Miksi nykyajan lapset uhmaa auktoriteettejä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko muuten koulussa vielä käytössä käytös- ja tarkkaavaisuusnumerot? Sehän oli kauhea häpeä ennen, jos sai käytöksestä huonon numeron.

Minun aikana oli. Omani laski sen takia että en ollut aktiivinen tunnilla tai muuten sosiaalinen, vaikka olen arka ihmisenä. Käytöskin on sellainen maku ja mielipideasia, ellei se ole räikeästi hyvää tai huonoa, että en näe syytä numeroihin.

No kyllä se jotain kertoo jos käytös on esim 6.

Todellakin. Niillä joilla käytösnumero oli muuta kuin kiitettävä, oli käytös kyllä todella huonoa, jatkuvaa myöhästelyä, tunnilla alituista mölinää, riehumista, toisten häirintää ja kiusaamista, opettajille haistattelua, sotkemista. Ei kyse ollut mistään hiljaisuudesta tunnilla tai ettei viitannut. Hissukoilla ja "pinkoilla" oli aina kiitettävä käytösnumero ja hymypatsaitakin saivat. Onko niitä btw vielä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko muuten koulussa vielä käytössä käytös- ja tarkkaavaisuusnumerot? Sehän oli kauhea häpeä ennen, jos sai käytöksestä huonon numeron.

Minun aikana oli. Omani laski sen takia että en ollut aktiivinen tunnilla tai muuten sosiaalinen, vaikka olen arka ihmisenä. Käytöskin on sellainen maku ja mielipideasia, ellei se ole räikeästi hyvää tai huonoa, että en näe syytä numeroihin.

No kyllä se jotain kertoo jos käytös on esim 6.

Tunsin joskus jonkun, jolla oli vitonen. Tämä oli ennen vanhaan jonkun sortin ennätys. Sai kylän ankarimman naisopettajan itkemään ja huutamaan, että "voi mikset sinä xxxxx koskaan opi mitään?"

Sittemmin hemmosta tuli jonkun sortin kaivinkoneyrittäjä isänsä jalanjäljissä.

Vanhempien syytä monestakin syystä. Nykyään ei uskalleta edes uhkailla selkäsaunalla, kun pelätään, että pikku kullannuppu nostaa äläkän ja alkaa uhkailemaan oikeustoimilla. Sama homma kouluissa, joissa pitäisi ottaa vanha kunnon karttakepillä näpeille, jos ei naama pysy kiinni opetuksen ajan. Kännykät EHDOTTOMASTI pois opetuksen ajaksi!

Ei tuo lasten kasvatus ipadillä ole myöskään yhtään asiaa parantava keino. Oikein ottaa päähän katsoa, että lapselle lyödään pädi käteen, että pysyisi hiljaa ja viihtyisi. Lapsen pitää osata olla rauhallisesti esim. automatkan ajan ja katsella maisemia, vaikka välillä olisi tylsää. Jos ei opi malttamaan mieltänsä noin yksinkertaisessa asiassa, niin tulee olemaan elämä vähän hankalaa jatkossakin.

Sitten ruoka. Oikein tekee pahaa katsoa kun lapsia "palkitaan" kiukuttelusta herkuilla, että pysyisivät hiljaa. Muutenkin sokeria ja aivojen välittäjäaineta kiihdyttäviä keinomakeuttajia työnnetään suusta alas kaikissa mahdollisissa muodoissa ja sehän se taas auttaa käyttäytymään. Sitten tämä nautittu energiamäärä "puretaan" ajelemalla huuverilla, kännykkää näpläten. Ei taas tarvitse ihmetellä, kun käydään kierroksilla. Pitäisikö vaikka liikkua ihan oikeasti ja tehdä muutakin kuin tuijottaa näyttöä. Muutenkin liiällinen (nykyinen määrä) somessa huomion hakeminen kasvattaa persoonan ihan kieroon.

Mutta vanhemmat voi katsoa kyllä itseään peiliin monessa asiassa. Onhan se ikävää rajoittaa näitä nykyisiä lapsen kansalaisoikeuksia, kun ei keneltäkään kaveriltakaan rajoiteta. Jonkun se pitää silti aloittaa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö nykyään ole poistettu kaikenlaiset tarkkailuluokat ja apukoulut ja ne oppimiskyvyttömät, oppimishaluttomat ja oppimisvaikeuksiset ovat siellä luokissa muiden oppilaiden kanssa, joiden joukossa voi olla hyvinkin fiksuja ja älykkäitä lapsia? Senhän tietää, että kun ei oppiminen kiinnosta tai suju, aletaan häiriköidä ja kun tähän opettajat eivät voi puuttua kuten ennen, muidenkaan oppiminen ei suju.

Takavuosina oli puheopetusta, tukiopetusta, tarkkiksia ja apukouluja, jonne aika nopeasti laitettiin jos ei muiden tahdissa oppinut tai tunneilla häiriköi enemmän kuin keskittyi asiaan. Ihan kunnon työtätekeviä ihmisiä niistäkin on tullut kun saivat itselleen sopivaa opetusta ja ns. fiksumpien työrauha säilyi. Ilmeisesti tuon(kin) asian myöntäminen on nykyään eriarvoistamista, vaikka fakta on että ei kaikilla ole sama äo.

Asun maassa, jossa ollaan vanhanaikaisempia. Jos meillä alkaa lapsi koulussa aukomaan päätä toistuvasti opettajalle, pääsee erityisopetukseen vaikka kesken kouluvuoden, ja sieltä ei muuten yleensä takaisin muiden pariin tulla. Muilla oppilailla on tämän johdosta huomattavasti mukavampaa koulussa. Tämä käytäntö on jo ensimmäisestä luokasta lähtien. Jos taas hommat ei muuten oikein suju, matematiikka on vaikeaa tai kirjoitus on nuolenpäitä, jätetään lapsi luokalle. Minusta siinä on viisautta, että nämä 2 ongelmaa, käytösongelmat ja oppimisvaikeudet, pidetään erillään eikä automaattisesti oleteta toisen johtuvan toisesta.

Joo niin ne ennenkin olivat eri asioita ja eri luokat, joihin jouduttiin. Tarkkailuluokalle joutuivat ne, joilla oli ongelmia motivaatiossa, käytöksessä, asenteessa, mutta ei ns. ällissä. Apukouluun taas joutuivat ne, joilla oli selkeästi vaikeuksia oppia asioita tai ainakin oppia niitä samassa tahdissa kuin muut, en tiedä olivatko he sen tyhmempiä, mutta sanotaanko "hitaampia".

Muistaako/tietääkö kukaan muuten sitä, voiko tarkkailuluokalta ja apukoulusta päästötodistuksen saaneet hakea samoihin jatko-opintoihin (lukio, amis) kuin tavallisen peruskoulun käyneetkin? Jotenkin muistelen, että apukoulusta sai jotenkin suppeamman todistuksen kun siellä muokattiin oppiaineita jokaisen kykyjen mukaan niin välttämättä ei ollut sitten ns. normaali oppimäärä suoritettuna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

väittäisin kuin enemmän kuin omana kouluaikanaan.

Opettajia ei uskota vaikka kuinka kielletään, ennen pelkkä opettajan katse riitti. Miksi? Mitä syyllistät?

Meidän yläasteella oli ehkä 2 opettajaa jonka "katse riitti". Loput kymmenet opettajat olivat enemmän tai vähemmän mukavia, jolloin heidän auktoriteettinsä kärsi kovasti. Yhtä opettajaa kiusattiinkin ihan huolella, itki joskus luokan edessä, luokan poikien ilkkuessa hänelle, päästi tienit ihon alle ja siitä sai kiusaamisen palkakseen.

Ja ainakin meillä oli, että ne opettajat joiden "katse riitti" eivät olleet mitään varsinaisia kurittajia eikä heitä pelätty. Heillä oli luontainen auktoriteetti ja kuri pidettiin puhumalla. Ei ne tarvinneet avukseen fyysisen kurituksen uhkaa että saivat nuoret tottelemaan. Yleensäkin voi sanoa että siinä vaiheessa kun kaivetaan karttakeppi esiin kuritusta varten on peli menetetty.

Katse riitti ei kylläkään ihan kanna hyvän puhujan kuvaamiseen, ei edes hyvällä mielikuvituksella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykylasten ja -nuorten kuritonta käytöstä on kummasteltu kautta maailmanhistorian.

"Me elämme rappion aikoja. Nuoret eivät enää kunnioita vanhempiaan. He ovat röyhkeitä ja kärsimättömiä. He luuhaavat jatkuvasti kapakoissa, eikä heillä ole itsehillintää."

(Hautakirjoitus Egyptistä 6000 vuoden takaa)

"Mitä on tapahtumassa meidän nuorisollemme? He eivät kunnioita vanhempia ihmisiä, he rikkovat vanhempiensa käskyjä. He eivät piittaa laista. He mellakoivat kaduilla, kiihottuneina villeistä päähänpistoista. Heidän moraalinsa on rapistunut."

(Platon)

"Nykynuoriso ei ajattele muuta kuin itseään. Heillä ei ole kunnioitusta vanhempiaan tai iäkkäämpiä ihmisiä kohtaan. He eivät malta hillitä itseään. Ja tytöt, he ovat röyhkeitä, säädyttömiä ja epänaisellisia puheessaan, käyttäytymisessään ja pukeutumisessaan."

(1000-luvulla elänyt ristiretkeilijä Peter the Hermit, eli Pietari Erakko)

Muuten hyviä, mutta noissa puhutaan nuorista. Nykyään ihan päiväkoti-ikäiset kuvittelevat olevansa maailman napoja ilman mitään rajoja.

Ja mikä pahinta, niin lapset tuntuvat tietävän sen, että aikuinen ei saisi tehdä heille mitään ja osaavat käyttää tätä erittäin härkisti hyväkseen. Ei minun mielestä omassa lapsuudessani tällaista ilmiötä ollut, vaan aikuiset ihan oikeasti pelottivat meitä, emmekä uskaltaneet mitä tahansa tyhmyyksiä tämän takia lähteä tekemään.

Kyllä me jo -80-luvulla tiedettiin, ettei opettaja saa käydä oppilaisiin käsiksi. Yksi opettaja uhkaili meidän luokan poikia turpaan vedolla ja muistan ihan selvästi kun me koko luokan toimesta ilmoitimme että siitä vaan jos oikeuteen haluaa. Tässä on monta silmäparia näkemässä.

Ja kyllä niitä tyhmyyksiä tehtiin, aika on vaan kullannut muistot :) 

Vierailija kirjoitti:

Joku jo hyvin sanoikin, että nykynuoria on kauhisteltu kautta historian. Mutta mielestäni ajassamme on myös ominaisia muutoksen piirteitä:

Nykyisenä informaation aikana nuoret ovat paljon entistä tietoisempia oikeuksistaan. Ei nuorilla ennen ollut tietoa, että he voisivat olla yhteydessä viranomaisiin jos opettaja pahoinpitelee, ahdistelee tai kohtelee väärin. Tähän lisäksi se, että nykynuoret ovat hyvin tietoisia myös siitä, mitä oikeuksia opettajilla EI enää ole. Tämä ihan luonnollisesti johtaa siihen, että paitsi väärin toimimisesta ollaan herkemmin yhteydessä, sitä käytetään myös "sana sanaa vastaan"-kiristysvälineenä opettajia kohtaan (etenkin nykyteknologian avulla, kun kännykällä voi salakuvata, salanauhoittaa jne, eivätkä nuoret ajattele yhtään sen pidemmälle, että moinen olisi rikollista). Etenkin, kun tähän lisätään nuorille aina tyypillinen kyvyttömyyys ajatella omien tekojensa seurauksia (mikä on ollut jokaisen sukupolven nuorilla, koska aivojen kehitys on vielä kesken).

Osasyy on luonnollisesti myös vanhemmissa: lapsia kasvatetaan enemmän kaverina kuin auktoriteettina, ja varjellaan pahalta mieleltä. Tämä johtaa siihen, että jos lapsi saa huonon numeron tai jälki-istuntoa, niin on VANHEMPI kohta menossa lankoja pitkin uhkailemaan opettajaa. Sitten on tietenkin niitäkin vanhempia, jotka avoimesti opettavat lapsilleen, että tärkeintä ei ole koulussa saatu tieto vaan Elämän Koulussa pärjääminen, mihin tarvittaessa kuuluu se, että saa lyödä "ensin takaisin". Eli vanhemmilta tulee jo se kaikkia vastaan kukkoilu ja kovistelu sillä perustelulla, että heikommat eivät pärjää (nämä vanhemmat ovat ehkä vähemmistössä, mutta heitä on). Ennen opettajan auktoriteettia pidettiin korkeampana myös vanhempien toimesta: jos opettaja sanoi, että lapsi käyttäytyi koulussa huonosti, niin tässä ei kyseenalaistettu opettajaa ja uskottu nuorta, vaan päinvastoin. Toki tämä aiheutti myös sen, että opettajat saattoivat käyttäytyä kuin pienet diktaattorit luokissaan, eikä heidän toimintaansa helposti kyseenalaistettu, vaikka olisi ehkä pitänytkin. Esimerkiksi karttakepillä tai viivottimella lyömistä pidettiin opettajan arvovaltaa ylläpitävänä oikeutena, ja vika oli aina kurittoman lapsen. Olemme tehneet täyskäännöksen siitä, että ennen kaikki valta oli opettajilla, niin nykyään se on entistä enemmän nuorilla ja vähemmän opettajilla. Ja sitten kauhistelemme, kun nuoret ottavat tätä valtaa haltuunsa kun sitä on heille annettu.

Heh, meilläkin opettaja heitti ala-asteella muutamia kertoja poikia seinään tai opettajan pöydän yli. Tukasta ja korvista veti useemman kerran, ku hermot petti. Ovesta lennätti ulos käytävälle melkosella vauhdilla. Kukaan ei puuttunut asiaan millään tavalla. Näin 80 ja 90 luvulla. Eikä ne pojat nyt niin pahoja olleet, vähän levottomia ja kotiolot oli niillä kyllä tosi paskat.

On lapsia, jotka tottelevat auktoriteetteja ja käyttäytyvät.

Sitten on lapsia, jotka "ovat eläneet pellossa".

Ensiksimainituista tulee koulukiusattuja, sorrettuja, koska eivät sovi yleiseen muottiin.

Opettajissakin on eroa. Muistan, että 80-90-luvuilla oli luontaista auktoriteettia omaavia opettajia, joiden tunneilla olisi voinut kuulla neulan putoavan. Ja toisia, joiden ääntä ei kuullut metelin yli ja joita oppilaat kiusasivat.

Lasten kasvatus kuuluu vanhemmille. Oliko muuta?

Tosin kun ei aikuisetkaan osaa käyttäytyä niin miten ne opettaisi lapsiaankaan?

Vierailija kirjoitti:

Opettajat lampaita. Turha laittaa lasten syyksi. Opettajissa vika jos oppilaat ei kunnoita. Kunnioitus ansaittava . Ei sitä ilmaseksi saa.

Tämän lauseen viljely on kyllä melkoinen karhunpalvelus kenelle tahansa, saati lapsille. Ensinnäkin kunnioitus muita kohtaan pitää tulla ihan selkäytimestä, ilman mitään "onko tuo sen arvoinen" -hömpötystä. Kunnioitusta on hyvä käytös ja ystävällisyys ihan kaikkia, myös eläimiä, kasveja ja tavaroita kohtaan. Se ei tarkoita mitään pokkurointia, ei niiailua eikä kumartelua, vaan toisen hyväksymistä, tilan antamista, kuuntelua, mahdollisuutta sanoa sanottavansa, ilman että tahallaan väärinymmärretään tai pahoitetaan mieli.

Lapselle kun sanoo tuon lauseen, niin lapsen ymmärryksellä se tarkoittaa että hänellä on valta itse päättää ketä kunnioittaa, niille muille saa haistatella, niitä muita ei tarvitse totella, niitä muita voi vaikka pilkata mielin määrin. Se ajatus, että itse pitää aina käyttäytyä hyvin ennen muiden tuomitsemista on liian vaikea asia monille aikuisillekin. 

Vierailija kirjoitti:

Kun kotona ei kuriteta, eikä aseteta rajoja, lapset saavat kasvaa kuin pellossa. Heistä tulee itsekeskeisiä ja ylemmyydentuntoisia. Eivät he koskaan opi kunnioittamaan auktoriteetteja. Pienet kermaperseet on lellitty piloille.

Ne luulevat, että saavat hyppiä kaikkien silmille ilman seuraamuksia ja rangaistuksia. Elämästä voi tulla hyvin vaikeaa, jos ei aikuistuessa ala ymmärtämään auktoriteettien merkitystä. Kyllä Siperia opettaa.

Kun kotona ei ole rajoja, niin niitä haetaan koulusta ja poliisilta.

Koulun metakassa kärsivät myös ne lapset, jotka kykenevät työskentelemään ihan normaalisti ohjeita kuunnellen.

Rajat saa asetettua ilman kuritusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettajat lampaita. Turha laittaa lasten syyksi. Opettajissa vika jos oppilaat ei kunnoita. Kunnioitus ansaittava . Ei sitä ilmaseksi saa.

Tämän lauseen viljely on kyllä melkoinen karhunpalvelus kenelle tahansa, saati lapsille. Ensinnäkin kunnioitus muita kohtaan pitää tulla ihan selkäytimestä, ilman mitään "onko tuo sen arvoinen" -hömpötystä. Kunnioitusta on hyvä käytös ja ystävällisyys ihan kaikkia, myös eläimiä, kasveja ja tavaroita kohtaan. Se ei tarkoita mitään pokkurointia, ei niiailua eikä kumartelua, vaan toisen hyväksymistä, tilan antamista, kuuntelua, mahdollisuutta sanoa sanottavansa, ilman että tahallaan väärinymmärretään tai pahoitetaan mieli.

Lapselle kun sanoo tuon lauseen, niin lapsen ymmärryksellä se tarkoittaa että hänellä on valta itse päättää ketä kunnioittaa, niille muille saa haistatella, niitä muita ei tarvitse totella, niitä muita voi vaikka pilkata mielin määrin. Se ajatus, että itse pitää aina käyttäytyä hyvin ennen muiden tuomitsemista on liian vaikea asia monille aikuisillekin. 

Et ottanut huomioon, että joukossa tyhmyys tiivistyy. Lapsissa on niitä tyyppejä, joiden täytyy esittää kavereille, vaikka kahden kesken ja kotona olisivat ihan järkeviä ja hyvin käyttäytyviä.

Vierailija kirjoitti:

Opettajat lampaita. Turha laittaa lasten syyksi. Opettajissa vika jos oppilaat ei kunnoita. Kunnioitus ansaittava . Ei sitä ilmaseksi saa.

Oletko samainen pässi, joka nimittelee kaikkia tässä yhteiskunnassa pärjääviä lampaiksi?

Koulu on lapsen työpaikka ja opettaja pomo. Ei asiakaspalvelija.

Tällä asenteella myös lapsi lukee läksynsä ja pärjää koulussa. Järkyttävää miten lapset lähtevät syrjäytymään jo alaluokilla, läksyjä ei tehdä, luettua ei ymmärretä... lukemattomat läksyt kertautuvat vuosi vuodelta ja lopulta ollaan ihan pihalla. Vanhemmille ihan sama 😨

On totta että kasvatuksessa on mennyt pahasti pieleen joillakin lapsilla ja siksi käytös on tuota luokkaa.

On myös otettava huomioon se että ennen aikuisia pelättiin. Oli aivan normaalia hakata lapsia. Ei sitä ennen uskallettu juurikin siksi ettei kukaan halunnut sapiskaa. Lapset tietää nykyisin ettei heitä siellä koulussa tai kotona lyödä tai käytetä muutenkaan väkivaltaa. Aikuisia ei enää tarvitse pelätä, lasten oikeudet on tuotu esille ja heitä kuunnellaan.

Se on ehkä se syy, sitten siinä luokassa on yleensä se 1-2 oppilasta jotka elävät hunningolla ja saavat muut mukaan törttöilyyn.

Vierailija kirjoitti:

On totta että kasvatuksessa on mennyt pahasti pieleen joillakin lapsilla ja siksi käytös on tuota luokkaa.

On myös otettava huomioon se että ennen aikuisia pelättiin. Oli aivan normaalia hakata lapsia. Ei sitä ennen uskallettu juurikin siksi ettei kukaan halunnut sapiskaa. Lapset tietää nykyisin ettei heitä siellä koulussa tai kotona lyödä tai käytetä muutenkaan väkivaltaa. Aikuisia ei enää tarvitse pelätä, lasten oikeudet on tuotu esille ja heitä kuunnellaan.

Se on ehkä se syy, sitten siinä luokassa on yleensä se 1-2 oppilasta jotka elävät hunningolla ja saavat muut mukaan törttöilyyn.

Vanhempani ovat syntyneet v. -41. Meitä ei hakattu, ei piiskattu ja emme pelänneet vanhempiamme. Silti oli rajat ja opetettiin käytöstavat. Koulutusta arvostettiin ja tuettiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

väittäisin kuin enemmän kuin omana kouluaikanaan.

Opettajia ei uskota vaikka kuinka kielletään, ennen pelkkä opettajan katse riitti. Miksi? Mitä syyllistät?

Meidän yläasteella oli ehkä 2 opettajaa jonka "katse riitti". Loput kymmenet opettajat olivat enemmän tai vähemmän mukavia, jolloin heidän auktoriteettinsä kärsi kovasti. Yhtä opettajaa kiusattiinkin ihan huolella, itki joskus luokan edessä, luokan poikien ilkkuessa hänelle, päästi tienit ihon alle ja siitä sai kiusaamisen palkakseen.

Näin käy kun vanhemmat laiminlyö kasvatuksen.

Vierailija kirjoitti:

On totta että kasvatuksessa on mennyt pahasti pieleen joillakin lapsilla ja siksi käytös on tuota luokkaa.

On myös otettava huomioon se että ennen aikuisia pelättiin. Oli aivan normaalia hakata lapsia. Ei sitä ennen uskallettu juurikin siksi ettei kukaan halunnut sapiskaa. Lapset tietää nykyisin ettei heitä siellä koulussa tai kotona lyödä tai käytetä muutenkaan väkivaltaa. Aikuisia ei enää tarvitse pelätä, lasten oikeudet on tuotu esille ja heitä kuunnellaan.

Se on ehkä se syy, sitten siinä luokassa on yleensä se 1-2 oppilasta jotka elävät hunningolla ja saavat muut mukaan törttöilyyn.

Ei kotona kasvatettu lapsi lähde mihinkään törttöilyyn mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Opettajissakin on eroa. Muistan, että 80-90-luvuilla oli luontaista auktoriteettia omaavia opettajia, joiden tunneilla olisi voinut kuulla neulan putoavan. Ja toisia, joiden ääntä ei kuullut metelin yli ja joita oppilaat kiusasivat.

Ei se ole näin.

Ei kotona kasvatettu lapsi kiusaa minkäänlaista opettajaa. Ainoastaan kasvattamattomat verhoissa kiipeävät apinat alkaa kiusata ja mikä ettei kun ei näemmä ole omena pudonnut kauas puusta.