Lue keskustelun säännöt.
Uskotteko, että ihmisellä on oikeasti valta päättää täysin omasta elämästään?
17.09.2017 |
Siis jos joku valittaa esimerkiksi rahapulasta, niin usein joku vetää esiin klassisen ammatinvalintakortin. Että olisi pitänyt lukea itsensä lääkäriksi niin ei tarvitsisi elää köyhyydessä.
Kommentit (289)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään ola valta päättää kaikesta. Eihän ihminen voi päättää edes omasta syntymästään. 160 cm pitkä mies ei voi päättää ryhtyvänsä maailmanluokan huippukoripalloilijaksi eikä ruma nainen Miss Universumiksi. He voivat kuitenkin päättää, onko koripalloilijan tai missin ura ainoa, mitä he elämässään haluavat. Vai voisivatko he kenties halutakin jotain sellaista, mikä heidän olisi mahdollista saavuttaa.
Valinta ei ole sama asia kuin valta päättää.
Ihminen voi päättää, mitä haluaa. Voi siis päättää haluta sellaista, mikä on mahdollista. Tietenkin voi myös päättää haluta vain sellaista, mikä ei ole mahdollista. Lapsena minä halusin lentoemännäksi. Olen kuitenkin lyhyiden vanhempien lyhyt tytär. Oli täysin oma päätökseni olla syyttämättä vanhempiani ja ilmailualaa, että minusta ei voinut tulla lentoemäntää. Ja aivan oma päätökseni halutakin sairaanhoitajaksi. Hyvin monet päätökset ovat valintoja. Menet huonekaluliikkeeseen ostamaan sohvaa. Värivaihtoehdot ovat punainen, musta ja harmaa. Päätät ostaa mustan. Se on sekä päätöksesi että valintasi. Mutta kuten ensimmäisessä lauseessa aiemmin jo sanoi, ihminen ei voi päättää kaikesta. Ei edes omasta syntymästään.
Minusta tuo on vähän tyhmää, että voi päättää, mitä haluaa. Eihän se sitten enää ole haluamista.
Ymmärrän näkemyksesi, mutta realistit yleensä päättävät haluta asioita, jotka ovat heille mahdollisia. Kaikki muu haluaminen on heille haihattelua.
Mutta eihän realistikaan siinä mitään päätä, vaan on olosuhteiden uhri.
He kuitenkin päättävät olla uhriutumatta. Ja edelleen: ihminen ei voi päättää kaikesta. Monesta asiasta kuitenkin voivat.
Mutta onhan sekin uhriutumista, jos valitsee sellaista, mitä ei halua.
Ja siis mä en ainakaan halua olla tällainen realisti-uhri. Minusta ihan hirveää aivopesua selittää, että mä haluan paskaa koska se on ainoaa, mitä voin saada.
Eihän kyse olekaan siitä, että haluaa jotain paskaa. Mä olen oikeastaan varsin tyytyväinen - näin jälkikäteen - ettei musta tullutkaan lentoemäntää. Lentoemännät saavat lentää työkseen, mutta niin minäkin saan nykyisessä ammatissani ja vieläpä paljon mukavammin kuin lentoemännät, koska lennän matkustajana. Lisäksi voin - kuten lentoemännätkin - lentää lomareissuilla. Mun tulonikin ovat nykyisin huomattavasti suuremmat kuin lentoemännillä, joten mulla on varaa tehdä paljon muutakin kuin lentää. En todellakaan osaa ajatella, että olisin päättänyt haluta jotain paskaa.
No ei, et sinä, ja se on hyvä. Sinun kirjoituksestani mä vain näin, että mun elämässä se on mennyt niin, minua on vaadittu valitsemaan asioita, joita mä pidän ihan paskana, osittain jo senkin takia, että minua on pakotettu niihin.
Kolmekymppiseksi asti mulla oli nk kiltin tytön syndrooma. Tein kuten muut halusivat. Ajattelin aina ensin muita ja sitten vasta itseäni. Kävin kuitenkin eräällä henkisen hyvinvoinnin kurssilla ja opettelin sen jälkeen sanomaan "ei". Ymmärsin silloin, että vain minä voin päättää, jatkuuko lapatossuna elämiseni vai ei. Ja jos päätän, että kiitti mulle riitti, niin sitten minun pitää alkaa toimia siten, ettei elämäni ole enää lapatossuna elämistä. Päätin ottaa riskin, että ainakin osa ihmissuhteistani katkeaa (kuten kävikin), mutta ainakin annan omalle elämälleni ja onnellisuudelleni mahdollisuuden.
Kiltin tytön syndroomalla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, mistä mä kärsin. Mä en ole ollut kiltti. Mä en vain ole saanut tehdä omia valintoja. Se oli kasvatuksessani väärin tekemistä, väärä asia, väärin haluttu, väärin toimittu. Piti tehdä äidin valintojen mukaan, kunnioittaa sillä kasvattajaansa.
Mä en ollut kiltti, mä vihasin häntä, mutta en silti uskaltanut tehdä omia valintojani. Minua ei kiinnosta, mitä muut niistä ajattelevat, mutta minä en silti voinut tehdä mitään, etten vain tekisi väärin tai pahaa kellekään omilla valinnoillani. Näin oli äiti aivopessyt minut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vittu lakatkaa jo puhumasta noista omista valinnoista!!!! Tajuatteko, että ei kaikki ihmiset täällä maapallolla SAA itse valita ja tehdä OMIA VALINTOJA!!!! Ei edes Suomessa. Paskat vanhemmat vaikuttaa siinä tosi paljon, jotka KIELTÄVÄT lapsia tekemästä OMIA VALINTOJA, ja HÄPÄISEVÄT lapsensa jo ennen kuin nämä oppivat että heillä olisi kyllä oikeus siihen!!!! Jolloin lapsi häpeää omia halujaan ja on ihan sekaisin.
Älä huuda.
Uhrin osan valitseminen on sekn valinta. Ja valintoja voi tehdä senkin jälkeen kun on 18 eikä enää vanhemmat ratkaise.
Se että joku näyttää valitsevan uhrin osan, ei sekään välttämättä ole kuitenkaan sen ihmisen oma vapaa valinta. Niin, kun asiaan vaikuttaa psykologiset tekijät, fyysiset rajoitteet jne. joita ihminen itse on harvemmin itselleen vapaaehtoisesti hankkineet. Esim. luovuttaminen voi olla opittua, jos lapsuudessa on oppinut ettei voi vaikuttaa omiin asioihinsa, niin sellaisesta ajatuksesta on hyvin vaikea päästä eroon ja sen opin lapsen päähän on istuttanut ympäristö johon lapsi ei ole voinut vaikuttaa.
Sama juttu toimii toisinpäinkin, jos et ole luovuttaja, vaan hlvetin polttavista syövereistä olet hilannut itsesi linnaan kuninkaalliseksi, niin sekään ei ole yksinomaan sinun ansiotasi, vaan ympäristö lapsuudessasi on muokannut sinusta sellaisen, että pystyty siihen, myös synnynnäiset ominaisuudet tietysti vaikuttavat asiaan, siksi kaikki lapset joita hakataan eivät ajaudu narkkareiksi, vaan osa menestyy siitä huolimatta (näin esimerkkinä) tai vaikka saisi saman mahdollisuuden päästä lääkäriksi, niin osa ei sitten kuitenkaan pääse.
Ei ihmisellä tietenkään ole täysin valta päättää. Senhän sanoo järkikin, mutta kyllä omilla valinnoillaan voi vaikuttaa elämäänsä ja paljon.
Joka päivä meillä jokaisella on kymmeniä, satoja, jopa tuhansia asioita joissa teemme valintoja ja jokaisella valinnalla on omat seurauksensa. Totta kai valintoihimme vaikuttavat suuresti asiat, joihin emme itse voi vaikuttaa kuten esim perimä ja elinympäristö.
Tässä mennään sitten mun mielestäni evoluution puolelle eli toivon mukaan, aikojen kuluessa huonon perimän omaavat karsiutuvat pois. Tosin nykyisin esim lääketieteen keinoin myös sitä huonoa perimää siirretään eteenpäin seuraaville sukupolville. Uskon kuitenkin, että ajan kuluessa se karsiutuu kaikesta huolimatta...
Tai ehkä ihmiskunta evoluution myötä jakautuu selkeästi kahdeksi, ihan omaksi lajikseen. Toiset on niitä hyvän perimän saaneita, jotka johtavat ihmiskuntaa ja ihmisyyttä eteenpäin, kehittyen - ja huonomman perimän saaneet tipahtavat lähemmäs eläimiä siinä mielessä, ettei heistä ole elämään sellaisessa maailmassa niiden vaatimusten kanssa, mitä tuolloin ihmisyydeksi käsitetään.
Tieteiskirjallisuudessa taitaa olla paljon tämän kaltaista ajattelua ja periaatteessa voisi olla hyvinkin mahdollista. Vahvat selviytyvät ja heikot karsiutuvat. Näinhän se luonnon valinta menee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään ola valta päättää kaikesta. Eihän ihminen voi päättää edes omasta syntymästään. 160 cm pitkä mies ei voi päättää ryhtyvänsä maailmanluokan huippukoripalloilijaksi eikä ruma nainen Miss Universumiksi. He voivat kuitenkin päättää, onko koripalloilijan tai missin ura ainoa, mitä he elämässään haluavat. Vai voisivatko he kenties halutakin jotain sellaista, mikä heidän olisi mahdollista saavuttaa.
Valinta ei ole sama asia kuin valta päättää.
Ihminen voi päättää, mitä haluaa. Voi siis päättää haluta sellaista, mikä on mahdollista. Tietenkin voi myös päättää haluta vain sellaista, mikä ei ole mahdollista. Lapsena minä halusin lentoemännäksi. Olen kuitenkin lyhyiden vanhempien lyhyt tytär. Oli täysin oma päätökseni olla syyttämättä vanhempiani ja ilmailualaa, että minusta ei voinut tulla lentoemäntää. Ja aivan oma päätökseni halutakin sairaanhoitajaksi. Hyvin monet päätökset ovat valintoja. Menet huonekaluliikkeeseen ostamaan sohvaa. Värivaihtoehdot ovat punainen, musta ja harmaa. Päätät ostaa mustan. Se on sekä päätöksesi että valintasi. Mutta kuten ensimmäisessä lauseessa aiemmin jo sanoi, ihminen ei voi päättää kaikesta. Ei edes omasta syntymästään.
Minusta tuo on vähän tyhmää, että voi päättää, mitä haluaa. Eihän se sitten enää ole haluamista.
Ymmärrän näkemyksesi, mutta realistit yleensä päättävät haluta asioita, jotka ovat heille mahdollisia. Kaikki muu haluaminen on heille haihattelua.
Mutta eihän realistikaan siinä mitään päätä, vaan on olosuhteiden uhri.
He kuitenkin päättävät olla uhriutumatta. Ja edelleen: ihminen ei voi päättää kaikesta. Monesta asiasta kuitenkin voivat.
Mutta onhan sekin uhriutumista, jos valitsee sellaista, mitä ei halua.
Ja siis mä en ainakaan halua olla tällainen realisti-uhri. Minusta ihan hirveää aivopesua selittää, että mä haluan paskaa koska se on ainoaa, mitä voin saada.
Eihän kyse olekaan siitä, että haluaa jotain paskaa. Mä olen oikeastaan varsin tyytyväinen - näin jälkikäteen - ettei musta tullutkaan lentoemäntää. Lentoemännät saavat lentää työkseen, mutta niin minäkin saan nykyisessä ammatissani ja vieläpä paljon mukavammin kuin lentoemännät, koska lennän matkustajana. Lisäksi voin - kuten lentoemännätkin - lentää lomareissuilla. Mun tulonikin ovat nykyisin huomattavasti suuremmat kuin lentoemännillä, joten mulla on varaa tehdä paljon muutakin kuin lentää. En todellakaan osaa ajatella, että olisin päättänyt haluta jotain paskaa.
No ei, et sinä, ja se on hyvä. Sinun kirjoituksestani mä vain näin, että mun elämässä se on mennyt niin, minua on vaadittu valitsemaan asioita, joita mä pidän ihan paskana, osittain jo senkin takia, että minua on pakotettu niihin.
Kolmekymppiseksi asti mulla oli nk kiltin tytön syndrooma. Tein kuten muut halusivat. Ajattelin aina ensin muita ja sitten vasta itseäni. Kävin kuitenkin eräällä henkisen hyvinvoinnin kurssilla ja opettelin sen jälkeen sanomaan "ei". Ymmärsin silloin, että vain minä voin päättää, jatkuuko lapatossuna elämiseni vai ei. Ja jos päätän, että kiitti mulle riitti, niin sitten minun pitää alkaa toimia siten, ettei elämäni ole enää lapatossuna elämistä. Päätin ottaa riskin, että ainakin osa ihmissuhteistani katkeaa (kuten kävikin), mutta ainakin annan omalle elämälleni ja onnellisuudelleni mahdollisuuden.
Kiltin tytön syndroomalla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, mistä mä kärsin. Mä en ole ollut kiltti. Mä en vain ole saanut tehdä omia valintoja. Se oli kasvatuksessani väärin tekemistä, väärä asia, väärin haluttu, väärin toimittu. Piti tehdä äidin valintojen mukaan, kunnioittaa sillä kasvattajaansa.
Mä en ollut kiltti, mä vihasin häntä, mutta en silti uskaltanut tehdä omia valintojani. Minua ei kiinnosta, mitä muut niistä ajattelevat, mutta minä en silti voinut tehdä mitään, etten vain tekisi väärin tai pahaa kellekään omilla valinnoillani. Näin oli äiti aivopessyt minut.
Mutta koska et ole enää lapsi, sun ei tarvitse enää kysellä äitisi mielipiteitä eikä antaa äitisi päättää, mitä tulevaisuudessa teet.
Minun äitini mielessä minä en olisi kunnioittanut häntä kasvattajana, jos olisin tehnyt omia valintojani.
Hän häpäisi minun omat haluni ja tahtoni. Sillä lailla hänelle järjestyi illuusio häntä kunnioittavasta jälkeläisestä. Tai ainakin hänen ajatustensa ainutlaatuisuudesta, koska jälkikasvukin oli kaikessa samanlainen ja samaa mieltä.
Sehän oli hirveä virhe aina, kun osoittautui ero. Siitä suututtiin. Mutta selittäkää te vain, kohtalaisen normaalit vanhemmat omanneet, että te itse ihan kasvatitte itsenne niin, että te saatte tehdä omia valintoja. Omien vanhempiennen normaaliudella tai hyvyydellä ei ollut asian kanssa mitään tekemistä. Te sen teitte.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ihmisellä tietenkään ole täysin valta päättää. Senhän sanoo järkikin, mutta kyllä omilla valinnoillaan voi vaikuttaa elämäänsä ja paljon.
Joka päivä meillä jokaisella on kymmeniä, satoja, jopa tuhansia asioita joissa teemme valintoja ja jokaisella valinnalla on omat seurauksensa. Totta kai valintoihimme vaikuttavat suuresti asiat, joihin emme itse voi vaikuttaa kuten esim perimä ja elinympäristö.
Tässä mennään sitten mun mielestäni evoluution puolelle eli toivon mukaan, aikojen kuluessa huonon perimän omaavat karsiutuvat pois. Tosin nykyisin esim lääketieteen keinoin myös sitä huonoa perimää siirretään eteenpäin seuraaville sukupolville. Uskon kuitenkin, että ajan kuluessa se karsiutuu kaikesta huolimatta...
Tai ehkä ihmiskunta evoluution myötä jakautuu selkeästi kahdeksi, ihan omaksi lajikseen. Toiset on niitä hyvän perimän saaneita, jotka johtavat ihmiskuntaa ja ihmisyyttä eteenpäin, kehittyen - ja huonomman perimän saaneet tipahtavat lähemmäs eläimiä siinä mielessä, ettei heistä ole elämään sellaisessa maailmassa niiden vaatimusten kanssa, mitä tuolloin ihmisyydeksi käsitetään.
Tieteiskirjallisuudessa taitaa olla paljon tämän kaltaista ajattelua ja periaatteessa voisi olla hyvinkin mahdollista. Vahvat selviytyvät ja heikot karsiutuvat. Näinhän se luonnon valinta menee.
Luonnon kannalta heikot ja vahvat eivät ole samoja kuin sinun mielestäsi heikot ja vahvat.
Eipä nuo näytä hirvetkään kamalasti johtavan hirvikuntaa ja vievän hirvisyyttä eteenpäin, kehittyen jne.
Voi jopa käydä päinvastoinkin, ihmiskunta taantuu eikä menekkään eteenpäin, jolloin menestyneimpiä onkin ne "eläimelliset" jotka selviytyvät paremmin kurjissa oloissa luonnonarmoilla, ilman sähköä ja opetusta, vaistojensa varassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vittu lakatkaa jo puhumasta noista omista valinnoista!!!! Tajuatteko, että ei kaikki ihmiset täällä maapallolla SAA itse valita ja tehdä OMIA VALINTOJA!!!! Ei edes Suomessa. Paskat vanhemmat vaikuttaa siinä tosi paljon, jotka KIELTÄVÄT lapsia tekemästä OMIA VALINTOJA, ja HÄPÄISEVÄT lapsensa jo ennen kuin nämä oppivat että heillä olisi kyllä oikeus siihen!!!! Jolloin lapsi häpeää omia halujaan ja on ihan sekaisin.
Älä huuda.
Uhrin osan valitseminen on sekn valinta. Ja valintoja voi tehdä senkin jälkeen kun on 18 eikä enää vanhemmat ratkaise.
Se että joku näyttää valitsevan uhrin osan, ei sekään välttämättä ole kuitenkaan sen ihmisen oma vapaa valinta. Niin, kun asiaan vaikuttaa psykologiset tekijät, fyysiset rajoitteet jne. joita ihminen itse on harvemmin itselleen vapaaehtoisesti hankkineet. Esim. luovuttaminen voi olla opittua, jos lapsuudessa on oppinut ettei voi vaikuttaa omiin asioihinsa, niin sellaisesta ajatuksesta on hyvin vaikea päästä eroon ja sen opin lapsen päähän on istuttanut ympäristö johon lapsi ei ole voinut vaikuttaa.
Sama juttu toimii toisinpäinkin, jos et ole luovuttaja, vaan hlvetin polttavista syövereistä olet hilannut itsesi linnaan kuninkaalliseksi, niin sekään ei ole yksinomaan sinun ansiotasi, vaan ympäristö lapsuudessasi on muokannut sinusta sellaisen, että pystyty siihen, myös synnynnäiset ominaisuudet tietysti vaikuttavat asiaan, siksi kaikki lapset joita hakataan eivät ajaudu narkkareiksi, vaan osa menestyy siitä huolimatta (näin esimerkkinä) tai vaikka saisi saman mahdollisuuden päästä lääkäriksi, niin osa ei sitten kuitenkaan pääse.
Meitä on neljä lasta. Sama kasvuympäristö.
Meistä nousi sieltä kaksi. Lukihäiriöinen isoveljeni ja minä. Ja me oltiin ne perheen sylkykupit, joita nujerrttiin joka käänteessä. Meillä on omistusasunnot ja akateemiset tutkinnot, perheet ja rahaa.
Pumpulissa kasvatettu pikkusiskoni ei saanut edes peruskoulua käytyä ja on nyt marketin kassa. Ja nujertajista pahin, isoaiskoni, on velkavaikeuksissa ole sairauseläkeläinen.
Että minä sinä sanoit kannusyuksesta ja kasvuympärisyöstä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään ola valta päättää kaikesta. Eihän ihminen voi päättää edes omasta syntymästään. 160 cm pitkä mies ei voi päättää ryhtyvänsä maailmanluokan huippukoripalloilijaksi eikä ruma nainen Miss Universumiksi. He voivat kuitenkin päättää, onko koripalloilijan tai missin ura ainoa, mitä he elämässään haluavat. Vai voisivatko he kenties halutakin jotain sellaista, mikä heidän olisi mahdollista saavuttaa.
Valinta ei ole sama asia kuin valta päättää.
Ihminen voi päättää, mitä haluaa. Voi siis päättää haluta sellaista, mikä on mahdollista. Tietenkin voi myös päättää haluta vain sellaista, mikä ei ole mahdollista. Lapsena minä halusin lentoemännäksi. Olen kuitenkin lyhyiden vanhempien lyhyt tytär. Oli täysin oma päätökseni olla syyttämättä vanhempiani ja ilmailualaa, että minusta ei voinut tulla lentoemäntää. Ja aivan oma päätökseni halutakin sairaanhoitajaksi. Hyvin monet päätökset ovat valintoja. Menet huonekaluliikkeeseen ostamaan sohvaa. Värivaihtoehdot ovat punainen, musta ja harmaa. Päätät ostaa mustan. Se on sekä päätöksesi että valintasi. Mutta kuten ensimmäisessä lauseessa aiemmin jo sanoi, ihminen ei voi päättää kaikesta. Ei edes omasta syntymästään.
Minusta tuo on vähän tyhmää, että voi päättää, mitä haluaa. Eihän se sitten enää ole haluamista.
Ymmärrän näkemyksesi, mutta realistit yleensä päättävät haluta asioita, jotka ovat heille mahdollisia. Kaikki muu haluaminen on heille haihattelua.
Mutta eihän realistikaan siinä mitään päätä, vaan on olosuhteiden uhri.
He kuitenkin päättävät olla uhriutumatta. Ja edelleen: ihminen ei voi päättää kaikesta. Monesta asiasta kuitenkin voivat.
Mutta onhan sekin uhriutumista, jos valitsee sellaista, mitä ei halua.
Ja siis mä en ainakaan halua olla tällainen realisti-uhri. Minusta ihan hirveää aivopesua selittää, että mä haluan paskaa koska se on ainoaa, mitä voin saada.
Eihän kyse olekaan siitä, että haluaa jotain paskaa. Mä olen oikeastaan varsin tyytyväinen - näin jälkikäteen - ettei musta tullutkaan lentoemäntää. Lentoemännät saavat lentää työkseen, mutta niin minäkin saan nykyisessä ammatissani ja vieläpä paljon mukavammin kuin lentoemännät, koska lennän matkustajana. Lisäksi voin - kuten lentoemännätkin - lentää lomareissuilla. Mun tulonikin ovat nykyisin huomattavasti suuremmat kuin lentoemännillä, joten mulla on varaa tehdä paljon muutakin kuin lentää. En todellakaan osaa ajatella, että olisin päättänyt haluta jotain paskaa.
No ei, et sinä, ja se on hyvä. Sinun kirjoituksestani mä vain näin, että mun elämässä se on mennyt niin, minua on vaadittu valitsemaan asioita, joita mä pidän ihan paskana, osittain jo senkin takia, että minua on pakotettu niihin.
Kolmekymppiseksi asti mulla oli nk kiltin tytön syndrooma. Tein kuten muut halusivat. Ajattelin aina ensin muita ja sitten vasta itseäni. Kävin kuitenkin eräällä henkisen hyvinvoinnin kurssilla ja opettelin sen jälkeen sanomaan "ei". Ymmärsin silloin, että vain minä voin päättää, jatkuuko lapatossuna elämiseni vai ei. Ja jos päätän, että kiitti mulle riitti, niin sitten minun pitää alkaa toimia siten, ettei elämäni ole enää lapatossuna elämistä. Päätin ottaa riskin, että ainakin osa ihmissuhteistani katkeaa (kuten kävikin), mutta ainakin annan omalle elämälleni ja onnellisuudelleni mahdollisuuden.
Kiltin tytön syndroomalla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, mistä mä kärsin. Mä en ole ollut kiltti. Mä en vain ole saanut tehdä omia valintoja. Se oli kasvatuksessani väärin tekemistä, väärä asia, väärin haluttu, väärin toimittu. Piti tehdä äidin valintojen mukaan, kunnioittaa sillä kasvattajaansa.
Mä en ollut kiltti, mä vihasin häntä, mutta en silti uskaltanut tehdä omia valintojani. Minua ei kiinnosta, mitä muut niistä ajattelevat, mutta minä en silti voinut tehdä mitään, etten vain tekisi väärin tai pahaa kellekään omilla valinnoillani. Näin oli äiti aivopessyt minut.Mutta koska et ole enää lapsi, sun ei tarvitse enää kysellä äitisi mielipiteitä eikä antaa äitisi päättää, mitä tulevaisuudessa teet.
En minä ole äitini mielipiteitä kysynyt!!! On mulla edelleen vaikeaa. En osaa erottaa onko omien valintojen tekeminen muille vahingollista, silloin ihmissuhteista tulee aika haastavia ja elämästäni onnetonta. Lisäksi tajusin vasta alle 2 vuotta sitten, että äitini on narsistinen, joten en ole kovin kauaa saanut tukea minuudelle. Siihen asti mietin mikä on vialla minussa.
Jos ei saa ympäristöltään, esim vanhemmilta, opettajilta, kavereilta..., minkäänlaista tukea ja kaikki vaan painaa alaspäin, niin onhan se nyt pirun vaikeaa vaan kulkea sitä omaa tietään välittämättä kenestäkään.
Toisaalta, on typerää ajatella, että esim älykkyyteen ei vaikuta mikään muu kuin geenit. Kyllä siivojan tytär voi sinne lääkikseen päästä, ja lääkärin poika ei välttämättä pääsekään. Aika pitkälti kuitenkin on Suomessa omasta tahdosta, motivaatiosta ja panostuksesta kiinni. Mutta ihmiseen nyt vaan vaikuttaa muiden mielipiteet, halusimme tai emme. Ja tottakai tilanne on eri, jos sairastuu tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään ola valta päättää kaikesta. Eihän ihminen voi päättää edes omasta syntymästään. 160 cm pitkä mies ei voi päättää ryhtyvänsä maailmanluokan huippukoripalloilijaksi eikä ruma nainen Miss Universumiksi. He voivat kuitenkin päättää, onko koripalloilijan tai missin ura ainoa, mitä he elämässään haluavat. Vai voisivatko he kenties halutakin jotain sellaista, mikä heidän olisi mahdollista saavuttaa.
Valinta ei ole sama asia kuin valta päättää.
Ihminen voi päättää, mitä haluaa. Voi siis päättää haluta sellaista, mikä on mahdollista. Tietenkin voi myös päättää haluta vain sellaista, mikä ei ole mahdollista. Lapsena minä halusin lentoemännäksi. Olen kuitenkin lyhyiden vanhempien lyhyt tytär. Oli täysin oma päätökseni olla syyttämättä vanhempiani ja ilmailualaa, että minusta ei voinut tulla lentoemäntää. Ja aivan oma päätökseni halutakin sairaanhoitajaksi. Hyvin monet päätökset ovat valintoja. Menet huonekaluliikkeeseen ostamaan sohvaa. Värivaihtoehdot ovat punainen, musta ja harmaa. Päätät ostaa mustan. Se on sekä päätöksesi että valintasi. Mutta kuten ensimmäisessä lauseessa aiemmin jo sanoi, ihminen ei voi päättää kaikesta. Ei edes omasta syntymästään.
Minusta tuo on vähän tyhmää, että voi päättää, mitä haluaa. Eihän se sitten enää ole haluamista.
Ymmärrän näkemyksesi, mutta realistit yleensä päättävät haluta asioita, jotka ovat heille mahdollisia. Kaikki muu haluaminen on heille haihattelua.
Mutta eihän realistikaan siinä mitään päätä, vaan on olosuhteiden uhri.
He kuitenkin päättävät olla uhriutumatta. Ja edelleen: ihminen ei voi päättää kaikesta. Monesta asiasta kuitenkin voivat.
Mutta onhan sekin uhriutumista, jos valitsee sellaista, mitä ei halua.
Ja siis mä en ainakaan halua olla tällainen realisti-uhri. Minusta ihan hirveää aivopesua selittää, että mä haluan paskaa koska se on ainoaa, mitä voin saada.
Eihän kyse olekaan siitä, että haluaa jotain paskaa. Mä olen oikeastaan varsin tyytyväinen - näin jälkikäteen - ettei musta tullutkaan lentoemäntää. Lentoemännät saavat lentää työkseen, mutta niin minäkin saan nykyisessä ammatissani ja vieläpä paljon mukavammin kuin lentoemännät, koska lennän matkustajana. Lisäksi voin - kuten lentoemännätkin - lentää lomareissuilla. Mun tulonikin ovat nykyisin huomattavasti suuremmat kuin lentoemännillä, joten mulla on varaa tehdä paljon muutakin kuin lentää. En todellakaan osaa ajatella, että olisin päättänyt haluta jotain paskaa.
No ei, et sinä, ja se on hyvä. Sinun kirjoituksestani mä vain näin, että mun elämässä se on mennyt niin, minua on vaadittu valitsemaan asioita, joita mä pidän ihan paskana, osittain jo senkin takia, että minua on pakotettu niihin.
Kolmekymppiseksi asti mulla oli nk kiltin tytön syndrooma. Tein kuten muut halusivat. Ajattelin aina ensin muita ja sitten vasta itseäni. Kävin kuitenkin eräällä henkisen hyvinvoinnin kurssilla ja opettelin sen jälkeen sanomaan "ei". Ymmärsin silloin, että vain minä voin päättää, jatkuuko lapatossuna elämiseni vai ei. Ja jos päätän, että kiitti mulle riitti, niin sitten minun pitää alkaa toimia siten, ettei elämäni ole enää lapatossuna elämistä. Päätin ottaa riskin, että ainakin osa ihmissuhteistani katkeaa (kuten kävikin), mutta ainakin annan omalle elämälleni ja onnellisuudelleni mahdollisuuden.
Kiltin tytön syndroomalla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, mistä mä kärsin. Mä en ole ollut kiltti. Mä en vain ole saanut tehdä omia valintoja. Se oli kasvatuksessani väärin tekemistä, väärä asia, väärin haluttu, väärin toimittu. Piti tehdä äidin valintojen mukaan, kunnioittaa sillä kasvattajaansa.
Mä en ollut kiltti, mä vihasin häntä, mutta en silti uskaltanut tehdä omia valintojani. Minua ei kiinnosta, mitä muut niistä ajattelevat, mutta minä en silti voinut tehdä mitään, etten vain tekisi väärin tai pahaa kellekään omilla valinnoillani. Näin oli äiti aivopessyt minut.Mutta koska et ole enää lapsi, sun ei tarvitse enää kysellä äitisi mielipiteitä eikä antaa äitisi päättää, mitä tulevaisuudessa teet.
Kun siinä käy sillä lailla, kun kasvaa tuollaisen ihmisen kanssa, että ei ole edes mitään ääneen sanomattomia vaihtoehtoja omiksi valinnoiksi, vaan se menee siihen, ettei ole mitään. Ei tiedä ollenkaan, mikä olisi oma valinta.
Siksi sillä ei ole merkitystä, vaikka se toinen kuolisi, koska hän on jo tehnyt vahinkonsa, vaikkei enää sanoisi mihinkään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vittu lakatkaa jo puhumasta noista omista valinnoista!!!! Tajuatteko, että ei kaikki ihmiset täällä maapallolla SAA itse valita ja tehdä OMIA VALINTOJA!!!! Ei edes Suomessa. Paskat vanhemmat vaikuttaa siinä tosi paljon, jotka KIELTÄVÄT lapsia tekemästä OMIA VALINTOJA, ja HÄPÄISEVÄT lapsensa jo ennen kuin nämä oppivat että heillä olisi kyllä oikeus siihen!!!! Jolloin lapsi häpeää omia halujaan ja on ihan sekaisin.
Älä huuda.
Uhrin osan valitseminen on sekn valinta. Ja valintoja voi tehdä senkin jälkeen kun on 18 eikä enää vanhemmat ratkaise.
Se että joku näyttää valitsevan uhrin osan, ei sekään välttämättä ole kuitenkaan sen ihmisen oma vapaa valinta. Niin, kun asiaan vaikuttaa psykologiset tekijät, fyysiset rajoitteet jne. joita ihminen itse on harvemmin itselleen vapaaehtoisesti hankkineet. Esim. luovuttaminen voi olla opittua, jos lapsuudessa on oppinut ettei voi vaikuttaa omiin asioihinsa, niin sellaisesta ajatuksesta on hyvin vaikea päästä eroon ja sen opin lapsen päähän on istuttanut ympäristö johon lapsi ei ole voinut vaikuttaa.
Sama juttu toimii toisinpäinkin, jos et ole luovuttaja, vaan hlvetin polttavista syövereistä olet hilannut itsesi linnaan kuninkaalliseksi, niin sekään ei ole yksinomaan sinun ansiotasi, vaan ympäristö lapsuudessasi on muokannut sinusta sellaisen, että pystyty siihen, myös synnynnäiset ominaisuudet tietysti vaikuttavat asiaan, siksi kaikki lapset joita hakataan eivät ajaudu narkkareiksi, vaan osa menestyy siitä huolimatta (näin esimerkkinä) tai vaikka saisi saman mahdollisuuden päästä lääkäriksi, niin osa ei sitten kuitenkaan pääse.
Meitä on neljä lasta. Sama kasvuympäristö.
Meistä nousi sieltä kaksi. Lukihäiriöinen isoveljeni ja minä. Ja me oltiin ne perheen sylkykupit, joita nujerrttiin joka käänteessä. Meillä on omistusasunnot ja akateemiset tutkinnot, perheet ja rahaa.
Pumpulissa kasvatettu pikkusiskoni ei saanut edes peruskoulua käytyä ja on nyt marketin kassa. Ja nujertajista pahin, isoaiskoni, on velkavaikeuksissa ole sairauseläkeläinen.
Että minä sinä sanoit kannusyuksesta ja kasvuympärisyöstä?
Kyllä näihin nettikeskusteluihin pitää vähän yksinkertaistaa asioita, ei voi ihan ottaa kaikkia muuttujia huomioon ilman että vastaus on romaani jota kukaan ei jaksa lukea.
Teidän tapauksessanne vaikuttaa varmasti muutkin asiat, kerroit että pikkusiskosi kasvatettiin pumpulissa, no ei sekään ole kovin hyvä ja toisekseen, pikkusiskollasi voi sitten olla lähtöjään muutenkin pääkopassa jotakin huomattavasti haasteellisempaa kuin vain lukihäiriö. Isosiskosi taas tuskin on valinnut sairauttaan.
Johan lainaamassasi viestissäkin sanon siellä lopussa, että joskus potkituista tuleekin kuninkaita ja joskus taas parhaiten kannustetusta ei tulekkaan mitään, kas kun asioihin vaikuttaa muutkin tekijät kuin se, miten meidät on kasvatettu, ilman että ne asiat silti on meistä itsestämme kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos voit valita millaiseen perheeseen ja ympäristöön synnyt, jos voit valita olosuhteet ja kokemukset joita elämässäsi saat ja jos voit valita geneettiset ominaisuutesi, esim. sukupuolen, pituuden, älykkyysosamäärän, aivojen välittäjäaineiden toiminnan, jne. voit rehellisesti sanoa päättäväsi omasta elämästäsi.
Näinhän se on. Kuulun pitkäikäiseen sukuun, mutta en silti voi päättää, että elän yli 90-vuotiaaksi. Voin ainoastaan tehdä valintoja, jotka parantavat mahdollisuuksiani elää yli 90-vuotiaaksi. Ja voin myös tehdä valintoja, jotka heikentävät mahdollisuuksiani elää edes 70-vuotiaaksi.
Vierailija kirjoitti:
Minun äitini mielessä minä en olisi kunnioittanut häntä kasvattajana, jos olisin tehnyt omia valintojani.
Hän häpäisi minun omat haluni ja tahtoni. Sillä lailla hänelle järjestyi illuusio häntä kunnioittavasta jälkeläisestä. Tai ainakin hänen ajatustensa ainutlaatuisuudesta, koska jälkikasvukin oli kaikessa samanlainen ja samaa mieltä.
Sehän oli hirveä virhe aina, kun osoittautui ero. Siitä suututtiin. Mutta selittäkää te vain, kohtalaisen normaalit vanhemmat omanneet, että te itse ihan kasvatitte itsenne niin, että te saatte tehdä omia valintoja. Omien vanhempiennen normaaliudella tai hyvyydellä ei ollut asian kanssa mitään tekemistä. Te sen teitte.
Mutta ethän sinä usko kun joku kertoo, että hänen vanhempansa oli narsisti. Vastauksesi oli että ei voinut olla koska hän on selvinnyt siitä. Eli kanssasi on turha keskustella, vain sinulla on ongelmia ja muilla ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos ei saa ympäristöltään, esim vanhemmilta, opettajilta, kavereilta..., minkäänlaista tukea ja kaikki vaan painaa alaspäin, niin onhan se nyt pirun vaikeaa vaan kulkea sitä omaa tietään välittämättä kenestäkään.
Toisaalta, on typerää ajatella, että esim älykkyyteen ei vaikuta mikään muu kuin geenit. Kyllä siivojan tytär voi sinne lääkikseen päästä, ja lääkärin poika ei välttämättä pääsekään. Aika pitkälti kuitenkin on Suomessa omasta tahdosta, motivaatiosta ja panostuksesta kiinni. Mutta ihmiseen nyt vaan vaikuttaa muiden mielipiteet, halusimme tai emme. Ja tottakai tilanne on eri, jos sairastuu tms.
"Toisaalta, on typerää ajatella, että esim älykkyyteen ei vaikuta mikään muu kuin geenit. Kyllä siivojan tytär voi sinne lääkikseen päästä, ja lääkärin poika ei välttämättä pääsekään."
Älykkyys voi kyllä periytyä muiltakin kuin juuri tuolta vanhemmalta, lisäksi siivoja voi olla älykäs, vaikka ei olisi sellaisessa työssä. Totta kai lukemisen määräkin sitten vaikuttaa pääseekö lääkikseen, mutta älykkyys vaikuttaa siihen silti hyvin paljon myös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun äitini mielessä minä en olisi kunnioittanut häntä kasvattajana, jos olisin tehnyt omia valintojani.
Hän häpäisi minun omat haluni ja tahtoni. Sillä lailla hänelle järjestyi illuusio häntä kunnioittavasta jälkeläisestä. Tai ainakin hänen ajatustensa ainutlaatuisuudesta, koska jälkikasvukin oli kaikessa samanlainen ja samaa mieltä.
Sehän oli hirveä virhe aina, kun osoittautui ero. Siitä suututtiin. Mutta selittäkää te vain, kohtalaisen normaalit vanhemmat omanneet, että te itse ihan kasvatitte itsenne niin, että te saatte tehdä omia valintoja. Omien vanhempiennen normaaliudella tai hyvyydellä ei ollut asian kanssa mitään tekemistä. Te sen teitte.Mutta ethän sinä usko kun joku kertoo, että hänen vanhempansa oli narsisti. Vastauksesi oli että ei voinut olla koska hän on selvinnyt siitä. Eli kanssasi on turha keskustella, vain sinulla on ongelmia ja muilla ei.
Kyllä minä sen uskon.
He vain käyttävät sitä minuun niin päin, että minun äitini ei ole narsisti, koska mulla on vielä näitä ongelmia, ja heillä ei, VAIKKA olivat narsistin lapsia!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun äitini mielessä minä en olisi kunnioittanut häntä kasvattajana, jos olisin tehnyt omia valintojani.
Hän häpäisi minun omat haluni ja tahtoni. Sillä lailla hänelle järjestyi illuusio häntä kunnioittavasta jälkeläisestä. Tai ainakin hänen ajatustensa ainutlaatuisuudesta, koska jälkikasvukin oli kaikessa samanlainen ja samaa mieltä.
Sehän oli hirveä virhe aina, kun osoittautui ero. Siitä suututtiin. Mutta selittäkää te vain, kohtalaisen normaalit vanhemmat omanneet, että te itse ihan kasvatitte itsenne niin, että te saatte tehdä omia valintoja. Omien vanhempiennen normaaliudella tai hyvyydellä ei ollut asian kanssa mitään tekemistä. Te sen teitte.Mutta ethän sinä usko kun joku kertoo, että hänen vanhempansa oli narsisti. Vastauksesi oli että ei voinut olla koska hän on selvinnyt siitä. Eli kanssasi on turha keskustella, vain sinulla on ongelmia ja muilla ei.
Kyllä minä sen uskon.
He vain käyttävät sitä minuun niin päin, että minun äitini ei ole narsisti, koska mulla on vielä näitä ongelmia, ja heillä ei, VAIKKA olivat narsistin lapsia!
Olet sekaisin kuin seinäkello. Ei kukaan ole tuollaista väittänyt.
Reunaehtoja on ja ne omat valinnat tuo mukanaan uusia reunaehtoja. Isäni sairastui skitsofreniaan, hän valitsi olla syömättä lääkkeitä, joten samalla valitsi yksinäisen elämän ilman työtä ja perhettä. Sairaus ei ollut oma valinta, mutta sairauden seuraukset olivat.
Suomen tasapäistävän peruskoulun ja toistaiseksi edullisen opiskelun ja opintotukijärjestelmän vuoksi sanon kyllä, että se ammatti on täällä aika pitkälle oma valinta. Psykologian kurssi tekisi terää 9-luokalla, joku voisi saada sen sosiaalisen periytyvyyden katki kun ymmärtää ajoissa mistä on kyse.
Mieheni siskot. AINA syyttämässä ympäristöä ja muita. Kun vuonna miekka ja kypärä joutuivat muuttamaan niin siksi vielä nelikymppisinäkään ei mikään onnistu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun äitini mielessä minä en olisi kunnioittanut häntä kasvattajana, jos olisin tehnyt omia valintojani.
Hän häpäisi minun omat haluni ja tahtoni. Sillä lailla hänelle järjestyi illuusio häntä kunnioittavasta jälkeläisestä. Tai ainakin hänen ajatustensa ainutlaatuisuudesta, koska jälkikasvukin oli kaikessa samanlainen ja samaa mieltä.
Sehän oli hirveä virhe aina, kun osoittautui ero. Siitä suututtiin. Mutta selittäkää te vain, kohtalaisen normaalit vanhemmat omanneet, että te itse ihan kasvatitte itsenne niin, että te saatte tehdä omia valintoja. Omien vanhempiennen normaaliudella tai hyvyydellä ei ollut asian kanssa mitään tekemistä. Te sen teitte.Mutta ethän sinä usko kun joku kertoo, että hänen vanhempansa oli narsisti. Vastauksesi oli että ei voinut olla koska hän on selvinnyt siitä. Eli kanssasi on turha keskustella, vain sinulla on ongelmia ja muilla ei.
Kyllä minä sen uskon.
He vain käyttävät sitä minuun niin päin, että minun äitini ei ole narsisti, koska mulla on vielä näitä ongelmia, ja heillä ei, VAIKKA olivat narsistin lapsia!Olet sekaisin kuin seinäkello. Ei kukaan ole tuollaista väittänyt.
No niin mä olen sen lukenut!
Kun minä valitan jotain asiaa, niin tullaan sanomaan, että siitä on kyllä ihan helppo selvitä, mitä siinä valitat, haluat vain olla uhri, että sinä se vain siinä haluat olla uhri, mikään ei siis johdu äitini narsistisuudesta, muka! Minusta vaan! Muka.
Jos voit valita millaiseen perheeseen ja ympäristöön synnyt, jos voit valita olosuhteet ja kokemukset joita elämässäsi saat ja jos voit valita geneettiset ominaisuutesi, esim. sukupuolen, pituuden, älykkyysosamäärän, aivojen välittäjäaineiden toiminnan, jne. voit rehellisesti sanoa päättäväsi omasta elämästäsi.