Lue keskustelun säännöt.
Onko kukaan eronnut pelkkien kotitöiden takia?
Kuulostaa varmaan tyhjänpäiväiseltä syyltä erota, mutta mietin onko kukaan eronnut vain siksi, että toinen ei tee kotitöitä. Olen ollut pidempään suhteessa, jossa toinen ei tee juuri mitään kotitöitä, ja mitä pidempään se jatkuu, sitä enemmän se minua ärsyttää, ja mietin usein että pitäisikö jopa lähteä tästä suhteesta siksi.
Valitisin siis miehen, jolla oli siisti ja järjestyksessä oleva sinkkukoti, hän siivoili siellä usein ja oli aina puhtaissa vaatteissa jne, eli luulin että tämä mies tekee paljon kotitöitä (ja niin tekikin, sinkkuna). Ja teki vielä seurustelummekin ajan. Mutta kun muutimme yhteen neljä vuotta sitten, niin hiljalleen hän vähensi ja vähensi kotitöiden tekemistään. Ja nyt olemme siinä tilanteessa, että hän ei tee niitä käytännössä ikinä, tai hyvin harvoin vain. Kaikki jää minulle. Enkä vaadi mitään korkeaa siisteystasoa edes, meillä on itse asiassa sama käsitys siitä että mikä on sopiva siisteystaso. Eikä kahden ihmisen taloudessa edes ole valtavasti kotitöitä, vaan kyse on pienistä jokapäiväisistä asioista kuten siitä, että ruokalautanen pitäisi laittaa ruokapöydästä tiskikoneeseen ja kahvikuppi myös, tai siitä että kun on pessyt pyykkiä niin ne pyykit pitäisi ripustaa kuivumaankin joskus, tai siitä että kaupassa on pakko käydä jotta jääkaapissa olisi maitoa ja juustoa. Mies ei siis laita astioitaan koskaan tiskikoneeseen, ja jos pyykkikoneessa on hänen työvaatteet, niin hän ei vain ripusta niitä. Ne on märkinä koneessa seuraavana päivänäkin, jolloin pitäisi päästä pesemään jotain muuta pyykkiä. Jos pyydän käymään ruokakaupassa vuorollaan, niin ei käy koska ei kuulemma millään jaksa (tällöin on mieluummin nälässä jääkaappi tyhjänä).
Olen pyytänyt ja ottanut puheeksi monta kertaa, ja kysynyt myös että miksi ei tee. Kuulemma ei jaksa tehdä. On niin rankkaa töissä, että ei vaan jaksa. Sepä se kun minulla on yhtä rankkaa töissä, meillä molemmilla on pitkät työpäivät ja rankka työ, tosin hänellä kai joku työuupumus, minulla ei. Olen vaatinut häneltä ratkaisuja, ja hän ehdottaa että voi rahalla korvata osuutensa. En suostu siihen, koska en tarvitse niitä rahoja ja mieluummin minäkin maksaisin hänelle että hän tekee kaikki, kumpikaan meistä ei erityisemmin pidä kaupassa käynnistä tai tiskikoneen täyttämisestä. Hän ehdottaa että maksaa viikkosiivoojan, ja se sopii, mutta ei se auta niissä jokapäiväisissä pikkutöissä kuten hänen työvaatteiden ripustaminen ja lautasen laittaminen tiskikoneeseen (ja mihinkään monena päivänä käyvään siivoojaan ei ole rahaa). Hän ehdottaa, että tekee välillä isot kotityöt yksin, ja minä hoidan kaiken päivittäisen, mikä siis tarkoittaa että hän kasaa huonekalut tms. Mutta ei niitä hänen "isoja kotitöitä" ole kuin kerran kaksi vuodessa, ja ne on yleensä ihan mukavia töitä, minäkin voisi kasata pelkät huonekalut ja levätä muun arjen. Ja koska olen sanonut kotitöistä monta kertaa, niin en enää halua sanoa (en aio nalkuttaa niistä). Vaan mieluummin vain eroan.
Mikähän tähän neuvoksi? Tunnen olevani joku kotipiika.
Kommentit (346)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ne arkiset kotityöt on niin pikkujuttuja osan mielestä niin miksi se mies ei tee niitä ap:n puolesta!
Miksi se on useinmiten nainen jonka on ne jaksettava tehdä ja mies saa maata sohvalla?
Voihan nainenkin olla väsynyt ja kyllästynyt työhönsä ja arkeensa mutta ei nainen saa kuitenkaan heittäytyä patalaiskaksi kotona.
Miestä pitää vaan ymmärtää ja paapoa vuodesta toiseen. Hyvä vaimo ja supernainen jaksaa aina ja ikuisesti 24/7/365.
Sitten mies itkee ja ihmettelee kun nainen haluaa eron kun kaikki on niin hyvin...MIEHELLÄ!
Selvästi et ymmärtänyt esimerkkejä. Kyse oli siitä että toiselle luonnostaan be kahvikupit kulkeutuvat tiskikoneeseen ja toinen ne aina unohtaa, niin miksei voi samalla viedä toisenkin kuppia vaan alkaa napista, onko se sen arvoista.
Siksi koska siinä totuttaa sen toisen siihen ettei sen tarvitse kantaa vastuuta. Ei sellaista kannata tehdä. Joko se toinenkin korjaa kahvikuppinsa veks tai sitte ei juo kahvia, ellei muuten mene viesti perille.
No jos haluat elää sellaisessa suhteessa missä ei huomioida toisen vahvuuksia ja heikkouksia, vaan kaikki jaetaan aina 50/50 huolimatta ihmisten voimavaroista niin onnea siihen, harva meistä kuitenkaan on robotti. Minä teen mieheni puolesta asioita ja hän tekee minun puolestani, olemme onnellisia emmekä riitele mistään kahvikupeista.
Entä jos se miehesi joku päivä päättää, että ei tee sinun puolesta enää mitään? Sanoo vain sinulle, että osaat sinä itsekin lamput vaihtaa, hän ei viitsi aina sännätä apuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ne arkiset kotityöt on niin pikkujuttuja osan mielestä niin miksi se mies ei tee niitä ap:n puolesta!
Miksi se on useinmiten nainen jonka on ne jaksettava tehdä ja mies saa maata sohvalla?
Voihan nainenkin olla väsynyt ja kyllästynyt työhönsä ja arkeensa mutta ei nainen saa kuitenkaan heittäytyä patalaiskaksi kotona.
Miestä pitää vaan ymmärtää ja paapoa vuodesta toiseen. Hyvä vaimo ja supernainen jaksaa aina ja ikuisesti 24/7/365.
Sitten mies itkee ja ihmettelee kun nainen haluaa eron kun kaikki on niin hyvin...MIEHELLÄ!
Selvästi et ymmärtänyt esimerkkejä. Kyse oli siitä että toiselle luonnostaan be kahvikupit kulkeutuvat tiskikoneeseen ja toinen ne aina unohtaa, niin miksei voi samalla viedä toisenkin kuppia vaan alkaa napista, onko se sen arvoista.
Siksi koska siinä totuttaa sen toisen siihen ettei sen tarvitse kantaa vastuuta. Ei sellaista kannata tehdä. Joko se toinenkin korjaa kahvikuppinsa veks tai sitte ei juo kahvia, ellei muuten mene viesti perille.
No jos haluat elää sellaisessa suhteessa missä ei huomioida toisen vahvuuksia ja heikkouksia, vaan kaikki jaetaan aina 50/50 huolimatta ihmisten voimavaroista niin onnea siihen, harva meistä kuitenkaan on robotti. Minä teen mieheni puolesta asioita ja hän tekee minun puolestani, olemme onnellisia emmekä riitele mistään kahvikupeista.
Entä jos se miehesi joku päivä päättää, että ei tee sinun puolesta enää mitään? Sanoo vain sinulle, että osaat sinä itsekin lamput vaihtaa, hän ei viitsi aina sännätä apuun.
Sitten hän ei rakasta minua enää ja tuskin suhteemme kestää enää kauaa, hän on silloin tehnyt sen päätöksen. Sana jos minä päättäisi alkaa valittaa niistä kahvikupeista, en siis rakasta miestäni enää kun en halua tehdä häntä onnelliseksi.
Miehelläsi on mielenterveysongelma, joka on tällä hetkellä diagnosoitu työuupumukseksi. Myös masennus voi oireilla samoin. Sinä et voi parantaa miestäsi, mutta on ihan okei väsyä ja kyllästyä jatkuvaan hoitosuhteeseen. Hae itsellesi tukea, ulkopuolisen kanssa keskustelu ja vertaistuki helpottavat monesti. Työterveyden kautta pääset puhumaan ammattilaisen kanssa, ja tosiaan ei ole kyse siitä että sinulla olisi vikaa päässä, vaan olet väsynyt omaisesi sairauden aiheuttamaan tilanteeseen. Esimerkiksi FinFami eli mielenterveysomaisten liitto tarjoaa vertaistukea ja keskusteluapua. Sinulla on täysi oikeus väsyä ja kyllästyä, kaksi vuotta on pitkä aika eikä loppua näy.
Omalla kohdalla hoivasin pari vuotta masentunutta puolisoa ennen kuin tajusin että yksikään lääkäri tai hoitaja ei ollut sanallakaan maininnut tai opastanut puolisoa tai minua siinä miten tilanne kuormittaa omaista tai mistä voisi saada tukea. Hankin itselleni keskusteluapua ja tilanne koheni selvästi, ja näyttää että se auttoi myös puolisoani, kun minä voin paremmin. Kaikkia ei voi pelastaa eikä edes auttaa, mutta vähintään omasta voinnistaan kannattaa pitää huolta.
Miehen epäsiisteys, viitsimättömyys tai laiskuus ei ole yksistään ollut eron syynä, mutta kyllä näitä laiskureita on tullut nähtyä ja lopulta se kodinhoidon jakaminen (tai jakamattomuus) on yksi niitä suurimpia arkipäivän ärsytyksiä. En halua olla puolisoni äiti, vaan tasavertainen kumppani. Yksi existä jopa kertoi haaveekseen saada kunnon kotirouva, joka on tiukasti nyrkin ja hellan välissä moppi kädessä (nyrkistähän lopulta tuossa suhteessa sain). Onneksi nykyinen aviomieheni onkin erittäin oma-aloitteinen ja meillä kotityöt jakautuu kivasti. Hän hoitaa lähes aina tiskit, koska siitä hommasta pitää ja itse pyykkään. Yhdessä tehdään isommat siivoukset, imurointi, lattioiden pesu ymymym. Olemme kumpikin onnellisia ja tyytyväisiä kun koti pysyy yhteistuumin siistinä. Aina olisi jostain pienestä naputettavaa (kummallakin), mutta kokonaiskuvaa katsoessa ne pienet ärsytykset ei tunnu missään.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on sama tilanne, tosin alkoi siitä, kun itse jäin työttömäksi. Tein juuri suursiivouksen jonka jälkeen mies kävi kotona syömässä. Laittoi oman lautasensa kyllä pois, mutta ruoka, kahvipurut, suodatinpussit, kahvikuppi, lasi ja aterimet jäivät pöydälle. Teen ihan mielelläni kotitöitä mutta ärsyttää kulkea toisen perässä ja laittaa tavaroita paikoilleen...
Sama täällä taas. Tuntuu siltä etten muuta tee kuin kotitöitä! Mies oli aamupäivän kotona (minä en) ja kämppä on ihan läävä! Ja mies valitti minulle kun en ollut muistanut ostaa kaupasta nenäliinoja....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on vähän sama tilanne. Oon lannistunut ajattelemaan, että en stressaa. Siivoon minkä viitsin, ja olkoot epäsiistiä sitten. Välillä huomautan, että laita astiat koneeseen, jos hän on lopettelemassa syömistä. Jos et kestä nykytilannetta, niin voithan ehdottaa että muutatte erilleen taas. Yhdessäolo voisi olla mukavampaa, kun ei tarvisi kantaa vastuuta kuin omista kotitöistä.
Mistä näitä edellisten viestien miehiä löytyy!?Itse olen mies ja avoliitossa viidettä vuotta naisen kanssa, joka on tällainen kuin edellisten tarinoiden miehet.
Minä haluaisin naisen, joka edes joskus laittaisi ruokaa ja oma-aloitteisesti hoitaisi kotitöitä. Naiseni ei ota mitään vastuuta kodista, ei mitään koordinointia kotitöiden tarpeellisuudesta ja ajoituksista, milloin olisi vaikkapa tarve imuroida tai siistiä keittiötä jne. Kun sitten itse huomautan ja riitelyn jälkeen suostuu johonkin, sitten loppuilta menee murjottaessa.
Elämä on kuin alkoholistin kanssa eloa, naiseni aina siirtää kaikkea menojensa tieltä ja minä hyväksyn, ja uskon että seuraavalla viikolla sitten, nyt hän on vain kiireinen. Ja minä siivoan ja koordinoin kauppareissut ja ruokailut. Ajattelen, että joskus vielä, nyt hän on taas kiireinen. Hän keksii ja järjestää koko ajan menoja ja harrastuksia, eikä kotona viihdy. No tätä jatkunut pari-kolme vuotta, mittani alkaa olla täysi kun muutosta ei ole luvassa. En ole mustasukkainen, en halua hänen olevan kotona ja tinkiä omasta elämästään. Harrastuksia ja menoja pitää olla, en halua rajoittaa ketään. Mittani on täysi kun hän ei muutu, asiallisten keskustelujen jälkeen pari päivää menee aina paremmin, minä laitan ruokaa ja hän suostuu tiskaamaan.
En uskalla erota, ainakaan tällaisen asian vuoksi, mutta voin pahoin tällä hetkellä. Haaveilen salaa naisesta, joka joskus laittaisi ruokaa minulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miehen juomasta kahvikupista on juonut vain hän. Valoa varmaan käyttää sekä mies että nainen?
Kyllä on erottu kotitöiden takia, enää ei vaan jaksanut pitää hotellia laiskalle miehelle. Te jotka suunnittelette eroa, toteuttakaa suunnitelmanne, mies ei luovu saavuttamistaan eduista kovin helpolla ja mitä pidemmälle päästätte tilanteen sitä hankalammaksi hän heittäytyy. Kukapa ei viihtyisi erinomaisesti täysihoidossa jos vielä saa vähänkin seksiä sen päälle niin siinähän on kuin kissa kermakupilla. Kaikki edut eikä mitään velvoitteita, kun joskus pääsisi itse siihen tilanteeseen :D.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tehkää niin että hankkikaa iso pesuvati. Mies kerää kaikki likaiset sotkunsa siihen, ja sinä siivoat omasi. Sitten kun mies jaksaa, niin anna hänelle tehtäväksi siivota astiansa. Vahdi vaikka vieressä aluksi niin tajuaa mitä tulee tehdä.
En ole eronnut varsinaisesti kotitöiden takia. Seurustelin miehen kanssa, joka kärsi työuupumuksesta. Hänellekin työ oli iso osa identiteettiä ja vaikka hän mietti, mitä tehdä liian kuluttavalle työlle, niin ei saanut mitään ratkaisevia päätöksiä aikaiseksi. Sen sijaan hänen työtehtävät ja työaika lisääntyivät entisestään, ja hän oireili mm. huomattavan korkealla verenpaineella. Hän teki kotitöitä kuitenkin aina ehtiessään. Minulle kävi sietämättömäksi se arvomaailmaero, että toinen on valmis uhraamaan terveytensä työn takia. Minusta mikä tahansa ratkaisu olisi käynyt, vaikka työttömyys tai sitten se riski, että uudelleenkouluttautuu iästä huolimatta. Tai pitkä sairausloma. Lisäksi töiden lisääntyessä, pitkät työmatkat yms. kotityöt tulivat pakostikin minulle. Minäkään en nauti kotitöistä. En vain nähnyt enää tulevaisuutta siinä kuviossa.
Nykyisessä suhteessa elämäntapamme on riittävän samanlainen enkä osaisi kuvitella mieheni elämän pyörivän työn ympärillä. Kumpikaan ei tavoittele elämässään mitään tiettyä elintasoa, vaan onnellisuutta ennen kaikkea. Siis miten "me" (mukaan luettuna lapset) olisimme mahdollisimman onnellisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä se on toisin päin, onneksi mies ei ole ottanut tai ottamassakaan eroa asian takia, naimisissa kohta 20v ;) Minusta ihmisillä ei ole oikeita ongelmia, jos likainen astia pöydällä ärsyttää suunnattomasti, ja hyvä tietenkin niin! Mutta kyllä asioista täytyy ja pitää puhua! Onneksi minun mies rakastaa nimen omaan tekemällä, äärimmäisen harvoin valittaa. Ja yritän minäkin tietenkin ja välillä teenkin paljonkin, mutta hän siis enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Meillä se on toisin päin, onneksi mies ei ole ottanut tai ottamassakaan eroa asian takia, naimisissa kohta 20v ;) Minusta ihmisillä ei ole oikeita ongelmia, jos likainen astia pöydällä ärsyttää suunnattomasti, ja hyvä tietenkin niin! Mutta kyllä asioista täytyy ja pitää puhua! Onneksi minun mies rakastaa nimen omaan tekemällä, äärimmäisen harvoin valittaa. Ja yritän minäkin tietenkin ja välillä teenkin paljonkin, mutta hän siis enemmän.
Helppo sanoa, kun on itse se laiskottelija. Mitä jos miehesikään ei tekisi mitään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja rakastan siis miestäni, enkä todellakaan eroaisi hänestä muuten, hän on muuten erittäin hyvä mies. Ap.
Määrittele tarkemmin käsite "hyvä mies". Onko sinusta todella sellainen mies hyvä, joka saa sinut tuntemaan itsesi - jos ei ihan kynnysmatoksi, niin kodinkoneeksi?
Sinä rakastat, mutta niin kuin äiti lastaan eli huolehdit ja hoidat. Kokeilepa muuttua äidistä vaimoksi. Tai vielä villimpää, muutu rakastajattareksi! Et kai voi kuvitella, että joku "toinen nainen" tai salarakas pesisi miehen sukkia ja tiskaisi miehen astioita?
Vierailija kirjoitti:
Meillä se on toisin päin, onneksi mies ei ole ottanut tai ottamassakaan eroa asian takia, naimisissa kohta 20v ;) Minusta ihmisillä ei ole oikeita ongelmia, jos likainen astia pöydällä ärsyttää suunnattomasti, ja hyvä tietenkin niin! Mutta kyllä asioista täytyy ja pitää puhua! Onneksi minun mies rakastaa nimen omaan tekemällä, äärimmäisen harvoin valittaa. Ja yritän minäkin tietenkin ja välillä teenkin paljonkin, mutta hän siis enemmän.
Näinhän ne laiskat miehetkin itselleen uskottelevat ja yllättyvät sitten vilpittömästi erosta, kun kaikki oli niin hyvin.
Jätin vaimoni 12v avioliiton jälkeen. Syynä oli että hän pyysi laittamaan pyykit kuivamaan. Tämä oli mielestäni niin törkeä teko, että marssin samantien tekemään avioerohakemusta.
Jos miehellä on oikeasti työuupumus niin siinä voi olla syy, ei silloin jaksa kotonakaan mitään tehdä, masennuksen kaltainen tila.
Vierailija kirjoitti:
Ap voisi kokeilla näyttää tätä ketjua miehelleen ja kysyä, mitä tuumii asiasta. Ei kukaan jaksa loputtomiin hyysätä aikuista ihmistä.. Tai no, on niitäkin emäntiä, mutta minua ei ainakaan huvittaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ne arkiset kotityöt on niin pikkujuttuja osan mielestä niin miksi se mies ei tee niitä ap:n puolesta!
Miksi se on useinmiten nainen jonka on ne jaksettava tehdä ja mies saa maata sohvalla?
Voihan nainenkin olla väsynyt ja kyllästynyt työhönsä ja arkeensa mutta ei nainen saa kuitenkaan heittäytyä patalaiskaksi kotona.
Miestä pitää vaan ymmärtää ja paapoa vuodesta toiseen. Hyvä vaimo ja supernainen jaksaa aina ja ikuisesti 24/7/365.
Sitten mies itkee ja ihmettelee kun nainen haluaa eron kun kaikki on niin hyvin...MIEHELLÄ!
Selvästi et ymmärtänyt esimerkkejä. Kyse oli siitä että toiselle luonnostaan be kahvikupit kulkeutuvat tiskikoneeseen ja toinen ne aina unohtaa, niin miksei voi samalla viedä toisenkin kuppia vaan alkaa napista, onko se sen arvoista.
Siksi koska siinä totuttaa sen toisen siihen ettei sen tarvitse kantaa vastuuta. Ei sellaista kannata tehdä. Joko se toinenkin korjaa kahvikuppinsa veks tai sitte ei juo kahvia, ellei muuten mene viesti perille.
No jos haluat elää sellaisessa suhteessa missä ei huomioida toisen vahvuuksia ja heikkouksia, vaan kaikki jaetaan aina 50/50 huolimatta ihmisten voimavaroista niin onnea siihen, harva meistä kuitenkaan on robotti. Minä teen mieheni puolesta asioita ja hän tekee minun puolestani, olemme onnellisia emmekä riitele mistään kahvikupeista.
No mitä se ap:n mies tekee ap:n puolesta? Ja millainen on henkilö, jonka vahvuus suhteessa on toisen jälkien siivoaminen? Ilmeisesti sen sotkueetun vahvuus on sitten se sotkeminen, saa sen jälkien korjailijan tuntemaan itsensä tarpeelliseksi, kun hän saa toteuttaa sitä omaa vahvuuttaan (=jälkien korjailua). Ihan hyvä. Paitsi että ap ja moni muu tulee hulluksi kun joutuu aikuisen ihmisen jälkiä korjaamaan, heidän vahvuutensa ei sitten todellakaan ole se perässä kulkeminen ja maitopurkkien takaisin jääkaappiin nostelu. Vai ajattelitko että se nyt kuuluu noin niinku yleisesti naisten "vahvuuksiin" se jälkien korjailu? Pieni uutisväläys: ei kuulu. Useimmat naiset haluaa nykyään parisuhteeseen miehen kanssa, ei lapsimiehen.
No jos haluat elää sellaisessa suhteessa missä ei huomioida toisen vahvuuksia ja heikkouksia, vaan kaikki jaetaan aina 50/50 huolimatta ihmisten voimavaroista niin onnea siihen, harva meistä kuitenkaan on robotti. Minä teen mieheni puolesta asioita ja hän tekee minun puolestani, olemme onnellisia emmekä riitele mistään kahvikupeista.