Isompi lapsi päivähoitoon, äiti pienemmän kanssa kotona
Tämä on siis meidän perhe. Mitä mieltä olette?
Pienempi juuri 9kk isompi 3,5 vuotta.
Olen halunnut hoitaa lapset kotona ja minulla onkin ollut siihen rahatilanteen puolesta mahdollisuus. Nyt kuitenkin tuntunut, että isompi lapsi kaipaisi enemmän seuraa ja tekemistä mitä voin itse tarjota.
Hän aloittaa siis päivähoidon kolmena päivänä viikossa ja noin 7 tuntia päivässä.
Onko tämä yhteiskunnan rahojen tuhlausta ja äidin laiskuutta. Voisinhan viedä puistoihin ja kerhoihin itsekin.. en vaan oikein itse viihdy perhekerhoissa jne niin päädyin päivähoitoon.
Kommentit (583)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edelliselle kirjoitan. Eikös ap monta kertaa maininnut että hoitaisi mielellään isomman lapsen myös kotona, mutta tuntee ettei pysty tarjoamaan sitä mitä tarvitsee. Paikkakunnan tarjonta lapsiperheille huono.
Ja ymmärsin että kaikkialle pitkä matka, asuvat ilmeisesti jossain syrjäkylässä.
Päivähoito matka pitkä niin eikö jo bensakulujen takia kannata järjestää haku niin ettei ylimääräistä kulua. Onhan se rahakin koko perheen hyväksi.Kolme päivää viikossa on minusta aika säännöllistä ja lapselle jää myös paljon perheissä.
Lapsi on joka toinen päivä pois. Eli aina kun sinne menee, on ollut edellisen päivän pois. Jos on pakko panna päiväkotiin, lapselle hyvä vaihtoehto on päivä kello 8-12. Silloin osallisuu varhaiskasvatukseen ja pääsee ryhmään.
Asuinpaikan valinta on Suomessa vapaaehtoista. Miksi muuttaa korpeen?
Ap kertoi että seurakunnan kerho lapsille löytyy. Löytyy myös perhekerho mutta sinne ap ei viitsi mennä. Eli mahdollisuudet järjestää asia on, mutta se viitseliäisyys puuttuu.
Matka on 10 kilsaa. Ei mikään matka maaseudulla. Eikä ap perustellut tätäkään rahalla, vaan viitseliäisyydellä. Sitäpaitsi isä voisi yhtä hyvin viedä aamulla, sen sijaan että hakee illalla.
Ap kertoi myös, että seurakunnan kerho iltapäivällä, lapsen päiväuniaikaan!!!!!!!!!!!!
Ap kertoi myös ettei 3,5-vuotias juuri nuku...
Entäs vauva? Perheessä oli sellainenkin.. älä vastaa että nukkuu vaunuissa kun et tiedä onko kävelymatkan päässä. Hoitoonkin oli pitkä matka.
Aivan hyvin pystyy kuskaamaan vauvan kanssa. Ap kulkee autolla.
Sinä varmaan lapsesi herättelet kesken unien että voit kuljettaa kerhoon. Ei vauva voi nukkua automatkalla päiväunia kun toista viedään kerhoon. Ja jos isompikin nukkuu. Ihan selvästi on sinulle sanottu että kerho alkaa päiväuni aikaan. Tärkeämpää lapselle on uni kuin seurakunnan kerho. Ja piste nyt tälle kinaamiselle kun ihan vaan inttämisen vuoksi väännät.
Miksi se vauva ei voisi nukkua päiväuniaan ennen kerhon alkua, esim 11-13?
Jos ei edes halua seurakunnan kerhoon? Miksi perheen pitäisi muuttaa päivärytminsä yhden kerran viikossa olevan kerhon takia? Klo 13-15 kaksi tuntia ei muutenkaan ole kovin kummoinen aika kavereiden kanssa.
Sittenhän voi suoraan sanoa, että ei halua seurakunnan kerhoon, eikä keksiä tekosyitä aikatauluista. Samoin voisi sanoa suoraan, jos lapsi on pitkää päivää päiväkodissa sen takia, ettei kotona oleva vanhempi jaksa yksin hoitaa vientiä ja hakua, eikä keksiä tekosyitä päiväkodin aikatauluista. Voisi myös Ei tässä paikassa. Kaikissa ei mennä saman kaavan mukaan. Ja on pieni ryhmä kun maalla ollaan joten 10 lapsen kanssa ei mahdottomia tarvi jonotella. Lapsi nukkuu tunnin!!!
Ap suoraan, jos ei jaksa olla kotona vauvan ja taaperon kanssa, eikä keksiä tekosyitä, että lapsi tarvitsee kavereiden seuraa lähes aikuisen työpäivän verran päivässä. Tai sanoa suoraan, ettei jaksa ulkoilla lapsensa kanssa, eikä keksiä tekosyitä, että lapsi pitää viedä päiväkotiin ulkoilemaan, koska puistossa ei ole samanikäisiä kavereita. Eihän ulkoilun tarkoitus ole se, että lapsi saa kavereita, vaan se, että lapsi saa liikuntaa ja raitista ilmaa.
Miten niin se on tekosyy että kerho on vain vaivaiset kaksi tuntia ja perheelle sopimattomana aikana?
Miksi pitäisi suoraan sanoa että ei jaksa jne jos kysymys ei ole siitä?
Jos osapäivä hoito on sen 20 tuntia viikossa niin mitä älyä olisi viedä 5 lyhyttä päivää jolloin äiti joutuisi sekä viedä että hakea kun matkaakin on kymmeniä kilometrejä. Eli nyt äiti vie kolme kertaa viikossa sanotaan vaikka edes takas 20 km eli 60km ja isä tuo hakee työmatkalla.
Jos veisi joka päivä ja myös hakisi eli 20x5x2 =200 km. 140 km viikossa ylimääräistä ajoa. Minusta aika paljon turhan takia.
Aikuisen työpäivä on 8 tuntia ja 40h viikossa, osapäivä hoito 20h viikossa. Ei kovin paljon.
Sinä olet sitä mieltä että kyse on siitä ettei jaksa tai halua olla sekä vauvan että taaperon kanssa ja se on sinun henk. koht. mielipide ei mikään ainut totuus.
Ja miksi ei siis veisi molempia lapsia hoitoon jos ei jaksa tai viitsi hoitaa?? Vauvakin jo päivähoito ikäinen.
Täällä ollaan niin kaikkea päivähoitoa vastaan että viestiä vaan eduskuntaan. Kaikki päivähoito saa loppua ettei äidit lusmuile. Jos teet lapsia hoidat ne itse kouluun asti.
Varmasti voisi esikoulunkin lopettaa.
Sillä voitaisiin varmistaa että kaikki saavat laadukasta kotihoitoa ja kenenkään ei tarvitse olla kateellinen toiselle.
Säästöä tulisi varmasti huimasti. Nyt kaikki äidit kotiin hoitamaan lapsia kampanja!!
Vierailija kirjoitti:
Täällä puhuu nyt jo mummi-iässä oleva. Hoidin ison katraan kotona. Kaikki lapset kävi yliopiston.
Ei se lapsen menestys riipu päiväkodista.
Lapsi tarvitsee rauhallisia päiviä, leikkejä silloin kun haluaa, ulkoilua oman halun mukaan jne.
Lapselle suuri asia on olla vaan. Ei edes harrastukset välttämättömiä. Kodin rauha kaiken a ja o
Ei ole tarkoitus loukata, kysyn kuitenkin. Eikö jos oli iso katras silloin ollut lapsille leikkiseuraa omasta takaa? Ja ehkä naapurit tai sukulaisten lapset myös? Olen omilta vanhemmilta kuullut että naapureiden lasten kanssa leikittiin usein ja isälläni oli sisaruksiakin 9 kappaletta. Siinä on jo enemmän kuin pienessä päiväkotiryhmässä. Ja isommat auttavat pienempien hoidossa.
Minusta nykyaika eroaa vanhasta siinä että perhekoot ovat pienet ja ei maallakaan välttämättä ole sitä yhteisöllisyyttä.
Yksilapsisen perheen ainut saattaa olla todella yksinäinen, tai vanhempien on todella panostettava että lapsi saa tarvitsemaansa lapsiseuraa.
Vielä224 jatkaa. Miksi tätä asiaa muutenkaan mietitään näin kovasti aikuisten laiskuuden tai muun kannalta kun kysymys pitäisi olla lapsen parhaasta.
Eikö jos äiti kokee itsensä liian väsyneeksi olisi hyvä tukea perhettä ja nimenomaan lapsen parhaaksi se päivähoito silloin on. Mikä se kenenkin perimmäinen syy päivähoitoon vientiin on niin onko se oleellista?
Jos lapsella on hyvät sosiaaliset taidot päiväkoti voi olla hyvä paikka hänelle. Jos lapsi on hyvin ujo tai aggressiivinen kotihoito on parempi vaihtoehto. Olen ollut päiväkodissa töissä ja nähnyt käytännössä. Uskon että monen syrjäytyneen koulukiusatun elämä lähtee syrjäraiteelle jo päiväkodissa. Ujon lapsen pitäisi kasvaa kotona äidin kanssa, jotta lapsen itsetunto saisi kehittyä rauhassa turvallisessa ympäristössä. Sosiaaliset lapset pärjäävät päiväkodissa ilman, että he traumatisoituvat päibäkodissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku täällä julisti 10 sivua sitten että kaikissa päiväkodeissa on aamupiiri klo 8 ja päiväunet klo 12-14.30.
Lapsemme päiväkodissa on aamuPALA klo 8 ja se aamupiiri klo 9 ja päiväunet klo 12, kun herää saa alkaa leikkiä toisessa huoneessa. Oma lapseni nukkuu aina vain tunnin ja saa sitten leikkiä tai piirtää hoitajan kanssa.
Ap:n tapauksessa se aamupiiri on kasilta, koska ysiltä lapset on jo ulkoilussa.
Ja tuo hoitajan kanssa piirtäminen tai leikkiminen tuskin palvelee sitä päämäärää, että ap vie lapsen päivähoitoon jotta tää saa olla muiden lasten kanssa.
Ap ei missään kohdassa itse kertonut milloin aamupiiri on ja tuo sinun klo 8 on ihan omaa mielikuvitusta. Aamupiiri voi olla myös ennen ruokailua. Miksi ap:n lapsi olisi ainut joka nukkuu tunnin? Voihan olla muitakin. Miksi silloin pitäisi piirtää hoitajan kanssa? Ja muutenkin kuvailee pienryhmäksi, lapset saavat varmasti paikassa ihan hyvää hoitoa. Ei mikään täyteen ahdettu päiväkotiryhmä .
Vierailija kirjoitti:
Ääääh. Haemme päivähoitopaikkaa 2,5 vuotiaalle, mutta lähimmät viisi kunnan päiväkotia ovat täpötäynnä.
Alueella asuu hyvin paljon kotiäitejä, jotka vievät lapsensa hoitoon joka aamu. Yksityisessä "leikkikoulussa" olisi tilaa useammalle lapselle, mutta he ottavat vain kolmevuotiaita ja vain klo.9-14. Miksi nämä virikehoitoa kaipaavat eivät hae tuonne?!? Maksaa yhtä paljon kuin kunnan tarjoama hoito, mutta ikä ja aikarajoitusten takia ei sovi meille. Tarvitsemme kipeästi hoitopaikkaa klo.8.30-17 välille.
Niin. Aikoinaan meillä toimi kolmiperhehoitoryhmä, jossa oli meidän kolme lasta ja yksi ulkopuolinen - äiti vauvalomalla ja tämä kaksivuotias kokopäivähoidossa: iskä toi huutavana pakettina aamulla (ja lasten mukaan jatkoi huutamista ja murjottamista senkin jälkeen) ja päivän päätteeksi äiti sitten huristeli hänet hakemaan. Samaan aikaan naapurissamme äiti joutui siirtämään työhönpaluuta pariin otteeseen, kun omalle lapselle ei löytynyt mistään hoitopaikkaa. Ennen kuin meni ilmoittamaan suoraan kaupunginjohtajalle, että meidän Käpy-Gabriel (nimi muutettu) tulee tänne kaupunginjohtajan kansliaan hoitoon 1.1. alkaen, ellei hoitopaikkaa löydy.
Vierailija kirjoitti:
Yrittäkää nyt käyttää päätänne:
Päivähoidon, koulun ja ylipäätään yhteiskunnan merkitys lapselle on suuri, kun koti ei tarjoa sitä mitä pitäisi. Vanhemmat on kouluttamattomia, syrjäytyneitä, sairaita, kielitaidottomia.
Silloin se päivähoito/koulu/yhteiskunta voi paikata sen kodin puutteita.
Jos koti on hyvä, vanhemmat koulutettuja, fiksuja, jaksavia jne. ei ole mitään merkitystä sillä, missä se lapsi on ennen eskaria.
Näen sen omassa kodissanikin:
olen itse koulutetusta perheestä, jossa äiti kotiäitinä. Minä olisin kiivennyt akateemiseksi ihan varmasti pelkästään kodin asenteiden takia. Mies on köyhästä perheestä, jossa ei ole osattu tukea. Miehen pelasti koulu ja fiksut opettajat, jotka suorastaan painostivat opiskelemaan. Hänellä oli suuri riski jäädä junnaamaan niitä vanhempiensa polkuja ilman yhteiskunnan panosta.
Toinen lapseni oli kotihoidossa, toinen ei. Heissä ei silti näy mitään eroa koulumenestyksessä.
Asun Helsingssä arvoalueella, jossa lapset perinteisesti hoidetaan kotona. On puistotäti ja kerho. En tunne yhtään nuorta, joka ei olisi lähtenyt täältä opiskelemaan. Esim naapurien lapsista kaikki on jo yliopistoissa ja he kaikki olivat kotona ja kävivät seurakunnan kerhoa. Osalla vanhempi kotona, osalla esim kolmiperhehoito.
Mutta miksi sitten lattevanhempien, joilla on itsellä koulutusta, terveyttä, kielitaitoa, elämänhallintaa, pitäisi saada viedä lapsensa turhan päiten hoitoon, kuten nyt tehdään? Miksi ei voida jättää hoitopaikkoja niitä oikeasti tarvitseville?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yrittäkää nyt käyttää päätänne:
Päivähoidon, koulun ja ylipäätään yhteiskunnan merkitys lapselle on suuri, kun koti ei tarjoa sitä mitä pitäisi. Vanhemmat on kouluttamattomia, syrjäytyneitä, sairaita, kielitaidottomia.
Silloin se päivähoito/koulu/yhteiskunta voi paikata sen kodin puutteita.
Jos koti on hyvä, vanhemmat koulutettuja, fiksuja, jaksavia jne. ei ole mitään merkitystä sillä, missä se lapsi on ennen eskaria.
Näen sen omassa kodissanikin:
olen itse koulutetusta perheestä, jossa äiti kotiäitinä. Minä olisin kiivennyt akateemiseksi ihan varmasti pelkästään kodin asenteiden takia. Mies on köyhästä perheestä, jossa ei ole osattu tukea. Miehen pelasti koulu ja fiksut opettajat, jotka suorastaan painostivat opiskelemaan. Hänellä oli suuri riski jäädä junnaamaan niitä vanhempiensa polkuja ilman yhteiskunnan panosta.
Toinen lapseni oli kotihoidossa, toinen ei. Heissä ei silti näy mitään eroa koulumenestyksessä.
Asun Helsingssä arvoalueella, jossa lapset perinteisesti hoidetaan kotona. On puistotäti ja kerho. En tunne yhtään nuorta, joka ei olisi lähtenyt täältä opiskelemaan. Esim naapurien lapsista kaikki on jo yliopistoissa ja he kaikki olivat kotona ja kävivät seurakunnan kerhoa. Osalla vanhempi kotona, osalla esim kolmiperhehoito.
Mutta miksi sitten lattevanhempien, joilla on itsellä koulutusta, terveyttä, kielitaitoa, elämänhallintaa, pitäisi saada viedä lapsensa turhan päiten hoitoon, kuten nyt tehdään? Miksi ei voida jättää hoitopaikkoja niitä oikeasti tarvitseville?
Niin, ei minusta tarvitsekaan. Lapsen takia, ei kustannusten tms. En ymmärrä sitä että isompi roudataan pois. Se ei ole lapsen etu.
Ap:han on nimenomaan latteäiti.
Ap:lla on mahdollisuus viedä lasta kerhoon tai perhekahvilaan mutta ei tee niin koska ei vaan huvita. Syyt ovat siis täysin ap-lähtöisiä eikä kyse ole lapsen parhaasta. Lapsi saa niitä kavereita muullakin tavalla, siihen ei päivähoitoa tarvita. Päiväkodissa voi olla paljon vaihtuvuutta sekä aikuisissa että lapsissa joten se siitä pysyvyydestä. Ei se ole päivähoidon tehtävä luoda ap:n lapselle kavereita ja aktiviteettia, sitä varten on ne kerhot ja muut.
Olen äiti ja todellakin kannatan subjektiivisen päivähoidon rajaamista. Hoidossa saisi olla työssäkäyvien ja opiskelevien vanhempien lapset sekä ne joilla on esim.lastensuojelullisista tai kehityksellisistä syistä johtuen tarve päivähoitoon. Mutta nämä terveet laiskat äidit saavat hoitaa itse omat lapsensa. Kyllä kaksi lasta pystyy hoitamaan ihan hyvin. Tottakai välillä väsyttää mutta niin se vaan menee, ei päivähoito ole ratkaisu siihen. Espoossa on päivähoidossa tuhat sellaista lasta joilla toinen tai molemmat vanhemmat ovat kotona eikä esim.lastensuojelua taustalla. Aivan järjetöntä rahan haaskausta! Ei tällaisessa taloustilanteessa ole mahdollisuutta rahoittaa tätä loisimista. Vanhemmathan maksavat itse vain murto-osan siitä mitä päivähoito todellisuudessa maksaa.
Ja jos vielä puhutaan siitä että kuinka paljon se lapsi oikeasti hyötyy siitä "huippulaadukkaasta" varhaiskasvatuksesta. Ensinnäkin ryhmäkoot ovat isoja, hoitajat vaihtuu tiheästi. Lapsella on entistä vähemmän tarjolla sitä aikuista kuin mitä omalta äidiltä saisi jolla on tyyliin kotona vaan se vauva. Päiväkodin melu ym.ovat lapselle todella raskaita ja sen jälkeen kotona on paljon haastavampi lapsi joka protestoi ja kiukkuaa vapaapäivinä. Omat lapset on päiväkodissa, esikoinen oli 4v ja kuopus 2v kun aloittivat siellä. Olisin pitänyt kotona vieläkin kauemmin jos talous olisi sallinut. Nyt teen lyhyempää työviikkoa jotta lapset saisi olla mahdollisimman paljon kotona ja tätä on tukenut myös lasten ryhmässä oleva lto jolla pitkä kokemus työstään. Hän on itsekin suoraan sanonut ettei hoito ole nykyään enää laadukasta johtuen juuri näistä jatkuvista muutoksista ja suurista ryhmistä. Kun kuopus syntyi niin esikoinen oli 2v ja ihan vauva vielä. Olisi mennyt aivan liian pienenä hoitoon eikä olisi kyllä tullut mieleenkään laittaa sinne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yrittäkää nyt käyttää päätänne:
Päivähoidon, koulun ja ylipäätään yhteiskunnan merkitys lapselle on suuri, kun koti ei tarjoa sitä mitä pitäisi. Vanhemmat on kouluttamattomia, syrjäytyneitä, sairaita, kielitaidottomia.
Silloin se päivähoito/koulu/yhteiskunta voi paikata sen kodin puutteita.
Jos koti on hyvä, vanhemmat koulutettuja, fiksuja, jaksavia jne. ei ole mitään merkitystä sillä, missä se lapsi on ennen eskaria.
Näen sen omassa kodissanikin:
olen itse koulutetusta perheestä, jossa äiti kotiäitinä. Minä olisin kiivennyt akateemiseksi ihan varmasti pelkästään kodin asenteiden takia. Mies on köyhästä perheestä, jossa ei ole osattu tukea. Miehen pelasti koulu ja fiksut opettajat, jotka suorastaan painostivat opiskelemaan. Hänellä oli suuri riski jäädä junnaamaan niitä vanhempiensa polkuja ilman yhteiskunnan panosta.
Toinen lapseni oli kotihoidossa, toinen ei. Heissä ei silti näy mitään eroa koulumenestyksessä.
Asun Helsingssä arvoalueella, jossa lapset perinteisesti hoidetaan kotona. On puistotäti ja kerho. En tunne yhtään nuorta, joka ei olisi lähtenyt täältä opiskelemaan. Esim naapurien lapsista kaikki on jo yliopistoissa ja he kaikki olivat kotona ja kävivät seurakunnan kerhoa. Osalla vanhempi kotona, osalla esim kolmiperhehoito.
Mutta miksi sitten lattevanhempien, joilla on itsellä koulutusta, terveyttä, kielitaitoa, elämänhallintaa, pitäisi saada viedä lapsensa turhan päiten hoitoon, kuten nyt tehdään? Miksi ei voida jättää hoitopaikkoja niitä oikeasti tarvitseville?
Luuletteko todella, että päivähoitopaikkojen vähyys johtuu toisista äideistä? Nyt vaikka Suomessa syntyy yhä vähemmän lapsia?
Haukut menee ihan väärään osoitteeseen. Nämä on ihan poliittisia päätöksiä ja johtuu yhteiskunnan säästökuurista. Kaikilta leikataan ja lapsiperheiltä entistä enemmän.
Eikö sekään riitä että päivähoito-oikeus on monissa kunnissa rajattu 20 tuntiin viikossa.
Näillä ei edes näkyviä säästöjä ole saatu aikaan.
Luulisi että äidit täällä ajaisi ennemmin parannuksia lapsiperheitä koskeviin asioihin kuin että haluaisi loputkin palvelut pois.
Ja lopulta nämä palvelut ovat siis pois lapsilta.
Mistä te tiedätte kuka on latteäiti muuten? Kaikki eivät halua ensimmäisenä julistaa terveysongelmista, mielenterveysongelmista, päihdeongelmista jne ja esim tälläisten syiden takia olisi niin tärkeää että päivähoito olisi tarjolla kaikille tarvitseville lapsille.
Nyt kun päivähoito-oikeutta rajataan ja asenne on tämä voi kotiin jäädä lapsia jotka kipeästi tarvitsisivat päivähoitopaikkaa perheen ongelmien takia.
Täällä ajatellaan ja puhutaan toisista niin ilkeästi.
Jännää, että samalla kun valtaosassa OECD maista pohditaan kuumeisesti sitä, miten entistä SUUREMPI osa lapsista saataisiin laadukkaan varhaiskasvatuksen piiriin, Suomessa keskitytään vainoamaan subjektiivista päivähoito-oikeutta ja syyllistämään sen käytöstä. Esimerkiksi Yhdysvalloissa on käynnissä useitakin hankkeita, joissa nimenomaan pyritään saamaan entistä suurempaa osaa lapsista päivähoitoon.
Isoista kansainvälisistä tutkimuksista tiedetään, että viimeistään 2-vuotiaasta lähtien varhaiskasvatuksesta on lapsille keskimäärin hyötyä - ja vuoden ikäisestä lähtien siitä ei ole ainakaan haittaa. Mitä korkeammin koulutettuja vanhemmat ovat, sitä pienempiä hyödyt ovat, mutta ne näkyvät silti mm. lasten oppimistuloksissa ja sosiaalisissa taidoissa vielä myöhemminkin.
Itse pidin päivänselvänä, että nelivuotiaamme jatkaa päiväkodissa, vaikka olin itse pikkusisaruksen kanssa kotona. Syinä oli paitsi lapsen viihtyminen päiväkodissa ja aivan selvä sosiaalinen ja kognitiivinen hyöty kavereista ja virikkeistä, myöskin oma väsymykseni huonosti nukkuvan vauvan kanssa. Perheemme kokonaisvaltainen hyvinvointi olisi kärsinyt todella merkittävästi siitä, jos olisin joutunut kuopuksen päiväuniajatkin roikkumaan väkisin hereillä esikoisen takia ja keksimään pedagogisesti kehittävää tekemistä vilkkaalle ja fiksulle lapselle.
Aloittajana viittaisin kintaalla koko tälle umpipöhkölle keskustelulle ja veisin esikoisen hyvällä omallatunnolla päiväkotiin. Päiväkoti on lapselle hoivan ja oppimisen paikka, ihan kuten koulukin. Kysymys siitä, pitäisikö lapsen olla vanhemman kanssa kotona, on ihan yhtä pönttö päiväkodin kuin se olisi koulunkin suhteen. Monissa maissahan koulukin aloitetaan viimeistään nelivuotiaana, jotta varhaiskasvatuksen hyödyt saataisiin varmistettua koko ikäluokalle; ihan samasta syystä päiväkodissa käyminenkin on hyödyllistä.
Jos joku haluaa hoitaa lapsensa kotona ja jaksaa tarjota lapselle kehittävää tekemistä, se on upeaa. Sen valinnan voi hienosti tehdä. Ihan samoin voi kuitenkin tehdä toisenlaisia valintoja. Meidän kannattaisi yhdessä panostaa siihen, että vaadimme entistä enemmän varoja varhaiskasvatukseen ja sen laadun kehittämiseen - ei siihen, että syyllistämme toisia vanhempia heidän valinnoistaan.
Siis miksi ihmeessä te äidit olisitte valmiit leikkaamaan vielä lisää vähäisistä lapsiperheitä tukevista palveluista???
En todella voi ymmärtää että olette noin tyhmiä ja lyhytnäköisiä.
Päiväkodit ajetaan täyteen, sijaisia ei oteta jne niin eikös sen silloin syyttävän sormen pitäisi osoittaa päättäjiä?
Nyt jo päivähoito-oikeutta rajattu ja siitä että valita yhtään. Taputatte käsiänne yhteen innolla että joutuupahan laiskat äidit nyt itse hoitamaan.
Se on kaikki meidän lapsilta pois ja te keskityttävä keräilemään toisianne.
Vierailija kirjoitti:
Jännää, että samalla kun valtaosassa OECD maista pohditaan kuumeisesti sitä, miten entistä SUUREMPI osa lapsista saataisiin laadukkaan varhaiskasvatuksen piiriin, Suomessa keskitytään vainoamaan subjektiivista päivähoito-oikeutta ja syyllistämään sen käytöstä. Esimerkiksi Yhdysvalloissa on käynnissä useitakin hankkeita, joissa nimenomaan pyritään saamaan entistä suurempaa osaa lapsista päivähoitoon.
Isoista kansainvälisistä tutkimuksista tiedetään, että viimeistään 2-vuotiaasta lähtien varhaiskasvatuksesta on lapsille keskimäärin hyötyä - ja vuoden ikäisestä lähtien siitä ei ole ainakaan haittaa. Mitä korkeammin koulutettuja vanhemmat ovat, sitä pienempiä hyödyt ovat, mutta ne näkyvät silti mm. lasten oppimistuloksissa ja sosiaalisissa taidoissa vielä myöhemminkin.
Itse pidin päivänselvänä, että nelivuotiaamme jatkaa päiväkodissa, vaikka olin itse pikkusisaruksen kanssa kotona. Syinä oli paitsi lapsen viihtyminen päiväkodissa ja aivan selvä sosiaalinen ja kognitiivinen hyöty kavereista ja virikkeistä, myöskin oma väsymykseni huonosti nukkuvan vauvan kanssa. Perheemme kokonaisvaltainen hyvinvointi olisi kärsinyt todella merkittävästi siitä, jos olisin joutunut kuopuksen päiväuniajatkin roikkumaan väkisin hereillä esikoisen takia ja keksimään pedagogisesti kehittävää tekemistä vilkkaalle ja fiksulle lapselle.
Aloittajana viittaisin kintaalla koko tälle umpipöhkölle keskustelulle ja veisin esikoisen hyvällä omallatunnolla päiväkotiin. Päiväkoti on lapselle hoivan ja oppimisen paikka, ihan kuten koulukin. Kysymys siitä, pitäisikö lapsen olla vanhemman kanssa kotona, on ihan yhtä pönttö päiväkodin kuin se olisi koulunkin suhteen. Monissa maissahan koulukin aloitetaan viimeistään nelivuotiaana, jotta varhaiskasvatuksen hyödyt saataisiin varmistettua koko ikäluokalle; ihan samasta syystä päiväkodissa käyminenkin on hyödyllistä.
Jos joku haluaa hoitaa lapsensa kotona ja jaksaa tarjota lapselle kehittävää tekemistä, se on upeaa. Sen valinnan voi hienosti tehdä. Ihan samoin voi kuitenkin tehdä toisenlaisia valintoja. Meidän kannattaisi yhdessä panostaa siihen, että vaadimme entistä enemmän varoja varhaiskasvatukseen ja sen laadun kehittämiseen - ei siihen, että syyllistämme toisia vanhempia heidän valinnoistaan.
Tässä yksi järkevä kirjoitus.
Täällä Ranskassa lapset aloittavat pakollisen "koulun" kolmevuotiaina.
Belgiassa kaikki lapset menevät leikkikouluun sinä vuonna kun täyttävät kolme.
Britanniassa prinsessa Charlotte kuten muutkin ikäisensä aloitti leikkikoulun ja nelivuotias prinssi George koulun.
Vaikka prinsessa Victoria jäi 8 kuukaudeksi äitiyslomalle, jatkoi Estelle päiväkodissa. Onhan siellä kaverit ja tekemistä toisin kuin kotona äidin ja vauvan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Britanniassa prinsessa Charlotte kuten muutkin ikäisensä aloitti leikkikoulun ja nelivuotias prinssi George koulun.
Vaikka prinsessa Victoria jäi 8 kuukaudeksi äitiyslomalle, jatkoi Estelle päiväkodissa. Onhan siellä kaverit ja tekemistä toisin kuin kotona äidin ja vauvan kanssa.[/
Suomessakin kohta vain kuninkaallisten oikeus. Eikä jonkun laiskan äidin. (Sarkasmia)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Britanniassa prinsessa Charlotte kuten muutkin ikäisensä aloitti leikkikoulun ja nelivuotias prinssi George koulun.
Vaikka prinsessa Victoria jäi 8 kuukaudeksi äitiyslomalle, jatkoi Estelle päiväkodissa. Onhan siellä kaverit ja tekemistä toisin kuin kotona äidin ja vauvan kanssa.[/
Suomessakin kohta vain kuninkaallisten oikeus. Eikä jonkun laiskan äidin. (Sarkasmia)
Tuo on minusta ihan oikeasti täysin perusteltu huoli. Tällaisetkin keskustelut ruokkivat sellaista ilmapiiriä, jonka seurauksena meillä voi olla tulevaisuus, jossa varakkailla kaupunkilaisperheillä on vauva-aikana mahdollisuus ostaa esikoiselleen päiväkotipaikka yksityisestä päiväkodista, kun taas pienituloisen perheen uupunut äiti nuokkuu kotona pienen vauvan ja toimettomana televisiota tuijottavan esikoisen kanssa.
On eria asia, jos jaksava, energinen vanhempi päättää hoitaa vauvaa ja isompia lapsia itse kotona, ja jaksaa organisoida tekemistä ja kehittäviä harrastuksia. Meidän ei pitäisi kuitenkaan missään tapauksessa ajaa yhteiskuntaa siihen tilanteeseen, jossa vanhemmat pakotetaan pitämään lapset kotona, koska se ei välttämättä ole todellakaan lasten - tai myöhemmin yhteiskunnan - etu. Laadukas varhaiskasvatus on lapsen oikeus.
Jos meidän lapset ulkoilisivat silloin kun haluavat, eivät edes pistäytyisi ulkona lokakuun ja toukokuun välisenä aikana.