Miksi nykyajan lapset uhmaa auktoriteettejä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska enää ei saa antaa karttakepistä sormille ja älypuhelimenkin takavarikointi luokitellaan suunnilleen pahoinpitelyksi.

Tässä on siinä mielessä totuuden siemen, että fyysistä kuritusta on oltu kieltämässä vasta ihan viimeisinä vuosikymmeninä. "Lepsumpi" kasvatus näkyy vasta nyt, kun lapsena pieksämättömien vanhempien tenavat alkavat esitellä käyttäytymistään. Pieksämättömyyden tilalle kun ei kuitenkaan tullut mitään - suurin osa meistä kun ei ole ei ole neuvokkaita, nopeasti reagoivia ja tehokkaasti verbaalisesti tilanteen hoitavia.

Ainoa tapa siis on olla auktoriteetti on fyysinen käsiksi käyminen. Miksi siis aikuiset eivät osaa luoda itsestään auktoriteettia ilman jonkinlaista kivikautista käytöstä? Olemmeko sittenkään niin kehittyneitä kuin luulemme.

Katso ympärillesi. Monet aikuiset eivät ole kovinkaan aikuisia - jos olet ollut vaikka 10 v työttömänä, niin mistä se auktoriteetti tulisi? Auktoriteettiä ei lapsille luo se käsiksi käyminen, vaan pelko jostakin sellaisesta.

Miten työttömyys liittyy yähän? Työttömät vanhemmat on ainakin läsnä lapsilleen toisin kuin uravanhemmat.

koska ei ole enää mitään auktoriteetteja poliisia lukuunottamatta. Sama kuin mies voi leikkiä perheen päätä, mutta mitään oikeaa valtaa perheen päänä olemiseen ei ole

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska enää ei saa antaa karttakepistä sormille ja älypuhelimenkin takavarikointi luokitellaan suunnilleen pahoinpitelyksi.

Tässä on siinä mielessä totuuden siemen, että fyysistä kuritusta on oltu kieltämässä vasta ihan viimeisinä vuosikymmeninä. "Lepsumpi" kasvatus näkyy vasta nyt, kun lapsena pieksämättömien vanhempien tenavat alkavat esitellä käyttäytymistään. Pieksämättömyyden tilalle kun ei kuitenkaan tullut mitään - suurin osa meistä kun ei ole ei ole neuvokkaita, nopeasti reagoivia ja tehokkaasti verbaalisesti tilanteen hoitavia.

Ainoa tapa siis on olla auktoriteetti on fyysinen käsiksi käyminen. Miksi siis aikuiset eivät osaa luoda itsestään auktoriteettia ilman jonkinlaista kivikautista käytöstä? Olemmeko sittenkään niin kehittyneitä kuin luulemme.

Katso ympärillesi. Monet aikuiset eivät ole kovinkaan aikuisia - jos olet ollut vaikka 10 v työttömänä, niin mistä se auktoriteetti tulisi? Auktoriteettiä ei lapsille luo se käsiksi käyminen, vaan pelko jostakin sellaisesta.

En ole ihan varma mitä haet takaa, mutta pelolla tuskin on kasvatettu ja ohjattu niitä terveitä ja itsevarmoja sekä rohkeita ihmisiä, jotka myös uskaltavat olla heikkoja ja tarvitsevia sekä erehtyviä.

Ei ole lasten syy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska enää ei saa antaa karttakepistä sormille ja älypuhelimenkin takavarikointi luokitellaan suunnilleen pahoinpitelyksi.

Tässä on siinä mielessä totuuden siemen, että fyysistä kuritusta on oltu kieltämässä vasta ihan viimeisinä vuosikymmeninä. "Lepsumpi" kasvatus näkyy vasta nyt, kun lapsena pieksämättömien vanhempien tenavat alkavat esitellä käyttäytymistään. Pieksämättömyyden tilalle kun ei kuitenkaan tullut mitään - suurin osa meistä kun ei ole ei ole neuvokkaita, nopeasti reagoivia ja tehokkaasti verbaalisesti tilanteen hoitavia.

Ainoa tapa siis on olla auktoriteetti on fyysinen käsiksi käyminen. Miksi siis aikuiset eivät osaa luoda itsestään auktoriteettia ilman jonkinlaista kivikautista käytöstä? Olemmeko sittenkään niin kehittyneitä kuin luulemme.

Katso ympärillesi. Monet aikuiset eivät ole kovinkaan aikuisia - jos olet ollut vaikka 10 v työttömänä, niin mistä se auktoriteetti tulisi? Auktoriteettiä ei lapsille luo se käsiksi käyminen, vaan pelko jostakin sellaisesta.

En ole ihan varma mitä haet takaa, mutta pelolla tuskin on kasvatettu ja ohjattu niitä terveitä ja itsevarmoja sekä rohkeita ihmisiä, jotka myös uskaltavat olla heikkoja ja tarvitsevia sekä erehtyviä.

Ei tarvitse olla täydellinen, riittää, että lapset pysyvät kurissa eivätkä illistele. Kuten joku sanoikin, kyse on lapsista eikä nuorista.

Auktoriteetin kyseenalaistaminen vaan korostaa sitä, että toisella on jotain mitä kyseenalaistaa.

En nyt millään tasolla ymmärrä miten työttömyys liittyy tähän asiaan. Ja usein nyt vaikka ratikassa ja asemilla ne henkilöt, joille useimmat eivät uskaltaisi vinoilla ovat todennäköisesti olleet aika monta vuotta työttöminä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska enää ei saa antaa karttakepistä sormille ja älypuhelimenkin takavarikointi luokitellaan suunnilleen pahoinpitelyksi.

Tässä on siinä mielessä totuuden siemen, että fyysistä kuritusta on oltu kieltämässä vasta ihan viimeisinä vuosikymmeninä. "Lepsumpi" kasvatus näkyy vasta nyt, kun lapsena pieksämättömien vanhempien tenavat alkavat esitellä käyttäytymistään. Pieksämättömyyden tilalle kun ei kuitenkaan tullut mitään - suurin osa meistä kun ei ole ei ole neuvokkaita, nopeasti reagoivia ja tehokkaasti verbaalisesti tilanteen hoitavia.

Ainoa tapa siis on olla auktoriteetti on fyysinen käsiksi käyminen. Miksi siis aikuiset eivät osaa luoda itsestään auktoriteettia ilman jonkinlaista kivikautista käytöstä? Olemmeko sittenkään niin kehittyneitä kuin luulemme.

Katso ympärillesi. Monet aikuiset eivät ole kovinkaan aikuisia - jos olet ollut vaikka 10 v työttömänä, niin mistä se auktoriteetti tulisi? Auktoriteettiä ei lapsille luo se käsiksi käyminen, vaan pelko jostakin sellaisesta.

Miten työttömyys liittyy yähän? Työttömät vanhemmat on ainakin läsnä lapsilleen toisin kuin uravanhemmat.

No luulisi sen syövän "auktoriteettia", kun muilla lapsilla on kaikkea ja lapsi kettuilee siitä, että meillä on vain vanhat virsut joululahjaksi. Jollei, niin silloinhan vanhemmallakaan ei ole mitään auktoriteetteja, joten niitä on turha odottaa myöskään tenavien kunnioittavan.

Aivan varmasti on niitäkin työttömiä, joiden "auktoriteettiä" ei jatkuva vasten toiveitaan eläminen syö ollenkaan, mutta veikkaisin, että on aika harvassa. Uravanhemmat eivät näe lapsiaan juuri koskaan, joten voiko heitä syyttää sitten kasvatuksen tyylivirheistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska enää ei saa antaa karttakepistä sormille ja älypuhelimenkin takavarikointi luokitellaan suunnilleen pahoinpitelyksi.

Tässä on siinä mielessä totuuden siemen, että fyysistä kuritusta on oltu kieltämässä vasta ihan viimeisinä vuosikymmeninä. "Lepsumpi" kasvatus näkyy vasta nyt, kun lapsena pieksämättömien vanhempien tenavat alkavat esitellä käyttäytymistään. Pieksämättömyyden tilalle kun ei kuitenkaan tullut mitään - suurin osa meistä kun ei ole ei ole neuvokkaita, nopeasti reagoivia ja tehokkaasti verbaalisesti tilanteen hoitavia.

Ainoa tapa siis on olla auktoriteetti on fyysinen käsiksi käyminen. Miksi siis aikuiset eivät osaa luoda itsestään auktoriteettia ilman jonkinlaista kivikautista käytöstä? Olemmeko sittenkään niin kehittyneitä kuin luulemme.

Katso ympärillesi. Monet aikuiset eivät ole kovinkaan aikuisia - jos olet ollut vaikka 10 v työttömänä, niin mistä se auktoriteetti tulisi? Auktoriteettiä ei lapsille luo se käsiksi käyminen, vaan pelko jostakin sellaisesta.

En ole ihan varma mitä haet takaa, mutta pelolla tuskin on kasvatettu ja ohjattu niitä terveitä ja itsevarmoja sekä rohkeita ihmisiä, jotka myös uskaltavat olla heikkoja ja tarvitsevia sekä erehtyviä.

Ei tarvitse olla täydellinen, riittää, että lapset pysyvät kurissa eivätkä illistele. Kuten joku sanoikin, kyse on lapsista eikä nuorista.

Lapsen käytös liittyy aina johonkin kasvuun liittyvään asiaan. Hienoahan se olisi jos lapset siististi on kurissa aikuisen näkökulmasta, mutta kasvatuksellisesti siinä mennään pieleen jos siihen tulokseen pyritään mahdollisimman helpolla ja ehdottomasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska enää ei saa antaa karttakepistä sormille ja älypuhelimenkin takavarikointi luokitellaan suunnilleen pahoinpitelyksi.

Tässä on siinä mielessä totuuden siemen, että fyysistä kuritusta on oltu kieltämässä vasta ihan viimeisinä vuosikymmeninä. "Lepsumpi" kasvatus näkyy vasta nyt, kun lapsena pieksämättömien vanhempien tenavat alkavat esitellä käyttäytymistään. Pieksämättömyyden tilalle kun ei kuitenkaan tullut mitään - suurin osa meistä kun ei ole ei ole neuvokkaita, nopeasti reagoivia ja tehokkaasti verbaalisesti tilanteen hoitavia.

Ainoa tapa siis on olla auktoriteetti on fyysinen käsiksi käyminen. Miksi siis aikuiset eivät osaa luoda itsestään auktoriteettia ilman jonkinlaista kivikautista käytöstä? Olemmeko sittenkään niin kehittyneitä kuin luulemme.

Katso ympärillesi. Monet aikuiset eivät ole kovinkaan aikuisia - jos olet ollut vaikka 10 v työttömänä, niin mistä se auktoriteetti tulisi? Auktoriteettiä ei lapsille luo se käsiksi käyminen, vaan pelko jostakin sellaisesta.

En ole ihan varma mitä haet takaa, mutta pelolla tuskin on kasvatettu ja ohjattu niitä terveitä ja itsevarmoja sekä rohkeita ihmisiä, jotka myös uskaltavat olla heikkoja ja tarvitsevia sekä erehtyviä.

Ei tarvitse olla täydellinen, riittää, että lapset pysyvät kurissa eivätkä illistele. Kuten joku sanoikin, kyse on lapsista eikä nuorista.

Lapsen käytös liittyy aina johonkin kasvuun liittyvään asiaan. Hienoahan se olisi jos lapset siististi on kurissa aikuisen näkökulmasta, mutta kasvatuksellisesti siinä mennään pieleen jos siihen tulokseen pyritään mahdollisimman helpolla ja ehdottomasti.

Sä menet siinä vahvasti metsään, kun kuvittelet, että lapsen omat luonteenpiirteet eivät vaikuttaisi enemmän kuin kasvatus.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ollut kuria kotona, ei oo saanu koskaan kunnon selkäsaunaa. Mun ukko anto sellasen selkäsaunan, että nilkutin viikon. Opin kunnioittamaan vanhempia ihmisiä. Sitten näistä kasvaa aikuisena pään aukojia mille jos annat turpaan kunnolla niin pääset maksumieheksi. Tässä maassa sinä maksat jos tyrmäät sun kimppuun käyneen hullun.

Opit kunnioitusta pahoinpitelystä? Tuskinpa, eiköhän se ollut vain pelko mitä opit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska enää ei saa antaa karttakepistä sormille ja älypuhelimenkin takavarikointi luokitellaan suunnilleen pahoinpitelyksi.

Tässä on siinä mielessä totuuden siemen, että fyysistä kuritusta on oltu kieltämässä vasta ihan viimeisinä vuosikymmeninä. "Lepsumpi" kasvatus näkyy vasta nyt, kun lapsena pieksämättömien vanhempien tenavat alkavat esitellä käyttäytymistään. Pieksämättömyyden tilalle kun ei kuitenkaan tullut mitään - suurin osa meistä kun ei ole ei ole neuvokkaita, nopeasti reagoivia ja tehokkaasti verbaalisesti tilanteen hoitavia.

Ainoa tapa siis on olla auktoriteetti on fyysinen käsiksi käyminen. Miksi siis aikuiset eivät osaa luoda itsestään auktoriteettia ilman jonkinlaista kivikautista käytöstä? Olemmeko sittenkään niin kehittyneitä kuin luulemme.

Olen pk:ssa töissä ja voisin sanoa, että minulla on auktoriteettia. Mutta ei se ole tullut pelkästään sanallisesti, vaan kyllä niihin lapsiin pitää myös "fyysisesti käydä käsiksi" toisinaan, ei tietenkään satuttaen, mutta kyllä pitää ottaa ja pitää kädestä kiinni, pitää väkisin sylissä, istuttaa (siis nostaa lapsi) tuoliin ja sanoa, että siinä nyt hetken olet jne. ei se toki jatkuvasti tällaista ole, mutta kyllä välillä näitäkin tilanteita tulee, kun lapsi ei vain ole vastaanottavainen millekkään puheelle ja esim. riehuu, juoksee karkuun, potkii ja lyö jne. silloin on oikeus ottaa lasta kiinni ja rauhoittaa tilanne fyysisesti.

Mutta sellainen perinteinen "kurittaminen" ei kuulu toimenkuvaan, enkä ole huomannut että sellaista olisi missään välissä tarvinnutkaan, päinvastoin, kun on auktoriteettiä, niin ei tarvitse turvautua sellaisiin kepulikonsteihin.

Koska sinusta on tullut vanha. Siitä tietää tulleensa vanhaksi, kun alkaa jauhamaan noita Minun nuoruudessani lapset olivat sitä ja tätä ja tota. Ei ne ollut. Aina on lapset ja nuoret hölmöilleet.

Vierailija kirjoitti:

Nykylasten ja -nuorten kuritonta käytöstä on kummasteltu kautta maailmanhistorian.

"Me elämme rappion aikoja. Nuoret eivät enää kunnioita vanhempiaan. He ovat röyhkeitä ja kärsimättömiä. He luuhaavat jatkuvasti kapakoissa, eikä heillä ole itsehillintää."

(Hautakirjoitus Egyptistä 6000 vuoden takaa)

"Mitä on tapahtumassa meidän nuorisollemme? He eivät kunnioita vanhempia ihmisiä, he rikkovat vanhempiensa käskyjä. He eivät piittaa laista. He mellakoivat kaduilla, kiihottuneina villeistä päähänpistoista. Heidän moraalinsa on rapistunut."

(Platon)

"Nykynuoriso ei ajattele muuta kuin itseään. Heillä ei ole kunnioitusta vanhempiaan tai iäkkäämpiä ihmisiä kohtaan. He eivät malta hillitä itseään. Ja tytöt, he ovat röyhkeitä, säädyttömiä ja epänaisellisia puheessaan, käyttäytymisessään ja pukeutumisessaan."

(1000-luvulla elänyt ristiretkeilijä Peter the Hermit, eli Pietari Erakko)

Muuten hyviä, mutta noissa puhutaan nuorista. Nykyään ihan päiväkoti-ikäiset kuvittelevat olevansa maailman napoja ilman mitään rajoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykylasten ja -nuorten kuritonta käytöstä on kummasteltu kautta maailmanhistorian.

"Me elämme rappion aikoja. Nuoret eivät enää kunnioita vanhempiaan. He ovat röyhkeitä ja kärsimättömiä. He luuhaavat jatkuvasti kapakoissa, eikä heillä ole itsehillintää."

(Hautakirjoitus Egyptistä 6000 vuoden takaa)

"Mitä on tapahtumassa meidän nuorisollemme? He eivät kunnioita vanhempia ihmisiä, he rikkovat vanhempiensa käskyjä. He eivät piittaa laista. He mellakoivat kaduilla, kiihottuneina villeistä päähänpistoista. Heidän moraalinsa on rapistunut."

(Platon)

"Nykynuoriso ei ajattele muuta kuin itseään. Heillä ei ole kunnioitusta vanhempiaan tai iäkkäämpiä ihmisiä kohtaan. He eivät malta hillitä itseään. Ja tytöt, he ovat röyhkeitä, säädyttömiä ja epänaisellisia puheessaan, käyttäytymisessään ja pukeutumisessaan."

(1000-luvulla elänyt ristiretkeilijä Peter the Hermit, eli Pietari Erakko)

Muuten hyviä, mutta noissa puhutaan nuorista. Nykyään ihan päiväkoti-ikäiset kuvittelevat olevansa maailman napoja ilman mitään rajoja.

Ja mikä pahinta, niin lapset tuntuvat tietävän sen, että aikuinen ei saisi tehdä heille mitään ja osaavat käyttää tätä erittäin härkisti hyväkseen. Ei minun mielestä omassa lapsuudessani tällaista ilmiötä ollut, vaan aikuiset ihan oikeasti pelottivat meitä, emmekä uskaltaneet mitä tahansa tyhmyyksiä tämän takia lähteä tekemään.

Eikö nykyään ole poistettu kaikenlaiset tarkkailuluokat ja apukoulut ja ne oppimiskyvyttömät, oppimishaluttomat ja oppimisvaikeuksiset ovat siellä luokissa muiden oppilaiden kanssa, joiden joukossa voi olla hyvinkin fiksuja ja älykkäitä lapsia? Senhän tietää, että kun ei oppiminen kiinnosta tai suju, aletaan häiriköidä ja kun tähän opettajat eivät voi puuttua kuten ennen, muidenkaan oppiminen ei suju.

Takavuosina oli puheopetusta, tukiopetusta, tarkkiksia ja apukouluja, jonne aika nopeasti laitettiin jos ei muiden tahdissa oppinut tai tunneilla häiriköi enemmän kuin keskittyi asiaan. Ihan kunnon työtätekeviä ihmisiä niistäkin on tullut kun saivat itselleen sopivaa opetusta ja ns. fiksumpien työrauha säilyi. Ilmeisesti tuon(kin) asian myöntäminen on nykyään eriarvoistamista, vaikka fakta on että ei kaikilla ole sama äo.

Onko muuten koulussa vielä käytössä käytös- ja tarkkaavaisuusnumerot? Sehän oli kauhea häpeä ennen, jos sai käytöksestä huonon numeron.

Vierailija kirjoitti:

Onko muuten koulussa vielä käytössä käytös- ja tarkkaavaisuusnumerot? Sehän oli kauhea häpeä ennen, jos sai käytöksestä huonon numeron.

Minun aikana oli. Omani laski sen takia että en ollut aktiivinen tunnilla tai muuten sosiaalinen, vaikka olen arka ihmisenä. Käytöskin on sellainen maku ja mielipideasia, ellei se ole räikeästi hyvää tai huonoa, että en näe syytä numeroihin.

Vierailija kirjoitti:

Onko muuten koulussa vielä käytössä käytös- ja tarkkaavaisuusnumerot? Sehän oli kauhea häpeä ennen, jos sai käytöksestä huonon numeron.

Nehän vasta tuli takas. Tai ainakin käyttäytyminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko muuten koulussa vielä käytössä käytös- ja tarkkaavaisuusnumerot? Sehän oli kauhea häpeä ennen, jos sai käytöksestä huonon numeron.

Minun aikana oli. Omani laski sen takia että en ollut aktiivinen tunnilla tai muuten sosiaalinen, vaikka olen arka ihmisenä. Käytöskin on sellainen maku ja mielipideasia, ellei se ole räikeästi hyvää tai huonoa, että en näe syytä numeroihin.

No kyllä se jotain kertoo jos käytös on esim 6.

Vierailija kirjoitti:

Eikö nykyään ole poistettu kaikenlaiset tarkkailuluokat ja apukoulut ja ne oppimiskyvyttömät, oppimishaluttomat ja oppimisvaikeuksiset ovat siellä luokissa muiden oppilaiden kanssa, joiden joukossa voi olla hyvinkin fiksuja ja älykkäitä lapsia? Senhän tietää, että kun ei oppiminen kiinnosta tai suju, aletaan häiriköidä ja kun tähän opettajat eivät voi puuttua kuten ennen, muidenkaan oppiminen ei suju.

Takavuosina oli puheopetusta, tukiopetusta, tarkkiksia ja apukouluja, jonne aika nopeasti laitettiin jos ei muiden tahdissa oppinut tai tunneilla häiriköi enemmän kuin keskittyi asiaan. Ihan kunnon työtätekeviä ihmisiä niistäkin on tullut kun saivat itselleen sopivaa opetusta ja ns. fiksumpien työrauha säilyi. Ilmeisesti tuon(kin) asian myöntäminen on nykyään eriarvoistamista, vaikka fakta on että ei kaikilla ole sama äo.

Asun maassa, jossa ollaan vanhanaikaisempia. Jos meillä alkaa lapsi koulussa aukomaan päätä toistuvasti opettajalle, pääsee erityisopetukseen vaikka kesken kouluvuoden, ja sieltä ei muuten yleensä takaisin muiden pariin tulla. Muilla oppilailla on tämän johdosta huomattavasti mukavampaa koulussa. Tämä käytäntö on jo ensimmäisestä luokasta lähtien. Jos taas hommat ei muuten oikein suju, matematiikka on vaikeaa tai kirjoitus on nuolenpäitä, jätetään lapsi luokalle. Minusta siinä on viisautta, että nämä 2 ongelmaa, käytösongelmat ja oppimisvaikeudet, pidetään erillään eikä automaattisesti oleteta toisen johtuvan toisesta.