Ihmiset, jotka alkavat nauraa kun kuulevat toisen lemmikin kuolleen?

Minun tätini alkoi nauraa kun kuuli että synnytin kuolleen lapsen. Kyllä näitä löytyy.

Ehkä sä ilmoitit sen vähän dramaattisesti.. Noin niinkun asian vakavuuden huomioon ottaen?

Toiset ihmiset reagoivat järkyttäviin asioihin naurulla. Eri asia miten sen jälkeen käyttäytyy. Anteeksipyyntö olisi hyvä tuon jälkeen.

Lapsen ja koiran kuolemalla on sentään eroa.

Empatiakyvyn puutetta.

Ja joillekin eläimistä pitämättömille näyttää tosiaan tuottavan suurta tyydytystä ilkkua eläinrakkaille ihmisille näiden lemmikkien kuolemaa. Ymmärrän vielä että ihmistä eivät vain eläimet kiinnosta mutta kun hämmästyttävän moni näyttää suorastaan vihaavan niitä ja toivovan niille pahaa. Mistä tämmöinen viattomiin eläimiin kohdistuva viha johtuu, sitä on vaikea ymmärtää.

Joillakin ihmisillä yleensä menee niin, että he järkyttyessään/ kokiessaan jotain he nauravat. He eivät yleensä tahallaan sitä tee, kyseessä reaktio mihin ei välttämättä ehdi vaikuttaa.

Ap, olen hirveän, hirveän pahoillani puolestasi!

Kun oma koirani piti kaksi vuotta sitten lopettaa, se oli liioittelematta yksi elämäni suurimmista kriiseistä. Itketti ja oksetti 3 pv niin paljon, etten meinannut saanut mitään pysymään sisällä. Kesti useita kuukausia ennen kuin totuin rakkaan ystäväni poissaoloon arjessa; kiersin keittiön nurkan, jotten läikyttäisi koiran olematonta vesikuppia, ennen kuin istuin sohvalle tarkistin, ettei koira ole nukkumassa sohvanpeitteen alla ja odotin, että koira toivottaa minut tervetulleeksi kotiin.

Siis ihan hirveää.

Vaikka ihminen ei pitäisikään koirista, se ei mielestäni oikeuta nauramaan toisen surulle. Todella epäempaattista ja piittaamatonta käytöstä "ystävältäsi".

18v sitten kuoli yksi neljästä koirastani. Hengitystiekasvaimen(ei voitu leikata) vuoksi 9 vuotiaana(saksanpaimenkoira). Persoonallinen,oikea koiramaailman Eemeli täynnä iloa ja toimintaa.Äärimmäisen kiltti. Yhä vieläkin suru tuntuu.Tätä kirjoittaessani silmät kostuu väkisin. Silloiset kurssikaverit lohduttivat,kukaan ei nauranut. Siksi tyrmistytti tuo kertomasi.Sydämetöntä ja julmaa! Lemmikin menetys voi olla pitkäaikainen suru!

Paha asuu sellaisessa ihmisessä.

Joitakin saattaa ärsyttää eläimet niiden omistajien takia. Siis jos puhutaan siitä omasta turresta tai missestä vaikka toista ei kiinnosta. Ja muutenkin se hössötys ja hype eläinten ympärillä ärsyttää joitakin.

Aiheeni ei liity varsinaisesti lemmikin menetykseen.Läheltä kuitenkin "liippaa".Olimme Bernipoika Basson kanssa Naantalissa Kuparivuorella talvileirillä. Kaksi koiraa toinen berni,toisen rotua en muista,ryntäsivät jäälle (merenlahti).Jää petti,koirat joutuivat virtaavan veden varaan.Kolme miestä hyppäsi hyiseen veteen pelastaen koirat oman henkensä uhalla.Tämän kun kerroin töissä,niin totesivat,höh koirien takia ja naurua!!