Lue keskustelun säännöt.
Onko kukaan eronnut pelkkien kotitöiden takia?
Kuulostaa varmaan tyhjänpäiväiseltä syyltä erota, mutta mietin onko kukaan eronnut vain siksi, että toinen ei tee kotitöitä. Olen ollut pidempään suhteessa, jossa toinen ei tee juuri mitään kotitöitä, ja mitä pidempään se jatkuu, sitä enemmän se minua ärsyttää, ja mietin usein että pitäisikö jopa lähteä tästä suhteesta siksi.
Valitisin siis miehen, jolla oli siisti ja järjestyksessä oleva sinkkukoti, hän siivoili siellä usein ja oli aina puhtaissa vaatteissa jne, eli luulin että tämä mies tekee paljon kotitöitä (ja niin tekikin, sinkkuna). Ja teki vielä seurustelummekin ajan. Mutta kun muutimme yhteen neljä vuotta sitten, niin hiljalleen hän vähensi ja vähensi kotitöiden tekemistään. Ja nyt olemme siinä tilanteessa, että hän ei tee niitä käytännössä ikinä, tai hyvin harvoin vain. Kaikki jää minulle. Enkä vaadi mitään korkeaa siisteystasoa edes, meillä on itse asiassa sama käsitys siitä että mikä on sopiva siisteystaso. Eikä kahden ihmisen taloudessa edes ole valtavasti kotitöitä, vaan kyse on pienistä jokapäiväisistä asioista kuten siitä, että ruokalautanen pitäisi laittaa ruokapöydästä tiskikoneeseen ja kahvikuppi myös, tai siitä että kun on pessyt pyykkiä niin ne pyykit pitäisi ripustaa kuivumaankin joskus, tai siitä että kaupassa on pakko käydä jotta jääkaapissa olisi maitoa ja juustoa. Mies ei siis laita astioitaan koskaan tiskikoneeseen, ja jos pyykkikoneessa on hänen työvaatteet, niin hän ei vain ripusta niitä. Ne on märkinä koneessa seuraavana päivänäkin, jolloin pitäisi päästä pesemään jotain muuta pyykkiä. Jos pyydän käymään ruokakaupassa vuorollaan, niin ei käy koska ei kuulemma millään jaksa (tällöin on mieluummin nälässä jääkaappi tyhjänä).
Olen pyytänyt ja ottanut puheeksi monta kertaa, ja kysynyt myös että miksi ei tee. Kuulemma ei jaksa tehdä. On niin rankkaa töissä, että ei vaan jaksa. Sepä se kun minulla on yhtä rankkaa töissä, meillä molemmilla on pitkät työpäivät ja rankka työ, tosin hänellä kai joku työuupumus, minulla ei. Olen vaatinut häneltä ratkaisuja, ja hän ehdottaa että voi rahalla korvata osuutensa. En suostu siihen, koska en tarvitse niitä rahoja ja mieluummin minäkin maksaisin hänelle että hän tekee kaikki, kumpikaan meistä ei erityisemmin pidä kaupassa käynnistä tai tiskikoneen täyttämisestä. Hän ehdottaa että maksaa viikkosiivoojan, ja se sopii, mutta ei se auta niissä jokapäiväisissä pikkutöissä kuten hänen työvaatteiden ripustaminen ja lautasen laittaminen tiskikoneeseen (ja mihinkään monena päivänä käyvään siivoojaan ei ole rahaa). Hän ehdottaa, että tekee välillä isot kotityöt yksin, ja minä hoidan kaiken päivittäisen, mikä siis tarkoittaa että hän kasaa huonekalut tms. Mutta ei niitä hänen "isoja kotitöitä" ole kuin kerran kaksi vuodessa, ja ne on yleensä ihan mukavia töitä, minäkin voisi kasata pelkät huonekalut ja levätä muun arjen. Ja koska olen sanonut kotitöistä monta kertaa, niin en enää halua sanoa (en aio nalkuttaa niistä). Vaan mieluummin vain eroan.
Mikähän tähän neuvoksi? Tunnen olevani joku kotipiika.
Kommentit (346)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ne arkiset kotityöt on niin pikkujuttuja osan mielestä niin miksi se mies ei tee niitä ap:n puolesta!
Miksi se on useinmiten nainen jonka on ne jaksettava tehdä ja mies saa maata sohvalla?
Voihan nainenkin olla väsynyt ja kyllästynyt työhönsä ja arkeensa mutta ei nainen saa kuitenkaan heittäytyä patalaiskaksi kotona.
Miestä pitää vaan ymmärtää ja paapoa vuodesta toiseen. Hyvä vaimo ja supernainen jaksaa aina ja ikuisesti 24/7/365.
Sitten mies itkee ja ihmettelee kun nainen haluaa eron kun kaikki on niin hyvin...MIEHELLÄ!
Selvästi et ymmärtänyt esimerkkejä. Kyse oli siitä että toiselle luonnostaan be kahvikupit kulkeutuvat tiskikoneeseen ja toinen ne aina unohtaa, niin miksei voi samalla viedä toisenkin kuppia vaan alkaa napista, onko se sen arvoista.
Siksi koska siinä totuttaa sen toisen siihen ettei sen tarvitse kantaa vastuuta. Ei sellaista kannata tehdä. Joko se toinenkin korjaa kahvikuppinsa veks tai sitte ei juo kahvia, ellei muuten mene viesti perille.
No jos haluat elää sellaisessa suhteessa missä ei huomioida toisen vahvuuksia ja heikkouksia, vaan kaikki jaetaan aina 50/50 huolimatta ihmisten voimavaroista niin onnea siihen, harva meistä kuitenkaan on robotti. Minä teen mieheni puolesta asioita ja hän tekee minun puolestani, olemme onnellisia emmekä riitele mistään kahvikupeista.
No mitä se ap:n mies tekee ap:n puolesta? Ja millainen on henkilö, jonka vahvuus suhteessa on toisen jälkien siivoaminen? Ilmeisesti sen sotkueetun vahvuus on sitten se sotkeminen, saa sen jälkien korjailijan tuntemaan itsensä tarpeelliseksi, kun hän saa toteuttaa sitä omaa vahvuuttaan (=jälkien korjailua). Ihan hyvä. Paitsi että ap ja moni muu tulee hulluksi kun joutuu aikuisen ihmisen jälkiä korjaamaan, heidän vahvuutensa ei sitten todellakaan ole se perässä kulkeminen ja maitopurkkien takaisin jääkaappiin nostelu. Vai ajattelitko että se nyt kuuluu noin niinku yleisesti naisten "vahvuuksiin" se jälkien korjailu? Pieni uutisväläys: ei kuulu. Useimmat naiset haluaa nykyään parisuhteeseen miehen kanssa, ei lapsimiehen.
Ap:Han sanoi itse että kyse on pikkujutuista, eli hänelle ei ole ongelma siivota omaa kahvikuppiaan, näin ollen se on apn vahvuus. Tarkkuutta siihen lukemiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanko tosissasi olet sitä mieltä, että miesten yleisesti on täysin hyväksyttävää olla siivoamatta mitään omia jälkiään sillä perusteella, että he ovat miehiä? Siis että "tuollaisia miehet ovat, ei voi mitään"? Jugurttipikari saa jäädä lojumaan, samoin teemuki pusseineen, likaiset illallislautaset joka päivä, välipalakeksin ja suklaapatukan käärepaperi, likaiset alkkarit, päivän lehti, märkä pyyhe, pyykit koneessa - kaikki riipin raapin, ja nainen sen kuin kulkee perässä ja korjaa jäljet? Ei kyllä! Asunnosta tulee oikeasti sikolätti, jos ikinä ei korjaa tavaroita paikoilleen eikä esim. vie roskia. Ei todellakaan ole oikein, että vain yksi perheenjäsen tekee hommia ehkäistäkseen tämän ja muut vain vapaamatkustavat siivellä.
AP:lle. Työuupumus voi kehittyä melko nopeasti masennukseksi, jos kuormittavaa työtilannetta ei pureta. Masentunut ei tosiaan välttämättä jaksa kotona tehdä mitään. Jos tällainen ihminen asuu yksin, hänen kotonaan on todennäköisesti sotkuista. Yksi vakavan masennuksen oireista on, ettei jaksa huolehtia päivittäisistä asioista, edes itsestään. Tähän kuuluu juuri tuollainen itseä vahingoittava lamaannus, ettei jaksa lähteä kauppaan tai edes kiskalle, vaikka olisi nälkä.
Jos mies nimenomaan ei _jaksa_ tehdä mitään, eli kyse ei ole siitä, ettei hän vain halua, voi kyse olla ihan mielenterveyden ongelmasta. Masentuneena menettää elämänhallintaa, vaikka jollain ilveellä saisi kiskottua itsensä töihin. Todennäköisesti jonain päivänä sitten ei edes sinne töihin.
Mies lääkäriin rehellisesti kertomaan, mikä on tilanne. Sitten mahdollisesti lääkitys kuntoon. Jos kyse on masennuksesta, on parisuhde silti koetuksella, sillä hoitotasapainon löytymiseen voi mennä pitkä aika ja kaikille sairastuneelle sitä ei valitettavasti kunnolla löydetä ikinä.
Nyt kun tämä tasa-arvoajattelu on lyönyt läpi Suomessa, niin jännästi on alkanut kuulemaan juttuja vanhemmilta rouvilta, että olisivat halunneet erota näiden asioiden takia silloin aikoinaan kun olivat vielä nuoria. Monella saattoi olla mies päässyt/joutunut hyvin aikaisin eläkkeelle esimerkiksi nelikymppisenä, mutta vielä tänäkään päivänä ukko ei tee mitään kotitöitä.
Vierailija kirjoitti:
Nyt kun tämä tasa-arvoajattelu on lyönyt läpi Suomessa, niin jännästi on alkanut kuulemaan juttuja vanhemmilta rouvilta, että olisivat halunneet erota näiden asioiden takia silloin aikoinaan kun olivat vielä nuoria. Monella saattoi olla mies päässyt/joutunut hyvin aikaisin eläkkeelle esimerkiksi nelikymppisenä, mutta vielä tänäkään päivänä ukko ei tee mitään kotitöitä.
Tämä on ihan totta. Omat vanhemmat ja sukulaiset alkavat olla 80-vuotiaita eli monella on avioliittoa takana 50-60 vuotta. Naiset alkavat olla väsyneitä miestensä passaamiseen. Miehet viettävät aikaansa telkkaria katsellen ja vaimolle huudellen, että tässähän alkaisi olla kahviaika, eipä tule vielä kahvintuoksua. Ainoa homma, mitä he tekevät, on vaimon vieminen kauppaan, siinä miehet odottavat autossa kun vaimo tekee ostokset.
Oma isä on sairastellut ja nyt häneltä meni ajokortti, joten minä käytän äitiä kaupassa. Viime reissulla äiti huokaisi, että hän on vastannut kaikesta 55 vuotta ja nyt tuntuu, että alkaisi riittää. Monet palstamiehet haikailevat menneiden vuosien perään, mutta kuka nainen haluaa samaa? En ainakaan minä.
No joo. Olet ap oikeassa. Enpä ole hitto vie kuullut typerämpää riitaa kuin tuo.
Minä ymmärtäisin jos teillä olisi iso perhe ja kotitöitä paljon.
Mutta kuka pinnallinen ääliö eroaa kahvikupin astiakoneeseen laittamisen takia?
Miehesi on luvannut hoitaa siivoamisen maksamalla siivoajan. Se ei kuulemma sinulle riitä, ahdistut ja väsyt siitä, että pikkujärjestely jää sinulle. Voi voi, oiskohan syytä mennä lääkäriin? Ei tuo ole normaalia.
Jos koet liian raskaaksi panna miehen vaatteet narulle, niin älä pane. Nosta ne koneesta vaikka saaviin ja jätä siihen. Ennen pitkää miehellä loppuu vaatteet.
Teillä ei ole kyse aidosta työnjakokiistasta vaan VALTAKIISTASTA. Kamppailette siitä, kuka teillä määrittää tavaroiden paikan - häiritseekö se perhanan muki oikeasti vai ei - eikä tuollainen tappelu kerro sinusta ja sinun miehestäsi mitään hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis mies on kärsinyt kaksi vuotta lääkärin toteamana niin pahasta työuupumuksesta, ettei jaksa töitten jälkeen kuin maata? Onko ollut sairaslomalla? Käynyt jossain ammattilaisella puhumassa? Ellei kyseessä tosiaan ole joku narsistivedättäjä, niin pakkohan miehen on jotain tilanteelle tehdä, ennen kuin lähtee viimeinenkin terveys, työkyky ja puoliso. Työnarkomaniaan viittaavat piirteet on jo syy harkita terapiaa.
Tämän ketjun ap täällä. Juteltiin eilen illalla pitkään miehen kanssa tilanteesta. Mies edelleen sanoo syyksi sen että on niin uupunut töistä että ei jaksa mitään, vihaa ja inhoaa työpaikkaansa. Ja koska inhoaa kotitöitä (kuten minäkin inhoan) niin ei kestä sitä että ensin on päivän inhoamassaan työpaikassa ja sitten kotonakin vielä tekisi inhoamiaan asioita vaikka on lopen uupunut. Sanoo että "meinaa tulla hulluksi" jos joutuu siivoamaan tai jos joutuu elämään sotkussa. Ja koska minä en vihaa työpaikkaani niin kuulemma ei ole niin paljon vaadittu että minä jaksaisin silloin jotain ikävää kotona tehdä. Minun mielestä ajatus on aika epäreilu, vaikka tavallaan ymmärränkin sen ajatuksen. Minulta paloi sitten pinna ja käskin hänen irtisanoutua ja jäädä työttömäksi, jos kerran vihaa työpaikkaansa niin paljon. Mies suuttui siitä, että en kuulemma arvosta hänen töissä käymistään enkä sitä että hän yrittää elättää perheen, kun ehdotan tuollaista (oikeasti maksamme kaiken puoliksi, mutta ehkä mies silti ajattelee elättävänsä perheen). Huoh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis mies on kärsinyt kaksi vuotta lääkärin toteamana niin pahasta työuupumuksesta, ettei jaksa töitten jälkeen kuin maata? Onko ollut sairaslomalla? Käynyt jossain ammattilaisella puhumassa? Ellei kyseessä tosiaan ole joku narsistivedättäjä, niin pakkohan miehen on jotain tilanteelle tehdä, ennen kuin lähtee viimeinenkin terveys, työkyky ja puoliso. Työnarkomaniaan viittaavat piirteet on jo syy harkita terapiaa.
Luulen, että mies ei kerro lääkärissä ihan rehellisesti koko tilannetta, koska ne lääkärikäynnit on sattuneen "hyville päiville" ja hän osaa kyllä hetken esittää energistä vieraille ihmisille. Mies on saanut masennusdiagnoosin joskus vuosia ennen kuin tapasimme, mutta siitä on niin kauan että se ei ole enää voimassa ja kuulemma ei ollut silloin kovin huonossa kunnossa mutta sai lääkäristä vain lääkkeet ja kokeili niitä syödä, mutta sanoo että ne ei auttaneet vaan pahensi tilannetta kun tuli kamalia sivuvaikutuksia eikä aio enää "tuhota" terveyttään lääkkeillä.
Ap.
Vierailija kirjoitti:
No joo. Olet ap oikeassa. Enpä ole hitto vie kuullut typerämpää riitaa kuin tuo.
Minä ymmärtäisin jos teillä olisi iso perhe ja kotitöitä paljon.
Mutta kuka pinnallinen ääliö eroaa kahvikupin astiakoneeseen laittamisen takia?
Miehesi on luvannut hoitaa siivoamisen maksamalla siivoajan. Se ei kuulemma sinulle riitä, ahdistut ja väsyt siitä, että pikkujärjestely jää sinulle. Voi voi, oiskohan syytä mennä lääkäriin? Ei tuo ole normaalia.
Jos koet liian raskaaksi panna miehen vaatteet narulle, niin älä pane. Nosta ne koneesta vaikka saaviin ja jätä siihen. Ennen pitkää miehellä loppuu vaatteet.
Teillä ei ole kyse aidosta työnjakokiistasta vaan VALTAKIISTASTA. Kamppailette siitä, kuka teillä määrittää tavaroiden paikan - häiritseekö se perhanan muki oikeasti vai ei - eikä tuollainen tappelu kerro sinusta ja sinun miehestäsi mitään hyvää.
Voi olla että kyse on valtakiistasta, mutta miten se ratkaistaan? Minua ei edes häiristisi ne miehen mukit ja karkkipaperit, ne häiritsee häntä itseään paljon enemmän kuin minua (minä siedän enemmän sotkua kuin hän, hän ahdistuu sotkusta). Se, että mies on luvannut maksaa viikkosiivoojan on tavallaan vähän nollalupaus, koska meillä on yhteiset rahat, ja minun palkasta jää vähän enemmän käteen kuussa kuin hänen, eli se että "mies maksaa" tarkoittaa käytännössä että minä maksan. Ja voin hyvin maksaa siivoojan jos se pelastaa parisuhteen, mutta ratkaiseeko se sen valtakiistan? Ja olen kerran tehnyt niin, että nostin miehen vaatteet märkänä myttynä kylpyhuoneen lattialle koneesta, jossa ne oli olleet 12 tuntia, ja pistin omat vaatteet sinne pesuun. Mies suuttui, että enkö sen verran voi tehdä että ripustan ne jos näen että hän on unohtanut ripustaa ne. No olisin minäkin suuttunut, jos mies olisi minun puhtaat pyykit laittanut lattialle märkänä ja jättänyt siihen. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehellä ei ole mitään oikeutta nöyryyttää sinua kotonanne, ap.
Sinä ET ole hänen piikansa, vaan vaimo.
Mies ihastui minussa seurustelumme alussa mm. siihen että olen "menestyvä uranainen", ja hän edelleen iloitsee puolestani kun sain uuden vaativamman työn ja kun menestyn työprojekteissani jne ja kehuu minua niistä. Mutta olen miettinyt, että vaikka hän nimenomaan halusi tällaisen naisen ja pitää minusta mm. noiden syiden takia, niin onko hän kuitenkin pettynyt siihen, että en ole sellainen "kotirouva", joka rakastaa pitää kotia järjestyksessä ja joka on aina leiponut pullaa kun mies tulee kotiin ja laittanut höyryävät padat uuniin odottamaan työn raskaan raatajan paluuta. Hän ei ole sellaista koskaan sanonut, mutta luulen että hän kuvitteli sellaisen naisen minussa saavansa, eikä ymmärrä sitä että pitkä työpäivä vaativassa työssä ja päivä kotona leipomassa pullaa ja kotia koristellen ei ole mahdollinen yhdistelmä. Tai tietenkin hän sen järjellä ymmärtää, mutta ymmärtääkö tunteella? Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehellä ei ole mitään oikeutta nöyryyttää sinua kotonanne, ap.
Sinä ET ole hänen piikansa, vaan vaimo.
Minä koen tämän tilanteen nöyryyttämisenä, siitä eilen illalla puhuimme ja mies ei koe asiaa ollenkaan niin, hän ei mielestään nöyryytä minua mitenkään vaan arvostaa (ja totta se on että arvostaa työhöni liittyen ja harrastuksiini ja moneen muuhun liittyen, niissä aina kehuu ja kannustaa minua). Kodinhoito on hänelle jotenkin sokea piste ainakin nyt työuupuneena. Hän kuulemma kokee että minä suunnilleen nöyryytän häntä jos vaadin tekemään vihaamansa työpäivän jälkeen vielä vihaamiansa kotitöitä enkä voi "sen verran tulla vastaan" että tekisin ne kotityöt koska minulle sentään on kiva työpaikka eli en kärsi sitä kymmentä tuntia ensin töissä. Mies ei varmasti ole ajatellut yhtään sitä vaihtoehtoa että otan eron ja sitten hänelle jää yksin kaikki kodinhoito. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No joo. Olet ap oikeassa. Enpä ole hitto vie kuullut typerämpää riitaa kuin tuo.
Minä ymmärtäisin jos teillä olisi iso perhe ja kotitöitä paljon.
Mutta kuka pinnallinen ääliö eroaa kahvikupin astiakoneeseen laittamisen takia?
Miehesi on luvannut hoitaa siivoamisen maksamalla siivoajan. Se ei kuulemma sinulle riitä, ahdistut ja väsyt siitä, että pikkujärjestely jää sinulle. Voi voi, oiskohan syytä mennä lääkäriin? Ei tuo ole normaalia.
Jos koet liian raskaaksi panna miehen vaatteet narulle, niin älä pane. Nosta ne koneesta vaikka saaviin ja jätä siihen. Ennen pitkää miehellä loppuu vaatteet.
Teillä ei ole kyse aidosta työnjakokiistasta vaan VALTAKIISTASTA. Kamppailette siitä, kuka teillä määrittää tavaroiden paikan - häiritseekö se perhanan muki oikeasti vai ei - eikä tuollainen tappelu kerro sinusta ja sinun miehestäsi mitään hyvää.
Voi olla että kyse on valtakiistasta, mutta miten se ratkaistaan? Minua ei edes häiristisi ne miehen mukit ja karkkipaperit, ne häiritsee häntä itseään paljon enemmän kuin minua (minä siedän enemmän sotkua kuin hän, hän ahdistuu sotkusta). Se, että mies on luvannut maksaa viikkosiivoojan on tavallaan vähän nollalupaus, koska meillä on yhteiset rahat, ja minun palkasta jää vähän enemmän käteen kuussa kuin hänen, eli se että "mies maksaa" tarkoittaa käytännössä että minä maksan. Ja voin hyvin maksaa siivoojan jos se pelastaa parisuhteen, mutta ratkaiseeko se sen valtakiistan? Ja olen kerran tehnyt niin, että nostin miehen vaatteet märkänä myttynä kylpyhuoneen lattialle koneesta, jossa ne oli olleet 12 tuntia, ja pistin omat vaatteet sinne pesuun. Mies suuttui, että enkö sen verran voi tehdä että ripustan ne jos näen että hän on unohtanut ripustaa ne. No olisin minäkin suuttunut, jos mies olisi minun puhtaat pyykit laittanut lattialle märkänä ja jättänyt siihen. Ap.
Yksi kysymys: miksi teit niin jos itsekkin olisit siitä suuttunut?? Et arvosta etkä rakasta miestäsi yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehellä ei ole mitään oikeutta nöyryyttää sinua kotonanne, ap.
Sinä ET ole hänen piikansa, vaan vaimo.
Minä koen tämän tilanteen nöyryyttämisenä, siitä eilen illalla puhuimme ja mies ei koe asiaa ollenkaan niin, hän ei mielestään nöyryytä minua mitenkään vaan arvostaa (ja totta se on että arvostaa työhöni liittyen ja harrastuksiini ja moneen muuhun liittyen, niissä aina kehuu ja kannustaa minua). Kodinhoito on hänelle jotenkin sokea piste ainakin nyt työuupuneena. Hän kuulemma kokee että minä suunnilleen nöyryytän häntä jos vaadin tekemään vihaamansa työpäivän jälkeen vielä vihaamiansa kotitöitä enkä voi "sen verran tulla vastaan" että tekisin ne kotityöt koska minulle sentään on kiva työpaikka eli en kärsi sitä kymmentä tuntia ensin töissä. Mies ei varmasti ole ajatellut yhtään sitä vaihtoehtoa että otan eron ja sitten hänelle jää yksin kaikki kodinhoito. Ap.
Naisia alistavat miehet kokevat aina itse elättövänsä naista, vaikka totuus olisi toisenlainen. Ap, miehen se kommentti on paljastava ja paljonpuhuva!
Lisäksi näistä kommenteista käy ilmi, että mies pitää itseään arvokkaampana kuin sinua. Hänellä näyttää myös olevan taipumus kaksoisstandardeihin eli erilaiset oikeudet ja velvollisuudet itselleen kuin sinulle.
Masennustaustakin alkaa epäilyttää. Jos se nyt edes on oikea, mutta vaikka olisikin, niin esimerkiksi narsisteilla on usein taipumus mielialaongelmiin ja syvään masennukseen.
"Potilaat usein keski-ikäisinä masentuvat tai tulevat puolustautuvati hypomaanisiksi koska heidän sisäinen elämänsä vähitellen huononee johtuen turhautumien ja pettymysten sekä vähenevästä narsististen tarpeiden tyydyttämisen noidankehästä. He voivat kyynisesti vetäytyä 'ylhäiseen yksinäisyyteen' pois 'tyhjästä' ulkoisesta maailmasta."
Tuo teksti kuvaa narsisteja psykiatrian asiantuntijan sanoin.
No ei todellakaan voi olettaa, että toinen siivooa sotkut. Tuon vielä jotenkin ymmärtäisi jos tyyppi itse olisi valmis asumaan sotkussa masennuksensa ajan.
Itse laittaisin sinne ktlppäriin saavin minne ne pyykit laittaisin, voi sieltä laittaa myöhemminkin ne narulle.
Kahvikupin siirtäisin myös johonkin hänen likaisten astioidensa saaviin josta ne voi myöhemmin hoitaa.
Karkkipaperit laittaisin itse roskiin koska häiritsisivät minua.
Yksi vaihtoehto on suhde jossa asutte eri osotteissa, siis jos muuten vielä välitätte toisistanne.
Ihan hyvä vaihtoehto monelle ja se estää sen, että toinen taantuu piiaksi ja toinen huollettavaksi.
Meillä esim. Veljeni ei ole ikinä tarvinnut siivota lapsuudessa eikä keittiössä osaa kuin keittää kahvin, hän on hoitanut osuutensa aina peltotöissä tai korjaushommissa. me tytöt taas ollaan aina siivottu talo, laitettu ruoka ja autettu. Onko kaiken tarkoitus muuttua tasa-arvoiseksi ja miksi pitäisi?
Miehellä on raskas työ, työuupumus ja rasittava, nalkuttava ämmä.
Jätä se mies rauhaan ja lähde meneen..
Vierailija kirjoitti:
Meillä esim. Veljeni ei ole ikinä tarvinnut siivota lapsuudessa eikä keittiössä osaa kuin keittää kahvin, hän on hoitanut osuutensa aina peltotöissä tai korjaushommissa. me tytöt taas ollaan aina siivottu talo, laitettu ruoka ja autettu. Onko kaiken tarkoitus muuttua tasa-arvoiseksi ja miksi pitäisi?
Aloituksen mukaan sekä mies että nainen ovat päivät "peltotöissä ja korjaushommissa", mutta kotityöt jäävät silti vain naisen tehtäväksi. Huomaatko mitään eroa omaan esimerkkiisi? Vieläkö tuntuu reilulta työnjaolta?
Mutta netissä saa kyllä kirjoitella miehen selän takana? Eikös reilumpaa olisi tunnustaa miehelle, että olet niitten kotitöiden takia jo niin epätoivoinen, että olet sortunut tällaisen keskusteluketjun pystyttämiseen. Jos on kanttia pistää ketju pystyyn, on varmaan kanttia näyttää ketju myös asianosaiselle.