Lue keskustelun säännöt.
Olen kolmekymppinen mies. Elän mieluummin "ikuista nuoruutta" kuin hankin lapsia
21.09.2017 |
Tiedän myös aika monta, jotka ovat samassa tilanteessa. Uskon, että aikaisemmissa sukupolvissa lukemattomat miehet olisivat valinneet toisin, jos se olisi ollut mahdollista.
Se kannattaa muistaa, että vapaus, hauskanpito, harrastukset, ystävyyssuhteet ja helppo elämä liitetään nuoruuteen vain siksi, ettei aikuisilla ollut ennen mahdollisuutta niihin. Onneksi elämme nykyisin parempia aikoja. Hyvästä elämästä ei ole pakko luopua missään vaiheessa.
Kommentit (118)
AP, mikä on parasta räppiä?
Jos saisit sata tonnia hassattavaksi päivän aikana, mitä tekisit?
Montako paria kenkiä sinulla on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen 38, lapseni vielä hetken 16. Olen tullut siihen tulokseen, että lapsiperhevuodet ovat vain yksi ajanjakso ihmisen elämässä, näin jälkeenpäin ajateltuna ne menivät varsin nopeasti (vaikka koliikkivauvaa kanniskellessa, eskariuhmaista komentaessa ja murkkua kotiin odotellessa aika tuntuikin kovin hitaalta). Elämää on toivottavasti jäljellä vielä vuosikymmeniä, ja kun vastuu ja velvollisuudet lasta kohtaan alkavat jäädä, se on taas ihan eri näköistä. Ymmärtääkseni aikuisten lasten vanhemmat ovat hekin vapaita tekemään kuten haluavat. Hyvä elämä puolestaan on mahdollista joka vaiheessa, oli lapsia tai ei. Se vaan menee eri tavalla.
Niinpä. Jostain syystä ne on aina lapsettomat, jotka näkee lasten vievän kaikki mahdollisuudet (ja vielä tasaisesti koko alaikäisyytensä ajan 0-18 ikävuoteen). Lapsiperheelliset ymmärtävät, ettei asia ole niin mustavalkoista.
Jos ei halua elää lapsiperhe-elämää edes viikkoa, miksi sitä haluaisi elää reilusti yli vuosikymmenen?
Ei tarvi elää sekuntiakaan, mut älkääpä tulko jauhamaan paskaa mistään menetetyistä mahdollisuuksista, kun kaikki me tiedetään lapsiperheitä, jossa harrastetaan ja matkustetaan ja eletään niin maan perkuleesti enemmän kun nämä valittavat kaikkitietävät velat koko elämänsä aikana.
Jaa. Ainakaan minun menoni, harrastukseni ja elämäntapani eivät olisi ollenkaan mahdollisia, jos minulla olisi lapsia. Jos joutuisin vanhemmaksi, menettäisin aivan helvetisti.
Ok. Kerro tarkemmin mikä on sellainen elämä, jonka vanhemmuus poissulkee automaattisesti? :) alkoi kiinnostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen 38, lapseni vielä hetken 16. Olen tullut siihen tulokseen, että lapsiperhevuodet ovat vain yksi ajanjakso ihmisen elämässä, näin jälkeenpäin ajateltuna ne menivät varsin nopeasti (vaikka koliikkivauvaa kanniskellessa, eskariuhmaista komentaessa ja murkkua kotiin odotellessa aika tuntuikin kovin hitaalta). Elämää on toivottavasti jäljellä vielä vuosikymmeniä, ja kun vastuu ja velvollisuudet lasta kohtaan alkavat jäädä, se on taas ihan eri näköistä. Ymmärtääkseni aikuisten lasten vanhemmat ovat hekin vapaita tekemään kuten haluavat. Hyvä elämä puolestaan on mahdollista joka vaiheessa, oli lapsia tai ei. Se vaan menee eri tavalla.
Niinpä. Jostain syystä ne on aina lapsettomat, jotka näkee lasten vievän kaikki mahdollisuudet (ja vielä tasaisesti koko alaikäisyytensä ajan 0-18 ikävuoteen). Lapsiperheelliset ymmärtävät, ettei asia ole niin mustavalkoista.
Ei, vaan te lapsiperheelliset ette ymmärrä, että edes 5-10 vuotta on ihan liian pitkä aika tehdä jotain, jota ei mistään nimestä halua tehdä, ja josta ei koe saavansa yhtään mitään. Ottaisitko sinä lemmikkinorsun, jos sinulle sanottaisiin että pääset siitä eroon jo kymmenen vuoden päästä? Siihen asti joutuisit järjestämään elämäsi norsun ehdoilla, mut hei.. Eihän se ole kuin kymmenen vuotta, lyhyt aika!!!
Ei. Kenenkään ei tarvitse tehdä mitä ei halua, mut siinä vaiheessa kun aletaan perustelemaan asiaa siitä näkökulmasta et "lapsi pilaa harrastukset/matkustelun" tms. Vaikka ei ole mitään todellista pohjaa väitteelle, niin silloin mennään pahasti pieleen.
Kohta oon papparainen ja kukaan nainen ei katokkaan sua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP vaikuttaa rasittavalta. Hyvä et pysyy yksin.
Ei lapsia = yksin?
Ei se tainnut olla parisuhteessakaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen 38, lapseni vielä hetken 16. Olen tullut siihen tulokseen, että lapsiperhevuodet ovat vain yksi ajanjakso ihmisen elämässä, näin jälkeenpäin ajateltuna ne menivät varsin nopeasti (vaikka koliikkivauvaa kanniskellessa, eskariuhmaista komentaessa ja murkkua kotiin odotellessa aika tuntuikin kovin hitaalta). Elämää on toivottavasti jäljellä vielä vuosikymmeniä, ja kun vastuu ja velvollisuudet lasta kohtaan alkavat jäädä, se on taas ihan eri näköistä. Ymmärtääkseni aikuisten lasten vanhemmat ovat hekin vapaita tekemään kuten haluavat. Hyvä elämä puolestaan on mahdollista joka vaiheessa, oli lapsia tai ei. Se vaan menee eri tavalla.
Niinpä. Jostain syystä ne on aina lapsettomat, jotka näkee lasten vievän kaikki mahdollisuudet (ja vielä tasaisesti koko alaikäisyytensä ajan 0-18 ikävuoteen). Lapsiperheelliset ymmärtävät, ettei asia ole niin mustavalkoista.
Jos ei halua elää lapsiperhe-elämää edes viikkoa, miksi sitä haluaisi elää reilusti yli vuosikymmenen?
Ei tarvi elää sekuntiakaan, mut älkääpä tulko jauhamaan paskaa mistään menetetyistä mahdollisuuksista, kun kaikki me tiedetään lapsiperheitä, jossa harrastetaan ja matkustetaan ja eletään niin maan perkuleesti enemmän kun nämä valittavat kaikkitietävät velat koko elämänsä aikana.
Jaa. Ainakaan minun menoni, harrastukseni ja elämäntapani eivät olisi ollenkaan mahdollisia, jos minulla olisi lapsia. Jos joutuisin vanhemmaksi, menettäisin aivan helvetisti.
Ok. Kerro tarkemmin mikä on sellainen elämä, jonka vanhemmuus poissulkee automaattisesti? :) alkoi kiinnostaa.
En puhunut automaatiosta yhtään mitään, vain omasta elämästäni. Jos hankkisin lapsen, joutuisin luopumaan mm.
– elämäni rakkaudesta, joka ei myöskään halua lapsia
– unelma-asunnostani ja asuinalueesta, josta minulla ei olisi varaa perheasuntoon
– harrastuksestani, joka vie 10-20 tuntia jokaisesta viikosta
– työpäivän jälkeisestä omasta rauhasta siistissä ja hiljaisessa kodissa, jossa kukaan ei tarvitse tai vaadi minulta mitään
– spontaaneista kahvilla käymisistä ja kaljoittelusta kavereiden tai kumppanin kanssa
– säännöllisestä ja riittävästä levosta, seksistä, parisuhdeajasta, sosiaalisesta elämästä ja omasta ajasta
– DINK-elämän taloudellisesta turvasta, helppoudesta ja antoisuudesta
– jne.
Vierailija kirjoitti:
AP, mikä on parasta räppiä?
Little Brother, Digable Planets, Slum Village, Blackstar, Ceebrolistics, Vähäiset äänet, Ritarikunta.
Jos saisit sata tonnia hassattavaksi päivän aikana, mitä tekisit?
Vuokraisin juhlatilan kavereilleni, ostaisin valokuvauskamaa ja kirjoja, avaisin piikin baarissa ja sponsoroisin urheiluseuraa.
Montako paria kenkiä sinulla on?
N. 25. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisillä on eri tavoitteita elämässä.
Monet ihmiset haluavat olla vapaita.
Se että ei halua lapsia ei kerro silti aina sitä että "eletään ja matkustetaan ja tuhlataan" .
Toki se on totta että suurinosa tekee niin.
Minua on jo 20 vuotiaasta saakka kiinnostanut rahallisesti huoleton elämä 40 vuotiaasta hautaan.
Olen nyt 28 vuotias perheetön sinkkumies ja matkalla kohti tuota elämää.
Nuorena jaksaa tehdä töitä vanhana ei. Matkustelen silloin.
Perhediili vain huononee ja perheettömyysdiili paranee jatkossa.
Nykyään perus länsimaalainen tyyppi pystyy nauttimaan niin laadukkaasta viihteestä, että 100v sitten kuninkaatkaan eivät osanneet edes unelmoida moisen olemassaolosta. Ihmekös tuo, ettei perheen perustaminen kiinnosta. Kun yhtä hyvin voi viettää mielekkäiden harrastusten, kavereiden, matkustelun ja viihteen täyttämää elämää sekä vielä pärjätä hyvin taloudellisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistuu mieleen yksi tällainen miehen työpaikalta. Kutsui itseään pelimieheksi. Nuoret naiset kyllä kutsuivat vanhaksi pojaksi.
Aika moni mies elää täysin vastaavasti, vaikka heillä olisi omia lapsia.
Onneksi naiset huolehtivat lapsista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Cat kirjoitti:
Muistuu mieleen yksi tällainen miehen työpaikalta. Kutsui itseään pelimieheksi. Nuoret naiset kyllä kutsuivat vanhaksi pojaksi.
Kuulostaa laadukkaalta työpaikalta.
Helppo ja mukava on aliarvostettua. Sitä dissaavilla ei ole koskaan ollut todellisia vaikeuksia elämässään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapseton elämä on ok, mutta aloittajan mainostamaa ikuista nuoruutta ei voi elää kukaan.
Hyvä AP! Olet suurempi luonnonsuojelija kuin kukaan lapsen saanut!
Vierailija kirjoitti:
Lapseton elämä on ok, mutta aloittajan mainostamaa ikuista nuoruutta ei voi elää kukaan.
Kuten aloituksessani sanoin, tällaista elämäntapaa kutsutaan "ikuisen nuoruuden" tavoitteluksi vain siksi, että perinteisesti se on ollut mahdollista vain nuorille ihmisille. Nykyisin se on mahdollista ihan kaikille. Itse asiassa nykyinen läkeläissukupolvi, jota tällä palstalla paljon parjataan, elää monella tapaa ihan samanlaista elämää: nautiskellaan viinistä ja hyvästä ruoasta, matkustellaan, tavataan ystäviä ja niin edelleen. Lapsiperhe-elämä lastenlasten hoitamisen muodossa ei välttämättä kiinnosta enää ollenkaan. AP
Kiva et sun täytyy tulla tuota mukavaa elämää tänne vauva-palstalle jakamaan :'D
Vierailija kirjoitti:
Hyvä AP! Olet suurempi luonnonsuojelija kuin kukaan lapsen saanut!
Pitää paikkaansa. AP
Vierailija kirjoitti:
Kiva et sun täytyy tulla tuota mukavaa elämää tänne vauva-palstalle jakamaan :'D
Suomessa ei kai saisi näkyvästi iloita mistään paitsi formulavoitoista. AP
Ei, vaan te lapsiperheelliset ette ymmärrä, että edes 5-10 vuotta on ihan liian pitkä aika tehdä jotain, jota ei mistään nimestä halua tehdä, ja josta ei koe saavansa yhtään mitään. Ottaisitko sinä lemmikkinorsun, jos sinulle sanottaisiin että pääset siitä eroon jo kymmenen vuoden päästä? Siihen asti joutuisit järjestämään elämäsi norsun ehdoilla, mut hei.. Eihän se ole kuin kymmenen vuotta, lyhyt aika!!!