Jatkuva riita vegaanityttären kanssa

Vierailija kirjoitti:

Kohta lukion käynyt ja äiti tekee edelleen ruoat? Itse teen kaksoistutkintoa, käyn kolme kertaa viikossa harrastuksissa, teen itse aamupalan, kouluun eväät, välipalat, iltaruoan, käyn kaupassa, teen kotityöt ja sen lisäksi läksyt. Ja niin, asun siis yksin, sekä olen erityisruokavaliolla elävä. Ja kyllä, ehdin vaikka väkisin tekemään itse ne ruoat.

Vaikuttaa siltä, että sulla on liikaa hommia, koska et ehdi lukea tekstiä, jota kommentoit. Pääasia, että kuulostat pystyvältä ja pärjäävältä ihmiseltä.

Vierailija kirjoitti:

Kauppojen valikoima on tehty niin kattavaksi ettei pitäisi olla ongelmaa. Valmisruokia vaikka kuinka paljon ja kaikki lihat saa korvattua härkiksellä yms. Koskaan aiemmin ei vegaaninius ole ollut näin helppoa.

Minusta ruokavalio ei todellakaan ole helppo, jos sen noudattamiseksi täytyy turvautua usein eineksiin. 

käykää vegaaniuteen erikoistuneella ravitsemusterapeutilla tai sit vaan kerrot tyttärelles et mitä tapahtuu jos ruokavalio on liian vähäinen ravitsemukseltaan, onko se sitten kiva kun hiukset tippuu päästä sun muuta. Ja tää ei todellakaan oo mikään vegaanien ongelma yleisesti vaan kaikkien joiden ruokavaliosta puuttuu tärkeitä osia.

olen itse ollut 17 vuotiaasta vegaani ja alusta saakka pitänyt huolen että tulee kaikkea tarvittavasti, hiukset kasvaan nopeasti ja paksuna, kynnet on vahvat, ibs oireet helpottaneet sun muuta

Täytyy vaan todellakin kasata tarpeeksi ravinteita, ei millään paska ravinnolla eletä

N21

Kauramaito, härkis, soijarouhe, linssit, pavut ja se yosa käyttöön. Tahinia leivän päälle. Tuoreet vihannekset on hyviä, mutta ei aina jaksa. Osta paljon hedelmiä ja pähkinöitä tytölle.

Vierailija kirjoitti:

Minun tytär oli myös vegaani mutta lopetti kesällä vegaaniuden kun jalkaan tullut haava ei meinannut parantua vaan märki monta viikkoa. Ei tullut siis uutta ihoa. Keksivät sitten syyksi sen ettei saanyt proteiinia riittävästi.

Niin kuka keksi, sinä? Missään nimessä ei pidä paikkaansa, älä levitä tuollaista.

Aloin itse pari vuotta sitten vegaaniksi ja ihmettelen sitä miten ihmiset tekee tästä jonkinlaisen hysteerisen kieltäytymisliikkeen ja kaikkien sekaanien kysymys on aina "No mitä sä sit syöt?". Kun kysyn mikä on kysyjän lempiruoka ja vastaa vaikka makaroonilaatikko niin vegeversio: jauheliha -> tumma soijarouhe, maitomuna -> kaurakerma = kermainen erittäin hyvä makaroonimössö. Pihvi ja perunat, josta vegeversio: teet perunat kuten ennenkin, korvaa vain voi ja juusto vegeversioilla. Samoin pihvi, osta tai tee itse seitaania ja tadaa.. Ei ole vaikeaa, eikä ole mitään puutostiloja sen enempää kuin nugetteja roiskeläpän päällä vääntävillä kansalaisilla. 

Ja tämä ikuinen kalsium kysymys, lehmätkin saa sen kalsiumin niistä vihreistä mitä ne syö, eikä juomalla kirahvin tissimaitoa. Just saying.

N28

Kerro tyttärelle, että huonosti syövältä vegaanilta lähtevät hiukset ja pahassa jamassa myös hampaat alkavat heilua.

Olen vegaani ja ollut lakto-ovo varhaisteinistä asti. Söin mitä sattuu enkä tiennyt mistään mitään, joskus on tullut mietittyä olisinko esim. kasvanut pidemmäksi tai korkeakouluttautunut jos olisin syönyt enemmän proteiinia ja omegaa. Mutta turha sellaista on miettiä, hyvin on näinkin. Nykyään onneksi on asiat ihan toisin kun asiasta puhutaan paljon ja vaihtoehtoja ruokiin on vaikka kuinka! Mielestäni ei kannata liikaa puuttua, koska kyllä hän tuntee olossaan sitten jos alkaa vaikkapa raudanpuute vaivata jne. Kroppa kyllä ilmoittaa. Uskon että hän puhuu sitten asiasta kun jätät rauhaan ja teet ruokaa (ja syöt itsekin niitä tekemiäsi ruokia, osoitat näin kunnioitusta tyttäresi mielipiteitä ja vakaumusta kohtaan). Teinit on sellaisia että ei niitä kiinnosta muutenkaan syödä terveellisesti (poikkeuksia toki on), mielestäni jo se että hän on vegaaniksi ryhtynyt osoittaa a) empatiakykyä (voit onnitella itsesi, olethan hänet kasvattanut) ja b) kypsyyttä uuden elämäntavan edessä (vaikka vielä onkin opeteltavaa).

Mielestäni nämä "veganismi on kapinointia" -kommentit ei TODELLAKAAN pidä paikkaansa. Ei vegaaniksi ryhdytä minkään trendin vuoksi vaan nimenomaan eettisistä asioista on tullut pysyvä trendi ja niin sen pitää ollakin. Lapsesi osoittaa empatiakykyä ja sitä maailma tarvitsee enemmän.

Suosittelen että liityt esim johonkin FB:n vegaaniryhmään tai vegaanihaasteeseen - saat tosi paljon hyviä neuvoja miten kohdata tytär tässä asiassa. Ja ihan mielettömän hienoa että olet tehnyt ruokaa tyttärellesi, olet hyvä äiti! :) Teinit kapinoi ja kiukuttelee, nyt vaan teet ruokaa ja annat olla, kyllä hän vielä tajuaa.

Tsemppiä ja hyvää syksyä!

Tunnen yhen nätin vegaanitytön. Syönyt vain kasvisruokaa 11-vuotiaasta alkaen. Tosi söpö mutta 27-vuotiaana hällä ei oo tissejä. Käyttää täyteliivejä,mut nehän on siis feikkiä, vegaani lauta eli yhdyssanana vegaanilauta.

Vierailija kirjoitti:

Olen vegaani ja ollut lakto-ovo varhaisteinistä asti. Söin mitä sattuu enkä tiennyt mistään mitään, joskus on tullut mietittyä olisinko esim. kasvanut pidemmäksi tai korkeakouluttautunut jos olisin syönyt enemmän proteiinia ja omegaa. Mutta turha sellaista on miettiä, hyvin on näinkin. Nykyään onneksi on asiat ihan toisin kun asiasta puhutaan paljon ja vaihtoehtoja ruokiin on vaikka kuinka! Mielestäni ei kannata liikaa puuttua, koska kyllä hän tuntee olossaan sitten jos alkaa vaikkapa raudanpuute vaivata jne. Kroppa kyllä ilmoittaa. Uskon että hän puhuu sitten asiasta kun jätät rauhaan ja teet ruokaa (ja syöt itsekin niitä tekemiäsi ruokia, osoitat näin kunnioitusta tyttäresi mielipiteitä ja vakaumusta kohtaan). Teinit on sellaisia että ei niitä kiinnosta muutenkaan syödä terveellisesti (poikkeuksia toki on), mielestäni jo se että hän on vegaaniksi ryhtynyt osoittaa a) empatiakykyä (voit onnitella itsesi, olethan hänet kasvattanut) ja b) kypsyyttä uuden elämäntavan edessä (vaikka vielä onkin opeteltavaa).

Mielestäni nämä "veganismi on kapinointia" -kommentit ei TODELLAKAAN pidä paikkaansa. Ei vegaaniksi ryhdytä minkään trendin vuoksi vaan nimenomaan eettisistä asioista on tullut pysyvä trendi ja niin sen pitää ollakin. Lapsesi osoittaa empatiakykyä ja sitä maailma tarvitsee enemmän.

Suosittelen että liityt esim johonkin FB:n vegaaniryhmään tai vegaanihaasteeseen - saat tosi paljon hyviä neuvoja miten kohdata tytär tässä asiassa. Ja ihan mielettömän hienoa että olet tehnyt ruokaa tyttärellesi, olet hyvä äiti! :) Teinit kapinoi ja kiukuttelee, nyt vaan teet ruokaa ja annat olla, kyllä hän vielä tajuaa.

Tsemppiä ja hyvää syksyä!

Miksi teineille on aina kauhistus kun heidän kapinointiaan sanotaan kapinoinniksi?

"Just ylioppilaskirjoitusten aikana, ensi keväänä pyrkiessä jatko-opintoihin"

Ai tyttäresi menee lukiosta suoraan tohtorikoulutettavaksi? Melkoista!

Tunnen erään joka alkoi vegaaniksi niin, että söi lähinnä leipää ja perunaa. Sai lääkäriltä aikamoisen hevoskuurin vitamiineja ja hivenaineita, kun kroppa alkoi kenkkuilla.

Vierailija kirjoitti:

Tilanne on: lukion viimeistä luokkaa käyvä tytär ryhtyi kerrasta vegaaniksi. Jätti kaiken maitotuotteet ja kananmunan pois, lihan oli jättänyt jo aiemmin. Mutta hän ei ole ehtinyt tai halunnut ottaa selville, miten vegaanit oikeastaan syövät.

Syksyn yo-kirjoitukset aiheuttavat kiirettä. Hän syö mielestäni kuten ennenkin, esim. syö erittäin mielellään juustonkaltaista tuotetta leivän päällä. Yosaa tai soijajugurttia menee sokerisen myslin kanssa runsaasti. Herkut siis kelpaavat. Silti hänellä on koko ajan nälkä. Leipää kuluu, milloin mitäkin ruista tai vaaleaa Keiju-margariinilla.

Minä olen voimaton tämän vegaaniasian edessä.

Minä olen toiminut äitinä niin, että olen opetellut tekemään mahdollisimman vegaanista ruokaa pavuista, soijasta, pähkinöistä, siemenistä, yms. Yritän koostaa ruuan aina niin, että hemirautaa, kasviproteiinia ja kalsiumia olisi ruuissa mukana. Ei ole helppoa yhtäkkiä oppia uusia ruokajuttuja, tai kokkaamaan uudella tavalla. Parhaani yritän.

Tytärtä ei kiinnosta ruuanlaitto, eikä hän oikeastaan ehdi siis. Minä "vahtaan" hänen syömisiään, karjun, että "koska olet päättänyt olla vegaani, niin syö sitten vegaanisti ja ota selvää vegaaniruokavaliosta". Meillä on jatkuva konflikti.

Mitä tapahtuu, jos lakkaan tekemästä vegaaniruokaa?

Mitä voi tapahtua, jos täysin ruuanlaittotaidottoman, ravintoasioista kiinnostumaton nuori ihminen ryhtyy vegaaniksi? Toki sitä leivällä ja keijulla hengissä pysyy...mutta mietin vaikutusta psyykeen sekä kehoon. Tytär eli omaa elämäänsä kesällä poissa kotoa noin puolitoista kuukautta. Laihtui luurangonlaihaksi, käsivarsista hävisivät lihakset. Flunssa kesti puolitoista kuukautta.

Just ylioppilaskirjoitusten aikana, ensi keväänä pyrkiessä jatko-opintoihin, jne. ajattelen, että pitäisi syödä hyvin ja monipuolisesti, nukkua riittävästi. Ilmeisesti teen jotain ihan väärin, koska ruokailusta on tullut riita. Paha riita.

Annanko vain olla? Tytär on ollut kasvissyöjä aikaisemmin, mutta käytti maitotuotteita. Mielestäni hän yhä edelleen on kasvissyöjä, mutta ei käytä mitään maitotuotteita enää. Ruokavalion ikäänkuin pysyi samana, mutta siitä jäi pois maitojutut. Käsittääkseni vegaaniruokavalio ei ole sama asia kuin kasvisruokavalio, vaikka molemmissa toki kasvikunnan tuotteet pääosassa.

Jaksoitpa paljon kirjoittaa... luuletko tosiaan, että joku uskoi tarinasi...?

Jos tyttären kunto on niin ja näin, ja laihtuu yms. mutta ei ole kiinnostunut siitä miten ruuat teet, niin itse ainakin alkaisin lisäillä ruokaan ihan just sitä mitä itseä kiinnostaisi...

Ohhoh, täällähän keskustellaankin niistä vanhoista ja väsyneistä kasvissyönti- eli vegaanihommista, joista mölistiin äänekkäästi jo 1990-luvulla niiden kettutyttöjen ja -poikien (jotka ovat nykyään jo keski-ikäisiä kettuämmiä ja viagraa jyrsiviä kettu-huru-ukkoja) vandalismin aikoihin.

Eräs turkistarhaaja, jonka nimen kyllä muistan mutta en silti kirjoita nyt tähän, ampui yhtä vandaalilaumaa haulikolla jalkoihin kun ne olivat tulleet hänen tarhaansa särkemään: ikävää, ettei tarhaaja tähdännyt n. metrin verran ylemmäksi.

Nuo ns. vegaanit ovat ihan turhaa ja koko maailmalle hyödytöntä paskasakkia, joka joutaakin kuolla nälkään: pois pois se joka pahentaa. Älä siis Ap tee mitään sen noitatyttäresi veganismin hyväksi: hoitakoon ”erikois(uudentavoittelu)ruokavalionsa” itse.

Klikkasin otsikkoa, kun minulle sattui pikku "lukivirhe": nimittäin, luin otsikon ensin, että "Jatkuva riita vaginatyttären kanssa".

Vierailija kirjoitti:

Jos vegaaninen ruokavalio olisi ihmiselle paras ja ravitsevin vaihtoehto, niin miksi siitä on niin vaikea saada kaikki tarvittavat vitamiinit ja ravintoaineet?  Aina muistutetaan purkkivitamiineista jos noudattaa vegaanista ruokavaliota.. Todella luonnonmukaista:D

Vaikka tää onkin provo, niin vastaan koska tähän kätkeytyy silti yksi hyvin yleinen kysymys: Kuinka vaikeaa vegaanina on syödä monipuolisesti?

Olettaen että kysyjä on perusterve (ei esim. vaikeita allergioita jotka rajoittaa paljon), niin monipuolisesti syöminen on itse asiassa ihan yhtä helppoa kuin sekaravinnollakin. Se vain on erilaista, ja vegaanit usein käyttävät sellaisia raaka-aineita jotka ei sekasyöjille yleensä ole niin tuttuja, kuten vaikka tofua tai seitania. Jopa linssit tai papujen käyttö usein voi olla vierasta, vaikka niitä olis sekasyöjänäkin aina välillä syönyt.

Eli vitamiinien ym saantiin on kiinnitettävä huomioo sen ajan kun opettelee miten tarvitsee syödä. Mut uuteen ruokavalioon totuttuaan ei asiaa tarvitse miettiä sen enempää kuin sekasyöjänäkään tarvitsi.

Jos on paljon allergioita, niin ne tietysti tuo rajoitteineen lisähaastetta, mut silloinkin se haaste on lähinnä siinä et tottuu uuteen ruokavalioon (sen jälkeen kun sen on tosiaan ensin selvittänyt) ja oppii kokkaamaan, ei siinä et tarvitsisi jatkuvasti tarkkailla vitamiinien yms. saantia.

"Ruokavaliosta on otettava selvää" -fraasi liittyy juuri tohon ruokavalion erilaisuuteen (toki monia perusruokia tehdään vegaanisenakin esim. vaihtamalla jauheliha soijarouheeseen). Ilman sitä olis ehkä isompi riski et ihmiset toteuttaisi vegaanista ruokavaliotaan tyylillä "jätetään vaan liha pois" tjsp. Sekasyöjinä me osataan syödä "automaattisesti" monipuolisesti (jos osataan) siks et se on lapsena/nuorena opittua, ei siksi et sekaravinto olis automaattisesti monipuolista.

Aliravitsemus vaikuttaa myös aivojen normaaliin toimintaan. Aivot kaipaavat ravintoa toimiakseen normaalisti oli se vegaanista tai ei. Kyse ei ole vegaaniudesta vaan aliravitsemuksesta.

Terveisin kalastaja.