Lue keskustelun säännöt.
Onko kukaan eronnut pelkkien kotitöiden takia?
Kuulostaa varmaan tyhjänpäiväiseltä syyltä erota, mutta mietin onko kukaan eronnut vain siksi, että toinen ei tee kotitöitä. Olen ollut pidempään suhteessa, jossa toinen ei tee juuri mitään kotitöitä, ja mitä pidempään se jatkuu, sitä enemmän se minua ärsyttää, ja mietin usein että pitäisikö jopa lähteä tästä suhteesta siksi.
Valitisin siis miehen, jolla oli siisti ja järjestyksessä oleva sinkkukoti, hän siivoili siellä usein ja oli aina puhtaissa vaatteissa jne, eli luulin että tämä mies tekee paljon kotitöitä (ja niin tekikin, sinkkuna). Ja teki vielä seurustelummekin ajan. Mutta kun muutimme yhteen neljä vuotta sitten, niin hiljalleen hän vähensi ja vähensi kotitöiden tekemistään. Ja nyt olemme siinä tilanteessa, että hän ei tee niitä käytännössä ikinä, tai hyvin harvoin vain. Kaikki jää minulle. Enkä vaadi mitään korkeaa siisteystasoa edes, meillä on itse asiassa sama käsitys siitä että mikä on sopiva siisteystaso. Eikä kahden ihmisen taloudessa edes ole valtavasti kotitöitä, vaan kyse on pienistä jokapäiväisistä asioista kuten siitä, että ruokalautanen pitäisi laittaa ruokapöydästä tiskikoneeseen ja kahvikuppi myös, tai siitä että kun on pessyt pyykkiä niin ne pyykit pitäisi ripustaa kuivumaankin joskus, tai siitä että kaupassa on pakko käydä jotta jääkaapissa olisi maitoa ja juustoa. Mies ei siis laita astioitaan koskaan tiskikoneeseen, ja jos pyykkikoneessa on hänen työvaatteet, niin hän ei vain ripusta niitä. Ne on märkinä koneessa seuraavana päivänäkin, jolloin pitäisi päästä pesemään jotain muuta pyykkiä. Jos pyydän käymään ruokakaupassa vuorollaan, niin ei käy koska ei kuulemma millään jaksa (tällöin on mieluummin nälässä jääkaappi tyhjänä).
Olen pyytänyt ja ottanut puheeksi monta kertaa, ja kysynyt myös että miksi ei tee. Kuulemma ei jaksa tehdä. On niin rankkaa töissä, että ei vaan jaksa. Sepä se kun minulla on yhtä rankkaa töissä, meillä molemmilla on pitkät työpäivät ja rankka työ, tosin hänellä kai joku työuupumus, minulla ei. Olen vaatinut häneltä ratkaisuja, ja hän ehdottaa että voi rahalla korvata osuutensa. En suostu siihen, koska en tarvitse niitä rahoja ja mieluummin minäkin maksaisin hänelle että hän tekee kaikki, kumpikaan meistä ei erityisemmin pidä kaupassa käynnistä tai tiskikoneen täyttämisestä. Hän ehdottaa että maksaa viikkosiivoojan, ja se sopii, mutta ei se auta niissä jokapäiväisissä pikkutöissä kuten hänen työvaatteiden ripustaminen ja lautasen laittaminen tiskikoneeseen (ja mihinkään monena päivänä käyvään siivoojaan ei ole rahaa). Hän ehdottaa, että tekee välillä isot kotityöt yksin, ja minä hoidan kaiken päivittäisen, mikä siis tarkoittaa että hän kasaa huonekalut tms. Mutta ei niitä hänen "isoja kotitöitä" ole kuin kerran kaksi vuodessa, ja ne on yleensä ihan mukavia töitä, minäkin voisi kasata pelkät huonekalut ja levätä muun arjen. Ja koska olen sanonut kotitöistä monta kertaa, niin en enää halua sanoa (en aio nalkuttaa niistä). Vaan mieluummin vain eroan.
Mikähän tähän neuvoksi? Tunnen olevani joku kotipiika.
Kommentit (346)
Vierailija kirjoitti:
Kyse on perustavammasta elettyjen arvojen erosta, joka aktivoituu kriisitilanteessa, eli nyt kun mies on uupunut. Jos molemmat pitäisivät uraa ykkösasiana, ei kotitöistä tulisi noin isoa ongelmaa, siis jopa eroon johtavaa ongelmaa. Jos taas molemmat pitäisivät parisuhdettaan ykkösenä, ei mies jämähtäisi töihin, joka vie hänestä kaikki mehut, vaan vaihtaisi kevyempään. Ongelma voi olla syvemmissä arvoissa tai sitten jompi kumpi osapuolista ei joidenkin tiedostamattomien tarpeiden vuoksi kykene elämään arvojensa mukaista elämää, jolloin eletyt arvot ovat muuta kuin todelliset syvemmät arvot.
Kiitos tämä on hyödyllinen näkökulma, taisit oivaltaa tilanteestani jotain olennaista. Täytyypä vähän sulatella tätä. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä nyt ainakaan lapsia tuon kanssa tee!
Vierailija kirjoitti:
En jaksa uskoa, että tarina on edes totta. Sori. Kukaan ei ole noin asennevammainen ja toisaalta kukaan, joka rakastaa toista ei ole noin sovittelukyvytön.
Ihan hyvä provo kyllä.
Ap:n tarina vastaa minun ja ex-mieheni tarinaa. Me erosimme siksi että mies ei osallistunut kotitöihin eikä korjannut omia jälkiään. Eromme jälkeen miehen äiti ajoi n. kerran kuussa 300 kilometriä siivoamaan miehen asuntoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos jättäisit hänen tavaransa ja astiansa sinne minne hän jättää? Ja jos sun pitää pyykätä ja miehen vaatteet märkinä pyykkikoneessa, niin kädellä siirrät miehen vaatteet vain lattialle koneen eteen märkään kasaan. Ja etkä ripusta niitä! Kun kerran miehellä on siisteyskäsitys, muttei vain "jaksa" niin alkaa varmasti tekemään, kun sä vain kieltäydyt siivoomasta hänen jälkiään. Voit myös alkaa itse toimia samoin kuin hän, eli jätä likaiset astiat pöydälle ja märät vaatteet koneeseen, eiköhän ala huomata kuinka ärsyttävää on...
En kuitenkaan tykkää itse asua kodissa, jossa ruokapöydällä on toissapäiväiset likaiset lautaset, ja jossa omia vaatteita pestäkseen pitää ensin kaivaa pari päivää hautunut ummehtunut märkä mytty miehen työvaatteita koneesta pois johonkin kasaan lattialle. Ap.
Ymmärrän kyllä ettet tykkää. Sanoit, että miehelläsi on samanlainen siisteyskäsitys kuin sinulla, joten eikö häntä myös ärsytä, jos märät vaatteet ovat mytyssä lattialla ja likaiset kupit pöydällä ja se saisi hänet siistimään jälkensä? Ainakin kannattaa kokeilla parin viikon ajan. Jos toisella on eri siisteyskäsitys, niin silloinhan tuollainen ei toimi.
Onko teillä parveketta? Pakkaa kaikki miehen tavarat sitä mukaa kun löytyvät lattioilta tms jätesäkeissä parvekkeelle. Sama juttu pesukoneeseen jääneille pyykeille.
Osta kaupasta vaan omat ruuat. Älä korjaa mitään jääkaappiin. Jätä omatkin lautaset/kupit pöydälle. Älä vedä vessanpönttöä, jos tiedät miehesi tulevan seuraavaksi vessaan 😂 Pese vain omat pyykkisi. Heitä karkkipaperit miehen sänkyyn.
Jos miehesi ei mitenkään herää 2 viikkoon, ala etsimään omaa asuntoa. Ja tosiaan älä ota omiin juttuihisi mukaan. Jos tarjoutuu, niin totea, että ihanaa että jaksat! Ilahdun paljon enemmän kun teet x kotityön...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta ihmiset eroavat turhan helposti. Mitä tapahtui myötä- ja vastoinkäymisissä yhdessä? Kaikilla meillä on huonoja kausia. Pitkän liiton salaisuus on siinä, että ymmärtää toista myös silloin kuin itseä vituttaa.
Jos oikeasti miettii eroa arkisten askareiden takia, niin kaipa se on vain tekosyy jollekin muulle.
Olen samaa mieltä.
Ymmärrän, että toisen jälkien siivoaminen ärsyttää, mutta jos on tahtoa, niin asiat on ratkaistavissa.
- Mies voi palkata siivoojan.
- Ap ja mies voivat tehdä työnjaon: ap täyttää astianpesukoneen ja pesee pyykit, mutta vastaavasti mies alkaa huolehtia vaikka kaikista kauppareissuista, tai tekee viikkosiivouksen vastapalvelukseksi, tai ....
- mitä mies itse ehdottaa?
Hmm. Oletko ap kokeillut vanhoja konsteja, jolla mies liikahtaa. Sanot, että olet iltaisin niiiiin väsynyt kotitöistä ettei millään jaksa harrastaa seksiä.
Miehiin, kun voi vaikuttaa kolmella tavalla: viemällä ruoan, rahat tai seksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehesi tarvitsee arvostusta ja sitä hän saa vain työstä. Joten, koska sinun ja hänen työnsä ovat yhtä rasittavia, ei hänellä ole muuta keinoa, kuin todistaa työnsä olevan rasittavampaa. Ja niinpä hän on väsynyt, ja ansaitsee sinun huolenpitosi ja arvostuksesi. Mitä enemmän itse pädet jossakin, sitä väsyneemmäksi hän tulee, koska hänen työnsä täytyy olla arvostettavampaa. Jos työterveyslääkäri käskee hänen rentoutua, menee kaikki vaan hullummaksi, koska silloinhan hänen työnsä olisi helppoa eikä niin arvostettavaa. Tämän ongelman ratkaisuun tarvitaan väh vuosikausia kognitiivista terapiaa. Terapia tai ero.
Vierailija kirjoitti:
Onko miehesi oikeasti uupunut/masentunut? Burnoutin takia ihminen voi olla ihan poikki aina työpäivän jälkeen, jolloin energiaa ei riitä edes sen kahvikupin tiskaamiseen. Panostaisin miehen hoitoon pääsyyn, jos tästä on kyse ja vasta sen jälkeen pohtisin eroa. Jos ongelma on kuitenkin vain miehen asenteessa, keskustelisin tilanteesta ja kertoisin halusta erota, mikäli kotitöiden jako puoliksi ei sovi miehelle.
Tämä. Täällä kaikki keskittyy siihen miten ap:n tulee kostaa miehelle kokemansa vääryyden, vaikka mieshän on ihan selvästi masentunut. Työperäinen uupumus voi hyvin kasvaa ihan oikeasti masennukseksi, joka on sairaus ja siihen on olemassa hoitoa. Olisi ihan eri asia jos mies olisi ollut tälläinen koko suhteen ajan, mutta kodin muuttuminen siivottomaksi ja kyvyttömyys hoitaa arjen asioita on ihan klassinen masennusoire. Ap on jo kertonut miehen huomioivan muuten ja ilmeisestikin rakkautta kuitenkin on. Miksei siis voisi panostaa miehen saamisesta hoitoon? Mennä vaikka yhdessä juttelemaan johonkin?
Jos tilanne olisi vaikka niin että ap olisi mies ja hänen puolisonsa väsynyt univelkainen, synnytysmasennuksesta kärsivä tuore äiti, niin täällä huudettaisiin suureen ääneen miten miehen tulee työpäivän jälkeen siivota, jotta tuore äiti saa levätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masennus on sairaus, alkoholismi on sairaus, mutta jos sairastunut ei itse tee yhtään mitään parantuakseen, ei puolison tarvitse omaa elämäänsä uhrata. Apn miehelläkin on vaihtoehtoja: hän voisi irtisanoutua, hakeutua terapiaan, jne jne. Mutta hän ei tee sitä, vaan jättää kaikki sairautensa seuraukset puolison kannettaviksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sano miehellesi, että harkitset eroa tämän asian takia. Todennäköisesti suuttuu, mutta siinähän huomaat ettet eroaikeinesi ole tekemässä ainakaan virhettä.
Olen tätä miettinyt, mutta en mielelläni sanoisi, koska uskon että erosta puhuminen johtaa eroon, asialla ei saa uhkailla. Ap.
Ei kannatakaan ellet ole tosissasi eroa toteuttamassa. Mutta ei sekään ole reilua että ottaa ja häipyy vaan kertomatta kunnolla mistä kiikastaa. Jos todella harkitsee eroa, ei sen julkituominen ole uhkailua vaan fakta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jos molemmat mieluummin maksaa niin palkatkaa siivooja?
Kuten kirjoitin niin kyllä palkataankin siivooja käymään kerran viikossa. Siivooja imuroi ja pyyhkii tasot ja sellaista. Mutta olemme tavallisia keskituloisia ihmisiä, meillä ei ole rahaa palkata siivoojaa käymään joka päivä laittamassa miehen kahvikupit, pöydällä lojuvat ruokalautaset, eteisen tasolle jääneet juomalasit tiskikoneeseen, ripustamaan niitä päivittäispyykkejä, laittamaan roskiin miehen karkkipapereita makuuhuoneesta jne. Eikä meillä riitä astioita siihen, että viikon ajan otetaan aina puhdas kuppi ja lautanen ja kerran viikossa siivooja sitten tiskaa ne koko viikon aikana tulleet tiskit, kattiloitakin pitäisi olla varmaan seitsemän sitä varten. Ap.
eli kyse ei ole siitä, että hukut kotitöihin. Olet vain vittuuntunut kun vässykkämies ei selviä töistään uupumatta. Ei suhteet pariin kahvikuppiin kaadu.
Tämä. Jos ne pikkujutut ovat ainoa ongelma, niin olisiko niin hirveää siivota ne miehen puolesta?
No sitten mies voi maksaa kaikki laskut ja ruuat, sehän on vaan pikkujuttu maksaa ne toisen puolesta.
No jos se mielestäsi pikkujuttu. Minusta kahvikupin vienti tiskikoneeseen on eriluokkaa kuin koko perheen laskujen maksu, mutta teillä näin.
No kerropa mikä siinä oikein on että jos kahvikupin astianpesukoneeseen vienti on niin pikkujuttu, miksi mies ei voi viedä sitä itse? Noin yleensä ottaen miehet eivät voi itse hoitaa noita pikkujuttuja?
En lukenut ketjusta kuin ekan ja vikan sivun (12 tässä kohtaa), mutta sanoisin myös, että miehellä voi olla jotain ihan psyykkistä tai fyysistä vikaa. Masennus, burnout, kilpirauhasen vajaatoiminta, liian matalat testosteronitasot... tms. Lääkäriin siis tutkimuksiin. Jos ei suostu lähtemään, niin se on hyvä syy arvioida yhteisen tulevaisuuden jatkoa. Jos tutkimuksissa mitään vikaa ei löydy, ja kyse on oikeasti vain asennevammasta, niin sitten samoin kannattaa miettiä onko suhteella tulevaisuutta. Mutta ei toi siis normaalia mitenkään ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen pitää muuttua nyt. Sitten kun teille tulee lapsia, kaikkia hommia tulee tuplaten ja triplaten, kotityöt, lapsenhoito huonosti nukutut yöt. Mieti kenen kanssa lapsia teet. Itse siedin ehkä vähän vastaavaa käytöstä liian pitkään koska koko ajan ei halua huomauttaa samoista asioista. Ero tuli...
Voi kuule tollasia miehiä on paljon....oletpa onnekas jos ei ole kohdalle osunut
Hah.. Ex oli laiska ja ärsytti tehdä ja maksaa aina kaikki, seuraava mies teki aina ruuan ja siivos, kaikki menot tasattiin, ärsytti sekin ku mulla ollu sit mitää tekemistä, ja oltiin ku kämppä kaverit, en saanu olla äiti hahmo, nykyinen ei siivoa eikä osaa laittaa ruokaa mutta maksaa laskut niin hyvin tyytyväistä pidän huolen kodista,ja laitan ruuan eikä ärsytä yhtään.
Itse siirtäisin illalla kaikki hänen jättämänsä tavarat hänen puolelleen sänkyyn. Märät vaatteet, likaiset astiat yms omalla sängyllä voivat hieman herättää. Jos ei, ero. Jos puhe ei toimi, jos radikaalit teot eivät toimi, hän ei muutu. Voit silloin päättää siedätkö vai lähdetkö.
Tuli mieleen pari näkökulmaa.
A fakta on, että ap:n mies on pakottamassa ap:ta kotiorjaksi. Omassa kodissaan pystyi mainiosti ylläpitämään siisteyttä, yhteisessä kodissa ei yhyäkkiä viitsi tehdä sitä. Tämä on tosiseikka, oli syy mikä tahansa burn outista mihin vain. Ehkä mies tekee sen tahallaan, ehkä ei. Se on kuitenkin lopputulos ja se on alistamista.
B Fakta on, että hyvin moni persoonallisuushäiriöinen ja muita hyväksikäyttävä tyyppi naamioituu itse uhriksi. Siksi todellisella uhrilla voi kestää pitkään asian hahmottaminen ja siksi moni yrittää ymmärtää liian pitkään. Yleensä myös alistaminen alkaa tai pahenee sitoutumisen asteen lisääntyessä suhteessa. Ja yleensä alistava osapuoli on suurimman osan ajasta ihana, jolloin uhrin on vaikea nähdä kokonaiskuvaa siitä, mitä oikeasti tapahtuu. Ja hyvin usein persoonallisuushäiriöinen voi olla sosiaalisuuden sijasta vetäytyvä erakkoluonne eikä kavereiden näkemättömyys ole itseasiassa poikkeuksellinen uhraus ollenkaan hänelle.
C Fakta on, että ap:n mies on nyt uhriutunut yhteenmuuton jälkeen, lopettanut tekemästä edes minimaalisia kotitöitä ja pakottaen ap:n tekemään ne puolestaan eli alistamassa ap:n palvelijakseen. Jos jaksaa ottaa maitotölkin jääkaapista ulos, ei ole uskottavaa, ettei jaksaisi laittaa sitä takaisinkin.
Sanonpa vaan, että ulkopuolisen korviin tämä kokonaisuus kuulostaa melkoisen epäuskottavalta ja huolestuttavalta. Olen lähestulkoon varma, että mies tekee kaiken tahallaan. Lisäksi hän saa normaaliin elämään kuuluvasta toisen huomioimisesta extrapisteitä. Kun jättää velvollisuutensa hoitamatta, se niellään ja kun kerrankin "uhrautuu" ja lähtee ap:n seuraksi johonkin, niin saa siitä epäilemättä kiitosta ja "jaksatko nyt varmasti" huolenpitoa. Veikkaan, että miehen todellinen luonne on vasta paljastunut ap:lle yhteenmuuton jälkeen.
Lisäys vielä, että osa kunnon persoonallisuushäiriöisistä on jopa huijannut ihmisoltä rahaa väittäen olevansa syöpäsairaita, vaikkeivät ole. Yleensä kai tavoittelevat huomiota ja etuisuuksia kuten, että heitä paapotaan ja kohdellaan silkkihansikkain ja pääsevät siten aina olemaan kaikkien huomion keskipisteitä. Ap kumpi on teillä kotona se keskipiste, jonka ympärillä kaikki tuntuu nykyään pyörivän?...
Kyse on perustavammasta elettyjen arvojen erosta, joka aktivoituu kriisitilanteessa, eli nyt kun mies on uupunut. Jos molemmat pitäisivät uraa ykkösasiana, ei kotitöistä tulisi noin isoa ongelmaa, siis jopa eroon johtavaa ongelmaa. Jos taas molemmat pitäisivät parisuhdettaan ykkösenä, ei mies jämähtäisi töihin, joka vie hänestä kaikki mehut, vaan vaihtaisi kevyempään. Ongelma voi olla syvemmissä arvoissa tai sitten jompi kumpi osapuolista ei joidenkin tiedostamattomien tarpeiden vuoksi kykene elämään arvojensa mukaista elämää, jolloin eletyt arvot ovat muuta kuin todelliset syvemmät arvot.