Lue keskustelun säännöt.
Onko kukaan eronnut pelkkien kotitöiden takia?
Kuulostaa varmaan tyhjänpäiväiseltä syyltä erota, mutta mietin onko kukaan eronnut vain siksi, että toinen ei tee kotitöitä. Olen ollut pidempään suhteessa, jossa toinen ei tee juuri mitään kotitöitä, ja mitä pidempään se jatkuu, sitä enemmän se minua ärsyttää, ja mietin usein että pitäisikö jopa lähteä tästä suhteesta siksi.
Valitisin siis miehen, jolla oli siisti ja järjestyksessä oleva sinkkukoti, hän siivoili siellä usein ja oli aina puhtaissa vaatteissa jne, eli luulin että tämä mies tekee paljon kotitöitä (ja niin tekikin, sinkkuna). Ja teki vielä seurustelummekin ajan. Mutta kun muutimme yhteen neljä vuotta sitten, niin hiljalleen hän vähensi ja vähensi kotitöiden tekemistään. Ja nyt olemme siinä tilanteessa, että hän ei tee niitä käytännössä ikinä, tai hyvin harvoin vain. Kaikki jää minulle. Enkä vaadi mitään korkeaa siisteystasoa edes, meillä on itse asiassa sama käsitys siitä että mikä on sopiva siisteystaso. Eikä kahden ihmisen taloudessa edes ole valtavasti kotitöitä, vaan kyse on pienistä jokapäiväisistä asioista kuten siitä, että ruokalautanen pitäisi laittaa ruokapöydästä tiskikoneeseen ja kahvikuppi myös, tai siitä että kun on pessyt pyykkiä niin ne pyykit pitäisi ripustaa kuivumaankin joskus, tai siitä että kaupassa on pakko käydä jotta jääkaapissa olisi maitoa ja juustoa. Mies ei siis laita astioitaan koskaan tiskikoneeseen, ja jos pyykkikoneessa on hänen työvaatteet, niin hän ei vain ripusta niitä. Ne on märkinä koneessa seuraavana päivänäkin, jolloin pitäisi päästä pesemään jotain muuta pyykkiä. Jos pyydän käymään ruokakaupassa vuorollaan, niin ei käy koska ei kuulemma millään jaksa (tällöin on mieluummin nälässä jääkaappi tyhjänä).
Olen pyytänyt ja ottanut puheeksi monta kertaa, ja kysynyt myös että miksi ei tee. Kuulemma ei jaksa tehdä. On niin rankkaa töissä, että ei vaan jaksa. Sepä se kun minulla on yhtä rankkaa töissä, meillä molemmilla on pitkät työpäivät ja rankka työ, tosin hänellä kai joku työuupumus, minulla ei. Olen vaatinut häneltä ratkaisuja, ja hän ehdottaa että voi rahalla korvata osuutensa. En suostu siihen, koska en tarvitse niitä rahoja ja mieluummin minäkin maksaisin hänelle että hän tekee kaikki, kumpikaan meistä ei erityisemmin pidä kaupassa käynnistä tai tiskikoneen täyttämisestä. Hän ehdottaa että maksaa viikkosiivoojan, ja se sopii, mutta ei se auta niissä jokapäiväisissä pikkutöissä kuten hänen työvaatteiden ripustaminen ja lautasen laittaminen tiskikoneeseen (ja mihinkään monena päivänä käyvään siivoojaan ei ole rahaa). Hän ehdottaa, että tekee välillä isot kotityöt yksin, ja minä hoidan kaiken päivittäisen, mikä siis tarkoittaa että hän kasaa huonekalut tms. Mutta ei niitä hänen "isoja kotitöitä" ole kuin kerran kaksi vuodessa, ja ne on yleensä ihan mukavia töitä, minäkin voisi kasata pelkät huonekalut ja levätä muun arjen. Ja koska olen sanonut kotitöistä monta kertaa, niin en enää halua sanoa (en aio nalkuttaa niistä). Vaan mieluummin vain eroan.
Mikähän tähän neuvoksi? Tunnen olevani joku kotipiika.
Kommentit (346)
Älkää vaan tehkö lapsia!!!
Mun mies teki ennen paljon ja nykyisin ei vaan suostu tekemään. 22v. yhdessä.
Teen ruokaa mutta lopetan, kun viimeinen teini muuttaa talosta pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap kuvailee miestä statushakuiseksi uraihmiseksi, joka haluaa loistaa muiden silmissä menestyneenä ja joka vaatii tiettyä elintasoa ja joka esittää ulospäin kaikkivoipaista uraohjusta. Yhdistettynä puolison hyväksikäyttämiseen kotona, kun kukaan ei ole katsomassa, siitä tulee mieleen eräs persoonallisuus.
Mies tekee tuon koska voi. Sinähän sen mahdollistat. Napiset ja rutiset, mutta teet silti kaikki kotityöt. Katsos se ei miestä liikuta minkälainen kitinä käy, hommat kuitenkin hoituu, ruoka tulee eteen, huusholli siivoutuu ja seksiäkin riittää... Ei kannata uhkailla jos ei kerran toteuta niitä. Siitä on mennyt teho.
Usko pois, kun muutat pois, mies ei tule hukkumaan paskaan ja roskiin. Kyllä hän sitten
pystyy hoitamaan taloutensa, nyt ei vaan viitsi.
Hei ap, kaikki sympatia sinne.
Itselläkin on saman suuntainen ongelma.
Siisti sinkkumies jonka asunto oli ojennuksessa on nykyään sottapytty.
Perustelee sitä että ei siivoa kotona sillä että "ranka työ ja teen "kaikken" mökillä".
Ok, hän on viikot poissa töiden takia mutta ei se minusta pitäisi estää esim tiskien laittoa koneeseen. Mökkillä taas herra saa tehdä niitä mukavia hommia kuten rakentaminen ynm. samalla kun minä siivoan, haravoin, tyhjennän puuseen, hakaan halkoja...
Eli mieheni yrittää päästä siitä mistä aita on matalin. Keskustelu ei ole auttanut ja olen antanut nyt vuoden loppuun asti armoa ja jatkan keskustelua. Jos asiat eivät muutu niin ero tässä on edessä.
Masennus tai työuupumus ei tarkoita sitä että ei voi laittaa enää ikinä kahvikuppia tiskikoneeseen, pitää heittää karkkipaperit lattialle ja maidon saa ulos jääkaapista mutta ei kykene enää laittamaan sitä takaisin jääkaappiin. Välinpitämättömyys, kusipäisyys, itsekkyys tai laiskuus ei ole sairaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Just...ap:n iloksi ja mieliksi mies kyllä jaksaa lähteä tekemään kivoja juttuja mutta ne tylsät kotityöt onkin sitten ylivoimaisia :) Ovela vedätys ja kaikkea naiset uskookin! Herää ap todellisuuteen.
Narsisti esittää AINA uhria. Sehän on yksi tunnusmerkeistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli vähän samanlainen tapaus. Mies vaihtoi alaa ja sen jälkeen pitkien työmatkojen takia oli siis arkisin n. klo 5.00-24.00 pois kotoa. Eli illalla, kun siivosin keittiön ja aamulla heräsin niin taas oli tiskin hujan hajan ja pyykkiä ilmeistyi, mutta miestä ei näy kotona arkisin. Viikonloppuisin oli niin väsynyt, että nukkui kaikki päivät. Olin vuorotyössä, joten sunnuntait oli ainoa yhteinen vapaapäivä ja silloin hän vain lepäsi koko päivän. Erosin ihan sen takia, että en itse saanut parisuhteesta mitä halusin, ei läheisyyttä, ei yhteistä aikaa ja kaikki kotityöt kasaantuivat minulle. Nyt olen enemmän kuin onnellinen sinkkuna enkä kadu ratkaisuani yhtään.
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuossa ole niinkään kyse niistä kotitöistä, vaan siitä, että mies ei arvosta sinua lainkaan, kun olettaa, että sinun elämäntehtäväsi on siivota hänen jälkiään. Laittaa aikuisen miehen astiat koneeseen ja karkkipaperit roskiin, voi jessus!
Tämä. Ei kotitöiden vuoksi erota, vaan kun tajutaan, ettei mies rakasta, eikä kunnioita, kun kohtelee kuin kotiorjaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ne arkiset kotityöt on niin pikkujuttuja osan mielestä niin miksi se mies ei tee niitä ap:n puolesta!
Miksi se on useinmiten nainen jonka on ne jaksettava tehdä ja mies saa maata sohvalla?
Voihan nainenkin olla väsynyt ja kyllästynyt työhönsä ja arkeensa mutta ei nainen saa kuitenkaan heittäytyä patalaiskaksi kotona.
Miestä pitää vaan ymmärtää ja paapoa vuodesta toiseen. Hyvä vaimo ja supernainen jaksaa aina ja ikuisesti 24/7/365.
Sitten mies itkee ja ihmettelee kun nainen haluaa eron kun kaikki on niin hyvin...MIEHELLÄ!
Eihän tuossa toiminnassa ole mitään järkeä. Ei työuupumusta vähennä tai lisää se, korjaako kotona jälkensä. Työuupumus tulee sieltä TÖISTÄ, ei mistään, mitä työn ulkopuolella tehdään. Jos todella tämä on miehen ainut vaiva, ei miehen työuupumus siitä parane, että ap kulkee hänen perässään karkkipapereita korjaamassa ja ruokia jääkaappiin nostelemassa. Töissä on vastassa kumminkin ihan ne samat uuvuttavat asiat, kiikutti ap kuinka monta kahvikuppia koneeseen hyvänsä.
Lisäksi kyllä särähtää se, että mies ei kuitenkaan ole valmis edes ajattelemaan, miten voisi työuupumustaan helpottaa. Jos se on todellinen, luulisi itsensäkin haluavan oikeasti muutosta ja parannusta. Mutta jos on vain silleen sopivasti uupunut, että just tähän määrään uupumusta hei auttaa, että sä passaat, niin sittenhän tilanne on miehelle ihan jees.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitettavasti joo. Isompi ongelma kuin luulisi ja laajemmalle levinnyt myös, sun mieheen on iskenyt suomalaismiestauti.
Oon huomannut että tosi moni mies taantuu tommoseen tilaan eikä tokene siitä. Varaudu siihen, että mies käyttää taikasanoja kuten "et sä voi muuttaa mua" jotka saa sut kuulostamaan psykolta nalkuttajalta, jos pyydät että tekisi osansa. Myös kaikenlaisiin luulotauteihin on lupa nojata, ja masennus on kansansairaus joka löytyy melkein jokaiselta nykyään ikävä kyllä, kun sitä ei hoideta kunnolla. Samoin tämä kuuluisa työuupumus.
Sinun jaksamisellasi ei ole tuohon tilaan valuneelle miehelle väliä, olet pelkkä nalkuttava "laiska suomalaislahna" jos haluat olla hänen puolisonsa etkä pelkkä piika. :c
Oon pahoillani, mulle on käyny toi sama kahden kanssa jo, onneks en ollut naimisissa asti. Joko valitsin väärin tai sit on vaan yksinkertasesti vaikee löytää järkevää seuraa enää, kun jokainen koittaa päästä mahdollisimman vähällä sen sijaan että oikeesti rakastais toista.
Älä tyydy sohvahomeiseen mörökölliin! Keskustelkaa jos se on mahdollista. Jos ei, niin eti joku joka rakastaa sua ja jolle rakkaiden hyvinvointi on yhtä tärkeetä kuin sulle, mäkin löysin onneks, kyllä säkin löydät! :) Paljon tsemppiä mitä sitten teetkin!
Mä olen miettinyt tätä samaa asiaa. Ollaan oltu yhdessä 15 vuotta, yksi kouluikäinen lapsi. Suhteen alussa ja yhteen muuton jälkeen kotityöt jakautuivat mielestäni ja muistaakseni suhteellisen tasaisesti. Meillä oli esim. ihan toimiva tiskivuorosysteemi jne.
Nykyään mies pesee pyykit ja siinä se. Minä laitan ruoan, katan ja siivoan pöydän, tyhjään ja täytän tiskikoneen, imuroin koko kämpän, pyyhin pölyt, pesen lattiat, pesen vessat, vien roskat... Kaiken tämän kanssa vielä jotenkin voisin elää, mutta kaikkein eniten ottaa päähän jatkuva paikkojen siivoilu ja jälkien korjailu miehen jäljiltä. Mä nostan joka v*tun päivä sen likaiset astiat pöydältä ja tasoilta tiskikoneeseen, kerään lattialle(!) ja pöydälle heitetyt paperiroskat, tyhjät limutölkit jne roskikseen, siirtelen tavaroita paikoilleen (mies saattaa esimerkiksi etsiä jotakin yläkaapista, siirtää pöytää ja hakee tuolin avuksi ja löydettyään etsimänsä kaikki jää siihen keskelle kulkuväylää, ei laita mitään takaisin...) Olen huomautellut asiasta ystävällisesti ja epäystävällisesti, mutta järkevää keskustelua ei saada aikaiseksi, vaan äkäistä tiuskimista ja riidanpoikanen.
On tässä nyt muutakin , mutta kyllä tämä on yksi niistä asioista, joiden takia harkitsen vakavasti eroamista. Fantasioin siitä hetkestä, kun voisin laittaa oman kotini juuri sellaiseen järjestykseen kuin haluaisin, eikä mun tarvitsisi keräillä kenenkään roskia, tyhjiä tölkkejä jne lattioilta ja pöydiltä pois. Ehkä jonakin päivänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ihmettä ovat nämä lukuisat "odotapas KUN teille tulee lapsia" -viestit. Kun!?! Ensinnäkin, ap ja miehensä ovat yli 4-kymppisiä. Harva alkaa siinä iässä enää tehdä lapsia, jos niitä ei ennestään ole. Ja vaikka alkaisikin, ei niitä lapsia tule "kun", vaan erittäin iso "jos". Toisekseen, nuoremmillakaan se lasten teko ei ole mikään väistämätön "kun", vaan heilläkin JOS. Kaikki eivät halua, eivätkä kaikki saa vaikka haluaisivatkaan. Tuollainen "KUN teille tulee lapsia" on siis todella typerä heitto, koska kaikille niitä lapsia ei todellakaan tule - etenkään lapsettomalle 40+ pariskunnalle, joka ei ole sanallakaan maininnut että yritys olisi päällä!
Meillä on siistiä vain, jos kulutan kaiken liikenevän vapaa-ajan kodin siivoamiseen. Miehen ja kahden alle kouluikäisen lapsen sotkua riittää. Mies sanoo kyllä "joo, joo , siivoan myöhemmin kun ehdin", mutta jos esim. tyhjä margariinipurkki on pöydällä monta tuntia tai aamupalalla käytetyt astiat on vain siirretty keskemmälle pöytää, jotta päivällislautanen mahtuu kyse on muusta kuin ehtimisestä. Nykyään täytän iltani vapaaehtoistyöllä ja pyrin elämään kaaoksessa vain mahdollisimman vähän aikaa. Sujuvasti pahoinvoiden siirrän käytetyt vaatteet kulkuväylältä sivummalle. Asiaa ei auta, että mahdolliset yllättäen kyläilevät sukulaiset pitävät kaaosta aina perheen äidin syynä. Asumme miehen kotitalossa, liekö kysymys taantumisesta, koska hänen opiskelija-asunto oli hyvin siisti. Sanomattakin lienee selvää, että olemme eron partaalla.
Meillä kotityöt jakautuvat epätasaisesti, mutta tilanne on sinänsä mulle ok, sillä teen keskimäärin vain noin 1-2 työpäivää viikossa ja mies vastaavasti maksaa enemmän vuokraa, kun minä pidän kodin kunnossa.
Minua ei siis haittaa tiskata ja pestä pyykkiä, mutta miehelläni on suuria ongelmia edes pienen viitseliäisyyden ja oma-aloitteisuuden kanssa. Vaatteet eivät juuri koskaan löydä tietään pyykkikoriin, vaan joudun lähes päivittäin keräämään lattialta likaiset sukat, alusvaatteet ja t-paidat. Syömisen jälkeen lautaset, lasit ja kaljatölkit jäävät pitkin sohvapöytää, ruoka-astiat ja margariinirasiat keittiön pöydälle lämpimään, leivänmuruja ja juustohippuja on pitkin keittiön pöytää ja lattiaa. Mies tuntuu olevan myös melkeimpä sokea aiheuttamiaan tahroja kohtaan, eli jos keittiön kaapeille valuu jotain tai lusikka putoaa lattialle, on tahran siivoaminen minun vastuullani.
Myös kodinpidon kokonaiskoordinointi on minun vastuullani. Minä olen se, joka huolehtii jääkaapin avatuista tölkeistä ja purkeista ja siitä, että ne tulevat käytettyä ajallaan. Kissan hiekkalaatikon päivittäinen siivous ja ajoittainen kokonainen puhdistus lankeaa minun vastuulleni. Tuntuu, että miehelläni ei ole juuri kykyä suunnitella kodinhoitoa ja miettiä, milloin pitäisi esim. imuroida tai siivota vessa seuraavan kerran (vessaakaan mies ei ole tainnut ikinä siivota oma-aloitteisesti, imuroinut on ehkä muutaman kerran. Ja olemme asuneet yhdessä sentään yli neljä vuotta).
Vielä olen tilannetta sietänyt, mutta jos/kun siirryn täysipäiväisesti työelämään valmistumisen jälkeen, haluan miehen ottavan paremman vastuun kodinhoidosta. Nyt töihin vetoaminen on toiminut ymmärrettävänä syynä, mutta ei enää sen jälkeen.
Kyllähän se usein johtaa eroon, jos mies on valinnut puolisokseen äidin tai siivoojan, joka joutuu hoitamaan miestä, jotta hän selviintyisi arjesta. Myös arvomaailma on toinen.
Vierailija kirjoitti:
Jos ne arkiset kotityöt on niin pikkujuttuja osan mielestä niin miksi se mies ei tee niitä ap:n puolesta!
Miksi se on useinmiten nainen jonka on ne jaksettava tehdä ja mies saa maata sohvalla?
Voihan nainenkin olla väsynyt ja kyllästynyt työhönsä ja arkeensa mutta ei nainen saa kuitenkaan heittäytyä patalaiskaksi kotona.
Miestä pitää vaan ymmärtää ja paapoa vuodesta toiseen. Hyvä vaimo ja supernainen jaksaa aina ja ikuisesti 24/7/365.
Sitten mies itkee ja ihmettelee kun nainen haluaa eron kun kaikki on niin hyvin...MIEHELLÄ!
Selvästi et ymmärtänyt esimerkkejä. Kyse oli siitä että toiselle luonnostaan be kahvikupit kulkeutuvat tiskikoneeseen ja toinen ne aina unohtaa, niin miksei voi samalla viedä toisenkin kuppia vaan alkaa napista, onko se sen arvoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ne arkiset kotityöt on niin pikkujuttuja osan mielestä niin miksi se mies ei tee niitä ap:n puolesta!
Miksi se on useinmiten nainen jonka on ne jaksettava tehdä ja mies saa maata sohvalla?
Voihan nainenkin olla väsynyt ja kyllästynyt työhönsä ja arkeensa mutta ei nainen saa kuitenkaan heittäytyä patalaiskaksi kotona.
Miestä pitää vaan ymmärtää ja paapoa vuodesta toiseen. Hyvä vaimo ja supernainen jaksaa aina ja ikuisesti 24/7/365.
Sitten mies itkee ja ihmettelee kun nainen haluaa eron kun kaikki on niin hyvin...MIEHELLÄ!
Selvästi et ymmärtänyt esimerkkejä. Kyse oli siitä että toiselle luonnostaan be kahvikupit kulkeutuvat tiskikoneeseen ja toinen ne aina unohtaa, niin miksei voi samalla viedä toisenkin kuppia vaan alkaa napista, onko se sen arvoista.
Siksi koska siinä totuttaa sen toisen siihen ettei sen tarvitse kantaa vastuuta. Ei sellaista kannata tehdä. Joko se toinenkin korjaa kahvikuppinsa veks tai sitte ei juo kahvia, ellei muuten mene viesti perille.
https://books.google.fi/books?id=azvHexd1g1YC&pg=PA154&lpg=PA154&dq=no+…
Tuossa pari mielenkiintoista kohtaa aiheesta abusive man ja kotityöt.
Abuse tarkoittaa muuten sanana sitä, että ihminen käyttää hyväkseen valta-asemaansa hankkiakseen etuja itselleen toisen kustannuksella.