Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Avomiehen täysi-ikäinen poika
Rasittunut
18.09.2017 |
Avomieheni on eronnut kun hänen poikansa on ollut 9v. Poika asuu noin 15 km päässä äitinsä kanssa. Lukion loppuun saakka kävi meillä aivan säännöllisesti joka toinen viikonloppu perjantaista sunnuntaihin ja ns. Väliviikolla yhden yön. Jossain vaiheessa sanoin miehelle, että eikö tiiviistä yökyläilystä voisi vähitellen luopua, tavata poikaa tiheään, mutta puhua pojalle että kaverit on tärkeitä. Lukioaikana yhtään yötä tai viikonlopua isän kanssa poika ei jättänyt väliin. Ei kuulemma ollut mitään täkeää menoa. Koko viikonlopun poika vietti talossamme huoneessaan, ellei isän lähtenyt hänen kanssaan ulos. Poika kirjoitti keväällä ja on nyt 19- vuotias. Olen uudelleen puhunut että säännöllisestä yökyläilystä olisi hyvä luopua, kun poika noin lähelläkin asuu. Pojalle onneksi järjestyi tuttavan firmasta töitä. Nykyisin poika on aikaisten työaamujen vuoksi luopunut viikkoyökyläilystä, mutta nyt isä hakee pojan autolla joka toinen perjantai suoraan tämän töistä, koukkaa pojan kodin kautta, josta poika ottaa repun ja viettää koko viikonlopun meillä. Meillä viikonloput poika viettää sisällä ellei isä lähde pojan kanssa ulos tms. Alan olla hermostunut tähän. Mielestäni pojan pitisi jo ottaa vähän irtiottoa isästään ja olla muutakin menoa. Jos otan asian isän kanss puheeksi, meille tulee riitaa: Miehen mielestä minä rajoitan hänen ja pojan tapaamisia. Olen sanonut että en rajoita tapaamsia mutta en pidä pojan ikätasoon nähden mielekkäänä töistä hakemista joka toinen perjantai ja jotakin omaa puuhaa näinä "tapaamisviikonloppuina" pitäisi pojalla olla. Loppua tälle viikonlopputapaamisrumballe ei ole näköpiirissä. En oikeen jaksa kattoa aikuista poikaa joka ei mulle puhu ja kulkee isän kanssa tällä tavalla. Minäkö tässä se ongelma olen??
Kommentit (134)
Onko poika kehitysvammainen?
Kulkeeko hän kenties pyörätuolilla?
Täysin normaali, elinvoimainen nuori aikuinen hän ei missään nimessä ole.
Täysi-ikäisellä ihmisellä on omia mielenkiinnon kohteita ja omia kavereita ja tuttavia. Opiskeleminen ja työnteko ovat loistavia asioita tämän miehen elämässä, mutta huoneeseen linnoittautuminen ja sisäänpäinkääntyneisyys viittaavat jälkeenjääneisyyteen.
Ainoa ystävä on oma isä?
Pelkäisin tuon miehen puolesta, jos olisi oma poikani.
Erittäin hälyttävää, ettei nuorta miestä kiinnosta lainkaan oman kodin hankkiminen.
Voitko hakea omaishoitajan tukea, jos tuo miehesi aikuinen poika muuttaa teille hoitoon?
Torjuuko hän sinut täysin, jos pyydät häntä mukaasi vaikka ostoksille? Käytkö pojan kanssa ikinä missään?
Entä järjestättekö koskaan pieniä kutsuja, joihin voisi pyytää vaikka tuon pojan äidin, muuta sukua ja työkavereita teille illallisen merkeissä?
Torjuva vieras mies omassa kodissa - ei kiitos. Minä muuttaisin pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt voi olla että pojalla/miehellä...
On ihan niitä mielenkiinnonkohteita. Se että on huoneessaan, ei meinaa sitä ettei niitä ole.
Kyseessä voi olla älykkö, joka hommailee omiaan siellä huoneessaan/opiskelee.
Jos kyseessä tällainen hlö, heräilee hän seuraelämään myöhemmin, joskus :D Siihen on turha puuttua, ei johda mihinkään. Temperamentti ei sun sanomisella muutu mihinkään.
Jos kyseessä on hieltä haiseva pleikkarin pelaaja, sit on tilanne hankalampi.
Sit en osaa auttaa, parempi sillon lähteä.
Ja parempi sun lähteä ekan skenaarion tilanteessakin jos et ymmärrä, sitten et ymmärrä.
Itse olet valintasi tehnyt, käytetyn mukana tulee usein näitä "muitten" pentuja.
Hienoa, että isä välittää pojastaan. Mitä se poika huoneessaan touhuaa? Meilläkin poika 17 v. on suurimmaksi osaksi koulun jälkeen huoneessaan, luurit päässä höpöttää kavereilleen. Välillä pelaavat strategia pelejä, välillä ratkovat pitkän matikan tehtäviä porukalla. Nykyisin teinit on super sosiaalisia nettimaailmassa, suljetun oven takana ei aina majailee syrjäytymisvaarassa oleva yksinäinen mamman poika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
panisin! pojasta polvi paranee.
Voisko lisää sellasen tykkään nauruhymiön tänne :D :D XDLOL
Minun tyttäreni viihtyi paljon itsekseen omassa huoneessa, hänellä kuitenkin sosiaalista elämää netissä ja jonkin verran myös reaalimaailmassa. Opiskelee, muutti opiskelupaikkakunnalle ja on saanut sieltä uusia ihmiskontakteja.
Muutama sukulaisista mainitsi että tyttäreni on syrjäytymässä kun ei ollut tyypillinen nuori. Tämä nuori on todella vahvaluonteinen ja määrätietoinen, tekee asioita joista on itse kiinnostunut, ei mene muotivirtausten mukana. Olen hänestä todella ylpeä.
Ehkä miehesi poika on samanlainen. Kaikkia ei kiinnosta ryypätä ja rällätä. Jokainen löytäköön paikkansa tästä yhteiskunnasta elää ja olla omalla tavallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinuna mä en keskittyis siihen mitä sun miehen jälkikasvu puuhailee, menee vaan turhaa energiaa, aiheutat riitoja, yms, eiköhän se jossain kohtaa hommaa mies/naisystävän ja möngi muualle hengailemaan.
Koitappa vähän itse ryhdistäytyä nyt sillä aikaa. Et kuullosta kovin lähimmäisrakkaalta. Missä sun lapset ja sukulaiset on, mene vuorostasi itse kyläilemään niille, ehkä se herättää jotain ajatuksia ja ymmärrät asiaa paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, sinä tässä ongelma olet.
Onnellisempi suhde tulee, kun et kampea itseäsi miehen ja hänen lastensa väliin. Minä en ole asettunut vaimoni ja hänen (aikuisten) lastensa väliin, eikä vaimoni asetu minun ja lasteni (13&16v) väliin.
Kaikilla menee paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennenkuin voi arvostella, pitäisi kuulla siltä miehen pojalta jotain vastauksia.
Mitä hän haluaisi, mitä suunnittelee, onko onnellinen nuori mies.
Ei jokaisesta nuoresta tule leveästihymyilevää Kanarian matkaopasta ja perhejuhlien hovinarria, joka vaihtaa seurustelukumppania joka viikko, eikä kuulukaan tulla.
Yhteenveto:
- paha on sellainen isä, joka ei pidä huolta lapsistaan eron jälkeen.
- paha on sellainen isä, joka pitää huolta lapsistaan eron jälkeen.
Miten voi olla hyvä isä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yhteenveto:
- paha on sellainen isä, joka ei pidä huolta lapsistaan eron jälkeen.
- paha on sellainen isä, joka pitää huolta lapsistaan eron jälkeen.
Miten voi olla hyvä isä?
Ei ainakaan olemalla itsekeskeinen raivopää:
-Mitä minä saan? Entä minä! Isän oikeudet! Mitä isä saa? Kuka ajattelee miehiä!
Tällä kertaa pääosassa on jälkikasvu, aikuisen pojan asuminen,
eikä aina isä ja isän oikeudet.
Mä olen 25v ja käyn vanhemmillani viikottain... En yökylässä, koska en halua, mutta aika usein joko la tai su-päivä vietetään siellä. Saunotaan ja kokataan jne. 18v siskoni asuu vielä kotona.
Kyllä se isänkin koti on ap:n miehen pojan koti. Mieti jos pojan äiti alkaisi sanoa, että nyt täytyy rajoittaa näitä yöpymisiä äidin luona? Mitä ihmettä ap?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, sinä tässä ongelma olet.
Onnellisempi suhde tulee, kun et kampea itseäsi miehen ja hänen lastensa väliin. Minä en ole asettunut vaimoni ja hänen (aikuisten) lastensa väliin, eikä vaimoni asetu minun ja lasteni (13&16v) väliin.
Kaikilla menee paremmin.
Ai, meitä on muitakin?
Olen usein av:lla kirjoittanut, että uusperhe toimii, kun molemmat kantavat vastuun omista lapsistaan, eikä yritetä leikkiä kotia. Saan alapeukkuja tästä.
Ja taas nähdään, että on muka epänormaalia jos ei halua juosta koko ajan jossain, harrastaa miljoonaa asiaa jne. Mä olen aina viihtynyt erinomaisesti yksin omassa huoneessani tai kaksin jonkun kaverin kanssa. Kavereita on aina ollut vain muutama, en viihdy isoissa porukoissa. Harrastukseni ja mielenkiinnon kohteeni ovat aina olleet sellaisia, joita harrastetaan yksin.
Ilmeisesti pitäisi olla harva se ilta jotain illanistujaisia ja lentopallotreenejä, että olisi normaali ihminen.
Minä vierailen lähes joka viikonloppu äidilläni ja olen 3-kymppinen. Samoin teki eräs toinen sukulaiseni äitinsä eläessä. Meitä molempia yhdistää se, ettei kumpikaan voi saada omaa perhettä. Muuten olemme kyllä täysin itsenäisiä, en ymmärrä miten vierailut siihen vaikuttaisivat.
Musta olisi ihanaa jos tuonikäinen viihtyisi kotona. Sinä itse olet tässä se ongelma.
toivoisin, että poika tulis ja menis vapaammin. . Jos joku meidän aikuisten joku meno osuu pojan tapaamisviikonloppun, niin mies peruu tämä aikuisten menon. Tarkoitan että kalenterista mies laskee koska voi lähteä aikuisporukassa jonnekin, ettei osu pojan tulon kanssa päällekkäin. En ole sitä vastaan että poika on meillä, mutta tästä kalenteriviikonloppujen laskemisesta vois 19-vuotiaan kanssa jo päästää irti.
On aina huoneessaan ............. joo, ei ehkä jaksa katsella Ap:n tyytymätöntä pärstää.
Alue: Aihe vapaa
Ai että,
Oma mieheni on selittänyt lapsistani nyt muutaman vuotta että, -koska ne aikuistuu. Joka toinen päivä, -miksi ne on aina kotona, -miksei ole kavereita. Minä aina olin ulkona aamusta iltaan (alkoholisti äiti) Minulla oli paljon kavereita (muttei perhettä vaan dokuhima) Hän oli mukana kauppakeikoissa eikä keskittynyt kouluun tai lukemiseen, pörräs mopolla ja joi jo 12 vuotiaasta.
Omat lapseni ovat introverttejä, kympin matikalla. Ne ei juo rantsussa muiden ikäistensä kanssa, tai juokse yötä myöten sateessa rööki huulessa. He saavat olla aina kotona, koti on turvapaikka.
Olen miettinyt miten sairasta toi oikeesti on, et mikä ihmisellä voi olla päässä vikana ettei vaan kykene ymmärtämään läheisrakkautta, yhteisöllisyyttä, miksi sä sitten olet siellä kotonasi koko ajan?
Mikset tapaa ikäsisiäsi?
Mitä sä siellä luuhaat odottamassa ja kyttäämäsäs mitä ne muut tekee?
Miten sulla on sellaseen aikaa?
Ainii, sä teet ite samaa :D
En voi ikinä tajuta näitä suppeakatseisia AIKUISIA, mitä helvettiä sinä oikein AP ajattelet?
Olen ihan aidosti kiinnostunut että mikä sinua häiritsee siinä että perhe on läsnä? Oletko sitä mieltä että hän ei kuulu teidän perheeseen? Tämä tulee ainoastaan mieleen.
Teidän parisuhde kaatuu jos sä et ala ymmärtämään tätä asiaa, meille niin kävi. Mies ei edelleenkään tajua, vaikka asuu jo eri osoitteessa. Joillakin on vana kova pää.