Miksi nykyajan lapset uhmaa auktoriteettejä

Vastaan, auktoriteetti on pelkästään omassa päässänne, eikä sillä ole mitään tekemistä kasvatuksen kanssa. Keskustelu ymmärryksen kanssa on tärkeämpää kuin nokkimisjärjestys ja armeijakuri. Esim ensin tässäkin keskustelussa tulisi ymmärtää, että auktoriteetti on vain kyseisen ihmisen pään sisällä, joka sellaista päättää olla kyseenalaistamatta.

Auktoriteetti usko on vähän niin kuin uskonto, jossa päätetään uskoa satua ennemmin kuin hakea totuutta. Tämä ei mitenkään yllätä että ihmiset kaipaavat selkeitä ulkopuolisia sääntöjä elämäänsä, mutta on vain positiivista huomata että ihmiset sittenkin kehittyvät älykkäämmiksi eivätkä niele kaikkea paskaa sellaisenaan.

Vierailija kirjoitti:

Nuorten kuuluukin uhmata auktoriteettejä, he on tehneet sitä kautta-aikojen ja tulevat tekemään jatkossakin.

Itse työskentelen pienempien lasten parissa, mutta en näe uhmaa minään kunnioituksen puutteena. Lapsi uhmatessaan kokeilee rajojaan ja kokeilee minua, ei lapsi uhmallaan halua saada ylivaltaa aikuisesta vaan haluaa nimenomaan että aikuinen vastaa uhmaan järkähtämättömän tyynesti, luoden lapselle turvallisen olon, koska lapsen silmissä aikuinen näyttää tällöin tietävän mitä tekee.

Murrosikä on myös tietynlainen uhmaikä sekä siirtymävaihe lapsuudesta aikuiteen. Tuskallinen vaihe. Mutta sekin on kyllä totta, että opettajilta on viety työkalut hoitaa näitä tilanteita, enkä nyt tarkoita fyysistä kuritusta niinkuin trollilauma ehti jo huutelemaan, vaan nimenomaan seuraamusten asettamista lapselle, myös vanhemmat ovat yhä enenevässä määrin piittamattomia kasvatuksellisia asioita kohtaan, eli kaikkiin lapsiin ei vaikuta sekään, jos opettaja on vanhempiin yhteyksissä lapsen käytöksen vuoksi.

Auktoriteettien UHMAAMINEN ei sinällään mielestäni ole kuitenkaan mikään huolestuttava asia, vaan kuuluu lapsen normaaliin kehitykseen. Lapset eivät ole tahdottomia robotteja.

Kun aikuinen uhmaa auktroriteettiä niin hän joutuu vankilaan. Sama pitäisi koskea lasta.

Ei auktoriteettia ole olemassa vaan kyse on pelkästä uskosta, vankilaan joutuu vain jos rikkoo lakia ei auktoriteetilla ole asian kanssa yhtään mitään tekemistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska enää ei saa antaa karttakepistä sormille ja älypuhelimenkin takavarikointi luokitellaan suunnilleen pahoinpitelyksi.

Tässä on siinä mielessä totuuden siemen, että fyysistä kuritusta on oltu kieltämässä vasta ihan viimeisinä vuosikymmeninä. "Lepsumpi" kasvatus näkyy vasta nyt, kun lapsena pieksämättömien vanhempien tenavat alkavat esitellä käyttäytymistään. Pieksämättömyyden tilalle kun ei kuitenkaan tullut mitään - suurin osa meistä kun ei ole ei ole neuvokkaita, nopeasti reagoivia ja tehokkaasti verbaalisesti tilanteen hoitavia.

Ainoa tapa siis on olla auktoriteetti on fyysinen käsiksi käyminen. Miksi siis aikuiset eivät osaa luoda itsestään auktoriteettia ilman jonkinlaista kivikautista käytöstä? Olemmeko sittenkään niin kehittyneitä kuin luulemme.

Auktoriteetti tulee voimasta. 

KAIKKI valta lopulta on kyse fyysisestä voimasta toisen yli.

Jos jolla kulla ei ole fyysistä voimaa toisne yli (tai lain suomaa oikeutta kutsua joku toinen käyttämään sitä voimaa) niin todellisuudessa mitään valtaa ei ole.

Poliisi on väkivalta monopoli. Oikeusjärjestelmä käyttää poliisia omaa väkivaltamonopolia.

Oli se sitten esimies työpaikalla tai opettaja koulussa niin loppupeleissä kaikki pohjautuu poliisin väkivaltamonopoliin. Ilman sitä voisi työntekijät tai oppilaat tehdä mitä heitä huvittaisi.

Myös vanhemmilla on väkivalta syy siihen miksi lapset heitä tottelee (nyt en tarkoita että vanhempi hakkaa lapsiaan). Sillä jopa fyysinen estäminen on väkivaltaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska enää ei saa antaa karttakepistä sormille ja älypuhelimenkin takavarikointi luokitellaan suunnilleen pahoinpitelyksi.

Tässä on siinä mielessä totuuden siemen, että fyysistä kuritusta on oltu kieltämässä vasta ihan viimeisinä vuosikymmeninä. "Lepsumpi" kasvatus näkyy vasta nyt, kun lapsena pieksämättömien vanhempien tenavat alkavat esitellä käyttäytymistään. Pieksämättömyyden tilalle kun ei kuitenkaan tullut mitään - suurin osa meistä kun ei ole ei ole neuvokkaita, nopeasti reagoivia ja tehokkaasti verbaalisesti tilanteen hoitavia.

Ainoa tapa siis on olla auktoriteetti on fyysinen käsiksi käyminen. Miksi siis aikuiset eivät osaa luoda itsestään auktoriteettia ilman jonkinlaista kivikautista käytöstä? Olemmeko sittenkään niin kehittyneitä kuin luulemme.

Olen pk:ssa töissä ja voisin sanoa, että minulla on auktoriteettia. Mutta ei se ole tullut pelkästään sanallisesti, vaan kyllä niihin lapsiin pitää myös "fyysisesti käydä käsiksi" toisinaan, ei tietenkään satuttaen, mutta kyllä pitää ottaa ja pitää kädestä kiinni, pitää väkisin sylissä, istuttaa (siis nostaa lapsi) tuoliin ja sanoa, että siinä nyt hetken olet jne. ei se toki jatkuvasti tällaista ole, mutta kyllä välillä näitäkin tilanteita tulee, kun lapsi ei vain ole vastaanottavainen millekkään puheelle ja esim. riehuu, juoksee karkuun, potkii ja lyö jne. silloin on oikeus ottaa lasta kiinni ja rauhoittaa tilanne fyysisesti.

Mutta sellainen perinteinen "kurittaminen" ei kuulu toimenkuvaan, enkä ole huomannut että sellaista olisi missään välissä tarvinnutkaan, päinvastoin, kun on auktoriteettiä, niin ei tarvitse turvautua sellaisiin kepulikonsteihin.

Mutta kun sinulla ei ole auktoritettiä. Jos olisi niin et joutuisi koskaan käymään käsiksi lapsiin. ET KOSKAAN!!!

Siis voihan olla henkinenkin auktoriteetti.

Kun opettaja osoittaa oppilaille olevansa esim. älykkäämpi, henkisesti vahvempi ja huumorintajuisempi.

Esimerkiksi minä kunnioitan liikunnanohjaajaani "guruani", koska hän on minua monin verroin taitavampi, kokeneempi ja myös parempi opettaja kuin minä. Ihmisenäkin vielä mukava, kaiken lisäksi, lempeä ja ystävällinen, vaikkakin vaativa.

Nykyaikana auktoriteetin on siis oltava parempi ihminen saadakseen kunnioitusta.

Vierailija kirjoitti:

Siis voihan olla henkinenkin auktoriteetti.

Kun opettaja osoittaa oppilaille olevansa esim. älykkäämpi, henkisesti vahvempi ja huumorintajuisempi.

Esimerkiksi minä kunnioitan liikunnanohjaajaani "guruani", koska hän on minua monin verroin taitavampi, kokeneempi ja myös parempi opettaja kuin minä. Ihmisenäkin vielä mukava, kaiken lisäksi, lempeä ja ystävällinen, vaikkakin vaativa.

Nykyaikana auktoriteetin on siis oltava parempi ihminen saadakseen kunnioitusta.

Ei hän ole mikään auktoriteetti.

Auktoriteettin sanaa totellaan vaikka ei haluttaisi ja vaikka se tottelemattomuus olisi sinulle "haitaksi"(tai ainakin omasta mielestä haitaksi).

Se jos tekisit sen asian kuitenkin ei vaadi mitään auktoriteettiä. 

Näin on kermaperseitä kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Kun kotona ei kuriteta, eikä aseteta rajoja, lapset saavat kasvaa kuin pellossa. Heistä tulee itsekeskeisiä ja ylemmyydentuntoisia. Eivät he koskaan opi kunnioittamaan auktoriteetteja. Pienet kermaperseet on lellitty piloille.

Ne luulevat, että saavat hyppiä kaikkien silmille ilman seuraamuksia ja rangaistuksia. Elämästä voi tulla hyvin vaikeaa, jos ei aikuistuessa ala ymmärtämään auktoriteettien merkitystä. Kyllä Siperia opettaa.

Vastauksesi osoittaa, ettet ymmärrä ongelmaa. Lapset eivät vain luule saavansa hyppiä silmille ilman seuraamuksia, vaan tietävät että asia on näin.

Toinen ongelma: Suomessa ei kuole nälkään, vaikka kieltäytyykin tottelemasta auktoriteetteja koulussa ja/tai työelämässä. Ennen selviytyminen oli paljon kyseenalaisempaa.