Lue keskustelun säännöt.
Avomiehen täysi-ikäinen poika
Rasittunut
18.09.2017 |
Avomieheni on eronnut kun hänen poikansa on ollut 9v. Poika asuu noin 15 km päässä äitinsä kanssa. Lukion loppuun saakka kävi meillä aivan säännöllisesti joka toinen viikonloppu perjantaista sunnuntaihin ja ns. Väliviikolla yhden yön. Jossain vaiheessa sanoin miehelle, että eikö tiiviistä yökyläilystä voisi vähitellen luopua, tavata poikaa tiheään, mutta puhua pojalle että kaverit on tärkeitä. Lukioaikana yhtään yötä tai viikonlopua isän kanssa poika ei jättänyt väliin. Ei kuulemma ollut mitään täkeää menoa. Koko viikonlopun poika vietti talossamme huoneessaan, ellei isän lähtenyt hänen kanssaan ulos. Poika kirjoitti keväällä ja on nyt 19- vuotias. Olen uudelleen puhunut että säännöllisestä yökyläilystä olisi hyvä luopua, kun poika noin lähelläkin asuu. Pojalle onneksi järjestyi tuttavan firmasta töitä. Nykyisin poika on aikaisten työaamujen vuoksi luopunut viikkoyökyläilystä, mutta nyt isä hakee pojan autolla joka toinen perjantai suoraan tämän töistä, koukkaa pojan kodin kautta, josta poika ottaa repun ja viettää koko viikonlopun meillä. Meillä viikonloput poika viettää sisällä ellei isä lähde pojan kanssa ulos tms. Alan olla hermostunut tähän. Mielestäni pojan pitisi jo ottaa vähän irtiottoa isästään ja olla muutakin menoa. Jos otan asian isän kanss puheeksi, meille tulee riitaa: Miehen mielestä minä rajoitan hänen ja pojan tapaamisia. Olen sanonut että en rajoita tapaamsia mutta en pidä pojan ikätasoon nähden mielekkäänä töistä hakemista joka toinen perjantai ja jotakin omaa puuhaa näinä "tapaamisviikonloppuina" pitäisi pojalla olla. Loppua tälle viikonlopputapaamisrumballe ei ole näköpiirissä. En oikeen jaksa kattoa aikuista poikaa joka ei mulle puhu ja kulkee isän kanssa tällä tavalla. Minäkö tässä se ongelma olen??
Kommentit (134)
Mulla ei edes ole iskää, lopeta valittaminen tantta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin. Sitten on myös niitä isiä, joita ei kiinnosta lastensa tekemiset tai heidän kanssaan ajan viettäminen.
Sua taitaa tässä tilanteessa vaivata joku ihan muu asia, kuin pojan kehitystaso ja vapaa-ajan tekemiset.
Ap hyvä - oli asia niin tai näin, se ei ole sinun asiasi. Kysymys on isän ja pojan välisestä suhteesta, johon et ole osallinen. Jos isä ja poika ovat tyytyväisiä tilanteeseen, sitten se on niin.
Sama koskee teitä kaikkia isä/äitipuolia. Vaikka olisitte miten huolissanne milloin mistäkin, kasvatusvastuuta teillä ei ole toisen ihmisen lapsista.
Kaksi neuvoa: ensinnäkin on hyvä muistaa, että ne on lapsia. Lapsia ei kannata syyttää mistään tilanteesta. Ole itse aikuinen.
Ja toiseksi: Jos sinulla on ongelma nyksän lasten kanssa, puhu sille nyksälle. Älä mene kaatamaan ongelmiasi sen lapsen päälle.
Jälleen kerran - ole itse aikuinen.
Hei, mun lapsi on lähes kolekymppinen sinkku ja aika usein tulee yökylään. Tekee keikkatyötä ja usein jos on lähistöllä niin tulee sitten meille. Ei haitaa yhtään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet sikäli oikeassa, että voisi olettaa pojalla olevan muutakin sosiaalista elämää kuin vanhempansa. Tiedätkö onko hänellä enemmän menoja kavereiden kanssa silloin kun on äidillään?
Sinä voisit tietysti tehdä omia retkiä enemmän silloin, kun poika on teillä. Saisit vähän itsellesi omaa aikaa ja sitten varmasti nuo pojan yöpymiset/viikonloput teillä niin häiritsisi.
Nuuskuttelee ap:n sloggeja ja runkkailee. Sen takia tulee paikalle, kun haluaa nähdä ap:n. Opeta ap. pojulle seksinsaloja, miehistyy vähän. Aloita vaikka kostealla suikkarilla. Laukeaa ensimmäisillä kerroilla saman tien suuhusi, mutta harjoitus tekee mestarin tässäkin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nuuskuttelee ap:n sloggeja ja runkkailee. Sen takia tulee paikalle, kun haluaa nähdä ap:n. Opeta ap. pojulle seksinsaloja, miehistyy vähän. Aloita vaikka kostealla suikkarilla. Laukeaa ensimmäisillä kerroilla saman tien suuhusi, mutta harjoitus tekee mestarin tässäkin :)
Aaaawww <3
Vierailija kirjoitti:
Onko poika kehitysvammainen?
Kulkeeko hän kenties pyörätuolilla?Täysin normaali, elinvoimainen nuori aikuinen hän ei missään nimessä ole.
Täysi-ikäisellä ihmisellä on omia mielenkiinnon kohteita ja omia kavereita ja tuttavia. Opiskeleminen ja työnteko ovat loistavia asioita tämän miehen elämässä, mutta huoneeseen linnoittautuminen ja sisäänpäinkääntyneisyys viittaavat jälkeenjääneisyyteen.
Ainoa ystävä on oma isä?
Pelkäisin tuon miehen puolesta, jos olisi oma poikani.Erittäin hälyttävää, ettei nuorta miestä kiinnosta lainkaan oman kodin hankkiminen.
Voitko hakea omaishoitajan tukea, jos tuo miehesi aikuinen poika muuttaa teille hoitoon?Torjuuko hän sinut täysin, jos pyydät häntä mukaasi vaikka ostoksille? Käytkö pojan kanssa ikinä missään?
Entä järjestättekö koskaan pieniä kutsuja, joihin voisi pyytää vaikka tuon pojan äidin, muuta sukua ja työkavereita teille illallisen merkeissä?Torjuva vieras mies omassa kodissa - ei kiitos. Minä muuttaisin pois.
Mielestäni poika on mielestäni masentunut, eikä jälkeenjäänyt. Vaistoaa pahan äitipuolen ajatukset katseista yms... ei halua puhua tälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun sellainen asuu ihan ydinperheessä...
T. Väsynyt äiti
Kaverin veli oli tuollainen aikuisnyhverö. Lähti kotoa vasta, kun vanhempansa pakottivat. Muuten asuisi siellä varmasti vielä tänäkin päivänä. Tietokone ja roskaruoka kiinnostivat kavereita tai naisia enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap hyvä - oli asia niin tai näin, se ei ole sinun asiasi. Kysymys on isän ja pojan välisestä suhteesta, johon et ole osallinen. Jos isä ja poika ovat tyytyväisiä tilanteeseen, sitten se on niin.
Sama koskee teitä kaikkia isä/äitipuolia. Vaikka olisitte miten huolissanne milloin mistäkin, kasvatusvastuuta teillä ei ole toisen ihmisen lapsista.
Kaksi neuvoa: ensinnäkin on hyvä muistaa, että ne on lapsia. Lapsia ei kannata syyttää mistään tilanteesta. Ole itse aikuinen.
Ja toiseksi: Jos sinulla on ongelma nyksän lasten kanssa, puhu sille nyksälle. Älä mene kaatamaan ongelmiasi sen lapsen päälle.
Jälleen kerran - ole itse aikuinen.
Lapsi on lapsi. Nuori AIKUINEN on asia erikseen.
Itse samankaltaisessa tilanteessa, mutta "lapsella" ikää 22v. Paapotaan, koska on aikoinaan erottu ja äiti asuu toisella puolella Suomea toisen perheensä kanssa. Aikamies pelaa ja valehtelee, opinnot jäi, töitä ei hae eikä halua, mutta rahaa pitää saada kaikkeen, baariin, kaveriporukan reissuihin, kaikkiin kulutushyödykkeisiin. Ja mies maksaa, koska kokee syyllisyyttä. Tai kenties toivoo, että tilanne muuttuisi kuin itsestään, poika alkaisi osoittaa aikuistumisen merkkejä ja arvostaisi isäänsä, sen sijaan että haistattaa tälle, yh :(
Ja arvaapa vaan, tekeekö mitään kotona? Syö ja pas..koo, jättää vessan "ihanaan" kuntoon, tavarat lattioille, huone haisee mutta sitä en siivoa. Koskaan poika ei ole kotitöitä tehnyt eikä tee, kiroilee ja pelaa taas. Juo kaljat kaapista (miehen) . Yksi sana. Aikuinen. Siis oikeasti, kyseessä aikuinen. Itse muutin pois kotoa 18 vuotiaana, ja hyvät oli ja on välit porukoihin< en todellakaan vaatinut heiltä rahaa en rahoittamaan matkojani ulkomaille, ym. Kunniotusta molemmin puolin. Siksi en ymmärrä tätä uutta nuorisoa, joka loisii vanhempien lompakoilla, tekemättä mitään vastineeksi, tekemättä töitä (tämä olisi saanut työn varastosta mutta ei, kun päätti että pitää pelata. Miksi tekisi huonolal palkalla työtä, kun isältään irtoaa tonni)
Minunko siis ei pitäisi sanoa mitään, puuttua tilanteeseen, jossa suhde kärsii, kun mies maksaa omaisuuden poikansa kuluista? Jossa aikamies vain makaa tekemättä mitään, on epäkunnoittava isänsä uutta puolisoa (minua) kohtaan, jolla ei ole ollut osaa eikä arpaa eroon. Siis olisihan se kiva, että pääsisimme yhdessä mieheni kanssa matkoille, eikä tämä pistäisi rahojaan poikaansa. Ymmärtäisin, jos opiskelisi ja tätä tuettaisiin. Tai kävisi töissä, asuisi vuokralla ja tarvitsisi hieman lisärahoitusta, kun pääkaupunkiseudulla eletään. Mutta siis mielestäni suuret kulut kuussa eivät kuulu enää vanhemman maksettavaksi, kun täysi-ikäinen aikuinen loisii kotona. EIhän se ole enää mistään kotoisin.
Niin, ja jos yhteisessä taloudessa astuaan, niin ei ne uudet puolisot voi jäädä sivuun kasvatusasioista. Sehän olisi yhtä kuin ero. Minun tapauksessani alkaa ero jo häämöttää, jos asia ei muutu. Eläköön sitten kaksistaan sikolätissä, mies maksellen aikamiehen elämän ja riennot... voi sitten vanhana nauttia siitä, miten kyseinen poika vie eläkkeen jne, näitä tapauksia kun on...
Kyllä huomasi sukupuoltenväliset erot aikoinaan, kun tuli aikuistumisen kynnykselle. Tytöt ennakoivat myöhemmin tulevan oman talouden. Keräsivät astioita ja kattiloita jo valmiiksi, pyysivät myös esim. rippi- ja yo-lahjaksi vähän arvokkaampia. Pojat taas toivoivat rahaa. Lisäksi vanhemmat tuntuivat tukevan tuota rooliajattelumallia. Äidit kävivät vielä siellä poikien uudessa asunnossakin siivoamassa, pyykkäämässä ja laittamassa ruokaa. Tytöthän kyllä osaavat ja pärjäävät omillaan.
Sitten tuollaisia miehiä pitää tämän sukupolven naistenkin vielä paapoa. Välillä tulee mieleen, että vanhemmat saisivat enemmän vaatia ihan samoja asioita ja vastuunkantoa niiltä poikalapsiltaankin. Eipähän tarvitse tyytyä sitten keneen tahansa puolisoon vain siksi, että koti pysyy siistinä ja ruoka pöydässä. Väliäkö sillä, vaikkei nyt ihan niin kovin paljon rakastaisi. Kunhan joku toinen hoitaa arjen. Aina löytyy misuja, jos on tarpeeksi iso tilipussi. Syrjäytyneille ei tosin niitäkään, ellei ole samaa kategoriaa. Surkimukset yhdessä syyttämässä yhteiskuntaa omista huonoista ja tekemättömistä valinnoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko poika kehitysvammainen?
Kulkeeko hän kenties pyörätuolilla?Täysin normaali, elinvoimainen nuori aikuinen hän ei missään nimessä ole.
Täysi-ikäisellä ihmisellä on omia mielenkiinnon kohteita ja omia kavereita ja tuttavia. Opiskeleminen ja työnteko ovat loistavia asioita tämän miehen elämässä, mutta huoneeseen linnoittautuminen ja sisäänpäinkääntyneisyys viittaavat jälkeenjääneisyyteen.
Ainoa ystävä on oma isä?
Pelkäisin tuon miehen puolesta, jos olisi oma poikani.Erittäin hälyttävää, ettei nuorta miestä kiinnosta lainkaan oman kodin hankkiminen.
Voitko hakea omaishoitajan tukea, jos tuo miehesi aikuinen poika muuttaa teille hoitoon?Torjuuko hän sinut täysin, jos pyydät häntä mukaasi vaikka ostoksille? Käytkö pojan kanssa ikinä missään?
Entä järjestättekö koskaan pieniä kutsuja, joihin voisi pyytää vaikka tuon pojan äidin, muuta sukua ja työkavereita teille illallisen merkeissä?Torjuva vieras mies omassa kodissa - ei kiitos. Minä muuttaisin pois.
Mielestäni poika on mielestäni masentunut, eikä jälkeenjäänyt. Vaistoaa pahan äitipuolen ajatukset katseista yms... ei halua puhua tälle.
Amen
Meillä kaveripiirissä vanhemmat maksoivat tiettyyn pisteeseen asti esimerkiksi perusruoan ulkona syömisestä, koska päivät menivät lukusaleissa pääsykokeisiin lukiessa, eikä siinä välissä menty kotiin. Se oli kokopäivätyötä ja aivot vaativat ravintoa. Mehän luettiin! Jos ei päässyt sisään ensimmäisellä kerralla, opiskeltiin jotakin muuta tai tehtiin töitä. Luvut jatkuivat taustalla koko ajan. Vastikkeellista rahaa siitä, että pärjää myöhemmin omillaan. Osalle ostettiin asuntokin sijoitusmielessä opiskelujen ajaksi, mikäli perheellä oli rahaa.
Kyllä nuorelta aikuiselta on suorastaan velvollisuus vaatia tuota. Muuten on omillaan. Sitten voi miettiä, mikä meni pieleen kasvatuksessa. Ero ei riitä syyksi.
Osa noista pelaajapojista yrittää nähdä sen verran vaivaa pakon edessä, että löytää jonkun elättäjänaisen, jotta sama kotoa alkanut elämäntapa voi jatkua. Siinä saa sitten joku haksahtanut elättää Siwan kassan palkalla kaksi ihmistä. Elektroniikkarahaa voi yritttää pummia lisää vanhemmilta. Pelikonsoli tai nettipokeri valitettavasti vain elättävät aniharvoja.
Tuon lorvivan elämäntyylin ja pelaamisen rahoittaminen vailla toteutuneita suunnitelmia ei ole oikeanlaista rakkautta. Siinä mahdollistetaan addiktin ja hyväksikäyttäjän elämäntyyli, mikä ei lopu koskaan. Kun yksi rahahana tyrehtyy, etsitään uutta. Täsmälleen sama asia jos maksaisi ja kantaisi alkoholistille viinat kotiin tai maksaisi lapsosen huumeriippuvuuden. Voi alkaa kaivaa samoin tein omaa velkakirjaa esiin ja kaivaa hautaa. Miksi tuollaiset ryhdistäytyisivät, kun sitä ei edellytetä?
Meillä esimerkiksi vanhemmat kontrolloivat edistymistä sillä, että keskusteltiin läpi päivän opittuja asioita. Jos on osansa tehnyt, osaa varmasti selittää. Lisäksi on kivaa, kun joku on kiinnostunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhut "yökyläilystä" vaikka lapsi on käynyt toisessa kodissaan joka sattumoisin on myös sinun kotisi.
Kun erotaan niin lapsella on sen jälkeen kaksi kotia, ykköskoti jossa on valtaosan ajastaan ja sitten toinen koti jossa käy lyhempiä aikoja. Monilla nykyään kaksi kotia jossa aika vietetään puoliksi.
Koeta ymmärtää että kyse ei ole yökyläilystä vain lapsi kokee sen kodikseen.
Olet todella kylmä ihminen, satujen paha äitipuoli.
Kyllä minun mieheni lapset sanovat menevänsä "isille yökylään". Väitän, että lasten koti on aina lähivanhemman luona. Vuoroviikkolapsilla on kaksi kotia.
Olen lähiäiti, ja minun lapseni itse korjaa minua jos puhun hänen isän kodista mitenkään muuten kuin lapsen toisena kotina. Eikä ole vuoroviikkolapsi.
Ai jaa, siis pojan oma äiti haluaa omaa aikaa ja laittaa pojan isälleen.
Siis onko nyt kysymys kolmevuotiaasta vai yhdeksäntoista?
Ei kait se poika äidin kotona mitään lapsenpiikaa tarvitse, äiti voi mennä minne haluaa ja olla jopa öitäkin poissa. Tuo ikäinen poika pärjää kyllä jo yönkin yksin.
Isällä on selvästi huono omatunto erostaan ja hyvittelee poikaa.
Se on hyvä, että on hyvät välit, mutta isä on jäänyt sille asteelle, että jotenkin mielessään pitää poikaa sen ikäisenä kun erosivat, ei nää tai ei halua nähdä pojan kasvaneen.
Minulla lapsenlapsi samanikäinen ja seurustelee ja viettää öitään milloin meillä tytön kanssa tai sitten yhdessä menevät milloin mökille tai sitten tytön kotiin tai minne milloinkin.
En osaisi ajatella että kaveeraisi isänsä kanssa ainoastaan, olisin kyllä silloin huolestunut. Hyvät välit isään, mutta me vietämme omaa aikaamme omin kavereidemme kanssa ja nuoret viettävät omiensa, yhteistä aikaa silti kaikille löytyy. Mutta ei kaiken aikaa. Pojan isä siis asuu muualla, olemme eronneet.