Lue keskustelun säännöt.
Voiko vanhemmat oikeasti olla niin sokeita etteivät "näe" oman lapsen ylipainoa?
18.09.2017 |
Kun usein törmää tähän että vanhemmat ovat tosi tuohtuneita jos neuvolassa tai koulussa on todettu että lapsi on ylipainoinen. Selitellään että se on vain vanttera tai että eihän se ole kenenkään mielestä pyöreä jne. vaikka ulkopuolinen selvästi näkee että on mahamakkaroita, paksut käsivarret ja jopa kaksoisleukaa.
Kommentit (243)
Huvittava tuo 120-kiloisen vanhempi. Täydellinen esimerkki silmänsä sulkevasta vanhemmasta. Jos kaikki nuo, mitä hän illusioi poikansa ruokavaliosta ja harrastuksista pitäisi paikkaansa, poika painaisi max 80 kg.
Poika vetää mässyä tai mättöä salaa, mutsi ei tajua mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse tiedän kyllä tosi monta, jotka ovat olleet lapsena pyöreitä ja sitten teini-iän aikana laihtuneet tai ainakin paino on "tasoittunut" pituuteen nähden. En tiedä kuin pari ihmistä jolla tuo lihavuus on säilynyt aikuisuuteen asti ja osa heistäkin on nyt lähiaikoina laihduttanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai se on sitä itsepetosta koska eihän se ylipaino ole kenenkään muun syy kuin juuri vanhempien. Ei haluta myöntää että on epäonnistuttu jossain kohtaa.
Kuinka vanhempi voi vaikuttaa siihen, että lapsella on hevosen ruokahalu ja lapsi on kaikkiruokainen eli syö myös kasviksia ja hedelmiä mutta syö paljon? Kuinka 60-kiloinen nainen pystyy rajoittamaan 120-kiloisen teinipojan voileipien syöntiä? Poika sanoo itse ettei kärsi ylipainostaan. Lääkäri sanoi pojalle, että heti kun alkaa kärsimään niin sitten hän laittaa pojalle lähetteen ravitsemusterapeutille.
Kaiken surkeuden huippuna nyt on kyse lapsesta, jota seurattiin pienempänä alipainon vuoksi. Paino alkoi nousta kun hän parantui ruoka-aineallergioista ja voi nyt syödä mitä tahansa.
Olisiko kannattanut toimia ennen kuin lapsi on 120 kg? Se, että lapsi ei koe kärsivänsä ylipainosta ei tarkoita etteikö siitä olisi terveydellistä haittaa.
Jos ihminen syö hevosenkokoisia annoksia ja lihoo, syynä on joko joku todella harvinainen aineenvaihduntaongelma tai sitten ruoka on sellaista että se ei pidä nälkää. Tästä nyt ei oikein ketään muuta voi syyttää kuin sitä joka sen ruoan kaupasta kantaa. Poika ei voi esimerkiksi mättää voileipiä jos kotona ei ole ensimmäistäkään leivänsiivua.
Jos kotona olisi alusta saakka ollut terveelliset elämäntavat poikasi ei olisi koskaan oppinut tuollaiseksi ahmijaksi. Eihän sille enää tietenkän kukaan muu mitään voikaan.
Kuule, pojalla olivat vauvasta lähtien niin moninaiset allergiat että ravitsemusterapeutilla on käyty vuosien aikaan kerta jos toinenkin. Ensimmäisen kymmenen vuoden aikana melkein kaikki ruoka piti leipoa ja kokata itse ja tein sen terveellisesti. Ainakin ravitsemusterapeutin mielestä ruoka on ollut terveellistä.
Nythän tilanne on ollut niin, että poika on käynyt koulua ja hänelle ei ole ollut kotona lämpimän välipalanlaittajaa. Sille en voi mitään että hän on tullut nälissään.
On kumma jos hedelmiä, kasviksia, juureksia sekä vähärasvaisia laihoja ja kalaa sisältävää ruokaa haukutaan huonoksi. Meillä ei ole esim. kertaakaan käytetty riisiä mihinkään sen jälkeen kun poika alkoi kestämään ohraa. Teen karjalanpiirakat ohrapiirakoina ja meillä syödään ohrauunipuuroa. Jos on epäterveellistä niin kerropa terveellisempiä vaihtoehtoja.
Ei ole muissakaan perheissä mitenkään outoa jos teinipojat syövät vähintään yhtä paljon kuin isänsä.
No ei kyllä meillä syö teini isänsä verran ruokaa, ei ihme kun painaakin vanhempiensa yhteenlasketun painon...
Vierailija kirjoitti:
Huvittavaa, että ihmiset eivät tajua leivän ja pullan olevan käytännössä ihan sama asia. Kyllä kunnon ruisleipä on terveellistä! Ja paskat. Ihan yhtä lihottavaa hiilarihöttöä kuin pullat joihin ei ole mätkitty vielä lisäksi sokeria päälle.
Syökää kunnon kotiruokaa, unohtakaa ne ruokablogien hipsterisapuskat, ja salaattia niin ei tarvitse ottaa iltanälän takia puolta pakettia leipää lisukkuineen. Siinä tulee helposti jopa tuhat kaloria ihan ekstraa.
Eikö se karppaaminen ole menneen talven lumia?
Oletko kuullut, että muun muassa Helsingin Sanomien Ruokatorstain kasvisreseptit julkaistaan keittokirjana? Suomessa on myyty jo monta vuosikymmentä muutenkin kasviskeittokirjoja. Kasvisruoasta ja flexaamisesta on tullut valtavirtaa Suomessa, ainakin kaupungistuneilla alueilla. Minä olen ollut tyytyväinen Ruokatorstain resepteihin ja aion ostaa kirjan koska se vie vähemmän tilaa kuin printit. Hipsteriksi en varmaan kelpaa ikäni vuoksi. T. Flexaaja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai se on sitä itsepetosta koska eihän se ylipaino ole kenenkään muun syy kuin juuri vanhempien. Ei haluta myöntää että on epäonnistuttu jossain kohtaa.
Kuinka vanhempi voi vaikuttaa siihen, että lapsella on hevosen ruokahalu ja lapsi on kaikkiruokainen eli syö myös kasviksia ja hedelmiä mutta syö paljon? Kuinka 60-kiloinen nainen pystyy rajoittamaan 120-kiloisen teinipojan voileipien syöntiä? Poika sanoo itse ettei kärsi ylipainostaan. Lääkäri sanoi pojalle, että heti kun alkaa kärsimään niin sitten hän laittaa pojalle lähetteen ravitsemusterapeutille.
Kaiken surkeuden huippuna nyt on kyse lapsesta, jota seurattiin pienempänä alipainon vuoksi. Paino alkoi nousta kun hän parantui ruoka-aineallergioista ja voi nyt syödä mitä tahansa.
Olisiko kannattanut toimia ennen kuin lapsi on 120 kg? Se, että lapsi ei koe kärsivänsä ylipainosta ei tarkoita etteikö siitä olisi terveydellistä haittaa.
Jos ihminen syö hevosenkokoisia annoksia ja lihoo, syynä on joko joku todella harvinainen aineenvaihduntaongelma tai sitten ruoka on sellaista että se ei pidä nälkää. Tästä nyt ei oikein ketään muuta voi syyttää kuin sitä joka sen ruoan kaupasta kantaa. Poika ei voi esimerkiksi mättää voileipiä jos kotona ei ole ensimmäistäkään leivänsiivua.
Jos kotona olisi alusta saakka ollut terveelliset elämäntavat poikasi ei olisi koskaan oppinut tuollaiseksi ahmijaksi. Eihän sille enää tietenkän kukaan muu mitään voikaan.
Kuule, pojalla olivat vauvasta lähtien niin moninaiset allergiat että ravitsemusterapeutilla on käyty vuosien aikaan kerta jos toinenkin. Ensimmäisen kymmenen vuoden aikana melkein kaikki ruoka piti leipoa ja kokata itse ja tein sen terveellisesti. Ainakin ravitsemusterapeutin mielestä ruoka on ollut terveellistä.
Nythän tilanne on ollut niin, että poika on käynyt koulua ja hänelle ei ole ollut kotona lämpimän välipalanlaittajaa. Sille en voi mitään että hän on tullut nälissään.
On kumma jos hedelmiä, kasviksia, juureksia sekä vähärasvaisia laihoja ja kalaa sisältävää ruokaa haukutaan huonoksi. Meillä ei ole esim. kertaakaan käytetty riisiä mihinkään sen jälkeen kun poika alkoi kestämään ohraa. Teen karjalanpiirakat ohrapiirakoina ja meillä syödään ohrauunipuuroa. Jos on epäterveellistä niin kerropa terveellisempiä vaihtoehtoja.
Ei ole muissakaan perheissä mitenkään outoa jos teinipojat syövät vähintään yhtä paljon kuin isänsä.
No ei kyllä meillä syö teini isänsä verran ruokaa, ei ihme kun painaakin vanhempiensa yhteenlasketun painon...
Meillä syö koska on jo nyt isäänsä pitempi. On kuulemma ihan normaali ilmiö kasvuikäisellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei taida tuo 120-kiloinen poika enää pelata jääkiekkoa? Onko jääkiekkoharrastuksen lopettamisen jälkeen jäänyt mahdollisesti päälle ne jääkiekkoilijan ruoka-annokset? Urheilevat ja kasvavat teinit voivat syödä järkyttäviä määriä ruokaa lihomatta, mutta kun urheilu loppuu, niin pitäisi älytä säätää myös niitä syömisiä ettei käy niin kuin Jutilalle.
En suostu hetkeäkään uskomaan, että 16-vuotias poika olisi onnellinen siitä, että hän painaa 120 kiloa. Voi olla, ettei hän ole siitä masentunut tai suruissaan, mutta ei tuo mikään ilonkaan aihe ole. Usein lihavat ihmiset peittävät sen surunsa ja häpeänsä vitsailun ja pelleilyn alle. Sisimmässään he tuntevat jotain ihan muuta.
Kaverin 2-vuotias lapsi oli kauhistuttavan lihava eikä kumpikaan vanhempi nähnyt tilannetta.
Äidilä ylipainoa oli 20 kiloa ja isällä 40.
Lapsi söi ison aikuisen annoksia ruokaa ja vetäisi jälkiruoaksi valtavan banaanin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Surullinen ketju. Nyt vanhempia syyllistetään jo siitäkin kun lapsi ylipainoinen. Se kun ei todellakaan ole ainakaan niissä perheissä jotka minä tunnen, vanhempien vika vaan kyse on selkeästi siitä että lapselle sitä painoa kertyy todella helposti. Ihan varmasti ruoka on hyvää, vai miten muuten toinen sisarus on langanlaiha ja toinen ylipainoinen. Eihän sitä lasta voi kieltämään syömästä, jos on nälkä.
Meidän perhe on hoikkaa, lapset suorastaan laihoja. Silti syövät kuin hevoset,en ole ikinä kieltänyt syömästä jos on nälkä. Eivät silti liho, ovat perineet minun geenit, aikuisiällä mittani on 170/52. Mutta silti musta tuntuu tosi pahalta lukea näitä vanhempien syyllistämisiä. Fakta on että toisille kertyy paljon helpommin painoa kuin toisille, vaikka syömismäärät olis täsmälleen samat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut koko ketjua, mutta itsekin olin alipainoinen lapsena ja silloin lapsen mieleen tallentuu, että pitää syödä paljon jotta paino nousee. Lapsi kasvaa siihen ja oppii siihen. Sitten on hieman vaikeampi oppia normaalipainon saavutettuaan, että nyt ei pidäkään enää ottaa toista annosta eikä syödä vatsaa täyteen niin kuin ennen. Vatsa haluaa ja tarvitsee edelleen sen täyden olon, samoin aivot, muutoin on nälkä.
Anteeksi kuinka? Mistä ihmeestä lapsen mieleen tallentuu, että pitää syödä paljon jotta paino nousee, elleivät vanhemmat aivopese lasta? Meidän lapsi oli myös lapsena hoikka ja neuvolassakin höpöttivät öljylisästä. Minä annoin lapsen olla tikkulaiha, koska hän kuitenkin söi hyvn ja monipuolisesti, enkä lähtenyt mihinkään pakkosyöttämiseen. Murrosiässä paino korjaantui normaalipainon puolelle ihan itsestään. Ikinä en ole pakottanut lasta syömään enkä myöskään kieltänyt syömästä, jos hänellä on ollut nälkä. Herkkujen syömisen hän on osannut rajoittaa ihan itse, kun en ole niitä tuputtanut enkä myöskään rajoittanut.
Jotkut pystyvät luonnostaan syömään enemmän kuin toiset ja pysyvät silti laihoina luikkuina. Turha näillekään kasata mitään paineita, että pakko lihottaa. Viimeistään keski-iän hidastuva aineenvaihdunta kyllä korjaa nämäkin sinne normaalin painon puolelle.
Sama! Vanhin tyttöni oli hyvin laiha lapsi, ala-asteen lopulla, kun pituutta alkoi tulla nopeammin, selvästi alipainoinen. Kouluterkka "määräsi" ravintoterapeutille. Pidettiin päiväkirjaa syömisistä, ja mua huvitti, kun pikkuvihkosen rivit eivät meinanneet riittää, sillä tyttöhän söi kuin pieni hevonen.
Ravintoterapeutti totesi, että todella hyvin ja monipuolisesti syö, mutta eipä haittaa, vaikka söisi välipalaksi hedelmien ja ruisleivän sijaan rasvaisia lihapiirakoita, ja herkutella saisi enemmänkin karkkipäivän lisäksi.
Mä en ollut uskoa korviani. En ruvennut muuttamaan lapsen ruokavaliota epäterveelliseksi, vaikka ravintoterapeutti sitä suositteli.
Nyt tyttö on normaalipainoinen nuori nainen, joka syö edelleen terveellisesti. Onneksi en lähtenyt tuputtamaan lihapiirakoita ja jäätelöä joka päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minusta tuntuu, että omalle lapselleen on aina jotenkin sokea. Ei näe metsää välttämättä puilta.
Veljelläni on lapsi, joka on kuukautta omaani vanhempi. Samaa sukupuolta. Nyt ovat ekalla ja veljeni lapsi painoi kesän alussa +36kg ja omani painaa 20kg. Pituudessa ei juuri eroa ole. Omani on todella hoikka, mutta syö hyvin ja liikkuu paljon.
Oman huomioni mukaan tämä veljeni poika liikkuu olemattomasti (ja onko ihme, kun on kömpelö/iso) ja ruoka-annokset on isommat kuin minulla 170/64kg liikkuvalla naisella ja lapsi napostelee ruokien välissä koko ajan. Uskon, että käsitys normaalista annoskoosta on monella lihavan lapsen vanhemmalla täysin hämärtynyt; lapselle riittää pääruokaa n. lapsen nyrkin kokoinen annos,. Lisäksi salaatit ja leipä. Ja kaikki huuhdotaan veljeni perheessä alas tietty limukalla tai mehulla.
Jep.
Kerran poikani ollessa n.4v ja 15kg oltiin uimassa. Sinne tuli neuvolan kannustamana äiti lapsineen. Äiti kertoi, että neuvolassa oli sanottu hänen poikansa olevan aivan liian lihava ja siksi olivat ajatelleet aloittaa uimisen. Ilmoitti omansa painoksi 30kg. Saman pituinen oma lapseni painoi silloin 15kg. Se on puolet enemmän samoille luille painoa. Tämä toinen äiti vielä ihmetteli, etteikö minun laihaan lapseeni oltu neuvolassa puututtu. No ei oltu.
Onhan se melko karmaisevaa katsoa ala-asteikäisiä lapsia, joilla on isompi maha kuin minulla. Ja leuan alla roikkuu jo pehmeä rasvapussi.
Ja sinä paheksut kun lapsi tulee uimaan eli paino-ongelmalle yritetään tehdä jotain? Juuri sinunkaltaistesi kylien vuoksi lapset, teinit ja aikuisetkin ylipainoiset eivät halua käydä uimahallissa kytättävinä ja arvosteltavina.
No en veikkosten paheksu; olen päinvastoin sitä mieltä, että tuonkin lapsen olisi ollut hyvä tulla pari vuotta aiemmin noihin uimahalleihin ja muihin liikuntahommiin, niin ei olisi tullut ylipaino-ongelmaa. Hitto.
Ja kyllä; toisen lapsen jälkeen mietitytti mennä uimaan, kun ei ollut ihan vielä palautunut. Aivan turhaan murehdin. Teinitytöistä ja pojista yksi kolmesta oli niin pyöreässä ja löysässä kunnossa, että kyllä siinä oli vuosien työ jo niiden pömppömahojen eteen kotonakin tehty!
Ja vieläkin jatkat vieraiden lasten kroppien haukkumista ja siinä sivussa vähän kehaiset itseäsi #humblebragging. Olisi parempi kun pitäisit suusi kiinni. Kaikilla maksavilla ihmisillä on oikeis olla uima-asussa uimahallissa. Sinne ei ole kokovaatimuksia. Sairasta tuollainen kyylääminen, milteipä pervoa!
Taisi läskillä osua hermoon, vai miksi noin pillastut? Se on ihan tosiasia, ettei sinun ja jälkikasvusi selluliitista kuoppaisia reisiä ja vatsoja tarvitse mitenkään erikseen kyylätä, ne kyllä näkyvät uimahallissa kaikille vaikkei olisi niin väliksi. Kyllähän joku lyllertävä tynnyrin mallinen 8-vuotias on todella surullinen näky uimahallissa tai missä vaan, ei siitä mihinkään pääse. Minä säälin noita lapsia.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut koko ketjua, mutta itsekin olin alipainoinen lapsena ja silloin lapsen mieleen tallentuu, että pitää syödä paljon jotta paino nousee. Lapsi kasvaa siihen ja oppii siihen. Sitten on hieman vaikeampi oppia normaalipainon saavutettuaan, että nyt ei pidäkään enää ottaa toista annosta eikä syödä vatsaa täyteen niin kuin ennen. Vatsa haluaa ja tarvitsee edelleen sen täyden olon, samoin aivot, muutoin on nälkä.
Anteeksi kuinka? Mistä ihmeestä lapsen mieleen tallentuu, että pitää syödä paljon jotta paino nousee, elleivät vanhemmat aivopese lasta? Meidän lapsi oli myös lapsena hoikka ja neuvolassakin höpöttivät öljylisästä. Minä annoin lapsen olla tikkulaiha, koska hän kuitenkin söi hyvn ja monipuolisesti, enkä lähtenyt mihinkään pakkosyöttämiseen. Murrosiässä paino korjaantui normaalipainon puolelle ihan itsestään. Ikinä en ole pakottanut lasta syömään enkä myöskään kieltänyt syömästä, jos hänellä on ollut nälkä. Herkkujen syömisen hän on osannut rajoittaa ihan itse, kun en ole niitä tuputtanut enkä myöskään rajoittanut.
Jotkut pystyvät luonnostaan syömään enemmän kuin toiset ja pysyvät silti laihoina luikkuina. Turha näillekään kasata mitään paineita, että pakko lihottaa. Viimeistään keski-iän hidastuva aineenvaihdunta kyllä korjaa nämäkin sinne normaalin painon puolelle.
Sama! Vanhin tyttöni oli hyvin laiha lapsi, ala-asteen lopulla, kun pituutta alkoi tulla nopeammin, selvästi alipainoinen. Kouluterkka "määräsi" ravintoterapeutille. Pidettiin päiväkirjaa syömisistä, ja mua huvitti, kun pikkuvihkosen rivit eivät meinanneet riittää, sillä tyttöhän söi kuin pieni hevonen.
Ravintoterapeutti totesi, että todella hyvin ja monipuolisesti syö, mutta eipä haittaa, vaikka söisi välipalaksi hedelmien ja ruisleivän sijaan rasvaisia lihapiirakoita, ja herkutella saisi enemmänkin karkkipäivän lisäksi.
Mä en ollut uskoa korviani. En ruvennut muuttamaan lapsen ruokavaliota epäterveelliseksi, vaikka ravintoterapeutti sitä suositteli.
Nyt tyttö on normaalipainoinen nuori nainen, joka syö edelleen terveellisesti. Onneksi en lähtenyt tuputtamaan lihapiirakoita ja jäätelöä joka päivä.
Mikä ihmeen ravintoterapeutti muka suosittelee syömään lihapiirakoita?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oman lapsen lihavuus on sama kun oma lihavuus. Kielletään kaikki, keksitään tekosyitä eikä varsinkaan haluta ottaa vastuuta omista virheistään (kyllä, lapsen ylipaino on vanhemman vika). Surettaa ylipainoiset lapset, ylipainosta tulee ongelmia ennemmin tai myöhemmin. Jos ei muita ongelmia niin terveysongelmia ainakin, toki teini-ikään tullessa ylipaino voi aiheuttaa myös psyykkisiä ongelmia kuten huonoa itsetuntoa ja sosiaalisia ongelmia.
Kerro nyt konkreettisia esimerkkejä niistä virheistä! En koe mitenkään poikani kilojen olevan minun niskassani. En ole syöttänyt häntä väkisin.
Oletko tarjonnut pojalle muuta kuin ruokaa? Elämyksiä, kokemuksia, harrastuksia, yhdessäoloa, onnistumisen kokemuksia...? Nautintoja, joihin ei liity ruoka?
Yleensä jos elämässä on mielekkyyttä ja intohimoja, oli se kiinnostuksen kohde sitten rumpujen soitto, dinosaurukset tai retkeily, ei jaksa eikä halua mässyttää itseään palloksi. Koska silloin ruoka on siinä asemassa missä sen kuuluu ja mielekkyys elämään tulee jostain muusta kuin päivittäisestä suklaapatukasta tai kinkkuvoileivästä.
Tunnistan tämän itsessäni. Penskana minut opetettiin siihen, että koulun/töiden jälkeen hangataan kotona ja syödään ja katsotaan telkkaria, joskus ehkä vähän hiihdetään tai kitketään kasvimaata. Vasta yli kolmekymppisenä löysin elämääni harrastusten tuottaman ilon eikä viikon kohokohta enää olekaan suklaalevy+sipsipussi sohvalla maaten tai juustosämpylä+kaakao.
Poika ei syö jatkuvasti. Ei ole koskaan syönytkään vaan on noudattanut ravitsemusterapeutin määräämää ruokailurytmiä. Poika on harrastanut pienestä pitäen muun muassa kolmen eri instrumentin soittoa, jääkiekkoa sekä perheen kesken patikoimme lomillamme Lapissa.
Olemme olleet pojan saatavilla joka ikinen päivä ja erityisesti minä olin pitkään kotona sisarusten vuoksi. Meillä ei edes ole telkkaria. Soittimia on senkin edestä enemmän ja musisoimme mielellämme spontaanisti yhdessä.
Minusta tuntuu ihan rehellisesti sanottuna inhottavalta kun maalaat minun pojastani jonkinlaisen inhottavan ja henkisesti tylsistyneen hylkiön sekä meistä jonkinlaiset lapsensa hylänneet vanhemmat. Voin vaikka vannoa, että olemme tehneet lastemme hyvinvoinnin eteen enemmän kuin moni muu. Esim. jääkiekkoon vanhemmilla kuuluivat talkootyöt ja nekin veivät oman aikansa. Siitä huolimatta meistä vanhemmista aina toinen teki niitä pojan ja joukkueen vuoksi koska se kuului asiaan.
Pakko todeta loppukaneetiksi etten kyllä tunnista kuvauksestasi omaa poikaani. Ehkä kuvailet omaasi vihasta sihisten?
Eipä ole väliä vaikka soittaisi tusinaa soitinta päivät pääksytysten ja tuubaa unissaan, sillä se nyt ei yksinkertaisesti ole liikuntaharrastus. Ja tuo jääkiekko, liekö lopettanut jo muutaman vuosi sitten kun et jo aiemmin käyttänyt tuota korttia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut koko ketjua, mutta itsekin olin alipainoinen lapsena ja silloin lapsen mieleen tallentuu, että pitää syödä paljon jotta paino nousee. Lapsi kasvaa siihen ja oppii siihen. Sitten on hieman vaikeampi oppia normaalipainon saavutettuaan, että nyt ei pidäkään enää ottaa toista annosta eikä syödä vatsaa täyteen niin kuin ennen. Vatsa haluaa ja tarvitsee edelleen sen täyden olon, samoin aivot, muutoin on nälkä.
Anteeksi kuinka? Mistä ihmeestä lapsen mieleen tallentuu, että pitää syödä paljon jotta paino nousee, elleivät vanhemmat aivopese lasta? Meidän lapsi oli myös lapsena hoikka ja neuvolassakin höpöttivät öljylisästä. Minä annoin lapsen olla tikkulaiha, koska hän kuitenkin söi hyvn ja monipuolisesti, enkä lähtenyt mihinkään pakkosyöttämiseen. Murrosiässä paino korjaantui normaalipainon puolelle ihan itsestään. Ikinä en ole pakottanut lasta syömään enkä myöskään kieltänyt syömästä, jos hänellä on ollut nälkä. Herkkujen syömisen hän on osannut rajoittaa ihan itse, kun en ole niitä tuputtanut enkä myöskään rajoittanut.
Jotkut pystyvät luonnostaan syömään enemmän kuin toiset ja pysyvät silti laihoina luikkuina. Turha näillekään kasata mitään paineita, että pakko lihottaa. Viimeistään keski-iän hidastuva aineenvaihdunta kyllä korjaa nämäkin sinne normaalin painon puolelle.
Sama! Vanhin tyttöni oli hyvin laiha lapsi, ala-asteen lopulla, kun pituutta alkoi tulla nopeammin, selvästi alipainoinen. Kouluterkka "määräsi" ravintoterapeutille. Pidettiin päiväkirjaa syömisistä, ja mua huvitti, kun pikkuvihkosen rivit eivät meinanneet riittää, sillä tyttöhän söi kuin pieni hevonen.
Ravintoterapeutti totesi, että todella hyvin ja monipuolisesti syö, mutta eipä haittaa, vaikka söisi välipalaksi hedelmien ja ruisleivän sijaan rasvaisia lihapiirakoita, ja herkutella saisi enemmänkin karkkipäivän lisäksi.
Mä en ollut uskoa korviani. En ruvennut muuttamaan lapsen ruokavaliota epäterveelliseksi, vaikka ravintoterapeutti sitä suositteli.
Nyt tyttö on normaalipainoinen nuori nainen, joka syö edelleen terveellisesti. Onneksi en lähtenyt tuputtamaan lihapiirakoita ja jäätelöä joka päivä.Mikä ihmeen ravintoterapeutti muka suosittelee syömään lihapiirakoita?!
Sellainenkin ihmeen ravintoterapeutti on olemassa. Tai oli ainakin 10 vuotta sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka olisi miten terveellistä niin silläkin lihoo jos sitä syö liikaa. Lihot vaikka porkkanoilla jos syöt niitä yli kulutuksesi. Tämä on fakta. Vaikka valmistaisit alusta loppuun omassa maassa kasvaneista aineista sen ruoan niin jos lapsi sitä syö liikaa, lapsi lihoo. Näin yksinkertaista se on
Vierailija kirjoitti:
Huvittava tuo 120-kiloisen vanhempi. Täydellinen esimerkki silmänsä sulkevasta vanhemmasta. Jos kaikki nuo, mitä hän illusioi poikansa ruokavaliosta ja harrastuksista pitäisi paikkaansa, poika painaisi max 80 kg.
Poika vetää mässyä tai mättöä salaa, mutsi ei tajua mitään.
Kyllä yläasteiän ohittaneet teinit taitavat vetää energiajuomaa ja sähkötupakkaa ringissä parranhaivenet väristen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut koko ketjua, mutta itsekin olin alipainoinen lapsena ja silloin lapsen mieleen tallentuu, että pitää syödä paljon jotta paino nousee. Lapsi kasvaa siihen ja oppii siihen. Sitten on hieman vaikeampi oppia normaalipainon saavutettuaan, että nyt ei pidäkään enää ottaa toista annosta eikä syödä vatsaa täyteen niin kuin ennen. Vatsa haluaa ja tarvitsee edelleen sen täyden olon, samoin aivot, muutoin on nälkä.
Anteeksi kuinka? Mistä ihmeestä lapsen mieleen tallentuu, että pitää syödä paljon jotta paino nousee, elleivät vanhemmat aivopese lasta? Meidän lapsi oli myös lapsena hoikka ja neuvolassakin höpöttivät öljylisästä. Minä annoin lapsen olla tikkulaiha, koska hän kuitenkin söi hyvn ja monipuolisesti, enkä lähtenyt mihinkään pakkosyöttämiseen. Murrosiässä paino korjaantui normaalipainon puolelle ihan itsestään. Ikinä en ole pakottanut lasta syömään enkä myöskään kieltänyt syömästä, jos hänellä on ollut nälkä. Herkkujen syömisen hän on osannut rajoittaa ihan itse, kun en ole niitä tuputtanut enkä myöskään rajoittanut.
Jotkut pystyvät luonnostaan syömään enemmän kuin toiset ja pysyvät silti laihoina luikkuina. Turha näillekään kasata mitään paineita, että pakko lihottaa. Viimeistään keski-iän hidastuva aineenvaihdunta kyllä korjaa nämäkin sinne normaalin painon puolelle.
Sama! Vanhin tyttöni oli hyvin laiha lapsi, ala-asteen lopulla, kun pituutta alkoi tulla nopeammin, selvästi alipainoinen. Kouluterkka "määräsi" ravintoterapeutille. Pidettiin päiväkirjaa syömisistä, ja mua huvitti, kun pikkuvihkosen rivit eivät meinanneet riittää, sillä tyttöhän söi kuin pieni hevonen.
Ravintoterapeutti totesi, että todella hyvin ja monipuolisesti syö, mutta eipä haittaa, vaikka söisi välipalaksi hedelmien ja ruisleivän sijaan rasvaisia lihapiirakoita, ja herkutella saisi enemmänkin karkkipäivän lisäksi.
Mä en ollut uskoa korviani. En ruvennut muuttamaan lapsen ruokavaliota epäterveelliseksi, vaikka ravintoterapeutti sitä suositteli.
Nyt tyttö on normaalipainoinen nuori nainen, joka syö edelleen terveellisesti. Onneksi en lähtenyt tuputtamaan lihapiirakoita ja jäätelöä joka päivä.Mikä ihmeen ravintoterapeutti muka suosittelee syömään lihapiirakoita?!
Sellainenkin ihmeen ravintoterapeutti on olemassa. Tai oli ainakin 10 vuotta sitten.
Ihan tavallinen käytäntö määrätä alipainoiselle lapselle rasvalisää muodossa tai toisessa. Joku lapsi ottaa kiltisti lusikasta rypsiöljyä ja toinen puolestaan syö mieluummin vaikka niitä kasviöljyssä paistettuja lihapiirakoita.
Koulussa työskentelevänä näen paljon selvästi ylipainoisia lapsia. Omalla 3. luokallani karkeasti arvioiden 1/4 lapsista on ylipainoisia. Kaikilla heistä on vaikeuksia selviytyä liikuntatunneista. Kävelylenkitkin ovat liian raskaita. Hölkästä puhumattakaan. En itsekään ole mikään keijukainen (normaalipainon ylärajalla mennään). Lounaalla eniten valitusta ruuasta kuulee näiltä, keillä paino huitelee korkeimmalla. Olen tätä lasten painonkehitysasiaa paljon miettinyt, kun omien lasten kohdalla se on ollut ajankohtaista. Alle kouluikäiset lapset itsellä ja tytölle painoa kertyy selvästi veljeään helpommin. Olin itsekin pullea lapsi enkä haluaisi omille lapsille samaa. Vaikka en kokenut kiusaamista tai terveys ei kärsinyt, koin kuitenkin häiritsevänä pyöreyteni. Esim. farkkujen osto oli kammottavaa ja ahdistaa hieman edelleen. Vanhempani eivät välittäneet, mutta kuitenkin kommentoivat ikävään sävyyn olomuotoani. No nyt eksyin sepostuksessani. Mutta kyllä paljon näkyy reilusti ylipainoisia lapsia koulussa tänä päivänä.
En ymmärrä, miten liikkuvan lapsen edes saa ylipainoiseksi. Sehän on selvää, että sekä ruoka-ajat että se, mitä syödään on ihan pielessä. Ruoka on runsasrasvaista ja makeaa menee muulloinkin kuin karkkipäivinä. Ihan vanhempien selkärangattomuutta. Pieni lapsi ei saa itseään lihavaksi tavallisella, terveellisellä arkiruoalla.
Lapsuuden lihavuus NELINKERTAISTAA diabetesriskin.
https://yle.fi/uutiset/3-9619126
Kuolevat nuorempina
http://www.mediuutiset.fi/uutisarkisto/lapsuuden-ylipaino-lisaa-nuorena…
Nelinkertainen riski masennukselle
Sweet chili-kastike kuuluu aasialaiseen ruokaan. Intialainen ruoka on eri asia. Siinä maustesekoitukset ja ghee ovat avainasemassa. Maustesekoituksen tekemiseen menee aikaa aluksi mutta tulos on vaivan arvoinen. Nettikaupasta exoticindia saa välillä todella hyviä tarjouksia mausteista ja useimmat niistä ovat luomua.