Lue keskustelun säännöt.
Jatkuva riita vegaanityttären kanssa
20.09.2017 |
Tilanne on: lukion viimeistä luokkaa käyvä tytär ryhtyi kerrasta vegaaniksi. Jätti kaiken maitotuotteet ja kananmunan pois, lihan oli jättänyt jo aiemmin. Mutta hän ei ole ehtinyt tai halunnut ottaa selville, miten vegaanit oikeastaan syövät.
Syksyn yo-kirjoitukset aiheuttavat kiirettä. Hän syö mielestäni kuten ennenkin, esim. syö erittäin mielellään juustonkaltaista tuotetta leivän päällä. Yosaa tai soijajugurttia menee sokerisen myslin kanssa runsaasti. Herkut siis kelpaavat. Silti hänellä on koko ajan nälkä. Leipää kuluu, milloin mitäkin ruista tai vaaleaa Keiju-margariinilla.
Minä olen voimaton tämän vegaaniasian edessä.
Minä olen toiminut äitinä niin, että olen opetellut tekemään mahdollisimman vegaanista ruokaa pavuista, soijasta, pähkinöistä, siemenistä, yms. Yritän koostaa ruuan aina niin, että hemirautaa, kasviproteiinia ja kalsiumia olisi ruuissa mukana. Ei ole helppoa yhtäkkiä oppia uusia ruokajuttuja, tai kokkaamaan uudella tavalla. Parhaani yritän.
Tytärtä ei kiinnosta ruuanlaitto, eikä hän oikeastaan ehdi siis. Minä "vahtaan" hänen syömisiään, karjun, että "koska olet päättänyt olla vegaani, niin syö sitten vegaanisti ja ota selvää vegaaniruokavaliosta". Meillä on jatkuva konflikti.
Mitä tapahtuu, jos lakkaan tekemästä vegaaniruokaa?
Mitä voi tapahtua, jos täysin ruuanlaittotaidottoman, ravintoasioista kiinnostumaton nuori ihminen ryhtyy vegaaniksi? Toki sitä leivällä ja keijulla hengissä pysyy...mutta mietin vaikutusta psyykeen sekä kehoon. Tytär eli omaa elämäänsä kesällä poissa kotoa noin puolitoista kuukautta. Laihtui luurangonlaihaksi, käsivarsista hävisivät lihakset. Flunssa kesti puolitoista kuukautta.
Just ylioppilaskirjoitusten aikana, ensi keväänä pyrkiessä jatko-opintoihin, jne. ajattelen, että pitäisi syödä hyvin ja monipuolisesti, nukkua riittävästi. Ilmeisesti teen jotain ihan väärin, koska ruokailusta on tullut riita. Paha riita.
Annanko vain olla? Tytär on ollut kasvissyöjä aikaisemmin, mutta käytti maitotuotteita. Mielestäni hän yhä edelleen on kasvissyöjä, mutta ei käytä mitään maitotuotteita enää. Ruokavalion ikäänkuin pysyi samana, mutta siitä jäi pois maitojutut. Käsittääkseni vegaaniruokavalio ei ole sama asia kuin kasvisruokavalio, vaikka molemmissa toki kasvikunnan tuotteet pääosassa.
Kommentit (97)
Kuulostaa että tyttäresi käyttää vegaaniutta tekosyynä ja hänellä on syömishäiriö
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa kurja tilanne ja ikävää, ettei tytär arvosta sitä että olet ottanut selvää asioista ja valmistanut hänelle vegaanista ruokaa :(
Itse aloin vegaaniksi tyttäresi ikäisenä ja otin asioista itse selvää ja kokkasin myös itse. Olin tosi motivoitunut siihen. Monet aloittavat veganismin asteittain. Yksi aste usein on epäonnistuminen ja asiaan palaaminen paremnalla järjellä myöhemmin.
Ehdotan, että lakkaat kokkaamasta tyttärellesi, hän on kuitenkin aikuinen ihminen. Veikkaan routa ja porsas - ilmiötä :)
Sanot että kotona syödään mitä sinä laitat, omassa kodissaan sitten vanhempana voi toteuttaa mitä
ruokavaliota tahansa. Syömishäiriöltä tuo todella vaikuttaa,suostuisiko menemään koulun terkkarille
tai terapiaan?
Sekaantumalla vain pahentaa tilannetta. Se pohjakosketus täytyy ihmisen joskus kokea, muuten luulee olevansa oikeassa aivan kaikessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis eikö tyttö suostu syömään sinun valmistamaasi vegaanista ruokaa, vai mikä tässä nyt on ongelma? Se että hän itse ei tee ruokaa?
Eikö se tyttösi käytä mitään vitamiineja? Maitotuotteita saa vegaanisina myös. Raejuustostoa,siemeniä, pastaa, sieniruokia, perunaa, rahkaa ja soijaa käytän itse koska en syö lihaa ja kalaa vain harvoin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monella vastustuskyky parantunut kasvisruokavalion myötä. Kilojakin voi lähteä mutta ei noin ropisemalla, mikäli syö tarpeeksi.
Ikävää tosiaan, ettei arvosta sinun tekemiäsi ruokia. Tekisi itse sitten.
Terv. 18v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä paapo tyttöä piloille, anna tehdä omat ruokansa, viimeistään hänen on opeteltava tekemään kun muuttaa omilleen, mutta anna hänen ottaa nyt heti itsestään vastuuta. Passita lääkärin puheille jos laihtuu liikaa, luultavasti pääsee ravintoterapeutille ja älyää itse, että on kunnon ruokaa opittava tekemään. Passaamalla mahdollistat "en jaksa vaivautua opettelemaan itse tekemään ruokaa" asennetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edes vähän huonommin koostetulla vegaaniruokavaliolla ei pääse laihtumaan luurangoksi, jos syö ruokaa normaaleja määriä. Jotain häikkää tytöllä nyt on syömisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt on kyllä kapinointia, syömishäiriötä, vallankäyttöä ja turhaa riitaa tässä sopassa liikaa. Lapsi on luuta ja nahkaa, äiti painostaa. Vegaanius on vain savuverho.
Syömishäiriön tunnetuimmat muodot ovat anoreksia (laihuushäiriö, anorexia nervosa), bulimia (ahmimishäiriö, bulimia nervosa) sekä ahmintahäiriö (BED). Anoreksia ilmenee syömisen välttelynä ja säännöstelynä, jota seuraa painon putoaminen. Syömisen välttelyn lisäksi sairastunut liikkuu usein paljon. Bulimiassa keskeisenä oireena ovat toistuvat ahmimiskohtaukset, jolloin sairastunut kadottaa tunteen syömisen hallinnasta. Kohtauksen jälkeen sairastunut pyrkii ruuasta eroon esimerkiksi oksentamalla, ulostuslääkkeillä, paastoamalla tai runsaalla liikunnalla. BED:ssä oireilu on samankaltaista kuin bulimiassa. Erottavana tekijänä on se, että BED:tä sairastava ei pyri eroon ahmimastaan ruuasta, ja näin ollen tyhjentäytymiskeinot ja niistä aiheutuvat seuraukset jäävät pois. Ajan mittaan seurauksena saattaa olla vaikea lihavuus.
Epätyypillisen syömishäiriön muodot saattavat olla hyvin samankaltaisia kuin anoreksia tai bulimia, mutta jokin diagnoosin kannalta keskeinen oire puuttuu tai esiintyy lievempänä. Myös epätyypillisissä syömishäiriöissä syömiskäyttäytyminen on selvästi häiriintynyttä ja haittaa sekä sairastuneen että hänen perheensä normaalia elämää. Huolimatta termistä "epätyypillinen", epätyypilliset syömishäiriöt ovat hyvin yleisiä. Arvioidaan, että vähintään puolet syömishäiriöiden vuoksi hoitoon hakeutuvista sairastaa epätyypillistä syömishäiriötä. *
Julkisuudessa melko usein tarkasteltu ortoreksia (terveellisen ruuan pakkomielle) ei ole virallinen diagnoosi, vaan kuuluu epätyypillisiin laihuushäiriöihin. * Ortoreksiassa sairastunut pyrkii orjallisesti oikeaoppiseen ja terveelliseen ruokavalioon (teoriat, dieetit), minkä seurauksena elimistö saattaa kärsiä tiettyjen ravintoaineiden puutteesta. Ortoreksian ja anoreksian välinen rajankäynti on usein veteen piirretty viiva.
Pyydä kauniisti sitä syömään edes vegaanista B12-vitamiinia päivittäin, tai käy köpelösti eikä kohta muista mitään ylioppilaskokeissa.
Täällä tietoa ja lista vegaanisista B12:sta.
http://vegaaniliitto.fi/www/fi/tietoa/vitamiinit-ja-kivennaisaineet/b12…
Voi olla että on kyllä syömishäiriö...
Vierailija kirjoitti:
Eikö se tyttösi käytä mitään vitamiineja? Maitotuotteita saa vegaanisina myös. Raejuustostoa,siemeniä, pastaa, sieniruokia, perunaa, rahkaa ja soijaa käytän itse koska en syö lihaa ja kalaa vain harvoin
Miten hemmetissä saat maitotuotteita vegaanisina? "soijajuusto" ei ole maitotuote.
Vierailija kirjoitti:
Minun tytär oli myös vegaani mutta lopetti kesällä vegaaniuden kun jalkaan tullut haava ei meinannut parantua vaan märki monta viikkoa. Ei tullut siis uutta ihoa. Keksivät sitten syyksi sen ettei saanyt proteiinia riittävästi.
Minkä tahansa ruokavalion voi koostaa huonosti. Imeytyminen vaikuttaa myös. Imeytymiseen taas vaikuttaa esim. suoliston kunto...
Vegaanit ovat naiiveja ja tietämättömiä hölmöjä. "En voi syödä omenaa koska sen kiillotuksessa on käytetty mehiläisvahaa, ja näin ollen mehiläisiä on riistetty ja orjuutettu! "
Miten te vegaanit voitte ylipäänsä syödä yhtään mitään? Kasviksissakin on hyönteisiä ja bakteereja jotka kuolevat kasvisruuoan tuotanto prosesseissa. On jopaollut tutkimuksia joiden mukaan myös kasvit ovat tietoisia ja tuntevia eliöitä.
No kai se on joku teini-ikäisten kapina ja korostus omasta erinomaisuudestaan joka sitten haihtuu kun järkeä ehtii tulla päähän :)
Minun tytär oli myös vegaani mutta lopetti kesällä vegaaniuden kun jalkaan tullut haava ei meinannut parantua vaan märki monta viikkoa. Ei tullut siis uutta ihoa. Keksivät sitten syyksi sen ettei saanyt proteiinia riittävästi.