Lue keskustelun säännöt.
Jouduin TAAS kierrätyskeskukseen "töihin" tilastoja rumentamasta enkä kestä enää!
21.09.2017 |
Olen kaikin puolin siisti, asiallinen, kunnollinen ja työhaluinen AMK:n käynyt nainen. Mulla on melkein 20 vuoden kokemus oman alani töistä, mutta firma jossa olin töissä meni muutama vuosi sitten konkurssiin enkä ole sen jälkeen onnistunut löytämään uutta työpaikkaa.
Olen nyt joutunut jo toiselle tempputyöjaksolleni paikalliseen kierrätyskeskukseen. Kaikki on yhtä kamalaa kuin viimeksikin: Itse "työ" on enimmäkseen ajan tappamista, koska tekemistä ei ole läheskään tarpeeksi. Talon oikeissa palkkatöissä oleva henkilökunta kohtelee meitä tempputyöllistettyjä kuin vajaaälyisiä lapsia. Kieltämättä osa "työkavereistani" vaatiikiin jatkuvaa paimentamista. Kahvihuoneessa käydään vilkkaita keskusteluja jonkun ö-luokan julkkiksen salarakkaan kännisekoiluista, jauhetaan paskaa asiakkaista ja esimiehistä ja nuristaan kaikesta mahdollisesta. Ainoa asia mikä mulla on yhteistä muiden kanssa on, ettei meistä kukaan tahtoisi olla kierrätyskeskuksessa "töissä". Tosin siinäkin poikkean joukosta mm. niin, että joka toinen käyttämäni sana ei ole kirosana enkä käytä muista alatyylisiä, toinen toistaan halventavampia nimityksiä.
Katkeraksihan tässä vaan tulee, kun koen että mut on luokiteltu asennevammaiseksi ongelmajätteeksi, joka täytyy pakottaa päivähoitoon karenssin uhalla. Ihan kuin en itsekin keksisi tekemistä päiviini, osaisi pitää yhteyttä muihin ihmisiin ja opetella uusia taitoja - ja kaiken lisäksi sellaisia, joista olisi hyötyä työelämässä.
Tämänkö pitäisi auttaa mua työllistymään? Vaikutus on pikemminkin päinvastainen. Olen jokaisen "työpäivän" jälkeen henkisesti niin hajalla, ettei työnhausta tule mitään. Häpeän tilannettani enkä voi olla miettimättä, mikä mussa on vialla kun mut on määrätty tällaiseen. Työttömyys on itsessäänkin kova pala, mutta tällaiset kierrätyskeskusjaksot pistää miettimään, eikö musta todella ole yhtään mihinkään.
Kommentit (329)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työllistyvän ja ammattityöttömän erottaa asenne. Työttömyys on korvien välinen tila, joka helposti kroonistuu, kun alkaa kuvitella olevansa liian fiksu ja pätevä tekemään mitä tahansa työtä.
Juurikin näin! Itse olen ollut yli kuusi vuotta työttömänä (kaikki päivät pakoillut kuntouttavaa työtoimintaa) ja tässä eräänä päivänä jotain vaan naksahti päässäni - tartuin puhelimeen ja jo ensimmäisellä soitolla sain puoleksi vuodeksi palkallista työtä.
Kannattaa olla ammattiylpeä, kukaan ei jää tuetta. Ap, jotain rajaa nöyryydellekin.
Olin aikoinaan Kierrätyskeskuksessa puoli vuotta 9e/päivä meiningillä. Sain valita vapaasti työskentelenkö 5 vai 8 tuntia päivässä - valitsin 8 tuntia, koska siihen kuului enemmän taukoja. Joo, tiedän, kuulostaa tyhmältä. Kerran sitten istuin lopen uupuneena 5 minuuttia liian pitkään tauolla. Eräs pikkupomo alkoi huutaa tästä. Tänä päivänä saattaisin jo sanoa jotain, silloin vähän nuorempana en vielä uskaltanut.
Itse menisin mielelläni vaikka 9 e päivässä hommiin jo itsekunnioituksen takia jos vaihtoehto on työttömyys.
Menisitkö oikeasti? Tekemään täyttä päivää (max 6 kk) ilman mitään työläiselle kuuluvia oikeuksia ja etuuksia - ei kerry eläkkeet, etkä kuulu edes työterveyshuollon piiriin....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa orjatyöltä, hirveää. Kyykyttämistä nro 85.
Vierailija kirjoitti:
Ap, mikset mene vuokrafirman kautta? Täällä yritetään syyllistää, mutta itse on valvottava oikeuksiaan.
YHÄ USEAMPI jättäytyy kokonaan toimeentulotuelle, tulee huomattavasti kalliimmaksi yhteiskunnalle.
Tässä jo kaksi hyvää neuvoa.
En ole ap, mutta ei vuokrafirmojen kauttakaan niin vaan mennä.
Minä pääsin työttömyysvuosinani lopulta yhden vuokrafirman kautta töihin hyvällä onnella. Monien muiden kautta en päässyt.
Tässäkin kävi lopulta niin, että asiakasyritys joutui saneeraukseen ja pestini loppui.
Sitä seurasi taas vuosien työttömyys kunnes pääsin vapaaehtoisena hakijana ilmaistöihin toimistoon jossa sain tehtyä suhteita kolmanteen tahoon joka lopulta palkkasi minut.
Työttömyys ei pääsääntöisesti ole työttömän syytä eikä työtä niin vaan löydy vaikka kuinka yrittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse menisin mielelläni vaikka 9 e päivässä hommiin jo itsekunnioituksen takia jos vaihtoehto on työttömyys.
Menisitkö oikeasti? Tekemään täyttä päivää (max 6 kk) ilman mitään työläiselle kuuluvia oikeuksia ja etuuksia - ei kerry eläkkeet, etkä kuulu edes työterveyshuollon piiriin....
Minä menin. Äkkiä iski katumus, sillä se oli todella ahdistavaa olla ulkopuolisena töissä vailla mitään etuja. Työmatka yms. Oheiskulutkin olivat samat kuin oikeilla työntekijöillä. Siinä ei paljoa 9€ lisäraha auttanut.
Onnekseni tapasin tuossa ilmaistyössä ollesaani henkilön, joka vinkkasi minulle hyvän työpaikan muualta.
Näin jälkikäteen ajateltuna en tiedä valitsisinko uudestaan palkatonta työjaksoa vaikka se johti epäsuorasti työllistymiseen. Henkisesti tuo oli kuitenkin todella raskas jakso.
Toisaalta voihan sen niinkin ajatella, että se 6kk on mahdollisuus verkostoitua ja löytää se työ "normaaleiden" kanavien kautta, eli suusta suuhun rekrytointina. Ehkä sitä jaksoa ei pitäisi ollenkaan ajatella työjaksona.
Vierailija kirjoitti:
Minusta kierrätyskeskuksessa on ihan asiallista väkeä töissä ja kunnioitan suuresti sitä, että eivät katso itseään liian hienoiksi siihen hommaan.
melkoisen asenteellinen kommentti..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa orjatyöltä, hirveää. Kyykyttämistä nro 85.
Juu, eipä sitten tullut sieltä sitä palkkatukityötä, johon useimmat 9-eurolaiset pääsivät jaksonsa jälkeen, kun en ollut pomon suosiossa. Kieltämättä ristiriitaiset fiilikset, kun itse teet työsi vailla poissaoloja ja tarpeettoman pitkää päivää, ja välillä pullosta huikkaa vetävät työkaverit saivat jatkopapereita. Onneksi pääsin myöhemmin oikeisiin töihin, jossa tuota menoa ei oltaisi katseltu.
Vierailija kirjoitti:
Töitä on jos haluaa töitä tehdä.
Varmasti on. Mutta töitä joista maksetaan palkkaa ei ole. Ja jostain kumman syystä sellaisia töitä ihmiset haluavat tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse menisin mielelläni vaikka 9 e päivässä hommiin jo itsekunnioituksen takia jos vaihtoehto on työttömyys.
Menisitkö oikeasti? Tekemään täyttä päivää (max 6 kk) ilman mitään työläiselle kuuluvia oikeuksia ja etuuksia - ei kerry eläkkeet, etkä kuulu edes työterveyshuollon piiriin....
Kyllä, olen mennytkin. Ei niitä etuuksia ja eläkkeitä sohvalla eikä baarissakaan kerry.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse menisin mielelläni vaikka 9 e päivässä hommiin jo itsekunnioituksen takia jos vaihtoehto on työttömyys.
Menisitkö oikeasti? Tekemään täyttä päivää (max 6 kk) ilman mitään työläiselle kuuluvia oikeuksia ja etuuksia - ei kerry eläkkeet, etkä kuulu edes työterveyshuollon piiriin....
Minä menin. Äkkiä iski katumus, sillä se oli todella ahdistavaa olla ulkopuolisena töissä vailla mitään etuja. Työmatka yms. Oheiskulutkin olivat samat kuin oikeilla työntekijöillä. Siinä ei paljoa 9€ lisäraha auttanut.
Onnekseni tapasin tuossa ilmaistyössä ollesaani henkilön, joka vinkkasi minulle hyvän työpaikan muualta.
Näin jälkikäteen ajateltuna en tiedä valitsisinko uudestaan palkatonta työjaksoa vaikka se johti epäsuorasti työllistymiseen. Henkisesti tuo oli kuitenkin todella raskas jakso.
Toisaalta voihan sen niinkin ajatella, että se 6kk on mahdollisuus verkostoitua ja löytää se työ "normaaleiden" kanavien kautta, eli suusta suuhun rekrytointina. Ehkä sitä jaksoa ei pitäisi ollenkaan ajatella työjaksona.
Näitä kolmen kuukauden - puolen vuoden kokeilijoita (varsinkin (henkisesti) puolikuntoisia) käytetään ravintola-alalla aputyövoimana sumeilematta hyväksi. Pikkuisen kehutaan ja samalla kiritetään. Uusia tulokkaita piisaa ovista ja ikkunoista, kun raukat luulevat olevansa jotain alansa huippuja, kun ovat sattumalta (säälistä) saaneet yläpeukun tekemänsä makkaravoileivän kuvasta Facebookissa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muuttomiehen hommia voi olla tarjolla, mutta niitä ei kyllä ihan kaikki oikeasti pysty tekemään.
Vierailija kirjoitti:
Olen kaikin puolin siisti, asiallinen, kunnollinen ja työhaluinen AMK:n käynyt nainen. Mulla on melkein 20 vuoden kokemus oman alani töistä, mutta firma jossa olin töissä meni muutama vuosi konkurssiin enkä ole sen jälkeen onnistunut löytämään uutta työpaikkaa.
Olen nyt joutunut jo toiselle tempputyöjaksolleni paikalliseen kierrätyskeskukseen. Kaikki on yhtä kamalaa kuin viimeksikin: Itse "työ" on enimmäkseen ajan tappamista, koska tekemistä ei ole läheskään tarpeeksi. Talon oikeissa palkkatöissä oleva henkilökunta kohtelee meitä tempputyöllistettyjä kuin vajaaälyisiä lapsia. Kieltämättä osa "työkavereistani" vaatiikiin jatkuvaa paimentamista. Kahvihuoneessa käydään vilkkaita keskusteluja jonkun ö-luokan julkkiksen salarakkaan kännisekoiluista, jauhetaan paskaa asiakkaista ja esimiehistä ja nuristaan kaikesta mahdollisesta. Ainoa asia mikä mulla on yhteistä muiden kanssa on, ettei meistä kukaan tahtoisi olla kierrätyskeskuksessa "töissä". Tosin siinäkin poikkean joukosta mm. niin, että joka toinen käyttämäni sana ei ole kirosana enkä käytä muista alatyylisiä, toinen toistaan halventavampia
nimityksiä.
Katkeraksihan tässä vaan tulee, kun koen että mut on luokiteltu asennevammaiseksi ongelmajätteeksi, joka täytyy pakottaa päivähoitoon karenssin uhalla. Ihan kuin en itsekin keksisi tekemistä päiviini, osaisi pitää
yhteyttä muihin ihmisiin ja opetella uusia taitoja - ja kaiken lisäksi sellaisia, joista olisi hyötyä työelämässä.
Tämänkö pitäisi auttaa mua työllistymään? Vaikutus on pikemminkin päinvastainen. Olen jokaisen "työpäivän" jälkeen henkisesti niin hajalla, ettei työnhausta tule mitään. Häpeän tilannettani enkä voi olla miettimättä, mikä mussa on vialla kun mut on määrätty tällaiseen. Työttömyys on itsessäänkin kova pala, mutta tällaiset kierrätyskeskusjaksot pistää miettimään, eikö musta todella ole yhtään mihinkään.
Mielstäni nuo pitäisi kohdentaa nuorille eikä koulutetuille jo työelämässä olleille aikuisille.
Kierrätyskeskuksella jollakin kirpparilla oli työtön opettajaystäväni opintolainat niskassa hankkimassa itselleen pölyallergiasta sitkeän ihottuman, hän lajitteli jätesäkistä sinne tuotuja tvaatteita unkkaisessa takahuoneessa yskien pomon aseman ottaneen (samassa asemassa, siis työttömänä olevan) "työkäverin" mäkättäessä vieressä kuinka ne pitäisi ripustaa ja viikata ja kuinka hidas hän on. Oli pitkään masentunut tuon työllistämispakotteen vuoksi vaikka aiemmin ei koskaan .
Älä suostu. Sanot, että sä haluat keskittyä täysipainoiseen työnhakemiseen. Sanot, että tuo puuhastelu häiritsee sun työnhakemistasi, etkä voi siihen enää suostua.
Työttömän pääasiallinen velvollisuus on aktiivinen työnhakeminen ja vetoat siihen.
Sanot, että sä haluat töihin nyt eikä joskus ja sun pitää saada aikaa ja rauhaa työhakemusten tekemiseen eikä se tuommosen kierrätyskeskuspäivän jälkeen enää onnistu. Lisäksi sä haluat olla tavoitettavissa päivällä ja soitella työpaikkojen perään, etkä sä sieltä käsin voi soittaa.
Niiden on vaikea perustella tuon jälkeen, että miten sä hyödyt siitä "pakkotyöstä".
Ap. Pidä huoli, että olet paras työntekijä, mitä koskaan kierrätyskeskuksessa on nähty. Älä arvostele työkavereita, vaan tee työtä ja auta heitä. Siivoa paikkoja, jos on luppoaikaa. Hymyile asiakkaille.
Survival - moodi päälle! Näin selvitään ja päästään eteenpäin! Olen itse erikoislääkäri ja johtavassa virassa, mutta kun aika oli, siivosin Ruotsissa sairaalaa ja kannoin jätteitä ja pidin huoli, että olin paras skeidan putsaaja paikalla
No en ollut, mutta yritin. Se onnistuminen on prosessi eikä odottelu. Tee töitä onnistumisesi eteen
Sen jälkeen teet töitä onnistuneessa paikassa
Tsemppiä!!!
Vierailija kirjoitti:
Olin aikoinaan Kierrätyskeskuksessa puoli vuotta 9e/päivä meiningillä. Sain valita vapaasti työskentelenkö 5 vai 8 tuntia päivässä - valitsin 8 tuntia, koska siihen kuului enemmän taukoja. Joo, tiedän, kuulostaa tyhmältä. Kerran sitten istuin lopen uupuneena 5 minuuttia liian pitkään tauolla. Eräs pikkupomo alkoi huutaa tästä. Tänä päivänä saattaisin jo sanoa jotain, silloin vähän nuorempana en vielä uskaltanut.
Ymmärrän tuon taukojutun, koska itseäkin ahdistaisi mennä useaksi tunniksi töihin, ja pitää vain yksi 15 minuutin kahvitauko. Kaksi 15 min taukoa ja 30 min ruokatauko kuulostaa paljon helpommalta, varsinkin, kun kyseessä on seisomatyö. Ja toisaalta työporukkaan pääsee paremmin sisälle, jos tekee yhtä pitkää päivää kuin muut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse menisin mielelläni vaikka 9 e päivässä hommiin jo itsekunnioituksen takia jos vaihtoehto on työttömyys.
Menisitkö oikeasti? Tekemään täyttä päivää (max 6 kk) ilman mitään työläiselle kuuluvia oikeuksia ja etuuksia - ei kerry eläkkeet, etkä kuulu edes työterveyshuollon piiriin....
Kyllä, olen mennytkin. Ei niitä etuuksia ja eläkkeitä sohvalla eikä baarissakaan kerry.
Väärää tietoa. Olen ollut työkyvyttömyyseläkkeellä vuodesta 2012. Ansiosidonnainen päiväraha kartuttaa eläkettä, tuo on otettu huomioon.
487,89:stä eurosta pois 40 % niin ei paljon naurata. Itse menisin mielelläni vaikka 9 e päivässä hommiin jo itsekunnioituksen takia jos vaihtoehto on työttömyys.