Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kuulin tänään töissä, etten ole oikeasti naimisissa :)
21.09.2017 |
Olen töissä naisvaltaisella alalla. Tulin tähän työpaikkaan keväällä. Menin naimisiin pari viikkoa sitten ja asia tuli nyt puheeksi kahvipöydässä. Voi taivas sitä taivastelun määrää! Kahvipöytäraati oli enemmän tai vähemmän tosissaan sitä mieltä, etten ole kunnolla naimisissa, koska a) pidin oman nimeni, b) minulla on vain yksi sormus enkä edes pidä sitä joka päivä, c) menimme maistraatissa naimisiin arkipäivänä (palkallinen vapaa) ja d) emme pitäneet minkäänlaisia juhlia emmekä aio sellaisia pitääkään vaan menimme naimisiin kahdestaan. Meillä ei ole lapsia eikä niitä tulekaan emmekä ole naimisiinmenosta juurikaan ilmoitelleet perhettä ja lähintä ystäväpiiriä lukuunottamatta.
Olin niin huvittunut tästä ajattelumallista, että heitin vielä vettä myllyyn ja kerroin, että meillä on avioehto. Asun pienessä maalaiskaupungissa ja olen kotoisin vielä pienemmästä paikasta, joten tiedän kyllä millainen ajatusmaailma ihmisillä voi olla. Ei tietenkään kaikilla, mutta näköjään nämä 5 n. 25-60 vuotiasta naista ovat hyvinkin perinteisiä ajatusmaailmaltaan :D
Kommentit (21)
Ilmeisesti eivät tajua naimisiinmenon olevan pääasiassa vain lakiin perustuva sopimus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin tuttua! Hoitoalalla työskennellä joku menee vähän väliä naimisiin ja aina, siis ihan aina, ensimmäisiä kysymyksiä on, että mikä sukunimi sulle tulee. Pitää olla kirkkohäät, vaikkei jumalaan uskoisikaan ja sitten ihaillaan niitä Kultajousesta ostettuja sormuksia, jotka on 5 vuoden jälkeen soikeita ja muutenkin huonokuntoisia.
Olen ollut tuossa työpaikassa nyt 8 vuotta ja muistaakseni itseni lisäksi 1 on mennyt maistraatissa naimisiin. Oman sukunimen on mun lisäksi pitänyt 1. Muistaakseni 2 on ottanut yhdysnimen. Ja naimisiin menijöitä on ollut kymmeniä, kun mukaan laskee kaikki sijaiset.
Ihan sama mitä googlaa, aina löytyy osuma aihe vapaalle :)
Aika lailla samanlainen tilanne kuin aloittajalla kävi perjantaina. Tulin uuteen työpaikkaan syyskuun alussa ja hiljalleen ollaan tutustuttu työkavereiden kanssa toisiimme. Puhuin perjantaina lähteväni perheeni kanssa tuttavan mökille viikonlopuksi ja siitä pääsimmekin mutkien kautta siviilisäätyyni. Olemme olleet naimissa 6 vuotta, en pidä sormuksia (minulla ei edes ole vihki- eikä kihlasormusta) enkä ole vaihtanut nimeäni. Tämä tuntui olevat todella vaikea käsittää. Kun tähän lisää vielä sen, ettemme kuulu kirkkoon eikä lapsiamme ole kastettu, olemme täällä Pohjois-Pohjanmaalla jo aikamoisia kummajaisia :)
Et ole ihan terve, kun jaksat provota tästä samasta asiasta viikosta toiseen.
t. Nainen, joka oli aikoinaan naimisissa maistraattivihkimisellä ilman sormusta tai juhlia eikä pitänyt sitä tarpeellisena kertoa kenellekään edes niissä kahvipöytäkeskusteluissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hoitoalalla minäkin ja melkein samalla kaavalla olen naimisiin mennyt, mutta maistraatin sijaan Lapissa. Ei ne ole kuulema häät eikä mitkään jos ei juhlia ole!
En ymmärrä, miksi joidenkin on niin vaikea hyväksyä toisten valintoja.
Voi ei, minäkään en ole oikeasti naimisissa! Olen elänyt harhassa viimeiset 7 vuotta :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehes lähtee pian lisääntymiskykyisen naisen matkaan.
Ei mulla muuta.
Vierailija kirjoitti:
Ihan sama mitä googlaa, aina löytyy osuma aihe vapaalle :)
Aika lailla samanlainen tilanne kuin aloittajalla kävi perjantaina. Tulin uuteen työpaikkaan syyskuun alussa ja hiljalleen ollaan tutustuttu työkavereiden kanssa toisiimme. Puhuin perjantaina lähteväni perheeni kanssa tuttavan mökille viikonlopuksi ja siitä pääsimmekin mutkien kautta siviilisäätyyni. Olemme olleet naimissa 6 vuotta, en pidä sormuksia (minulla ei edes ole vihki- eikä kihlasormusta) enkä ole vaihtanut nimeäni. Tämä tuntui olevat todella vaikea käsittää. Kun tähän lisää vielä sen, ettemme kuulu kirkkoon eikä lapsiamme ole kastettu, olemme täällä Pohjois-Pohjanmaalla jo aikamoisia kummajaisia :)
Naimissa yli 30v ,en koskaan ole omistanut sormusta,vihitty maistraatissa,minua ei kastettu ,en kuulu kirkkoon eikä lapsenikaan kuulu.Miehen sukunimi,koska sukunimilaki ei ollut vielä voimassa.Kukaan ei ole koskaan edes kysynyt mikä sivisäätyni.
Hämmästyin,että em.tavat tehdä asioita aiheuttavat ihmettelyä vielä nykyäänkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitenkä mies... onko mielissään?
Kuulostat aika ikävältä naiselta vaimoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meille sanoi esikoisen kastepappi, että "tehän ette näköjään oo oikeasti naimisissa." Oltii n vähän hoomoilasena että miten niin. "On näköjään naispappi vihkinyt".
Olin niin hämilläni etten tajunnut sanoa mitään. Jälkikäteen mietittynä olis pitäny heittää se ukko ulos. Kostoksi vauva rääkyi koko toimituksen ajan niin ettei hänen juttujansa juuri kuulunut.
Annoin kyllä palautetta kirkkoherranvirastoon, mutta oli joku silmäätekevä rovasti ni homma haudattiin hiljaisuudessa. Seuraavuen kanssa kyllä korostin että tätä tyyppiä emme halua syystä että.
Itse en kysy mikä sukunimeksesi tulee vaan että vaihdatko nimesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen mennyt naimisiin ihan samalla kaavalla, eikä ole kukaan ikinä väittänyt ettenkö olis naimisissa. Ilmeisesti lähipiiri+työkaverit on olleet harvinaisen valveutuneita ihmisiä.
Onhan se hauskaa, että muut tietävät henk.kohtaiset asiasi paremmin kuin sinä itse. Aina kannattaa jakaa yksityisasioitaan duunikavereitten kanssa. Jep, jep!
Vierailija kirjoitti:
Meille sanoi esikoisen kastepappi, että "tehän ette näköjään oo oikeasti naimisissa." Oltii n vähän hoomoilasena että miten niin. "On näköjään naispappi vihkinyt".
Olin niin hämilläni etten tajunnut sanoa mitään. Jälkikäteen mietittynä olis pitäny heittää se ukko ulos. Kostoksi vauva rääkyi koko toimituksen ajan niin ettei hänen juttujansa juuri kuulunut.
Annoin kyllä palautetta kirkkoherranvirastoon, mutta oli joku silmäätekevä rovasti ni homma haudattiin hiljaisuudessa. Seuraavuen kanssa kyllä korostin että tätä tyyppiä emme halua syystä että.
Nykyään voisi ilmoittaa iltapäivälehteen ja tekisivät siitä jutun.
Nyt minullekin valkeni, että olenkin vain "pikkuisen naimisissa", kun olen pitänyt oman sukunimeni. Ehkä olen siis vain "pikku rouva".😊
Meilläkin on tarkoitus mennä ei-naimisiin ensi vuoden alussa.
Vierailija kirjoitti:
Niin tuttua! Hoitoalalla työskennellä joku menee vähän väliä naimisiin ja aina, siis ihan aina, ensimmäisiä kysymyksiä on, että mikä sukunimi sulle tulee. Pitää olla kirkkohäät, vaikkei jumalaan uskoisikaan ja sitten ihaillaan niitä Kultajousesta ostettuja sormuksia, jotka on 5 vuoden jälkeen soikeita ja muutenkin huonokuntoisia.
Olen ollut tuossa työpaikassa nyt 8 vuotta ja muistaakseni itseni lisäksi 1 on mennyt maistraatissa naimisiin. Oman sukunimen on mun lisäksi pitänyt 1. Muistaakseni 2 on ottanut yhdysnimen. Ja naimisiin menijöitä on ollut kymmeniä, kun mukaan laskee kaikki sijaiset.
Hassua. Olen itse työskennellyt hoitoalalla 30 vuotta ja koskaan en ole kuullut kenenkään ihmettelevän maistraattivihkimistä tai sanovan, ettei se ole oikea. Nykyään myös sukunimiä ei vaihdeta, niin sekään ei ole ihmeellistä. Kuten se, että tässä viidenkympin iässä todella moni eroaa ja vaihtaa tyttönimen takaisin.
Ja en kyllä ole kuullut sitäkään koskaan kysyttävän, että onko kultajousesta ostetut sormukset. Aika erikoista.
Ja kyllä, itse menin maistraatissa naimisiin ja eipä tuotakaan kukaan ihmetellyt, kun tutut tiesi ihan hyvin sen, etten kuulu kirkkoon.
Alue: Aihe vapaa
heheh, noita on kiva järkyttää milloin milläkin, arvaan ma. Mistä alasta on kyse? Aika junttipullilta kuulostavat.