liinassa ja tiuskii isommalle valvomisesta väsyneenä.
Äiti kertoi, että ennen niin mukavasta esikoisesta on tullut vaikea. Vihaa kuulemma vauvaa ja äitiä, kaikki muuttui vain huonommaksi vauvan synnyttyä.Noinhan siinä käy, kun äiti ei viitsi lähteä neljän seinän sisältä ulos srk-ja lapsi kerhoihin vaan helpompi on tyrkätä lapsi päiväkotiin, jolloin lapselta normaalit sosiaaliset taidot jäävät oppimatta ja kaikki toiminta pitää tapahtua ohjatusti ja suunnitelmallisesti, jolloin oma-aloiteellisuus ja luovuus katoaa leikkeihin. Nykyään vain harvat lapset keksivät itse leikkinsä, vaan on oltava aikuinen seurassa, joka ohjaa leikkejä.
On ihan tutkittua tietoa, kuinka lapsen luovuus ja mielikuvituksellisuus on tapettu ennen 7-ikävuoteen mennessä. Eikä hetkeäkään viihdytä omassa seurassa, vaan koko ajan pitää olla lauma ympärillä ja tekemistä, eikä edes osata löhötä ja jo pienet ovat hyvin stressaantuneita ja on mielenterv. ongelmia ja terapian tarpeessa.
Ja monet 10-16 vuotiaista on jo syrjäytyneitä.Mä olen "tyrkännyt" lapsiani sekä seurakunnan kerhoon että päiväkotiin, aina hoidon tarpeesta riippuen. Ja kumpikin "tyrkkääminen" on vaatinut ihan yhtä lailla kotoa poistumista.
Suuri ero näissä oli nimenomaan se, että päiväkoti ruokki luovuutta. Siellä oli enemmän vapaata leikkiä ja tiiviimmät kaverisuhteet.
Toinen iso ero oli askartelussa. Seurakunnan kerhosta tuli tosi hienoja töitä. Aluksi mietin että onpas lapsi kehittynyt, ja sitten tajusin että tädit olivat tehneet kaikki hankalat työvaiheet. Leikanneet jopa pahvikukan terälehdet. Päiväkodissa pistettiin sakset lapsen käteen. Siinä ero kerhon ja oikean varhaiskasvatuksen välillä.
Malliesimerkki virikeäitien avuttomuuden tasosta. Ei osaa itse edes saksia antaa lapselle.
Kotona lapsi luonnollisesti leikkasi, mutta ei yhtä taitavasti kuin kerhon täti. Olisiko mun pitänyt väkisin ängetä itseni sinne seurakunnan kerhoon?
Kyllä se lapsi viitseliään äidin kanssa kotonakin ehtii leikellä.
Eli ollaanko nyt siinä pisteessä, ettei lasta saa viedä sinne seurakunnan kerhoonkaan?
Siinä kyllä äiti pääsee kaikista vähimmällä kun vaan istuu kalsareissaan ja antaa lapselle sakset. Ja yksilöllinen hoito taattu!Saa toki. Sitten ae loppu 21 tuntia on kodin kontolla. Saksetkin voi antaa omin pikku kätösin lapsoselle. Ehkä se laiskinkib äiti saa sen aamupäivän aikana vaatteetkin niskaan. Ei kai se päälleen pukeminen 9 tunnin hoitopäivää vaadi?
Mutta miksi sinne kerhoon pitää mennä ja pukea päälleen, kun siellä on kaikki ne samat huonot puolet kuin päivähoidossakin? Iso ryhmä, vähän aikuisia, koko ajan ohjattua tekemistä. Ei pääse lapsen luovuus kukkaan. Ja se kerhokin maksetaan veroilla, kirkollisverolla.
Jos mä vaan annan lapsilleni tätä parasta ja yksilöllistä kotihoitoa joka päivä. Ilmatkin alkaa tässä huonontua ja mies tarvii autoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua säälittää naapurin lapsi, jonka vanhemmat ottivat kotiin vauvan synnyttyä. Nyt lapsi on ihan ilman kavereita. Kaikki ikäisensä ovat päiväkodissa. Äiti kantaa vauvaa liinassa ja tiuskii isommalle valvomisesta väsyneenä.
Äiti kertoi, että ennen niin mukavasta esikoisesta on tullut vaikea. Vihaa kuulemma vauvaa ja äitiä, kaikki muuttui vain huonommaksi vauvan synnyttyä.Noinhan siinä käy, kun äiti ei viitsi lähteä neljän seinän sisältä ulos srk-ja lapsi kerhoihin vaan helpompi on tyrkätä lapsi päiväkotiin, jolloin lapselta normaalit sosiaaliset taidot jäävät oppimatta ja kaikki toiminta pitää tapahtua ohjatusti ja suunnitelmallisesti, jolloin oma-aloiteellisuus ja luovuus katoaa leikkeihin. Nykyään vain harvat lapset keksivät itse leikkinsä, vaan on oltava aikuinen seurassa, joka ohjaa leikkejä.
On ihan tutkittua tietoa, kuinka lapsen luovuus ja mielikuvituksellisuus on tapettu ennen 7-ikävuoteen mennessä. Eikä hetkeäkään viihdytä omassa seurassa, vaan koko ajan pitää olla lauma ympärillä ja tekemistä, eikä edes osata löhötä ja jo pienet ovat hyvin stressaantuneita ja on mielenterv. ongelmia ja terapian tarpeessa.
Ja monet 10-16 vuotiaista on jo syrjäytyneitä.Mä olen "tyrkännyt" lapsiani sekä seurakunnan kerhoon että päiväkotiin, aina hoidon tarpeesta riippuen. Ja kumpikin "tyrkkääminen" on vaatinut ihan yhtä lailla kotoa poistumista.
Suuri ero näissä oli nimenomaan se, että päiväkoti ruokki luovuutta. Siellä oli enemmän vapaata leikkiä ja tiiviimmät kaverisuhteet.
Toinen iso ero oli askartelussa. Seurakunnan kerhosta tuli tosi hienoja töitä. Aluksi mietin että onpas lapsi kehittynyt, ja sitten tajusin että tädit olivat tehneet kaikki hankalat työvaiheet. Leikanneet jopa pahvikukan terälehdet. Päiväkodissa pistettiin sakset lapsen käteen. Siinä ero kerhon ja oikean varhaiskasvatuksen välillä.
Malliesimerkki virikeäitien avuttomuuden tasosta. Ei osaa itse edes saksia antaa lapselle.
Kotona lapsi luonnollisesti leikkasi, mutta ei yhtä taitavasti kuin kerhon täti. Olisiko mun pitänyt väkisin ängetä itseni sinne seurakunnan kerhoon?
Kyllä se lapsi viitseliään äidin kanssa kotonakin ehtii leikellä.
Eli ollaanko nyt siinä pisteessä, ettei lasta saa viedä sinne seurakunnan kerhoonkaan?
Siinä kyllä äiti pääsee kaikista vähimmällä kun vaan istuu kalsareissaan ja antaa lapselle sakset. Ja yksilöllinen hoito taattu!Saa toki. Sitten ae loppu 21 tuntia on kodin kontolla. Saksetkin voi antaa omin pikku kätösin lapsoselle. Ehkä se laiskinkib äiti saa sen aamupäivän aikana vaatteetkin niskaan. Ei kai se päälleen pukeminen 9 tunnin hoitopäivää vaadi?
Mutta miksi sinne kerhoon pitää mennä ja pukea päälleen, kun siellä on kaikki ne samat huonot puolet kuin päivähoidossakin? Iso ryhmä, vähän aikuisia, koko ajan ohjattua tekemistä. Ei pääse lapsen luovuus kukkaan. Ja se kerhokin maksetaan veroilla, kirkollisverolla.
Jos mä vaan annan lapsilleni tätä parasta ja yksilöllistä kotihoitoa joka päivä. Ilmatkin alkaa tässä huonontua ja mies tarvii autoa.
Ei toki tarvitse.
Meillä kerhossa muuten oli aamuhetki eli yhteistä jutustelua, tunnin ulkoilua kahden aikuisen kanssa, leikkiä ja askartelua ja musiikkia, ruokailuhetki. Ja kerhosta haettaessa lapset jäi pihalle leikkimään tunniksi, pariksi.
Ryhmä oli puolet pienempi kuin päiväkodin ryhmä. Paikka aivan ihana, metsikkö meren rannalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua säälittää naapurin lapsi, jonka vanhemmat ottivat kotiin vauvan synnyttyä. Nyt lapsi on ihan ilman kavereita. Kaikki ikäisensä ovat päiväkodissa. Äiti kantaa vauvaa liinassa ja tiuskii isommalle valvomisesta väsyneenä.
Äiti kertoi, että ennen niin mukavasta esikoisesta on tullut vaikea. Vihaa kuulemma vauvaa ja äitiä, kaikki muuttui vain huonommaksi vauvan synnyttyä.Noinhan siinä käy, kun äiti ei viitsi lähteä neljän seinän sisältä ulos srk-ja lapsi kerhoihin vaan helpompi on tyrkätä lapsi päiväkotiin, jolloin lapselta normaalit sosiaaliset taidot jäävät oppimatta ja kaikki toiminta pitää tapahtua ohjatusti ja suunnitelmallisesti, jolloin oma-aloiteellisuus ja luovuus katoaa leikkeihin. Nykyään vain harvat lapset keksivät itse leikkinsä, vaan on oltava aikuinen seurassa, joka ohjaa leikkejä.
On ihan tutkittua tietoa, kuinka lapsen luovuus ja mielikuvituksellisuus on tapettu ennen 7-ikävuoteen mennessä. Eikä hetkeäkään viihdytä omassa seurassa, vaan koko ajan pitää olla lauma ympärillä ja tekemistä, eikä edes osata löhötä ja jo pienet ovat hyvin stressaantuneita ja on mielenterv. ongelmia ja terapian tarpeessa.
Ja monet 10-16 vuotiaista on jo syrjäytyneitä.Mä olen "tyrkännyt" lapsiani sekä seurakunnan kerhoon että päiväkotiin, aina hoidon tarpeesta riippuen. Ja kumpikin "tyrkkääminen" on vaatinut ihan yhtä lailla kotoa poistumista.
Suuri ero näissä oli nimenomaan se, että päiväkoti ruokki luovuutta. Siellä oli enemmän vapaata leikkiä ja tiiviimmät kaverisuhteet.
Toinen iso ero oli askartelussa. Seurakunnan kerhosta tuli tosi hienoja töitä. Aluksi mietin että onpas lapsi kehittynyt, ja sitten tajusin että tädit olivat tehneet kaikki hankalat työvaiheet. Leikanneet jopa pahvikukan terälehdet. Päiväkodissa pistettiin sakset lapsen käteen. Siinä ero kerhon ja oikean varhaiskasvatuksen välillä.
Malliesimerkki virikeäitien avuttomuuden tasosta. Ei osaa itse edes saksia antaa lapselle.
Kotona lapsi luonnollisesti leikkasi, mutta ei yhtä taitavasti kuin kerhon täti. Olisiko mun pitänyt väkisin ängetä itseni sinne seurakunnan kerhoon?
Kyllä se lapsi viitseliään äidin kanssa kotonakin ehtii leikellä.
Eli ollaanko nyt siinä pisteessä, ettei lasta saa viedä sinne seurakunnan kerhoonkaan?
Siinä kyllä äiti pääsee kaikista vähimmällä kun vaan istuu kalsareissaan ja antaa lapselle sakset. Ja yksilöllinen hoito taattu!Saa toki. Sitten ae loppu 21 tuntia on kodin kontolla. Saksetkin voi antaa omin pikku kätösin lapsoselle. Ehkä se laiskinkib äiti saa sen aamupäivän aikana vaatteetkin niskaan. Ei kai se päälleen pukeminen 9 tunnin hoitopäivää vaadi?
Mutta miksi sinne kerhoon pitää mennä ja pukea päälleen, kun siellä on kaikki ne samat huonot puolet kuin päivähoidossakin? Iso ryhmä, vähän aikuisia, koko ajan ohjattua tekemistä. Ei pääse lapsen luovuus kukkaan. Ja se kerhokin maksetaan veroilla, kirkollisverolla.
Jos mä vaan annan lapsilleni tätä parasta ja yksilöllistä kotihoitoa joka päivä. Ilmatkin alkaa tässä huonontua ja mies tarvii autoa.
Ei toki tarvitse.
Meillä kerhossa muuten oli aamuhetki eli yhteistä jutustelua, tunnin ulkoilua kahden aikuisen kanssa, leikkiä ja askartelua ja musiikkia, ruokailuhetki. Ja kerhosta haettaessa lapset jäi pihalle leikkimään tunniksi, pariksi.
Ryhmä oli puolet pienempi kuin päiväkodin ryhmä. Paikka aivan ihana, metsikkö meren rannalla.
Vielä pienempi ryhmä on täällä kotona, kun pistetään ryhmä hau pyörimään esikoiselle ja tissi suuhun kuopukselle.
Mutta eihän sellainen sulle kelvannut, piti päästä omasta lapsesta eroon ja törsäämään toisten maksamia kirkollisveroja johonkin merenrantaan, missä ruoatkin valmiina. No, itsepä vieraannutit itsesi lapsestasi. En kyllä yhtään kehuskelisi.
Jotenkin ihanan lohdullista ja tulee vähän vahingoniloinen olo siitä että.... Me saamme viedä lapsemme päivähoitoon!!! Ihan laki turvaa sen että päivähoito-oikeus on jokaisella. Vaikka sitä on rajattu niin ei tarvitse edes isoa ongelmaa niin saa täydet tunnit.
Että vaikka kuinka paheksutte ja muka ajattelette meidän lasten parasta niin edelleen päätös on vanhemmilla, luojan kiitos.
Uskon, että vanhemmat tekevät ratkaisunsa itseään, lastaan ja omaa perhettään koskien kaikkien parasta ajatellen. Ja tällä en tarkoita yhteiskunnan parasta vaan oman perheensä parasta.
Tällainen syyllistävä keskustelu on hyödytöntä. Perhevapaauudistus tulee ja sen tarkoitus on saada molemmat vanhemmat tasapuoliseen hoitovastuuseen, naiset töihin ja lapset varhaiskasvatuksen piiriin. Poliitikot näyttävät hyvää esimerkkiä, sekä Saarikon että Urpilaisen miehet ottivat hoitovastuun, kun vaimot palasivat töihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua säälittää naapurin lapsi, jonka vanhemmat ottivat kotiin vauvan synnyttyä. Nyt lapsi on ihan ilman kavereita. Kaikki ikäisensä ovat päiväkodissa. Äiti kantaa vauvaa liinassa ja tiuskii isommalle valvomisesta väsyneenä.
Äiti kertoi, että ennen niin mukavasta esikoisesta on tullut vaikea. Vihaa kuulemma vauvaa ja äitiä, kaikki muuttui vain huonommaksi vauvan synnyttyä.Noinhan siinä käy, kun äiti ei viitsi lähteä neljän seinän sisältä ulos srk-ja lapsi kerhoihin vaan helpompi on tyrkätä lapsi päiväkotiin, jolloin lapselta normaalit sosiaaliset taidot jäävät oppimatta ja kaikki toiminta pitää tapahtua ohjatusti ja suunnitelmallisesti, jolloin oma-aloiteellisuus ja luovuus katoaa leikkeihin. Nykyään vain harvat lapset keksivät itse leikkinsä, vaan on oltava aikuinen seurassa, joka ohjaa leikkejä.
On ihan tutkittua tietoa, kuinka lapsen luovuus ja mielikuvituksellisuus on tapettu ennen 7-ikävuoteen mennessä. Eikä hetkeäkään viihdytä omassa seurassa, vaan koko ajan pitää olla lauma ympärillä ja tekemistä, eikä edes osata löhötä ja jo pienet ovat hyvin stressaantuneita ja on mielenterv. ongelmia ja terapian tarpeessa.
Ja monet 10-16 vuotiaista on jo syrjäytyneitä.Mä olen "tyrkännyt" lapsiani sekä seurakunnan kerhoon että päiväkotiin, aina hoidon tarpeesta riippuen. Ja kumpikin "tyrkkääminen" on vaatinut ihan yhtä lailla kotoa poistumista.
Suuri ero näissä oli nimenomaan se, että päiväkoti ruokki luovuutta. Siellä oli enemmän vapaata leikkiä ja tiiviimmät kaverisuhteet.
Toinen iso ero oli askartelussa. Seurakunnan kerhosta tuli tosi hienoja töitä. Aluksi mietin että onpas lapsi kehittynyt, ja sitten tajusin että tädit olivat tehneet kaikki hankalat työvaiheet. Leikanneet jopa pahvikukan terälehdet. Päiväkodissa pistettiin sakset lapsen käteen. Siinä ero kerhon ja oikean varhaiskasvatuksen välillä.
Malliesimerkki virikeäitien avuttomuuden tasosta. Ei osaa itse edes saksia antaa lapselle.
Kotona lapsi luonnollisesti leikkasi, mutta ei yhtä taitavasti kuin kerhon täti. Olisiko mun pitänyt väkisin ängetä itseni sinne seurakunnan kerhoon?
Kyllä se lapsi viitseliään äidin kanssa kotonakin ehtii leikellä.
Eli ollaanko nyt siinä pisteessä, ettei lasta saa viedä sinne seurakunnan kerhoonkaan?
Siinä kyllä äiti pääsee kaikista vähimmällä kun vaan istuu kalsareissaan ja antaa lapselle sakset. Ja yksilöllinen hoito taattu!Saa toki. Sitten ae loppu 21 tuntia on kodin kontolla. Saksetkin voi antaa omin pikku kätösin lapsoselle. Ehkä se laiskinkib äiti saa sen aamupäivän aikana vaatteetkin niskaan. Ei kai se päälleen pukeminen 9 tunnin hoitopäivää vaadi?
Mutta miksi sinne kerhoon pitää mennä ja pukea päälleen, kun siellä on kaikki ne samat huonot puolet kuin päivähoidossakin? Iso ryhmä, vähän aikuisia, koko ajan ohjattua tekemistä. Ei pääse lapsen luovuus kukkaan. Ja se kerhokin maksetaan veroilla, kirkollisverolla.
Jos mä vaan annan lapsilleni tätä parasta ja yksilöllistä kotihoitoa joka päivä. Ilmatkin alkaa tässä huonontua ja mies tarvii autoa.
Ei toki tarvitse.
Meillä kerhossa muuten oli aamuhetki eli yhteistä jutustelua, tunnin ulkoilua kahden aikuisen kanssa, leikkiä ja askartelua ja musiikkia, ruokailuhetki. Ja kerhosta haettaessa lapset jäi pihalle leikkimään tunniksi, pariksi.
Ryhmä oli puolet pienempi kuin päiväkodin ryhmä. Paikka aivan ihana, metsikkö meren rannalla.
Vielä pienempi ryhmä on täällä kotona, kun pistetään ryhmä hau pyörimään esikoiselle ja tissi suuhun kuopukselle.
Mutta eihän sellainen sulle kelvannut, piti päästä omasta lapsesta eroon ja törsäämään toisten maksamia kirkollisveroja johonkin merenrantaan, missä ruoatkin valmiina. No, itsepä vieraannutit itsesi lapsestasi. En kyllä yhtään kehuskelisi.
Lapsi kävi siellä kahtena aamupäivänä viikossa, kolme tuntia kerrallaan, lukuvuoden aikana. Eli jouluna kuukauden tauko ja kesällä yli kolmen kuukauden tauko. Ja ruoathan sinne viedään kotoa.
Vierailija kirjoitti:
Tällainen syyllistävä keskustelu on hyödytöntä. Perhevapaauudistus tulee ja sen tarkoitus on saada molemmat vanhemmat tasapuoliseen hoitovastuuseen, naiset töihin ja lapset varhaiskasvatuksen piiriin. Poliitikot näyttävät hyvää esimerkkiä, sekä Saarikon että Urpilaisen miehet ottivat hoitovastuun, kun vaimot palasivat töihin.
Öh. Eli kuka sen hoitovaatuun otti jos lapset on päivähoidossa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua säälittää naapurin lapsi, jonka vanhemmat ottivat kotiin vauvan synnyttyä. Nyt lapsi on ihan ilman kavereita. Kaikki ikäisensä ovat päiväkodissa. Äiti kantaa vauvaa liinassa ja tiuskii isommalle valvomisesta väsyneenä.
Äiti kertoi, että ennen niin mukavasta esikoisesta on tullut vaikea. Vihaa kuulemma vauvaa ja äitiä, kaikki muuttui vain huonommaksi vauvan synnyttyä.Noinhan siinä käy, kun äiti ei viitsi lähteä neljän seinän sisältä ulos srk-ja lapsi kerhoihin vaan helpompi on tyrkätä lapsi päiväkotiin, jolloin lapselta normaalit sosiaaliset taidot jäävät oppimatta ja kaikki toiminta pitää tapahtua ohjatusti ja suunnitelmallisesti, jolloin oma-aloiteellisuus ja luovuus katoaa leikkeihin. Nykyään vain harvat lapset keksivät itse leikkinsä, vaan on oltava aikuinen seurassa, joka ohjaa leikkejä.
On ihan tutkittua tietoa, kuinka lapsen luovuus ja mielikuvituksellisuus on tapettu ennen 7-ikävuoteen mennessä. Eikä hetkeäkään viihdytä omassa seurassa, vaan koko ajan pitää olla lauma ympärillä ja tekemistä, eikä edes osata löhötä ja jo pienet ovat hyvin stressaantuneita ja on mielenterv. ongelmia ja terapian tarpeessa.
Ja monet 10-16 vuotiaista on jo syrjäytyneitä.Mä olen "tyrkännyt" lapsiani sekä seurakunnan kerhoon että päiväkotiin, aina hoidon tarpeesta riippuen. Ja kumpikin "tyrkkääminen" on vaatinut ihan yhtä lailla kotoa poistumista.
Suuri ero näissä oli nimenomaan se, että päiväkoti ruokki luovuutta. Siellä oli enemmän vapaata leikkiä ja tiiviimmät kaverisuhteet.
Toinen iso ero oli askartelussa. Seurakunnan kerhosta tuli tosi hienoja töitä. Aluksi mietin että onpas lapsi kehittynyt, ja sitten tajusin että tädit olivat tehneet kaikki hankalat työvaiheet. Leikanneet jopa pahvikukan terälehdet. Päiväkodissa pistettiin sakset lapsen käteen. Siinä ero kerhon ja oikean varhaiskasvatuksen välillä.
Malliesimerkki virikeäitien avuttomuuden tasosta. Ei osaa itse edes saksia antaa lapselle.
Kotona lapsi luonnollisesti leikkasi, mutta ei yhtä taitavasti kuin kerhon täti. Olisiko mun pitänyt väkisin ängetä itseni sinne seurakunnan kerhoon?
Kyllä se lapsi viitseliään äidin kanssa kotonakin ehtii leikellä.
Eli ollaanko nyt siinä pisteessä, ettei lasta saa viedä sinne seurakunnan kerhoonkaan?
Siinä kyllä äiti pääsee kaikista vähimmällä kun vaan istuu kalsareissaan ja antaa lapselle sakset. Ja yksilöllinen hoito taattu!Saa toki. Sitten ae loppu 21 tuntia on kodin kontolla. Saksetkin voi antaa omin pikku kätösin lapsoselle. Ehkä se laiskinkib äiti saa sen aamupäivän aikana vaatteetkin niskaan. Ei kai se päälleen pukeminen 9 tunnin hoitopäivää vaadi?
Mutta miksi sinne kerhoon pitää mennä ja pukea päälleen, kun siellä on kaikki ne samat huonot puolet kuin päivähoidossakin? Iso ryhmä, vähän aikuisia, koko ajan ohjattua tekemistä. Ei pääse lapsen luovuus kukkaan. Ja se kerhokin maksetaan veroilla, kirkollisverolla.
Jos mä vaan annan lapsilleni tätä parasta ja yksilöllistä kotihoitoa joka päivä. Ilmatkin alkaa tässä huonontua ja mies tarvii autoa.
Ei toki tarvitse.
Meillä kerhossa muuten oli aamuhetki eli yhteistä jutustelua, tunnin ulkoilua kahden aikuisen kanssa, leikkiä ja askartelua ja musiikkia, ruokailuhetki. Ja kerhosta haettaessa lapset jäi pihalle leikkimään tunniksi, pariksi.
Ryhmä oli puolet pienempi kuin päiväkodin ryhmä. Paikka aivan ihana, metsikkö meren rannalla.
Vielä pienempi ryhmä on täällä kotona, kun pistetään ryhmä hau pyörimään esikoiselle ja tissi suuhun kuopukselle.
Mutta eihän sellainen sulle kelvannut, piti päästä omasta lapsesta eroon ja törsäämään toisten maksamia kirkollisveroja johonkin merenrantaan, missä ruoatkin valmiina. No, itsepä vieraannutit itsesi lapsestasi. En kyllä yhtään kehuskelisi.
Lapsi kävi siellä kahtena aamupäivänä viikossa, kolme tuntia kerrallaan, lukuvuoden aikana. Eli jouluna kuukauden tauko ja kesällä yli kolmen kuukauden tauko. Ja ruoathan sinne viedään kotoa.
Seli seli. Laitoshoitoahan tuo on, sadoista tunneista puhutaan vuodessa. Oletko laskenut, paljonko kirkon veronmaksajien rahaa tuohon kaikkeen meni? Vielä oikein kehuskelet sillä, kuinka ryhmäkoot olivat pienemmät kuin kunnallisella puolella.
Ja "valmis ruoka" tarkoittikin eväitä. Mitähän einestä teillä syödään...
Alue: Aihe vapaa
Joskus näissä asioissa pitää vaan miettiä muutakin kuin sitä omaa persettä. Tajuatko että sinä kulutat turhaan yhteiskunnan varoja viettämällä kotona sitä niin sanottua vapaa-aikaa kun samalla pidät lasta hoidossa kun voisit itsekin hoitaa. Siis todella ärsyttävää, miksi ylipäätään teet niitä lapsia kun et jaksa niiden kanssa olla?! Kyllä se pitäisi olla kaikilla etukäteen tiedossa että lapsi tulee viemään paljon energiaa ja aikaa mutta ei se päivähoito ole se jonka pitää mahdollistaa sun vapaa-aika! Eli taas kerran tuli tässä esille se että kyse on siitä että aikuinen saa olla rauhassa. Itsekästä se on ei siitä mihinkään pääse. Olet hyvä esimerkki siitä miten järjestelmää käytetään surutta hyväksi ja juuri tätä olisi hyvä yhteiskunnan rajoittaa.