Lue keskustelun säännöt.
Olen kolmekymppinen mies. Elän mieluummin "ikuista nuoruutta" kuin hankin lapsia
21.09.2017 |
Tiedän myös aika monta, jotka ovat samassa tilanteessa. Uskon, että aikaisemmissa sukupolvissa lukemattomat miehet olisivat valinneet toisin, jos se olisi ollut mahdollista.
Se kannattaa muistaa, että vapaus, hauskanpito, harrastukset, ystävyyssuhteet ja helppo elämä liitetään nuoruuteen vain siksi, ettei aikuisilla ollut ennen mahdollisuutta niihin. Onneksi elämme nykyisin parempia aikoja. Hyvästä elämästä ei ole pakko luopua missään vaiheessa.
Kommentit (118)
Sopiva määrä kärsimystä on hyväksi. Erityisesti synnytyksessä tämä piti kutinsa! En ole luterilainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä isyys loppupeleissä on seksyintä.
Tuskinpa täältä isimiehet ihan heti loppuvat kesken. Vaikeampaa olisi, jos kiihottuisit yksinomaan vaikkapa turreista. AP
Minä olen 38, lapseni vielä hetken 16. Olen tullut siihen tulokseen, että lapsiperhevuodet ovat vain yksi ajanjakso ihmisen elämässä, näin jälkeenpäin ajateltuna ne menivät varsin nopeasti (vaikka koliikkivauvaa kanniskellessa, eskariuhmaista komentaessa ja murkkua kotiin odotellessa aika tuntuikin kovin hitaalta). Elämää on toivottavasti jäljellä vielä vuosikymmeniä, ja kun vastuu ja velvollisuudet lasta kohtaan alkavat jäädä, se on taas ihan eri näköistä. Ymmärtääkseni aikuisten lasten vanhemmat ovat hekin vapaita tekemään kuten haluavat. Hyvä elämä puolestaan on mahdollista joka vaiheessa, oli lapsia tai ei. Se vaan menee eri tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etkö pelkää, että kyllästyt jossakin vaiheessa tuollaiseen elämään?
Ihan varmasti ehdin kyllästyä moneen kertaan. Onneksi lapsettomana on helppo muuttaa elämänsä suuntaa radikaalistikin. Jos hankkii lapsia, siinähän on jumissa monta vuotta, vaikka kuinka vituttaisi. AP
On aika naiivia kuvitella, et voisit halutessasi tuosta noin vaan löytää sinulle sopivan kumppanin, ja alkaa perustaa perhettä. Lapsetkaan ei ole mitään tilaustavaraa. Kaikkea ei voi kontrolloida, vaikka "ikinuori" niin kuvittelee. Tuossa elämäntyylissäkin on riskinsä. Jos ne tiedostaa ja valitsee silti, niin se on fine. Sinä et tee nyt niin.
Kun sanoin, että olen vapaa vaihtamaan elämäni suuntaa, en todellakaan tarkoittanut lasten hankintaa. :D Huvittavaa, että jotkut näkevät vain kaksi vaihtoehtoa. AP
Mikään ei kuohitse miestä tehokkaammin kuin isyys.
T. Velanainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen 38, lapseni vielä hetken 16. Olen tullut siihen tulokseen, että lapsiperhevuodet ovat vain yksi ajanjakso ihmisen elämässä, näin jälkeenpäin ajateltuna ne menivät varsin nopeasti (vaikka koliikkivauvaa kanniskellessa, eskariuhmaista komentaessa ja murkkua kotiin odotellessa aika tuntuikin kovin hitaalta). Elämää on toivottavasti jäljellä vielä vuosikymmeniä, ja kun vastuu ja velvollisuudet lasta kohtaan alkavat jäädä, se on taas ihan eri näköistä. Ymmärtääkseni aikuisten lasten vanhemmat ovat hekin vapaita tekemään kuten haluavat. Hyvä elämä puolestaan on mahdollista joka vaiheessa, oli lapsia tai ei. Se vaan menee eri tavalla.
Niinpä. Jostain syystä ne on aina lapsettomat, jotka näkee lasten vievän kaikki mahdollisuudet (ja vielä tasaisesti koko alaikäisyytensä ajan 0-18 ikävuoteen). Lapsiperheelliset ymmärtävät, ettei asia ole niin mustavalkoista.
Olen nelikymppinen mies elän mieluummin yhtään loppuelämän rääkyvää riippaa nilkassani.
Eikä sen tuhannella vaateella varustettu nainenkaan enää välttämättömyys ole.
Liian monta esimerkkiä lähivuosilta, kuinka mukavasta pariskunnasta on tullu tappelevia perkeleitä lastenmyötä.
Jaksavat jopa tämmöselle pennuttomalle äij
älle olla katkeria, kun elämä on kuulema niin helppoa. Kohya on akkansa olleet eropapereilla uhkaamassa, jos ei mies heidän ohjeistaan tee just noin tai näin.
Miten voiki naiseläjä papin aamenesta muuttua tyrannikswi, jonka on nykynaisihanteen mukaan saatava kaikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen 38, lapseni vielä hetken 16. Olen tullut siihen tulokseen, että lapsiperhevuodet ovat vain yksi ajanjakso ihmisen elämässä, näin jälkeenpäin ajateltuna ne menivät varsin nopeasti (vaikka koliikkivauvaa kanniskellessa, eskariuhmaista komentaessa ja murkkua kotiin odotellessa aika tuntuikin kovin hitaalta). Elämää on toivottavasti jäljellä vielä vuosikymmeniä, ja kun vastuu ja velvollisuudet lasta kohtaan alkavat jäädä, se on taas ihan eri näköistä. Ymmärtääkseni aikuisten lasten vanhemmat ovat hekin vapaita tekemään kuten haluavat. Hyvä elämä puolestaan on mahdollista joka vaiheessa, oli lapsia tai ei. Se vaan menee eri tavalla.
Niinpä. Jostain syystä ne on aina lapsettomat, jotka näkee lasten vievän kaikki mahdollisuudet (ja vielä tasaisesti koko alaikäisyytensä ajan 0-18 ikävuoteen). Lapsiperheelliset ymmärtävät, ettei asia ole niin mustavalkoista.
Jos ei halua elää lapsiperhe-elämää edes viikkoa, miksi sitä haluaisi elää reilusti yli vuosikymmenen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etkö pelkää, että kyllästyt jossakin vaiheessa tuollaiseen elämään?
Ihan varmasti ehdin kyllästyä moneen kertaan. Onneksi lapsettomana on helppo muuttaa elämänsä suuntaa radikaalistikin. Jos hankkii lapsia, siinähän on jumissa monta vuotta, vaikka kuinka vituttaisi. AP
On aika naiivia kuvitella, et voisit halutessasi tuosta noin vaan löytää sinulle sopivan kumppanin, ja alkaa perustaa perhettä. Lapsetkaan ei ole mitään tilaustavaraa. Kaikkea ei voi kontrolloida, vaikka "ikinuori" niin kuvittelee. Tuossa elämäntyylissäkin on riskinsä. Jos ne tiedostaa ja valitsee silti, niin se on fine. Sinä et tee nyt niin.
Kun sanoin, että olen vapaa vaihtamaan elämäni suuntaa, en todellakaan tarkoittanut lasten hankintaa. :D Huvittavaa, että jotkut näkevät vain kaksi vaihtoehtoa. AP
Vaihda elämäsi suuntaa, mutta kaikkea et sinäkään voi tuosta noin vaan valita. Sinuakin koskee tietyt rajoitukset elämässä, oli kyse sitten lasten hankinnasta tai mistä tahansa muusta. Tuo oli vain yksi esimerkki, otapa ihan rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle tulee aina surullinen olo näistä vakuuttelijoista. Kelle tässä nyt pyritään todistamaan jotain, muille vai itselleen?
Olisi uskottavampaa, jos aloituksessa olisi jokin pointti tai pohdinta. Nyt näyttää siltä, että ap on jäänyt ilman naista ja tulevaa perhettä ja yrittää kääntää luuseriutensa omaksi valinnaksi. Ja sitä tietenkin pitää tulla vauva-palstalle mainostamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tajuun sun pointin, mutta en tajuu, miksi sä käyt siitä avautumassa vauvapalstalla. Kiva elämä varmaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen 38, lapseni vielä hetken 16. Olen tullut siihen tulokseen, että lapsiperhevuodet ovat vain yksi ajanjakso ihmisen elämässä, näin jälkeenpäin ajateltuna ne menivät varsin nopeasti (vaikka koliikkivauvaa kanniskellessa, eskariuhmaista komentaessa ja murkkua kotiin odotellessa aika tuntuikin kovin hitaalta). Elämää on toivottavasti jäljellä vielä vuosikymmeniä, ja kun vastuu ja velvollisuudet lasta kohtaan alkavat jäädä, se on taas ihan eri näköistä. Ymmärtääkseni aikuisten lasten vanhemmat ovat hekin vapaita tekemään kuten haluavat. Hyvä elämä puolestaan on mahdollista joka vaiheessa, oli lapsia tai ei. Se vaan menee eri tavalla.
Niinpä. Jostain syystä ne on aina lapsettomat, jotka näkee lasten vievän kaikki mahdollisuudet (ja vielä tasaisesti koko alaikäisyytensä ajan 0-18 ikävuoteen). Lapsiperheelliset ymmärtävät, ettei asia ole niin mustavalkoista.
Jos ei halua elää lapsiperhe-elämää edes viikkoa, miksi sitä haluaisi elää reilusti yli vuosikymmenen?
Ei tarvi elää sekuntiakaan, mut älkääpä tulko jauhamaan paskaa mistään menetetyistä mahdollisuuksista, kun kaikki me tiedetään lapsiperheitä, jossa harrastetaan ja matkustetaan ja eletään niin maan perkuleesti enemmän kun nämä valittavat kaikkitietävät velat koko elämänsä aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tajuun sun pointin, mutta en tajuu, miksi sä käyt siitä avautumassa vauvapalstalla. Kiva elämä varmaan.
Täällä keskustellaan aika paljon siitä, haluavatko miehet lapsia vai eivät, ja sekaan mahtuu monta mielipidettä ja näkökulmaa. Mutta jokainen ottaa tietenkin mmärrykseensä sen, minkä kykenee. AP
Vierailija kirjoitti:
Mulle tulee aina surullinen olo näistä vakuuttelijoista. Kelle tässä nyt pyritään todistamaan jotain, muille vai itselleen?
Olen samaa mieltä. Ihme vakuuttelijoita. Lasten hankkiminen muka toisi onnen ja autuuden. Höhhöhöö.
AP vaikuttaa rasittavalta. Hyvä et pysyy yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen 38, lapseni vielä hetken 16. Olen tullut siihen tulokseen, että lapsiperhevuodet ovat vain yksi ajanjakso ihmisen elämässä, näin jälkeenpäin ajateltuna ne menivät varsin nopeasti (vaikka koliikkivauvaa kanniskellessa, eskariuhmaista komentaessa ja murkkua kotiin odotellessa aika tuntuikin kovin hitaalta). Elämää on toivottavasti jäljellä vielä vuosikymmeniä, ja kun vastuu ja velvollisuudet lasta kohtaan alkavat jäädä, se on taas ihan eri näköistä. Ymmärtääkseni aikuisten lasten vanhemmat ovat hekin vapaita tekemään kuten haluavat. Hyvä elämä puolestaan on mahdollista joka vaiheessa, oli lapsia tai ei. Se vaan menee eri tavalla.
Niinpä. Jostain syystä ne on aina lapsettomat, jotka näkee lasten vievän kaikki mahdollisuudet (ja vielä tasaisesti koko alaikäisyytensä ajan 0-18 ikävuoteen). Lapsiperheelliset ymmärtävät, ettei asia ole niin mustavalkoista.
Jos ei halua elää lapsiperhe-elämää edes viikkoa, miksi sitä haluaisi elää reilusti yli vuosikymmenen?
Ei tarvi elää sekuntiakaan, mut älkääpä tulko jauhamaan paskaa mistään menetetyistä mahdollisuuksista, kun kaikki me tiedetään lapsiperheitä, jossa harrastetaan ja matkustetaan ja eletään niin maan perkuleesti enemmän kun nämä valittavat kaikkitietävät velat koko elämänsä aikana.
Jaa. Ainakaan minun menoni, harrastukseni ja elämäntapani eivät olisi ollenkaan mahdollisia, jos minulla olisi lapsia. Jos joutuisin vanhemmaksi, menettäisin aivan helvetisti.
Itse olen 35v ja lapseton sinkkumies, enkä kyllä koe että olisi pakko saada lapsia. Jos joku oikea sattuu kohdalle niin sitten. Aika hiljaista taitaa kyllä olla..
Vierailija kirjoitti:
AP vaikuttaa rasittavalta. Hyvä et pysyy yksin.
Ei lapsia = yksin?
On aika naiivia kuvitella, et voisit halutessasi tuosta noin vaan löytää sinulle sopivan kumppanin, ja alkaa perustaa perhettä. Lapsetkaan ei ole mitään tilaustavaraa. Kaikkea ei voi kontrolloida, vaikka "ikinuori" niin kuvittelee. Tuossa elämäntyylissäkin on riskinsä. Jos ne tiedostaa ja valitsee silti, niin se on fine. Sinä et tee nyt niin.