Lue keskustelun säännöt.
Olen kolmekymppinen mies. Elän mieluummin "ikuista nuoruutta" kuin hankin lapsia
21.09.2017 |
Tiedän myös aika monta, jotka ovat samassa tilanteessa. Uskon, että aikaisemmissa sukupolvissa lukemattomat miehet olisivat valinneet toisin, jos se olisi ollut mahdollista.
Se kannattaa muistaa, että vapaus, hauskanpito, harrastukset, ystävyyssuhteet ja helppo elämä liitetään nuoruuteen vain siksi, ettei aikuisilla ollut ennen mahdollisuutta niihin. Onneksi elämme nykyisin parempia aikoja. Hyvästä elämästä ei ole pakko luopua missään vaiheessa.
Kommentit (118)
Aika moni perheellinenkin mies haluaa elää ikuista nuoruutta, ikuista teini-ikää pikemminkin. Nämä kyllä tekevät lapsia mutta niistä huolehtiminen häiritseekin sitten liikaa baareissa nuorempien naisten perässä juoksemista, sohvalla makaamista, netin roskasivuilla roikkumista ja räiskintäpelien pelaamista. Vastuuta ei haluttaisi ottaa mistään. Ihmettelevät sitten kun nainen heittää pihalla kyllästyttyään aikuiskakaran hyysäämiseen.
Se, että on vapaaehtoisesti lapseton ei todellakaan automaattisesti tarkoita että eläisi ikuista nuoruutta (tai siis luulisi elävänsä, vaikka aikuinen pukeutuisi kuin nuoriso, pyörisi nuorison bilepaikoissa ja olisi kiinnostunut nuorison suosimista asioista niin ei hän silti nuorisoa ole), sillä ihminen voi olla vastuullinen ja kypsä aikuinen oli hänellä lapsia tai ei. Monilla miehillä se vain näyttäisi yhdistyvän myös yleiseen sitoutumishaluttomuuteen ja ylipäänsä siihen että henkilö ei tajua ikäänsä. Vapaaehtoisesti lapsettomia naisiahan on myös, mutta heidän on vaikea löytää miestä koska monilla vapaaehtoisesti lapsettomilla miehillä on asenne juuri se aikuisen teinin. Sanoisin että tässäkin asiassa miehissä ja naisissa on iso ero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä on eri tavoitteita elämässä.
Monet ihmiset haluavat olla vapaita.Se että ei halua lapsia ei kerro silti aina sitä että "eletään ja matkustetaan ja tuhlataan" .
Toki se on totta että suurinosa tekee niin.
Minua on jo 20 vuotiaasta saakka kiinnostanut rahallisesti huoleton elämä 40 vuotiaasta hautaan.
Olen nyt 28 vuotias perheetön sinkkumies ja matkalla kohti tuota elämää.
Nuorena jaksaa tehdä töitä vanhana ei. Matkustelen silloin.
Jos sinulla on vielä terveys silloin kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Monet olettavat, että ne samat kaverit säilyvät sinne eläkeikään saakka.
Tiedän miehiä, jotka ovat vakuutelleet, että ei ikinä lapsia ja nyt he ovat kaikki isejä. Eivät he ehdi matkustella niiden lapsettomien kaverien kanssa tai ravata yökerhoissa tai harrastuksissa. Eivätkä he haluaisikaan.
Mitä tiedetään miesten välisistä kaverisuhteista, niin ne on tietyllä tapaa pinnallisia, käydään kyllä pelaamassa sählyä, muttei tiedetä toisen masennuksesta tai parisuhteen päättymisestä.
Isäni kaverit, jotka ovat olleet villejä ja vapaita lapsettomia, eivät ole halunneet matkustella ja "tehdä kaikkee", koska ovat jääneet yksin. Hyvin toimeentulevat ja hyvännäköiset miehet jäävät yksin, istuvat toimettomina läheisimmässä kuppilassa, koska ei kotiin jaksaisi yksinkään jäädä. Yrittävät sitten soitella iltaisin näille perheenisille, jotka eivät jaksa vastata, kun mitään uusia keskustelunaiheita ei ole.
Kuolivat sitten aika nopeasti 50 ikävuoteen mennessä. Eivät siis alkoholisteja, mutta silti nopeammin kuin ne, joilla on lapsia. Yksin. Ketään ei tullut edes hautajaisiin. Rahaa ja aikaa olisi ollut tehdä mitä vain, mutta yksin se ei vaan ole niin kivaa. Ja kyllä heillä verkostoja oli, kun töitä on tehty monia kymmeniä vuosia.
Äidin lapseton velikin kuoli 49-vuotiaana. Eipä silläkään hautajaisiin tulleet "ne kaikki kaverit". Tyttöystävä ja lähimmät sukulaiset vain.
Miten kukaan voi olettaa, että elämä pysyy aina samanlaisena ja on aina kiinnostunut samoista asioista?
Minäkin ajattelin 19-vuotiaana, ettei ikinä lapsia. Enää 25-vuotiaana en ajatellut. Nyt 32-vuotiaana olen todennut, ettei kannata päättää valmiiksi mitä tekee tai mistä on kiinnostunut 10 vuoden päästä.
Parikymppisenä kiinnosti bilettäminen ja festarit, nykyään en jaksa ollenkaan. Miksi nelikymppisenä olisin kiinnostunut samoista asioista kuin 25-vuotiaana?
Olen matkustellut, mutten usko, että sekin jaksaa viihdyttää kolmeakymmentä vuotta, varsinkin kun sitä tekee yksin.
Mulla on ollut myös kavereita, melkein kaikki ovat perheellistyneet, eikä heistä kuulu enää mitään. Lapsettomat kaverit eivät myöskään pidä yhteyttä. Muut kaverit ovat kuolleet jo tässä vaiheessa.
Eli olen vasta alle 35v. ja silti jo sosiaaliset suhteet alkaa olla jo minimissään. Miten ne nyt 70-vuotiaana olisi jotenkin paremmalla tolalla?
Siis olet alle 35 ja kaverisi ovat kuolleet, ihan vaan kasuaalisti? Joku varoitus olisi paikallaan jos tulee 1560-luvulta palstailemaan, ei näitä muuten osaa laittaa oikeaan kontekstiin.
Mitä jos rakastuisit naiseen, kenellä on lapsi? Vaikka edes yksi? Olisiko totaalinen turn off vai etsitkö myös lapsettomia naisia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja vanhenee, lihoo, rupsahtaa ja kuolee yksin. Ihan sama!
Ja hei, on hienoa, etteivät kaikki lisäänny. Sosiopatia on osittain periytyvää.
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos rakastuisit naiseen, kenellä on lapsi? Vaikka edes yksi? Olisiko totaalinen turn off vai etsitkö myös lapsettomia naisia?
En tällä hetkellä ole valmis deittailemaan naisia, joilla on lapsia. Lapset rajoittavat yhteistä aikaa niin paljon. Katsotaan kymmenen vuoden kuluttua, kun ikäisilläni akateemisilla naisilla alkaa olla aikuisia lapsia. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei se kuitenkaan ehkä ketään varsinaisesti kiinnosta, että joku kolmekymppinen äijä keikkuu munasillaan pitkin kyliä, siinähän heiluu.
wut
Minä taas olen 26v mies, joka haluaa lapsia vaikka parin vuoden sisälläkin. Olen jo juopotellut ja nainut sen verran, että ne eivät tunnu maailman suurimmalta seikkailulta ja sen lisäksi löysin hiljattain täydellisen naisen, niin kyllähän siitä tulee mieleen, miltäköhän meidän lapset näyttäisi.
Onnea valitsemallasi tiellä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä on valintoja, kaikissa valinnoissa on hyvät ja huonot puolensa.
Tuollainen kevyt ja helppo elämä kuulostaa ihanalta, kun itse elää ruuhkavuosia lapsiperheessä. Joten nauti! Saattaa se mieli silti vielä muuttua.
No taitaa suurin osa suomalaisista lisääntymisikäisistä jakaa ajatuksesi.
Ärsyttää kyllä vähän, jos samat ihmiset valittaa suomalaisten sukupuutosta joskus 300 vuoden kuluttua. Tai että ulkolaiset valtaavat maan tavalla tai toisella.
Kunhan et ole kaksinaismoralisti, niin mitäpä valintasi kenellekään kuuluu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monet olettavat, että ne samat kaverit säilyvät sinne eläkeikään saakka.
Tiedän miehiä, jotka ovat vakuutelleet, että ei ikinä lapsia ja nyt he ovat kaikki isejä. Eivät he ehdi matkustella niiden lapsettomien kaverien kanssa tai ravata yökerhoissa tai harrastuksissa. Eivätkä he haluaisikaan.
Mitä tiedetään miesten välisistä kaverisuhteista, niin ne on tietyllä tapaa pinnallisia, käydään kyllä pelaamassa sählyä, muttei tiedetä toisen masennuksesta tai parisuhteen päättymisestä.
Isäni kaverit, jotka ovat olleet villejä ja vapaita lapsettomia, eivät ole halunneet matkustella ja "tehdä kaikkee", koska ovat jääneet yksin. Hyvin toimeentulevat ja hyvännäköiset miehet jäävät yksin, istuvat toimettomina läheisimmässä kuppilassa, koska ei kotiin jaksaisi yksinkään jäädä. Yrittävät sitten soitella iltaisin näille perheenisille, jotka eivät jaksa vastata, kun mitään uusia keskustelunaiheita ei ole.
Kuolivat sitten aika nopeasti 50 ikävuoteen mennessä. Eivät siis alkoholisteja, mutta silti nopeammin kuin ne, joilla on lapsia. Yksin. Ketään ei tullut edes hautajaisiin. Rahaa ja aikaa olisi ollut tehdä mitä vain, mutta yksin se ei vaan ole niin kivaa. Ja kyllä heillä verkostoja oli, kun töitä on tehty monia kymmeniä vuosia.
Äidin lapseton velikin kuoli 49-vuotiaana. Eipä silläkään hautajaisiin tulleet "ne kaikki kaverit". Tyttöystävä ja lähimmät sukulaiset vain.
Miten kukaan voi olettaa, että elämä pysyy aina samanlaisena ja on aina kiinnostunut samoista asioista?
Minäkin ajattelin 19-vuotiaana, ettei ikinä lapsia. Enää 25-vuotiaana en ajatellut. Nyt 32-vuotiaana olen todennut, ettei kannata päättää valmiiksi mitä tekee tai mistä on kiinnostunut 10 vuoden päästä.
Parikymppisenä kiinnosti bilettäminen ja festarit, nykyään en jaksa ollenkaan. Miksi nelikymppisenä olisin kiinnostunut samoista asioista kuin 25-vuotiaana?
Olen matkustellut, mutten usko, että sekin jaksaa viihdyttää kolmeakymmentä vuotta, varsinkin kun sitä tekee yksin.
Mulla on ollut myös kavereita, melkein kaikki ovat perheellistyneet, eikä heistä kuulu enää mitään. Lapsettomat kaverit eivät myöskään pidä yhteyttä. Muut kaverit ovat kuolleet jo tässä vaiheessa.
Eli olen vasta alle 35v. ja silti jo sosiaaliset suhteet alkaa olla jo minimissään. Miten ne nyt 70-vuotiaana olisi jotenkin paremmalla tolalla?
Eipä niitten samoja kavereita tarvitse olla, kun uusiakin voi tehdä. Esimerkiksi mun lukioaikaisista kavereista jäljellä on vain yksi, mutta olen saanut iän kertyessä uusia niitten "vanhentuneitten" tilalle. Ja suurin osa mun kavereista on tällä hetkellä mua (osaksi huomattavastikin) nuorempia, kun kaveripiiri on taas miesystävän kavereitten mukana uusiutunut.
Mua muuten edelleen kiinnostaa bilettäminen ja festarit (olen 40+), harrastan molempia säännöllisesti joko miehen ja hänen kavereittensa tai omien kavereitteni kanssa (joista osa on perheellisiä, mutta siippa saa jäädä kaitsemaan sillä välin kun mimmit lähtee radalle). Nuoret kaverit pitää itsenkin nuorena.
Vierailija kirjoitti:
Miksi tää herättää niin suuria tunteita että ap:ta pitää morkata tähän malliin? Tiedän että minua lapsettomana naisena pidetään luuserina ja ties minä, mutta ihan tämän luokan lokaa en saa naamalleni netissä. Irl sitten ihmetellään enemmän naisen valintaa tai tahatonta lapsettomuutta. Olisi mielenkiintoista tietää, puhutaanko meistä tahattomasti lapsettomista samalla tavalla. Ei ole elämässä sisältöä jne. Aika julmaa. [/quote/]
Muakin tahattomasti lapsettomana kiinnostaisi kuulla vastaus. Näinkö rumasti ajattelette meistä, joilla ei ole lapsia? En kerro ympäriinsä että lapsettomuus on tahatonta niin varmasti luullaan velaksi usein.Hyvän elämän voi elää monella tavalla isoista menetyksistä huomimatta. Toivon että näitä juttuja ei lue joku lapsettomuuden kanssa juuri kipuileva, tosi hirveää lapsettomien yksinäisen elämän ennustamista ja tyhjyydestä mesoamista. 😔
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elämä on valintoja, kaikissa valinnoissa on hyvät ja huonot puolensa.
Mitä huonoja puolia lapsettomuudessa on? Itse en ole vielä löytänyt yhtään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen 38, lapseni vielä hetken 16. Olen tullut siihen tulokseen, että lapsiperhevuodet ovat vain yksi ajanjakso ihmisen elämässä, näin jälkeenpäin ajateltuna ne menivät varsin nopeasti (vaikka koliikkivauvaa kanniskellessa, eskariuhmaista komentaessa ja murkkua kotiin odotellessa aika tuntuikin kovin hitaalta). Elämää on toivottavasti jäljellä vielä vuosikymmeniä, ja kun vastuu ja velvollisuudet lasta kohtaan alkavat jäädä, se on taas ihan eri näköistä. Ymmärtääkseni aikuisten lasten vanhemmat ovat hekin vapaita tekemään kuten haluavat. Hyvä elämä puolestaan on mahdollista joka vaiheessa, oli lapsia tai ei. Se vaan menee eri tavalla.
Niinpä. Jostain syystä ne on aina lapsettomat, jotka näkee lasten vievän kaikki mahdollisuudet (ja vielä tasaisesti koko alaikäisyytensä ajan 0-18 ikävuoteen). Lapsiperheelliset ymmärtävät, ettei asia ole niin mustavalkoista.
Jos ei halua elää lapsiperhe-elämää edes viikkoa, miksi sitä haluaisi elää reilusti yli vuosikymmenen?
Ei tarvi elää sekuntiakaan, mut älkääpä tulko jauhamaan paskaa mistään menetetyistä mahdollisuuksista, kun kaikki me tiedetään lapsiperheitä, jossa harrastetaan ja matkustetaan ja eletään niin maan perkuleesti enemmän kun nämä valittavat kaikkitietävät velat koko elämänsä aikana.
Jaa. Ainakaan minun menoni, harrastukseni ja elämäntapani eivät olisi ollenkaan mahdollisia, jos minulla olisi lapsia. Jos joutuisin vanhemmaksi, menettäisin aivan helvetisti.
Ok. Kerro tarkemmin mikä on sellainen elämä, jonka vanhemmuus poissulkee automaattisesti? :) alkoi kiinnostaa.
En puhunut automaatiosta yhtään mitään, vain omasta elämästäni. Jos hankkisin lapsen, joutuisin luopumaan mm.
– elämäni rakkaudesta, joka ei myöskään halua lapsia
– unelma-asunnostani ja asuinalueesta, josta minulla ei olisi varaa perheasuntoon
– harrastuksestani, joka vie 10-20 tuntia jokaisesta viikosta
– työpäivän jälkeisestä omasta rauhasta siistissä ja hiljaisessa kodissa, jossa kukaan ei tarvitse tai vaadi minulta mitään
– spontaaneista kahvilla käymisistä ja kaljoittelusta kavereiden tai kumppanin kanssa
– säännöllisestä ja riittävästä levosta, seksistä, parisuhdeajasta, sosiaalisesta elämästä ja omasta ajasta
– DINK-elämän taloudellisesta turvasta, helppoudesta ja antoisuudesta
– jne.
Asiallinen lista. AP
Vierailija kirjoitti:
Tiedän myös aika monta, jotka ovat samassa tilanteessa. Uskon, että aikaisemmissa sukupolvissa lukemattomat miehet olisivat valinneet toisin, jos se olisi ollut mahdollista.
Se kannattaa muistaa, että vapaus, hauskanpito, harrastukset, ystävyyssuhteet ja helppo elämä liitetään nuoruuteen vain siksi, ettei aikuisilla ollut ennen mahdollisuutta niihin. Onneksi elämme nykyisin parempia aikoja. Hyvästä elämästä ei ole pakko luopua missään vaiheessa.
Sama täällä.
t. N 42
Asiat ja elämäntilanne vaikuttaa onnellisuuteen vain epäsuorasti, nimittäin aivojen välittäjäaineiden kautta. Oikotie onneen on siis olemassa.
Vierailija kirjoitti:
No taitaa suurin osa suomalaisista lisääntymisikäisistä jakaa ajatuksesi.
Ärsyttää kyllä vähän, jos samat ihmiset valittaa suomalaisten sukupuutosta joskus 300 vuoden kuluttua. Tai että ulkolaiset valtaavat maan tavalla tai toisella.
Kunhan et ole kaksinaismoralisti, niin mitäpä valintasi kenellekään kuuluu.
Varmaan ärsyttääkin jos lapsettomat kaverit elää 300- vuotiaaksi ja itse ei ehkä riko satastakaan. Mutta, ehkä ne ulkoavaruuden ulkolaiset on silloin valtaamassa maata eikä sitä haluaisi olla edes todistamassa, ainakin jos se on samanlaista kuin scifileffoissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tajuun sun pointin, mutta en tajuu, miksi sä käyt siitä avautumassa vauvapalstalla. Kiva elämä varmaan.
Täällä keskustellaan aika paljon siitä, haluavatko miehet lapsia vai eivät, ja sekaan mahtuu monta mielipidettä ja näkökulmaa. Mutta jokainen ottaa tietenkin mmärrykseensä sen, minkä kykenee. AP
No et valaissut asiaa sen kummemmin miksi juuri sä avaudut juuri tästä aiheesta. Taidat haluta vain provota nuoria naisia ja vinoilla kanssakeskustelijoille.
Jokainen tekee elämällään mitä haluaa, mutta aina vähän jotenkin säälittävästi huvittaa kun ne lapset liitetään aina kurjaan elämään.
Mutta joo, parempihan se on, ettei niitä lapsia väännä, jos on sitä mieltä, että elämä sellaisten kanssa on kurjaa. En mäkään perusta yritystä koska en tahdo olla sen kanssa naimisissa. Että niin.
En mä kuitenkaan ymmärrä miksi sun piti tämä asia tulla tänne kertomaan. Onko se jotain itsensä pönkittämistä tai jotain. Ei se kuitenkaan ehkä ketään varsinaisesti kiinnosta, että joku kolmekymppinen äijä keikkuu munasillaan pitkin kyliä, siinähän heiluu.