Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Avomiehen täysi-ikäinen poika
Rasittunut
18.09.2017 |
Avomieheni on eronnut kun hänen poikansa on ollut 9v. Poika asuu noin 15 km päässä äitinsä kanssa. Lukion loppuun saakka kävi meillä aivan säännöllisesti joka toinen viikonloppu perjantaista sunnuntaihin ja ns. Väliviikolla yhden yön. Jossain vaiheessa sanoin miehelle, että eikö tiiviistä yökyläilystä voisi vähitellen luopua, tavata poikaa tiheään, mutta puhua pojalle että kaverit on tärkeitä. Lukioaikana yhtään yötä tai viikonlopua isän kanssa poika ei jättänyt väliin. Ei kuulemma ollut mitään täkeää menoa. Koko viikonlopun poika vietti talossamme huoneessaan, ellei isän lähtenyt hänen kanssaan ulos. Poika kirjoitti keväällä ja on nyt 19- vuotias. Olen uudelleen puhunut että säännöllisestä yökyläilystä olisi hyvä luopua, kun poika noin lähelläkin asuu. Pojalle onneksi järjestyi tuttavan firmasta töitä. Nykyisin poika on aikaisten työaamujen vuoksi luopunut viikkoyökyläilystä, mutta nyt isä hakee pojan autolla joka toinen perjantai suoraan tämän töistä, koukkaa pojan kodin kautta, josta poika ottaa repun ja viettää koko viikonlopun meillä. Meillä viikonloput poika viettää sisällä ellei isä lähde pojan kanssa ulos tms. Alan olla hermostunut tähän. Mielestäni pojan pitisi jo ottaa vähän irtiottoa isästään ja olla muutakin menoa. Jos otan asian isän kanss puheeksi, meille tulee riitaa: Miehen mielestä minä rajoitan hänen ja pojan tapaamisia. Olen sanonut että en rajoita tapaamsia mutta en pidä pojan ikätasoon nähden mielekkäänä töistä hakemista joka toinen perjantai ja jotakin omaa puuhaa näinä "tapaamisviikonloppuina" pitäisi pojalla olla. Loppua tälle viikonlopputapaamisrumballe ei ole näköpiirissä. En oikeen jaksa kattoa aikuista poikaa joka ei mulle puhu ja kulkee isän kanssa tällä tavalla. Minäkö tässä se ongelma olen??
Kommentit (134)
Ei ap mielestäni tapaamisia halunnut rajoittaa, vaan toivoi että poika keksisi itsekin jotain puuhaa isänsä luona, muutakin kuin huoneessaan oleilua. Ja jonkinlaista joustavuutta paikalleen jämähtäneeseen systeemiin. Ilmeisesti äidin luona on pojan koti ja isää käy tapaamassa.. Tuskinpojan äiti tuon ikäistä poikaa töistä hakee....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, todellisuudessa sinua vit...aa se että miehesi tapaa hänen ja ex-vaimonsa lapsia ylipäänsä. Olet mustasukkainen pojalle koska silloin et olekaan se tärkein keskipiste miehellesija toivoisit että hän pyyhkisi entisen elämänsä lapsineen pois häiritsemästä sinua. Myönnä nyt rehellisesti että jotain tämän suuntaista aloituksessasi on takana.. ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä, että nyt täällä kaikki kilvan kehuvat ja puolustelevat noita nuoria, jotka viettävät kaiken vapaa-aikansa neljän seinään sisällä näytön edessä nököttäen ja pitävät sitä hyvänä asiana myös sosiaalisten suhteiden kannalta. Sitten kun nuo samat miehet eivät olekaan enää kovin nuoria vaan liki kolmikymppisiä eikä niitä sosiaalisia suhteita edelleenkään ole vapaa-ajalla lainkaan, ovatkin he syrjäytyneitä luusereita, joiden olisi pitänyt nuorempana olla enemmän menossa.
Nuorilla miehillä (ehkä naisillakin, mutta vähemmässä määrin) se on aivan oikea ja todellin riski, että seurustelukumppania tai ystäviä ei löydy enää aikuisiällä, vaan jatkuva yksinäisyys jäytää koko loppuelämän sydämessä.
Johtunee siitä, että äidit puolustelevat veteliä poikiaan. Ikävä kyllä monille on jo syrjäytymisen tie pedattu, jos opinnot eivät kiinnosta eikä mikään muukaan kuin pelaaminen. Rajansa siis sille huoneessa istumisellekin varsinkin, jos läksyjä tehdään laiskasti.
Minusta tämä keskustelu liittyy uusperhesiin ja äitipuoliin. Ap saisi ihan erilaisia vastauksia, jos yrittäisi aktivoida omaa poikaansa.
Av lyttää aina uusperheet.
Vierailija kirjoitti:
19-vuotias lukion jo päättänyt on aivan liian vanha asumaan kotona.
Aivan liian vanha... Toivottavasti et ole tosissasi. Kamalimpia on sellaiset vanhemmat, jotka ovat potkimassa lapsensa pihalla heti kun 18 vuotta tulee mittariin.
Vierailija kirjoitti:
Nyt voi olla että pojalla/miehellä...
On ihan niitä mielenkiinnonkohteita. Se että on huoneessaan, ei meinaa sitä ettei niitä ole.
Kyseessä voi olla älykkö, joka hommailee omiaan siellä huoneessaan/opiskelee.
Jos kyseessä tällainen hlö, heräilee hän seuraelämään myöhemmin, joskus :D Siihen on turha puuttua, ei johda mihinkään. Temperamentti ei sun sanomisella muutu mihinkään.
Jos kyseessä on hieltä haiseva pleikkarin pelaaja, sit on tilanne hankalampi.
Sit en osaa auttaa, parempi sillon lähteä.
Ja parempi sun lähteä ekan skenaarion tilanteessakin jos et ymmärrä, sitten et ymmärrä.
Joo, karseeta jos pojalla on omat harrastukset, joista tykkää, kuten Playstationin pelaus. Kyllä sen pitäisi kulkea kylänraitilla juomassa omatekoista kiljua Mehukatti-tonkista ja hakea juoksukaljat Sparista. Nykynuoriso on ihan pilalla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni ap ei toivonut pojan ja isän tapaamisten vähentämisestä vaan joustoa paikalleen jämähtäneeseeen systeemiin. Ja toivoi että poika isänsä luona keksisi jotain muutakin puuhaa itselleen kuin huoneessaan oleskelun. Toivottavasti pojan äiti ei tuonikäistä edestakaisin töihin kuskaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei ihme että syntyvyys on laskussa jos olette tuota mieltä. 19-vuotias lukion jo päättänyt on aivan liian vanha asumaan kotona. Ja ilmeisesti ei ole edes töissä. Ja todennäköisesti pelaa koko viikonlopun. Jos näin on, tarvitsee apua. Suhde isään on tärkeä, mutta sen täytyy jo tuon ikäisenä olla kahden aikuisen ihmissuhde, ei lapsen ja aikuisen ihmissuhde. Jos isä jatkaa tuota linjaa, poika jää todennäköisesti yksin. Oman ikäiseni (21) nuoret naiset eivät kyllä arvosta tuollaista. Oma asunto ja kyky hoitaa omat asiansa ovat tärkeitä. Siihen en ota kantaa onko äitipuolen hyvä puuttua asiaan, mutta isä on kyllä väärässä jos luulee auttavansa poikaa...
Älä höpötä typeryyksiä. Ei 19-vuotias ole vielä mikään aikuinen mies jonka pitäisi nopeasti muutta yksin asumaan ja perustaa sitten heti perhe. Näinhän se joskus 40-50-luvuilla ja sitä ennen menikin mutta onneksi se ei ole enään mikään pakollinen kuvio. Kyllä tuo poika ehtii vielä aikuistua.
Olet 21-vuotias, eli melkein lapsi itsekin (selittää tietysti musta valkoisen ajatus maailman ja " minä tiedän kaikesta kaiken " mentaliteetin ). Mieli saatta vähän avartua kun tulee elämänkokemusta lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin istuin nuorena paljon kotona. En viihtynyt ryypiskelemässä ja kylillä kuljailemassa. Ihan normaali kolmikymppinen minusta tuli.
Ehkä poika viihtyy isänsä kanssa. Isä näyttää myös viihtyvät poikansa kanssa. Ehkä pojalla on menoa joka arki-ilta ja silloin kun on äitinsä luona viikonloput. Paljoahan tuo iskä ei ole pojan elämässä sinäänsä viettänyt jos ovat vain tavanneet joka toinen viikonloppu, ehkä poika haluaa nyt "tankata" iskäaikaa, ennen kuin lähtee opiskelemaan/työelämään/perhe-elämään.
Ei tapaamisten tarvi loppua siihen kun lapsi on 18v. Sinä varmaan oisit heittänyt pojan sinä päivänä ulos, kun täytti 18v., jos teillä olisi silloin asunut. Vanhemmuus on koko elämän jatkuva juttu, eikä silloin kannata lähteä jo lapsia hankkineen miehen matkaan jos vain odottaa sitä päivää kunnes lapset eivät enää miehen luo tule.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikkien kanssa rakenneta keskustelusuhdetta.
Minun miehelläni on samaten 19 v poika. Asuimme pari vuotta saman katon alla. Poika oli toooosi hiljainen. Ei puhunut isälleenkään ellei halunnut rahaa. Ja minulta kunnei rahaa pyydellyt, niin vielä vähemmän.
Itse ruokapöydässä yritin vähän jutella. Poika oli kohtelias, mutta ei osaa keskustella. Puhuin uutisista "trump valitttiin pressaksi", "taas terroriisku", mutta vastaus oli aina "aha". Ei lukenut uutisia.
Kyllä poika lämpeni minulle, mutta kun jotain ei osaa, niin ei osaa.
No voi hyvä ihme. Nuo sun keskusteluesimerkit on kyllä hulvattomia. Uutiset ja politiikka aiheena, millä yrittää avata keskusteluyhteyttä nuoreen :DDD Juu, en kyllä yhtään ihmettele ettei onnistunut. Yksi vinkki: kannattaa ottaa selvää mistä nuori on kiinnostunut ja lähetä siltä pohjalta liikenteeseen. Niin lasten ja nuorten kuin aikuistenkin kanssa vuorovaikutukseen pätee sellainen seikka, että kun olet aidosti kiinnostunut toisesta ihmisenä ja omaat ystävälliset ja hyvät käytöstavat, niin pääset jo pitkälle.
Kyllä sen toki tiedän. Mutta vuosien varrella tuli jo puhuttua esim harrastuksista. Kyselin niistä. Lyhyet vastaukset. Ei nyt montaa vuotta niistä riitä puhetta.
Poika oli kiinnostunut pelaamisesta tietenkin. Minä olen nopeasti puhunut senkin teeman.
Ei paljoa kertonut, mitä on tehnyt. Mitäs koulussa? Ei mitään? Milloin on se ja se? En tiedä.
Ruokapöydässä minä ja mies kannateltiin keskustelua. Ei poika siihen osallistunut, vaikka osallistettiin.
Aivan tuttua. Jos yrittää kysyä, koska kirjoitukset on -> en muista. Oletko lukenut paljon -> no en. Millainen jatkokoulutuspaikka kiinnostaisi -> En tiedä. JNE. Puhu nyt tuollaisen kanssa. Kokeilin myös peliteemaa: millaisia pelejä pelaat -> strategiapelejä = peliaihe käsitelty.
Ihan tosi, jos teidän kommunikaatiotaidot on tuota luokkaa, niin miten voitte vaatia teineiltä yhtään sen parempaa? Ensinnäkin tuollainen kuulustelu tyyli johtaa kyllä ihan tasavarmasti "en tiedä" -torjuntaan. Siinä paistaa niin läpi se, että aikuista kiinnostaa kuin kilo sitä itseään. Kokemuksesta sanon sellaiset neuvot että älä tenttaa tai hölötä, älä ole liian tunkeileva. Muistele millainen itse olit tuossa iässä, silloin haluaa tulla otetuksi vakavasti aikuisena, mutta on kuitenkin vielä hyvin epävarma omasta olemisesta ja omasta persoonasta, eli siitä, kuka minä olen. Yhdessä puuhaillessa teininkin on yleensä helpompi avautua enemmän, toki täytyy muistaa että nuori on siellä viettääkseen aikaa vanhempansa kanssa, joten "nyxän" ei tarvitse joka paikkaan tunkea mukaan. Kuitenkin aina silloin tällöin on hyvä tehdä yhdessä jotakin, eihän sitä muuten tutustu! Ja se kaikkein tärkein ohje on, jos sinua ei oikeasti kiinnosta tutustua puolisosi lapseen, niin älä sitten tutustu. On todella tekopyhää aikuiselta vierittää vuorovaikutuksen ongelmat lapsen/nuoren niskaan, kun oikeasti aikuista ei kiinnosta lainkaan ja tämä asenne näkyy kaikessa aikuisen toiminnassa. Lapset eivät ole tyhmiä. He kyllä vaistoavat milloin joku ei heitä lähelleen halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näitä nuoria-kohta aikuisia kuskataan sinne ja tuonne. Niinpä he ovatkin jatkoa uusavottumien suvulle.
Vierailija kirjoitti:
Aivan tuttua. Jos yrittää kysyä, koska kirjoitukset on -> en muista. Oletko lukenut paljon -> no en. Millainen jatkokoulutuspaikka kiinnostaisi -> En tiedä. JNE. Puhu nyt tuollaisen kanssa. Kokeilin myös peliteemaa: millaisia pelejä pelaat -> strategiapelejä = peliaihe käsitelty.
Ne kirjoitusten päivämäärät näkee ylioppilaslautakunnan sivuilta. Olen itse katsonut oman lapsen päivämäärät moneen kertaan, mutta aina ne unohtuu. Ja vaikka olen paatunut helikopteriäiti, niin viime keväänä olin jotenkin onnistunut katsomaan yhden kielen päivämäärän väärin (sekoitin lyhyen ja pitkän) ja jännäsin koetta siinä vaiheessa kun se oli jo mennyt ohi. Kyllä tunsin itseni ihan idiootiksi siinä kohtaa. Mutta tuo, ettei muista päivämääriä ulkoa, on ihan ok. Sitten kun ne lähestyy, niin ei niitä voi missata.
Jatkokoulutuspaikka ei ole monellekaan selvä. Tuostakin voi jatkaa keskustelua kysymällä, onko jotain tiettyjä aloja, mitkä ei ainakaan kiinnosta? Tuo jo auttaa vähän pääsemään alkuun, kun saa jotain juttuja eliminoitua pois. Kaiken lisäksi on olemassa todella paljon mielenkiintosia töitä, joista nuoret ja aikuiset eivät ole koskaan kuulleetkaan. Se oman alan löytäminen tuossa kohtaa ei ole mikään itsestäänselvyys ja helppo juttu. Tuosta voi jatkaa keskustelua myös siihen, missä asioissa nuori on hyvä. Onko hän parempi ihmisten kanssa vai onko enempi asiantuntijatyyppiä. Onko lukija vai tekijä. Humanisti vai luonnontieteilijä.
Strategiapelit on ihan oma maailmansa. Seurasin itse loppukesästä/alkusyksystä Dota 2 The International -turnausta ja se oli valtavan mielenkiintoinen kokemus. Sattumalta kävi ilmi, että toinen suomalaisista huippupelaajista (joka sai turnauksesta itselleen pari miljoonaa dollaria) oli miehen pitkäaikaisen työkaverin poika ja se lisäsi intoa tutustua tähän ilmiöön. Itse peli oli todella monimutkainen, valittavia hahmoja oli yli 100 ja jokaisella omat heikkoutensa ja vahvuutensa. Ensimmäisistä peleistä en ymmärtänyt mitään, vauhti oli todella kova ja kaksi viiden hengen joukkuetta, hädin tuskin tajusin mitä pelissä edes yritetään. Silti pääsin tunnelmasta kiinni koska selostajat olivat ihan mahtavia ja fiiliksissä kuin Mertaranta. Parhaat pelaajat ovat ammattilaisia, treenaavat päivittäin työpäivän verran ja saavat kuukausipalkkaa. Joukkueilla on managerit ja sihteerit ja jollain joukkueilla voi olla myös psyykkinen valmentaja kuin urheilijoilla ikään. Jotkut pitävät myös fysiikastaan huolta kuin urheilijat. Isot turnaukset pelataan areenoilla, jonne kokoontuu tuhansia kiljuvia faneja katsomaan, kun heidän idolinsa pelaavat tietokoneella. Amatöörit eivät toki palkkaa saa, mutta heilläkin voi olla todella tiivis kaveriporukka joka pelaa joukkueena muitajoukkueita vastaan, treenaavat päämäärätietoisesti ja osallistuvat avoimiin turnauksiin. Jos nyt ei olisi tyytynyt siihen, että poika pelaa strategiapelejä, niin tuosta olisi todellakin riittänyt juttua pitkäksi aikaa! Toki itse peli voi olla niin monimutkainen että siitä ei monenkaan tunnin perehtymisellä oikein saa kiinni, mutta kaikki se muu mikä siihen liittyy - kaverit, yhdessä pelaaminen, turnaukset - siitä olisi varmasti riittänyt juttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteenveto:
- paha on sellainen isä, joka ei pidä huolta lapsistaan eron jälkeen.
- paha on sellainen isä, joka pitää huolta lapsistaan eron jälkeen.
Miten voi olla hyvä isä?Ei ainakaan olemalla itsekeskeinen raivopää:
-Mitä minä saan? Entä minä! Isän oikeudet! Mitä isä saa? Kuka ajattelee miehiä!Tällä kertaa pääosassa on jälkikasvu, aikuisen pojan asuminen,
eikä aina isä ja isän oikeudet.
??? Mitähän oot nauttinut? Lapsen oikeudesta ja tilanteestahan tuossa on puhuttu, ja hänen oikeudesta käydä ja asua isänsä luona, ei mistään isän oikeudesta.
Vierailija kirjoitti:
toivoisin, että poika tulis ja menis vapaammin. . Jos joku meidän aikuisten joku meno osuu pojan tapaamisviikonloppun, niin mies peruu tämä aikuisten menon. Tarkoitan että kalenterista mies laskee koska voi lähteä aikuisporukassa jonnekin, ettei osu pojan tulon kanssa päällekkäin. En ole sitä vastaan että poika on meillä, mutta tästä kalenteriviikonloppujen laskemisesta vois 19-vuotiaan kanssa jo päästää irti.
Isä haluaa olla kotona, kun poika on siellä, koska poika viettää vain 1/7 ajasta isänsä luona. Jos ottaisitte pojan teille asumaan, niin isä kyllä jättäisi kalenterin selaamisen pois aikuisporukkamenoja suunnitellessaan.
Et taida ymmärtää, että poika on miehellesi aikuisenakin tärkeä eikä vain "pakollinen velvollisuus edellisestä elämästä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuon takia en ole koskaan edes ajatellut vakavaa suhdetta puolison kanssa, jolla on lapsia. Niiden kanssa kun vanhempansa ovat "naimisissa" aina hautaan asti. Itse en jaksa katsella toisten jälkikasvua. Yksi yritti huijata, vaikka tiesi kantani. Sitten kun niitä alkoi paljastua yksi toisensa jälkeen jätin sen sian.
Vierailija kirjoitti:
Ja taas nähdään, että on muka epänormaalia jos ei halua juosta koko ajan jossain, harrastaa miljoonaa asiaa jne. Mä olen aina viihtynyt erinomaisesti yksin omassa huoneessani tai kaksin jonkun kaverin kanssa. Kavereita on aina ollut vain muutama, en viihdy isoissa porukoissa. Harrastukseni ja mielenkiinnon kohteeni ovat aina olleet sellaisia, joita harrastetaan yksin.
Ilmeisesti pitäisi olla harva se ilta jotain illanistujaisia ja lentopallotreenejä, että olisi normaali ihminen.
Mä aikanaan kuulin olevani outo, kun en opiskeluaikana ryypännyt ja rellestänyt. Jotkut väitti jopa, että jos en nyt tee noita niin teen niitä sitten keski-iän kriisissä. Tässä ollaan nyt jo reippaasti päälle 40v. enkä ole vielä ryhtynyt elämään uudelleen sitä menetettyä opiskelijaelämää. Edelleen omat valinnat tuntuu ihan hyvältä, enkä koe menettäneeni mitään, mutta eihän sitä vielä voi varmaksi sanoa. Ehkä sitten viiskymppisenä :)
Minkä takia 19vuotias ei asu omassa kämpässä, vaikka on töissäkin? Onhan tuo nyt erikoista, että aikuinen mies tulee joka toinen vkl isille yökylään.
Ainahan voit ruveta pojalle mahdollisimman tylyksi ainakin isänsä selän takana. Tuoda selkeästi esille, että et kaipaa sitä teille yhteistä elämäänne pilaamaan. Siinä on tosin riskinsä sitten, että mies valitsee poikansa ja sinä olet historiaa.
Arvaan, että tässä ketjussa on enimmäkseen ap:ta haukkuvia ja syyllistäviä kommentteja. Itselläni on hyvinkin samankaltainen kokemus miehen lapsesta. Hän vietti meillä vuosikaudet viikonloppuja varsin tiiviisti. Hänen käytöksensä minua ja velipuoltaan kohtaan oli luokattoman ilkeää. Voi, mikä valtava helpotus, kun nyt käy meillä enää harvakseltaan!
Vierailija kirjoitti:
Helppo on kivittää ap kamalaksi äitipuoleksi. Entä jos hän riittävän ulkopuolisena näkeekin tilanteen ilman vaaleanpunaisia silmälaseja ja on huolissaan pojasta? Erityisesti tuo, ettei poika edes puhu, kertoo kyllä, ettei kaikki ole kunnossa.
No miksi puhuisi noita-akalle? Ehkä on käynyt selväksi ettei tykätä.
Alue: Aihe vapaa
Johtunee siitä, että äidit puolustelevat veteliä poikiaan. Ikävä kyllä monille on jo syrjäytymisen tie pedattu, jos opinnot eivät kiinnosta eikä mikään muukaan kuin pelaaminen. Rajansa siis sille huoneessa istumisellekin varsinkin, jos läksyjä tehdään laiskasti.