Voiko vanhemmat oikeasti olla niin sokeita etteivät "näe" oman lapsen ylipainoa?

Eivätkö lihavien lasten vanhemmat tajua, että lapsen/teinin ylipaino aiheuttaa loppuelämän mielenterveysongelmat :/ Siitä 120kg teinipojasta tulee juuri sellainen "kilttimies" mille äiti itsekkin täällä naureskelee ja pilkkaa. Vaikka kuinka poika näyttäisi ja tuntuisi normaalilta ja iloiselta niin kyllähän se tajuaa, että osa porukasta alkaa seurustelemaan, tapailee naisia, kokee ensimmäisiä seksikokemuksia mutta hän ei. 

Oikeastaan olen sitä mieltä, että ne fyysisest ongelmat ovat henkisiä pienempiä. 

Oma lapseni on luonnostaan erittäin laiha, anorektisen rajoilla. Kotona en juurikaan pane merkille hänen hoikkuuttaan mutta huomaan sen ulkona, missä on muita samanikäisiä mutta normaalipainoisia lapsia verrattavissa.

Varmaan sama pätee myös silloin, kun lapsi on ylipainoinen. Silmä tottuu pyöreyteen, mutta vasta muihin lapsiin verratessa tajuaa, että oman paino ei ole ihan normaali.

Kyllä voi!

Tuttavani poika joka oli jo vauvana "vanttera", on nyt reilu kaksikymppisenä lihava.

Edelleen käy äidin jääkaapilla päivittäin syömässä ja äidin mielestä se on vaan ihanaa.

Jääkaapissa on aina pojalle saarioisen pitsaa varalle jos ei äidin tekemä kotiruoka sattuisi maistumaan (poika ei syö keittoja).

Äiti selittää pojan kilot geeneillä, kun isäkin on lihava. Joo ehkä, itse kyllä väitän että ruokavaliollakin on vaikutusta ylipainoon.

Lähipiriissä on yksi tapaus, ala-asteikäinen tyttö, joka on silminnähden lihonut viimeisen vuoden aikana. Paino on selkeää ylipainoa ja olemus on kalpean pöhöttynyt sekä vatsassa on edessä sellainen riippuva vanne.

Tyttöä käy sääliksi, koska mieltää itsensä lihavaksi. Jännää sinänsä, että ns. "kunnolliset" vanhemmat tarjoaa ruoaksi lihapiirakoita, eineksiä ja keksejä sekä karkkeja.

Eli kyllä, vanhempi voi tulla sokeaksi lapsen lihavuudelle. Ainakin tässä tapauksessa.

Aina ei ole kyse vanhempien vastuuttomuudesta vaan terveydenhuollon ammattilaisten välinpitämättömyydestä.

Meillä kaksi lasta, toinen pitkä ja todella laiha, toinen pitkä ja roteva (lihava). Tällä lihavalla lapsella on ongelmia suoliston kanssa ja siksi olemme käyneet lääkärissä ja samalla kysyneet apuja tähän lihavuuteen. Lapsi on 148 cm ja 53 kg ja lääkärit ovat sitä mieltä että lapsi ei ole ylipainoinen. No onhan hän, vaan kun ongelmaa ei virallisesti tunnisteta.

Lapsi syö samaa ruokaa kuin muu perhe, koulussa ja iltapäiväkerhossa ruokailuun en voi puuttua. 

Olemme myös menneet toisen alan lääkärille ja esittäneet huolemme, vaan sitä ei oteta vakavissaan. En tiedä mitä tässä voi tehdä, yksityinen ei auta, julkinen ei auta, ja lapsi vain paisuu. 

En koe aiheuttavani tätä, lapsi syö kotiruokaa ja lisäksi koulussa ja ip:ssä. Ei aina tarvitse hirttää vanhempia, kyllä me välitetään.

Vierailija kirjoitti:

Huvittavaa, että ihmiset eivät tajua leivän ja pullan olevan käytännössä ihan sama asia. Kyllä kunnon ruisleipä on terveellistä! Ja paskat. Ihan yhtä lihottavaa hiilarihöttöä kuin pullat joihin ei ole mätkitty vielä lisäksi sokeria päälle. 

Syökää kunnon kotiruokaa, unohtakaa ne ruokablogien hipsterisapuskat, ja salaattia niin ei tarvitse ottaa iltanälän takia puolta pakettia leipää lisukkuineen. Siinä tulee helposti jopa tuhat kaloria ihan ekstraa.

Alkaa kyllästyttää tämä hiilarihöttövouhkaaminen, vaikka kyseessä olisi juureen ruisjauhoista tehty leipä. Ihan kuin se raukka nyt olisi saatanasta seuraava. Ja seuraavassa lauseessa huudetaan kunnon kotiruokaa ja hipsterisapuskat tulee unohtaa. Anteeksi, mikä on se kunnon kotiruoka? Väittäisin että esim kasvisruoat ovat tulleet isommin tietoisuuteen mm ruokablogien kautta ja perinteinen "kunnon kotiruoka" on pitkälti perunaan, lihaan ja makaroniin perustuvaa.

Edellämainittujen syiden lisäksi uskon kyllä "ylipainosokeuteen" - etenkin, jos lapsi ei aina ole ollut lihava. Omia lapsia ei oo, mutta esimerkkinä en itse huomannut oman mieheni ihan reipasta kertynyttä ylipainoa. Silmä tottuu, eikä sitä omaa rakasta tule verrattua muihin niin kuin sitten vaikka niitä muiden miehiä ja lapsia. Viimeistään vaa'alla todettu ylipaino toki pitäisi huomata ja myöntää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapseni on sairas. Tiedän, että hän on ylipainoinen, ja se surettaa kovasti. Muut perheessämme ovat normaalipainoisia, ja syömme terveellisesti. En voi pienentää hänen annoksiaan enää, ja meillä ei ole hänen vuoksi juuri koskaan herkkuja. Muut varmaan luulevat ettemme aikuiset välitä, ja syötämme hänelle mitä sattuu. Olen hyvin pahoillani hänen vuokseen.

Aineenvaihduntasairaus on harvinaisempi syy ylipainoon kuin liiat kalorit, mutta hyvä muistaa että sitäkin on.

Onko ihan tutkittu että hänellä on tuollainen sairaus? Ettei kyse ole siitä että syö itsekseen jossain salaa?

On tutkittu vuosia, ja häntä lääkitään jatkuvasti. Ulospäin sairaudesta näkyy vain paino, vaikka hänellä on muitakin sairaudesta johtuvia, painoa vakavampia ongelmia. Surullista on kuinka lapsi katsoo itseään peilistä ja kärsii. Arvaan, että kuulee koulussa painostaan. Minuakin katsotaan ilmeellä, että kuinka päästät lapsesi tuohon kuntoon.

Toinen lapsi kärsii myös, sillä meillä ei voi olla sipsejä, karkkia, jätskejä, limsoja tai leipomuksia oikein koskaan sillä kaikki tuo pomppaa heti lapselle kiloiksi. Ei edes vaaleaa leipää. Olisi epäreilua antaa vaan toiselle. Sen sijaan on porkkanoita, kukkakaalia, ruisleipää jne.

Mä olin lapsena(kin) ylipainoinen. Kuvista kun katson niin lihavuus on alkanut joskus tokan ja kolmannen luokan välillä. Kuudennella luokalla taas laihduin ja pysyin (suunnilleen) normaalipainoisena johonkin 16 vuotiaaksi asti. Nyt olen 35 vuotias ja ylipainoa on n.15kg. Olen tässä 16-35 vuotiaana ollut on/off laiha ja ylipainoinen.

En oikein ymmärrä että miten lihosin lapsena kun koko muu perhe oli normaalipainoisia ja äitini teki joka päivä terveellistä kotiruokaa. Karkkipäivä meillä oli joskus harvoin jolloin saimme yhden pienen pussin karkkia. Mitään keksejä, limuja, mehuja, hampurilaisia tms.meillä ei ollut koskaan! Olen usein miettinyt tätä ja ainoan syyn lihomiselleni lapsena keksin vain sen että söimme lähes aina ranskanleipää ja ilmeisesti söin sitten sitä liikaa? Ja lisäksi minulla ei koskaan ollut mitään harrastusta. Herkuttelua meillä ei lapsuudenkodissa tosiaan harrastettu oikeastaan ikinä ja muistan lapsena ajatelleeni että kun olen aikuinen niin ostan kotini kaikki kaapit täyteen herkkuja jotta voin syödä niitä koska tahansa. Suhteeni herkkuihin on edelleen usein pakonomainen.

Tiedän että vanhempani olivat vastuussa lihomisestani ja kun kerran on päässyt lihoamaan niin lihoaminen tapahtuu aina nopeampaan koska rasvasolut eivät katoa, vain kutistuvat. Olen jollain tavalla erittäin katkera vanhemmilleni että he päästivät minut lihoamaan. Yritän välttää tiettyjen tapojen siirtymistä omille lapsilleni olen opettanut syntymästä asti mm. terveelliset ruokatavat ja liikunnalliset elämäntavat. Lisäksi meillä saa herkutella silloin tällöin, herkuttelusta ei tehdä meillä mitään mörköä. En antaisi ikinä anteeksi itselleni jos päästäisin lapseni lihoamaan ylipainoiseksi, minulle itselleni ylipaino on aiheuttanut vain suurta murhetta ja harmia. Toivon että saan oman painonikin ja ajatusmaailman omasta mässäilystä kuriin koska esimerkki on varmasti se mikä kantaa eteenpäin paremmin kuin tuhat sanaa.

Lääketuote joka hidastaisi aineenvaihdunta olisi loputtomat markkinat. Puolustusvoimat ja muut ostaisivat varmasti mielellään pillereitä joilla pienennättäisiin aineenvaihduntaa reilusti. Periaatteessa energiaa tyhjästä. Miksi tälläisiä lääkkeitä sitten ole käytössä?

Eli täysin huuhaata siis. 

Kommentoin nyt lukematta kaikkia viestejä.

Usein teinipojan ylipaino ei johdu siitä mitä se syö vaan MAIDoSTA jotka juodaan hirvittäviä määriä!

Joululahjavinkki: kausikortti uimahalliin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai se on sitä itsepetosta koska eihän se ylipaino ole kenenkään muun syy kuin juuri vanhempien. Ei haluta myöntää että on epäonnistuttu jossain kohtaa.

Kuinka vanhempi voi vaikuttaa siihen, että lapsella on hevosen ruokahalu ja lapsi on kaikkiruokainen eli syö myös kasviksia ja hedelmiä mutta syö paljon? Kuinka 60-kiloinen nainen pystyy rajoittamaan 120-kiloisen teinipojan voileipien syöntiä? Poika sanoo itse ettei kärsi ylipainostaan. Lääkäri sanoi pojalle, että heti kun alkaa kärsimään niin sitten hän laittaa pojalle lähetteen ravitsemusterapeutille.

Kaiken surkeuden huippuna nyt on kyse lapsesta, jota seurattiin pienempänä alipainon vuoksi. Paino alkoi nousta kun hän parantui ruoka-aineallergioista ja voi nyt syödä mitä tahansa.

Minkä ikäinen lapsi? En ole pitänyt itseäni minään hirvittävän ankarana vanhempana, mutta ei meillä mätetä leipää ihan mielin määrin. Ehkä tietenkin vaikea valvoa isompaa lasta. Itse en laita leipää yleensä ruoan kanssa tarjolle ollenkaan, koska lapset mielellään söisi pelkkää leipää. Leipä on napostelueväänä todella lihottavaa. Sitä menee niin helposti paljon ja päälle saa vielä lastattua vaikka mitä.

16-vuotias syö iltapalaksi leipää jos niin haluaa. Ei hän syö leipää ainakaan kotona lämpimän ruoan kanssa tavallisesti koska meillä on joko näkkileipää tai sämpylöitä lähinnä kalakeiton ja sosekeittojen kanssa. Leipä muiden ruokien kanssa kuulostaa oudolta minun korvaani. Meilläpäin ei edes taideta syödä leipää muissakaan perheissä lämpimän ruoan kanssa eli kyse ei ole vain meistä.

Poika on syönyt puuroa allergiavuosinaan niin paljon, että sanoo itse nauttivansa eri leipien mauista. Ja en todellakaan ala painimaan teinin kanssa siksi että hän syö illalla leipää. Hän on muuten raitis ja hoitaa koulunsa ja harrastuksensa eli jokin leipä on pikkujuttu kokonaiskuvassa.

120 kilon ylläpito vaatii noin 4000 kalorin syömistä päivässä. Sehän on ihan järjyttävä määrä ruokaa, ei ainoastaan mitään ylimääräisiä iltavoileipiä. Kyllä vanhemmilla on mahdollisuus vaikuttaa siihen, kuinka paljon talossa on syötävää ja kuinka energiapitoista ruoka on. Tuskin 16 -vuotias itse suorittaa ruokaostoksensa. Tuossa painoluokassa jo pienetkin ruokavalion muutokset vaikuttavat positiivisesti. Teinipojalla on perheessä liian paljon valtaa, jos syömiseen puuttuminen johtaisi painimiseen. Ostakaa nyt kaupasta aluksi vähemmän ja kevyempää ruokaa. Älkääkä valmistako mitään kolmen hengen annoksia yhdelle poikalapselle. 

No kyllä noita painokäyriä välillä luetaan kuin piru raamattua. Esim. ystäväni poika, alakoululainen, sai jo pari vuotta sitten ylipainotuomion. Kumma juttu, kun ihan silmällä katsottuna lapsessa ei ole mitään ylimääräistä, vaan on hoikka poika ilman minkäänlaisia makkaroita tahi muita fyllejä. Sattuu vaan olemaan ikäisekseen pitkä, ja roteva rakenteeltaan, leveät hartiat ja sitä rataa. Aika karua, kun tämä ylipainojuttu heitetään vielä siinä lapsen kuullen ilmoille. Ymmärrän tottakai, että oikeaan ylipainoon pitää puuttua, mutta voisihan sitä käyrien lisäksi vilkaista myös sitä, miltä lapsi näyttää... 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

120kg teinillä on järkyttävä luku.

Olin teininä se koulun läski ja kiusattu poika. Painoinhan pahimmillaan 85kg 178cm pituudella.

Silloin omat vanhemmat ja isovanhemmat patistivat jatkuvasti laihduttamaan, varoittivat että kohta kasvaa "rinnat" jos et laihdu.

Vähän kaksinaismoralistista kun omat vanhemmatkin olivat paksuja ja kotoahan se herkun mättäminen oli opittu.

Samoin lohtusyöminen.

Silti paino oli sellainen, että hävetti. Liikkuminen oli raskasta.

Laihduin lukion lopussa sinne alle 75kg lukuihin, vaan en pysyvästi.

Jos minun lähtökohdat olivat vaikeat ja aikuiselämä on ollut yhtä painon jojoilua, niin minkälaisiin ongelmiin joutuukaan 120kg teini?

Kuinka silloin voi elää ja liikkua normaalisti?

Entäs jos se teini on yli 190-senttinen? Voi olla myös lihaksikas jos harrastaa vaikka punttisalia.

Painoindeksi 190 pituiselle 120 kiloa painavalle 16 -vuotiaalle lapselle on yli 33 eli huomattava ylipaino. Jos on lyhyempi, niin indeksi on tietysti korkeampi. Kyllä lihavan teinin äidillä tuntuu olevan itsellään joku vääristynyt syhde ruokaan. Kommenteissa painottuu koko ajan se, että ruokaa on oltava riittävästi ja sen pitää olla hyvänmakuista. Tuossa tilanteessa, jossa teinipoika on pian sairaalollisen lihava, pitäisi määrää ja laatuun tehdä välittömästi radikaaleja muutoksia. Ei sitä teinipoikaa voi lahjoa ruoalla. Lopputuloksena teinillä on suuria vaikeuksia aikuisena ja henkinen ja fyysinen terveys koetuksella. 

Leivänosto kannattaa nyt lopettaa ainakin vähäksi aikaa, ja täyttää jääkaappi juureksilla ja pakastin marjoilla. Selvästi poikasi on altis lihomiselle ja nyt on aidosti vikat vuodet aikaa puuttua syömistottumuksiin ja liikkumistapoihin. Nuorelle olis myös löydettävä liikunnallinen harrastus jos sellaista ei jo ole. Leivissä on valitettavasti vain vähän hyödyllistä, ja ne hyödyt eli kuidun saa jo muutamasta palasta per päivä - ja vastaava kuitumäärä täyttyy ihan porkkanalla ja puurollakin. Sit kans jos perheellä kevyttuotteita käytössä niin ne pois - niissä on höttöä ja niitä syö helposti enemmän kun "saa" syödä.  

Mä ajattelen yleisesti ottaen, että fiksu vanhempi kykenee toimimaan niin, ettei lapsen painoa tarvitse juurikaan edes ajatella. Säännölliset ruokailuajat (aamiainen, lounas, välipala, päivällinen, iltapala) ja liikkumaan kannustaminen ovat melkeinpä ainoat painoon liittyvät asiat, joihin mun käsittääkseni yleensä tarvitsee lapsen kohdalla kiinnittää huomiota. Ja niiden toivoisin olevan joka vanhemmalle itsestään selviä asioita. On mun mielestä aika toissijaista hifistelyä miettiä, kuinka rasvaista juustoa tai jugurttia lapsille tarjoaa, tai kokea huonoa omatuntoa kerran kuussa syötävistä eineslihapullista. Kunhan esim. sokeria (murot, hillo, jne) ei sentään joka ateriaan kuulu.

Meillä on tuttavaperhe, jossa 4 viidestä lapsesta on ylipainoisia, osa reilustikin. Heillä ei ole mitään ruokailuaikoja, vaan jääkaappiin on aina avoimet ovet ja esim. tikkareita lapset saavat hakea kaapista omaan tahtiin (ja hakevatkin). Lisäksi lapset katsovat melkein koko ajan tv:tä tai pelaavat tabletilla/pelikonsolilla. Myös silloin, kun olemme heillä kylässä. On ihan irvokasta, että perheessä käytetään rasvatonta maitoa; ihan kuin se jotain pelastaisi!

Meillä on kaksi nuorinta (oikeasti) vantterarakenteisia poikia ja neuvolakäyrissä pikkuisen siellä ylipainon puolella. Kukaan terveydenhoitaja ei ole kuitenkaan koskaan painosta huomauttanut, sillä sekä pituus- että painokäyrät on olleet koko ajan linjassa ja tasaisesti kasvavia. Mun mielestä on selvää, ettei kaikkien tarvitse olla samankokoisia ja samanmallisia. Kuitenkin terveyttä uhkaava ylipaino on asia, johon todellakin pitää puuttua.

Vierailija kirjoitti:

No minä olin kyllä aika hämmästynyt kun 90cm poikaa sanottiin ylipainoiseksi neuvolassa. Painoi 12kg.

Ei muuten tasan sanottu. Älä keksi tuollaista typeryyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oman lapsen lihavuus on sama kun oma lihavuus. Kielletään kaikki, keksitään tekosyitä eikä varsinkaan haluta ottaa vastuuta omista virheistään (kyllä, lapsen ylipaino on vanhemman vika). Surettaa ylipainoiset lapset, ylipainosta tulee ongelmia ennemmin tai myöhemmin. Jos ei muita ongelmia niin terveysongelmia ainakin, toki teini-ikään tullessa ylipaino voi aiheuttaa myös psyykkisiä ongelmia kuten huonoa itsetuntoa ja sosiaalisia ongelmia.

Kerro nyt konkreettisia esimerkkejä niistä virheistä! En koe mitenkään poikani kilojen olevan minun niskassani. En ole syöttänyt häntä väkisin.

Määrään voit kyllä vaikuttaa, välipaloihin, naposteluun, herkkuihin ja erityisesti ruuan laatuun.

On ihan eri syötätkö lapselle fränäreitä ja kaupan lihapullia ruskealla kastikkeella tai broileria/kalaa tomaattikastikkeessa kasviksilla. Toista voi syödä ison satsin, toista ei. Arvaatko kumpaa??

Oma tytär oli pienenä niin laiha että luut paistoivat, oli kalpea ja närppi ruokaansa, tehtiin tutkimuksia että onko jokin ravinnon imeytymishäiriä tai kurkussa jotain mikä estää syömästä jne. Ei löytynyt mitään, tyttö kävi koulua puolikkaan leipäpalan ja maitolasin voimin !  Kuudennetta luokkaa edeltävänä kesänä tapahtui muutos, olimme kreikassa ja tyttö söi kuin ei olisi ennen ruokaa nähnyt. Kotona suomessa sama tahti jatkui ja olin täynnä ylpeyttä kun lapsi söi lautasen tyhjäksi ja pyysi lisää, en vain tajunnut että olimme menossa ojasta allikkoon. Nyt tyttö on 15 v ja joka suunnasta tulee noottia että lihava on ja se on jollain tavoin meidän vanhempien vika,  keskitysleirivangin lommoposket ovat  vaihtuneet kaksoisleukaan ja mahaa löytyy, silti en tahdo kieltää lastani syömästä nyt kerran syö! :(  Aamulla syö  useamman leipäpalan ja keitetyn munan  sekä juo kahvia, koulusta tultua  on yleensä juonut matkalla energiajuoman ja menee etsimään leipää tai jugurttia. Emme osta herkkuja, mutten  halua lopettaa jugurtin tai leivän ostamista yhden perheenjäsenen takia !

Tytön pikkuveli on aina syönyt normaalisti ja on myös normaalipainossa.