Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Avomiehen täysi-ikäinen poika
Rasittunut
18.09.2017 |
Avomieheni on eronnut kun hänen poikansa on ollut 9v. Poika asuu noin 15 km päässä äitinsä kanssa. Lukion loppuun saakka kävi meillä aivan säännöllisesti joka toinen viikonloppu perjantaista sunnuntaihin ja ns. Väliviikolla yhden yön. Jossain vaiheessa sanoin miehelle, että eikö tiiviistä yökyläilystä voisi vähitellen luopua, tavata poikaa tiheään, mutta puhua pojalle että kaverit on tärkeitä. Lukioaikana yhtään yötä tai viikonlopua isän kanssa poika ei jättänyt väliin. Ei kuulemma ollut mitään täkeää menoa. Koko viikonlopun poika vietti talossamme huoneessaan, ellei isän lähtenyt hänen kanssaan ulos. Poika kirjoitti keväällä ja on nyt 19- vuotias. Olen uudelleen puhunut että säännöllisestä yökyläilystä olisi hyvä luopua, kun poika noin lähelläkin asuu. Pojalle onneksi järjestyi tuttavan firmasta töitä. Nykyisin poika on aikaisten työaamujen vuoksi luopunut viikkoyökyläilystä, mutta nyt isä hakee pojan autolla joka toinen perjantai suoraan tämän töistä, koukkaa pojan kodin kautta, josta poika ottaa repun ja viettää koko viikonlopun meillä. Meillä viikonloput poika viettää sisällä ellei isä lähde pojan kanssa ulos tms. Alan olla hermostunut tähän. Mielestäni pojan pitisi jo ottaa vähän irtiottoa isästään ja olla muutakin menoa. Jos otan asian isän kanss puheeksi, meille tulee riitaa: Miehen mielestä minä rajoitan hänen ja pojan tapaamisia. Olen sanonut että en rajoita tapaamsia mutta en pidä pojan ikätasoon nähden mielekkäänä töistä hakemista joka toinen perjantai ja jotakin omaa puuhaa näinä "tapaamisviikonloppuina" pitäisi pojalla olla. Loppua tälle viikonlopputapaamisrumballe ei ole näköpiirissä. En oikeen jaksa kattoa aikuista poikaa joka ei mulle puhu ja kulkee isän kanssa tällä tavalla. Minäkö tässä se ongelma olen??
Kommentit (134)
Kauhea akka. Mun poika muutti nyt juuri opiskelupaikkakunnalle ja on 21v. On asunut viikko-viikko-systeemillä koko ajan, käynyt armeijan, viikonloput töissä ja nyt siis pääsi yliopistoon.
Jos pojan isän luona asuisi tuollainen korppikotka joka yrittäisi ajaa poikaani kotoaan pois, ex-mieheni olisi ihan takuulla heittänyt akan pihalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helppo on kivittää ap kamalaksi äitipuoleksi. Entä jos hän riittävän ulkopuolisena näkeekin tilanteen ilman vaaleanpunaisia silmälaseja ja on huolissaan pojasta? Erityisesti tuo, ettei poika edes puhu, kertoo kyllä, ettei kaikki ole kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Helppo on kivittää ap kamalaksi äitipuoleksi. Entä jos hän riittävän ulkopuolisena näkeekin tilanteen ilman vaaleanpunaisia silmälaseja ja on huolissaan pojasta? Erityisesti tuo, ettei poika edes puhu, kertoo kyllä, ettei kaikki ole kunnossa.
Miksi poika puhuisin ap: kanssa kun tämä jankuttaa ettei pojan pitäisi ravata siellä häntä ärsyttämässä?
Mitä nuori mies muuta tuolla tekisi kuin istuu huoneessaan? Menisi olohuoneen sohvalle rupattelemaan ap:n kanssa vaikka tämä käyttäytyy töykeästi?
Poika haluaa pitää yhteyttä isäänsä vaikka tuo nainen yrittää estellä ja pojan pitäisi liehitellä tuota naista? Tai pojan pitäisi istua kavereiden kanssa baarissa vaikkei halua?
Yleensä noista kilteistä pojista tulee paljon menestyneempiä miehiä kuin niistä jotka vetelehtivät kadulla kaikki illat.
Kyllä meidänkin teinipojat ovat etupäässä omissa huoneissaan, eikä heillä mitään ongelmia ole. Sosiaalinen elämä vain on siellä verkossa nykyään.
Mutta kyllä me teemme asioita, vaikka lapset ovat kotona.
Ei ihme että syntyvyys on laskussa jos olette tuota mieltä. 19-vuotias lukion jo päättänyt on aivan liian vanha asumaan kotona. Ja ilmeisesti ei ole edes töissä. Ja todennäköisesti pelaa koko viikonlopun. Jos näin on, tarvitsee apua. Suhde isään on tärkeä, mutta sen täytyy jo tuon ikäisenä olla kahden aikuisen ihmissuhde, ei lapsen ja aikuisen ihmissuhde. Jos isä jatkaa tuota linjaa, poika jää todennäköisesti yksin. Oman ikäiseni (21) nuoret naiset eivät kyllä arvosta tuollaista. Oma asunto ja kyky hoitaa omat asiansa ovat tärkeitä. Siihen en ota kantaa onko äitipuolen hyvä puuttua asiaan, mutta isä on kyllä väärässä jos luulee auttavansa poikaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kauhea akka. Mun poika muutti nyt juuri opiskelupaikkakunnalle ja on 21v. On asunut viikko-viikko-systeemillä koko ajan, käynyt armeijan, viikonloput töissä ja nyt siis pääsi yliopistoon.
Jos pojan isän luona asuisi tuollainen korppikotka joka yrittäisi ajaa poikaani kotoaan pois, ex-mieheni olisi ihan takuulla heittänyt akan pihalle.
Tuolla asenteella pilaat poikasi elämän. Sinusta on juuri tulossa sellainen tyypillinen anoppi. Katkeruus paistaa läpi...
En tiedä onko tämä aloitus tosi, mutta täytyy kyllä sanoa että sydäntä kylmää, kun ajattelee että tuollaisia ihmisiä kuin ap on olemassa. On tuntenut vuosikausia lapsen, nyt jo nuoren, eikä ole kaikkina noina vuosina viitsinyt nähdä vaivaa tutustuakseen lapseen kunnolla. Sillä se on aikuisen tehtävä rakentaa se toimiva suhde siihen lapseen tuossa tilanteessa. Ei tarvitse toiseksi äidiksi ruveta, mutta kyllä jonkinlainen ystävyys / turvallinen aikuinen -suhde täytyisi tuossa vaiheessa jo olla olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kaikkien kanssa rakenneta keskustelusuhdetta.
Minun miehelläni on samaten 19 v poika. Asuimme pari vuotta saman katon alla. Poika oli toooosi hiljainen. Ei puhunut isälleenkään ellei halunnut rahaa. Ja minulta kunnei rahaa pyydellyt, niin vielä vähemmän.
Itse ruokapöydässä yritin vähän jutella. Poika oli kohtelias, mutta ei osaa keskustella. Puhuin uutisista "trump valitttiin pressaksi", "taas terroriisku", mutta vastaus oli aina "aha". Ei lukenut uutisia.
Kyllä poika lämpeni minulle, mutta kun jotain ei osaa, niin ei osaa.
Auttaisiko tuohon puhumattomuuteen se, että ottaisi pojan mukaan yhteisiin askareisiin? Meidänkin perheessä kaikki on introverttejä ja viihtyy omissa oloissaan. Mutta me kokoonnutaan aina välillä keittiöön tekemään ruokaa yhdessä ja siinä samalla tulee juteltua. Syödessä jutellaan myös. Sitten ruuan jälkeen kaikki häipyvät taas onnellisina omiin oloihinsa.
Tuon ikäisen pitäisi jo muutenkin opetella laittamaan ruokaa, ettei ole ihan einespitsan varassa sitten joskus kun muuttaa omilleen. Pojalta voisi kysellä, mitä ruokaa haluaa syödä ja ne aineksetkin viikonlopun ruokia varten voisi hakea yhdessä kaupasta.
Viettääkö poika jotain välivuotta vai eikö aio ollenkaan lukion jälkeen opiskella? Hyvä että on päässyt nyt töihin, mutta joku koulutus olisi hyvä hankkia myös. Tästäkin luulisi löytyvän keskustelun aihetta, nuoren tulevaisuuden suunnitteleminen. Jos hän ei vielä itse tiedä mitä hän haluaisi opiskella, niin sen oman jutun löytämisessä voisi nuorta yrittää auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän kyllä ap:n huolen. Minusta tuollainen että haetaan autolla ja kuskataan joka paikkaan ei ole normaalia tuossa iässä. Isä taitaa lelliä poikaa, eikä vaadi yhtään mitään. Ymmärrän, että ap on huolissaan, jos poika ei näe kavereitaan ja niitä ei vaikuta olevan. Yleensä kaverit ovat teinille kaikki kaikessa, ja vanhempien kanssa ei voi lähteä minnekään, koska juuri silloin kaverit voivat tehdä jotakin mielenkiintoista jota ei voi jättää väliin.
Olen itsekin äitipuolen roolissa miehen aiemman liiton teinille. Olemme vasta muuttamassa yhteen ja teini asuu äitinsä kanssa. Olen kuitenkin halunnut tutustua tähän varsinkin kun tarkoitus on, että teini edelleen kyläilee ja yöpyy meidänkin luona. Syyt ovat hieman eri, mutta olen aivan **lvetin huolissani. Hän kyllä bäkee kavereita ja ryyppää sekä perjantaisin että lauantaisin. Nyt isän järjestämässä työssä, kaikki illat pelaa. Yo-kirjoitukset reputti, kun läksyt ei kiinnostaneet. Eivätkä kiinnosta vieläkään vaikka kirjoitusten uusinnat ovat juuri nyt meneillään. Ei halua opiskella, kuulemma tahtoo töihin. Haluaisi muuttaa kotoa, mutta varaa ei tietenkään ole. Silti ei tee yhtään mitään ryhdistäytyäkseen. Jätti jopa verot maksamatta ajoissa. Vanhemmilleen ei puhu mitään, minä yritän sitten saada selville mitä hän ajattelee ja jotakin onkin selvinnyt: autot, matkustelu ja oma asunto. Vanhemmilleen ei kuulemma puhu mistään. Kun ollaan kolmistaan liikkeellä, kyselen aktiivisesti ja teini kyllä vastailee mutta on melko hiljainen. Mies on itse todella ärsyyntynyt ja se myös näkyy. Teinit ei kyllä ole mitään helppoja käsitellä.
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikkien kanssa rakenneta keskustelusuhdetta.
Minun miehelläni on samaten 19 v poika. Asuimme pari vuotta saman katon alla. Poika oli toooosi hiljainen. Ei puhunut isälleenkään ellei halunnut rahaa. Ja minulta kunnei rahaa pyydellyt, niin vielä vähemmän.
Itse ruokapöydässä yritin vähän jutella. Poika oli kohtelias, mutta ei osaa keskustella. Puhuin uutisista "trump valitttiin pressaksi", "taas terroriisku", mutta vastaus oli aina "aha". Ei lukenut uutisia.
Kyllä poika lämpeni minulle, mutta kun jotain ei osaa, niin ei osaa.
No voi hyvä ihme. Nuo sun keskusteluesimerkit on kyllä hulvattomia. Uutiset ja politiikka aiheena, millä yrittää avata keskusteluyhteyttä nuoreen :DDD Juu, en kyllä yhtään ihmettele ettei onnistunut. Yksi vinkki: kannattaa ottaa selvää mistä nuori on kiinnostunut ja lähetä siltä pohjalta liikenteeseen. Niin lasten ja nuorten kuin aikuistenkin kanssa vuorovaikutukseen pätee sellainen seikka, että kun olet aidosti kiinnostunut toisesta ihmisenä ja omaat ystävälliset ja hyvät käytöstavat, niin pääset jo pitkälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikkien kanssa rakenneta keskustelusuhdetta.
Minun miehelläni on samaten 19 v poika. Asuimme pari vuotta saman katon alla. Poika oli toooosi hiljainen. Ei puhunut isälleenkään ellei halunnut rahaa. Ja minulta kunnei rahaa pyydellyt, niin vielä vähemmän.
Itse ruokapöydässä yritin vähän jutella. Poika oli kohtelias, mutta ei osaa keskustella. Puhuin uutisista "trump valitttiin pressaksi", "taas terroriisku", mutta vastaus oli aina "aha". Ei lukenut uutisia.
Kyllä poika lämpeni minulle, mutta kun jotain ei osaa, niin ei osaa.
No voi hyvä ihme. Nuo sun keskusteluesimerkit on kyllä hulvattomia. Uutiset ja politiikka aiheena, millä yrittää avata keskusteluyhteyttä nuoreen :DDD Juu, en kyllä yhtään ihmettele ettei onnistunut. Yksi vinkki: kannattaa ottaa selvää mistä nuori on kiinnostunut ja lähetä siltä pohjalta liikenteeseen. Niin lasten ja nuorten kuin aikuistenkin kanssa vuorovaikutukseen pätee sellainen seikka, että kun olet aidosti kiinnostunut toisesta ihmisenä ja omaat ystävälliset ja hyvät käytöstavat, niin pääset jo pitkälle.
Kyllä sen toki tiedän. Mutta vuosien varrella tuli jo puhuttua esim harrastuksista. Kyselin niistä. Lyhyet vastaukset. Ei nyt montaa vuotta niistä riitä puhetta.
Poika oli kiinnostunut pelaamisesta tietenkin. Minä olen nopeasti puhunut senkin teeman.
Ei paljoa kertonut, mitä on tehnyt. Mitäs koulussa? Ei mitään? Milloin on se ja se? En tiedä.
Ruokapöydässä minä ja mies kannateltiin keskustelua. Ei poika siihen osallistunut, vaikka osallistettiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikkien kanssa rakenneta keskustelusuhdetta.
Minun miehelläni on samaten 19 v poika. Asuimme pari vuotta saman katon alla. Poika oli toooosi hiljainen. Ei puhunut isälleenkään ellei halunnut rahaa. Ja minulta kunnei rahaa pyydellyt, niin vielä vähemmän.
Itse ruokapöydässä yritin vähän jutella. Poika oli kohtelias, mutta ei osaa keskustella. Puhuin uutisista "trump valitttiin pressaksi", "taas terroriisku", mutta vastaus oli aina "aha". Ei lukenut uutisia.
Kyllä poika lämpeni minulle, mutta kun jotain ei osaa, niin ei osaa.
No voi hyvä ihme. Nuo sun keskusteluesimerkit on kyllä hulvattomia. Uutiset ja politiikka aiheena, millä yrittää avata keskusteluyhteyttä nuoreen :DDD Juu, en kyllä yhtään ihmettele ettei onnistunut. Yksi vinkki: kannattaa ottaa selvää mistä nuori on kiinnostunut ja lähetä siltä pohjalta liikenteeseen. Niin lasten ja nuorten kuin aikuistenkin kanssa vuorovaikutukseen pätee sellainen seikka, että kun olet aidosti kiinnostunut toisesta ihmisenä ja omaat ystävälliset ja hyvät käytöstavat, niin pääset jo pitkälle.
Kyllä sen toki tiedän. Mutta vuosien varrella tuli jo puhuttua esim harrastuksista. Kyselin niistä. Lyhyet vastaukset. Ei nyt montaa vuotta niistä riitä puhetta.
Poika oli kiinnostunut pelaamisesta tietenkin. Minä olen nopeasti puhunut senkin teeman.
Ei paljoa kertonut, mitä on tehnyt. Mitäs koulussa? Ei mitään? Milloin on se ja se? En tiedä.
Ruokapöydässä minä ja mies kannateltiin keskustelua. Ei poika siihen osallistunut, vaikka osallistettiin.
Aivan tuttua. Jos yrittää kysyä, koska kirjoitukset on -> en muista. Oletko lukenut paljon -> no en. Millainen jatkokoulutuspaikka kiinnostaisi -> En tiedä. JNE. Puhu nyt tuollaisen kanssa. Kokeilin myös peliteemaa: millaisia pelejä pelaat -> strategiapelejä = peliaihe käsitelty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikkien kanssa rakenneta keskustelusuhdetta.
Minun miehelläni on samaten 19 v poika. Asuimme pari vuotta saman katon alla. Poika oli toooosi hiljainen. Ei puhunut isälleenkään ellei halunnut rahaa. Ja minulta kunnei rahaa pyydellyt, niin vielä vähemmän.
Itse ruokapöydässä yritin vähän jutella. Poika oli kohtelias, mutta ei osaa keskustella. Puhuin uutisista "trump valitttiin pressaksi", "taas terroriisku", mutta vastaus oli aina "aha". Ei lukenut uutisia.
Kyllä poika lämpeni minulle, mutta kun jotain ei osaa, niin ei osaa.
No voi hyvä ihme. Nuo sun keskusteluesimerkit on kyllä hulvattomia. Uutiset ja politiikka aiheena, millä yrittää avata keskusteluyhteyttä nuoreen :DDD Juu, en kyllä yhtään ihmettele ettei onnistunut. Yksi vinkki: kannattaa ottaa selvää mistä nuori on kiinnostunut ja lähetä siltä pohjalta liikenteeseen. Niin lasten ja nuorten kuin aikuistenkin kanssa vuorovaikutukseen pätee sellainen seikka, että kun olet aidosti kiinnostunut toisesta ihmisenä ja omaat ystävälliset ja hyvät käytöstavat, niin pääset jo pitkälle.
Kyllä sen toki tiedän. Mutta vuosien varrella tuli jo puhuttua esim harrastuksista. Kyselin niistä. Lyhyet vastaukset. Ei nyt montaa vuotta niistä riitä puhetta.
Poika oli kiinnostunut pelaamisesta tietenkin. Minä olen nopeasti puhunut senkin teeman.
Ei paljoa kertonut, mitä on tehnyt. Mitäs koulussa? Ei mitään? Milloin on se ja se? En tiedä.
Ruokapöydässä minä ja mies kannateltiin keskustelua. Ei poika siihen osallistunut, vaikka osallistettiin.
Aivan tuttua. Jos yrittää kysyä, koska kirjoitukset on -> en muista. Oletko lukenut paljon -> no en. Millainen jatkokoulutuspaikka kiinnostaisi -> En tiedä. JNE. Puhu nyt tuollaisen kanssa. Kokeilin myös peliteemaa: millaisia pelejä pelaat -> strategiapelejä = peliaihe käsitelty.
Just näin. Kaikki kommunikaatio on kysymyksiä omalta puolelta. Suurin osa vastauksista on on tiedä, jolla jatkokeskustelun saa torpattua tehokkaasti. Kun omat kysymykset loppuu, niin se on sitten siinä.
Kyllä se nyt on niin ikävästi että olet mustasukkainen pojalle! Luulen että aikaa riittää sinullekin enemmän kuin tarpeeksi. Kyllä se poika siitä lähtee aikanaan. Otapa seuraavaksi sellainen ettei ole aikaisempia lapsia tai tehkää yhteisiä. Ota vaikka kani! Huoh! Lapsettaako?
pölhökusti kirjoitti:
Kyllä se nyt on niin ikävästi että olet mustasukkainen pojalle! Luulen että aikaa riittää sinullekin enemmän kuin tarpeeksi. Kyllä se poika siitä lähtee aikanaan. Otapa seuraavaksi sellainen ettei ole aikaisempia lapsia tai tehkää yhteisiä. Ota vaikka kani! Huoh! Lapsettaako?
En ole tuo kirjoittaja, mutta avuttomasta teinistä huolestuminen ei tarkoita mustasukkaisuutta.
Jännä, että nyt täällä kaikki kilvan kehuvat ja puolustelevat noita nuoria, jotka viettävät kaiken vapaa-aikansa neljän seinään sisällä näytön edessä nököttäen ja pitävät sitä hyvänä asiana myös sosiaalisten suhteiden kannalta. Sitten kun nuo samat miehet eivät olekaan enää kovin nuoria vaan liki kolmikymppisiä eikä niitä sosiaalisia suhteita edelleenkään ole vapaa-ajalla lainkaan, ovatkin he syrjäytyneitä luusereita, joiden olisi pitänyt nuorempana olla enemmän menossa.
Nuorilla miehillä (ehkä naisillakin, mutta vähemmässä määrin) se on aivan oikea ja todellin riski, että seurustelukumppania tai ystäviä ei löydy enää aikuisiällä, vaan jatkuva yksinäisyys jäytää koko loppuelämän sydämessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikkien kanssa rakenneta keskustelusuhdetta.
Minun miehelläni on samaten 19 v poika. Asuimme pari vuotta saman katon alla. Poika oli toooosi hiljainen. Ei puhunut isälleenkään ellei halunnut rahaa. Ja minulta kunnei rahaa pyydellyt, niin vielä vähemmän.
Itse ruokapöydässä yritin vähän jutella. Poika oli kohtelias, mutta ei osaa keskustella. Puhuin uutisista "trump valitttiin pressaksi", "taas terroriisku", mutta vastaus oli aina "aha". Ei lukenut uutisia.
Kyllä poika lämpeni minulle, mutta kun jotain ei osaa, niin ei osaa.
No voi hyvä ihme. Nuo sun keskusteluesimerkit on kyllä hulvattomia. Uutiset ja politiikka aiheena, millä yrittää avata keskusteluyhteyttä nuoreen :DDD Juu, en kyllä yhtään ihmettele ettei onnistunut. Yksi vinkki: kannattaa ottaa selvää mistä nuori on kiinnostunut ja lähetä siltä pohjalta liikenteeseen. Niin lasten ja nuorten kuin aikuistenkin kanssa vuorovaikutukseen pätee sellainen seikka, että kun olet aidosti kiinnostunut toisesta ihmisenä ja omaat ystävälliset ja hyvät käytöstavat, niin pääset jo pitkälle.
Kyllä sen toki tiedän. Mutta vuosien varrella tuli jo puhuttua esim harrastuksista. Kyselin niistä. Lyhyet vastaukset. Ei nyt montaa vuotta niistä riitä puhetta.
Poika oli kiinnostunut pelaamisesta tietenkin. Minä olen nopeasti puhunut senkin teeman.
Ei paljoa kertonut, mitä on tehnyt. Mitäs koulussa? Ei mitään? Milloin on se ja se? En tiedä.
Ruokapöydässä minä ja mies kannateltiin keskustelua. Ei poika siihen osallistunut, vaikka osallistettiin.
Aivan tuttua. Jos yrittää kysyä, koska kirjoitukset on -> en muista. Oletko lukenut paljon -> no en. Millainen jatkokoulutuspaikka kiinnostaisi -> En tiedä. JNE. Puhu nyt tuollaisen kanssa. Kokeilin myös peliteemaa: millaisia pelejä pelaat -> strategiapelejä = peliaihe käsitelty.
Just näin. Kaikki kommunikaatio on kysymyksiä omalta puolelta. Suurin osa vastauksista on on tiedä, jolla jatkokeskustelun saa torpattua tehokkaasti. Kun omat kysymykset loppuu, niin se on sitten siinä.
Niinpä. Onneksi tai epäonneksi puhuu vanhemmilleen vielä vähemmän, eli en tiedä onko sitä ettei esim. pitäisi minusta. En arvannut että voisi puhua vielä vähemmän, mutta näköjään se on mahdollista.
Ehkä se pojan oikea äiti kaipaa myös omaa aikaa ja on tyytyväinen kun poika on välillä isällään?
Alue: Aihe vapaa
Mies taitaa kohdella poikaa kuin pienenä. Voisi päästää irti, todellakin.